Palestiinatyttöjen painajainen – Miksi valtion tunnustaminen viipyy?

Maailma on mennyt merkilliseen moodiin.

Sekä Ukrainassa että Gazan alueella käydään raivokasta tuhoamissotaa, jota voidaan selittää Erich Frommin ajatuksella ihmisluonteeseen sisältyvistä destruktiivisista piirteistä (teoksessa The Anatomy of Human Destructiveness) tai Carl Gustav Jungin vertauskuvallisella ajatuksella tuhon jumalasta Wotanista, joka lähtee aika ajoin vaeltamaan joko hyvinvoinnista tai pahoinvoinnista johtuvan turhautumisen merkiksi.

Myös Intiassa, Pakistanissa, Taiwanilla ja Pohjois-Korean suunnalla kytevät pienet palot voidaan nähdä pelosta tai frustraatiosta johtuvana aggressiivisuuden kasvuna. 

Asian käytännöllinen puoli on tuottanut ongelman, joka tunnetaan saksalaisesta sananlaskusta: Meillä on paljon yhteistä pohdittavaa, sanoi täi filosofin päälle!

Monia eurooppalaisia rauhankyyhkyjä on askarruttanut kysymys, miksi Suomen valtio ei ole tunnustanut Palestiinan valtiota. Perusteluksi tunnustamisvaateille esitetään, että se tarjoaisi hyvän painostuskeinon, jolla voitaisiin lopettaa Israelin iskut Gazaan.

Asia on todellisuudessa aivan toisin päin, ja tunnustaminen merkitsisi tärkeän ulkopoliittisen vivun menettämistä. Ajatellaanpa hieman.

Suomi ei ole tunnustanut eikä voi tunnustaa Palestiinan valtiota seuraavista syistä.

1) Ei ole sopimusta, joka voitaisiin tunnustaa, eikä selvyyttä siitä, missä Palestiinan valtio sijaitsisi ja missä sen rajat kulkisivat. Palestiina on kahtena kappaleena: Gazan alueena ja Länsirantana, jotka kiistelevät keskenään. Tilanne on perimmältään samanlainen, mikä estää Ukrainan integroimista EU:hun: ei ole selvyyttä siitäkään, missä Ukrainan rajat lopulta kulkevat (aiheesta täällä).

2) Tunnustaminen ilman sopimusta merkitsisi blanco-valtuutuksen antamista, eli allekirjoituksen laittamista sille, että sopimuspaperiin voitaisiin myöhemmin kirjata mitä tahansa. Niin ei pidä tehdä. Ensin pitää neuvotella sopimus ja sitten pohtia tunnustamista, eikä ensin tunnustaa ja sitten pohtia, mitä tuli tunnustettua.

3) Suomen virallisen linjan mukainen on niin sanottu kahden valtion malli. Tämä tarkoittaa, että Palestiinan valtion tunnustamisen myötä pitäisi myös Israelia tunnustamattomat arabimaat saada tunnustamaan Israelin valtio. Mikäli Palestiinan valtio tunnustettaisiin ilman, että arabimaat tunnustavat Israelin, silloin nimenomaan menetettäisiin se vipu, jolla voidaan taivuttaa arabimaat tunnustamaan Israelin alueet ja olemassaolo. Tunnustaminen pitää ajoittaa oikein ja yhtäaikaisesti sen kanssa, että lähivaltiot tunnustavat Israelin.

4) Tunnustamisen käsitteen analyyttis-apriorisesta (käsitteellisestä) luonteesta johtuu, että tunnustamisen akti voidaan suorittaa vain kerran (vrt. esim. rikoksen tunnustaminen poliisille). Tunnustamisen ei pidä merkitä, että tunnustaminen tehdään aamulla, päivällä ja illalla uudestaan. Esimerkki: Kun Viro vapautui Neuvostoliitosta, eräät kyselivät, miksi Suomi ei tunnusta Viron itsenäisyyttä. Ulkoministeriön (oikea) vastaus oli, että Suomen ei tarvitse tunnustaa Viron itsenäisyyttä, koska Suomi tunnusti sen jo vuonna 1918 Viron itsenäistyessä, eikä Suomi ole koskaan tuota tunnustamistaan perunut.

5) Tosiasiassa Palestiinassa valtaa ei käytä palestiinalaishallinto vaan terroristijärjestö Hamas. Tunnustaminen merkitsisi tässä tilanteessa samaa kuin tunnustettaisiin Islamic State of Syria -niminen terroristijärjestö (ISIS). Tie aselepoon ja rauhaan käy vain ja ainoastaan Hamasin kukistamisen kautta, eikä Palestiinan tunnustaminen edistäisi sitä asiaa millään tavalla. Liitto joka neuvoi – Neuvostoliitto – tunnusti Palestiinan valtion jo vuonna 1988, mutta teko jäi pelkäksi symboliikaksi.

On luonnollisesti selvää, että Gazan alueella vallitseva verilöyly pitäisi saada loppumaan. Alue on pommitettu kuumaisemaksi, aivan niin kuin Syyriassa sijaitseva Aleppon kaupunki noin vuosikymmen sitten, kun sitä moukaroitiin ISISin kukistamiseksi (aiheesta täällä).

Israelin verikosto Hamasin aloittaman terrori-iskun vuoksi on ollut raivokas.

Sitä ei pitäisi hyväksyä, koska koston julmuus on lähtenyt aivan käsistä. Mutta sitä voidaan ymmärtää.

Israel hyökkää Gazaan, koska Hamas ei laske aseitaan eikä suostu vapauttamaan panttivankeja. Hamas myös aloitti sodan. Terroristisen hallinnon kaatamiselle on moraalinen oikeutus jopa Immanuel Kantin filosofian näkökulmasta.

Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n peruskirjassa oli vuodesta 1968 asti noin kolmenkymmenen vuoden ajan vaatimus Israelin tuhoamisesta. Tuon aikaista sanontaa käyttäen arabimaat halusivat ”työntää juutalaiset mereen”.

Juutalaiskansa on kaikki kärsinyt sekä Neuvostoliitossa vallinneiden vainojen (pogromin) että natsi-Saksan keskitysleirien vuoksi.

Siksi juutalaiset näkevät kansanmurhaa tehdyn alun perin toisin päin kuin palestiinalaisten kansanmurhasta huolestuneet. Mutta yhtä selvää on, että äärijuutalainen chutzpah on mennyt aivan liian pitkälle.

Huolestuttavista huolestuttavinta asiassa on kansanmurha-ajattelun leviäminen kaikkialle. Myös Ukraina on edelleen syvässä kriisissä. Siellä Putin tekee kansanmurhaa tavalla, joka ei ole jäänyt huomaamatta myöskään Donald Trumpilta. Hänen mukaansa Putin on tullut hulluksi. Vastako nyt hän sen huomasi?

Trump on kyllä oikeassa siinä, että Gazan alue olisi syytä perustaa uudestaan Yhdysvaltain huomassa. Ei siitä asuttavaksi ole nykyisellään.

Ne, jotka haluavat alueelle jäädä, sanovat niin puhtaasta periaatteesta. Alue on kymmeniksi vuosiksi asuinkelvoton, ja siksi väestönsiirto ei olisi enää oikeuksien loukkaus vaan käytännöllinen välttämättömyys ja osa ihmisoikeuksien turvaamista. 

Täysin perusteetonta on ollut palestiinalippujen heiluttaminen euroviisuissa, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pride-karnevaaleissa ja kadulla istujien kokoontumisissa.

Tiedoksi kaikille: Eurovision laulukilpailut ovat Euroopan yleisradiounionin EBUn järjestämä tapahtuma, ja Israelin yleisradioyhtiöllä on lehdistönvapauden mukainen riippumattomuus Israelin valtiosta, joka Gazassa käy sotaa, joten Israelin yleisradioyhtiöön kohdistuneet boikottivaateet ovat osuneet täysin väärään maaliin.

Vertailun vuoksi: Venäjä ei viisuihin osallistu, koska Venäjän yleisradioyhtiö ei enää täytä EBUn jäsenyysvaatimuksia, ja siksi Venäjä on kisoista poissa. Yleisradioyhtiöiden (ja muunkaan median) ei pitäisi tehdä valtiotason politiikkaa missään. Tästä huomautin jo yllättävän suosion saaneissa teoksissani Totuus kiihottaa (2020) ja Pavlovin koirat (2022) – samoin siitä, että tieteessä ja yliopistoissa ei pitäisi liioin politikoida.

Sekopäisimpiä kaikista ovat olleet muutamien aktivistien väitteet, että Helsingin yliopisto on osallinen kansanmurhaan, kun se ei katkaise suhteitaan israelilaisiin yliopistoihin. Kyseinen woke-jengi ei ole ilmeisesti koskaan kuullut tai ymmärtänyt tieteen vapaudesta ja riippumattomuudesta mitään.

Palestiinalaistunnusten ei pitäisi kuulua myöskään pride-tapahtumiin eikä ilmastoaktivismiin. Merkillepantavaa on, että suuri osa palestiinalaislippujen heiluttajista on ollut tyttöjä ja heidän lähi-itäläisiä arabiheilojaan. Heillä näyttää olevan intressi. 

Palestiinatyttöjen painajainen on ulkopoliittisten tosiasioiden tunnustaminen. PLO:n verihuivien mainostaminen Suomen kaduilla osoittaa, että woke-aktivistit, cancel-terroristit ja muut Sornäisten sinitukat eivät ymmärrä politiikasta yhtään mitään.

Veetit eivät muista, että palestiinalaisterroristit ovat tehneet hulluja asioita vuosikymmenten ajan, ja aina tuolla maailmankolkalla ovat paukkuneet kranaatit johtuen monikulttuurisesta eli sekavasta yhteiskunnasta.

Kaikeksi harmiksi näitä ”viestinnän osaajia” on kasautunut suurin määrin eri organisaatioiden rekrytointi- ja HR-yksiköihin aina yliopistoista yrityksiin ja Yleisradioon, joissa he toimivat portinvartijoina oppineille. Suvaitsevaisia he ovat vain, jos heidän kanssaan on samaa mieltä, ja muutoin he avaisivat meitä kohti konepistoolitulen.

Sivistysmaissa, kuten Suomessa, pitää Palestiinan tunnustamiseen suhtautua pragmaattisesti – ei fundamentalistisesti. Ulkopolitiikkaa ei pidä tehdä sillä periaatteella, että se lievittäisi muutamien somevouhottajien omaatuntoa, vaan realistisesti.

Kyynistä ehkä, mutta ulkopolitiikan näkökulmasta valtiot eivät osoita sympatiaa eikä valtioilla ole ystäviä vaan pelkkiä intressejä. Se on osa reaalipolitiikkaa, josta on tullut uusi normaali, halusimmepa sitä tai emme.

Suomen valtion ei pidä tehdä omaa ulkopolitiikkaansa etnisten minoriteettien pelikirjalla, sillä väestöjen sekoittumisesta syntyy arvo-, kulttuuri-, intressi- ja etnisiä ristiriitoja, jotka ovat sotien syitä kaikkialla, myös Ukrainan ja Venäjän välillä.

 

Aiheista aiemmin

Ukrainan paikka ei ole EU:ssa eikä NATOssa – Miksi?

Ihmisoikeudet Alepassa 

Peruskoululainen perussuomalaisten valtiosihteeriksi

Valtioneuvosto nimitti sisäministeri Mari Rantasen (ps.) valtiosihteeriksi salolaisen Heikki Tammisen, joka siirtyy paikalle puhemies Jussi Halla-ahon (ps.) erityisavustajan tehtävästä.

Huomiota herättävää asiassa on, että Tammisen koulutustausta rajoittuu hänen käymäänsä peruskouluun. Muuta mainittua koulutusta hänellä ei ole.

Tapaus ikään kuin vahvistaa lentävää lausahdusta, jonka mukaan perussuomalaisten tyypillinen koulutus on peruskoulu.

