Euroopan keskuspankin neuvosto päätti jälleen nostaa kaikkia kolmea ohjauskorkoa 0,25 prosenttiyksiköllä. Perusrahoitusoperaatioiden korko on 20.9.2023 lähtien 4,50 %, maksuvalmiusluoton korko 4,75 % ja talletuskorko 4,00 %. Korot ovat korkeimmillaan 20 vuoteen.
Suomeen tämä eurouniversiaali politiikka ei sovi ollenkaan. Suomessa on meneillään jo deflaatio, kun asuntojen hinnat ovat romahtaneet ja taantuma uhkaa.
Asian voi sanoa niin, että eurojohdettu talouspolitiikka ei sovi Suomelle, ja kyseessä on jälleen näyttö euroalueeseen kuulumista vastaan.
Miksi sitten EKP:n koronnostot eivät hillitse inflaatiota Euroopan maissa vaan kiihdyttävät sitä?
Kaikessa inflaatiossa on kyse kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta, kun kuluttajilla vaikuttaa olevan liikaa rahaa verrattuna hyödykkeiden tarjontaan.
Inflaatiota on kuitenkin kahdenlaista: toinen johtuu finanssitaloudesta ja toinen reaalitaloudesta.
1) Finanssimaailmasta eli pankkien hallitsemasta rahoitussektorista johtuvan inflaation syy on rahalaitosten liiallinen luotonanto ja lumerahan tehtailu, jonka vuoksi markkinoilla havaitaan olevan liikaa rahaa.
2) Reaalitaloudesta johtuvan inflaation syy on puolestaan hyödykkeiden niukentuminen markkinoilla. Nykyisin käynnissä oleva sotainflaatio kuuluu tähän jälkimmäiseen tyyppiin. Sen syy ei ole ensisijaisesti pankkien markkinoille luoma liika raha vaan energian saannin vaikeutuminen, toisin sanoen Venäjän energiahanojen sulkeminen.
Korkojen nostamisella on kaksisuuntainen vaikutus
Koska inflaatio ei johdu nyt ensisijaisesti pankkimaailmasta vaan todellisesta maailmasta, on EKP:n koronnosto tehotonta.
Inflaatiohan ei johdu täällä kerralla siitä, että kuluttajilla olisivat taskut täynnä rahaa, toisin sanoen pankkien jakelemasta löysästä rahasta. Näin ollen tämäntapaista inflaatiota ei voida hillitä rahakraanoja sulkemalla, kun ongelma on energiahanojen ehtyminen. Suuri osa siitä, mitä me syömme, on tehty energialla ja energiasta.
Kun ruoan hinta nousee, kallistuminen ei tässä tilanteessa johdu siitä, että
ihmisillä olisi ylenmäärin ostovoimaa verrattuna hyödykkeisiin, siis paljosta rahasta. Inflaatio eli kallistuminen johtuu tuotantokustannusten noususta. Tulos on sama, eli hinnat nousevat, mutta sen perimmäinen syy on pankkien sijasta markkinatasapainoilun toisessa vaakakupissa: tuotantopuolella.
Miten sitten korkojen nostot vaikuttavat tähän epäyhtälöön? Korkojen nostaminen ei välttämättä hillitse inflaatiota vaan myös korottaa tuotantokustannuksia johtaen sitä kautta hintojen nousuun.
Korkojen nostamisella voi olla inflaatiota hillitsevä vaikutus, mikäli inflaatio johtuu halvasta rahasta. Mutta korkojen nostolla on aina myös
tuotantokustannuksia korottava vaikutus, sillä korkojen nostot siirtyvät
tuotantokustannuksiin ja hintoihin. Korkojen korottelu siis myös kiihdyttää inflaatiota.
EKP:n tulisikin löytää tasapaino näiden vaikutusten välillä niin, että koronnostot enemmän hillitsisivät inflaatiota kuin kiihdyttäisivät sitä.
Nyt näyttää siltä, että inflaatio ei korkojen nostolla pysähdy. Ja syykin on selvä. Se ei johdu rahoitusmaailmasta eikä ole hillittävissä rahamarkkinoiden kautta, vaan inflaatio johtuu suoraan energiansaannin niukentumisesta.
