10. huhtikuuta 2017

Kummallisvaalit: kansa kosti itselleen


Kunnallisvaalit ovat sikäli kummalliset vaalit, että niissä saavat asettua ehdokkaiksi ja äänestää myös muut kuin Suomen kansalaiset.

Lain mukaan vaalikelpoisuus ja äänioikeus on kunnassa asuvien Suomen kansalaisten lisäksi (A) muun EU:n jäsenvaltion taikka Islannin tai Norjan kansalaisella ja jonka kotikunta kyseinen kunta on 51. päivänä ennen vaalipäivää ja (B) muun valtion kansalaisella, jonka kotikunta kyseinen kunta on 51. päivänä ennen vaalipäivää ja jolla on ollut yhtäjaksoisesti kotikunta Suomessa kahden vuoden ajan laskettuna 51. päivästä ennen vaalipäivää ja (C) joka on EU:n tai Suomessa toimivan kansainvälisen järjestön palveluksessa ja jolla on asuinpaikka kyseisessä kunnassa 51. päivänä ennen vaalipäivää.

Niinpä ei kannata ihmetellä, miksi vihreät lisäsivät kannatustaan kuntavaaleissa 3,7 prosenttiyksiköllä. Puolue on jo monen vuoden ajan kamppaillut maahanmuuttajien rahtaamiseksi itselleen vaalikarjaksi.

Puolustamalla maahanmuuton ja monikulttuurisuuden tendenssejä myös vasemmistopuolueet ovat koonneet riveihinsä maahanmuuttajia tukemaan muutoin alenevaa kannatustaan. Tiedättehän, että vasemmistopuolueiden jäsenkunta on keski-iältään vanhaa. Kunnallisalan kehittämissäätiön Turun yliopistolla teettämän tuoreen tutkimuksen mukaan demarien keski-ikä on 61,5 vuotta ja vasemmistoliittolaisten 55,9 vuotta.

Pakolaisina tulleiden siirtolaisten valtaosa näyttää hakeutuneen vihreiden riveihin, sillä puolueen maahanmuuttomyönteisyys on ollut räikeintä, ja tämä näkyi myös ehdokasasettelussa. Selitystä vihreiden kannatuslisäykseen voi siis etsiä siitä, että maahanmuuttajat äänestivät. Vaikutusta tehosti myös Yleisradion A-studion raportissaan 4.4.2017 esittämä valittelu, jossa korostettiin, kuinka laimeaa maahanmuuttajien ennakkoäänestys on ollut. Sitä kautta rohkaistiin etenkin vierasperäisiä käymään äänestämässä.

Poliittisen vaikutusvallan löperö luovuttaminen myös ei-kansalaisille on kuitenkin suuri periaatteellinen ongelma. Jos esimerkiksi Venäjän kaikki noin 143,5 miljoonaa asukasta muuttaisivat jostakin syystä pakolaisina Suomen kuntiin, heillä olisi parin vuoden kuluttua oikeus asettua ehdokkaiksi ja äänestää, vaikka he olisivat vieraan valtion kansalaisia!

Tämä ei ole vitsi, pelottelua eikä myöskään pelkkä hypoteettinen mahdollisuus. Monessa Suomen kunnassa pakolaisten vastaanottokeskukset ovat kääntäneet kuntien väestölliset voimasuhteet kumoon. Muutaman sadan asukkaan kunnissa pitkäaikaisen oleskeluluvan saaneet pakolaiset ja turvapaikanhakijat voivat äänestää itsensä näköisen valtuuston valtaan.

Periaatteessa tämä voi synnyttää samanlaisia tilanteita kuin Krimillä, Venäjän järjestettyä miehittämillään alueilla ”vapaat ja yhdenvertaiset vaalit”. Niinpä kyseessä on politiikan todellinen legitimaatio-ongelma, joka pitäisi korjata lainmuutoksella, toisin sanoen asettamalla Suomen kansalaisuus vaalikelpoisuuden ja äänioikeuden ehdoksi myös kuntavaaleissa.

Kansa kostoäänesti

Muutoin kuntavaalit sujuivat yllätyksettömästi. Vaalipaneeleissa länkyteltiin asioista, jotka ovat monille ihmisille täysin yhdentekeviä. Sote-uudistus ratkaisee ongelmia, joita ihmiset eivät ole koskaan kokeneet ongelmiksi. Ja kaikki puheenjohtajat Timo Soinia myöten livertelivät tukeaan myös sellaiselle haittamaahanmuutolle, jota suomalaiset eivät halua. Äänestysprosentin jääminen 58,8 prosenttiin kertoo kansalaisten ja puolueiden vieraantumisesta toisistaan.