Heikki Tamminen on varmaankin mukava ja puoluetoiminnassa luotettava miekkonen, mutta asiantuntemusta tehtävään hänellä ei ole.

Valtiosihteerit ovat ministeriöiden korkeimpia viranhaltijoita, ja poliittisten valtiosihteerien tehtäviin kuuluu paitsi ministerien avustaminen, myös virkamiesten paimentaminen ja heidän kanssaan neuvotteleminen.

Lain mukaan julkisiin virkoihin pitäisi nimittää pätevimmät henkilöt. Sitä vaatii yhteiskunnan etu.

Perussuomalaiset eivät omalla poliittisella virkanimityksellään poikkea mitenkään muista puolueista, vaikka Perussuomalaiset ovat aina väittäneet vastustavansa poliittisia virkanimityksiä. 

Sosiaalinen korruptio kukoistaa Perussuomalaisissa samalla tavalla kuin esimerkiksi vihervasemmistossa, joka on nostanut poliittisiksi valtiosihteereiksi kaikenlaisia opintonsa kesken jättäneitä Katariina Poskipartoja (vihr.) tai anarkisti Dan Koivulaaksoja (vas.), jolla sentään on maisterintutkinto mutta joka puolusteli niin sanottua parempaa väkivaltaa.

Perussuomalaisten sisältä olisi löytynyt sisäministeriön valtiosihteeriksi pätevämpääkin väkeä.

Ministeriöiden poliittisen johdon asiantuntemattomuus voi olla toisaalta myös hyväksi asioiden sujuvuudelle. Siitä muistuttavat brittiläisestä TV-komediasta Yes minister tutut tilanteet.

Myös valtiosalaisuudet pysyvät parhaiten hallinnassa, kun ministeritkään eivät tunne asioita. Tämä on tärkeää erityisesti turvallisuuspolitiikan alueella. Muistan tilanteen, kun Suomeen oltiin hankkimassa Hornet-aseistusta, ja silloiselta puolustusministeriltä Anneli Tainalta (kok.) kysyttiin televisiossa, millaisia ohjuksia koneiden siipiin oltiin ripustelemassa.

Ministeri, joka oli asioista pihalla kuin lintulauta, alkoi pohtia television suorassa live-kuvassa, mitähän laitteistoja ne nyt olivatkaan, ja kansa katsoi sotilassalaisuuksien olevan varmasti turvassa sekä nukkui yönsä hyvin.

Demokratian näkökulmasta valtaa siirtyy tällä tavoin poliitikoilta asiantuntijavirkamiehille, mutta aina se ei suinkaan ole ongelma. Esimerkiksi kansalaisia runnelleet ja valtion menoja todennäköisesti lisäävät sosiaaliturvaleikkaukset on viety läpi pelkillä ministerien ja avustajakunnan poliittisilla mielipiteillä asiantuntijakannanottojen vastaisesti ja ilman vaikutusarvioita.

Ulkopoliittinen instituutti ja Sitra: sosiaalisen korruption pimeä ydin

Valtakunnanmedia kertoi jokin aika sitten, että tasavallan presidentti Alexander Stubbin Oliver-poika on nimitetty Ulkopoliittiseen instituuttiin harjoittelijaksi. Jutussa kehutaan, että hakemus ”erottui selvästi muista”.

Jutussa ei ollut kommentointimahdollisuutta, kenties ymmärrettävistä syistä.

Sen sijaan työoikeuden professorin mielestä kyseinen nepotismi ei ”näytä hyvältä”, kun ”Stubbilla on takanaan vasta yhden vuoden opinnot politiikasta, filosofiasta ja taloustieteistä”, pätevämpiä hakijoita oli tarjolla, ja tietovuotojakin saattaa tulla, kun ”sen parempaa lähdettä ei voi löytyä kuin presidentin poika”.

Alexander Stubb on kyllä ilmeisen etevä ulkopolitiikassa, mutta se ei merkitse, että jälkeläisensä välttämättä olisi. Aleksanteri IV:ttä ei siis ainakaan automaattisesti seuraa Oliver I. Suomen valtionpää on presidentti eikä perintökuningas, vaikka presidenttiä palvotaan täällä kuin kuningasta, minkä näkee Linnan (45 miljoonaa euroa), Mäntyniemen (55 miljoonaa euroa) ja Kultarannan (52 miljoonaa euroa) loppulaskuista (niihin sulivat asumistukien leikkaussäästöt).

Ulkopolitiikka on ilmeisen arka aihe. Sanotaan, että siitä pitäisi puhua yhdellä suulla. En olisi kuitenkaan arvannut, että ulkopolitiikasta pitäisi puhua ruokakunnan yhteisellä suulla. Nyt joka tapauksessa tiedämme, että Oliver on isänsä poika.  

Nimityksen tiedoksiantopäivänä sähköpostiini saapui ilmoitus, että oma hakemukseni Ulkopoliittisen instituutin varsinaisiin tutkijan tehtäviin oli hylätty. Hakijoita useaan eri tutkijan virkaan sanottiin olleen yhteensä 289.

”HR-asiantuntija” Marie-Louise Hindsbergin asiantuntijalausunto.

Olin kirjoittanut hakukirjeeseeni, että kansainvälisen politiikan ilmiöitä on tutkittu aivan liian vähän sosiaalipsykologisesta näkökulmasta, eikä ole pohdittu myöskään sitä, miksi politiikan rationaalisuusolettama ja demokratia on monin tavoin kyseenalaistettu eri puolilla maailmaa. Tarjosin asioihin filosofista selitysvoimaa.

Ulkopoliittisen instituutin toimintaa pitäisi arvioida kriittisesti. UPI on eduskunnan alainen laitos, kuten Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra, joka myös pyrkii esiintymään tutkimusorgaanina.

Molemmissa taotaan demokratian tärkeyttä, mutta molemmat ovat sosiaalisen korruption läpäisemiä. UPI ja Sitra toimivat pelastusrenkaina, säilytyspaikkoina ja ponnahduslautoina poliitikoille, poliitikkojen avustajille, eduskuntapudokkaille ja nousukkaille.

Ulkopoliittisen instituutin johtajana toimii kokoomuslainen Hiski Haukkala, joka on Sauli Niinistön entinen kansliapäällikkö. Hänen edeltäjänsä UPIssa, Mika Aaltola, ei oikein menestynyt, ennen kuin hänkin liittyi Kokoomukseen ja hänelle avautui ovi europarlamenttiin ja sitä kautta vallan salonkeihin.

Tasavallan presidentin kansliasta on lähtöisin myös Sitrassa majaansa pitävä Niinistön entinen viestintäpäällikkö Veera Heinonen, joka nykyisin johtaa Sitran ”Demokratia ja osallisuus” -hanketta: erästä ristiriitaisimmista kaikista (aiheesta täällä). Sitraan päätyneitä viestinnän maistereita edustaa Elina Ravantti, joka on toiminut ulkoministeriön viestintäjohtajana ja hallitsee ylhäältä johdetun komentodemokratian hänkin.

Johdetun demokratian (”demokratian edistämisen”) ajatus on läpilaho oksymoroni ja filosofisesti hullunkurinen. Demokratiahan voi olla vain spotaania, mutta valtiojohteisissa demokratiahankkeissa kansanvaltaa pyritään tukahduttamaan aina, kun kansalaisten mielipiteet eivät ole hallitusvallan näkemysten mukaisia.

Erääksi esimerkiksi kansanvallan pois korventamisesta käyvät vaikkapa saksalaisen AfD:n eliminointiyritykset (aiheesta täällä). Tosiasiassa minkään puolueen nousu vaaleissa ei ole demokratian vastaista vaan demokratian ilmaus, joka tekee kansanvallasta itseään korjaavan.

Demokratiassa sinänsä on tietenkin monta valuvikaa. Sen ominaispiirre on, että kansan suosimat pulliaiset hallitsevat lainsäädännöllä toisia ihmisiä. Niin sanottujen asiantuntijoiden lausunnot taivutetaan kulloisenkin hallitusohjelman mukaisiksi. 

Paikkaansa pitää vanha sanonta, että paras argumentti demokratiaa vastaan on viiden minuutin keskustelu keskivertoäänestäjän kanssa, ja demokratioita pidetäänkin voimassa vain siksi, ettei parempaa vaihtoehtoa ole keksitty. 

Suomessa demokratia on onnistuttu kiertämään sosiaalisella korruptiolla, ja vaaleja voidaan pitää vallankaappauksena, jolla poliittinen eliitti pyrkii uusintamaan asemansa. Valtaapitävät huolestuvat heti, jos äänestämättömät lähtevät liikkeelle (passiivisuudessa on myös hyvät puolensa, sillä laumat toimivat tottahan toki usein myös omia etujaan vastaan).

Suomen sanotaan olevan yksi maailman vähiten korruptoituneista maista. Tämä johtuu vain siitä, että Suomessa korruptio ei ole taloudellista vaan sosiaalista, eikä sitä niin muodoin voida havaita ja mittailla setelitukkoina, paitsi lukemalla eurot ja sentit virkoihin nimitettyjen samanmielisten palkkakuiteista.

Taloudellinen vaihtosuhde hoidetaan nimittämällä tehtäviin henkilöitä, jotka tekevät samanlaisia päätöksiä kuin valtaapitävät itsekin tekisivät. Siinä yhdistyvät rahat ja valta. Suomessa valtaa pitävät puolueiden ydinjengit ja kourallinen TV-sertifioituja ”asiantuntijoita”.

Ulkopolitiikan alueella lirkuttelevia ”viestinnän ammattilaisia” puolestaan yhdistää asiaosaamattomuus ja pinnallisuus. Suurella osalla heistä on taustaa valtiollisen Ylen kirjekyyhkyinä tai jossakin Ellun kanojen tapaisessa ”maineenhallinnan” eli julkisen valehtelun kerhossa.

Oma lukunsa ovat sitten kaikenlaiset Risto E. J. Penttilät ja Charly Salonius-Pasternakit, joita kutsutaan A-studioon keskustelemaan ulkopolitiikasta. Jälkimmäinen peri edellisen paikan Nordic West Officen johtajana tuossa Milttoniin kuuluvassa kokoomuslaisessa konsernissa, jonka tehtävänä on kätilöidä suomalaisia yrityksiä Amerikan asioissa.

Pyöröovi tekee kierroksia myös Sitrassa, joka tarjosi suojatyöpaikan muiden muassa eduskunnan jättäneelle vihreiden Oras Tynkkyselle. Hänet nimitettiin Sitraan energia-asiantuntijaksi ilman vähäisintäkään energia-alan tuntemusta, kunnes vihreä ilmastopastori onnistui uusimaan eduskuntapaikkansa. 

Sitran hallitus puolestaan on demarienemmistöinen, ja sen yliasiamies on poliitikkojen kellokas tai itse poliitikko, kuten Esko Aho ja Jyrki Katainen aikoinaan. Kirjoitin pilaantuneesta nimityspolitiikasta täällä ja nykyisen yliasiamiehen Atte Jääskeläisen nimitysprosessista myös eduskunnan oikeusasiamiehelle (aiheesta täällä).

Kaikki kyseiset henkilöt ovat politiikan sisäpiirin toimijoita, eivät politiikan tutkijoita. Politiikkaa ei voisi vilpittömästi tutkia sisältäpäin. Myöskään valtiollinen Suomen Akatemia ei näytä tässä suhteessa hyvää esimerkkiä, sillä sen ohjelmat ja hankkeet ovat agendojen värittämiä ja tendenssien mädättämiä (aiheesta täällä). Yliopistot taas laitettiin liike-elämän kaulapantaan yksityistämällä, eikä vilpitöntä tutkimusta ole muualla kuin instituutioiden ulkopuolella.

