Perussuomalaiset saivat mitä ansaitsivat: kannatus romahtaa rymisten

Kunta- ja aluevaalituloksesta voin sanoa kekkosmaisesti: Mitä minä sanoin! Valtionhallitus on virtsannut suomalaisten ihmisten muroihin niin vahvasti, että tulos nähdään Perussuomalaisten merkittävänä kannatusalenemana kautta maan.

Perusturvaleikkaukset ovat kohdistuneet suomalaiseen kantaväestöön, joka kärsii erityisesti asumistuen tason alentamisesta ja poistamisesta omistusasukkailta kokonaan sekä varattomuusehdon asettamisesta yleiseen asumistukeen.

Leikkauksista eivät kärsi pakolaiset ja turvapaikanhakijat lainkaan, koska he ovat yleensä varattomia ja saavat siksi leikkauksilleen kompensaation viimesijaisesta tukimuodosta, eli yleisestä toimeentulotuesta, jonka tasoa ei ole alennettu vaan korotettu.

Yleisen toimeentulotuen perusosa on nyt yksin asuville 593,55 €/kk. Tuon verran Kela takaa käteen vielä kuittaamiensa asuinkulujen jälkeenkin + terveydenhoitokulut ja hammaslääkärimenot. Tätä ei saa suomalainen, jolla on vähänkin varallisuutta, ja nyt hallitus liitti varattomuusehdon myös asumistukeen! Omistusasujalta otettiin molemmat kokonaan pois (lue lisää täältä, täältä ja täältä).

Opiskelija ei voi saada yleistä toimeentulotukea, ennen kuin laina on käytetty loppuun, ei myöskään yrittäjä, jonka asiat laitetaan harkintaan. Mutta ”kaikkein huonoimmassa asemassa oleville” hallitus ja sen sivistymis-, yritteliäisyys- ja omistamisvihamielinen toimeentulotuki takaavat täyden ylläpidon, kuten ennenkin.

Omassa taitamattomuudessaan kokkarit ja persut tekivät perusturvaleikkaukset päin seiniä.

Suomalaisia ihmisiä kyseinen politiikka runtelee ja kannustaa mahdollisimman pian varattomiksi ja köyhiksi. Eläkeläisten asumistuki puolestaan alenee noin 203 000 eläkeläiseltä, myös takuueläkeläisiltä, jotka muutenkin sinnittelevät toimeentulon rajalla, ja 7 600 pieneläkeläistä menettää asumistukensa kokonaan.

Tämä on tulos siitä, kun joku erityisavustajaksi palkattu Esso-Veijo kuiskaa ministerin korvaan valtioneuvoston linnassa, että ”juu leikatkaa vaan niiltä, niin se varmaan säästää”.

Tosiasiassa perusturvaleikkaukset ovat osuneet pahimmin perussuomalaisten omaan kannattajakuntaan. Säästöä valtiolle ei synny, koska vuokralle ajettujen asumistukiin kaatuu enemmän rahaa kuin omistusasuntojen hoitokuluihin. Mutta syntyy suuri määrä väliinputoajia. 

Hallitus tilkitsee budjetin aukot ja maksattaa valtion velat alemman keskiluokan ja tukiriippuvaisen työväenluokan varallisuudella, mikä on perussuomalaisen puolueen tavoitteiden vastaista. Syy: pylvästaloissa päätöksiä tekevät töyhtöpäät eivät kerta kaikkiaan tunne sosiaaliturvajärjestelmämme perusasioita.

Hallituksessa ei ole ymmärretty sosiaaliturvan kiertymisilmiötä, jonka mukaisesti perusturvaan (työttömyysetuuksiin ja asumistukeen) tehdyt heikennykset kaatuvat toimeentulotuen täytettäviksi – lukuun ottamatta niitä (yleensä suomalaisia) ihmisiä, jotka eivät voi kompensaatiota saada, jos sattuu olemaan vielä jokin lantti taskussa siltä varalta, että koirat eivät kusisi kengille.

 

Puolueiden vuoristoradalla on yksi vaunu irti, ja se on Perussuomalaisten oma

Perusturvaan kohdistetut leikkaukset eivät ole toimineet julkisen talouden kokonaismenoja alentavasti missään maassa, eikä ole ihme, miksi kyseiset ”säästötoimet” eivät innostaneet myöskään Perussuomalaisten äänestäjiä.

Kokoomus selvisi vaaleista pienin naarmuin, koska perusturvaleikkauksia tehdessään kokoomuslaiset ovat mukavuusalueellaan.

Kokoomuslaisesta leikkauspolitiikasta luodin saivat perussuomalaiset. Se ei ole kuitenkaan sankarillista uhrautumista vaan seuraus Kokoomuksen tuhattaiturimaisuudesta ja kyyristelystä Kokoomuksen edessä.

Perussuomalaisia vietiin kuin mätää kukkoa jo vuoden 2023 hallitusneuvotteluissa, joissa Petteri Orpo (kok.) laittoi Purran (ps.) jengin povitaskuunsa.

Tällä menolla Perussuomalaisten kannatus putoaa ryskyen vuoden 2027 eduskuntavaaleissa, ja edessä on paluu takaisin prosenttipuolueeksi.

Puolueen kannatus puolittui jo edellisissä europarlamenttivaaleissa 7,6 prosenttiin, ja ennustin tuloksen kirjoituksessani ”Kuinka kansa kiittää, kun leikkaukset alkavat, Purra?”

