Porvarihallitus aikoo kunnostautua valtiontalouden pelastajana. Siksi hallituksessa yritetään nyt kovasti säästää.
Hallituspuolueiden näkokantoja leimaa oletus, että valtion menojen leikkaaminen automaattisesti merkitsee säästämistä loppulaskussa. Näinhän ei välttämättä ole. Erityisesti sosiaaliturvan leikkaukset voivat lisätä valtion ja koko julkisen talouden kuluja pitkällä tähtäimellä.
Toinen perusteeton oletus erityisesti Kokoomuksen piirissä on, että huonosti toimeentulevien ihmisten taloudellinen kiusaaminen johtaa heidän työllistymiseensä. Näinkään asia ei ole. Totuushan on, että työttömyys- ja sosiaaliturvan huonontaminen ei luo Suomeen yhtään työpaikkaa, joihin työttömät voisivat noin vain mennä.
Pulaa työvoimasta näyttää olevan lähinnä hoitoalalla: varhaiskasvatuksessa ja vanhustenhoidossa. Ja hoitoalahan on tyypillisesti naisvaltainen, joten onnea naisille, kun pysyvät leivissä. Miesten yleistä syrjäytymistä yhteiskunnasta lisää ikäsyrjintä, kun työnantajat eivät huoli palvelukseensa kokeneita, itsenäisiä ja asiantuntevia yli kolmekymmentävuotiaita setämiehiä, vaan palkkaavat mieluummin halpoja, välinpitämättömiä ja tottelevaiselta näyttäviä nuoria ulkomailta.
Suomessa ei tarvita myöskään niin sanottua asiantuntijatyövoimaa, sillä yliopistot ja korkeakoulut suoltavat ylenmäärin työttömiksi putkahtelevia maistereita ja tohtoreita. Peruskoulutuksen ongelma ei puolestaan ole resurssipula (jota esitetään syyksi aivan kaikkeen) vaan väärät opetusmetodit ja asenteet, kuten inkluusio.
Eniten porua julkisuudessa on herättänyt ansiosidonnaisen työttömyysetuuden tason porrastaminen. Toinen kipuilua aiheuttanut saksimisen kohde on ensimmäisen sairauspäivän palkka. Nuo leikkaukset ovat kuitenkin vähäpätöisiä eivätkä alenna välttämättä henkilökohtaisen sosiaaliturvan kokonaistasoa, sillä päivärahan vähetessä toimeentulotuki nousee.
Asumistuen leikkaaminen syventäisi rakennusteollisuuden taantumaa
Ylivoimaisesti tuhoisinta on asumistuen leikkaaminen. Asumistukeen kajoamalla hallitus on tekemässä virheiden virheen. Katsotaanpa miksi.
Asumistuen leikkaamista on perusteltu tuen suurehkolla kokonaismäärällä, joka hipoo (yleinen asumistuki ja eläkeläisten asumistuki yhteenlaskien) 2,3 miljardia euroa vuodessa. Summa on kuitenkin yli 80 miljardin budjetissa kohtuullinen, kun huomataan, kuinka tärkeitä asioita sillä on rahoitettu.
Kokoomus ja Perussuomalaiset ovat vaahdonneet asumistuen leikkaamiseksi, koska se on retorisesti helppoa. Suuri osa asumistukea saamattomista kateellisista näet kuvittelee, että asumistuki on ilmaista rahaa sen välittömille kohteille: asukkaille.
Totuus on kuitenkin toisenlainen. Vuokriin, aso-asuntojen käyttövastikkeisiin ja omistusasuntojen hoitovastikkeisiin sekä -kuluihin myönnetyt asumistuet valuvat kuin palava bensavana asukkaiden käyttötileiltä aivan toisille tuen loppusaajille.
Asumistuki ei ole oikeasti asukkaiden tukemista, vaan se on epäsuoraa valtiontukea asuntojen rakentamiseen. Siihen se onkin hyvä elvytyskeino.
