Vihreillä ilmastopastoreilla on syytä huoleen, sillä Donald Trump uhkaa särkeä Suomesta tilaamillaan jäänmurtajilla nekin viimeiset napajäät, joita ilmaston kuumeneminen ei sulata.
Yhdestätoista aluksesta vain neljä rakennetaan Suomessa. Valmistaapa ne lopulta Helsingin, Turun tai Rauman telakka (kuten nyt näyttää), suomalaista osaamista valuu mallikappaleiden mukana ulkomaille.
Asian voi sanoa niin, että Stubb ja hänen kauppakomppaniansa myivät suomalaisen jäänmurtajaosaamisen Amerikkaan, jossa tietotaito voidaan hyödyntää teollisten resurssien puolesta tehokkaammin, ja Suomi saa yhdysvaltalaistoimijoista ylivoimaisen kilpailijan.
Diili muistuttaa Toyotan metodia. Japanilaisinsinöörit kävivät takavuosina Mercedes-Benzin tehtailla Saksassa ja muina miehinä teollisuusvakoilivat tuotantolinjojen menetelmät kopioiden ne omiin tuotantolaitoksiinsa. Juuri siksi Toyotat lähtevät käyntiin ”kuin palmun alta” ja ovat katsastustilastojen parhaimmistoa jopa esikuviensa ohi.
Trumpilla voisi olla varaa ostaa miljardien murtajat vaikka Floridan takapihalleen, mutta valtion piikkiin ei majesteettikaan voi ostaa mitään yksin. Vaikka poikkeuksellisen päätöksen ulkomaisesta hankinnasta tekeekin Yhdysvalloissa presidentti, aiesopimuksen realisoimiseksi tarvitaan sekä kongressin rahoitussuostumus että tilauksen osapuolten nimet.
Sikäli kuin Turun ja Helsingin telakat pääsevät tilauksista osille, kaupat tehdään saksalaisen tai kanadalaisen yhtiön kanssa. Meyer Turku on saksalaisessa omistuksessa ja Helsingin telakka kuuluu kanadalaiselle Davielle, joka suunnittelee rakentavansa osan aluksista Teksasissa. Rauman telakan kumppani yhdysvaltalainen Bollinger (ei samppanjaa) puolestaan aikoo rakentaa osan murtajista Louisianassa.
Kyllä näistä tilauksista jotakin myös Suomeen valuu, mutta enimmäkseen vain työpaikkojen ja alihankintojen muodossa. Pääomaomistajat hilloavat liikevoitot ulkomaille. Siinä mennään ritisevillä jäillä.
Trump kehui diiliään edulliseksi, ja Stubb vastasi TV-kuvassa, että saitte murtajat puoleen hintaan ja puolessa siitä ajasta, jonka rakentaminen kestäisi muualta tilattaessa. Yksityiskohtaisten hintatietojen puuttuessa kaupan kannattavuus yhtiöille jää arvailujen varaan.
Menettely ei poikkea Kekkosen-aikaisesta kompensaatiokaupasta, jolloin suuria diilejä tehtiin poliittisella huipputasolla, mutta ilmansuunta oli toinen. Liikemiehet lyllersivät kylkimyyryä liideriensä varjossa, ja kauppojen tarkoitus oli saada poliitikoille sulkia hattuun. Ensin tehtiin kauppoja, ja sitten pohdittiin hintaa – ja mitä ostettaisiin tai myytäisiin.
Suomi ostaa Yhdysvalloista aseita jäänmurtajakauppojen kokonaisarvoa suuremmilla summilla. Murtajatilauksen kokonaisarvoksi on esitetty noin 5,3 miljardia euroa, kun taas pelkkä F-35-kauppa maksoi kaksin verroin. Kauppatasetta tilaus tasoittaa, mutta kyynisesti katsellen lasi on puoliksi tyhjä. Jäitä siis siihenkin lasiin.
Ei ole epäilystäkään, etteikö murtajakaupalla olisi vahvaa vertauskuvallista merkitystä. Se hitsaa Suomea ja Yhdysvaltoja yhteen ja hillitsee täällä koettavaa turvattomuuden tärinää. Kyseessä on todellinen macho-kauppa, jota sopii juhlistaa ”Keltaisen jäänsärkijän” sanoilla.
Pulaa tulee kuitenkin varsinaisista levyseppähitsaajista. Suomesta ei löydy sellaisia työläispataljoonia, jotka kykenisivät Yhdysvaltain tilaukset toimittamaan, kun telakoiden tilauskirjat ovat täynnä, amisviikset eivät ole muodissa ja 70 prosenttia nuorista käy jonkinlaista ”korkeakoulua”.
