Miten varmistat, ettei äänesi mene hukkaan?

Suomen puoluerekisterissä on tällä hetkellä 19 puoluetta. Niistä ei saa pian hallitusta kokoon edes ”leikkaa ja liimaa” -menetelmällä. Yli puolet ei todennäköisesti saavuta eduskuntapaikkaa, joten pienpuolueille annettu ääni menee hukkaan. Siksi on järkevämpää kanavoida asiansa parlamentaarisen puolueen kautta.

Puolueita jää silti liikaa hyviä hallitusratkaisuja ajatellen. Sarkastisesti voidaan tosin sanoa, että olemme jo kaksipuoluejärjestelmässä, jossa ovat Perussuomalaiset ja ”ne kaikki muut”. Kenttä on jakautunut kahtia niiden ehdokkaiden kesken, jotka edustavat kansallista etua, ja niiden, jotka eivät kansallisesta edusta mitään välitä.

Viimeksi mainitut ovat siirtäneet toimintansa painopisteen ja huomion kansainväliseen yhteyteen: vieraiden kansakuntien eduista huolehtimiseen, Euroopan unioniin ja globaalien ongelmien ratkaisemiseen.

Siksi myös Suomen perinteiset vanhat puolueet ovat repeämispisteessä. Ja esimerkkejä löytyy.

Varttunut valtiomies Paavo Väyrynen on vaikeuksissa, sillä Kepu ja Kansalaispuolue ovat lähteneet hänen käsistään kuin napit ratkeavasta paidasta. Väyrynen yrittää pysytellä politiikassa Tähtiliikkeen turvin.

Kokoomus ja Kepu repeilevät muutenkin. Eräänä näyttönä on Harry Harkimon irtautuminen Kokoomuksesta sekä Nyt-liikkeen perustaminen. Syy on Kokoomuksen huonon hallituspolitiikan ja taitamattomien poliitikkojen, jotka eivät ymmärrä sen enempää Suomen kuin Euroopankaan tilaa.

Liikkeiden perustaminen on pintaoire syvemmästä jakautumisesta, joka johtuu maahanmuutosta, internationalismin ideologiasta, monikulttuuri-ideologian lietsonnasta, Euroopan unionin puuttumisesta jäsenmaidensa sisäisiin asioihin sekä liittovaltio- ja keskittämispolitiikasta. Olen käsitellyt aihetta laajemmin kirjassani Kuinka Suomi korjataan? Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu.

Kansainvälisen sekasorron tuloksena on syntynyt kaksi todellisuuden tulkintalinjaa: (1) emotionaalinen, affektiivinen ja reaktiomainen ja (2) rationaalinen, realistinen ja reflektiivinen. Ensin mainittua voidaan sanoa huvitteluliberaaliksi tai vihervasemmistolaiseksi. Se vetoaa tunteisiin ja fiilistelee, kun taas jälkimmäinen on kansallismielinen ja tukeutuu järkeen, kausaalisiin vaikutusyhteyksiin, empiiriseen kokemustietoon, talousasiantuntemukseen ja yhteiskuntadynamiikan tuntemiseen.

Vielä 1970-luvulla niin sanotut tolkun demarit ja vanhan koulun kommunistit ylpeilivät rationalismilla, eli uskolla yhteiskunnan järkiperäiseen edistykseen. Nykyisin myös vasemmistoa leimaa utopismi, jota sanotaan ”punavihreäksi kuplaksi”. Koska oikeaa ja vasenta ei voi enää erottaa toisistaan ja Kokoomuskin on vetänyt demarien vasemmalta puolelta ohi päätyen ohisalojen kainaloon, myös äänet suurille puolueille menevät hukkaan.

Kansa on jakautumassa kahtia järjen ja tunteilun kesken, ja railo ulottuu läpi puolueiden Perussuomalaisia lukuun ottamatta. Olemme aina olleet realismin ja järkipolitiikan kannalla. En mene aiheeseen kuitenkaan tässä yhteydessä enempää.

Koska arvostan myös monien pienpuolueiden tärkeimpinä pitämiä asioita, kuten sananvapautta ja kansallista itsenäisyyttä, edistäisin luonnollisesti näitä arvoja, mikäli tulisin valituksi eduskuntaan.

Tämä merkitsee, että edistän kansallisen itsemääräämisoikeutemme säilyttämistä, maahanmuuton rajoittamista, liittovaltiopolitiikan torppaamista, eurokriittisyyttä ja keskittämispolitiikan sekä metropolisoitumisen kääntämistä toiseen suuntaan. Kannatan pohjoismaisen yhteistyön tiivistämistä turvallisuusasioissa.

Samoin pidän tärkeänä, että eduskunnasta löytyisi ymmärtäjiä ja puolestapuhujia piraattienkin näkemyksille. Onhan toki tärkeää, että kansalaisten digitaaliset oikeudet turvataan, ja siksi olen esittänyt säädettäväksi lakia kansalaisen viestinnällisistä oikeuksista. Yksilöiden tekijänoikeudet tulisi turvata, mutta tekijänoikeuslainsäädäntö ei saisi olla suurten ATK-firmojen tai monopoliasemassa olevien suuryhtiöiden lypsykone.

Myös Keskusta on Helsingissä pienpuolue. Kepun valtakunnallinen vapaapudotus enteilee, ettei puolue yllä edes yhteen paikkaan Helsingin vaalipiirissä. Myös Itsenäisyyspuolueessa, Suomen Kansa Ensin -puolueessa, Kansalaispuolueessa ja jopa Sinisessä Tulevaisuudessa on muutamia kehityskelpoisia ideoita, joita kannattaa ajaa valikoidusti. Yhteisenä nimittäjänä on kansallisen edun edistäminen.

Näissä pienryhmissä ei ole vain ymmärretty erästä poliittisen toiminnan perusasiaa: samanmielisten eripura ei tuo vaikutusvaltaa vaan vie sitä. Siksi äänten keskittäminen Perussuomalaisille kannattaa.

Vaalijärjestelmästämme johtuu, että pienpuolueet eivät saa niin suurta äänimäärää, jolla paikka eduskuntaan irtoaisi. Muiden kansallismielisten puolueiden äänestäminen johtaa vain siihen, että ääni on pois meiltä Perussuomalaisilta. Siten ääni pienryhmille on oikeasti ääni demareille, vihreille ja Kokoomukselle, joiden suhteellinen paikkamäärä verrattuna meihin Perussuomalaisiin kasvaa.

Jos haluaa edistää Suomen ja suomalaisten etua, ääni kannattaa kanavoida meidän perussuomalaisten kautta.