Asumistuella on pidetty rakennusteollisuuden pyörät pyörimässä. Asumistuella on taattu, että yhtiöiden ja sijoittajien kannattaa rakentaa kasvukeskuksiin. Siten on saatu rakennetuksi kokonaisia uusia kaupunginosia muun muassa pääkaupunkiseudulle.
Asumistuki on hyvä tukimuoto, sillä se ei ole merkinnyt syömävelan tekoa valtiolle, vaan asumistuella on saatu tuotetuksi tärkeää käyttövarallisuutta.
Rakennusteollisuus on nyt pulassa korkojen nousun vuoksi, eikä Suomessa aloiteta uusia rakennuksia kuin alle puolet parin vuoden takaisesta. Jos valtio vetäytyy asumisen tukemisesta, se johtaa syvemmälle rakennusteollisuuden lamaan.
Ja voi sitä porua, joka syntyy kokoomuslaisten asuntosijoittajien keskuudessa, jos vuokrat puolueen toiveen mukaisesti putoavat ja asuntojen hinnat jatkavat laskuliukuaan!
Asuntojen arvonlasku koettelee tietenkin tasavertaisesti myös omistusasujien kukkaroa, kun sijoituksen arvosta osa palaa pois, eikä oletus asuntojen jatkuvasta arvonnoususta toteudukaan. Saattavatpa pankitkin kärsiä luottotappioita. Vähintäänkin asuntojen vakuusarvot laskevat, ja omistajayhtiöiden taseeseen tulee kuhmuja.
Asumistuen leikkaukset ovat asia, jota finanssimaailma nyt vähiten kaipaa, ja asumistuen huononnuksia vastustavan lausuntoni sosiaali- ja terveysministeriölle voi lukea täältä.
Kokoomuksessa on hehkutettu neljän miljardin euron infrahankkeen perustamista rakennusteollisuuden elvyttämiseksi, ja rahat puolue sanoo ottavansa valtion yritysomaisuuden myynnistä.
Ei ole järkeä leikata asumistuesta ja syventää sillä tavoin rakennusalan lamaa – ja sitten myydä kansallista yritysvarallisuutta alan elvyttämiseksi.
Mikäli hallitus päättäisi luopua asumistuen leikkausesityksestä, ei ehkä tarvitsisi etsiä rahoitusta rakennusalan elvyttämiseen.
Valtion yritysvarallisuuden ja kansallisen omaisuuden myyminen on epäisänmaallista politiikkaa ja tarkoittaa päätösvallan siirtämistä kansallisesta poliittisesta kontrollista kansainvälisten pörssiyhtiöiden haltuun, mikä on kansallisen edun ja perussuomalaisten julkilausumien vastaista.
Asumistuen leikkaaminen olisi pois suomalaisten ruokapöydästä
Edellä mainitut asumistukileikkausten vaikutukset ovat pitkälti abstraktioita ja koettelevat talouden rakenteita. Paljon pahemmin asumistuen huononnukset kohtelevat ihmisiä niin sanotun reaalitalouden ja mikrotalouden piirissä. Mutta silti ne eivät johda valtion varojen säästymiseen. Miksi?
Jos asumistukea leikataan, menot kääntyvät suurelta osin toimeentulotuen kuluiksi. Toimeentulotuki puolestaan on viimesijainen ja tarveharkintainen sosiaaliturvan muoto. Niinpä sen leikkaaminen pysähtyisi todennäköisesti perustuslakivaliokuntaan.
Miten siis käy, jos asumistuesta otetaan? Käy niin, että kulut kiertyvät toimeentulotukeen niiden henkilöiden osalta, joilla on oikeus toimeentulotukeen.
Keitä he sitten ovat? Nyt tullaankin erittäin tärkeään asiakohtaan.
Toimeentulotuki voi kompensoida asumistuen leikkauksesta syntyvän toimeentulovajeen vain niille, jotka täyttävät toimeentulotukilain köyhyys- ja varattomuusehdot.
