8. kesäkuuta 2015

Seksuaalisuuden rikollistamisesta


Nykyään ei tarvitse kuin avata sanomalehti tai televisio, niin päälle hyökkää jokin feministien laatima juttu, jossa otsikoidaan seksiä harjoittaneille tai ”melkein saaneille” miehille langetetuista tuomioista. Mikä pahinta, tuomiot eivät ole vain moralistisia vaan entistä useammin tuomioistuinten määräämiä.

Ämmäfeminismin, äijäfeminismin ja vihervasemmistolaisen rääkymisen pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat iloitsee tänään, että lopultakin on saatu ensimmäinen oikeuden tuomio ”seksuaalisesta ahdistelusta”, kun mies työnsi kätensä naisen haaroihin yhteissaunassa.

Taustalla on rikoslain uusi pykälä, joka on tehnyt toisen ihmisen seksuaalisesta koskettelusta rangaistavaa. Helsingin Sanomien mukaan ”poliisi on aloittanut pitkälle yli sata rikostutkintaa seksuaalisesta ahdistelusta sen jälkeen, kun se tuli rangaistavaksi omana rikoksenaan viime syyskuussa. Yhtä lukuun ottamatta kaikki teosta epäillyt ovat sukupuoleltaan miehiä.

Dynamiittityhmässä kulttuurissamme on alettu ajatella, että ihmisten seksuaalisesta kanssakäymisestä pitää päättää tuomioistuimissa. Filosofisesti ajatellen seksuaalinen kanssakäyminen on puhtaasti yksilöiden välinen asia, eikä siitä pitäisi olla mitään valitusoikeutta. Seksuaalinen kanssakäyminen perustuu vuorovaikutukseen, jonka pohjalta ihmiset herättävät toisissaan intohimoja. Syypää (tai mahdollisen kiittelyn kohde) on siis yleensä intohimojen herättäjä itse. Lisäksi seksuaaliseen aktiivisuuteen vaikuttavat biologiset tekijät, joiden kieltäminen olisi todellisuuden kieltämistä.

Seksuaalinen kanssakäyminen on kahden kauppaa. Jos niillä markkinoilla ei osaa toimia hakematta poliisia apuun, on syytä poistua kaikilta seksuaalisilta foorumeilta ja mielellään siis koko maailmasta, sillä maailma on seksuaalinen foorumi.

Mikäli ei seksiä halua, ei kannata mennä mihinkään sellaiseen paikkaan, jossa sitä voi olla tarjolla. Vain tyhmä lehmä voi ajatella, että menenpä saunaan ja riisunpa pilluni paljaaksi heteromiesten edessä ilman vähäistäkään mahdollisuutta seksuaaliseen kontaktiin! Homomiehenäkin voin ongelmitta ymmärtää, että jos heteronaisena riisuutuu heteromiesten edessä, tilanne on eroottinen ja seksuaalinen. 

Jäljelle jää lähinnä yksi mahdollinen tulkinta: taas on joku pissis asettunut itse tyrkylle ja syyttää sitten miesosapuolta ”seksuaalisesta ahdistelusta”. Taustalla ovat itsensä marttyyrisoineiden naisten omat itsetunto-ongelmat, joiden johdosta he ovat niin vieraantuneita seksuaalisuuden olemuksesta, että eivät ymmärrä koko asian ideaa. Seksuaalisuuden olemukseen kuuluu, että se ylittää sovinnaisuuden rajat. Muuten sitä ei ole. Pahinta on, että ahdasmielisten komplekseista rangaistaan seksuaalisesti tasapainoisia yksilöitä.

Ahdistelu kohdistuu seksuaalisesti aktiivisiin miehiin

Mikä tässä tuomiomielessä sitten raivostuttaa seksuaalisesti terveitä ihmisiä, kuten esimerkiksi minua, joka katselen tuota naisten ja miesten sirkusta ulkopuolelta päin? Rikollistamisen kautta kylvetään seksuaalista ahdasmielisyyttä ja opetetaan ihmisistä estoisia.