Vuoden 2023 syksyllä kirjoitin, että ”Perussuomalaisten eduskuntaryhmä tuskin menee kahtia tällä kerralla, mutta kuilu saattaa muodostua puolueen eduskuntaryhmän ja perussuomalaisten äänestäjien väliin. Lisäksi kannatus puolittuu.”

Melko tarkka tulin olleeksi, sillä myös kuntavaalien tulos romahti nyt 6,8 prosenttiyksikköä 7,6:een.

Tämä osoittaa, että trendi on jatkuva eikä vaalikohtainen ja enteilee myös seuraavien eduskuntavaalien tulosta.

Kyse ei ole nyt ”viestinnän” tai ”vaalityön” (eli kansalaisten opettamisen) epäonnistumisesta tai siitä, että äänestäjät vain ”jäivät kotiin”. Kyse on siitä, miksi he jäivät kotiin tai palasivat SDP:hen ja Kepuun. Te teette vaalityötä joka päivä teoillanne hallituksessa, ja se sataa muiden laariin.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei ole pullikoinut hallituksen esityksiä vastaan, vaikka kielteistä äänestäjäpalautetta on pursuillut kansanedustajien sähköpostilaatikoihin runsain mitoin.

Tuolien kolina alkaa kuitenkin eduskunnan suuressa salissa pian, jos puoluejohto jatkaa kovakorvaisuuttaan ja jakarandapenkki on lähdössä alta.

 

Katuminen ja peruminen voisivat auttaa

Eräs, mikä voisi kääntää Perussuomalaisten laskusuunnan, olisi kaikkien asumistukileikkausten ja uusien asumisoikeusasuntojen ARA-lainakiellon peruminen, mutta sille Kokoomus tuskin antaa periksi, vaikka vaikutuksia luvattiin tarkkailla hallituskaudella.

Työssä käyvien työmarkkinaheikennyksistä Kokoomus ei luovu missään tapauksessa, koska Kokoomus ei ole oikeasti palkansaajapuolue vaan liike-elämän etujärjestö politiikassa.

Mutta kotien polttamisen voisi vielä jotenkin keskeyttää, niin ei tarvitsisi asumistukien loppusaajien, eli rakennusyhtiöiden ja sijoittajienkaan, murehtia sitä, että eivät enää saakaan rakkaita vuokrarahojaan.

Myös sijoitusasuntojen (ja samalla kaikkien asuntojen) hinnat pysyvät pohjilla asumistuen leikkausten vuoksi, ja rakennusteollisuuden lama jatkuu. Ei ole ymmärretty perusturvan ja elvytyksen keskinäisriippuvuutta. Väite, että asumistuki vetäisi vuokria ylöspäin on perätön, koska asumisen tukia ei ole koskaan nostettu etupainotteisesti vaan parin vuoden viiveellä jälkikäteen.

Perusturvaleikkausten peruminen lisäisi kotimaista kysyntää ja elvyttäisi talouskasvua enemmän kuin hyvätuloisille tarjotut veronalennukset, jotka päätyvät tuontiluksukseen.

Koetin tarjota Perussuomalaisille tieteellistä järjestelmäasiantuntemustani sosiaalihallinnon vastuualueille hallituskauden alussa, mutta tuloksena oli radiohiljaisuus. Puolue vaikeni kuin muuri. Heittivät minut kylläkin metron alle jo vuonna 2020 siitä hyvästä, että olin sanonut asiat niin kuin ne ovat eräässä kirjassani. Ja sanon edelleenkin.

Vihervasemmiston voitto puolestaan tuo lämmintä kättä monille kärkihankkeille, kuten huovutuskursseille, idätyskerhoille, pakkosoijalle, kirjastosensuurille, palestiinalaiskarnevaaleille, Elokapinan kadullaistujille, kehitysavulle, vihreästä siirtymästä johtuvalle energian hinnan korottamiselle ja monille ristiriitaisille ihanteille, kuten yhtäaikaiselle ratikkaluksukselle ja ilmaiselle joukkoliikenteelle!

Keljuinta on, että vihervasemmisto ei perusturvaleikkauksia peru, vaikka se nousisi seuraavaan valtionhallitukseen. Se vain antaa tehdä likaisen työn puolestaan.

Mieleeni tulee edesmenneen perussuomalaisen merenkulkijan Markku Saarikankaan kertomus siitä, miksi sukellusveneissä pidettiin kanarialintua. Mikäli kanarialintu pyörtyy, siitä tiedetään, että happi on lopussa ja pohjakosketus uhkaa. Samasta syystä undulaatti pyörtyy nyt myös perussuomalaisessa puolueessa.  

Mikäli Perussuomalaiset eivät korjaa säästötoimien metodivirheitään vielä hallituksessa ollessaan, puolueen ainoa mahdollisuus pelastaa kasvonsa on myöntää saksivirheensä, tulla pois syntisten pöydästä ja kaataa hallitus. Kannatuksen paluusta ei siltikään voi olla varma. 

Perussuomalaisille on käynyt niin kuin Eppu Normaalin laulussa, jossa herrojen eleet tarttuivat renkiin. Toinen paradoksi on, että jos puolue ei tee kääntymystä ja virheitään peru, myöskään kyyti ministeriauton peppulämmittimen päällä ei pitempään jatku.

