Keskeinen syy, miksi ihmiset julkaisevat muistelmia, on yleensä katkeruus tai kosto. Myös historiaa kirjoitetaan uudelleen omaelämäkertojen riveillä, joilla muisti tuppaa tosin pettämään – tai ainakin se toimii valikoivasti.
Sauli Niinistön ja Sanna Marinin poliittisten tilitysten välille synnytetty eripura on joka tapauksessa median luomus. Toimittajat puhuttivat heidän teoksiaan ristiin ja löysivät sanomista Natoon hakeutumisen koreografioista.
 |
| Niinistön ja Marinin ristiveto on median keinouutinen ja kustantajien mainos. |
Mitään ihmeellistä ei ole siinä, että Marinin ottaessa yhteyttä Niinistöön Nato-prosessin käynnistämiseksi, presidentti (Marinin mukaan) totesi Nato-keskustelun kuuluvan eduskunnalle. Toteamusta on vaikea nähdä Niinistöltä poikkeuksellisena vastuun välttelynä tai käsien pesuna Nato-asioista. Niinistöhän oli johdonmukaisesti halunnut Natosta jopa kansanäänestystä, joten hänen pitkään jatkunut vastakarvaisuutensa ajaa itse Suomea Natoon ei ollut poikkeuksellista vaan se oli ollut järjestelmällistä.
Ideologista Nato-vastaisuus oli Marinille ja hänen omalle puolueelleen, Sdp:lle. Molempien käydessä nyt lehtien välityksillä kankeaa vuoropuhelua siitä, kumpi laiminlöi johtamisrooliaan Nato-asiassa, kyseessä on molemminpuolinen väärän lipun manööveri, jonka tehtävänä on hämärtää, että Suomen poliittinen johto ylipäänsä viivytteli Nato-hakemuksen tekemistä vaarallisella tavalla noin 30 vuotta liian pitkään.
Myönteistä Nato-kuviossa on, että Niinistö veti roolinsa etenkin Yhdysvaltoihin päin lopulta erinomaisesti, ja myös poliittinen vasemmisto saatiin puoltamaan Nato-päätöstä, mikä tuskin olisi ollut mahdollista, ellei vasemmisto olisi ollut hallitusvallassa. Kun herra antaa vallan, se antaa myös järjen.
Paljon enemmän kähisemistä olisi voinut löytyä tavasta, jolla Marin yritti vuonna 2023 perustaa pääministerin kansliaan turvallisuuspoliittisen neuvonantajan viran, siirtää valtaa pääministerille ja kierrättää ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat eduskunnan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa siten, että presidentille olisi jäänyt kumileimasimen asema. Ei onnistunut.
Raymond Chandler oli kai oikeassa tämän kirjoitukseni otsikossa. En käsittele Marinin oman kuvan kiillotusta enempää, koska mediat ovat todenneet kirjan Uniper-unohdukset ja muut faktankarkotukset riittävän kattavasti. Omaa soppaansa Suomen Nato-lusikkaan tarjoaa myös Naton entinen pääsihteeri Jens Stoltenberg suomennetulla teoksellaan Vahtivuoroni.
 |
| Haamukirjoittajien nimet ovat kirjoitetut lähes näkymättömän pienellä. |
Kirjoja on ilmestynyt myös Jussi Halla-ahosta ja Pekka Haavistolta, jotka kokevat omanlaistaan avautumisenhalua. Lukijoita kiinnostanevat enemmän poliitikkojen persoonat ja yksityiselämä kuin poliittinen lähihistoria, joka on eloisaa kuin eilisen päivän sanomalehti.
Talouspoliittisia elämäkertoja on ilmestynyt suursijoittaja Peter Fagernäsiltä ja Björn Wahlroosilta, jotka antavat nykyisille ja tuleville hallituksille ilmaisia vinkkejä varakkaiden ja suurituloisten verojen alentamiseksi, jotta nämä eivät voisi kiristää maatamme pois lähtemisen uhalla...
Wahlroosin muistelma Nurkkahuone – Eräänlaiset päiväkirjat 2001–2022 on elämäkertasarjan kolmas osa, ja aiempia arvioin täällä, täällä ja täällä. Voin vain kuvitella, millaista päänsärkyä porvarien elostelukerrat, joissa perustellaan hervotonta talousliberalismia ja globaalia kapitalismia, saakaan aikaan tonkkaviiniä kristallilasista kittaavien demarieläkeläisten ja muiden pysyvästi lomautettujen tajunnassa.
Itse kirjoitetuissa elämäkerroissa itää joka tapauksessa oveluus ja laskelmointi, mutta Paavo Lipposen muistelmien viimeisin osa ja Alexander Stubbista haamukirjoitettu poliittinen teos ovat pinnallisuudessaan puuduttavaa luettavaa. Asioita muikeasti mutkistamaan tarvittaisiin vielä Paavo Väyrysen autorisoitu elämäkerta ja poliittiset päiväkirjat, niin koottujen selitysten kokoelma olisi täydellinen.
Minä muuten päätin, että elämäkertaani en kirjoita. Minulla on vain kertaelämä, eikä se selittelyjä kaipaa.
Julkaisin jo vuonna 2008 akateemisen omaelämäkertani nimikkeellä Suomalaisen nykyfilosofian historia – Mustelmani taisteluista tieteen ja filosofian kentillä ollessani neljänkymmenenkahden. Sen tein vain totuuden vuoksi, ja se riittää. Kaikki muu sanomisen arvoinen sisältyy siihen, mitä olen sanonut toisissa kirjoissani, sillä filosofiani on elämäni ja kääntäen, eikä minun tarvitse selittää mitään. Ei ole mitään valehdeltua eikä siis myöskään mitään erityistä paljastettavaa.
Aiheista aiemmin
Rahakkaiden ratsuväki saapuu kermaisin viiksin