Inflaation hillitsemiseksi olisi tietenkin parasta lopettaa Ukrainan sota ja normalisoida tuotanto- ja kauppasuhteet, mistä ollaan kaukana.
Valtiot hyötyvät inflaatiosta
Entä miten korkojen nostot vaikuttavat valtioiden talouteen ja ihmisen elämään?
Lainakorkojen noustessa velalliset köyhtyvät, koska lainojen hoitokulut nousevat. Voisi hyvin kuvitella, että inflaation edetessä korkotasoa nopeammin inflaatio söisi myös lainapääomia samaan tapaan kuin 1970-luvulla, jolloin inflaatio söi asuntolainat, ja asuntojen arvot vain nousivat.
Nyt asuntojen arvot ovat vajonneet pohjamutiin, eikä noususta ole tietoa. Suuri osa suomalaisten lainoista on asuntolainoja ja iso osa varallisuudesta on kiinni asunnoissa, joten asuntojen arvon muutokset eivät nyt kompensoi korkotason nousua ja inflaatiota ollenkaan.
Myöskään pankkitallettajat eivät rikastu, koska inflaatio syö rahan arvoa nopeammin kuin talletuskorot tiliä täyttävät, eli korkojen nostot eivät pumppaa markkinoille tätä kautta rahaa.
Sen sijaan valtioille tilanne on edullinen.
Keskuspankin myöntämistä lainoista koron saa nimittäin keskuspankki, joka tilittää
korkotulot takaisin omistajalleen, eli valtiolle! Tässä suhteessa
kyseessä on keskuspankkilainojen osalta nollasummapeli. Suomen valtion veloista noin 40 prosenttia on Suomen Pankin (eri kanavia myöten) myöntämiä keskuspankkilainoja.
Toiseksi, inflaatioprosentti on tällä hetkellä korkeampi kuin lainojen korkoprosentti, joten inflaatio nakertaa valtion lainapääomaa nopeammin kuin lainojen korot lisäävät sitä. Suomen valtio siis hyötyy tilanteesta.
Toisaalta liikepankeilla on Suomen Pankissa noin 130 miljardin euron varantotalletukset, joista Suomen Pankki maksaa EKP:n ohjauskoron mukaista korkoa liikepankeille. Tätä kautta valtio maksaa noin viiden miljardin euron verran korkoa pankeille, jotka ovat hyötyneet korkojen noususta ja kääräisseet valtiolta korkotuloina suurin piirtein yhtä ison kasan rahaa kuin kotitalouksien luotoista.
EKP maksattaa valtioiden velkoja inflaation kautta
EKP:ssä todennäköisesti tiedetään, että koronnostot eivät torju inflaatiota tehokkaasti, sillä korot nostavat tuotantokustannksia ja siten hintoja.
Otaksunkin, että EKP toimii tahallaan tehottomasti ylläpitääkseen inflaatiota, koska inflaatio on eräs valtionvelkojen lyhentämisen menetelmä.
Samanaikaisesti kuluttajat ja kansalaiset kuitenkin kärsivät hintojen noususta.
Johtopäätös tästä politiikasta onkin kyyninen: EKP maksattaa valtionvelkojen lyhenemisen tätä kautta kuluttajilla ja kansalaisilla.
Koska eniten asiasta kärsivät ne raskaasti verotetut ja asuntovelkaiset, jotka eivät pääse nauttimaan ansiotulojen muokkaamisesta pääomatuloverotuksen piiriin eivätkä myöskään ole yhteiskunnallisten subventioiden piirissä, voidaan sanoa, että EKP:n koronnostoilla ulosmitataan lähinnä taloudellisen keskiluokan tuloja ja varallisuutta.
EKP:n harjoittama korkopolitiikka on siis jättiläismäinen puhallus, jolla leikataan kansalaisten
ostovoimaa ja toisaalta lyhennetään EU-maiden velkoja, joita inflaatio vähä vähältä leikkaa. Liikepankit puolestaan surffaavat korkojen aallonharjalla ja ottavat korkeista koroista kaiken hyödyn.