Toisin sanoen Kela korvaa asumistuen leikkauksista syntyneen vajeen esimerkiksi Suomessa oleskeleville maahaanmuuttajille, kuten pakolaisille ja turvapaikanhakijoille, jotka ovat lähtökohtaisesti varattomia.
Asumistuen leikkaukset eivät siis vaikuta noihin (hallituksen korostamiin) ”kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin”, sillä toimeentulotuki kuittaa heidän menonsa niin, että heille edelleenkin jää asuinkulujen jälkeen toimeentulotuen perusosaa vastaava määrä rahaa kuukaudessa! Takuulla.
Sen sijaan suomalainen ihminen, joka joutuu työttömäksi, kärsii ansiosidonnaisen työttömyysturvan alentamisesta ja asumistuen leikkaamisesta. Ja kaikki tämä on suoraan pois hänen ruokapöydästään, mikäli (eli yleensä kun) hänellä ei ole oikeutta toimeentulotukeen.
Toimeentulotukioikeuden poistaa vähäinenkin ”helposti rahaksi muutettava varallisuus”, eli ihmisiä kannustetaan hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti täysin köyhiksi ja varattomiksi saadakseen toimeentulotukea jokapäiväisiin juokseviin menoihinsa.
Hallinto-oikeuden erään päätöksen mukaan jo tuhannenkin euron säästö pankkitilillä estää toimeentulotuen myöntämisen. Ja toimeentulotuen saajien pankkitilithän Kelalla on oikeus läpivalaista. Kokoomuslaisen sosiaaliministerin Maija Perhon aikana toimeentulotuen saajien elämä muutettiin ”lasiseksi” kansalaisten yhdenvertaisuutta ja muita perusoikeuksia rikkoen.
Onko perussuomalaisen puolueen tarkoitus, että asumistukea leikkaamalla tuetaan ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevia”, esimerkiksi pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, joilla on muita useammin oikeus toimeentulotukeen?
Onko perussuomalaisen puolueen tarkoitus, että rehellinen suomalainen työtön, joka ilman omaa syytään joutuu työttömäksi, saa vähemmän sosiaalietuuksia kuin maahanmuuttaja tai pultsari, joka varattomana saa täyden ylläpidon toimeentulotuesta?
Kokoomuksessa ja Perussuomalaisissa ei ole ymmärretty, että asumistuen leikkaaminen johtaa juuri tuohon kaikkein pahimpaan kannusteloukkuun. Se lähettää ihmiset toimeentulotuen piiriin, jonka tasosta ei voida perusoikeussyistä tinkiä, mutta joka ei kuitenkaan kompensoi toimeentulovajetta kenellekään sellaiselle, jolla on vielä kello ranteessa ja rippikorut realisoimatta.
Tätä merkitsee hallituksen korostama periaate, että ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevien” etuuksiin ei puututa. Mutta juuri tuota jengiäkö olisi tarpeen tukea muiden haitaksi tavalla, joka rikkoo perustuslaillista yhdenvertaisuutta?
Asumistuen varallisuusharkintaa ei pidä ottaa käyttöön
Kokoomuksen nykyinen sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen ylpeilee MTV3:n jutussa, että jatkossa asumistukea ei myönnetä omistusasunnon kuluihin lainkaan.
Omistajuuden suojelijana valheellisesti esiintyvä Kokoomus on siis murentamassa omaisuudensuojaa ja kannustaa omistusasujia hankkiutumaan vuokralle asumaan. Tämä on Kokoomukselta perverssiä.
Kun Juha Sipilän (kesk.) oikeistohallitus muutti asumistuen periaatteita niin, että sitä vuonna 2015 alettiin myöntää varallisuudesta riippumatta ja myös omistusasuntojen hoitokuluihin, uudistuksella oli myönteinen vaikutus työvoiman liikkuvuuteen.
Työntekijöiden tuli mahdolliseksi pitää omistusasuntonsa työttömyyspaikkakunnalla ja vuokrata asunto siirtyäkseen matalapalkkaisiinkin töihin toiselle paikkakunnalle. Edelleen voimassa olevan lain mukaan asukas saa valita, kumpaan asuntoon asumistukea hakee, ja tietenkin sitä voidaan myöntää vain yhteen. Näin luotiin työllistymiseen kannustava malli.
