Korko alas

Euroopan keskuspankin pääjohtaja Christine Lagarde kävi Helsingissä ja jakoi talousviisauttaan kaduilla.

Kansalaisten lähestymisyritykset ja ”suomalaiseen sisuun” vetoaminen eivät menneet nappiin, koska EKP on tarjonnut suomalaisille kylmää kyytiä.

Korkea keskuspankkikorko on hyydyttänyt Suomen taloutta niin, että työttömyysluvut ovat kaksinumeroiset. Siinä häviämme vain Espanjalle. Investoinnit ovat jumissa, ja jopa oliiviöljymaa Kreikan talous kasvaa kohisten.

MTV3:n Jaakko Loikkanen on kyllä mukava toimittaja, mutta Lagardea tentatessaan hän ei oikein saanut suustaan sitä keskeistä kysymystä, joka on: milloin EKP pudottaa ohjauskorkoaan? Juuri korkea keskuspankkikorko on syynä siihen, miksi Suomen talous ei kasva.

Lagarden vastaukset olivat kautta linjan vääriä. Lainojen korkea korkotaso ei pelkästään hillitse inflaatiota vaan myös kiihdyttää sitä, kun tuotantokustannukset ja sitä kautta hinnat tuppaavat nousemaan (aiheesta täällä). Inflaatio on jo talttunut, eikä se alun perinkään johtunut paljosta löysästä rahasta vaan alkutuotannon, etenkin energian, kallistumisesta. Näin ollen rahan saatavuuteen vaikuttaminen korkotasoa korottamalla on ollut väärä väline.

Myös euron pönkittäminen muita valuuttoja vastaan on ollut Suomelle tuhoisaa. Euroalue ei kaipaa ”luottamuksen lisäämistä”, sillä myöskään kilpailijavaluutta dollari ei nauti laajaa luottamusta.

Suomen vientialoista esimerkiksi metsäteollisuus kärsii euroalueen jäsenyydestä, kun euron kurssi on korkea, ja kilpailijamaa Ruotsi pystyy myymään samaa tavaraa halvemmalla kuin Suomi nimenomaan oman kruununsa ja rahapolitiikkansa ansiosta. Ruotsin taloudella ei mene paremmin siksi, että siellä maahanmuuton haalimisessa on onnistuttu, vaan siitä huolimatta. Ruotsin taloudella menee paremmin, koska Ruotsi ei ole euroalueen talutusnuorassa.

Kymmenet ja taas kymmenet hulluudet riivaavat EU:n politiikkaa, ja isänmaalliset EU-kriitikot lavastetaan valtavirran medioissa pöyristyttävästi ”Venäjä-mielisiksi”, ikään kuin yhden pahan vastustaminen olisi toisen pahan puolustamista. EU:n harjoittama riistokapitalismi on kuitenkin todellisuutta, jota se toimeenpanee saattamalla taloudelliselta, teolliselta ja väestölliseltä rakenteeltaan täysin erilaiset kansantaloudet näennäisesti samalle viivalle.

Siinä kilpailutuksessa vahvimmat voittavat. EU-johteisen hankintalain vuoksi ei julkisissa hankinnoissa saa suosia kotimaisia toimittajia, mikä näkyy muun muassa Helsingin kaupungin äskettäin solmimassa ratikkakaupassa, kun 270 miljoonan arvoiset raitiovaunut tilattiin sveitsiläis-puolalaiselta valmistajalta kajaanilaisen tehtaan sijaan. EU:n Euphemia-sähkömarkkina-alueen vuoksi Suomi myy halvemmalla sähköä kuin ostaa ulkomailta (aiheesta täällä). Hulluuden tivolista on helppo poimia esimerkkejä.

EU on romuttanut Suomen talouden anastamalla itsenäisen rahapolitiikkamme ja velkaannuttamalla valtiotamme tukipakettipolitiikalla, jäsenmaksuilla, kalliiksi käyvillä ilmastonsuojeluvaateilla sekä asunto-, energia- ja metsämääräyksillä. Nyt EU puuttuu Suomen sisäpolitiikkaan vaatien 9,9 miljardin sopeutuksia myös ensi vaalikaudelle. Saman verran ottaisi NATOn koura. Mistä se kaikki voidaan tuottaa tai säästää?

Syyllisiä on kaksi: universaali vihersosialismi ja internatsismi, eli verkottuminen kansainvälisiin sitoumuksiin. Viherhihhulit ja rahahihhulit.

Lagarden politikointi on tyypillistä monetaristista politiikkaa, joka syövyttää suhdanneherkkiä pieniä talousalueita, kuten Suomea.

Pahiten korkea korkotaso runtelee velkaisia kuntia ja Suomen valtiota, joka on korviaan myöten veloissa, jopa niin, että velkaa joudutaan tekemään paitsi vanhojen velkojen hoitamiseksi, jo korkojenkin maksamiseksi, jolloin syntyy emissiotappiota, ja velkapääomaa joudutaan kasvattamaan lainojen nimellisarvon ohi.