Todellinen ahdistelu onkin aivan muuta kuin on väitetty. Se on seksuaalisesti aktiivisiin miehiin kohdistuvaa tuomioiden uhkaa ja juristien nuijilla pamputtamista.

Kysyykö kukaan, kuinka pahasti moinen tuomitseminen loukkaa, vahingoittaa ja haittaa seksuaalisesti aktiivisten miesten ja aloitteen tekijöiden elämää? Ilmeisesti ei, koska niin jatkuvasti tapahtuu.

Ja tämä on tietysti femakkopissisten tarkoituskin. He lavastavat itsensä ”uhreiksi” omissa narsistisissa persoonallisuushäiriöissään ja tietävät, mitä tekevät. Tiedotusvälineiden ämmäosasto puolestaan tekee ämmätuomareiden ratkaisuista suuria otsikoita, joiden tarkoitus on toimia sähköpaimenina ja pelotella seksuaalisesti aktiivisia ihmisiä lomakausien kynnyksellä. Tästä kertoo, että Hesarin juttu oli lehdessä vasta kesäkuussa, vaikka itse tuomio annettiin jo viime joulukuussa. Juuri tällä tavoin feministien mafia käyttää valtaa muokatakseen asenteita tiedotus- ja toitotusvälineiden kautta.

Omasta mielestäni sellainen ihminen, joka torjuu noinkin intiimissä yhteydessä kuin saunassa tapahtuvan lähentelyn, on poikkeuksellisen ahdistunut, jopa psyykkisesti sairas. Jokaisen henkisesti kypsän ihmisen pitäisi ymmärtää, että seksuaalinen aloitteellisuus kuuluu ihmisen olemukseen. Pahinta on, että normatiivisten tuomioiden kautta nuo ahdasmieliset levittävät oman sairautensa myös seksuaalisesti terveiden ihmisten riesaksi.

Seksin kieltäminen ”itsemääräämisoikeuteen” vedoten on toisten määräilyä

Ei pitäisi yleensäkään kitistä seksuaalisesta aloitteellisuudesta. Aloitteiden tekeminen vaatii kynnysten ylittämistä ja kosketukseen hakeutuminen vielä enemmän. Siitä kannattaisi olla kiitollinen eikä purkaa toisten ihmisten rohkeudesta johtuvaa hämmentyneisyyttään omiin räkäisiin valituksiinsa. Aloitteiden tekijöitä on kiittäminen siitä, että seksiä vielä on.

Liberaalin ajattelun mukaista ei ole se, että puolustetaan mahdollisuutta kieltäytyä seksistä keholliseen itsemääräämisoikeuteen vedoten, kuten uuden seksinkieltolain perusteluissa. Seksuaalisesta lähentelystä tuomitsemallahan viranomaistaho pyrkii määräämään toisia ihmisiä, tässä tapauksessa seksuaalisten aloitteiden tekijöitä! Vääristyneempää liberaalin etiikan tulkintaa on vaikea ajatella.

Surkuhupaisaa femakoiden yhteiskunnallisen edistyksen tavoittelussa on ollut se, että 1960-luvulla he kiljuivat kitapurjeet lepattaen seksuaalisen vapauden puolesta, ja nyt he pyrkivät kahlitsemaan seksuaalista kanssakäymistä kaikkialla, missä sitä vielä esiintyy. Sellaiset lakipykälät, joilla puututaan aikuisten ihmisten seksuaalisiin aloitteisiin, kosketteluun, sananvaihtoon tai mihin tahansa nussimiseen, panemiseen ja seksin harjoittamiseen, pitäisi suoralta kädeltä viskata nurkkaan.