Sen sijaan nyt saksitaan täysin väärästä paikasta. Kuten edellä totesin, suurella osalla tuen saajista asumistuen leikkaukset kiertyvät valtion menoiksi toimeentulotukeen. Säästö on siis valtiolle marginaalinen.
Mutta uutuutena syntyy väliinputoajia, joita ovat ne suomalaiset ihmiset, jotka jäävät vaille toimeentulotukea ja pakotetaan realisoimaan kaikki mitä heillä on, kunnes hekin ovat toimeentulotuella!
Näin Kokoomus tukee omistajuutta ja lähettää Perussuomalaisten äänestäjät Aki Kaurismäen maailmaan. Päähän potkittujen ruumiiden äärellä sitten ihmetellään, miten ihminen voi hukkua jokeen, jonka keskisyvyys on yksi metri.
Asumistuen leikkaamisesta kärsivät nimenomaan Perussuomalaisten äänestäjät, esimerkkinä vaikkapa omistamassaan rintamiestalossa asuvat pienituloiset, joiden asumistuki poistetaan täysin, vaikka juuri heitä ovat koetelleet jyrkkä asuinkulujen nousu ja ympäristöpoliittiset EU- ja energiavaateet.
Voidaan kysyä, miksi omaisuudensuojan kolhiminen ja maahanmuuttajien asuinturva olisivat oikeistohallitukselle sydämenasioita. Viekö hallitus nyt suomalaisilta sen, mitä ryssä ei sodissa vienyt?
Lakiluonnoksessa ei ole arvioitu sanottua lakkauttamista PeL 15 §:ssä taatun omaisuudensuojan näkökulmasta. Asumistuen menettäminen saattaa merkitä pienituloisille, kuten työttömille, tosiasiallista omaisuuden menettämistä, jos he eivät saa tukea asuinkustannuksiinsa vaan joutuvat myymään omistusasuntonsa sellaisella hetkellä, jolla se ei ole edullista tai tarkoituksenmukaista.
Vuokralla asuminen puolestaan on omistusasumista kalliimpaa ja nostaa myös asumistukimenoja. Sen lisäksi, että uudistuksesta seuraavat pakkomyynnit jo sinänsä loukkaavat ihmisten perusoikeutta kotiin, ne voivat johtaa myös asuntomarkkinoiden kyllästymiseen vaikeassa suhdannetilanteessa, kun markkinoille tulee kerralla paljon omistusasuntoja.
Asumistuen lopettaminen omistusasunnoilta vaarantaisi perustuslaillisen omaisuudensuojan, perusoikeuden kotiin ja ihmisten yhdenvertaisuuden sekä kannustaisi köyhtymiseen. Se pakottaisi ihmisiä kotinsa myymisiin, mikä johtaisi tappiollisiin tilanteisiin, vuokralle hakeutumisiin, asuinkulujen nousuun, fataaliin ja drakoniseen yhteiskuntakäytäntöön sekä oikeusvaltioperiaatteiden rikkomuksiin.
Asumistuen lopettamisella yllätettäisiin omistusasujat tavalla, joka murentaisi yhteiskunnallista luottamusta ja mahdollisuutta suunnitella asumisolojaan pitkäjänteisesti, vaikka juuri sitä järkevä asuntopolitiikka vaatisi.
Todellisuudessa suuri osa omistusasukkaista asuu pankin omistamassa asunnossa, jonka pakkomyyminen pelkän tilapäisen työttömyyden ja asumistuen epäämisen vuoksi voisi johtaa kohtuuttomaan tilanteeseen, myyntitappioon ja kodittomuuteen.