Tämä kierre on upottava suo. Suunnitteilla oleva velkajarru, eli valtionvelan rajoittaminen lailla vaalikausien yli, ei auta, koska vika on kansainvälisten sitoumusten vaateissa. Ne kalvavat myös demokratiaa, kun kysytään, miksi käydä äänestämässä, jos menotaloudesta ja tulopuolesta on päätetty jo etukäteen. Petteri Orpon vaade velkasuhteen alentamiseksi 40 prosenttiin BKT:stä on täysin utopistinen, sillä se edellyttäisi ylijäämäisten budjettien tekoa kymmenien vuosien ajan. Saksassa velkajarrusta jouduttiin luopumaan asevarustelun hyväksi, ja sama pätee Suomeen.

EU:hun ja euroalueeseen liityttäessä Suomesta oli määrä siirtää ”vain vähän” päätösvaltaa Brysseliin, Strasbourgiin ja EKP:n päämajaan Frankfurtiin. Nykyisin valtaosa lainsäädännöstämme tulee EU:n pakottamana, ja loput vallasta on keskuspankilla.

Kansallista budjettivaltaa ei ole myöskään valtioiden välisen verokilpailun vuoksi, joten verotuloja ei voida liioin kartuttaa. Leikataan siis siitä mistä voidaan, eli sosiaaliturvasta, joka auliisti on jätetty kansallisen päätöksenteon piiriin.

Näin EU:sta ja euroalueesta on tullut Suomelle ja suomalaisille hyväjouhinen hirttoköysi. 

Lagarden sanankäytössä vilahtelevat ”sääntörikkuruus”, ”takaisin ruotuun” ja tietenkin ”kuriin saanti”. Entisenä IMF:n pääjohtajana hän muistuttelee mielellään myös EU:n tarkkailuluokalle laittamisesta, eli joutumisesta ”liiallisen alijäämän menettelyyn”.

Dominatar rouva kuikelo vetää samanlaista pingoitettua ja kireää talouspolitiikkaa kuin pääkomissaari paronitar Ursula von der Leyen EU:n yleispolitiikassa. Molemmat joutavat eläkkeelle.

Lagardea on kritisonut myös EKP:n oma henkilökunta, koska hän ei ymmärrä talouden keskinäisriippuvuuden ilmiöitä. Siinä pataporvarillinen talouspolitiikka ajaa mopedilla rotkoon. Se on samanlaista kuin Suomen hallituksen oletus, että leikkaaminen välttämättä säästää.

Ei se niin ole. Perusturvaleikkaukset hyydyttävät kotimaista kysyntää ja syventävät lamaa, kun taas perusturvaan investoiminen olisi hyvä elvytyskeino. Pienituloisten lantit käytetään kotimaisiin hyödykkeisiin, kun taas hyvätuloisten veronkevennykset valuvat tuontiluksukseen ja ulkomaisiin rahastoihin sekä osakkeisiin.

Julkisuudessa on viime aikoina pyöritelty levyä, jonka urakierteistä kipinöi sanomaa, että syy taantumaan on, kun kuluttajat eivät osta vaan kartuttavat säästöjään, tosin vain varakkaampi väki. Kansalaisia syyttämällä hallitus ja sen kovaääniset pyrkivät pakenemaan suhdannekilven taakse. Sitä ei pohdita, miksi eivät kuluta. Juurisyy ei ole luottamuksen puute. Luottamuspulan takana ovat työttömyys ja sosiaaliturvaleikkaukset, jotka ovat syöneet ostovoiman suurelta osalta kansaa. Siksi hintalappu on monille lantahippu.

Kolme julkisen talouden hoitokeinoa on jo käytetty. Velka on tapissaan, verotuksen kiristäminen johtaisi tuottojen vähenemiseen, ja leikattava on loppumassa, kun yritys- ja maataloustukiin ei kajota. Kurssin korjaamiseen jäävät talouskasvu ja työn tuottavuuden lisääminen.

Talouskasvua edistäisi korkotason laskeminen. Työn keskimääräistä tuottavuutta parantaisi tehostaminen, toisin sanoen huoltaavaan verkostoon liittyvän hoivatyön, matalatuottoisten elämäntapa-ammattien, valtiorahoitteisen järjestötyön ja byrokratian karsiminen sekä sellaiseen tuotantoon panostaminen, jossa tuotetaan markkinoille vaihtokelpoisia ja rahassa mitattavia arvoja.

Niin ei kuitenkaan tehdä. Sen sijaan nurkan takana vaanii velkapommin lisäksi eläkepommi, jota ei pureta leikkaamalla työeläkkeitä, vaikka pitäisi. Pylvästalon edessä huutaa muutoin 1,5 miljoonaa eläkeläistä ”näpit irti eläkkeistä”, ja hyvätuloiset poliitikot kuulevat heitä, sillä he haluavat pedata korkeat työeläkkeet myös itselleen. Nuoriso, jota asia koskee, potee puolestaan masennusta ja erilaisia dysforian muotoja maatessaan autismin kirjolla.

Vain jättiläismäinen sotainflaatio voisi hoitaa Suomen valtionvelat. Sittenpä olisi jotain, minkä päälle rakentaa. 

---

Päivitys 7.10.2025: Kirjoitusta on ajantasaistettu tiedolla Helsingin surkeasta ratikkakaupasta ja valtionhallituksen sekä opposition yhdessä suunnittelemasta velkajarrusta.