Uskon, että minulla on hyvät mahdollisuudet tulla valituksi eduskuntaan ja hoitaa tehtävää menestyksellisesti. Kaksi tohtorintutkintoani takaavat asiantuntemuksen ja toimintakyvyn.

Elämme vaikeita aikoja, jolloin tarvitaan vastuullista ja järkevää politiikkaa. TV-kuuluttajien, urheilijoiden, lavalaulajien, missien sekä muiden popparien ajan pitäisi olla ohi.

Nyt jos koskaan on tärkeää huolehtia siitä, että remmissä ovat ykkösketjun pelaajat, mikäli joudumme suuriin kansainvälisiin haasteisiin, kuten euroalueen tai Euroopan unionin yhä syvenevään kriisiytymiseen. Vaalinumeroni on sama kuin keskushyökkääjä Wayne Gretzkyn pelinumero: 99. Lähdin mukaan politiikkaan puhtaasta velvollisuudentunnosta ja halusta tehdä U-käännös federalismin tiellä.

Liittovaltiopolitiikan tie on kyllä suora, mutta sitä pitäisi kulkea päinvastaiseen suuntaan, jotta edes rahtunen EU:n olemassaolon perusteista voitaisiin pelastaa kansallisvaltioiden eduksi.

Minulta on vaalikentillä usein kysytty, kannattaako kansallisen edun edistäjiä äänestää Perussuomalaisissa vai Kokoomuksessa. Olen vastannut, että Kokoomuksen maahanmuuttokriitikoiden äänestäminen ei kannata, koska heillä on ja pysyy vähemmistö kokoomuspuolueessa, jossa valtaa käyttävät istuva sisäministeri Kai Mykkänen ja puheenjohtaja Petteri Orpo, joka ei edes huolisi meitä hallitukseen.

Vaikuttaminen ei siis onnistu Kokoomuksen sisältäpäin vaan ulkoapäin: pakottamalla kaikki muut puolueet suunnanmuutokseen kauttamme. Esimerkiksi Tanskassa ja monessa muussa maassa tämä on onnistunut. Järkipuolueiden äänestäminen on pakottanut perinteiset puolueet muuttamaan ajattelutapojaan kaikkialla Euroopassa. Ja ajattelutavan muutosta tässä juuri kaivataan. Se taas onnistuu vain, jos äänestäjien viesti on selkeä.

Entä jos emme päädy hallitukseen? Siltikin kannattaa äänestää meitä, koska se on ainoa tapa laittaa muut puolueet ahtaalle. Parasta olisi, jos kansalaiset äänestäisivät meidät pääministeripuolueeksi. Silloin muissa puolueissa jouduttaisiin vaihtamaan jopa johtoa, joka ei ole tosin nauttinut kovin suurta suosiota sen enempää Kokoomuksessa, Kepussa kuin Sdp:ssäkään.

Meidän kauttamme se ääni menee oikeasti perille.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Malmin lentoasema pelastettava barbarismilta

Vaalien alla tuppaa järkeä tulemaan tumpeloimpienkin tekijöiden hattuun. Viikon parhaita uutisia oli kaupunkimme kannalta se, että ympäristöministeriö palautti päätöksen Malmin lentokentän suojelusta takaisin valmisteluun.

Olen itse ajanut tätä asiaa jo kauan. Kyse ei ole vain siitä, että valmistelussa sovellettiin ”puutteellisesti lakia rakennusperinnön suojelemisesta”.

Alue ei sovellu rakentamiseen, ja Iltalehti on kirjoittanut maaperän vajoamisesta parissakin jutussa. Paikalla nyt olevat rakennukset uppoavat nopeasti, ja betonia sekä paalua menisi tonteille kilometreittäin. Maa-aines on täynnä sulfiittisavea, jäänestoaineita ja muita kemikaaleja, ja se pitäisi vaihtaa ollakseen kelvollista asuinrakentamiseen.

Museovirasto (joka vastustaa kentän lopettamista) luetteloi Malmin lentoaseman valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuurimiljööksi jo vuonna 1993.

Kulttuuriperintöorganisaatio Europa Nostra puolestaan valitsi Malmin lentoaseman yhdeksi Euroopan seitsemästä uhanalaisimmasta kulttuuriperintökohteesta maaliskuussa 2016, ja se on otettu myös World Monument Fundin julkaisemalle maailman sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen listalle.

Malmin lentokentällä on paljon korvaamatonta toimintaa, jota ei voida luontevasti hoitaa mistään muualta, kuten lennonopetus ja pelastuskopteritoiminta, joka on nyt siirretty Helsingin-Vantaan kentälle huonoin kokemuksin. Lisäksi rahat ja visio uuden kentän rakentamiseksi puuttuvat täysin Juha Sipilän (kesk.) hallituksen siirrettyä asian ELY-keskuksille.

Ympäristöministerin tehtävää hoitava Kimmo Tiilikainen (kesk.) odottaa ilmeisesti hyvityspisteitä taktisesta takinkäännöstään. Mutta harva muistaa, että me Perussuomalaiset olimme ainoa poliittinen ryhmä, joka yksimielisesti ajoi kentän säilyttämistä eduskuntaan toimitetun kansalaisaloitteen pohjalta.

Pahimpia Malmin lentoaseman tuhoajia ovat olleet vihreät ja vasemmisto, sekä osa Kokoomuksesta, myös pormestari Jan Vapaavuori (kok.), joka suhtautuu kentän säilyttämiseen penseästi. On surkuhupaisaa, että ympäristönsuojelu ei merkitse näille ympäristöpolitiikasta huolissaan oleville puolueille mitään silloin, kun on kyse kulttuuriympäristön ja rakennetun kaupunkimiljöön suojelusta.

Liian pitkään on keskusteltu väärästä asiasta: kentän lopettamisesta ja alueen uudisrakentamisesta. Keskustelun fokus olisi pitänyt jo aikaa sitten siirtää siihen, miten kenttää kehitetään ja korjataan. Ensi töiksi pitäisi kunnostaa aluetta ympäröivä aita ja käydä käsiksi myös pääkiitoradan pidentämiseen pohjoispäästä. Saneeraustoimin kentästä saataisiin toimiva myös liikelentoja ajatellen.

Kirjoitin kentän suojelemisen ja kehittämisen puolesta jo vuonna 2016 jutun ”Uhanalainen Malmin lentoasema suojeltava kulttuuriympäristönä”, jossa tilitin pääargumenttini. Ellei kaupunki kenttää pelasta, on alue rakennuksineen ja toimintoineen suojeltava valtiollisin toimin tai EU:n väliintulolla.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Rasismia vai taloudenhoitoa?