Äänestäjiä voi jymäyttää vain kerran

Istuva hallitus on ”Suomen valtiontaloutta pelastaessaan” raunioittamassa alemman keskiluokan talouden. Valtion velkaantuminen ei ole silti pysähtynyt, niin kuin ei koskaan ole pelkillä sisäpoliittisilla ”sopeutustoimilla”. Julkisen talouden on aina nostanut suosta vasta jokin kansainvälisen talouden onnenkantamoinen.

Ei pitäisi politikoida, kun ei osaa. Kirkkoslavistiikan talousasiantuntemuksella suomalaisista tehdään köyhiä kirkonrottia.

Huonoimman asiantuntija-arvion saanut Kokoomuksen kellokas vielä poliittisella virkanimityksellä ja Perussuomalaisten tuella (työnantajaäänin 8 vastaan, 1 puolesta) Suomen johtavaksi Kela-pummiksi, niin hallituksen kannatus vajoaa valliriutan alle!

Siinä on ruhtinaallinen palkinto ministerille, joka haalii väkeä ulkomailta ja junaili työmarkkinaleikkaukset niin, etteivät ihmiset voisi enää itse päättää, millä ehdoilla ja hinnalla ainokaisensa, eli työvoimansa, myyvät.

Haastoin hakijat ja hain tottahan toki myös itse tuohon virkaan. Ei valita.

Demokratia tuottaa hyviä päätöksiä vain, jos äänestäjät tietävät oman parhaansa, mutta kun eivät tiedä.

On vaarallista äänestää sellaisia puolueita ja ehdokkaita, joista ei voi tietää, millaisia päätöksiä he vallassa ollessaan lopulta tekevät. Tämä näkyy myös Perussuomalaisten vaalipetoksessa, kun puolue pyörsi lupauksensa, että kansalaisten perusturvasta ei leikata.

Leikkuulautavitsejä, ivaamista, satojen eurojen tulonalenemia työttömille perheille ja joulusatasia pois yksinäisiltä, asumistuet pois omassa mökissä asuvilta, veronalennuksia suurituloisimmalle desiilille ja silti (tai siksi) 40 miljardia euroa uutta velkaa hallituskaudella! Leikata ja lainata voisi Kokoomuksen puolueohjelmasta.

Lautasen nuolettaminen on fasismia, ja saksivitsit paljastivat, miten puoluejohdossa todella ajatellaan.

Talouskasvua ei edelleenkään ole, ALVin nosto kuritti eniten pienituloisia, ja työttömiä on tullut noin 60 000 lisää, vaikka piti tulla 100 000 uutta työpaikkaa. Tyypillistä kokoomuslaista vedätystä.

Kun työllistymisodotukset ja -toiveet osoittautuvat perättömiksi mutta oletusten varjolla on tehty kansalaisten perusturvaan kohdistettuja leikkauksia ja vedetty mattoja alta, oletukset muuttuvat ahdisteluksi, painostukseksi ja mielivallaksi.

Kansalaisten etua ja suomalaisen yhteiskunnan kokonaisetua edistävää puoluetta Suomessa ei puolueiden paljoudesta huolimatta edelleenkään ole. 

---

Päivitys 16.4.2025: Tappiot aiheuttavat usein suisidaalisuutta. Riikka Purra aikonee viimeistellä puoluetuhonsa veronkevennyksillä, joita kokoomustahot kätilöivät suurituloisille hallituksen puoliväliriihessä.

Suurituloisia on kuitenkin pieni määrä. PS kilpailee Kokoomuksen äänestäjistä Kokoomuksen ohjelmalla, ja kannatus lähtee kuin kuppa Töölöstä.

Kyseessä on mokien moka ja emämunaus, jota SDP:n kannattaa liputtaa isommallakin lakanalla. 

Myöskään pieni- ja keskituloisille annettavat verohelpotukset eivät säästä eivätkä kannusta, koska pieni- ja keskituloiset eivät nykyisinkään ole nettoveronmaksajia. Ihmisiä kannustaa työhön vain mahdollisuus kokonaan irtautua tukiriippuvuudesta, toisin sanoen täysipäiväisten ja -palkkaisten työpaikkojen lisääminen.

Perintöveron poistaminen tai keventäminen olisi puolestaan väärin niitä kohtaan, jotka ovat perintöveronsa maksaneet. Talouskasvua ei tuo mikään poliittinen veronkevennys, leikkaus eikä rasitusten siirto sektorilta toiselle. 

Talouskasvua loisi vain työn sinänsä tuottavuuden kasvu. Tässä maassa tehdään aivan liikaa heikkotuottoista huoltavan sektorin hoivatyötä, byrokraatin”työtä”, palvelumaksujen perintää, välistävetoa ja muuta nyljentää, joka ei tuota markkinoille vaihtokelpoisia arvoja. Siitä on kyse.

 

Aiheesta aiemmin

Kutkuttavat kuntavaalit ovat hallituksen välivaalit 

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Miksi asumistukea ei pidä leikata? –  Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä puukolla aso-asukkaita selkään

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon

Kutkuttavat kuntavaalit ovat hallituksen välivaalit

Kunta- ja aluevaalit järjestetään ensimmäistä kertaa yhdessä, tosin täällä Helsingissä ei järjestetä aluevaaleja ollenkaan, koska Helsinki päätti jäädä pois tuosta täysin turhasta ja kalliiksi käyvästä hallintohimmelistä.