Aiheesta aiemmin

Miksi EKP:n koronnostot eivät hillitse inflaatiota vaan kiihdyttävät sitä? 

Maahanmuutto ja Schrödingerin kissa

”Schrödingerin kissa” on Nobel-palkitun itävaltalaisen fyysikon Erwin Schrödingerin kehittelemä ajatuskoe, jossa yritetään kuvata kvanttimekaniikan epätäydellisyyttä siirryttäessä atomitasolta makroskooppisiin systeemeihin.

Kokeensa hän esitteli kolmiosaisessa esseessä nimeltä Die gegenwärtige Situation der Quantenmechanik vuonna 1935, ja kirjoitus julkaistiin saksalaisessa Naturwissenschaften-lehdessä.

Ajatuskokeen sisältö on seuraava. Suljetussa laatikossa on kissa. Laatikkoon on kytketty laitteisto, joka koostuu radioaktiivisesta ytimestä ja myrkkykaasuastiasta. Koe on järjestetty niin, että 50 prosentin todennäköisyydellä ydin hajoaa yhden tunnin sisällä. Mikäli ydin hajoaa, se lähettää hiukkasen, joka käynnistää laitteiston avaten myrkkyastian, jolloin kissa kuolee.

Kuitenkin: kun laatikko tunnin kuluttua avataan, ei tavata todennäköisyyttä vaan todetaan tilanne, jossa on joko hajonnut ydin ja kuollut kissa tai hajoamaton ydin ja elävä kissa. 

Schrödingerin kokeen tarkoituksena oli havainnollistaa ongelmaa, joka vallitsee pelkkiin todennäköisyyksiin perustuvan kvanttifysiikan ja todellisuudessa havaittavien ilmiöiden välillä. Hiukkastason tapahtumat perustuvat pelkkiin todennäköisyyksiin, mutta niillä on väistämättä myös konkreettiseen aistimaailmaan vaikuttavia seurauksia.

Tieteenfilosofinen kysymys on, milloin jokin systeemi lakkaa olemasta kahden tilan sekoitus ja muuttuu vain toiseksi niistä. 

Kysymys on yhdenmukainen esimerkiksi sen kanssa, milloin ruotsalainen yhteiskunta lakkaa olemasta aidosti monikulttuurinen kahden tilan sekoitus ja muuttuu vain toiseksi vaihtoehdoista, joko ruotsalaiseksi tai ulkomaalaiseksi.

Maahanmuuttoa koskevissa ennusteissa ja tulevaisuudenkuvissa liikutaan todennäköisyyksien maailmassa, kuten kvanttifysiikassa, mutta molemmilla on väistämättä konkreettisia tuloksia. 

Schrödingerin tarkoituksena oli osoittaa, että kvanttimekaniikka on epätäydellistä ilman sääntöjä, jotka kuvaavat, milloin kvanttimekaniikan tapa kuvata hiukkasta pelkillä todennäköisyyksillä romahtaa ja kissa joko kuolee tai säilyy hengissä sen sijaan, että olisi kumpaakin.

Vastoin yleistä käsitystä Schrödinger ei tarkoittanut kokeellaan, että hänen mielestään kissa voisi olla sekä kuollut että elävä samanaikaisesti. Schrödinger oli pikemminkin sitä mieltä, että kvanttimekaniikan teoria oli epätäydellinen eikä pystynyt kuvaamaan todellisuutta tässä tapauksessa. Koska kissan täytyy olla joko kuollut tai elävä, saman pitää päteä myös ytimeen: sen pitää olla joko hajonnut tai ehjä.

Samaan tapaan voidaan ajatella, että myöskään maahanmuuttopolitiikan ei pidä tukeutua pelkkiin todennäköisyyksiin, koska ne eivät onnistu kuvaamaan todellisuutta, vaan konkreettisiin tuloksiin, jonka tuloksena on joko kuollut tai elinvoimainen Suomi.

Panoksena kielemme, kulttuurimme ja väestömme – Vähemmän olisi enemmän myös maahanmuuttopolitiikassa

SDP:n ajatuspaja Kalevi Sorsa -säätiö julkaisi 23.9.2025 selvityksen, jonka mukaan Suomen väkiluku voisi kasvaa seitsemään miljoonaan vuoteen 2050 mennessä, mikäli niin sanottu muuttovoitto olisi vuositasolla 20 000–50 000 henkilöä ja maahanmuutosta johtuva kokonaiskasvu noin miljoona tulijaa.

Ennusteen tekijäksi mainittin Aapo Hiilamo, joka esitellään Sorsa-säätiön sivuilla ”väestötieteen tohtorina”.

Vikana tällaisissa selvityksissä on niiden disipliinimäisyys, eli lappusilmäisyys. Niissä keskitytään arvioimaan asioita vain ja ainoastaan taloudellisen kestävyysvajeen, kuten työllisten ja työttömien määrän, syntyvyys- ja kuolleisuuslukujen tai lasten ja eläkeläisten määrällisen suhteiden, kannalta.

Keskustelua on kirvoittanut viime aikoina myös tutkimuslaitos MDI:n 16.9.2025 julkaisema raportti, jossa murehditaan suomalaisten ikääntymistä.