Meille perussuomalaisille sanotaan usein, että meitä ei voi äänestää, koska olemme rasisteja. Siis valtamedian mukaan.

Mietitäänpä taaskin hieman. Vastahakoisuutemme sosiaalietuusperäistä maahanmuuttoa kohtaan johtuu taloudesta. Kyse ei ole rasismista vaan siitä, kuinka suomalaisilta ihmisiltä kannetut verovarat käytetään.

Ei ole rasismia sanoa, että haluamme suomalaisten ihmisten verovarat käytettäviksi suomalaisten ihmisten omaksi hyväksi eikä vieraiden kansakuntien hyväksi.

Tämä nojaa meritokraattiseen (ansaintaperustaiseen) oikeudenmukaisuuskäsitykseen, johon perustuu myös verojenkannon oikeutus. Jos verovarat eivät palaudu oman kansakunnan hyväksi, menee moraalinen oikeutus verottamiselta, ja pois sulavat sekä halu hankkia verotettavaa tuloa että maksaa veroja.

Progressiivisen verotuksen vuoksi varat palautuvat kansalaisille vuotavalla sangolla, mutta kuitenkin. Kieroa on, että monet tukiriippuvaiset ihmiset ovat itse vaatineet tähän maahan lisää tukiriippuvaisia ihmisiä maahanmuuton kautta.

Kansallisvaltio on etujärjestö, jonka tehtävä on ajaa omien kansalaistensa etua. Tämä vaikuttaa unohtuneen valtavirtapoliitikoilta, jotka ovat pyrkineet ostamaan moraalikarismaa ammentamalla hyväntekeväisyysrahaa vieraille veronmaksajien aarrearkusta.

Koska kyseessä on poliittinen teatteri, on maahanmuuttoa vaativien moraaliposeeraajien ainoaksi argumentiksi jäänyt perätön syytös: ”rasisti!” On kuitenkin täysin eri asia vastustaa haitalliseksi todettua maahanmuuttoa järjestelmäilmiönä makrotasolla kuin vastustaa jotakin ihmistä tai kansanryhmää yksilökäyttäytymisen mikrotasolla.

Itse peruslähtökohta, toisin sanoen se, että maahanmuutto on (työperäinen maahanmuutto mukaan lukien) julkisen talouden kannalta tappiollista, on tullut osoitetuksi taloustutkija Samuli Salmisen ja Suomen Perustan julkaisemissa tutkimuksissa, jotka löytyvät täältä, täältä ja täältä. Samaa johtopäätöstä tukevat myös tilintarkastaja Pauli Vahteran analyysit, jotka löytyvät täältä, täältä ja täältä.

Rasismilla eli rotusorrolla ei ole mitään tekemistä oman julkisen taloutemme rahanjaon ja veropolitiikan kanssa. Vaikerointi ylisukupolvisesta kaakaovelasta ei riitä syyllistämään nykyisin eläviä ja tulevia suomalaisia, joiden piikkiin valtavirtapoliitikot ovat kaatamassa valtionvelat. Mutta se riittää upottamaan pitkässä juoksussa koko valtiontalouden.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Keitä eduskuntaan Jussin lisäksi?

Pyöräilen paljon. Olen tahtoihminen Suomen ja suomalaisten puolesta. Taustallani kesäinen Helsinki.

Puolueemme tulee saamaan viimeisimpien vaaliennusteiden mukaan Helsingin vaalipiiristä kolme kansanedustajaa. Siihen riittää hyvällä tuurilla noin 11,5 prosentin ääniosuus.

Mikäli Perussuomalaisten kannatus Helsingissä alkaa seurata valtakunnallisen kannatuksen prosenttilukemia (tällä hetkellä noin 15 prosenttia), saamme eduskuntaan neljä edustajaa tästä vaalipiiristä.

Jussi Halla-ahon kova kannatus ja medianäkyvyys nostavat hänet tänä vuonna todennäköisesti vaalipiirin äänikuninkaaksi, sillä hän on tehnyt loistavan vaalityön.

Jussin äänimäärän jälkeen tulee pitkä matka tyhjää, ja äänestäjien tehtäväksi jää päättää, keillä ehdokkailla muut tuolit täytetään. Äänestäjien kannalta kympin kysymys onkin, keitä muita eduskuntaan valitaan Jussin lisäksi.

Se, että eduskuntaan voisi tulla valituksi ”Jussin äänillä” on joka tapauksessa virheellinen käsitys. Puheenjohtajamme vanavedessä valittavien järjestyksen ratkaisee nimenomaan ehdokkaiden oma äänimäärä. 

Jokainen puolueelle annettu ääni on puolestaan tärkeä, koska sen kautta ratkeaa vaalipiirissä saavutettavien eduskuntapaikkojen kokonaismäärä.

Lähdin eduskuntavaaleihin alun perin siksi, että katson puolueemme tarvitsevan toimintakykyistä väkeä uudessa tilanteessa. Olen ollut politiikassa taustatahona jo pitkään. Motivaationi on erinomainen, en päästä itseäni vähällä, ja haluan tehdä kanssanne tulosta.

Toivon luonnollisesti valituksi tuloa. Koska pääehdokkaan kova kannatus tasoittaa muiden ehdokkaiden äänimääriä, valintani voi mennä täpärälle. Siksi jokainen ääni on tärkeä, jopa ratkaiseva.

Puolueemme kannatuskasvu kampanja-aikana on seuraus kovasta vaalityöstä ja siitä, että vastaamme kansalaisten viestiin. Myös poliittiset ohjelmamme ovat paremmassa iskussa kuin koskaan. Kansalaiset voivat luottaa siihen, että pysymme linjoillamme. Oman vaalikirjani voi lukea täältä.

Puolueemme on uudistunut ja pessyt kasvonsa, ja edessä on äänten uusjako. On tärkeää antaa ääni tavalla, jolla se kuuluu eduskunnan suuressa salissa järjen ja realismin puolesta.

Meillä on vaikutusvaltaa, vaikka oppositiossa olisimmekin, sillä todellinen valta on aina sillä, jota vältellään ja sensuroidaan eniten. Meitä kuuntelevat herkällä korvalla nykyisin kaikki. Puhumme kansalaisille tärkeistä asioista, ja muut puolueet sekä media puhuvat sitten meistä. Meidän kauttamme voi pakottaa muut puolueet noudattamaan parempaa politiikkaa.

