31. elokuuta 2007

Hän kuoli Mersussa


Kuinka kiltistä maalaistytöstä tuli prinsessa ja prinsessasta Maailman Onnettomin Ihminen? Kun Diana ja Charles avioituivat vuonna 1981, Diana muistutti tyypillistä naapurintyttöä. Hänellä ei ollut sellaista persoonaa, jota pataporvarillisessa ympäristössä selviytymiseen olisi tarvittu, mutta hän oli suosittu juuri kansanomaisuutensa vuoksi.

Dianan rahvaanomaisuus oli tahatonta ja peittelemätöntä. Rellestäessään kuningashovissa saa nauttia kansalaisten suosiosta samalla, kun väri vaihtelee hoviväen naamalla. Kuningatar Elisabeth välttelee edelleenkin Dianan muistoa todeten prinssi Williamin ja Harryn olevan hänen ”omia poikiaan”, joille Diana ”toi iloa”. Charlesin ja Dianan syrjähypyt muistaen kyynisimmät britit toivovat, että nykyinen kuningatar eläisi pitkään...

Dianan kuolemasta tulee tänään kuluneeksi kymmenen vuotta. Todelliset julkkikset kuolevat Pariisissa. Dianan kuolemaan liittyi samaa traagista symboliikkaa kuin hänen elämäänsäkin. Hänen henkilökohtainen kurjuutensa luksuselämän keskellä vaihtui lopulta kuolemaksi.

Kun Diana oli avioeronsa jälkeen päätynyt pitkospuille vuonna 1996, muutamat tiedotusvälineet arvelivat hänen pötkivän vielä pitkään ja pystyvän vaihtamaan julkisuusarvonsa rahaksi, jota ilman entinen prinsessa oli, mikäli mahdollista, ketä tahansa kansan syvistä riveistä repäistyä henkilöä suojattomampi. Egyptiläislähtöisen al-Fayedin hovissa Diana oli jälleen kuin Liisa ihmemaassa. Seurapiirielämä päättyi rymyjengille tyypillisellä tavoin nopeasti ja tehokkaasti maantietunneliin, kun humalaisen henkivartijan ohjaama Mercedes karkasi hallinnasta ja törmäsi betonipylvääseen. Kyynisimmät saattoivat sanoa kuin Kummeli-showssa: Dodi!

Harrods-tavaratalon omistajan Mohammed al-Fayedin esittämät salaliittoteoriat, joiden mukaan Diana murhattiin Britannian salaisen palvelun MI6:n toimesta, ovat myöhempien tutkimusten valossa James Bond -tarinoiden kaltaista fiktiota, jonka voi heittää romukoppaan. Dianan tappoivat hänen elämäntapansa, lehdistö ja ne ihmiset, joiden kanssa hän viimeksi eli. Sensaatiomaisesta kuolemasta sikiävien juorujen vuoksi Britannian kuningashovi on joutunut pidättelemään henkeään pitkään.

Omasta mielestäni Britannian kuningashovin voisi vaikka lopettaa. Britannialle ei olisi mitään haittaa siitä, että maa siirtyisi demokratiaan, lopettaisi parlamentin yläkamarin ja vaihtaisi hallitusmuodokseen tasavallan. Uskon, että myös Diana oli ”tasavaltalainen” pyrkiessään edistämään muun muassa homojen oikeuksia.

Britit tuskin päästävät irti hovistaan sen enempää kuin kaksipuoluejärjestelmästäänkään, jota myös suomalainen demokratia alkaa lähestyä omalla pääministerivaaliksi muutetulla vaalijärjestelmällään. Monien Euroopan maiden poliittiset rakenteet kaipaisivat todellista lähidemokratiaa, keskusjohtoisuuden karsimista ja uusia aatteellisia vaihtoehtoja.

Tänään on Helsingin Kolmikulmassa sijaitsevan Diana-puiston avajaiset. Uusittu puisto sijaitsee kotikatuni toisessa päässä, Erottajalle johtavan reitin varrella. On hyvä, että pahasti rämettynyt puisto saatiin lopultakin vehreään kuntoon. Puiston hengettäreksi pystytetty Diana-patsas ei tosin viittaa mihinkään prinsessaan vaan roomalaisesta mytologiasta tunnettuun metsästyksen jumalattareen, jonka tehtäviä antiikin Kreikassa hoiti Artemis.

Huomenna on syyskuun ensimmäinen päivä, ja luvassa ovat koleat ilmat. Pyöräilin vielä tänään viitisenkymmentä kilometriä aurinkoisen Espoon rannoilla aina Kivenlahden Amfiin, Meripuistoon ja Kirkkonummelle asti.

15. elokuuta 2007

Karjalan palautus


Kahta en vaihda: kesäistä hellepäivää enkä yhtään poliittista uutista, sillä kumpiakaan ei juuri nyt ole. Heinäkuussa ei ole ollut tähän mennessä yhtään kuumaa päivää.

Sanomalehdet tosin löysivät uutispulaansa klassikkoaiheen: Karjalan palautuksen. Asialla oli Kainuun Sanomat, jolla oli jymyjuttu hihassaan. Jos presidentiksi pyrkivä Jeltsin todellakin tarjosi Karjalaa Suomelle vuonna 1991, Koiviston moka oli olla ottamatta sitä vastaan. Ja ”Koivistolla” en tällöin tarkoita Primorskin satamaa.

Ainoat varjopuolet liittyivät siihen, että on väärin ottaa vastaan rikoksella hankittua tavaraa, ja siihen, että lamaan ajautuneella Suomella ei olisi ollut varaa maksaa pyydettyä hintaa. Lisäksi alue olisi pitänyt saada tyhjänä, jotta olisi vältytty venäläisväestön invaasiolta Suomeen sekä sosiaalijärjestelmään kohdistuvalta rasitukselta.

On myös väärin kaupitella rikoksella anastettua omaisuutta takaisin sen lailliselle omistajalle, mutta kauppa olisi pyydetyllä hinnallakin kannattanut. Vaikka Väyrynen on jo tehnyt väyryset ja kiistänyt kaiken, ovat venäläiset varmistaneet sen, että hankkeessa oli perää. Aina ei ole viisasta vetäytyä loputtomaan tuumailuun, kuten Koivisto, joka ei kiirehtinyt tunnustamaan myöskään Viron tasavaltaa. Tekeekö se ihmisestä varkaan, jos ottaa oikeudella takaisin sen, minkä toinen on vääryydellä vienyt?