Asiaa voisi tohtoroida laajemminkin. MDI:ssä toimivien nuorehkojen tutkijoiden kannattaisi perehtyä muuhunkin kuin lähtenään olleisiin Tilastokeskuksen numeropeleihin. Työväenliikkeen helmoissa toimivassa Kalevi Sorsa -ajatuspajassa sopisi pohtia etenkin työpoliittisia näkökohtia.

Yksinkertaisimpienkin pitäisi ymmärtää, että maassamme, jossa on noin 270 000 työtöntä, ei ole tarvetta lisätyövoimalle.

Tässä mielessä myös vasemmistoliittolaisen kansanedustajan Anna Kontulan taannoinen aloite EU:n ulkomaista työvoimaa koskevan tarveharkinnan poistamisesta oli tyrmistyttävä ja kuohutti ay-väkeä. Vielä hullumpaa oli, että sen taakse hurahti noin puolet muiden puolueiden kansanedustajista, perussuomalaisia lukuunottamatta.

Nykyisin tähän maahan virtaa suurin määrin työntekijöitä EU:n sisäisiltä markkinoilta, eikä muualta tulevaa niin sanottua asiantuntijatyövoimaa pidättele mikään.

Tappiota kärsivät sekä suomalaiset, jotka joutuvat olemaan työttöminä, että yritykset, jotka hyötyvät halpatyövoimasta vain väliaikaisesti mutta maksavat siitä korkeampina veroina, jotka johtuvat suomalaisten päätymisestä työttömiksi.

Syynä ikääntyvien suomalaisten syrjintään työmarkkinoilla on ulkomainen työvoima. Perheenyhdistämisten mukana tulevat puolestaan heikentävät huoltosuhdetta.

Asiasta keskusteltiin 27.8.2025 Ylen A-studiossa, jossa historian dosentti Teemu Keskisarja huomautti maahan pyrkivien epätasaisesta laadusta (aiheesta täällä).

Huomautan itse, että myöskään niin sanotut työperäiset maahanmuuttajat eivät ole välttämättä pysyvästi työperäisiä vaan saattavat olla nopeasti työttömiä ja sosiaaliturvahakuisia maahanmuuttajia. 

Olettavasti juuri niin käy monille hoiva-alan maahanmuuttajille sitä mukaa kun heidän hoidettavansa kaatuvat hautaan. Jo tämän vuoden alussa Suomessa raportoitiin olevan noin 6000 työtöntä lähihoitajaa.

Suomeen virtaavat opiskelijat puolestaan käyttävät Suomen lukio- ja korkeakoulujärjestelmää omana karusellinaan ja häipyvät sitten ulkomaille vieden viisautensa mennessään samalla kun Ylen toimittajat kiittävät heitä ”Suomen koulutusjärjestelmän pelastamisesta”.

Suomalaisten veronmaksajien jälkeläiset puolestaan jätetään vaille koulutuspaikkoja, kun opetusministeriö ja yliopistot pitävät ihanteenaan läänittää kymmeniä prosentteja aloituspaikoista ulkomaalaisille (aiheesta täällä).

Niinpä väestökäyrissä havaittavia kuoppia ja pullistumia ei pitäisi tasoitella maahanmuutolla. Kuopista tulee helposti pullistumia ja pullistumista kuoppia. Tilastovaihtelujen ja ylimenokausien ylitse pitäisi selviytyä muilla keinoin.

Keskisarjan kannanotot eivät olleet tietenkään mieluisia Ylen toimittajille. A-studion juontaja Annika Damström totesikin seuraavan päivän 28.8.2025 lähetyksensä aluksi, että perussuomalaiset puheet eivät pysyneet ”sellaisella tasolla, jota Yle pitää hyvän maun mukaisina”.

Toimittajat eivät siis saaneet lähetykseensä sellaisia mielipiteitä, jotka olisivat vastanneet toimittajien omaa ideologista näkemystä maahanmuutosta ja maahanmuuttajista. Perussuomalaisten kannatus sen sijaan pomppasi parin prosenttiyksikön verran merkiksi televisionkatsojien hyväksynnästä ja samanmielisyydestä.

Jokaisen tulisi ymmärtää, että ajatuksia punnitaan väärällä vaa’alla, jos niitä arvoidaan ”hyvän maun” kriteereillä.

Olennaista on, pitävätkö ajatukset paikkaansa ja kuinka perusteltuja ne ovat – ei se, miellyttävätkö ne toimittajia tai ovatko ne kilpailevien puolueiden näkemysten mukaisia.

Maahanmuutto-ohjelman jatko-osassa keskusteltiin sitten maahanmuuton mahdollisen oikeutuksen ja siihen liittyvien vääryyksien sijasta siitä, millä tavalla maahanmuutosta pitäisi keskustella. 

Asiaa itseään käsiteltiin vain huoltosuhteen, kestävyysvajeen, syntyvyyden ja kuolleisuuden sekä yleensäkin taloudellisten tekijöiden kannalta. Maahanmuuton aiheuttamat kulttuurimuutokset sivuutettiin kokonaan.