Toivon suomalaisten tekevän päätöksiä, joiden turvin he voivat luottaa siihen, että heidän asioitaan ajetaan ja heistä välitetään kaikissa, niin taloudellisissa, sosiaalisissa, asuntopoliittisissa kuin ulkoiseen turvallisuuteenkin liittyvissä asioissa.

Käytä äänesi!


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Politiikan hullut päivät vai 3 + 1 -päivät?

Haamukin on huomannut, että politiikan hullujen päivien tilalle pitää saada 99-päivät.

Politiikan eliittitavaratalossa ovat pyörineet jo pitkän aikaa niin sanotut vihervasemmistolaiset päivät.

Haamu on käynyt kalistelemassa kahleitaan, ja historian siipien havinaa on kuultu, vähän niin kuin eräskin epäonnistunut taloustieteilijä kuvasi tuotoksiaan: ”Aave vaeltaa Euroopassa, kommunismin aave.”

Ei ole myöskään ihme, että hienostoaatteen tavaratalo sukeltaa, ja haamulla ovat lakanat liekeissä. Siksi olisi aika tarjota vaihtoehto myös hallituksen politiikalle.

Me täällä Perussuomalaisten Helsingin piirissä toivomme, että tulevista vaaleista voitaisiin tehdä jäsenille eli ”asiakasomistajille” ja kaikille muillekin politiikan kuluttajille niin sanotut 3 + 1 -päivät.

Tavoite on saada Helsingistä eduskuntaan kolmen edellisissä vaaleissa tulleen paikan lisäksi yksi lisäpaikka. Ehdokaskattauksemme on uudistunut, kun politiikan ja yhteisvastuun sikseen jättäneet ovat väistyneet.

Me perussuomalaiset olemme solidaarisia, ja huolehdimme myös läheistemme elannosta.

Hyödynnä siis PS-etu, hyvä toveri, ja käy äänestämässä. Saat bonusta ja äänitorven itsellesi eduskuntaan. Osuihan ajatukseni myös suvaitsevaisuuden prismaan?

Tavoite on markkinatutkimusten valossa toiveikas, mutta ei se mahdoton ole. Näissä vaaleissa ratkaistaan nyt Suomen suunta: jatketaanko sukeltamista, vaikka pohja on jo saavutettu, vai olisiko aika palauttaa järki kansallisvaltiomme johtoon.

Mitään ei kuitenkaan halpuuteta, ei varsinkaan Suomea eikä suomalaisia, kuten tehtävänsä jättänyt hallitus.

Sanomme kuin kilpailijamme, ”titta på priset”. Sekään ei väitä mitään halvaksi vaan ainoastaan kehottaa ”katsomaan hinnan päälle”. Näin kannattaa tehdä etenkin maahanmuutto- ja ilmastonsuojeluasioissa.

Näissä vaaleissa ratkaistaan ennen kaikkea, ovatko edessä uppoavan tavaratalon Galna Dagar vai ”asiakasomistajaetua” suomalaisille tarjoavat 3 + 1 -päivät.

Vertaile siis ja valitse. Kilpailuta ja kerrytä tiliäsi. Jäsenenä saat jäsenetuja sekä lehden, jonka voit toki noutaa myös tapahtumistamme eri puolilta kaupunkia! Olen äänestäjien tavattavissa vaalikojuilla ja useimmissa tempauksissamme.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Korrektia korruptiota – Miksi en mainosta valtamediassa?

Haluanko edustaa kansaa Suomen eduskunnassa? – Mikä ettei. Sehän on suorastaan kutsumukseni ja kansalaisvelvollisuuteni.

Miksi sitten en mainosta vaaleissa ja valtamediassa (puolueen omaa vaalimainontaa lukuun ottamatta)? – Mietitäänpä vähän.

Rakastatko mainoksia tai pidätkö siitä, että elokuvan katselu kesken kaiken katkaistaan ja joudut seuraamaan kaupallisia tiedotteita?

Entä pidätkö tärkeänä postiluukusta tulvivia mainoksia tai katukuvaa kaunistavia banderolleja?

Valitaanko eduskuntaan paras mainos vai osaava ja tekevä ehdokas?

Siitä päättävät tietenkin äänestäjät. Tarjoan kuitenkin äänestäjille vaihtoehdon. Äänestäjät voivat olla kauttani osoittamassa, että eduskuntaan selviytyy ehdokas, joka ei pyri ostamaan kannatustaan vaalirahoituksella, medianäkyvyydellä eikä valtamedian mainostilasta vaatimalla rahalla.

Tavoittelen valituksi tuloa vain omilla ansioillani ja omalla kampanjallani, joka perustuu vapaaehtoistyöhön. Arvelen myös, että Perussuomalaisella puolueella ei ole paljoakaan ”rahalla ostettavissa olevia äänestäjiä”. Olemme arvopuolue, ja meillä painaa sisältö. Mainosten sijasta tarjoan tuotteena itseni.


Ehdokkaat ostetaan ennen vaaleja vaalimainontaa rahoittamalla

Mistä sitten moinen mainosvastaisuus? – En vastusta mainontaa sinänsä vaan mielikuvallisuutta, joka ehdokkaista luodaan mainonnalla. Käyn vastustamaan myös korruptiota.

Korruption tutkija Anders Blom väitteli jokin aika sitten Turun yliopistossa tohtoriksi etujärjestöjen harjoittamasta lobbauksesta (katso myös hänen kirjaansa Veljeskunta). Blomin mukaan kansanedustajiin käytetään vuosittain uskomattomia summia mielipiteiden pehmittämiseksi ja voitelemiseksi.

Tutkimuksen mukaan kaikkein kannattavinta on ostaa edustaja ennen valintaa: vaalirahoituksella. Tämän osoitti myös Kehittyvien Maakuntien Suomi ry (KMS). Professori Esko Riepulan ja tutkija Petri Koikkalaisen kirjan Näin valta ostetaan mukaan se oli Kepun ja Kokoomuksen yritys luoda maahamme pysyvä korruptiojärjestelmä.

Meitä perussuomalaisia haukutaan estoitta ”populisteiksi”, sillä takanamme ei ole korporaatioita (työmarkkinajärjestöjä) kuten vasemmistolla, ei maataloutta niin kuin Kepulla, ei kauppaa eikä teollisuutta kuten Kokoomuksella eikä ympäristöliikettä kuten Vihreillä. Kristillistenkin takana sanotaan olevan jotain. Näille puolueille tulvii rahaa ovista ja ikkunoista. Talouselämä ja intressipiirit maksavat heidän mainoksensa. Ja luovat sitä kautta koko ehdokkaan.

