30. kesäkuuta 2012

Kananmunia, sensuuria ja uhkailua sentään


Helsingin tämänvuotinen Gay Pride -kulkue sai päälleen sentään kananmunia. Kiitoksia huomiosta!

Vähemmän julkisuutta kertyi siitä, että eräs Rikhardinkadun kirjastossa pidettäväksi aiottu kirjanjulkaisutilaisuus peruttiin kirjoittajan saamien uhkailujen sekä paikalle aiotun mielenosoituksen vuoksi.

Olin perjantai-iltapäivänä menossa (kutsuttuna vieraana) kello 14 alkavaksi merkittyyn tilaisuuteen, jossa oli tarkoitus julkaista Harald Birger Olausenin novellikokoelma, kun kirjastovirkailija kertoi pride-ohjelmaan merkityn tapahtuman tulleen peruutetuksi.

Taustalla olivat virkailijan mukaan joidenkin kristillisten järjestöjen kirjoittajalle osoittamat uhittelut sen johdosta, että jossakin Olausenin tekstissä oli arvosteltu tai parodioitu Jeesusta.

Uskonnollisten liiderien arvostelussa ei ole nähdäkseni sen kummempaa paheksumista kuin poliitikkojenkaan. Siksi on väärin, että pienten pilojen annetaan johtaa sensuuriin tai itsesensuuriin.

Typerää ja tosikkomaista. Lapsellista ja turhamaista. Homoille jaetaan uhkauksia ja ”varoituksia”, ikään kuin olisimme suuressa vaarassa (vihaiset asenteet huomioon ottaen ehkä olemmekin). Muun muassa tätä kautta nähdään, miten ajankohtainen oma teokseni Sensuurin Suomi jatkuvasti on.

Tutkimukselliselta kannalta onkin kiintoisaa, että homoseksuaalisuuteen liittyvillä aiheilla tai asiakysymyksillä parodioimista ei edelleenkään sallita. Homot taivutellaan niin sanotun asiallisen tiedon taakse ja esiintymään asiallisesti. Sen sijaan heterot itse ovat esiintyneet halki aikojen täysin epäasiallisesti sekä homoja kohtaan yleensä että homovitsejä kertoessaan. Kun homot on pakotettu korostettuun asiallisuuteen, tästä puolustuksellisuudesta on tullut alisteisuuden muoto.

Vai eivätkö muka papit, piispat, julkinen sana, poliitikot ja koomikot ole parodioineet homoseksuaalisuudella? Jos taas joku homoseksuaali parodioi homoseksuaalisuudella tai heteroseksuaalisuudella, vaaditaaan heti asiallista käytöstä ja sensuuria!

Homot ovat omaksuneet tämän ulkopuolelta opetetun puolustuksellisuuden niin tehokkaasti, että Seta itse jakaa niin sanottuja asiallisen tiedon omenoita: palkintoja asiallisen keskustelun suosimisesta.

Samalla ei kuitenkaan huomata, että tätä kautta puhuminen ja esittäminen alistetaan helposti pelkälle hallintodiskurssille ja paperikielelle. Tänä vuonna kärsimyshedelmä annettiin sitä paitsi virassa olevalle tasa-arvovaltuutetulle Pirkko Mäkiselle, vaikka tasa-arvovaltuutetun toimiston alaan ei lueta seksuaalivähemmistöjen kysymyksiä vaan ainoastaan sukupuolta koskevat tasa-arvoasiat.

16. kesäkuuta 2012

Videoblogi: Esa Saarinen suosittelee




”Ee”-Saarinen fokusoi esiin upeuksia: Esa Saarisen kirjacornerissa tarkastellaan tällä kerralla häikäisevää suomalaista filosofiaa, joka on paitsi kukoistavaa ja sähköistävää, myös briljanttia ja fasinoivaa.

8. kesäkuuta 2012

Korkein oikeus antoi tukensa Halla-ahon uudelleenvalinnalle


Maahanmuuton arvostelu oli vähällä unohtua Perussuomalaisen puolueen eduskuntatoiminnasta kokonaan. Tai ainakin se on jäänyt eurotalouden romahdusta koskevan kritiikin jalkoihin puolueen Dupontien taistellessa homoseksuaalisuutta vastaan.