Myöskään studioon vastaamaan kutsuttu perussuomalaisten kansanedustaja Joakim Vigelius ei saanut sanotuksi keskeistä asiaa.

Se on: maahanmuuton seurauksena olemme hallitsemattomassa ja vaikutuksiltaan peruuttamattomassa kokeessa, jossa panoksena ovat kielemme ja kulttuurimme, väestömme etninen rakenne sekä poliittisen vallan perillisyytemme, jonka mukaan poliittinen valta Suomessa kuuluu suomalaisille itselleen ja heidän omille jälkeläisilleen.

Poliittisen vallan perimisoikeus on unohdettu julkisissa keskusteluissa kokonaan merkkinä siitä, että vasemmisto vastustaa kaikkea perillisyyttä ja perittyjä oikeuksia. Koko kysymys maahanmuuton oikeutuksesta on pidetty järjestelmällisesti poliittisen prosessin ulkopuolella, kun asiasta ei ole saanut äänestää omana asianaan.  

Suomi ei ole ensisijaisesti maapohja, jolla asutaan. Suomi koostuu suomalaisista ihmisistä. Kaiken lähtökohtana on kansa. Kansa muodostaa yhteiskunnan ja yhteiskunta valtion. Tämä on hegeliäis-snellmanilaisen filosofian ydin.

Kansallisvaltiot koostuvat kansalaisista, ja hyvinvointiyhteiskunta on mahdollinen vain yhtenäisen kansallisvaltion sisällä. Muussa tapauksessa ajaudutaan kielellisiin ja kulttuurisiin kitkoihin sekä etnisiin ristiriitoihin, jotka huonontavat yhteiskunnallista tehokkuutta ja johtavat konflikteihin, kuten Ukrainan venäjänkielisissä osissa on käynyt.

Suomi ei muodostu vain maamme luonnosta, rakennuksista, patsaista eikä instituutioista vaan ihmisistä. Venäjä on sellainen kuin on, koska venäläiset ovat sellaisia kuin ovat. Muhamettilaiset yhteiskunnat puolestaan ovat sellaisia kuin ovat, koska muslimit ovat sellaisia kuin ovat.

Ja Suomi on sellainen kuin on, koska suomalaiset ovat sellaisia kuin olemme. Suomi ei ole luonut suomalaisia, vaan me suomalaiset olemme luoneet Suomen omaksi kuvaksemme.

Mitä enemmän Suomeen virtaa ulkomaalaisia, sitä vähemmän Suomi muistuttaa Suomea ja sitä enemmän maamme muistuttaa vieraita yhteiskuntia. 

Suomen kansalaisia ulkomaalaisista voidaan tehdä myöntämällä heille Suomen passeja, mutta heistä ei tule sillä pelin suomalaisia, sillä kansa on etnografinen kategoria ja kansalaisuus pelkästään paperilla oleva hallinnollinen määre.

Jos kansamme vaihtuu tai muuttuu toiseksi, Suomi lakkaa olemasta sellaisena kuin sen tunnemme. Maapohja, järvet ja auringonlaskut jäävät, mutta Suomea ei enää ole. Jäljelle jääneet suomalaiset elävät vieraina edeltäjiensä maassa, jossa valtaa käyttävät muualta tulleet kansat.

Juuri tämä muutos on tapahtumassa, kun suomen kieltä korvataan englannilla ja muilla maailmankielillä ja kulttuuriamme muokataan ylikansallisen monikulttuuri-ideologian muotoon.

 

Aiheesta aiemmin

Onko väestön vaihtuminen luonnonlaki?

Väestökadon syyt 

Vaihtoehto inkluusiolle 

Loppu työperäiselle maahanmuutolle ja hallitusten sekä medioiden valehtelulle 

Väestöpolitiikan Black Friday – Pelastaako ”työperäinen maahanmuutto”?

Ikuinen näyttö monikulttuurisen yhteiskunnan epäonnistumisesta

Mitä on etnonationalismi? Filosofinen katsaus 

Rotudenialismin lyhyet jäljet 

Uusi kansalaisuuslaki on harhalaukaus

Maahanmuutto Japanissa 

Maahanmuuton hintalappu on hyytävä

Perussuomalaisten kansanedustaja ja historian dosentti Teemu Keskisarja tuli sanoneeksi A-studiossa 27.8.2025 maahanmuutosta niin kuin asiat ovat.

Hän muun muassa kuvasi eräitä tiettyjä maahanmuuttajia osittain ”heikkolaatuisiksi tulokkaiksi” ja tarkoitti, että tulijat eivät ole olleet laadullisesti, eli koulutukseltaan ja muilta relevanteilta ominaisuuksiltaan, kantaväestön tasolla.

Hän kysyi, ”onko joku [...] sitä mieltä, että esimerkiksi afrikkalaiset tai lähi-itäläiset ovat koulutuksellisesti, sivistyksellisesti ja ammatillisesti samalla tasolla kuin suomalaiset?”

Lisäksi Keskisarja kuvasi maahanmuuttoa ”väestönvaihdoksi” ja sopeuttamiseen kipattuja voimavaroja ”kotouttamisteollisuudeksi” sekä sanoi, että ”meillä ei ole mitään tarvetta ainakaan EU:n ulkopuoliselle työvoimalle.”