Firmat ja yksityishenkilöt sitouttavat ehdokkaat ennen vaaleja rahoittamalla vaalimainontaa, ja mainonnalla puolueet ostavat kannatuksen äänestäjiltä. Valtamedia puolestaan kätilöi ääniä omille suosikeilleen valikoivalla journalismilla: jakamalla ilmaismainosta toimituksellisin keinoin julkisuudessa. Olet kai huomannut, miten lehdet ja sähköinen media täyttyvät toimitusten suosikkien haastatteluista ja bloginostoista.

Meillä perussuomalaisilla on takanamme ja tukenamme vain vahva poliittinen agenda ja toivon mukaan myös kannatus. Sitä on tapana sanoa demokratiaksi.

Olen Perussuomalaisissa juuri siksi, että puolueemme kautta voi edistää kansanvaltaa vailla sitoutumista etujärjestöihin, taloudellisiin etupiireihin tai muihin lahkoihin. Nyt on tärkeää edistää ja valvoa kansallista kokonaisetua eikä intressiryhmiä. Siksi kaikkien pitäisi kulkea järki edellä.

Olen aina sanonut, että puolueemme kautta voi edistää nimenomaan filosofista ajattelua, sillä meitä eivät rajoita poliittisen korrektiuden pidäkkeet. Tätä piirrettä toiminnassamme moititaan milloin milläkin nimellä, mutta oikeasti takana on vain julkinen järjen käyttö, jota Sokrateskin harjoitti.

No, eihän vaaliavustuksissa vikaa ole ehdokkaiden näkökulmasta. Itse en voisi kuitenkaan ottaa järjestöjen enkä yritysten avustuksia vastaan, sillä hyvän kansanedustajan pitää voida tehdä ratkaisuja omalta pohjaltaan ja kansallisen kokonaisedun näkökulmasta.


Kansallinen etu egotrippien edelle

Nyt ei ole totisesti etukäräjöinnin aika. Kansallisen edun kannalta kohtalokasta on, jos eri yhteiskuntatoimijat ja osapuolet keskittyvät kaivelemaan omaa napaansa ja kiskovat köydestä kukin omaan suuntaansa.

Vastuullisen poliitikon ei pidä myöntyä intressiryhmien edessä vaan puolustaa suomalaista yhteiskuntaa lyhytnäköisen follow the money -ajattelun sijasta. Se on vastuullisuutta ja rehellisyyttä, kuten sekin, ettei luvata mitään, mitä ei voida pitää.

Itse toimin urheilijan logiikalla, en dopingilla, ja puolustan maatani kilpailemalla reilusti omassa joukkueessani.

En mainosta, koska

1) äänestäjät eivät yleensä pidä mainoksista,

2) mainokset luovat harhakuvia ehdokkaista,

3) niitä tarvitsevat vain ehdokkaat, jotka eivät muuten pärjäisi,

4) mainosten mainostusluonne jo sinänsä paljastaa, että kyse on manipulaatiosta,

5) mainosrahat saava valtamedia suhtautuu kielteisesti jopa niihin, jotka maksavat itse mainoksensa, kuten Donald Trumpiin,

6) mainostaminen rikastuttaa valtamediaa, joka kohtelee perussuomalaisia brezhneviläisesti,

7) valistuneet kansalaiset osaavat nykyisin itse hakea mieleisensä ehdokkaan eivätkä tarvitse mainontaa.

Sivumennen sanottakoon, että valtamedia ei ole suonut minulle minuuttiakaan ilmaismainosta haastattelujen eikä TV-esiintymisten muodossa, vaikka valtamedian suosikeille näkyvyyttä myönnetään kyllä tuntien mitoilla niin, että kissavideot kalpenevat.

Tilanne ei toisaalta haittaa minua lainkaan. En voi nytkään astua kotoani kadulle ilman, että joku tulee sanomaan tuntevansa ajatukseni sosiaalisesta mediasta! Todellinen julkkis ei olekaan sellainen, joka esiintyy joka päivä televisiossa tai Helsingin Sanomissa, vaan sellainen, joka tunnetaan siitä huolimatta, että emme esiinny juuri koskaan missään.

En mainosta valtamediassa siksikään, että valtamedia on suhtautunut penseästi kaikkiin perussuomalaisiin. Olisi moraalisesti väärin tukea rahallisesti tahoja, jotka järjestelmällisesti haukkuvat meitä ja pelaavat vispilänkauppaa muiden puolueiden kanssa.

Vaalit ovat politiikan verkkokauppa, jonka markkinaosuus nousee. Tämä vaali tarjoaa kansalaisille hyvän keinon osoittaa sosiaalisen median voiman. Näen vaalin kokeena siitä, kuinka pitkälle somen dynamo riittää, ja koehenkilönä käytän itseäni. Osallistua voitte äänestämällä!


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Filosofi, sosiaalipsykologi
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

MTV3:n väittelykisasta – Miksi voitin?

MTV3 lähetti puoluetoimistoille helmikuussa kyselyn, jossa tiedusteltiin osallistujia eduskuntavaalien väittelykisaan nimeltä Sinustako kansanedustaja?

Myös perussuomalainen puolue sai esittää muutamaa sopivaksi katsomaansa ehdokasta MTV3-kanavalle, joka valitsi jokaisesta puolueesta kaksi ehdokasta esikarsintaan.

Heistä toisen MTV3:n oma ”asiantuntijaraati” valitsi sitten loppukilpailuun, jossa kilpailijat väittelivät muiden puolueiden ehdokkaita vastaan.

Koska olen parikin kertaa onnistunut väittelemään tohtoriksi, Perussuomalaisten puoluetoimisto esitti MTV3:n kilpailuun muiden muassa minua. MTV3 puolestaan karsi minut pois välittömästi eikä valinnut minua edes esikarsintaan. Tämä on omituista, koska minun pitäisi olla kelpo väittelijä.

Riikka Purran lisäksi kukaan muu puoluetoimistomme esittämä ehdokas ei kelvannut MTV3:lle, vaan kanava kutsui puoluetoimistomme ehdottamien henkilöiden ohitse esikarsintaan Sebastian Tynkkysen.

Ei ollut huono valinta hänkään, koska onhan Sebulla some-julkisuutta, ja hän on esiintynyt Big Brother -ohjelmassa, joten TV-kanava halusi ilmeisesti hyödyntää hänen julkisuusarvonsa.

Riikasta ja Sebusta jatkoon selvisi Riikka, joka suoriutuikin kisasta loistavasti, joten hän olisi ansainnut voiton. Koska kaikki valta kilpailussa kuului tuomaristolle, kanava onnistui hävittämään Riikan loppukilpailussa.