Asumistuen lopettaminen omistusasukkailta olisi vastoin sosiaaliturvan niin sanottua heikentämiskieltoa, jonka mukaan perusetuuksia ei pidä alentaa, mikäli kustannustasossa ei tapahdu vastaavaa hintojen alenemista. Nyt näin ei ole, ja siksi myös asumistukeen suunniteltujen leikkausten vaikutus olisi sosiaalisesti rapauttava.
Entä sitten opiskelijoiden palauttaminen yleisen asumistuen piiristä opintotuen varaan? Opiskelijan aseman huonontaminen ei ilmeisesti ole Kokoomuksen mielestä koulutusleikkaus, kun sillä ei puututa OAJ:hin kuuluvien opettajien hyväpalkkaisiin virkoihin.
Pääministeri Orpon kevytmielisesti esittämät heitot, joilla hän
patisteli ihmisiä ahtaampiin asuntoihin ja yhteisasumuksiin, ovat eräänlaista sosiaalipornoa: hintahäätöjä ja omahyväistä ylenkatseellisuutta. Suomessa asutaan jo nyt Pohjoismaista ahtaimmin.
Jos Orpon toive toteutuu, monet suomalaiset päätyvät asuinalueille, joissa on paljon halpoja asuntoja muttei töitä. Ne taas, joilla on kädet täynnä työtä mutta jotka eivät silti tule toimeen ilman asumistukea, eivät enää voi mennä töihin, sillä he ovat jo työssä. Näyttäisi napamies Petteri omaa esimerkkiä ja luopuisi Kesärannan edustustiloista valtiontalouden säästötoimena muiden hyväksi!
Toivon todella, että Perussuomalaisista löytyisi sen verran järkeä, että puolueessa ymmärrettäisiin torpata asumistuen leikkaukset tehottomina ja tuhoisina säästötoimina.
Hallitus kannustaa ”kaikkein huonoimpaan asemaan”
Hallituspuolueet ovat puolustaneet asumistuen leikkauksia selittelemällä, että ”kaikkein huonoimmassa asemassa” olevien etuuksiin ei puututa.
Tämä on väärää politiikkaa. Jos kysytään, keitä ovat nuo kaikkein huonoimmassa asemassa olevat, voidaan vastata, että he ovat edellä mainitsemiani ryhmiä, joita kyseisen politiikan tuloksena syntyy tietenkin myös lisää, kun toiseksi ja kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevat putoavat kaikkein huonoimpaan asemaan.
Tukea kaipaisivat nimenomaan kohtalaisesti toimeentulevat suomalaiset, jotka ovat työkykyisiä ja haluisia, ja siksi myös asumistuen nykyiseen tasoon ja myöntöehtoihin ei pitäisi tehdä muutoksia.
Sen sijaan varattomuusehdon palauttaminen asumistukeen uhkaa tehdä siitä toimeentulotuen kaltaisen tarveharkintaisen sosiaaliloukun, josta ei enää uskalleta työllistyä, kun pelätään viimeisen pultin pettämistä. Siinä pelossa mikään toimeliaisuus ei saisi tuottaa tekijälleen hyötyä, tai muutoin tuet lähtevät alta.
Yhtä huonoa politiikkaa on niin sanotun suojaosan eli ansiotulovähennyksen poistaminen. Ihminen voi nykyisin hankkia 300 euroa kuukaudessa tuloa etuisuuksiensa vähenemättä, mikä on kannustanut työelämään osallistumiseen. Suojaosan poistaminen todennäköisesti kannustaa passiivisuuteen.
Kaikki nämä virheet hallitus on tekemässä pelkästään omien mielipiteidenvaraisten oletustensa mukaisesti, ilman vaikuttavuusarviointia ja seurausharkintaa, jota oikeuskanslerikin on vaatinut.
Asumisoikeusjärjestelmää ei saa romuttaa
Täysin järjettömänä on pidettävä hallitusohjelman kirjausta, jolla aiotaan lopettaa asumisoikeusyhtiöiden ARA-rahoittaminen. Asumisoikeustaloja voidaan rakentaa vain ARAn korkotukemilla lainoilla. Korkoleikkuri kulkee nykyisin 1,7 prosentin kohdalla, mutta sitä aiotaan korottaa 2,3:een. Rahoittamisen lopettaminen kokonaan merkitsisi kuoliniskua asumisoikeusyhtiöille.