Nähdäkseni Keskisarjan kannanotoissa ei ole mitään sellaista, mille ei löytyisi perusteita ja mistä ei olisi todisteita.

Joidenkin mielestä ”väestönvaihto” on ruma sana, mutta sillä tavalla ajateltaessa pyritään peittämään, kuinka ruma tuon sanan kuvaama ilmiö itse on – ja että sen hintalappu on hyytävä.

Muutama vuosi sitten aluekehittämisen konsulttilaitos MDI julkaisi tutkimuksen, jossa osoitettiin, että väestö todellakin on vaihtumassa. Raportissa kirjoitettiin, että 

”[k]oko maan väestönkasvu perustuu täysin vieraskielisen väestön kasvuun vuosien 2020–2040 aikana. Kotimaisia kieliä puhuvien määrä alenee noin 450 000 henkilöllä ja vieraskielisten kasvaa noin 490 000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä.”

Valtavirran mediat eivät kyseisestä väestöennusteesta pukahtaneet, mutta Suomen Uutiset kirjoitti aiheesta, että Suomen suurten kaupunkien väestö vaihtuu vuoteen 2040 mennessä. Lehti on todennut saman nyt dosentti Keskisarjan ympärille nostetun kohun yhteydessä.

Maahanmuuton kustannukset (koskien Somaliasta ja Irakista tulleita) osoitettiin jäätäviksi jo Suomen Perustan julkaisemissa tutkimuksissa, joita kukaan ei ole pystynyt osoittamaan virheellisiksi.

Monetkin ovat Samuli Salmisen laatimia tutkimuksia moittineet ja vaatineet, että asiaa ei pitäisi sanoa – tosin tieteelliseltä kannalta tilastolliset tosiasiat ovat kumoamattomia. 

Jokaisen kannattaa katsoa oheinen podcast, jossa Helsingin yliopiston kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen toteaa maahanmuuton julkiselle taloudelle rankasti tappiolliseksi. Hänen mukaansa elinkaarikustannukset ovat tulijaa kohti jopa 900 000 euroa. Video löytyy myös täältä.

 

Kanniaisen mukaan sosiaalietuusperäinen maahanmuutto on johtanut poliittisen vasemmiston suureen ristiriitaan.

Yhtäältä vihervasemmisto edistää sosiaaliturvahakuista maahanmuuttoa, joka tulee yhteiskunnallemme kalliiksi. Toisaalta vasemmistopuolueet ja vihreät tulevat heikentäneiksi kantaväestöön kuuluvien vihervasemmistolaisten omaa asemaa, sosiaaliturvaa ja työpaikkojen saantia, joista nyt joudutaan kilpailemaan suomalaisten ja ulkomaalaisten kesken.

Elinkeinoelämä puolestaan haalii maahamme vierasperäistä halpatyövoimaa Kokoomuksen tuella, mutta laskun maksavat veronmaksajat, eli niin yritykset kuin työssäkäyvä keskiluokka ja porvaristokin.

Lisäksi maahanmuuton tuloksena menetetään korvaamattomia kulttuuriarvoja, jotka ovat rahassa mittaamattomia. 

Tilastokeskuksen mukaan joka viides Helsingissä asuva on vieraskielinen, ja Helsingissä on useita kouluja, joissa alle puolet puhuu äidinkielenään enää suomea.

Kieroa on, että kyseisen kulttuurimullistuksen oikeutuksesta ei ole missään voinut äänestää, vaan asia on pidetty demokraattisen prosessin ulkopuolella. Olemme hallitsemattomassa kokeessa, jossa panoksena ovat kielemme, kulttuurimme, taloutemme ja turvallisuutemme.

 

Vanhaa tässä on se, että asiassa ei ole mitään uutta 

Valtavirran medioissa Keskisarjan mielipiteet pyrittiin siirtämään soveliaisuutta koskevaan puherekisteriin, ja alettiin normittaa, mitä saa sanoa ja kuinka aiheesta pitäisi puhua vai pitäisikö ollenkaan. Näin pyrittiin peittämään se, onko maahanmuutto sinänsä oikeutettua.

Professori Vesa Kanniaisen puheenvuorosta kannattaa panna merkille hänen vertailunsa seitsemään muuhun Euroopan maahan, joissa on jonkin verran järkevöidytty ja alettu suitsia sosiaaliturvahakuista maahantuloa.

Kuka voisi unohtaa, että Petteri Orpo (kok.) otti sisäministerinä ollessaan vuonna 2015 vastaan noin 35 000 turvapaikanhakijaa ja väitti, että turvapaikanhakijoiden motiivien epäileminen olisi rasismia?

Tosiasiassa se on rationalismia, sillä syiden ja motiivien epäileminen kuuluu kaikkeen tieteelliseen ajatteluun. Migri salasi turvapaikanhakijoiden motiivit ja paljasti vasta vuonna 2019, että valtaosa tulijoista olikin sotilaskarkureita.

Sotilaskarkuruus puolestaan ei ole YK:n pakolaisjärjestön mukaan turvapaikan myöntämisen laillinen peruste. Siksi laittomasti maahan tunkeutuneille myönnettiin tilapäistä suojelua, jonka verukkeella myös suuri osa palautettaviksi määrätyistä on jäänyt oleskelemaan maahamme.