Kuten nyt tiedämme, raati hävitti Riikan loppusuoralla väittelyssä kristillisdemarien Aki Ruotsalaa vastaan, sillä onhan maahanmuuton vastustaja aina pudotettava, olkoonpa vaikka vastassa henkilö, jonka mielestä homoja ei ole olemassa.

Siinä näyte MTV3:n suosimasta argumentaatiotaidosta. Julistaessaan Aki Ruotsalan loppukilpailun voittajaksi MTV3 kruunasi parhaaksi väittelijäksi seksuaalisen rasistin. Miksi valtamedia ei puhu mitään tästä?

Ainoa oikeanlainen menettely olisi ollut avata kilpailu yleisöäänestykselle, jolloin katsojat olisivat voineet päättää voittajasta.

Johtopäätökseni (1) on, että kanavan toimittajat tai tuomaristo oikeastaan kruunasivat minut voittajaksi. He pitivät minua niin ylivoimaisena, etteivät katsoneet tarpeelliseksi valita minua ensimmäiseenkään väittelyyn.

Toiseksi (2) he halusivat varmistaa, ettei finaalia voita kukaan perussuomalainen. Niin kuin ei nyt voittanutkaan. Koko kilpailu oli valtamedialle tyypilliseen tapaan masinoitu.

Kolmanneksi (3) säästyn häpeältä, koska ei tarvinnut tulla tuomariston tahallaan hävittämäksi.

Ja neljänneksi (4) ei tarvinnut taaskaan alistua apinaksi valtamedian peliin.

No, enpä olisi kovin mielelläni mennytkään kinaamaan kirkassilmäisten vihreiden tytön tylleröiden kanssa mainostelevision studiolle. Omasta mielestäni politiikan olemus ei ole kiistely, päälle huutaminen eikä kinaaminen kelloa vastaan.

Politiikan olemus koostuu johdonmukaisesta ja järkevästä ajattelusta sekä perusteellisesti pohditusta ohjelmasta, poliittisesta toimintakyvystä, kansalaisten kuuntelemisesta ja ymmärtämisestä sekä johtamistaidosta.

Kun on aikanaan miettinyt jonkin asian loppuun asti, ei tarvitse vikistä kaiken maailman vihreiden ja vasemmistolaisten maailmanparantajien ideoita vastaan.

Mutta valtamedian ohjelmissahan ei ole kyse mistään tiedonvälityksestä vaan ”asiaviihteestä”, josta on vaikea sanoa, kumpaa se on: asiaa vai viihdettä? Sanoisin, että se on itsensä ylittävää parodiaa ja populismia.

Harmi vain, että mitättömällä julkisuudella sahataan silmään äänestäjiä median kolistellessa tyhjiä tynnyreitä.

Sen sijaan omista ohjelmistani ja poliittisesta linjanvedostani valtamedia on pysynyt hipi hiljaa, niin kuin aina. Tämä onkin taannut minulle hyvän tilaisuuden kertoa ajatuksistani kirjojen ja sosiaalisen median kautta ilman häiritsevää mustamaalausta.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Lista – Kootut radio-ohjelmat

Täältä löydät Radio Vapaassa Helsingissä tekemämme ohjelmat. Kanssani studiossa on Marko Ekqvist. Ohessa ohjelmat teemoittain. Olemme käsitelleet kirjani Kuinka Suomi korjataan? Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu aihepiirejä.



Koulutus- ja tiedepolitiikka






Finanssipolitiikka






Maahanmuuttopolitiikka

 




Kulttuuri, media, sananvapaus ja digitalisaatio






Turvallisuuspolitiikka






Sosiaalipolitiikka ja terveydenhuolto






Liikennepolitiikka






Energia- ja ympäristöpolitiikka






Asuntopolitiikka






Yrittäminen ja omistaminen






Työpolitiikka






Valta- ja vaihtoehtomedian suhteet





Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Äänestäjän käsikirja – Mitä kansalaisen kannattaa tietää?

On paljon asioita, joita äänestäjien tulisi tietää voidakseen tehdä oikeita ratkaisuja.

Vaalikirjani Kuinka Suomi korjataan? Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu antaa tukea omien valintojen tekoon.

Tarjoan faktatietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen syy–seuraus-suhteista sekä autan tunnistamaan julkisen keskustelun yleisimmät väärinkäsitykset ja pötypuheet.

Päätin julkaista poliittiset näkemykseni ja ohjelmani kirjana, koska meistä perussuomalaisista levitetään perättömiä näkemyksiä valtamediassa, ja kansalaisia johdetaan harhaan niin maahanmuuttopolitiikassa kuin ilmastopolitiikassakin.

Nyt ei ole kyse esimerkiksi siitä, onko pakolaisuudelle joitakin perusteita, eikä siitä, vaikuttaako ihmisen toiminta ilmakehään vai ei.

Nyt on kyse siitä, mitä kaikki maksaa sekä siitä, keiden tai minkä valtioiden pitäisi kantaa vastuu ja missä laajuudessa. Juuri tästä politiikassa on kyse.

Periaatteeni on, että vain sitä jaetaan, mitä on. Jakamisessa on tärkein, eli suomalaisten ihmisten etu, asetettava kaiken muun edelle. Jaettavaa kakkua pitää kasvattaa työllisyyttä ja työn tuottavuutta parantamalla.

Näitä asioita ei edistetä moraaliposeerauksella eikä hyvesignaloinnilla, ei Angstia kylvämällä eikä katteettomilla lupauksilla, vaan tekemällä oikeat johtopäätökset ja toimimalla.

Vaalikirjani voit lukea tämän linkin takaa.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Miten vakuutan maahanmuuttokritiikillä eripuoluelaiset?

Koska näytän nauttivan kannatusta tai ainakin kiinnostusta yli puoluerajojen, minulta kysytään usein, miten aion vakuuttaa eri puolueiden äänestäjät maahanmuuttokritiikin tarpeellisuudesta.

Aristoteleen mukaan argumentti on retorisesti tehokas, kun se myötäilee yleisön tai vastaanottajien ajatusmaailmaa ja sanastoa sekä mahdollista sosiaalista kuplaa. Asiat pitää selittää ihmisten omalla kielellä. Tässä tulee muutamia lähestymistapoja, joiden uskon purevan.


Kokoomuslaisille:

Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää – eivät blingikorut, iPhonet eivätkä Kela Goldit – joten maahanmuutto ei ole rikkaus vaan hyväosaisilta pois!