Pornoistumisen puolesta ja seksuaalisuuden vaarallistamista vastaan

Helsingin yliopistossa tarkastettiin tänä keväänä Sexpon puheenjohtajan Tommi Paalasen väitöskirja Vapaus ja seksuaalisuus: Tutkielmia liberaalista etiikasta, jossa hän arvostelee muun muassa seksuaalisuuden vaarallistamista ja puhuu pornoistumisen puolesta. Teos koostuu artikkeleista ja on melko suppea, mutta se oikaisee ansiokkaasti feminismin vääristämää keskustelua ja puuttuu naisten vallankäyttöön. Väitöskirja arvosteltiin vain non sine laude approbaturin arvoiseksi, sillä Paalasen vastaväittäjänä oli suomalainen feministi ja tutkijanainen Sirkku Hellsten ”Dar Es Salamin yliopistosta” (tosiasiassa samalta laitokselta). Väittelijä ilmeisesti joutui sensuroimaan terävimmät ideansa saadakseen työnsä tarkastettavaksi feminismin ja vihervasemmistolaisuuden läpäisemässä valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

Myös sosiologi Henry Laasanen on kirjoittanut ansiokkaasti naisten seksuaalisesta vallankäytöstä. Hänen ajattelussaan oivaltavinta on ollut se, että hän on kumonnut kliseenomaisen väitteen miesten harjoittamasta vallankäytöstä ja tehnyt sen perustellusti. Pidän myös Laasasen teoreettista viitekehystä ansiokkaana. Laasanen tukeutuu niin sanottuihin sosiaalisen vaihdon teorioihin, joiden mukaan ihmisillä on seksuaalisilla markkinoilla tietty vaihtoarvo.

Vaikka jotkut pitävätkin Laasasen näkökulmaa karkeistavana, se on mielestäni selitysvoimainen ja valaiseva. Ihmiset väistämättä toimivat oman seksuaalisen vaihtoarvonsa puitteissa, mutta varsinkin monet heteromiehet joutuvat tasapainottamaan vaihdon tilannetta myös rahalla heteronaisten harjoittaman pihtauksen vuoksi. Prostituution hyväksyminen on realismia, kun taas prostituution kieltämisyritykset antavat näyttöä ämmämafian kaksinaismoralismista. Toisaalta naiset kieltäytyvät seksistä luodakseen haluttavuutta ja kysyntää, mutta toisaalta he paheksuvat, kun muutamat naiset vaihtavat seksiä rahaan ja pettävät siten naisten muodostaman kartellin. Lisätietoa saa Henry Laasasen teoksesta Naisten seksuaalinen valta (2008).

Seksin kieltämisen motiivi on naisten narsismissa

Psykologisesti arvioiden seksinvastaiset naiset lavastavat oman rupsahtaneen seksuaalisuutensa ”haluttavuudeksi” sitä kautta, että he pyrkivät tekemään siitä lain voimalla kiellettyä, siis jotakin, jota on vaikea saada ja jota pitää muka tavoitella. Sama pätee huonolla itsetunnolla varustettuihin ja narsismissaan rypeviin meikkisikoihin, jotka projisoivat omat ikääntymisen pelkonsa ”vanhoina ja rumina” pitämiinsä ”viisikymppisiin” miehiin ja vihaavat omia pelkojaan heissä. ”Viisikymppisiä” ovatkin heidän sanankäytössään kaikki yli 25-vuotiaat.

Kiellettyään seksin parisuhteissa ja muussa normaalissa kanssakäymisessä naiset rahastavat heteroseksiä prostituution kautta. Koska prostituutio vastaa kysyntään heikentäen pillunsa umpeen muuranneiden naisten tavoiteltavuutta, nämä pyrkivät parantamaan vaihtoarvoaan rikollistamalla myös prostituution, jotta heteromiehet eivät saisi edes rahalla. Keinoinaan he käyttävät prostituution moralistista paheksuntaa ja seksuaalisesti estottomien naisten julkista halveksuntaa.