Perussuomalaisten hallituskumppanit ja oppositio näyttävät joko olevan asioista pihalla kuin lintulauta tai vetävät roolinsa hyvin. Todennäköisesti he tiedostavat toimintansa valheellisen luonteen, sillä he ovat tarpeeksi älykkäitä ja heillä ovat tiedossaan kaikki maahanmuuttoon liittyvät tilastot ja tosiasiat, mutta silti he valehtelevat tärkätyissä paidoissaan ja puvuissaan.

He ovat kuin lapsia, jotka potkaisevat pallon ikkunaruutuun ja sanovat opettajalle, että siihen tuli reikä itsestään.

Luultavasti asia, joka pahiten ärsytti jälleen kokoomuslaisia, rkp:läisiä, krisuja, oppositiopuolueiden edustajia ja mediaa, oli se, että he joutuivat kiistämään Keskisarjan mielipiteet ja tosiasiat ihan vain virallisen ideologiansa vuoksi, pitääkseen kiinni aiemmista valeistaan ja säilyttääkseen kasvonsa.

 

Maahanmuuttopuheet eivät ole ongelma vaan maahanmuuton tulokset 

On irvokasta, että niin Kokoomuksessa kuin RKP:ssäkin syytellään vasemmistopuolueiden tapaan perussuomalaisia ”rasismista” ja väitetään, että perussuomalaiset jopa vaarantavat sisäisen turvallisuuden. Tilastofaktat yritetään lavastaa ”salaliittoteorioiksi”, ja uhkaillaan Supolla.

Eivätkö muka epäperäiset tulijat ole vaarantaneet Suomen ja muidenkin Euroopan maiden kansalaisten turvallisuutta ja valtiollista turvallisuutta? Supon kannattaisi olla huolissaan pikemminkin siitä.

Tosiasiassa perussuomalaisten kannanotoissa on kyse suomalaisen Suomen, katuturvallisuuden ja kansalaistemme työn sekä toimeentulon puolustamisesta. 

Sen sijaan muut puolueet ja valtavirran uutismedia sotkevat maahanmuuton arvostelemiseen väitteitä rasismista ja ihmisarvosta sekä alleviivaavat, että puolueen puheenjohtaja ”ei hyväksy puhetta, joka kyseenalaistaa ihmisarvon”. Sillä tavalla huomautettaessa ei taaskaan muisteta, että törkeillä rikoksillaan tietyt maahanmuuttajat ovat vieneet kantaväestöön kuuluvilta ihmisarvon kokonaan.

Nämä asiat ovat todellakin perustavanlaatuisia arvokysymksiä, joita ei voida mitata pelkästään euroina ja sentteinä. 

 

Väite maahanmuuton tarpeellisuudesta ja työperäisestä maahanmuutosta on salaliittoteoria 

Maahanmuuttoasioissa Perussuomalaiset ovat parhaimmillaan, mutta muissa asioissa puolue on mokannut hallituksessa ollessaan (aiheesta täällä). Myös maahanmuuttoa Perussuomalaiset ovat onnistuneet rajoittamaan hyvin vähän ja työperäistä maahanmuuttoa tuskin ollenkaan, vaikka maassamme on jättiläistyöttömyys (aiheesta täällä).

Tämä johtuu siitä, että vallan kahvoissa on ollut taitamatonta väkeä, ja Petteri Orpo onnistui sujauttamaan Riikka Purran povitaskuunsa. Hänelle lienee paikka Elinkeinoelämän keskusliitossa, kun putoaminen eduskunnasta uhkaa. 

Perussuomalaiset ovat tehneet suuren virheen leikatessaan Suomen kansalaisten perusturvaa, kuten asumistukea (aiheesta täällä, täällä, täällä ja täällä) sekä mennessään takaamaan Kokoomuksen ajaman asumisoikeusjärjestelmän romutuksen (aiheesta täällä, täällä, täällä ja täällä).

Sen enempää Perussuomalaisissa kuin Kokoomuksessakaan ei ole ymmärretty, että perusturvan, kuten työttömyysetuuksien ja asumistuen, leikkaukset osuvat ensisijaisesti kantaväestöön, joka ei voi (vähäistäkin varallisuutta omistaessaan) saada toimeentulotukea lainkaan, kun taas kokonaan varattomina maahan tulleet pakolaiset ja turvapaikanhakijat saavat perusturvaleikkauksilleen täyden kompensaation toimeentulotuesta.

Ei tarvitse ihmetellä, miksi he lisääntyvät täällä runsaammin kuin kantaväestö, jolla ei ole lapsiin enää varaa, ja perheenyhdistämisten kautta väkeä virtaa tänne lisää myös ilman työvoiman tarveharkintaa.

Ongelma on syvällä vuoden 1999 perustuslaissa, joka takaa universaalisti toimeentulotuen kaikille maassa oleskelijoille, kunhan he täyttävät yritteliäisyys- ja vaurastumisvihamielisen sosiaaliturvajärjestelmämme köyhyysihanteet.