Sotesta koitui julkiselle taloudelle noin kuuden miljardin euron lisälasku vain siksi, että paikallispoliitikot saisivat kahvia, kakkua ja kokouspalkkioita istuessaan aluevaltuustoissa.

Sote on Keskustan luomus, ja olen toivonut koko kongolmeraatin perumista. Vaaleilla tuota himmeliä kuitenkin vahvistetaan. Veronkanto-oikeutta aluehallinnolle toivovat tietenkin Vasemmistoliitto ja Vihreät.

On surkuhupaisaa, että Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ”byrokratian vastaisten norminpurkutalkoiden” toimesta Suomeen luotiin uusi väliportaan hallinto heti, kun siitä oli päästy kovalla työllä eroon karsimalla läänejä ja lakkauttamalla muuta Ruotsin vallan ajalta periytyvää hallintoa.

Sanoin jo kuusi vuotta sitten Ylen radio-ohjelmassa, että Sotesta tulee Musta Pekka, joka jää seuraavien hallitusten käteen. Näin myös kävi. 

Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan antaudu pahoinvointialueita koskevaan Sote-sössötykseen, vaan puutun nykyisten hallituspuolueiden merkittävimpiin virheisiin, jotka runtelevat etenkin pääkaupunkiseudulla asuvia ja koskevat valtakunnallisesti kaikkia: asuntopolitiikkaan.

 

Miksi sanouduin irti Perussuomalaisista?

Eräät ovat kyselleet, miksi en ole Perussuomalaisten ehdokkaana kuntavaaleissa, vaikka vuoden 2019 eduskuntavaaleissa olin saaden mojovan määrän ääniä. Osittain vetäytymiseni johtuu siitä, että puoluerekisterissä ei ylipäänsä ole sellaista puoluetta, johon haluaisin tai voisin kuulua ja jossa saisin vaikuttaa.

Vihervasemmisto ajaa maahanmuuttoa, feminismiä, ilmastoagendaa, huumehuoneita, ruumiiden kompostointia ja muuta hullua kärkiasioinaan, Kokoomus on liike-elämän etäispääte, ja Perussuomalaiset muuttui kansanpuolueesta patakonservatiiviseksi talouseliitin apupuolueeksi ollessaan hallitusvallassa. Kepu on agraaripuolue, ja Disney-puolueet eivät ole muista syistä minua varten.

Täsmennetty vastaukseni on, että olen kieltäytynyt ehdokkuudesta Perussuomalaisissa, koska puolue on valtionhallituksessa toimiessaan pettänyt vaalilupauksensa, jonka mukaan perusturvasta ei leikata. Kokoomusjohtoinen hallitus ja PS ovat leikanneet nimenomaan kansalaisten perusturvasta.

Hallitus on ottanut huomattavia siivuja yleisen asumistuen tasosta ja kiristänyt asumistuen myöntöehtoja niin, että omistusasukkailta poistettiin asumistuki kokonaan, vaikka hoitokulut (joihin tukea aiemmin myönnettiin) ovat vähäisemmät kuin vuokrat.

Vääryyttä piilee siinä, että tukien saajia karsitaan asumismuodon perusteella, jolloin oletuksena pidetään, että omistusasujat joka tapauksessa ovat rikkaita, joita sopiikin kiusata. Tosiasiassahan omistusasukkaat voivat olla vuokralla asuvia köyhempiä, jos vaikkapa koko asunto on velkana (eräs tapaus tässä). 

Koska toimentulotuen tasoon ei ole tehty muutoksia, maahanmuuttajien monilapsiset perheet tekevät kauppojen kassoilla edelleen tuhannen euron ostoksia Kelan maksusitoumuksilla, ja varattomina he asuvat kuntien vuokra-asunnoissa.

Tämäkö oli Perussuomalaisten tarkoitus?

Tämä ei ole nyt vihervasemmistolaisen politiikan tulos, vaan sen suora jatke. Se on näyttö siitä, kuinka käy, kun sosiaaliturvan vakioista ja muuttujista päättävät pääministeri Petteri Orpon (kok.), valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.), sosiaali- ja terveysministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.), työministeri Arto Satosen (kok.), soteministeri Kaisa Juuson (ps.) ja asuntoministeri Kai Mykkäsen (kok.) tapaiset diletantit.

Suomalaiset kärsivät, ulkomailta tulleet kunniakansalaiset eivät.

Asumistukeen kajoaminen on ollut istuvan hallituksen ylivoimaisesti tyhmin teko ja suora hyökkäys suomalaista ihmistä vastaan.

Kun velkaiset omistusasukkaat pakotetaan luopumaan kodeistaan tappiollisesti sekä muuttamaan vuokralle asumaan, asumismenot ja tukien tarve kasvavat, mitä seikkaa hallitus ei ottanut lainkaan huomioon täydellisessä asiantuntemattomuudessaan.

Tämä on vastoin jopa oikeistopuolueiden omaa ideologiaa, jossa väitetään puolustettavan koteja ja omaisuudensuojaa.