Korkein oikeus on joka tapauksessa päättänyt antaa tukensa Jussi Halla-ahon uudelleenvalinnalle korottamalla Halla-ahon tuomion 50 päiväsakkoon nyt kunnallisvaaleja edeltävänä aikana.

Näin se auttaa pitämään maahanmuuttokritiikkiä otsikoissa ja kiihottaa kansaa uurnille syksyn kunnallisvaaleissa.

Pieni korotus tuomioon olikin tässä valossa paikallaan jo ihan Halla-ahon parantuneen tulotason vuoksi: jotta kansa ei tulisi kateelliseksi. Monet äänestäjäthän äänestävät mielellään oikeudessa tuomittuja, sillä heillä itselläänkin saattaa olla jotakin viranomaisvaltaa vastaan. Siksi he kokevat eräänlaista rikoskumppanuutta ja pitävät julkisesti lynkattua sankariuhrina.

Näin Korkeimman oikeuden feministit ja muut hyvää tarkoittavat tuomarit varmistavat, että Hallis uusii paikkansa Helsingin kaupunginvaltuustossa. Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan Korkeimman oikeuden toiminnassa ei silti ole kysymys, vaan aivan tavanomaisesta poliittisesta innostamisesta ja kannatuksen hankkimisesta suosikilleen. Myöskään uskonrauhaa Korkein oikeus ei rikkonut sen enempää kuin itsekään teen arvostellessani esimerkiksi kristillisten halua ahdistella homoja tai muslimien tapaa pakata naisensa kaapuun, jossa silmien tasolla on pelkkä postiluukku. Nyt myös muslimit saavat vapaasti jatkaa tätä repressiivistä toimintaansa.

Ilman Korkeimman oikeuden päätöstä maahanmuuttokritiikki olikin vähällä kadota hallintovaliokunnan papereiden joukkoon. Mikäli tuettu ei tykkää saamastaan tukitoimesta, hän voisi valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, paitsi että EIT ei ota lainkaan käsiteltäväkseen rasistisina rikoksina pidetyistä kannanotoista tuomittujen ihmisoikeusasioita.

Jonkinlainen kontrolli ihmisoikeusteollisuudessa olisi kuitenkin tarpeen, sillä nyt tuomioistuimet antavat päätöksiä kuin hedelmäpelit. Esimerkiksi Geert Wilders vapautettiin kaikista syytteistä hyvin samantapaisessa jutussa. Brigitte Bardot puolestaan sai julkisuutta 15 000:n ja Susanne Winter 24 000:n kahisevan arvosta omilla puheillaan. Halla-aho tuskin pystyisi samoihin lukuihin, vaikka hän strippaisi mandariineista valmistetuissa tekotisseissä koko Korkeimmalle oikeudelle. Näin on pääteltävä, että hän on ”parempi kuin Bardot”.

Kenties on hyväkin, että KO myös sensuroi kiistellyn blogikirjoituksen, sillä oikeudenkäynnit ovat jo tarjonneet sille enemmän julkisuutta kuin yhdellekään muulle nettijutulle tässä maassa. Näin kirjoittajalle ei jää kiitollisuudenvelkaa, vaikka oikeus onkin takonut tekstin jokaisen tallaajan tajuntaan. Suosion haastanee lähinnä vain oman blogini kävijälaskuri, joka pyörähti eilen yli 200 000:n.

7. kesäkuuta 2012

Makaronia ja mittarinpyörähdyksiä


Eilen tuli kuluneeksi viisitoista vuotta siitä, kun väittelin tohtoriksi Helsingin yliopistossa. Päivä oli helteinen ja salissa oli lämmintä kuin ruotsalaisessa saunassa. Seuraavana päivänä olinkin jo ottamassa aurinkoa Pihlajasaaressa. Myötä- ja vastoinkäymisiä niin sanotulle akateemiselle uralleni on tunnetusti kertynyt. Myöhemmistä hiljentämis- ja nujertamisyrityksistä voi lukea kirjastani Suomalaisen nykyfilosofian historia – Mustelmani taisteluista tieteen ja filosofian kentillä. Se onkin sopivaa ihmeteltävää tähän marraskuiseen kesään (+ 11°C).