On muistettava, että maailmassa ei ole nimenomaisesti ”työperäistä maahanmuuttoa”, vaan työn perässä muuttava voi hetkessä olla työtön.

Tässä mielessä puhe ”työperäisestä maahanmuutosta” on epä-älyllistä, ja suuren virheen teki eduskunta, kun sen enemmistö Kokoomuksesta, SDP:stä, RKP:stä ja Vihreistä reagoi kannattavasti vasemmistoliittolaisen edustajan Anna Kontulan aloitteeseen, jonka mukaan ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta pitäisi luopua. Vaikuttaa, että kyseisten kansanedustajien päämissio on suomalaisten oman työnsaannin vaikeuttaminen. 

 

Kokoomus kiskoo perussuomalaisia avolavamaasturin perässä kohti puoluetuhoa

Valtavirtamedioiden kolumnistit ovat haukkuneet varapuheenjohtaja Keskisarjaa ja muita perussuomalaisia estottomasti. On väitetty, että perussuomalaiset tahallaan halusivat viedä huomion maahanmuuttoon, kun edessä on budjettiriihi, jossa pitäisi jälleen sopia miljardin leikkauksista.

Asia onkin täysin toisin päin. Nimenomaan Kokoomus ja RKP haluavat siirtää huomion maahanmuuttoon ja näyttelevät pahastunutta, jotta kukaan ei huomaisi, että porvaripuolueiden sakset osuvat jälleen suomalaiseen duunariin ja valkokaulusköyhälistöön, eikä yritystuista ja maataloustuista haluttaisi leikata ollenkaan.

Tämän himmentämiseksi Perussuomalaisten hallituskumppanit, oppositio ja media kohisevat ”rasismista” ja peräävät rasisminvastaisia toimia ja tiedonantoja sekä ojentelevat ministereitä. He eivät suostu ymmärtämään, että suurin osa maahanmuuton arvostelemisesta ja vastustamisesta ei ole rasismia, eli rotusortoa, vaan perusteltua taloudellisista, sosiaalisista ja työvoimapoliittisista syistä.

Keskeinen syy sosiaaliturvan leikkauksiin on sosiaaliturvahakuinen maahanmuutto, joka on syönyt leivän työttömien suomalaisten pöydästä samalla kun töihin palkataan ulkomaalaisia niin yliopistoihin kuin Wolt-työpaikkoihinkin.

Vielä se puuttui, että Kokoomuksen piilo-RKP:läinen, tasavallan presidentti Alexander Stubb, julkaisi mielipiteen, jonka mukaan ”rasismille ei ole paikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa”. Poissulkemisen politikallaan hän pyrkii leimaamaan kansallismieliset ja väestörakennettamme suojelevat maahanmuuttopolitiikan arvostelijat ”rasisteiksi” ja sitä kautta sulkemaan isänmaalliset kansalaiset yhteiskuntamme ulkopuolelle!

Rasismisyytöksillä ratsastaminen on suurimmaksi osaksi pelkkää retoriikkaa, kuten tästäkin havaitaan. 

Perussuomalaiset: älkää antako napamies Orpon ryvettää itseänne kaiken maailman ”rasismitiedonannoilla”, sillä siten te häpäisette itsenne ja äänestäjänne. Hallituksessa ollessanne olette hakoteillä, kiskotte reptiliaanien vankkureita ja hirttäydytte hallitusohjelmaan, josta ei ole teille eikä kannattajille mitään hyötyä vaan suurta vahinkoa.

Toistan Perussuomalaisille jo aiemmin osoittamani viestin: lopettakaa kokoomuslaisten kenkien plankkaaminen ja tulkaa pois hallitusaitiosta sekä jättäkää ”julkisen talouden pelastaminen” vihervasemmistolle ja Kokoomukselle, jotka ovat sen upottaneet.

---

Päivitys 14.10.2025: Ilta-Sanomat paljasti Teemu Luukan kirjan Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu esittelyssään, että Riikka Purra aikoo jättää politiikan nopeasti. Totuus lienee kuitenkin se, että politiikka on jättämässä Purran eikä Purra politiikkaa.

Tämä onkin myönteinen uutinen pitkään aikaan, mutta pelkään pahoin, että Purra syö sanansa tässäkin tapauksessa. Vain katkeruudestaan ei leikkuulautavitsien kertoja pääse eroon. Kantti petti.

Päivitys 5.11.2025: Emeritusprofessori Vesa Kanniainen toi näkemyksensä maahanmuuton haitallisuudesta esille myös uudessa kirjassaan Julkisen talouden vaje - Pelastaako maahanmuutto? Iltalehti kirjoitti Kannaisen näkemyksistä täällä. 

Aiheesta aiemmin 

Onko väestön vaihtuminen luonnonlaki?

Väestökadon syyt 

Loppu työperäiselle maahanmuutolle ja hallitusten sekä medioiden valehtelulle 

Väestöpolitiikan Black Friday – Pelastaako ”työperäinen maahanmuutto”?

Ikuinen näyttö monikulttuurisen yhteiskunnan epäonnistumisesta

Mitä on etnonationalismi? Filosofinen katsaus 

Rotudenialismin lyhyet jäljet 

Uusi kansalaisuuslaki on harhalaukaus

Maahanmuutto Japanissa