Asumisoikeusjärjestelmä luotiin pysyvien asuntojen perustamiseksi taloudelliselle keskiluokalle, joka ei kykene hankkimaan omistusasuntoa mutta jonka sosiaalinen asema ei ole toisaalta niin huono, että ovi avautuisi kuntien vuokra-asuntoihin.
Asumisoikeusjärjestelmän alasajo on osa kokoomuslaista politiikkaa, jolla suositaan vain omistusasumista. Vuokra-asumista Kokoomuksessa siedetään välttämättömänä pahana, ja siitä puolue yrittää tehdä markkinaehtoisen temmellyskentän.
Asumisoikeusjärjestelmän romuttaminen on vastoin muun muassa Helsingin kaupungin strategiaa, jolla uusiin suurin kaupunginosiin on kaavoitettu 20 prosenttia asumisoikeusasuntoja, 40 prosenttia vuokra-asuntoja ja 40 prosenttia omistusasuntoja. Asumisoikeusyhtiöiden rahoittamisen lopettaminen on osa asuntopolitiikkaa, jolla Kokoomus haluaa vetää maton aso-asukkaiden alta.
Tilapäinen aso-rakentamisen vähentäminen voi olla hyväksi matalan kysynnän tilanteessa ja korkotason huipulla, mutta liikarakentamisesta osataan pidättäytyä jo aso-yhtiöissä itsekin, ilman hallituksen pakkotoimia.
Asumistuen leikkaukset ja aso-järjestelmän alasajo ovat sellaista politiikkaa, josta Itä-Helsingissä asuvat rikkaat ja hyvin toimeentulevat Perussuomalaisen puolueen äänestäjät kenties kiittävät. Mutta entä kaikki muut?
Kokoomus onnistui laittamaan Perussuomalaiset povitaskuunsa Säätytalon hallitusneuvotteluissa, eikä Perussuomalaisten riveistä löytynyt ketään sellaista neuvottelijaa, joka tuntisi riittävästi sosiaaliturvajärjestelmämme perusteita. Luullaan, että leikkaaminen yksiselitteisesti säästää.
Tosiasiassa yhteiskunta on masiina. Kun koneen yhdestä päästä laitetaan sisään toivomuksia, voi toisesta päästä tulla päinvastaisia tuloksia.
Marinin hallitus köyhdytti ja velkaannutti valtiota. Nykyinen hallitus köyhdyttää ja velkaannuttaa vähävaraisia ja pienituloisia ihmisiä. Erona on, että toisessa tapauksessa velka on valtiolla, toisessa luonnollisella henkilöllä.
En yhtään ihmettele, miksi Perussuomalaisten nykyinen europarlamentaarikko Pirkko Ruohonen-Lerner määritteli poliittiseksi päävihollisekseen Kokoomuksen toimiessaan taannoin eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Hän oli aiemmin Kokoomuksen riveissä Porvoon valtuustossa, joten hän ilmeisesti tiesi, mistä puhui.
Kokoomus sai läpi lähes kaikki kansalaisia kiusaamaan tarkoitetut sosiaaliturvan leikkaukset vastalahjana Perussuomalaisten toivomille maahanmuuttokirjauksille, jotka tosin jäivät laihoiksi (kuten pakolaiskiintiön puolittaminen).
Se oli huono kauppa.
Kapealla kauppiaan järjellä pääministeripuolue kiitää nyt lasittunein silmin kohti tulevaisuutta tukenaan Perussuomalaiset ja kourallinen Disney-puolueiden ruotsalaisia ja krisuja. Ei saisi kuitenkaan juosta saksien kanssa.
Mistä pitäisi säästää?