Se, että vihreät ja Vasemmistoliitto nostivat kannatustaan, ei ole ihme, sillä suomalaiset ovat kaunaisia ja äänestivät kostaakseen. Hallituksen tekemät leikkaukset verottivat ankarimmin perussuomalaisten ääniä, sillä valtiontalouden säästöt eivät ole koetelleet yhtä pahoin keskustan ja kokoomuksen kannattajia.

Perussuomalaiset joutuivat kantamaan vaikeiden taloudellisten päätösten taakan yksin, ja selitys 3,6 prosenttiyksikön kannatusheilahduksesta vihervasemmiston suuntaan löytyy siitä, että äänestäjät ovat unohtaneet, millaista politiikkaa vihreät ja vasemmistopuolueet hallituksessa ollessaan tekivät.
 
On järkyttävää, että samaan hengenvetoon, jossa vaaditaan lisää asuntotuotantoa pääkaupunkiseudulle, kannatusta virtaa vihreisiin, joka on direktiiveillään ja sertifikaateillaan tehnyt kaikkensa pysäyttääkseen rakentamistoiminnan kaikkialla missä voi.

Ei tarvitse muistella vain sitä tapaa, jolla vihreät viivyttivät Vuosaaren sataman valmistumista kymmenellä vuodella ja estivät sitä kautta Jätkäsaaren vapautumista asuntorakentamiseen. Puolue on saanut aikaan myös järjenvastaisia rakentamisnormeja, joilla tehokkaasti estetään asuntojen tuottaminen niin kasvukeskuksissa kuin kaikkialla muuallakin.

Kruunuvuoren sillan pyhittäminen pelkästään raitiovaunuille ja polkupyöräilylle on fillarikommunismia, jolla tehokkaasti haitataan uuden asuinalueen saavutettavuutta. Nollanenergialuokitus vastustaa jo fysiikan lakejakin, ja Helsingin hiilivoimaloiden sulkeminen poistaa käytöstä Euroopan ympäristöystävällisimmiksi todetut hiilivoimalat.

Vaihtoehto metropolipolitiikalle

Puolueiden puheenjohtajat kiittelivät viime viikoisissa vaalitenteissä yhteen ääneen metropolipolitiikan onnistumista ja sitä, että Suomeen on saatu pääkaupunkiseudun kaltainen kansainvälinen ja monikulttuurinen konglomeraatti.

Samalla paheksuttiin asumisen kalleutta ja pyrittiin peittämään näkyvistä se ikävä tosiasia, että asumisen kallistuminen pääkaupunkiseudulla johtuu nimenomaan tuosta maahanmuuton aiheuttamasta väestön paisumisesta ja kansainvälistymisestä, joiden vuoksi koko metropolialue on nyt internationalistisen kiinteistökeinottelun kohteena. Eivät ole tuoneet monikulttuurisuus ja kansainvälistyminen onnea myöskään alue- ja asuntopolitiikkaan.

Jälkikäteen hieman harmittaa, etten lähtenyt mukaan vaaleihin ehdokkaana, vaikka Perussuomalaiset ystävällisesti pyysivät. Minulla olisi ollut kotikaupunkiani Helsinkiä ajatellen kokonaan toisenlainen linjaus kuin se, jonka Helsingin valtavirtapuolueet ja pormestariehdokkaat ovat esitelleet. He suitsuttivat metropolipolitiikkaa, vaikka suurkaupungistumista ei ole asetettu päämääräksi missään kansainvaltaisessa prosessissa, eikä siitä puhuttu myöskään vaalikampanjoissa. Kyseessä on maahanmuuton suosijoiden oikeuttamaton agenda.

Hyvän valtuustoryhmän Perussuomalaiset kuitenkin Helsingissä saivat. Asioita riittää edistettäviksi, esimerkiksi Malmin lentoaseman pelastaminen, yksityisautoilun ja pysäköimisen helpottaminen, Keskuspuiston rakentaminen asuntoalueeksi ja suurmoskeijahankkeen estäminen. Yhteistyö muiden samoja tavoitteita ajavien puolueiden kanssa osoittautuu Helsingissä tärkeäksi.