Media ruokkii ja palkitsee ulkopolitiikan, sisäpolitiikan ja turvallisuuspolitiikan kommentaattorit avokätisesti julkisuudella, kunhan he tulevat laitoksista, ja A-Talkin Sakari Sirkkanen kiittää ”erinomaisesta keskustelusta”, kun Ukrainan sodan ruumiit on laskettu statustyydytystä tuottavassa viihtyisässä studiossa!

Tosiasiassa heidän lausuntonsa ja arvionsa tulevat kuin Platonin luolasta. He arvailevat varjojen liikkeitä varjolaivaston perävanoissa.

Heidän näkemyksensä jäävät kommenttien tasolle, ja niiden sisältönä on yleensä vain ”tämän tiedämme nyt” tai ”tiedämme vain, että emme tiedä”. Tutkimuksellisuuden pitäisi ylittää pelkän journalistisen tason ja yltää ilmiötietoiselle metatasolle tai porautua selitysvoimaiselle syvätasolle.

Kansainvälinen politiikka ja viestintä ovat yliopistojen turhimpia oppiaineita, ja niiden analyyttisyys vastaa silmien pitämistä auki TV-setin ääressä. Silti ulkopolitiikan virat läänitetään kyseisistä oppiaineista paperit kuitanneille, ikään kuin he olisivat lääkäreitä.

Mikäli terveyskeskuksia ei tunnettaisi arvauskeskuksina, tuo nimitys sopisi Ulkopoliittiselle instituutille.

Jonkun harjoittelijan nimittäminen UPIin on vain piikki jäävuoren huipulla.

Viimeisimpien tietojen mukaan Oliver Stubbilla ei ollut edes minkäänlaista työkokemusta, ja lehtitietojen mukaan hän oli kokemattomin kaikista. Oliverin oma etu olisi vaatinut, ettei häntä olisi heti ohjattu ulkopoliittisia kiskoja kolistelemaan. Korruptiona tapausta pitää myös professori, joka Iltalehden otsikon mukaan on ”korruptioprofessori”.

”Maijuna” esiintyneen Ulkopoliittisen instituutin HR-henkilön, eli Marie-Louise Hindsbergin, tuttavallisesta viestinnästä Oliver Stubbin kanssa ja toisaalta hänen jäätävistä vastauksistaan Stubbin kilpahakijoille, voi lukea Iltalehden jutusta täältä.

On myönnettävä, että presidenttien jälkeläisillä on kyllä usein vaikeaa, kuten Marko Ahtisaarella suorittaessaan siviilipalvelusta työministeriön viihtyisässä uusrenessanssilinnassa Helsingin Kluuvissa ja sen jälkeen Nokian muotoiluvastaavana firman ollessa jo alamäessä sekä useiden yhtiöiden johtokunnissa ja hallituksissa ja – jotta juhliminen olisi täydellistä – lopulta myös Helsingin Juhlaviikkojen taiteellisena johtajana, tosin ilman mitään taiteellista koulutusta, taiteellisia näyttöjä ja asiantuntemusta.

En ole missään tapauksessa UPIn asennoitumisesta katkera, enkä yleensäkään down shiftaa itseäni tehtäviin, jotka alittavat sen, mikä minulle kuuluisi. Mutta Oliver Stubbin tapaus on kommentoimisen arvoinen siksi, että se kertoo sosiaalisesta korruptoituneisuudesta paljaimmillaan, ja selittelyt (täällä ja täällä) vain pahentavat poliittisten puliveivaajien ja prinssien sekä prinsessojen omaa asemaa.

”Humaaneista resursseista” vastaavilla portinvartijoilla itsellään, kuten juuri tuolla Marie-Louise Hindsbergillä (liekö sukua eduskunnan viestintäpäällikkö Rainer Hindsbergille) ei ole kerta kaikkiaan mitään julkaisunäyttöjä, kelpoisuutta eikä pätevyyttä arvioida heitä oppineempien kompetenssia. Viimeisimmän näytön kelvottomasta rekrytointipolitiikasta tarjoaa muuan kasvatustieteen maisteri Kirsti Laine-Hendolinin nimittäminen opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtajan virkaan, jonka tasoiseen tehtävään ketä tahansa maisteria voidaan nykyisin pitää puolikoulutettuna.

Sosiaalinen korruptio loistaa läpi koko yhteiskunnan. Sitä pitäisi hävetä erityisesti eduskunnan alaisissa tutkimusorgaaneissa, kuten UPIssa ja Sitrassa, mutta niissä asiasta ylpeillään.

Oireellista on, että eduskunnan korkeimpana virkamiehenä toimiva pääsihteeri on nyt pidätetty virastaan maanpetosrikoksesta epäiltynä. Antti Pelttari on toiminut aiemmin Suojelupoliisin päällikkönä, samoin hänen edeltäjänsä Seppo Tiitinen, jonka mukaisesti nimetyltä salaiselta listalta saattaa löytyä DDR-vasikoina toimineiden poliitikkojen nimiä. Siinä olisi ulkopoliittista tutkimista. 

Oireellista demokratian kannalta on, että kansanvallan temppelissä on turvallisuutta vartioimassa nimenomaan Suojelupoliisin edustaja, ikään kuin kansaa pitäisi sillä tavalla vahtia. Ja pylvästalon ympäristö on tunnetusti turvatoimialue, jolla kansalaisia voidaan ratsata. Näin ”turvataan demokratiaa” (lue: ”käytetään totaalista valtaa”), vaikka hyvällä hallitsijalla ei pitäisi olla mitään pelättävää. Ei ihme, jos kuitenkin on.

Saa nähdä, onko Pelttarin tapauksessa kyse vain niin sanotusta johtamisen taakasta vai tuleeko siitä jonkinlainen Alpo Rusia vastaan vyörytetty syytösketju, mutta erikoista on, että eduskunnassa on perintövirka Supon pomoilla.

Suomalaisen politiikan sisäsiittoisuus ei poikkea paljoa Speden komedioista, ja demokratia on sairas vitsi.

Läpeensä ristiriitaiseen demokratiailveilyyn liittyy myös tasa-arvoteatteri, jonka mukaisesti arvot yhdenvertaistetaan eikä mitään arvoja voida erottaa toista paremmiksi, ja eletään banaalissa tasa-arvototalitarismissa. Sekin olisi vielä jollain tavoin perusteltua liberaalin laissez fairen näkökulmasta, mutta järkyttävänä poikkeuksena siitä ovat älyn vajavaisuudesta kertovat naisten suosimiset ja maahanmuuttajien positiivinen erityiskohtelu työpaikkojen täyttämisessä ja muiden etuoikeuksiksi miellettyjen asioiden jakamisessa.

Julkisen keskustelun taso taas on matala, koska ”yhteiskuntavastuunsa” tunnistava valtavirran media pyrkii eristämään kaikki älylliset kyseenalaistukset äänettömyyteen ja vaikutusvallatomuuteen. Sitä ovat politiikan medioituminen ja medioiden orkestroiminen, joita käsittelin kriittisen mediatutkimukseni 1. osassa Totuus kiihottaa ja 2. osassa Pavlovin koirat.

Yliopistojen portsareina toimivat HR-yksiköiden tiedostavaiset puolestaan ajavat palavilla seipäillä pois kaikki, jotka kieltäytyvät kumartamasta feminismin kotijumalia ja ilmastoagendan kultaista vasikkaa.

Sosiaaliseen korruptioon liittyvä ryhmäkoheesio ja konformismi eivät enää perustu saunaseuroihin, vaan ne kumpuavat woke-aktivismista ja internatsismista.  

Minua ei selvästikään lueta suomalaiseen kulttuurielämään millään tavalla. Politiikan, tieteen ja median piirissä lyödään päät yhteen, kun pohditaan, miten tuo Hankamäki onnistuttaisiin pitämään jatkossakin ulkopuolella, vaikka rekordini on puhdas eikä haastajia oikein tahdo löytyä.

Muutamat sanovat eristämisen johtuvan minua kohtaan vallitsevasta kateudesta, mikä kohdistunee filosofiseen pääomaani ja filosofian ehdottomaan toimintaedellytykseen: vapauteen työelämän ideologisesta mielipidevankeudesta. 

No, pitäkää hyvänänne. En minä teissä mitään menetä. Mutta ette tekään saa minua, ette myöskään mitään minulta. 

---

Päivitys 1.10.2025: Media paljasti syksyllä 2025, että Ulkopoliittinen instituutti koetti pehmentää Oliver Stubb -kohua ostamalla ”kriisiviestinnän konsultointia” Sauli Niinistön entisen viestintäpäällikön Katri Makkosen perustamalta yritykseltä. UPIn tarkoituksena oli ”minimoida mainevahinkoja”, mutta ”käsi kättä pesee” -metodilla mainevahinkoja tuli lisää. Kyse on kokoomuslaisesta korruptiosta pahimmillaan.

Katri Makkonen on toiminut myös Ylen toimittajana, jossa tehtävässä ollessaan hän lypsi Riikka Purralta moitteet kirjastani Totuus kiihottaa ja marinoi haastateltavansa sossumediassa esitetyllä disinformaatiolla.

Nämä ”viestinnän asiantuntijat” ovat kerrassaan juuri niin hölmöjä kuin kuvasin kirjassani. He vieläpä luovat kohunsa ja pilaavat maineensa ihan itse.

 

Aiheista aiemmin

Visio on pimeä

Poliittisesta korrektiudesta on tullut sosiaalista korruptiota – Sitran pöhöttyneisyydestä tehtävä loppu 

Sitra: hillotolppa huvitteluliberaalien ja vihervasemmiston varjovaikuttajille

Yhdenvertaisuusvaltuutetun virasto: tasa-arvopolitkoinnin mätäpaise 

Suomen Akatemiasta

Miinoille sillanpää

Eduskunnan suuri enemmistö teki oikein äänestäessään Ottawan miinakieltosopimuksesta irtautumisen puolesta.

Ottawan sopimus oli oikeasti antavan sopimus, koska sillä annettiin kiellon ulkopuolisille maille etulyöntiasema mahdollisessa sodassa.

Yksi sopimusta solmimattomista maista on Venäjä, joka on tuonut jälleen sodan mahdollisuuden meidän 1289,6 kilometriä pitkälle maarajallemme.

Pitikö tuollainen etu antaa aikoinaan Venäjälle, joka on aina tiedetty arvaamattomaksi ja vaaralliseksi?

Kiellon puolesta liputti aikoinaan tasavallan presidentti Tarja Halonen. Myös Kokoomus äänesti yksimielisesti miinakieltoon liittymisen puolesta, ja pääministerinä oli tuolloin Jyrki Katainen. Vain Perussuomalaiset äänestivät yksimielisesti vastaan. Sopimus on ollut voimassa vuodesta 2012, ja sen kansainvälispoliittisiin vaateisiin oli ehtinyt taipua jopa puolustusvoimien komentaja.

Jälkiviisaus olisi varminta esittää etukäteen, tosin virheen korjaaminen ei ollut vieläkään myöhäistä.  

Kunnia siitä ei kuulu niinkään nykyiselle valtionhallitukselle kuin kansalaisten aloitteille, jotka pantiin alulle 2024. Toinen niistä keräsi kolmessa päivässä tarvittavat 50 000 allekirjoitusta.

Nykyhallituksen viisaus tässä asiassa ei korjaa sitä tyhmyyttä, jonka hallitus on tehnyt romuttaessaan kansalaisten perusturvallisuutta sosiaaliturvaleikkauksilla.

Kansalaissotahan leikkauksista tulee, eikä siinä sodassa tunneta maarajoja, joissa jalkaväkimiinat hyödyttäisivät ketään. Mutta Venäjä tykkäisi. Erityistä kiitosta hallitus ei neroudestaan täältä päin saa.

Entä sitten jalkaväkimiinojen eettisyys rajasodankäynneissä?

Miina on puolustusase. On hyökkääjän omaa syytä, jos niihin menee. Rynnäkkökivääri ei ole eettisempi, koska sitä voidaan käyttää myös hyökkäyssodassa. Silti sen ja muiden aseiden moraalisesta turmiollisuudesta ei keskustella, eikä kiväärinpiippuihin asetella päivänkakkaroita.