Myös eläkeläisten asumistukea heikennettiin, ja varattomuusehto liitettiin yleiseen asumistukeen. Asumistuen huononnuksilla hallitus aikoo sulattaa keski- ja työväenluokan sekä eläkeläisten asuntovarallisuuden valtionbudjetin tilkkeiksi. Tutkimusten mukaan hallituksen talouspolitiikasta hyötyy vain parhaiten pärjäävä tulo- ja varallisuuskymmenys.

Hallitus lopetti uusien asumisoikeustalojen valtiontakuulainoituksen ja korkotuen kokonaan ja saattoi samalla ASO-asumisen ja ASO-yhtiöiden rahoitussuunnitelmat uhatuiksi.

Tämä ei ole kuntapoliittisesti perusteltua etenkään täällä Helsingissä, jossa asumisen hinta on noussut kymmeniä prosentteja ja uusia asuntoja kysytään koko ajan.

Hallituksen politikointi on ollut niin kelvotonta, että en voi kuvitella sen syntyneen asiantuntijavalmisteluna, vaan kyseisten vaateiden on täytynyt ilmestyä hallitusohjelmaan poliitikkojen tai heidän kiilusilmäisten avustajiensa toimesta.

Asukkaiden, sijoittajien, rakennuttajien ja rakentajien keskinäiseen konsensukseen perustuva asumistuki on ollut kaupunkirakentamisen tukemista, ja sen loppusaajat ovat olleet rakennusyhtiöitä. Näin on saatu rakennettua kokonaisia uusia kaupunginosia. 

Asumistuki on ollut sosiaaliturvan muodoista parhaita, koska siten on saatu katto pään päälle lähes kaikille kansalaisille. Se ei ole ollut syömävelan tekoa vaan investoimista kiinteään varallisuuteen ja perustarpeisiin.

Nyt kun myöskään kansanedustajat eivät enää saa asuntorahastoihinsa päätyviä asumistukia, he valittavat joutuneensa ”vedätysten” uhreiksi huomaamatta, että he tekivät tuon petoksen itselleen itse. Ikävää sanoa, mutta itäbulgarialaisen kirkkoslavistiikan osaaminen ei takaa talousilmiöiden keskinäisriippuvuuksien ymmärtämistä.

Kelvoton asuntopolitiikka pääsyynä sosiaaliseen rapautumiseen

Asumistuen leikkaukset kiertyvät nyt Kelan toimeentulotuen täytettäviksi, mutta kompensaatiota voivat saada vain täysin varattomat, joita ovat etenkin pakolaisina ja turvapaikanhakijoina maahan tulleet.

Kokoomuksen, Perussuomalaisten, krisujen ja Sfp:n koalitiohallitus kattaa siis edelleen pöydän laittomasti maahan tulleille, mutta samalla hallitus vetää matot ja lattiat alta kaikilta niiltä kantasuomalaisilta, joilla on vähänkin varallisuutta ja jotka eivät siksi voi toimeentulotukea saada – eivät myöskään asumistukea, jota koskee jatkossa asteittainen varallisuusharkinta.

Tällainen politiikka on sosiaalisesti rapauttavaa. Se tukee maahanmuuttajia ja kotimaisia pultsareita, jotka kirkkain silmin täyttävät kaikki toimeentulotukijärjestelmän varattomuus- ja tulottomuusehdot ja saavat siksi perusturvaleikkauksille (eli työttömyysetuuksien ja asumistuen leikkauksille) täyden korvauksen toimeentulotuesta. Muut pudotetaan mustaan aukkoon.

Sitä on ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevien” puolesta keuhkoaminen. Sillä tavalla ulosmitataan kodit ja varallisuus vielä jotenkin kynnelle kykeneviltä suomalaisilta, eli toiseksi ja kolmanneksi huonoiten toimeentulevilta väestökymmenyksiltä. Kyseisillä toimillaan hallitus suorastaan kannustaa hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti varattomiksi ja tulottomiksi, jos tai kun ansionhankintamahdollisuuksia ei ole.

Sirkulaatioilmiön tuloksena sosiaaliturvan kokonaismenot kasvavat. Perustoimeentulotuen kulut ovat nousseet Kelan mukaan jo lähes 100 miljoonalla eurolla. 

Asumistuen leikkauksilla ja myöntöehtojen kiristyksillä sekä asumisoikeusjärjestelmän romuttamisella Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johtama hallitus ajaa kodeistaan kokonaisia suomalaisperheitä ja tekee sen napamies Petteri Orpon pöyhkeillä sanoilla, joiden mukaan ihmisten pitäisi etsiä alleen entistä ahtaampia asuntoja.

Väite, että asumistuki ruokkisi asumisen hinnan nousua, on virheellinen, koska asumisen tukia ei ole koskaan nostettu etupainotteisesti, vaan ensin on kiskottu vuokria ja muita asumiskuluja ylöspäin. Siihen on vastattu asumistuen nostoilla noin kahden vuoden viiveellä, jonka ajan asukkaiden kukkarossa on ollut lovi.

Yleisen asumistuen varallisuusehdolla ja muilla asumistuen huononnuksilla hallitus arvioi tilkitsevänsä valtion budjettia vain noin 260 miljoonalla eurolla, mutta samalla hallitus on käyttänyt yli 3 miljardia euroa slaavien väliseen aseiden kalisteluun, ja valtiovarainministeri vaatii puolustusmenojen nostamista noin kahdesta prosentista 3,5 prosenttiin BKT:sta.