Kepulaisille:

Ei pidä tehdä lehmänkauppoja eikä ostaa sikaa säkissä vaan laittaa sähköpaimenia tiluksille, tahi muuten valjastetaan kärryt hevosen eteen ja astuu vieras taloon kuin torppaan livahtaen kuin koira veräjästä. Joten nyt tämä lypsäminen kyllä loppuu, sillä sitä kylvää mitä niittää, ja on sadonkorjuun aika.


Rkp:läisille:

Flyktningmigrationen måste också begränsas nu, eftersom de svensktalande kommunerna inte accepterade kareliska evakuerade efter kriget, när Veikko Vennamo var ordförende för bosättningsutskottet. [Myös nyt pitää rajoittaa pakolaisten maahanmuuttoa, sillä ruotsinkieliset kunnat eivät ottaneet vastaan Karjalan evakkoja sodan jälkeen Veikko Vennamon ollessa asutustoimikunnan puheenjohtaja.]


Sosiaalidemokraateille:

Koska monet ovat jo unohtaneet, mitä hienouksia Sdp sai aikaan viimeksi hallituksessa ollessaan, on ay-liikkeen ja työelämätasa-arvon kannalta tärkeää, että Sdp ajaa aloitetta ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta luopumiseksi yhdessä EK:n kanssa.


Vasemmistoliittolaisille:

Graffitiräppi

Jotta kavereina pysyttäis face to face,
on tärkee sanoo rajalla seis, seis.
Voi muuten venähtää kaikilta naama,
kun Marskil on allaan ratsuna laama.

Ei tarvita uutta alpakkakeisii,
se hurjan on muutenkin netissä kreisii.
Kukaan nettiä omistaa ei saa,
eikä toisia siellä feidaa.
Muuten on reppana kapitalisti
eikä suvaitsevainen nisti.

Järkeä kurja on ilmiantaa,
pukkina huvikseen tiedoksi kantaa.
Turha siis itsestään liikoja luulla,
hyvä on muitakin toisinaan kuulla.

Mieluummin dumpaa siis jointtisätkäs,
jottei käy niin, että nettis pätkäs.
Se varmaan myös sua itseäs pännii,
jos joudun sut ghostaan taikka bänniin.

Moraalia, hyvettä, mainetta nostaa,
jos voi muiden puolesta kostaa.
Mut logiikka huono on Robin Hoodeil,
kun maksaa sen toiset näillä huudeil.
Poseeraus kuittaa siis kukkarostas.
Kuka sen sulle muuten ostas?

Itse siis itsesi deletoi,
muitta mutkitta ignoroi.
Sitten sä oot kuin myynyt maasi:
sopii fraasi ”rahat maahan kaasi”.
Metodina jolla on sabotaasia,
kohteena olkoon Siperia, Aasia. – Yo!


Vihreille:

Paperittomien (ympäristösertifikaatilla tai ilman) esteetöntä kulkua on hillittävä ilmastonmuutoksen vuoksi, sillä väestöjen siirtyminen pohjoisemmaksi on energiaintensiivistä, kasvattaa hiilijalanjälkeä ja tuottaa kasvihuonepäästöjä sekä yhdyskuntajätettä, jota kotikompostointi ei riitä biohajottamaan saati uusiokäyttämään hiilinieluissa. Siksi myös turvapaikanhakijat tulisi kierrättää palautusprosessissa tai hyödyntää heidän työvoimansa yhteiskäyttöisessä alustataloudessa.


Kristillisdemareille:

Sanassa (ei kaupunki) meitä kehotetaan varomaan vääriä profeettoja. Voimme siis käydä uskontaistoon vailla huolta, sillä vastaanottavuutemme ja armeliaisuutemme riittämättömyydestä johtuvan syyllisyytemme sekä oman puutteellisuutemme keskellä meitä kuitenkin lohduttaa tieto, että horjataessamme luojamme syliin on 1600-luvun kaakaovelkammekin viimein maksettu.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Kokoomuksen ”maahanmuuttorealismi” on synkeä bluffi

Helsinki on köyhien ja asuntoriistettyjen ihmisten suurkaupunki, jossa on paljon Kokoomusta äänestäviä ja mielikuvitusrikkaita ihmisiä. Olen kohdannut vaalikentillä liikkuessani usein väitteen, että ”olet oikeassa kaikessa mitä sanot vaalikirjassasi, mutta puolueesi vain on väärä”.

Heidän mielestään pitäisi kuulemma edustaa Kokoomusta, koska puolueella on kauheasti vaikutusvaltaa Helsingissä ja kokoomuslaisilla on kauneimmat vaatteet.

Usein sanotaan, että Perussuomalaisia ei kannata äänestää, vaikka meitä ja näkemyksiämme kannattaisikin. Syynä on käsitys, että puolueemme ei päätyisi hallitukseen kuitenkaan. Tämän takana on muun muassa Kokoomuksen pyrkimys eristää meidät politiikasta.

Kokoomuslaiset kauppaavat itseään nyt Perussuomalaisten maahanmuuttoagendalla ja vannovat, että Kokoomuksen kautta ääni vaikuttaa paremmin, kun puolue menee hallitukseen.

Totuus on aivan päinvastainen. Kokoomuksella on ollut aikaa näyttää, mihin se kykenee ”järkevän, vastuullisen ja rajatun” maahanmuuttopolitiikan tekijänä. – Ei yhtään mihinkään. Puolue on kolmen sisäministerinsä toimesta pitänyt ovia apposen auki kaikille tulijoille täysin valikoimattomasti. Kyseessä on puolueen linja, sillä se on ollut jo usean ministerin (Risikko, Orpo ja Mykkänen) tahto.

Sama näkyy Kokoomuksen suhtautumisessa autoiluun. Mainoksissa lupaudutaan olemaan autoilijoiden asialla, mutta teot ja poliittiset kannanotot puhuvat aivan muuta.

Sellainen äänestäjä, joka uskoo tuota vedätystä, ei huomaa, miten Kokoomus pettää. Hän antaa Kokoomuksen jymäyttää itseään ja uskoessaan pettää myös itse itseään! Itsepetos taas on petoksista pahin, sillä syyllinen on paikalla koko ajan. Muistatte kai, kuinka Kokoomus petti ensi töikseen myös koulutuslupauksen saadakseen rahaa äkillisesti kasvaneisiin maahanmuuttokuluihin syksyllä 2015.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Vaalikentillä liikkuu Wille Rydmanin ja Atte Kalevan kaltaisia kannatuksen kalastelijoita, jotka roolipelaavat Perussuomalaisten agendalla. Heidän pääaseensa on puolueeseemme kohdistettu epäluulo, että Perussuomalaisille annettu ääni ei päätyisi hallitusvaltaan ja että Kokoomukselle annettuna myös maahanmuuttokriitikon ääni menee muka paremmin perille.