Suositeltavaa lukemista naisten harjoittamasta läimäyttelystä kärsineille miehille ovat myös asianajaja Markku Salon teokset Varo narsistia! (2009) ja Narsisti parisuhteessa, työpaikalla, naapurina, oikeussalissa (2011). Näissä teoksissa kokenut perhejuristi puuttuu naisten tapaan käyttää hyväkseen sosiaalivirastojen ja tuomioistuinten naiskollegojaan, kun on kyse esimerkiksi huoltajuuskiistoista tai seksiin liittyvistä erimielisyyksistä.

Salon mukaan narsistiset naiset katsovat olevansa automaattisesti aina oikeassa, halkovat ihmiset joukkueisiin narsisteille ominaiseen tapaan ja ryhtyvät normatiiviseen vyörytykseen, jonka taakse he saavat naispuoliset viranomaistahot omaan naiseuteensa vedoten. Tällaiset narsistit ovat tehneet riitelystä elämäntavan. He kokevat viranomaiset oman toimintansa jatkeeksi pyrkien käyttämään heitä omien epäoikeutettujen etujensa ajamiseen ja tehden vastapuolten elämästä helvettiä.

Jo kirjassani Enkelirakkaus totesin, että yhteiskunnallisen vallankäytön olemus on läpikotaisin feministinen ja että sosialismin sukupuoli on nainen. Se on toiseudenvarainen, riippuvaiseksi tehty ja kaikin puolin kuohittu yhteiskunta, jossa maskuliininen aloitteellisuus on nujerrettu ja jossa miehille ominainen vapaa ja estoton seksuaalinen nautiskelu on rikollistettu ja kukistettu äidinvallan varjoon.

Seksinvastaisen yhteiskunnan tyrmistyttävä typeryys

Seksinvastaisessa yhteiskunnassa naisista tulee Iineksiä ja miehistä Mikki Hiiriä. He sipsuttelevat varpaisillaan ja juoksevat oma-aloitteisesti pakoon havaitessaan seksuaalisesti himoittavia kohteita, peläten syyllistyvänsä johonkin seksuaaliseen tekoon. Lopulta he toteuttavat foucaultlaisen painajaisen: he tarkkailevat, valvovat, rajoittavat ja sensuroivat itse itseään.

Toimittajat puolestaan toimivat rikosterriereinä toteuttaen omasta seksuaalisesta estoisuudestaan johtuvaa tirkistelynhaluaan ja saaden siten tyydytystä perversseille ja luonnonvastaisille seksintorjumispyrkimyksilleen. Kukaan heistä ei ymmärrä, kuinka pölvästimäistä on ylipäänsä puuttua toisten ihmisten seksuaaliseen kanssakäymiseen, jossa ainoa ongelma on, että osapuolet ovat seksuaalisista tarpeista ja seksin tyydyttävyydestä eri mieltä.

Siitäkö miehet pitäisi tuomita? Eikö ämmien sanallisesti harjoittama munille potkiminen riitä miesten nolaamiseksi ja nöyryyttämiseksi jokapäiväisessä kanssakäymisessä, vai tarvitaanko siihen vielä 80 päivän ehdollinen vankeusrangaistus?
Tämä ohjaa ennakolta vaikuttavasti vain siihen, ettei kenenkään miehen kannata ottaa naiseen yhtään mitään kontaktia. Ei mitään, sillä lainsäädäntöä vipunaan käyttäen naiset voivat vinksauttaa minkä tahansa ystävällisen sanan ja hyvän päivän toivotuksen näyttämään tuomarien ja julkisen sanan silmissä kunnianloukkaukselta tai seksuaaliselta ahdistelulta.

Yleisön moralistiseen paatokseen luottaen nämä pissisnaiset yrittävät lisäksi pilata ihmisten työuran ja yhteiskunnallisen luottamuksen, aivan kuten Ilkka Kanervan ja Matti Vanhasen kiss and tell -tapauksissa. Ainakin omasta mielestäni seksuaalinen aktiivisuus osoittaa vain toimintakykyä.