Sodassahan ei ylipäänsä ole tarkoitus suojella vastustajaa vaan vahingoittaa vihollista. Itse asiassa miinat ovat tuossa tehtävässä melko tehottomia, mutta niiden psykologinen vaikutus pelon lisääjinä ja hyökkäyksen ennalta eliminoijina on suuri.

Mitä ajatella siviileistä, jotka voivat joutua kärsimään miinakentistä ja joiden ihmisarvo näyttää aina olevan tiedostavaisten mielestä suurempi kuin sotilaiden?  

Tähän vastataan sotilaiden asiantuntemuksella, että Suomessa miinoista laaditaan tarkat kartat, joiden perusteella miinoitukset voidaan purkaa.

Filosofian näkökulmasta voidaan huomauttaa, että sotilaan ja siviilin ihmisarvon pitäisi olla yhdenvertaisia myös sodissa. Sitä olisi aito tasa-arvo.

Eduskunnassa linja ei näytä pitävän.

Huomioni kiinnittyy RKP:n Eva Biaudet’een, joka hallituspuolueen edustajana äänesti nyt hallituksen esitystä vastaan. Ihmettelen, miksi häntä ei eroteta ryhmästä höyhenet pöllyten. Niin tehtäisiin varmasti minkä tahansa muun hallituspuolueen kansanedustajalle.

Ilmeisesti hän sai taas valtioneuvoston erivapauden, jonka turvin hänet nimitettiin aikoinaan vähemmistövaltuutetuksi lain kelpoisuusehtojen vastaisesti ja usean pätevyysvaatimukset täyttävän hakijan ohi (aiheesta täällä).

Joka tapauksessa miinoille on nyt saatu sillanpääasema. Miina Sillanpää puolestaan oli Suomen ensimmäinen naisministeri ja isänmaallisena pidetty tymäkkä demari, jota kansalaissodassa arvostivat valkoisetkin ja josta myös Biaudet’n kannattaisi ottaa esimerkkiä.

Perussuomalaiset, kaatakaa hallitus tai katukaa!

Viikon päästä on Perussuomalaisten puoluekokous. Siitä tulee puolueen dooming day.

Sen jälkeen puoluetta joko ei ole tai kokoukseen osallistuvat vain puolueaktiivit, jotka pitävät puolueen letkuissa, kun eivät kehtaa vuosien takaista intoaan perua.

Äänestäjistä puolet on jo lähtenyt ja valunut sinne, mistä ovat tulleetkin, eli lähinnä Kepuun ja SDP:hen. Syy: kansalaisten perusturvan runtelu.

Vanha valtti, eli maahanmuuttokritiikki, on syöpynyt pois, kun itärajan osaavat pitää kiinni jo demaritkin. 

Koska en ole Perussuomalaisten jäsen, kirjoitan näkemykseni tänne.

Siis: jolla on korvat, se kuulkoon.

Menitte leikkaamaan kansalaisten perusturvasta, vaikka Purra lupasi ennen vaaleja, että perusturvaan ei kosketa.

Asumistuen tason alennukset ja myöntöehtojen kiristykset ovat laittaneet perussuomalaisten pieni- ja keskituloiset, tilapäistyölliset, kaikki työttömät ja omassa tuvassaan asuvat tiukalle.

Omistusasunnossa asuvilta vietiin asumistuki kokonaan. Se oli härskiä pakotusta myymään kotinsa, vieläpä huonossa markkinatilanteessa, mikä tarkoitti asuntovelallisille varallisuutensa menettämistä ja jopa nettovelkaantumista.

Omassa mökissään asuvilta Kokoomuksen ja persujen koalitio vei sen, mitä ryssä ei onnistunut sodissa ottamaan. 

Rakennusteollisuus on lamassa ja asuntojen arvot pohjilla, koska valtio lopetti uusien asumisoikeusasuntojen lainatakuut ja leikkasi Kelan asumistuet, joiden loppusaajia ovat aina olleet rakennuttajat, rakentajat ja sijoittajat.

Vain muodollisesti asumistuista ovat hyötyneet vuokralaiset, joiden pankkitileiltä asumistuet on imuroitu rakentamisen tukiaisiksi. Kyse oli aiemmin kansalaisten keskinäisriippuvuuksiin perustuvasta konsensuksesta, joka nyt on tuhottu. Halla-aho puolestaan kehtaa valittaa, ettei enää saakaan asuntorahastoihinsa kiertyviä asumistukia. Olisi ajatellut sitä aikanaan.

Sitten uhataan vielä lopettaa työttömyysetuuksien maksaminen ja laittaa jopa työmarkkinatuelle ajallinen takaraja, jotta kaikki työttömät saataisiin pudotettua toimeentulotuelle.

Kaavaillussa yleistuessa on joko ilmeinen (tarveharkintaan perustuva) tai piilevä varattomuusehto, joka astuu voimaan, kun ihminen päätyy toimeentulotuelle, jossa on ankara varattomuusvaatimus (arvostelin yleistukiuudistusta lausunnossani ministeriölle ja täällä).

Sellainen yleistuki ohjaisi ihmisiä köyhiksi kuin kirkonrotat ja sulattaisi vähävaraisten omaisuuden valtionbudjetin tilkkeeksi. Samalla, kun velkaannutetaan valtiota ja tehdään satojatuhansia rutiköyhiä lisää, annetaan merkittävimmät verohelpotukset suurituloisille.

Puoliväliriihessä päätetty tuloveron alennus vaikuttaa näin: 

Tuloveron alennus huojentaa eniten hyvätuloisten taloutta. Lähde: Yleisradio / Ilkka Kemppinen. (Lainattu tutkimustarkoituksiin tekijänoikeuslain 14 §:n puitteissa.)

Veronalennukset ovat huonoa politiikkaa, kun valtiontalous huutaa hoosiannaa. Veronalennukset lisäävät kulutusta ja verokertymää viiveellä, mutta ne ovat välittömästi pois valtion tuloista. Sosiaaliturvaleikkaukset puolestaan vähentävät heti kotimaista kulutusta ja lisäävät lamaa. Sen sijaan perusturvaan sijoittaminen olisi elvyttävää, koska ne varat käytetään yleensä kotimaiseen kulutukseen (aiheesta tarkemmin täällä). 

70 vuotta täyttäneitä hallitus taivuttelee tekemään käänteisiä asuntolainoja ja syömään seinänsä, jotta eläkkeitä voidaan leikata.

Hallitus on tehnyt hartiavoimin töitä lisätäkseen eläke-eriarvoisuutta, vaikka olisi pitänyt menetellä täysin toisin: juustohöylätä korkeat eläkkeet ja päivärahat pois sekä täyttää niillä kansalaisten perusturvaa.

Ulkomailla asuvilta Suomen kansalaisilta hallitus lopetti kansaneläkkeet perusoikeuksien (yhdenvertaisuus, oikeus valita asuinpaikkansa) vastaisesti ja tuo heidät sillä tavalla takaisin Suomeen eläkettään saamaan ja terveyspalveluja jonottamaan. Se ei säästä vaan lisää valtion menoja.

Hävetkää, persuidiootit! Ette vain osaa.

Mihin hallitus tuhlaa leikkauksilla aikaansaadut näennäissäästöt? Vastaus: täysin tuottamattomaan infrastruktuuriin, rautateihin ja aseisiin, vaikka Suomi on useimpia muita maita paremmin varustautunut.

Lulu Ranne vaatii kaventamaan Suomen junakiskot EU-standardin mukaisiksi. Perustelu: turvallisuus ja yhteensopivuus Tornion kautta. Narrow gauge, narrow mind.

Suomessa on lähes 6000 kilometriä rautateitä. Ajatus on vielä järjettömämpi kuin Petteri Orpon siltarumpupoliittinen vaade rakentaa pikarata vaalipiiriinsä Turkuun.

Raideliikenteen kehittäminen oli vihreiden märkä uni. Nyt se on persujen ja kokkareiden prioriteetti, joka koetetaan lavastaa puolustusmenoksi, jotta viiden prosentin BKT-vaade saataisiin täyttymään. Kyseinen numeropeli on kuin einespurilainen, johon lisätään kerroksia, jotta se saataisiin näytämään paksummalta, ja venyvyydeltään se on kuin hoitajamitoitus.

Jani Mäkelä puolestaan hehkuttaa aseinvestointien puolesta. EU:n yhteisvelka näyttää kelpaavan persuille, kun sitä käytetään asekaappeihin.

EU-maiden yhteisvelka tarkoittaisi, että Suomi maksaisi jälleen muiden maiden menoja. Tällä kerralla Suomen veronmaksajia ei pantaisi rahoittamaan espanjalaisten ja italialaisten asuntojen saneerausta, kuten niin sanotun koronapaketin (elpymisvälineen) kanssa kävi, vaan tukemaan alivarustautuneiden EU-maiden asehankintoja.

Tästä uudesta ”tilapäisestä tukipaketista” ei olisi Suomelle mitään hyötyä, koska olemme jo nyt turvallisuuden tuottajia NATOssa, emmekä sen kuluttajia.

Petteri Orpon väite, että 150 miljardin euron ”Safe-rahoitusväline” ei muka olisi yhteisvelkaa vaan EU:n ”liikkumavaran” kautta kierrätettävää markkinalainaa, on naurettavaa sanasaivartelua. Silti perussuomalaiset nielivät kaiken kuin hauki uistimen. Se maksaa meille 2,7 miljardia.

Ei pidä paikkaansa myöskään se Turun Sanomien lehtiväite, että nousevat puolustusmenot pelastaisivat Suomen EU:n tarkkailuluokalta. Koulukiusaamiselta välttyminen on pelkkä EU-fiktio ja muotoseikka, ja rahat sinänsä kipataan hukkaan.

NATO-velvoitteisiin aiotaan humauttaa noin 10 miljardia! Vertailun vuoksi: kaiken asumistuen yhteismäärä on Suomessa ollut vain noin 2,2 miljardia vuodessa, eiväkä sekopäisten puolustusmenojen ruokkimiseen riitä enää mitkään laarien pohjat.

Persujen ja kokoomuslaisten pienimielisyyttä osoittaa heidän jatkuva tärinänsä uhkien ja pelkojensa kanssa.

NATO-Suomea ja EU-Suomea ei uhkaa mikään. Ei Putinin hallintokaan niin typerä ole, että uutta sotaa avaisi länteen päin. NATOn viidennen artiklan ideahan on, ettei sitä voi vain ”koetella”, vaan kokeilua pidettäisiin sodanjulistuksena, ja tulos olisi sen mukainen: välitön vastareaktio ja maailmansota. Muuten NATOn uskottavuus sulaisi pois yhdessä yössä.

Siis jos Venäjä alkaa ahdistella Suomea, se ei tee sitä aseellisin sotilaallisin keinoin, vaan muunlaisin hämärin keinoin, joten hampaisiin asti varustautuminen perinteistä sotaa varten on turhaa. NATO-maiden yhteenlaskettu voima ylittää jo nyt moninkertaisesti Venäjän iskuvoiman, ja suurimman virheen Suomi tekee varustautumalla menneen maailman mukaiseen sotaan.

Kremlin juonittelijat saavat ilmeisesti Euroopan maat tuhlaamaan olemattomat rahansa varustelukierteeseen. Yhteisvelka kuolettaa EU-maiden omaa taloutta vielä enemmän kuin Venäjälle suunnatut pakotteet rasittavat Venäjää.

Suomi ja Norja ovat ”erittäin turvassa”; sen vahvisti jo Trump täysin ilman EU:n tukipakettia.

Miksi olisimme NATOon liittyneetkään, jos siitä ei olisi meille luvattua suojaa ja turvaa? 

