Valtioneuvosto nimitti sisäministeri Mari Rantasen (ps.) valtiosihteeriksi salolaisen Heikki Tammisen, joka siirtyy paikalle puhemies Jussi Halla-ahon (ps.) erityisavustajan tehtävästä.
Huomiota herättävää asiassa on, että Tammisen koulutustausta rajoittuu hänen käymäänsä peruskouluun. Muuta mainittua koulutusta hänellä ei ole.
Tapaus ikään kuin vahvistaa lentävää lausahdusta, jonka mukaan perussuomalaisten tyypillinen koulutus on peruskoulu.
Heikki Tamminen on varmaankin mukava ja puoluetoiminnassa luotettava miekkonen, mutta asiantuntemusta tehtävään hänellä ei ole.
Valtiosihteerit ovat ministeriöiden korkeimpia viranhaltijoita, ja poliittisten valtiosihteerien tehtäviin kuuluu paitsi ministerien avustaminen, myös virkamiesten paimentaminen ja heidän kanssaan neuvotteleminen.
Lain mukaan julkisiin virkoihin pitäisi nimittää pätevimmät henkilöt. Sitä vaatii yhteiskunnan etu.
Perussuomalaiset eivät omalla poliittisella virkanimityksellään poikkea mitenkään muista puolueista, vaikka Perussuomalaiset ovat aina väittäneet vastustavansa poliittisia virkanimityksiä.
Sosiaalinen korruptio kukoistaa Perussuomalaisissa samalla tavalla kuin esimerkiksi vihervasemmistossa, joka on nostanut poliittisiksi valtiosihteereiksi kaikenlaisia opintonsa kesken jättäneitä Katariina Poskipartoja (vihr.) tai anarkisti Dan Koivulaaksoja (vas.), jolla sentään on maisterintutkinto mutta joka puolusteli niin sanottua parempaa väkivaltaa.
Perussuomalaisten sisältä olisi löytynyt sisäministeriön valtiosihteeriksi pätevämpääkin väkeä.
Ministeriöiden poliittisen johdon asiantuntemattomuus voi olla toisaalta myös hyväksi asioiden sujuvuudelle. Siitä muistuttavat brittiläisestä TV-komediasta Yes minister tutut tilanteet.
Myös valtiosalaisuudet pysyvät parhaiten hallinnassa, kun ministeritkään eivät tunne asioita. Tämä on tärkeää erityisesti turvallisuuspolitiikan alueella. Muistan tilanteen, kun Suomeen oltiin hankkimassa Hornet-aseistusta, ja silloiselta puolustusministeriltä Anneli Tainalta (kok.) kysyttiin televisiossa, millaisia ohjuksia koneiden siipiin oltiin ripustelemassa.
Ministeri, joka oli asioista pihalla kuin lintulauta, alkoi pohtia television suorassa live-kuvassa, mitähän laitteistoja ne nyt olivatkaan, ja kansa katsoi sotilassalaisuuksien olevan varmasti turvassa sekä nukkui yönsä hyvin.
Demokratian näkökulmasta valtaa siirtyy tällä tavoin poliitikoilta asiantuntijavirkamiehille, mutta aina se ei suinkaan ole ongelma. Esimerkiksi kansalaisia runnelleet ja valtion menoja todennäköisesti lisäävät sosiaaliturvaleikkaukset on viety läpi pelkillä ministerien ja avustajakunnan poliittisilla mielipiteillä asiantuntijakannanottojen vastaisesti ja ilman vaikutusarvioita.