Ahdasmielisyyden levitessä voidaan päätyä Freudia edeltävään viktoriaaniseen yhteiskuntaan, jossa rokokoopöytien jalat verhoiltiin pöytäliinoilla pitäen niitä ”liian eroottisina”, ja ihmiset hirttivät itsensä ja toisensa seksuaalisesta estoisuudesta johtuviin pakkoneurooseihinsa. Eräänä merkkinä siitä on uusherrasmiesmäisyyden kasvu, jonka tuloksena kaikenlaiset mekkoeinarit ja profeministimiehet ihan omasta halustaan kuohivat itsensä munattomiksi eunukeiksi. He eivät uskalla sanoa seksuaalisista asioista enää mitään, mikäli siihen liittyy vähäistäkin pelkoa menettää valtiattariltaan saamansa seksuaalisen myötämielisyyden rippeet.

Miten hyvästä on tehty pahaa?

Lopullinen niitti, jolla seksinkieltäjien ahdasmielisyys voidaan osoittaa pöhveliksi, liittyy itse peruskysymykseen: mitä pahaa on seksissä?

Vastaus on luonnollisesti: ei mitään. Päinvastoin, se on kauneinta ja parasta ihmisessä ja sen vuoksi tavoiteltavaa. Jos siis peruskokemus on myönteinen, seksuaalisessa kanssakäymisessä ei ole mitään moraalista eikä juridista tuomitsemista missään muodossa, jossa sitä esiintyy.

Entäpä, jos kanssakäyminen epäonnistuu? Eikö ihmisillä tulisi olla mahdollisuutta epäonnistua? Tai entä, jos peruskokemus on jommankumman osapuolen kannalta kielteinen? Siinäkään tapauksessa asiassa ei ole moittimista, sillä seksi perustuu vuorovaikutukseen, ja kielteisenä kokemisen syypää voi olla kielteisenä kokijan oma ahdistuneisuus tai estoisuus. Lisäksi asiasta ei voida ylipäänsä saada tietoa kokeilematta, mikä puolestaan tekee seksuaalisen lähentelyn oikeutetuksi.

On myös syytä erottaa toisistaan koettu ja tosiasiallinen ahdistelu. Suuri osa valittajista on todennäköisesti mielenterveydeltään häiriytyneitä Diapamin purijoita, jotka vievät kaiken seksin Raiskauskriisikeskukseen.

On vaikea ajatella, miten seksi on enää ylipäänsä mahdollista miesten ja naisten heteroseksuaalisissa avioliitoissa, kun naiset voivat lavastaa seksin ”avioliiton sisäiseksi raiskaukseksi” aina, kun heidän itsensä ei tee mieli tai he itse epäonnistuvat seksuaalisessa kanssakäymisessä.

Se on mahdollista melkein aina, sillä naiset eivät yleensä halua seksiä. Sen voimme lukea internetin deittifoorumeilta, joissa naiset sanovat tylysti ”en etsi mitään!”, ”seksiä ehdottavat torjun!” ja ”varo, jos yritätkin miellyttää!”. Tämä osoittaa naisten omahyväisyyttä, itsevaltiuden tavoittelua, itsensä näkemistä vallankäyttäjänä ja naisten kollektiivista persoonallisuushäiriötä tai -harhaa. Myös haluttuaan seksiä he voivat jälkeenpäin väittää, että eivät halunneetkaan! Tulos: tuomio ja rahaa naisille.

Koska asiasta on vaikea saada objektiivista näyttöä ja ihmiset toimivat tekojen hetkellä sen hetkisen informaation varassa, ei minkään sellaisen teon pitäisi olla rangaistavaa, jossa toisen osapuolen mieli on lehmänkäänteen tapaisesti vaihtunut kanssakäymisen jälkeen.