Salakavalasti hallitus myös rosvosi Valtion asuntorahaston VARin varat budjetin tilkkeiksi ja lopetti Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ARAn kokonaan vieden sen toiminnot ministeriöön poliittisen ohjauksen alle.

Sotahysteriassa piehtaroiva hallitus on tuonut Putinin sodan suomalaisten ihmisten koteihin eikä ole ymmärtänyt, että ”osuus BKT:stä” on kelvoton indikaattori mittaamaan maanpuolustuksen kustannustehokkuutta ja kansalaisten resilenssiä sekä halukkuutta tai haluttomuutta puolustaa kyseistä valtionhallitusta.

 

Persut menivät Kokoomuksen lankaan

Kansallisen asuntopolitiikan räjäytyksillään Kokoomus on jo pitkään pyrkinyt lopettamaan Suomesta kohtuuhintaisen asumisen, vaikka toisesta suupielestään Petteri Orpo on levittänyt toisensuuntaisia lausumia. Tämän ideologisen valehtelun varmistajaksi Perussuomalaiset ovat menneet omassa typeryydessään.

Kansalaisten vöiden kiristelyllä saavutetut kuvitteelliset säästöt on hukattu Ukrainalle annettuihin satojen miljoonien eurojen tukipaketteihin, mistä kirjoitin myös täällä. Asumistuen leikkauksilla saavutettu säästö humahti viimeistäänkin jo 28. Ukrainalle annettuun 200 miljoonan euron apupakettiin.

Ukrainan tukeminen ei auta suomalaisia lainkaan, kun oma valtiomme mätänee sisältä. Ukrainan pitäisi tietenkin tuo sotansa voittaa, mutta sodan etulinjaan heittäytyminen on ollut Suomen hallitukselta fataalia tässä maantieteellisessä asemassa ja kansalaistemme kustannuksella.

Perussuomalaisten lempilapsen, eli ulkoisen turvallisuuden varmistelun, käänteispuolena on ollut pelottelu, eikä asiaa paranna, vaikka puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) on alentanut puheääntään esikuvansa Ilkka Kanervan (kok.) tasolle.

Inhosin napamies Petteri Orpon politikointia jo vuonna 2015, kun hän sisäministerinä päästi maahamme yli 32 000 turvapaikanhakijaa, jotka Migri vasta vuonna 2019 paljasti sotilaskarkureiksi (sotilaskarkuruus ei ole turvapaikan myöntämisen laillinen peruste). Nyt kun he ovat tuoneet turvattomuutta tänne ja tilapäistä suojelua saavina syöneet tuet ja vieneet asunnot ja työpaikat suomalaisilta itseltään, on Petteri laittanut Riikka Purran juoksemaan sakset kädessään.

Hallituksen leikkauspolitiikka on ollut potku palleaan myös opiskelijoille, jotka pudotettiin yleisen asumistuen piiristä opintotuen asumislisän piiriin, vaikka ”koulutuksesta ei leikata”. 

Työttömyysetuuksien huononnukset ovat hallituksen kielellä ”kannusteloukkujen poistamista”, mutta tosiasiassa ne tarkoittavat ihmisten patistelemista koulutustaan vastaamattomiin töihin tai töihin, joita ei ensinkään ole. Työttömien ruoskiminen ei luo tähän maahan yhtään uutta työpaikkaa. Petteri Orpon kootut valeet ovat täällä.

Hallitus lopetti kansaneläkkeet ulkomailla asuvilta Suomen kansalaisilta, mikä on perustuslaillisen yhdenvertaisuuden vastaista ja vastoin oikeutta valita asuinpaikkansa EU:ssa. Päätös tuo heidät takaisin Suomeen kansaneläkettään saamaan ja asuntoja sekä terveyspalveluja jonottamaan!

Samanaikaisesti Perussuomalaisten eduskuntaeliittiin kuuluva eläkeläispappa Veikko Vallin ylpeilee muuttavansa Portugaliin ”kansanedustajan sopeutumispäivärahalla” kellottelemaan, kun palisanterituoli on lähdössä alta. Eikä tapaus ole suinkaan ainoa näyttö hallituspuolueiden nerokkuudesta.

Kokoomus ja PS ovat lisänneet eläke-eriarvoisuutta leventämällä kansan- ja takuueläkeläisten sekä työ- ja virkamieseläkeläisten välistä tulokuilua, vaikka kuilua pitäisi todellisuudessa kaventaa yhtäältä toimeentulo-ongelmien ja toisaalta ansaintaperusteisten eläkkeiden rahoitusvajeiden vuoksi.

Eläke-eriarvoisuutta lisäävä politiikka ei tosin ole vaalipetos, sillä tuloerojen lisääminen on ollut Kokoomuksen ja Perussuomalaisten nimenomainen tavoite, vaikka sen työhön kannustavat vaikutukset ovat mitättömät ihmisten ollessa vanhuuseläkeiässä.

Kyseisessä ”säästämisessä” ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä, vaan kyse on huonosti verhotusta kiusanteosta suomalaisia ihmisiä kohtaan. Se puolestaan kumpuaa porvariston paradoksista, eli hyvätuloisten kateudesta ja katkeruudesta vähään tyytyväisten vapautta ja onnellisuutta kohtaan.

Kun rahan ahnehtiminen ei olekaan tuonut porvareille onnea, pitää varakkaampi väki elämäntehtävänään kaiken ottamista pois vähempään tyytyneiltä, jotta heilläkin olisi varmasti yhtä paha olla!