Kustannustehokkainta kaikista olisi bluffi. Miksi ei kaiuteta Venäjälle, että meillä on täällä jo nyt kymmenentuhatta panssarivaunua, satoja hävittäjäkoneita ja satatuhatta droonia, kun niiden määrä on sotilassalaisuus kumminkin?

Olennaista tässä tapauksessa on vain, että Venäjällä ei tiedettäisi valheen olevan valhetta, aivan niin kuin Venäjälläkin toivotaan, ettei länsimaissa osattaisi erottaa valhetta ja totta toisistaan. 

Kunpa myös puolustusmenoja keinotekoisesti yhteismitallistava abstraktio nimeltä ”osuus BKT:stä” jäisi vain vastapropagandatarkoituksessa annetuksi valheeksi, niin kuin Donald Trumpin uhkaukset satojen prosenttien tulleista. Bluffien varassa on yhtä turvallista elää kuin oikeiden aseiden, koska käyttämättä nekin jäävät.

Idästä meitä ahdistaa Putin ja lännestä Trump, mutta molemmat kasvavat koiranputkea siinä vaiheessa, kun Euroopan NATO-mailla on työntää uusia kranaatteja tykinputkeen. 

Leikkauspolitiikallaan porvarihallitus tuhoaa kansalaisten perusturvallisuuden samalla, kun se varjonyrkkeilee ulkoisten uhkakuviensa kanssa. Kuka sellaista hallitusta haluaa puolustaa? Siinä menee tärkein kaikista: puolustustahto.

Sisäinen eripura kasvaa sosiaaliturvaleikkausten myötä, ja juuri sitä kautta Venäjä onnistuu.

Mutta tätä eivät porvarit hoksaa. He myös luulevat, että leikkaaminen automaattisesti säästää ja työpaikkoja syntyy, kun leikkaa. Ei se niin ole.

Persut selittelevät ”pelastavansa valtiontaloutta” ja käyttävät perusteluna puhtain purjein julistamaansa turvallisuusargumenttia, jolla yritetään pyhittää leikkaukset ja kotien riistot sekä kipataan miljardeittain rahaa varusteluun.

Tosiasiassa persut tuhoavat omien äänestäjiensä henkilökohtaisen talouden ja turvaavat kokoomuslaisten sekä heidän perillistensä rälssitalouden.

Tulevien sukupolvien hyvinvointia ei varmisteta romuttamalla nykyisten sukupolvien hyvinvointia. Siten syntyy vain periytyvää köyhyyttä. 

Sinimusta hallitus suojelee kansalaisten omaisuutta koskien nyt vain niiden omaisuutta, joilla sitä on paljon. Punavihreä hallitus taas vastustaa omaisuudensuojaa niiden osalta, jolla omaisuutta on paljon. 

Varainsiirtoveron alennus vaikutti näin:

Arvonlisävero puolestaan on tasavero ja kohtelee pahiten alimpia tuloluokkia. Arvonlisäveron nosto osui peruskulutukseen ja leikkasi talouskasvun pois.

Purran talouspolitiikka on läpikotaisin pöhköä. Syypäitä ovat hänen ultralibertaarit, anarkokapitalistiset ja minarkistiset avustajansa valtiovarainministeriössä. Äärioikeistolainen talouspolitiikka ei toimi missään päin maailmaa.

Kukaan ei näytä olevan huolissaan siitä, että hallituksen tekemät leikkaukset runtelevat pahiten suomalaista keski- ja työväenluokkaa sekä valkokaulusköyhälistöä, jonka varallisuus sulatetaan valtionbudjetin täytteeksi erilaisilla varattomuusehdoilla ja -harkinnoilla, joita lisättiin muun muassa asumistukeen ja joita saatetaan sisällyttää myös työttömyysturvaa korvaavaan yleistukeen.

”Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat” maahanmuuttajat pääsevät taaskin kuin koirat veräjästä, koska varattomien hyvinvoinnin varmistaa viimesijainen turvaverkko, toimeentulotuki, jota ei saa kukaan sellainen, jolla on vähänkin varallisuutta.

Keski- ja työväenluokka hukataan tässä turbulenssissa kokonaan, ja lopulta Suomessa on vain ultrarikkaita elvistelijöitä ja pahimpaan kannusteloukkuun, eli toimeentulotukeen, ohjautuneita vuokraorjia ja hiilikellarien asukkaita, joilta Kelan operatiivinen raastokone on vienyt vaatteet päältä. 

Mikäli vasemmisto nousee seuraavaan hallitukseen, se ei todennäköisesti peru sosiaaliturvaleikkauksia. Seuraava hallitus jatkanee sosiaaliturvahakuista maahanmuuttoa, vaikka juuri se on syönyt leivän suomalaisten ihmisten pöydästä ja on suurin syy nykyisiin sosiaaliturvaleikkauksiin.

Perussuomalaisten piti korjata tämä virhe, mutta puolue meni kaikessa taitamattomuudessaan kokoomuslaisen politiikan takaajaksi.

Marinin hallitus velkaannutti Suomea ja tuhlasi rahat energian hinnan räjäyttäneeseen ilmastohumppaan, maahanmuuttokuluihin, ”kansainvälisiin velvoitteisiin” ja maa- sekä metsätalouden sertifikaattisuohon. Orpon hallitus puolestaan velkaannuttaa valtiota rikkaiden ja hyvätuloisten eduksi. 

Velka näyttää kelpaavan myös persuille, kun se tehdään kovapalkkaisten valtiosihteerien ja puoluetoimistovirkailijoiden omaksi hyväksi. Ja työttömyys paisuu kuin vesi arkin alla. 

Ulkomailta määrätään, miten Suomen pitää budjettinsa täyttää. Ulkomailta määrätään, mihin Suomen pitää käyttää lantti kerrallaan takaisin ongittavat EU-jäsenmaksuvaransa, joita lähes joka vuosi on tullut vähemmän kuin on annettu. Ulkomailta määrätään, paljonko rahaa pitää tuhlata hopealuotipolitiikkaan. 

Lopputuloksessa ei ole mitään eroa punaviherhallituksen sertifikaattisuohon, jolla Suomea kiristetään käyttäen välineenä asuntojen energiadirektiivejä, metsäasetuksia, ilmastopolitikointia ja vihersiirtymää.

Suomen velkaantuminen ja suomalaisten kurjistuminen ei ole suomalaisten omaa syytä eikä johdu sosiaaliturvamenoista eikä hyvinvointipalvelujen turvaamisesta.

Budjetin aukot, julkistalouden konkurssitila ja valtiovarainministeriön pöytälaatikoiden tyhjyys johtuvat internationalismista, eli pakkokansainvälistämisestä, tuttavallisemmin: internatsismista.

En sano, ettei säästäminen hyvää politiikkaa olisi, mutta leikkaatte vääristä paikoista.

En sano, ettei turvallisuus tärkeää olisi, mutta aseinvestoinnit ovat ylimitoitettuja, niin kuin edellisen hallituksen ilmastopolitiikka oli ylimitoitettua. 

Ikävä totuus on, että kukaan eduskunnassa ei välitä mitään Suomen kansalaisten oloista, toimeentulosta, kodinturvasta eikä mistään muustakaan, kunhan vain oma palkka juoksee.

Kyse ei ole mistään ”viestinnän epäonnistumisesta”. Viestinne on ymmärretty. Kyse on politiikan sisällöstä.

Perussuomalaiset: olette kokoomuslaisten saapasrenkejä, kynnysmattoja ja kenkien plankkaajia.

Ette ole internatsistisen politiikan haastajia vaan samanlaisia sopeutujia kuin krisut ja RKP, jotka tekevät mitä vain, kunhan ministerinsalkut säilyvät.

Ette ymmärrä yhtään, mitä teette. Riveissänne eduskunnassa on suuri määrä puupäitä, jotka mokailevat omassa arkielämässään, jota sitäkään he eivät osaa viettää ihmisiksi.

Suurelle osalle entisistä äänestäjistänne olette aiheuttaneet pelkkää tappiota. Olette vailla suuntaa, eikä teillä ole poliittista eikä taloudellista osaamista.

Mutta kansa tietää ja pudottaa teidät seuraavissa vaaleissa. Sen osoittaa jälleen uusi gallup, jossa kannatuksenne on vajoamassa valliriutan alle. Tyytymättömyys on ennennäkemätöntä, ja puoluejohto peittelee munauksiaan liukkaasti kuin liemikilpikonna.

Keksitte, että puoluetta ovat äänestäneet lähinnä köyhät ja kovaosaiset, joten päätitte tehdä suuren määrän köyhiä ja kovaosaisia lisää! Epäilen kannatuksen lähtevän sillä tavalla nousuun. 

Pienenä valonpilkahduksena on teidän riveissänne muutamia välkkyjäkin ihmisiä, joilla ovat järki ja fiilis kohdallaan, tosin hiljennettyinä. Tämän tiedän tavasta, jolla eduskuntaryhmän salusiinien takana kuhisee.

Henkilökohtaisen maineensa ja kunniansa voivat pelastaa vain ne, jotka puoluekokouksessa äänestävät Purran saksijengin nurin, erottavat puolueen hallituksesta tai kansanedustajina lähtevät ryhmästä.

Puolueen romahdus on murheellista, koska puolue on saanut aikaan myös paljon hyvää, esimerkiksi rajalain säätämisessä, oleskelulupien tiukennuksissa ja laittoman maahantulon rajoittamisessa. Myönteistä on myös omalääkärijärjestelmän palauttaminen. Mutta moraalikato puolueen leikatessa Suomen kansalaisten perusturvaa on ollut matalamielistä.

Valtionhallituksesta lähteminen on Perussuomalaisille ainoa keino, jolla puolue voi pelastaa uskottavuutensa, huutaa äänestäjiensä perään, estää puoluetta haaksirikkoutumasta seuraavissa vaaleissa ja välttää päätymisen ”poistumassa olevaksi tuotteeksi”.

Kaatakaa hallitus viimeistään yhteisvelkapakettiin. Jos edgetätte ja lähdette vasta juuri ennen vaaleja, lähtönne jää pelkäksi kasvojenpesuksi.

Mikä tuossa kokoomuslaisuudessa sitten mättää? Se, että Kokoomus ei ole kansanpuolue. Se ei ole myöskään poliittinen puolue vaan liike-elämän sorminukke, joka tekee tieteestä firman. Politiikan idea on, että politiikalla säännellään taloutta. Talous taas on omalakinen järjestelmä, joka monopolisoi kaiken vallan, jos mikään ei estä. Kokoomus haluaa vapauttaa talousorgaanit sääntelystä ja ihmiset heidän rahoistaan. Purra matkustaa nyt Orpon povarissa. 

Tiedän toki, että tämäkin tekstini vaikuttaa kuin pippurisumute, mutta teen sen omaksi hyväksenne. En tosin pyri vaikuttamaan keneenkään täältä Perussuomalaisten ulkopuolelta, enkä puutu muutenkaan asioihinne enää. Minä vain totean mahdollisuutenne. 

Puolet teistä olette joka tapauksessa eduskuntapudokkaina nauttimassa kansanedustajan yhteiskuntaan sopeutumisen päivärahaa ja työntelemässä potkukelkkaa pakkasessa, kunnes päädytte siviilitaustanne menettäneinä työelämäsyrjittyinä yleistuelle, jossa rekrytointiyksiköiden vihervasemmistolaiset feministit, woke-vouhottajat, cancel-aktivistit ja muut maineterroristit ivaavat teitä omien häijyjen ”arvojensa” mukaisesti ja iankaikkisesti.

Ylen äskettäin julkaisema haastattelu antoi ristiriitaisen tuloksen, jonka mukaan perussuomalaisten politikointia vastustetaan, mutta Purraan ollaan tyytyväisiä. Ylen juttu oli jokseenkin painottunut, koska mikrofoni työnnettiin vain puolueaktiiveille. Kenttäväki ja äänestäjät ovat jo menneet. Vain entinen puoluesihteeri dosentti Arto Luukkanen uskaltaa haastaa.