Siitä Petteri Orpo (kok.) saanee jälleen aiheen imaista Suomeen kiinalaisia, bulgarialaisia ja muita iskurityöläisiä, joiden ansiotulot valuvat ulkomaille, eikä työpaikoilla pärjätä olematta itämaisten kielten dosentteja. Tässä joudutaan suorastaan ahtojäihin.
Kukaan tuskin haluaa telakoille myöskään paikallisen sopimisen neuvottelukuntaa, valtakunnansovittelijan sivutoimistoa tai häirintäyhdyshenkilöiden kaaderia päivystämään ukrainalaisten sotapakolaisten laajasti paheksuttua hyväksikäyttöä.
Suomalaisten pikavierailu Valkoisessa talossa jäi seremonialliseksi diilin sinetöimiseksi. Symbolisena eleenä se tyydyttää kotimaista poliittista älymystöä, vaikka toisella kädellään Trump on hukuttamassa Euroopan maiden talouksia poskettomiin NATO-vaateisiinsa. USA-riippuvuus voi olla sekä U että M.
After down -fiiliksistä huolimatta on myönnettävä, että Alexander Stubb veti jälleen roolinsa Diili-show’ssa niin mallikelpoisesti, että häntä voisi ajatella Yhdysvaltain varapresidentiksi tai Trumpin manttelinperijäksi, ellei suomenruotsalainen syntyperänsä estäisi.
Myös pääministeri Petteri Orpo ja ulkomaankauppaministeri Wille Rydman (ent. kok., nyk. ps.) strippasivat ja larppasivat sivunäyttämöillä osansa oikein hyvin.
Pienet punakynät ovat tosin iloinneet sossumediassa, että Sanna Marinin (sd.) ponnistusten hedelmiähän tässä korjataan! Marinin hallitus kyllä liimasi Suomen onnistuneesti NATOon, mutta pitkin hampain, ja suhteet Yhdysvaltoihin lämmitti Niinistö.
Juha Sipilän (kesk.) hallitus puolestaan päätti F-35-kaupan ja sen teollisen yhteistyön (industrial participation) velvoitteet, kun taas vasemmiston neropatit vastustivat tuotakin hankintaa viimeiseen asti. Varsinaisia vastakauppoja ei tuolloin velvoitettu tekemään, joten kyllä kunnia ja vastuu jäänmurtajakaupoista kuuluu Stubbille ja Trumpille.
Kiihottavin kysymys on edelleen huomiotta: toimisivatko jäänmurtajat dieselillä, LNG:llä vai ydinvoimalla, vai jollakin muulla?
Haiskoon tehdas, leipää tuo se vain! Näin joka tapauksessa pelastuu muutama telakan lähellä oleva ravintola, ja suut ovat täynnä pullaa.
Voidaan lopulta kysyä, mitä Trump jäänmurtajalaivastollaan tekee. Laittaako hän kannelle kanuunoja? Suunnitteleeko hän Grönlannin annektoimista tai drill baby -unelmansa ekspansoimista arktisille napa-alueille?
Tässä maailmassa pitäisi murtaa muitakin jäitä. Kehitysmaassahan tässä selvästi eletään, kun ainoa valonpilkahdus on Amerikan-apu ja teknis-immanentti konekauppa.
Kenenkään ei myöskään pitäisi haksahtaa niihin kognitiivisiin virhepäätelmiin, jotka houkuttelevat olettamaan, että Suomi on jotenkin Yhdysvaltain presidentinhallinnon suosiossa. Ei ole. Valtioilla kun ei ole fiiliksiä ollenkaan vaan pelkkiä intressejä. Trumpin USA on toiminut opportunistisesti ja jopa saalistavasti, kuten Ukrainan mineraalidiilistä muistetaan. Jäänmurtajia ei ostettu täältä siksi, että Suomi on Suomi, vaan siksi, että vähän kilpaillulla alalla ei ollut paljoa tarjontaa. Ja aivot vuotivat Amerikkaan.
Kyseessä oli eräänlainen onnenkantamoinen eikä näyttö Suomen taloustrendien lähtemisestä lentoon. Siten se todistaa taloushistoriallisesta opetuksesta, joka on: hallitustemme sisäpoliittisilla sopeutus- ja työmarkkinatoimilla on ollut hyvin vähän vaikutusta julkisen talouden tilaan, ja asiat ovat korjaantuneet vasta ulkomaisten vaikutusten kautta.