Perussuomalaiset pettivät vaalilupauksensa

Hallituksen ja valtiovarainministeri Purran johtama politiikka on ollut niin ällistyttävän taitamatonta ja asiantuntematonta, että sellaiselle en voi missään tapauksessa kannatustani antaa.

Toisaalta minun ei tarvitse erikseen irtisanoutua kyseisestä talouspolitiikasta, koska en ole sellaista koskaan kannattanutkaan. Mutta Perussuomalaiset ovat pettäneet vaalilupauksensa ja äänestäjänsä täysin.

Oma periaatteeni on ollut palvella kansalaisia – ei puolue-eliitiksi itsensä ylentäneitä poliitikkoja. Perussuomalaisilta on laadunvalvonta pettänyt, ja puolue on heittänyt kansalaisten silmille täyttä kuraa.

Säästäminen sinänsä on oikein, mutta hallitus on aloittanut leikkaukset väärästä päästä, kun leikata olisi pitänyt vain korkeimmista ansiosidonnaisista työttömyysetuuksista ja byrokraattien leivissä pitämisestä, suurinvestoinneista sekä valtion megastruktuurihankkeista, kuten ”tunnin radan” tapaisesta siltarumpupolitiikasta, jota Petteri Orpo edelleen pakottaa läpi, vaikka Helsinki ja EU ovat vetäneet siltä tukensa.

Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johtama hallitus on romuttanut monien kantaväestöön kuuluvien ihmisten talouden ja perusturvan sekä tehnyt leikkaukset pelkästään oletusten tai toiveiden varaisten työllistymisodotustensa pohjalta – ilman legitiimiä vaikutusten arviointia, jonka puuttumisesta on oikeuskansleri Tuomas Pöysti hallitusta toistuvasti nuhdellut.

Lopulta hänkin turhautui ja löi hanskat tiskiin huomattuaan, että Suomessa hallitus valvoo oikeuskanslerinviraston toiminnan lainmukaisuutta, ja pakeni ulkomaille.

Perusturvasta leikkaaminen on yhtä pölkkypäistä kuin Donald Trumpin tullipolitiikka. Molemmat toimivat näyttöinä talousilmöiden keskinäisriippuvuuksien ymmärtämättömyydestä. Perusturvaan sijoittaminen olisi erinomainen elvytyskeino, koska nuo varat käytetään kotimaiseen kulutukseen, kun taas suurituloisten verohelpotukset päätyvät tuontiluksukseen, matkusteluun ja ulkomaiseen investointitoimintaan.

On mielenkiintoista havaita ja todistaa, mitä perusturvaleikkauksista ajattelevat nyt ne Itä-Helsingissä asuvat Perussuomalaisten hyvätuloiset ja varakkaat äänestäjät, jotka tunnetusti kylpevät kullassa, mirhassa ja muissa rikkauksissa.

Kutkuttavat kuntavaalit ovat hallituksen politiikan välivaalit.

Tärkeintä on, että käytte äänestämässä, jotta demokratia toteutuisi.

 

JUKKA HANKAMÄKI

FT, VTT, sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija

 

Aiheesta aiemmin

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Miksi asumistukea ei pidä leikata? –  Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä puukolla aso-asukkaita selkään

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Nyt kaikki golfaamaan! Sukkuladiplomatialla rauhan poukamaan

Suomalainen poliitikko ei voi koskaan urheilla liikaa, ei ainakaan kilogrammoissa mitattuna.

Kekkosella oli tapana saunottaa ryssät ja hiihdättää kansalaiset.

Alexander Stubb on puolestaan kiertänyt maita kuin Bagdadin suutari. Ja pelannut golfia Donald Trumpin, hänen oligarkkiensa ja Washingtonin-haukkojensa kanssa.

Golf on kansanauto muttei kansan peli. Stubb aikonee vastata populismiin populismilla, vaikka golf luokin segregaatiota ja konfrontaatiota siinä missä kuuluminen Helsingfors Segelsällskapiin.

Joka tapauksessa Stubbilla on nyt ihan oikeasti tuhannen taalan paikka. 

Sekavassa kansainvälisessä tilanteessa on oikein kaapata johtajuus ja näyttää taitonsa, joita muilla ei ole.

Stubb on osoittanut oivallista johtajuutta (1) varoittaakseen Trumpia luottamasta Putiniin, (2) välittääkseen Euroopan maiden viestejä Valkoiseen taloon ja (3) toimiakseen Ukrainan puolesta.

Suomen kannalta vaarana on mielistelyyn taipuminen. Taipumusta mielistelyyn on, koska uutena Nato-maana me olemme paljon riippuvaisempia Yhdysvalloista kuin Yhdysvallat meistä (ei juuri ollenkaan).

Mielistellä sopii vain sen verran, että uskottavuus säilyy eikä mene pilkan puolelle. 

Stubb on kyllä erittäin etevä kansainvälisissä yhteyksissä, ja hänellä on erinomaiset edellytykset kohota merkittäväksi liideriksi koko Euroopan mittakaavassa. 

Esteitä sille ei ole, sillä muut ovat joko väistyviä tai osaamattomia. Suomelle välittäjän rooli myös sopii.