Petteri Orpo aavistelee ja pelkää hallituksensa kaatuvan perussuomalaisten eripuraan ennen kuin Kokoomus ehtii romuttaa työntekijäoikeudet ja perusturvan täysin. Juuri siksi saksi-Sannilla ja Satosella on pitänyt kiirettä.

Tervemenoa kaikille tasapuolisesti.

Puolueita, ministereitä ja kansanedustajia tulee ja menee. Hegeliläis-snellmanilainen valtiofilosofia pysyy. Se ei ole vasemmistolaista eikä oikeistolaista vaan isänmaallista ja Suomen kansalaisten puolella.

 

Aiheesta aiemmin

Lautasen nuolettaminen on fasismia – Yleistuesta ei pidä tehdä tarveharkintaista

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon 

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi 

Mitä kaikkea alati vähenevillä valtionvaroilla rahoitetaankaan? Kolme hullua pointtia 

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Miksi asumistukea ei pidä leikata? Kysessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä aso-asukkaita puukolla selkään 

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla  

Lautasen nuolettaminen on fasismia – Yleistuesta ei pidä tehdä tarveharkintaista

Yle ja muutamat muut mediat julkaisivat viikon lopuksi uutisen, jonka mukaan hallitus aikoo yhdistää Kelan työttömyysetuudet (peruspäivärahan ja työmarkkinatuen) yhdeksi yleistueksi. 

Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.), Kelan pääjohtaja Outi Antila ja valtiovarainministeriön osastopäällikkö Liisa Siika-aho esiintyivät kirkkain silmin Ylen pääuutislähetyksessä kokoomustaustaisen Antilan selittäessä, että toimenpide on lähinnä tekninen, eikä työttömyysturvan tasoon tehtäisi muutoksia.

Tarkoitus olisi jatkossa yhdistää yleistukeen muun muassa asumistuki, jolloin molempia voitaisiin käsitellä samalla hakemuksella.

Tämä ei ole suinkaan koko totuus. Uutisissa ei mainittu sanallakaan hallituksen aikeesta tehdä yleistuesta tarveharkintainen.

Kyse ei ole siis vain teknisestä muutoksesta eikä tason säilyttämisestä, vaan myöntöehtojen muutoksesta ja mahdollisesti koko perusturvan luonteen muokkaamisesta.

Ratkaisevaa on, mitä tarveharkinnalla tarkoitetaan, esimerkiksi rajoitetaanko tarveharkinta vain työvoimapoliittiseen osallistumisvelvoitteeseen, vai liitetäänkö yleistukeen varattomuusehto, sekä rajoitetaanko yleistuen kestoa tarveharkintaan liittyen alku- tai loppupäästä.

Yleistukea ei pidä ehdollistaa tarveharkinnan lisäyksillä

Lausuntopalvelussa avatussa sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyynnössä sanotaan selvästi:

”Yleistuki olisi uusi työttömän työnhakijan perustoimeentuloa turvaava etuus. Yleistuki olisi tarveharkintainen.”

Tämä voi pahimmillaan tarkoittaa, että Kelan työttömyysetuutta voisi saada vain, jos osoittaa tarvitsevansa rahaa, toisin sanoen on todisteellisesti varaton.

Tähän asti Kelan peruspäivärahaa on pidetty varallisuudesta riippumattomana, kuten ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Myös Kelan työmarkkinatukea on koskenut vain osittainen tarveharkinta, ja sitä on myönnetty riippumatta työttömän varallisuudesta. Vain omaisuudesta saatavat tuotot on otettu huomioon Kelan työmarkkinatuen tasoa alentavina tuloina, paitsi yli 54-vuotiailla ja työssäoloehdon täyttäneillä. Hallitus tosin poisti kaikki 55 täyttäneiden poikkeussäännöt jo viime syksynä.

Mikäli yleistulo ja sen varattomuusehto toteutuvat, sinun pitää Kelan päivärahaa ja työmarkkinatukea korvaavaa yleistukea saadaksesi mahdollisesti avata omat ja läheistesi tulot, säästöt, muu varallisuus sekä asuinolot viranomaiselle, joka saa osan tiedoista myös tulorekisteristä ja verottajalta suoraan.

Jo 2000-luvun alussa kokoomuslainen sosiaaliministeri Maija Perho vei läpi perusoikeuksien (omaisuudensuojan, yhdenvertaisuuden, yksityisyydensuojan ja tietosuojan) vastaisen lain, jolla toimeentulotuen saajan pankkitiedot saatettiin Kelan suoraan pankeista tiedusteltaviksi siten, että asiakkaalle annetaan asiasta ilmoitus.

Tämä vaaransi edellä mainitut perusoikeudet, mutta laki hyväksyttiin, koska eduskunnan perustuslakivaliokunta on maamme ylin perustuslakia tulkitseva elin. Hallituspuolueilla on nytkin perustuslakivaliokunnassa enemmistö sekä puheenjohtajuus, minkä turvin hallitus kuin hallitus voi hyväksyttää kaikki haluamansa lait varmasti jäävinä, esteellisenä ja oma lehmä ojassa.

 

Mitä yleistuen tarveharkintaisuudesta seuraisi?

Mikäli yleistuesta tehdään tarveharkintainen, läpivalaisua jatketaan toimeentulotuen ja asumistuen lisäksi nyt myös Kelan työttömyysetuuksien suuntaan vaihtamalla nimeksi ”yleistuki” ja tekemällä myös siitä ehdollinen.

Tämä kalvaa vähävaraiset entistäkin köyhemmiksi ja lisää väliinputoajien määrää.

Kyse on viime kädessä siitä, mitä tarveharkinnalla tarkoitetaan, mutta sitä ei ole mitenkään määritelty lakiesityksessä.

Tarveharkinta voi rajoittua vain työpoliittiseen tarveharkintaan ja tarkoittaa esimerkiksi työttömyysturvalain mukaista vaatimusta, että ihminen on työelämän käytettävissä, mikä onkin hyväksyttävää. Mutta tarveharkinnan käsite voidaan ulottaa myös koskemaan ihmisten varallisuutta. Aiemmin työttömysturvan myöntäehtoihin ei ole liitetty varallisuusharkintaa eikä varallisuudesta saatuja tuloja vaan ainoastaan ansiotulot.

Jos varallisuusehtoa laajennetaan koskemaan Kelan työttömyysetuuksia korvaavaan yleistukeen, ihmiset pakotettaisiin kuluttamaan omaisuutensa yleistukea saadakseen. Asteittainen varattomuusehtohan liitettiin jo viime vuonna toimeentulotuen lisäksi myös asumistukeen (aiheesta täällä). Tämä kannustaa ihmisiä hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman köyhiksi ja myös automaattisesti tekee ihmisistä nopeasti varattomia.

Näin hallitus aikoo maksattaa valtion velat ja tilkitä budjetin aukot työttömien ja vähävaraisten ihmisten sekä tukiriippuvaisen keskiluokan ja työväenluokan omaisuudella.

Koska valtiontalouden säästöt kiertyvät lopulta menoiksi viimesijaiseen tukimuotoon, eli toimeentulotukeen, valtio ei lopulta säästä menoissa. Toimeentulotuen hakemista rajoittaa nyt lähinnä ihmisten oma pyrkimys välttää sosiaalista kontrollia ja tarveharkintaa, mutta silti toimeentulotuen menot ovat räjähtäneet leikkausten vuoksi.

Kyse ei olekaan, aivan kuten pääjohtaja Antilakin nerokkaasti myönsi, valtiontalouden säästötoimesta, koska etuuden tasoa ei muutettaisi. Mutta sitä hän ei huomannut sanoa, että tarveharkinnan lisäämisessä on kyse työttömien runtelusta, köyhdyttämisestä ja sosiaalisesta rapauttamisesta.

Jatkoa asuntopoliittiselle ahdistelulle

Yleistuella on ilmeisesti tarkoitus myötäillä yleiseen asumistukeen tämän hallituksen aikana tehtyjä myöntöehtojen tiukennuksia ja toimeentulotuessa jo pitkään ollutta varattomuusehtoa. Toisin sanoen Kelan työttömyysturvaakaan (yleistukea) ei enää saisi, jos on varallisuutta tai asuu omistusasunnossa.

Yleisen asumistuen osittainen varallisuusharkinta voidaan helposti saada liukumaan yleistuen puolelle tukimuotoja yhdistettäessä. Hallitus on jo nyt runnellut jotakin omistavia asumistuen saajia sillä virheellisellä oletuksellaan, että omistusasujat ovat varakkaita, joilta sopiikin kiistää asumistuet.

Omistusasukkailtahan poistettiin viime vuonna yleinen asumistuki kokonaan, vaikka hoitovastikkeet tai asuinkiinteistön kulut (joihin asumistukea voitiin aiemmin myöntää) ovat pienemmät kuin vuokrat, ja vaikka omistusasukas voi olla nettovelkainen ja siten jopa köyhempi kuin vuokralainen.

Oli siis selvästi väärin ja jopa oikeusvaltioperiaatteiden vastaista evätä asumistuki vain asumismuodon perusteella.

Tässäkään yhteydessä valtio ei säästä pennin jeniä, mutta osa ihmisistä voi menettää kaiken. Sillä tavoin rikastuvat vain vuokra-asuntojen sijoittajat, jotka ovat asumistukien loppusaajia.

Varattomiksi tehtyinä omistusasujat siirtyvät vuokralle, jolloin asumistukimenot kasvavat. Varattomuusehtoinen asumistuki myös kytkee ihmiset ikuiseen vuokraorjuuteen, koska se estää vuokralaisia kartuttamasta pääomaa omistusasuntoon. ASP-tilejä koskevat poikkeukset eivät riitä ongelman korjaamiseen, koska niillä on ikärajat, jotka eriarvoistavat ihmisiä.

Työttömyysetuuksia korvaavan yleistuen ja asumistuen yhdistäminen on puolestaan huono ajatus siksi, että työttömyysturva on henkilökohtainen ja asumistuki kotitalouskohtainen. Niiden yhteensovittaminen ei onnistu, paitsi ulottamalla tarveharkinta ja varattomuusehto koskemaan kaikkia perheenjäseniä, mikä puolestaan lisännee avio- ja asumuseroja ja keinotekoista perhesuunnittelua.

Yleistuen kestoa ei pidä rajoittaa

Tarveharkinnan ohella toinen yleistuen takana vaaniva vaara on siihen mahdollisesti liitettävä ajallisen keston rajoittaminen. Peruspäivärahassa on täyttyvä aikarajoitus ollut, kuten ansiosidonnaisessa työttömyysturvassakin, jota tosin on leikattu. Mutta viimesijaisista viimesijaiseen työttömyysetuuteen, eli työmarkkinatukeen, ajallista rajoitusta ei ole sisällytetty.

Median uutisoinneissa on vain mainittu, että hallituksen suunnitelmissa ajallisesta rajoittamisesta ei ole mainittu.

Oletettavasti yleistukeen tehtäisiin ajallinen takaraja, jota perusteltaisiin myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja peruspäivärahan ajallisella rajoittamisella. Yleistuen sosiaaliturvaluonne unohdettaisiin kokonaan, vaikka yleistukea markkinoidaan nimenomaan perusturvan ja alimman perusetuuden muotona.

Yleistuessa olisi silloin piilevä varattomuusehto, joka astuisi voimaan yleistuen keston rajaamisen kautta, kun työtön päätyisi toimeentulotuelle, jossa on jo ankara varattomuusehto.

Tämä huonontaisi kansalaisen asemaa, ja myös valtiontalouden kannalta yleistuen ajallisen keston rajoittaminen olisi järjetöntä, sillä ”säästö” kiertyisi toimeentulotukimenoksi kuitenkin.

Tästä johtuu, että yleistukeen ei pidä asettaa ajallisen keston rajoitusta.