Asumistuen ja muiden ensisijaisten perusetuuksien leikkaamisen sijasta kehottaisin tavoittelemaan säästöjä valtiontalouteen
1) alentamalla valtion virkamiesten, työntekijöiden ja kansanedustajien palkkoja 10–15 prosenttia ja lopettamalla tarpeettomia virkoja esimerkiksi maahanmuuton, kulttuurikoordinaation ja virkamiestyönä tehtävän luonnonsuojelun ja muun vihervalvonnan piiristä;
2) pidättäytymällä EU:n tukipakettien rahoittamisesta, johon on kaatunut useita miljardeja;
3) perumalla hallintohimmeli nimeltä ”Sote” ja sen ”hyvinvointialueet”, joissa tehokkuus on uhrattu byrokratialle ja jotka ovat lisänneet julkisen talouden menoja ja pahoinvointia yli 6 miljardilla eurolla;
4) purkamalla sertifikaatteja ja vähentämällä etenkin ympäristöhallinnon kuluja, jotka johtuvat ylimitoitetusta ilmastopolitiikasta, sekä laittamalla päästökauppa tauolle;
5) puolittamalla Suomen Akatemian tutkimusrahoitus, jolla on tuettu tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti perusteettomia kehitysmaapoliittisia hankkeita ”tieteen” kaavussa;
6) puolittamalla Yleisradion kulut, joihin hallitusohjelmassa ei uskallettu puuttua (ilmeisesti toimittajien pelossa);
7) purkamalla eduskunnan alainen Sitra ja sen miljardivarallisuus, sillä kyseisessä säätiöpohjaisessa instituutiossa tehdään läpikotaisin tarkoitushakuista ja epätieteellistä agendatutkimusta ”tulevaisuudentutkimuksen” nimellä;
8) perumalla ansiotuloveronalennukset, jotka ovat valheellisia jo siksikin, että pieni- ja keskituloiset eivät nykyisinkään ole nettoveronmaksajia – joten miten heidän verotustaan voitaisiin vielä nykyisestä alentaa;
9) lopettamalla puheet ”Turun radan” nopeuttamisesta, joka VVM:n ja LVM:n selvityksen mukaan olisi taloudellisesti kannattamatonta. Kansalaisille, joiden tieverkko rappeutuu, on mahdotonta perustella Turun kiskojen kiillottamista miljardirahoituksella vain siksi, että Petteri Orpo pääsisi nopeammin vaalipiiriinsä.
10) Perumalla Kokoomuksen vaatimat infrastruktuurihankkeet, jotka eivät tuota yhtään mitään;
11) käymällä yritystuet ja maataloustuet läpi tiheällä kammalla sekä poistamalla listaamattomien yritysten osinkotulojen verovapaudet ja
12) säätämällä laki, joka pakottaisi työnantajia valitsemaan työpaikkaan aina ensisijaisesti suomalaisen työntekijän. Hoiva-alaa lukuunottamatta Suomessa ei ole pulaa paljon hehkutetusta ”koulutetusta työvoimasta” tai ”huippuosaajista”, vaan väite on Kokoomuksen junailema vale, ja jokaiseen korkeakoulutusta vaativaan työpaikkaan on jatkuvasti useita kymmeniä hakijoita.
Lisäksi esitän, että asumiseen liittyvät asiat siirrettäisiin ympäristöministeriöstä sosiaali- ja terveysministeriöön, sillä asuminen on etupäässä sosiaalinen ja taloudellinen asiakysymys eikä mikään ympäristöpoliittinen asia. Sen jälkeen ympäristöministeriön voisi lakkauttaa.
---
Päivitys 8.11.2023: Oikeuskanslerin moitteet asumistuen leikkaamisesityksestä ja vaateet perustuslakivaliokunnan lausunnosta täällä. Asumisoikeusasioiden valtakunnallisen neuvottelukunnan moitteet hallituksen asuntotoimille täällä ja täällä.
Aiheesta aiemmin
Lausuntoni asumistuesta annetun lain muuttamiseksi
Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina
Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue
Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!
Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa
Kokoomus haluaa räjäyttää suomalaisten kodit