Moraalisesti tuomittavia voivat olla vain sellaiset teot, joista on objektiivista haittaa tai jotka ovat sinänsä pahoja. Koska seksuaaliset teot eivät ole sinänsä pahoja, niitä pitää arvioida vain haittojen ja hyötyjen perusteella. Myöskään tekojen haitallisuuden ei pidä johtaa tuomitsemiseen, sillä haitallisista teoista voi olla myös hyötyä. Eihän autoiluakaan ole kielletty eikä tuomittu, vaikka siitä on kaiken hyödyllisyyden ohella myös paljon selvää haittaa. Seksuaalisen kanssakäymisen tapauksissa mahdollisesti syntyvät haitat eivät koskaan ole ilmeisiä, kiistattomia eivätkä objektiivisia vaan täysin mielipiteidenvaraisia. Niinpä seksuaalisia tekoja ei pitäisi tuomita siinäkään tapauksessa, että joitakin haittoja syntyy.

Naisten seksuaalisesta haluttomuudesta puolestaan saa elävää näyttöä kirjautumalla vaikkapa ”Alastonsuomi.com”-nimiseen galleriaan, jossa myös naiset (ihme kyllä) esittelevät itseään nakupelleinä ja varustavat kuvansa hirmuisilla uhkauksilla, joiden mukaan ”kaikenlainen ehdottelu, viestien lähettely, kiittely ja kuville masturboiminen on ehdottomasti kielletty!”

Näin tekevät tietenkin vain naiset. Päälle päätteeksi he paheksuvat miesten seksuaalista ”haluttomuutta”, joka heidän mielestään on yhteiskunnallisesti salattu tabu, asia, jota miehet eivät halua vain tunnustaa oman häveliäisyytensä ja kyvyttömyytensä merkiksi. Diskurssianalyyttinen pintaraapaisu feministiseen mediaan osoittaa, että syyt käännetään miesten niskoille silloinkin, kun miehet jatkuvan henkisen ja ideologisen painostuksen, nalkutuksen ja ilkeilyn tuloksena toteuttavat naisten toivetta eivätkä enää osoita minkäänlaista seksuaalista mielenkiintoa naisiin.

Jos he jostakin syystä vielä naisista kiinnostuvat, he tekevät kaiken pohjamutiin alistettuina, itsensä kieltäneinä ja naisten harjoittaman vallankäytön parhain päin selittäneinä, esimerkiksi niin, että naisten pissismäisyydessä onkin kyse vain naisten sanoin kuvaamattomasta herkkyydestä ja kiehtovuudesta.

Miksi islam on voitokas kulttuuri?

Minun käy sääliksi heteromiehiä, ja ihmettelen, kuinka vaikeaa heillä voi olla, kun heidän seksuaalinen libidoenergiansa luontaisesti suuntautuu tuolla tavoin käyttäytyviin otuksiin. Seksistä nauttiakseen heteromiesten täytyykin olla melkoisia masokisteja, ja käsitykseni mukaan sadomasokismista nauttiminen kuuluu tämän vuoksi nimenomaan heteroseksuaalisuuden olemukseen toisin kuin homoseksuaalisuuteen, joka on osapuolten yhteensopivuuden vuoksi tasapainoisempaa.
 
Mutta filosofoiminen ja psykologisoiminen sikseen. Parasta on kansanviisaus, joka näkyi myös Helsingin Sanomien täysin epäkriittisen ja naisten näkökulmaa puoltavan juttutruuttauksem yleisökommenteissa. Siteeraan lopuksi erästä kirjoittajaa: 

Muistakaa miehet, että naisille ei pidä puhua, ellei kyseessä ole työasia tai hätätilanne. Naisten kanssa ei myöskään ole syytä mennä samaan tilaan, jos paikalla ei ole muita todistajia.

Kunnia Allahille, sillä islamissa tämä osataan. Muuten voi joutua kafkamaiseen ”oikeuteen”.