On huolestuttavaa, että muutamat kansanedustajat, kuten jopa SDP:n Tarja Filatov on työministeriajoistaan asti julistanut kannattavansa kokoomuslaisen Arto Satosen tavoin Tanskan mallia huomaamatta, että Tanskassa yleistuen kesto on ajallisesti rajoitettu.

Tärkeää on huomata, että yleistuki ei ole ylipäänsä sama asia kuin perustulo, joka olisi negatiivisen tuloveron tapainen perusturvamalli. Yleistuki olisi edelleen syyperustainen, toisin kuin perustulo, eli se edellyttäisi työpoliittista ansaintaa tai osallistumista työviranomaisen patisteluun.

Masturbatiivis-onanistinen ansainta-argumentti on kuitenkin tyhjä, kun ansaintamahdollisuudet puuttuvat, eikä sellaiseen voida vedota, mikä on pelkästään oletusten tai lupausten varaista, kuten Kokoomuksen väite suuresta työvoimapulasta, jota lievittämään muka tarvitaan kipeästi lisää työvoimaa ulkomaita myöten.

Myöskään työttömyys ei ole yleensä ansaittua eikä itse aiheutettua, joten työttömien perusturvan ehdollistaminen ansaintaperiaatteella ja sanktioinnilla on jo sinänsä virheellistä.

Työttömyys ei poistu leikkaamalla eikä kansalaisia ahdistelemalla, joten syyperustaisuutta ei voida pitää perusturvan eikä siten yleistuen lähtökohtana. Myöskään työttömän toimintakyky, osaaminen, koulutus ja kelpoisuus työmarkkinoilla eivät kohene perusturvaa leikkaamalla. Eikä synny yhtään uutta työpaikkaa, johon voisi noin vain ”mennä”. 

Yleistukeen kaavailtu tarveharkinta ja sen mukainen varattomuusehto tappaisivat kaiken toimeliaisuuden, sillä ne estäisivät työllä vaurastumisen ja omasta työstä hyötymisen. Samoin on vaikuttanut niin sanottujen suojaosien poistaminen.

Kannusteloukut poistuvat vain, jos Suomeen luodaan perustulon muotoinen perusturvamalli, jossa ei ole köyhyyteen ohjaavaa varattomuusehtoa.

Nyt hallitus kulkee päinvastaiseen suuntaan, mikä vaarantaa omaisuudensuojan ja on siten oikeiston hehkuttamien omien ideologisten ihanteiden vastaista. Ideologisuuden sinänsä tunnusmerkki onkin sisäinen ristiriitaisuus.

 

Tätä yleistuen ei pitänyt tarkoittaa – Varoittava esimerkki Isosta-Britanniasta

Yleistuki ei ole nykyhallituksen käsittelyssä muuta kuin nimi työttömyysturvan huonontamiselle entisestään. Myös Kelan nykyisten työttömyysetuuksien taso on jäänyt palkankorotusten jälkeen, sillä peruspäiväraha ja työmarkkinatuki sidottiin jo aiemmin elinkustannusindeksiin, ja palkat ovat nousseet sitä nopeammin. Mutta myös indeksikorotukset ovat laiminlyödyt.

Sosiaaliturvakomitea, jonka jäsenet koostuvat kaikkien eduskuntapuolueiden kansanedustajista, otti jo muutama vuosi sitten myönteisen kannan yleistuen ajatukseen sikäli, että komitea piti etuuksien yhdistelyä teknisesti perusteltuna.

Nyt hallitus kuitenkin ajaa yleistukea läpi tehdäkseen sen verukkeella leikkauksia ja muita huononnuksia.

Julkaistessani asiasta kriittisen kirjoituksen viime keväänä (jolloin hallitus alkoi valmistella asiaa) SDP:n kansanedustaja Tarja Filatov vastasi minulle sähköpostitse, että nykyinen hallitus vie asiaa eteenpäin muodossa, joka ei ollenkaan vastaa sosiaaliturvakomitean tarkoituksia.

Nähdäkseni olisi katastrofi, jos (1) yleistukeen liitettäisiin asteittainenkin varattomuusehto ja (2) yleistuesta tehtäisiin kestoltaan rajattu.

Tämä tarkoittaisi ihmisten suistamista köyhyyteen ja kurjuuteen, kuten Isossa-Britanniassa on käynyt, kun siellä otettiin käyttöön Universal Credit -niminen sosiaaliturvajärjestelmä. Se on ajanut ihmisiä ulos kodeistaan ja merkinnyt asunnottomuuden lisääntymistä.

Britannian malli on ollut jo pitkään pääministeri Petteri Orpon (kok.) märkä uni, ja juuri hän on patistellut myös suomalaisia ihmisiä pois kodeistaan, apunaan entinen asuntoministeri Kai Mykkänen (kok.), jonka hankkeista asumisoikeusjärjestelmän romuttamiseksi kirjoitin täällä ja täällä.

Erään kokoomusvaikuttajan mukaan puolueen tavoitteena on Singaporen malli, jossa ei ole julkista työttömyysetuus- eikä kansaneläkejärjestelmää ollenkaan, vaan toimeentulo perustuu henkilökohtaiseen etukäteissäästämiseen. Kauas pilvet karkaavat siinäkin.

Olisiko yleistukimallissa mitään hyvää?

Yleistuen taustalla olisi jatkossa tarvearvio, joka ei poistaisi kallista byrokratiaa mutta lisäisi ihmisten elämää häpäisevää tarkkailua ja valvontaa sekä kolhisi ihmisten omaisuudensuojaa, yksityisyydensuojaa, yhdenvertaisuutta ja tietosuojaa.

Yleistuen ainoa myönteinen piirre olisi STM:n sivuilla mainittu seikka, että ”[t]työtulojen noustessa yleistuki vähenee tasaisesti eli yleistuen saajan ansiotulot soviteltaisiin kuten työttömyysturvassa nykyisin.”

Tämä vastaisi jokseenkin sitä perustulomallia, jonka luonnostelin teoksessani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005, uud. p. 2010 ja 2015).

Pääpiirteissään mallini noudattelee Nobel-palkitun taloustieteilijän Milton Friedmanin ideoita, tosin hänkin joutui puhumaan perustuloa vastaan, kun sitä kokeiltiin Ronald Reaganin hallinnon aikana, jolloin uudistuksen byrokratiasäästöt vesitettiin jättämällä kontrollikoneistot voimaan.

Kelan työttömyysetuuksia korvaava yleistuki ei olisi enää kiinteän määrän mukainen, vaan sen taustalla olisi tulo- ja varallisuusharkinta sekä suurta byrokratiaa vaativa tarvearviointi.

STM:n mukaan tavoitteena olisi yksi yhtenäinen järjestelmä, johon yhdistettäisiin asumistuki ja todennäköisesti myös toimeentulotuki. Tarveharkinnan kautta työttömyysturvasta voitaisiin tehdä pahimmillaan toimeentulotuen kaltainen.

STM:n tiedotteen lopussa on Sanni Grahn-Laasosen erityisavustajan Sakari Rokkasen (kok.) ja osastopäällikkö Liisa Siika-ahon nimet.

Yksi tuki, yksi valvova viranomainen, ja lasiseksi tehty kansalainen. Ja kaikki ehdollista sekä riippuvaista tarkkailusta ja rankaisemisesta!

Kansalaisten elämän lisääntyvä läpivalaiseminen tekisi ihmisistä julkiselle vallankäytölle alttiimpia ja haavoittuvampia, mitä ei voida hyväksyä oikeusvaltioperiaatteiden näkökulmasta (vrt. juutalaisen kansanryhmän pankkitietojen ja varallisuuden konfiskoiminen natsi-Saksassa).

Sillä tavoin ei ainoastaan ”yksinkertaistettaisi etuuksia” vaan pudotettaisiin ihmisiä sosiaaliturvan verkoista ja silmukoista läpi.

Ihminen ei saisi tuloa eikä perusturvaa juokseviin ja jokapäiväisiin elinkustannuksiinsa ilman, että hän on syönyt lautasensa tyhjäksi ja tyhjentänyt taskunsa valtion kassaan.

 

Pankit mukana perusturvakumouksessa ja ihmisten läpivalaisussa

Pankit valmistautuvat varattomuusehtojen laajentamiseen ennakoivasti päivittämällä käyttöehtojaan muotoon, joka sallii pankkien luovuttaa tilitietoja myös rahalaitosten välillä, mikäli asiakas itse sitä pyytää (tietenkin Kela-viranomaisen ehdollistamana ja painostamana).

Eräs pankki (josta tässä käytän nimitystä ”X-pankki”) on varautunut hallituksen laajentamiin varallisuusehtoihin palveluehtojen muutoksilla, jotka mahdollistavat Kela-viranomaisten asioimisen asiakkaan pankkitileillä:

”Pankilla on oikeus luovuttaa asiakasta tai muuta rekisteröityä koskevia tietoja kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Pankki voi antaa maksutoimeksiantopalvelun ja tilitietopalvelun tarjoajille pääsyn pankissa olevien tilinomistajan maksutilien tietoihin näiden palveluiden toteuttamiseksi asiakkaan tai tilin käyttöoikeuden haltijan nimenomaisen pyynnön mukaisesti.”

Tässä äskettäisessä ”palveluehtojen” muutoksessa sanotaan, että jos asioit Kelassa, rahasi ja pankkitietosi kuuluvat Kelalle.

Sama pankki on varautunut hallituksen laajentamiin varallisuusehtoihin palveluehtojen muutoksilla, jotka mahdollistavat myös tiliotteiden ja muun pankkipostin lähettämisen suoraan Kelalle. Pankin ”tiedonannossa” sanotaan:

”Sähköisen asioinnin ehdoissa verkkopankin arkiston käsite on muutettu laajemmaksi online-arkistoksi. Online-palvelu ja online-arkisto ovat laajemmin määritelty kuin aiemmin. Online-arkisto käsittää myös pankin ulkopuolisten kumppaniensa kanssa sopimat sähköiset postilaatikkopalvelut.
Pankista asiakkaalle toimitettu kirjallinen viestintä voidaan jatkossa toimittaa [X-pankin] online-arkiston lisäksi myös pankin erikseen ilmoittamiin muihin sähköisiin postilaatikoihin. Online-arkisto on ensisijainen viestintäkanava, mikäli se on käytössä. Asiakas sopii muiden sähköisten postilaatikoiden käyttöönotosta suoraan niiden tarjoajien kanssa.”

Tässä tekstikatkelmassa sanotaan, että jatkossa pankki toimittaa Kelan tukia saavien ihmisten tiliotteet suoraan Kelan postilaatikkoon, kunhan Kela on ensin kiristänyt asiakkaalta suostumuksen tietojen luovutukseen. ”Mekanismi” yksityisyydensuojan raiskaukseen on siis valmiina, ja enää tarvitsee vetää liipaisimesta.

Tätä kautta hallituksen kaavailemat ja suorittamat varallisuusehtojen laajennukset vaarantavat kansalaisten perustuslaillisen yksityiselämän suojan (PL 10 §) ja omaisuudensuojan (PL 15 §). Näin ollen tarveharkinnan varallisuusehdot ovat yhdenvertaisuuden (PL 6 §) vastaisia saattaessaan muun muassa työttömien ja tarveharkintaista asumistukea saavien eläkeläisten yksityiselämän suojan eriarvoiseen asemaan verrattuna muiden kansalaisten nauttimiin vastaaviin oikeuksiin.

Hallituksen suunnittelemat tarveharkinnan lisäykset vaarantavat myös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR 2016/679), joka suojaa yksilöiden henkilötietoja, mukaan lukien pankkitiedot. Lisäksi EU:n perusoikeuskirjan 8 artikla takaa oikeuden henkilötietojen suojaan, ja 7 artikla suojaa yksityisyyttä, joten hallituksen yritykset ihmisten elämän laajenevaan läpivalaisemiseen ovat perusoikeuksien vastaisia.