Toisaalta tasavallan presidentin ei kannata pyrkiä ylivallan presidentiksi, sillä etulinjaan heittäytyminen Ukrainan sodassa on epäviisasta Suomelle, joka jo muutoinkin on etulinjassa.

Onneksi Stubb ei ole enää Kokoomuksen jäsen (sikäli kuin hän on palauttanut jäsenkirjansa). Kokoomushan junaili hänet tylysti irti puheenjohtajuudesta ja katkaisi hänen poliittisen puolueuransa. Ei kelvannut työnantajaleirille, oli liian liberaali konservatiiveille ja liian konservatiivinen liberaaleille, liian fiksu kokoomuslaiseksi.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka Stubbin sukkuladiplomatia onnistuu.

Tarvetta rauhan aikaansaamiseen on. Ei pidä ollenkaan paikkaansa se väittämä, että länsimaiden on tuettava Ukrainaa loputtomasti.

Kyseisen näkemyksen takana on olettamus, että ukrainalaiset haluavat ja jaksavat käydä loputonta sotaa. Näin ei ole. Tosiasiassa ukrainalaiset ovat täysin uupuneita sodan käymiseen mutta eivät voi sitä myöntää, koska se olisi tappion tunnustamista.

Ukrainan tilanne ei parane nykyisestä, vaikka länsimaat lähettäisivät apua tuhannen miljardin verran, sillä maalla ei ole ponnistusvoimaa sodan voittamiseksi ja vihollisen häätämiseksi. Se edellyttäisi lännen sotavoimien sekaantumista tilanteeseen. Juuri eskalaation välttäminen on ollut lännen kannalta sodan suurin onnistuminen.

Siksi tulitauolla, aselevolla ja rauhan aikaansaamisella on kiire. Siksi Stubb tekee oikein kiihdyttäessään tulitauon aikaansaamista ja asettamalla sille takarajoja. Olisi myös saatava Yhdysvallat lyömään raskaammalla talouslekalla, jos Kreml ei tulitaukoa hyväksy.

Tähän on turhautuneeksi väitetyllä Trumpilla sisäpoliittinen motiivi, sillä hänen on annettava näyttöä ulkopoliittisesta onnistumisesta Euroopassa, jotta voi keskittyä asioihin Yhdysvaltojen sisällä ja myös Kaukoidässä.

Entä missä on aprillipäivän juttu?

Nykyisessä mediassa melkein jokainen juttu voi olla aprillipäivän pila.

Uutinen mahdollisista jäänmurtajatilauksista sopisi sellaiseksi, mutta se oli ennenaikainen, kuten ilo itsekin. Jäänmurtajia valmistaa Helsingin telakka, joka on kanadalaisessa omistuksessa, joten oikeasti Trump olisi tilaamassa murtajia Kanadasta, joka puolestaan on närkästynyt Trumpille eikä pian käy kauppaa eteläisen naapurinsa kanssa.

Minne murtajilla olisi tarkoitus matkustaa? Grönlantiinko, josta jäät sulavat muutenkin? Olen toki samaa mieltä siitä, että brittiläinen siirtokunta Kanada on yksi maailman turhimmista maista, ja hyödyllisimmillään se on vain jääkiekon vuoksi.

Ehkä kuulemme todesta otettavamman aprillijutun Donald Trumpin suusta.

Tosiasiassa epäilen aprillipäivän pilaksi Yleisradion toimittajan Ami Assulinin kirjoittamaa verkkojuttua, jossa haastateltiin Filippiineiltä, Sri Lankasta, Ukrainasta, Nigeriasta, Nepalista ja Venäjältä tulleita maahanmuuttajaperheitä ja valitettiin, että lapsensa laihtuvat, koska ei ole rahaa ruokaan.

Valetta jutussa on, että maahanmuuttajaperheen lapsi kärsisi Suomessa nälkää. Vastuu lapsen hyvinvoinnista kuuluu ensisijaisesti vanhemmille, ja varattomat vanhemmat ovat oikeutettuja toimeentulotukeen, joka kattaa kyllä avokätisesti pöydän maahanmuuttajille, itse asiassa huomattavasti paremmin kuin kantasuomalaisille, joiden toimeentulotuen saannin estää vähäinenkin varallisuus.

Toiseksi: jos lapsi on vaarassa, viranomaiset ovat velvollisia tekemään huostaanottopäätöksen, jolloin lapsi on turvassa.

Johtopäätökseni on, että kyseinen juttu antaa jälleen näyttöä Yleisradion valejournalismista, jota voidaan sanoa myös agenda- tai tendenssijournalismiksi. Härskiä on, ettei kyseinen puolueellisuus ole edes peiteltyä vaan julkeaa ja häpeämätöntä.

Paksuinta valetta on jutun väite, että tänne tulleita olisi petetty lupauksilla hyvästä elintasosta ja maailman onnellisimmasta maasta.

Jälleen kerran maahanmuuttajat esitetään uhreina ja suomalaiset syyllisinä. Niin sanottuja perjantaidokkareita tekevän ja 300 000 hermosauhua vetäneen toimittaja Ami Assulinin taustaan voi perehtyä täällä, täällä ja täällä.

Jonkin verran totuutta jutusta kuitenkin pilkistää esiin. Totta on rivien välistä paistava johtopäätös, että Suomeen ei kannata tulla. Työvoimapulaa täällä ei ole, eikä lisää väkeä tarvita.