Pyöräilemiseen viileä kesä on ollut kohtalaisen sovelias. Tämän vuoden ensimmäiset tuhat kilometriä täyttyivät tosin vasta eilen, ja silloinkin satoi. Myös tämän Blogspot-blogini kävijälaskuri on pyörähtämässä. 200 000 kävijää on hyvä lukema yksityiselle blogille, jota ei ole kytketty minkään organisaation sivuihin ja jonka rinnalla on kilpaillut vuodesta 2010 asti myös Uuden Suomen blogini. Lukijoita ei ole suinkaan liikaa, mutta ei myöskään liian vähää vaan itse asiassa juuri sopivasti.

Juhlan kunniaksi avasin Blogspot-blogiini myös laajennetun asiasanaston, joka palvelee hakemistona tai arkistona. Kirjoitukset on julkaistu lisäksi teoksina Sensuurin Suomi (2009), Kansanvallan varkaat (2010) ja Valhe kaatuu (2012). Viimeisimmässä tilitän etupäässä Euroopan unionin nousua ja tuhoa.

Kesäisessä Suomessa ei taida tapahtua mitään, mistä en olisi jo kirjoittanut. Kesä on lyhyt kuin lapsella paita – ja aina samanlainen, niin kuin Paavo Väyrysen valinta Keskustan puheenjohtajaksi.

Kenraali toimi kuin pissistyttö

Vanhan toistoa on myös venäläläiskenraali Makarovin pelko Suomen Nato-jäsenyydestä. Yliopistolla pidetyssä maanpuolustuskurssiyhdistyksen tilaisuudessa kenraali rankkasi Suomen omaan etupiiriinsä kartoin, lausein ja klausuulein. Tässä valossa kenukka toimi kuin pissistyttö, joka on harmissaan Suomen itsenäisyydestä omassa mustasukkaisuudessaan.

Neuvostoliitto oli liitto, joka neuvoi. Ja siinä se on yhä, tosin toisella nimellä. Georgiassa Venäjä myllersi panssarivaunuilla, mielenosoitukset se tukahduttaa, ja seksuaalivähemmistöt maa telkeää linnaan. Johtajansa se valitsee tai valituttaa yhä uudelleen ja uudelleen niin kuin Brežnevin aikana.

Mieleen tulee tapa, jolla muuan venäläiskenraali uhkasi vielä vuonna 2008 maansa vastaavan Naton laajenemiseen ydinaseilla. Kirjoitin aiheesta muun muassa tässä. Muita analyyseja Suomen Nato-jäsenyydestä löytyy esimerkiksi tästä ja Venäjää käsitteleviä juttuja tästä.

Venäläiskenraalien huolet taitavat olla turhia. Ei Suomi mihinkään Natoon liity. Ja ihan hyväkin niin, jotta säilyvät edes jonkinlainen puolustustahto ja -kyky yllä eivätkä puolustusrahat uppoa kansainvälisiin operaatioihin tai Nato-virkamiesten lohipäivällisiin.

Tarkoitus oli kai koetella Suomen vastavalitun presidentin kärsivällisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Aika tylyjä tuomisia kenraalilla oli joka tapauksessa mukanaan: suoranaisia läimäytyksiä päin suomalaisten naamaa.

Rajat paikallaan

Olen jo aiemmin lähtenyt siitä, että Venäjän kanssa on pidettävä korkeaa profiilia: esimerkiksi viisumipakko on säilytettävä sekä kiinteistöjen ostoa ja hallussapitoa rajoitettava.

Kun venäläiskoneet loukkailivat toistuvasti Suomen ilmatilaa, tämän arveltiin johtuvan Suomen Nato-halukkuudesta. Kun Suomi selvitti jatkavansa liittoutumattomana, tämä puolestaan johti ilmatilaloukkausten vähenemiseen.

Summa summarum: rajaloukkausten tarkoitus oli alun perinkin uhkaava. Niiden tarkoituksena oli ohjata suomalaisia ajattelemaan, ettei Nato-jäsenyys kannata.

En pidä Suomen Nato-jäsenyyttä sinänsäkään optimaalisena ratkaisuna, mutta Venäjän painostus ohjaa ajattelemaan, että maamme on edelleenkin enemmän itänaapurinsa kuin Naton talutusnuorassa.

Venäjän pelko Suomen Nato-jäsenyydestä on absurdi siksi, että Venäjä on itse paljon lähempänä Naton jäsenyyttä kuin Suomi. Pari vuotta sitten venäläinen tutkimuslaitos Insor nimittäin ennusti Venäjän liittyvän lähivuosina Natoon. Että sellaista Makaronia.