Saksien kanssa on juostu, vaikka myös Suomen oikeuskansleri on nuhdellut hallitusta toistuvasti vaikutusarvioiden laiminlyönneistä.

 

Lautasen nuolettaminen on fasismia

Yleistuki on tarkoitus ottaa käyttöön 1.2.2026, eli saksi-Sannilla on kiire.

Yleistukeen liittyvien lainsäädäntömuutosten ohella hallitus on viemässä läpi myös uudet työttömyysturvan seuraamusmuutokset, joilla karensseja ja työssäolovelvoitteita kiristetään entisestään ja vastoin tieteellistä vaikutusten arviointia. Lisäksi toimeentulotuen myöntöehtoja ollaan tiukentamassa.

Näin siis tilanteessa, jossa työllistymisen mahdollisuuksia ei ole työpaikkojen puuttuessa.

Nykyisellä hallituspohjalla on kaksi vuotta aikaa tuhota suomalainen konsensukseen perustuva perusturvajärjestelmä kokonaan.

Pahimmassa tapauksessa nykyistä hallituspohjaa vain täydennetään seuraavien eduskuntavaalien ja Perussuomalaisten romahduksen jälkeen Keskustalla, ja sama turbulenssi jatkuu vielä kuuden vuoden ajan.

Tässä tapauksessa suomalaisesta oikeusvaltiosta, sosiaaliturvasta ja hyvinvointivaltiosta on jäljellä savuavat rauniot, ja uhriluku kasvaa.

On huomattava, että tämä on vasta ”ensimmäinen vaihe”. Tarkoitus lienee tehdä kaikesta Kelan perusturvasta tarveharkintaista. Eläkeläisten asumistuki on jo pitkään ollut varallisuusehtoinen, ja jatkossa tarveharkinta ulotettaisiin varmaankin myös kansaneläkkeisiin, jotka tehtäisiin niin ikään varallisuusharkinnan varaisiksi, jotta nekin saataisiin uuden yleistuen ja takautuvan omaisuuden riiston piiriin.

Eipä tarvitse ihmetellä, miksi leipäjonoissa on ikäihmisiä, joiden peruseläke on hutera kuin opintotuki.

Seuraavaksi hallitus iskee syömähampaansa ikäihmisten asuntoihin, kun mummojen ja papparaisten asuntovarallisuudessa oleva perintö sulatetaan pakottamalla ikäihmiset käänteisiin asuntoluottoihin ja syömään seinänsä. Tuloksena on periytyvää köyhyyttä, paitsi parhaiten pärjääville, yhteiskunnasta riippumattomille ja sijoituksillaan elosteleville pullasorsille.

Hallitus aikoo käyttää eläkkeiden leikkaamisen välineenään painostusta, jonka mukaisesti yli 70-vuotiaita ihmisiä taivutellaan tekemään käänteisiä asuntolainoja. Eikä tämä ole suinkaan härski uhkakuva vaan hallituksen ohjelmoimaa todellisuutta.

Kaikki viittaa siihen, että yhdessä (1) yleiseen asumistukeen liitetyn varattomuusehdon, (2) omistusasukkaita koskemaan ulotetun yleisen asumistuen lopettamisen ja (3) käänteisiin asuntoluottoihin kannustavan hankkeen kanssa (4) yleistuen ajallisen keston rajoittaminen ja toimeentulotukeen ohjaaminen merkitsevät, että hallitus aikoo velvoittaa kansalaisia käyttämään asuntovarallisuutensa ja muun vähäisen varallisuutensa perusturvan (asumistuen, työttömän perusturvan, kansaneläkkeiden ja takuueläkkeiden) saamista edeltävänä ehtona.

Riikka Purra, Petteri Orpo ja Sanni Grahn-Laasonen aikovat siis hoitaa valtionvelat tukiriippuvaisen keski- ja työväenluokan omaisuudella, minkä jälkeen Suomessa ei ole enää keski- eikä työväenluokkaa vaan pelkästään rikkaita ja hyvätuloisia ja toisaalta suuri määrä”kaikkein heikoimmassa asemassa” olevia ”toimarin” asiakkaita, eikä ”toimari” tarkoita tässä yhteydessä suinkaan toimitusjohtajaa.

Tällainen politikointi rikkoo suomalaista oman tuvan ja oman luvan periaatetta vastaan ja johtaa kodinturvan loukkauksiin.

Perusturvan repiminen ja epävarmuus tulevaisuudesta aiheuttavat kansalaisille myös paljon huolta, joka huonontaa elämää.

Yhteiskuntamme ei kestä tätä, vaan hallitus on pantava vaihtoon nopealla aikataululla.

Vetoan hallituksen liima-aineena toimiviin RKP:hen ja Kristillisdemokraatteihin: Ottakaa ritolat hallituksesta ja kaatakaa hallitus!

Vetoan Perussuomalaisiin kansanedustajiin: Äänestäkää hallituksen esityksiä vastaan ja kaatakaa hallitus tai irtautukaa eduskuntaryhmästänne! Ei teitä sinne valita enää koskaan uudestaan, mutta eroamalla voitte pelastaa henkilökohtaisen maineenne. Ne, jotka puolueeseen jäävät: Vaihtakaa Perussuomalaisten johto seuraavassa puoluekokouksessa!

Vetoan akateemisiin kollegoihini ja muihin tieteellisiin asiantuntijoihin, jotta torppaisitte hallituksen esitykset Lausuntopalvelussa ja siellä olevan linkin takaa löytyvän valmiin lakiesityksen valmistelussa.

Vetoan ammattiyhdistysliikkeeseen, jotta pysäyttäisitte aikeet tehdä yleistuesta tarveharkintaisen ja kestoltaan rajatun.

Vetoan kansalaisiin, jotta osallistuisitte 18.5.2025 Helsingissä järjestettävään mielenosoitukseen perusturvaleikkauksia vastaan, sillä muita keinoja ei juuri ole kuin avoin kapina, kun hallitus romutti ay-liikkeeltä mahdollisuuden poliittisiin lakkoihin.

Kokoomuksen tavoitteet ja kannat on tiedetty jo pitkään, ja katalimman petoksen asiassa ovat tehneet Perussuomalaiset, jotka ennen vaaleja lupasivat, että perusturvasta ei leikata.

Riikka Purra aikoo ”työväenpuolue” Perussuomalaisten puheenjohtajana huonontaa ay-liikkeen toimintakykyä myös poistamalla ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden, jotta jäseniltä menisi motiivi kuulua ammattiliittoihin ja ay-liikkeen vaikutusvalta vähenisi.

Hyvä työttömyysturva olisi työtätekevän oikeus. Jokainen työllinen voi olla nykymenolla tuota pikaa työtön, myös perussuomalainen kansanedustaja itse, joka on elellyt ”toisen varoilla” siinä missä kuninkaat ja kauppiaatkin.

Sattuman satoa nykyisin on, mikä lantti kenenkin käteen putoaa, eikä kansalaisia voida vastuullistaa, syyllistää eikä rangaista työllisyystilanteesta, johon he eivät voi itse vaikuttaa. Toisaalta hallitus ei pääse pakoon omaa poliittiseen valtaan liittyvää vastuutaan suhdannekilven taakse, kun leikkaukset on tehty perusturvaan, jonka säilyttämisellä olisi ollut elvyttävä vaikutus.

Hallituksen esitys yleistueksi ei perustu empiirisesti (kokeellisesti) todettuihin tosiasioihin vaan ennusteisiin, toiveisiin ja oletuksiin, ja tosiasioita on pyritty johtelemaan politiikasta pelkkien mielipiteiden varaisesti. Kyse on kansalaisten asettamisesta poliittiseen kokeiluun, jossa panoksena ovat ihmisten työttömyysturva, asuminen ja toimeentulo.

Hallituspuolueet leikkaavat niiltä, jotka eivät voi tehdä tilanteelleen mitään ja ovat valmiiksi selkä seinää vasten. Se on pakkotilanteissa ja vaihtoehdottomuudessa elävien ihmisten ahdingon pahentamista ja syyllistämistä.

On oikeusvaltion ja moraalin vastaista asettaa ihmisten perusturva huononnusten kohteeksi tilanteissa, joissa ihmiset eivät syystä tai toisesta voi itse olennaisesti vaikuttaa työllistymiseensä ja tulotasoonsa.

Liian moni on nykyään koulutustaan vastaamattomissa töissä vain siksi, että hallitus niihin painostaa. Suuri osa väitetystä työvoimapulasta puolestaan poistuisi kelpoisuusehtoja keventämällä – ei patistelemalla töihin, joita ei ole.

Myöskään työ sinänsä ei ole itseisarvo, vaan sillä on pelkästään välinearvo. Kaikkea tärkeää toimintaa ei voida organisoida palkkatyöksi eikä yrittäjätoiminnaksi, joten työpoliittisesta syyperustaisuudesta luopuminen olisi perusteltua perustulojärjestelmän hyväksi. Työn kautta puolestaan tuotetaan suoranaisia epäarvoja, kuten saasteita ja onnettomuuksia, joten työpoliittista syyperustaisuutta ei voida pitää ihmisten toimeentulon edellytyksenä.

Kokoomuslaisia ja kommunisteja erottaa se, että kokoomuslaiset näkevät tekemistä jokaisessa vaikeudessa ja kommunistit vaikeutta jokaisessa tekemisessä. Olen kuitenkin kokoomuslaista reippautta vastaan, koska tekeminen ilman ajattelua on vaarallisempaa kuin pelkkä ajatteleminen ilman tekemistä.

Odotan ja pelkään päivää, jolloin yhteiskuntamme repeää hallituksen toimien vuoksi täysin, ja puolet kansasta on kaduilla porvariston jatkaessa luksusteluaan turvamuuriensa takana.

Yhteiskuntamme perusasioita tuntemattomat napamiehet ja moppitukat pitäisi heittää valtioneuvoston ikkunoista pihalle niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

JUKKA HANKAMÄKI

filosofian tohtori, filosofi

valtiotieteiden tohtori, sosiaalipsykologi

sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija

...

Päivitys 30.11.2025: Iltapäivälehtien tietojen mukaan hallitus on perääntymässä mahdollisuudesta, että yleistukeen tehtäisiin ajallisen keston rajoitus, mutta oikeutta yleistukeen edeltäisi peräti 21 viikon karenssi, jonka ajaksi ihmiset syöstäsiin toimeentulotuen piiriin (niiden osalta, jotka voivat varallisuusehdon puolesta toimeentulotukea saada). Lakiesityksessä ei ole mainintaa varallisuusehdosta, mutta omaisuudesta saatavat tulot alentaisivat yleistukea toisin kuin nykyistä peruspäivärahaa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon valmiiksi saamisesta kertoi Ilta-Sanomat jutussa ”Merkittävä muutos työttömille tulossa” 30.11.2025. Esitystä vastustivat valiokunnassa Sdp, Vasemmistoliitto ja Vihreät, ja esitys siirtyi eduskunnan täysistunnon käsiteltäväksi. Uudistus aiotaan voimaan toukokuun alusta 2026.

Häikäilemätön on uudistuksessa 21 viikon karenssi, jonka kuluessa ihminen ei voi saada Kelan työttömyysetuutta ollenkaan. Yleistukea koskevaan lakiin kirjataan siis ajallisen keston rajoitus työttömyyden alkupäähän vaikkakaan ei loppupäähän. Samoin yleistukeen ollaan asettamassa epäsuora varattomuusehto, joka vaatii ihmisiä käyttämään varallisuutensa juokseviin elinkustannuksiinsa 21 viikon ajan.

Karenssin vuoksi kenenkään yleistuella jo olevan ihmisen ei kannata ottaa vastaan määräaikaista työtä, koska siltä työttömäksi palatessaan ei ehkä voi saada yleistukea 21 viikkoon, joten hallituksen uudistus on susi myös sen työllistymistavoitteiden kannalta.

 

Aiheesta aiemmin:

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla