Nahkureita

Paavo Väyrysen tämänviikkoisen kannanoton mukaan yhteisvaluutta eurosta on tullut Suomelle taakka. Juuri taloustaantuma paljastaa, kuinka tärkeä devalvaation mahdollisuus olisi. Kun kilpailijamaa Ruotsi on devalvoinut kruununsa lähes 30 prosentilla, tämä vaikuttaa vientiteollisuuden kilpailukykyyn.

Väyrystä vastaan hyökkäsi tuota pikaa Sdp:n luottopeluri Esko Antola, joka piti Väyrystä ”riskinä Suomen politiikalle”.

On vaarallista, jos totuuden sanominen koetaan vaaralliseksi. Vaarassa taitaakin olla demarivallan suursaavutus, EU-jäsenyys ja yhteisvaluutta itse. Demaritaustaisen Antolan kannanotto on kummallinen siksi, että devalvaatiolla on voitu pitää yllä ay-liikkeelle tärkeää työllisyyttä.

Kyseessä ei taidakaan olla muu kuin Antolan ja Väyrysen välinen arvovaltakiista, sillä Antola petasi tietä eurolle toimimalla työryhmässä, jonka tehtävänä oli ”selvittää euron edut ja haitat”. Väyrynen puolestaan vastusteli sekä EU-jäsenyyttä että euroa jo 1990-luvulla, ja hän pitää pintansa edelleen kuin teflonpannu.

Mitään konkreettista hyötyä Antola ei osoita eurosta koituneen. Olisihan myös itsenäisen valuutan voimassa ollessa mahdollista pitää kurssit nykytasolla. Oma itsenäinen valuutta ei siis pakottaisi maan keskuspankkia mihinkään, mutta se loisi rahapolitiikalle sellaisia mahdollisuuksia, joita Ruotsi on voinut käyttää laman torjumiseen. No, onhan eurosta ollut tiettyä hyötyäkin, se kun helpottaa rahaliikennettä ja vilkastuttaa ehkä kauppaa.

Asiasta viidenteen. Sota-aikana tehdään usein paljon kaikkea hullunkurista, jossa saattaa olla kuitenkin oma logiikkansa. Äskettäinen arkistolöytö paljastaa, että Suomen hallituksella oli monenlaisia suunnitelmia vihollisen ja sodan pysäyttämisen varalta.

Keskustavaikuttaja V. J. Sukselaisen henkilökohtaisten papereiden keskeltä pullahtaneet hallituksen iltakoulun paperit nimittäin kertovat, että sodan ajan hallitus aikoi muun muassa ammuttaa 2,5 miljoonaa oravaa! Joku saattaisi luulla, että tarkoitus oli vaihtaa inflaation keskellä takaisin vanhaan oravannahkavaluuttaan. Ihan näin kauaksi historiaan ei kuitenkaan tarvitsisi mennä etsittäessä rahapolitiikan aseita uudelleen käteen, ja historian tietojen mukaan kyse olikin tarkkuusammunnan harjoittelusta.