Tosiasiassa Kokoomuksen roolipelaajille annettu ääni päätyisi samaan kasaan Orpon, Mykkäsen ja Stubbin edustaman linjan kanssa, eli ”jatkuvan, turvallisen ja järjestelmällisen” (GCM) maahanmuuton edistämiseen.

Ja se linja on sama, jonka jo Jyrki Katainen möläytti arvioidessaan Suomen tarvitsevan 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2020 mennessä (asian voi muistin virkistykseksi kerrata täältä). Sairaanhoitajille vuonna 2007 antamansa 500 euron palkankorotuslupauksen Katainen kuittasi määräämällä hoitajat pakkolailla töihin.

Paha sanoa, mutta tämä on sitä Kokoomuksen markkinoimaa ”realismia”, toiselta nimeltään posketonta bluffia.

Kokoomus ja Sdp tarjoilevat nyt vaaleja ”pääministerivaaleina”. Ne markkinoivat itseään tai toisiaan argumentilla: valitse kahdesta huonosta vähemmän huono. Pelkäksi ”pääministerivaaliksi” myös media koettaa vaalin kaventaa, sillä näköpiirissä on Kokoomuksen ja Sdp:n päätyminen yhteiseen hallitukseen.

Vaikeuksia tosin tulee, sillä Kokoomuksen listalla ovat EK:n nykyiset vedättäjät, Risto Penttilä ja Juhana Vartiainen, joka romuttasi muun muassa suomalaisen omistusasumisen perustukset täysin.

Kansalaisten ei kannattaisi äänestää taktisesti sen mukaan, mitä media ja valtavirtapoliitikot heille tarjoilevat, vaan strategisesti sen mukaan, mitä he oikeasti ajattelevat ja haluavat. Todellisten mielipiteiden ilmaiseminen on vaalien idea. Tätä kautta se ääni menee oikeasti perille.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki


Aiheeseen liittyvää:

Annatko jymäyttää itseäsi ”pääministerivaalilla”?
Mihin uutta oikeistoa tarvitaan? 
Muistin tueksi: Mitä jos SDP:stä tulee pääministeripuolue?  
GCM + pakolaiskiintiön nosto + EU:n ulkoiset turvapaikkakeskukset = Ilmasilta
Kulissien takainen maahanmuutto ja SDP:n keinot
Tymäkkä tutkimus maahanmuuton kustannuksista
Ketutus

Tasa-arvoa miehille ja naisille

Keräilin poikaiällä postimerkkejä, ja eräässä niistä oli Minna Canthin kuva. Joskus pohdin, mitä hän mahtoi tehdä saadakseen kunnian päätyä postimerkkiin. Rohkenin epäillä myös hänen sukupuoltaan, sillä kuvassa näytti olevan todellinen über-tankki, jonka ryhdikäs asento veti vertoja marskalkka Mannerheimille (voitte vertailla asiaa täältä ja täältä).

Viime tiistaina Minna Canthin päivänä 19.3. vietettiin tasa-arvon päivää. Tasa-arvon käsite on filosofisesti epäilyttävä, sillä jos arvot ovat tasan, ei ole arvoja ollenkaan. Arvon käsite onkin hierarkkinen. Voidaksemme tunnistaa arvoja, jotkin arvot pitää määritellä tärkeämmiksi kuin toiset. Tämä taas perustuu kykyymme ja velvollisuuteemme erottaa hyvä huonosta, hyödyllinen haitallisesta ja oikea väärästä.

Myöskään suvaitsevuus ei voi olla valikoimatonta, vaan sen pitää perustua arvostelukykyyn ja valitsemiseen. Jos arvojen kesken vallitsisi tasatilanne, eläisimme yksiarvoisuudessa, eli totalitarismissa. Välttääkseen tämän kiusallisen mielleyhtymän myös perustuslakimme kirjoittaja on puhunut vain yhdenvertaisuudesta eikä tasa-arvoisuudesta.

Tasa-arvo on siis filosofisesti varsin kompleksinen ihanne. Selvää joka tapauksessa on, että mikäli tasa-arvoa on, se kasvaa tai heikkenee yhdessä koskien kaikkia ryhmiä. Kun jonkun asema kohentuu, toisen useasti heikkenee, jolloin tasa-arvon kokonaismäärä ei välttämättä nouse. Oikeudenmukaisuus taas ei ole tasa-arvoa, vaan sen pitää seurata ansaintaperiaatetta.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on tuottaa sukupuolista tasa-arvoa miehille, mutta samalla myös naisille, sillä sitähän tasa-arvo merkitsee. Tasa-arvoa ei voida tuottaa erikseen vain tietyille ihmisryhmille, sillä se olisi vastoin tasa-arvon olemusta. Niinpä tasa-arvoa ei tavoiteta telaketjuilla. Otetaanpa pari esimerkkiä.


Nykyistä paremmat terveystarkastukset miehille

Syöpäsairaudet näyttävät kohtelevan ihmisiä sukupuolisen tasa-arvon mukaisesti, sillä sukupuolisidonnaisia syöpiä löydettiin viime vuonna sekä miehiä että naisia koskien melkein yhtä paljon. Miesten eturauhassyöpiä todettiin vuoden aikana hieman yli 5000 ja rintasyöpiä noin 5000.

Sen sijaan terveydenhuollossa ja yhteiskunnassa miehiä ja naisia ei kohdella tasavertaisesti. Naisille on jatkuvat rintaryöpäseulonnat ja mammografia. Miehille ei systemaattisia eturauhastutkimuksia järjestetä.

Jokin aika sitten eräs THL:n naispuolinen lääkäri selitteli televisio-ohjelmassa, että miehille tutkimuksia ei tarvitse tehdä, koska yli 90 prosenttia eturauhassyövistä paranee. Mutta täytyykö kaikki jättää vain jälkikäteishoitojen varaan? Tutkimusten mukaan eturauhassyöpä on levitessään tappava.

Haastatellun lääkärin argumentaatiossa oli puolustelun sävyä. Terveyshallinnolle on kunnia-asia olla oikeassa ja puolustaa omaa linjaansa, vaikka väärässä olisikin. Norsunluutorneista ei laskeuduta varsinkaan silloin, jos on tullut sinne kepeillä ajetuksi.

Siis tutkimukset voimaan. Koska miehet kuolevat naisia nuorempina, olisi perusteltua tehdä miehille myös laajempia terveyskatsastuksia.


Erektiolääkkeet korvattaviksi tai vapaiksi

Toinen merkittävä epätasa-arvon aihe on, että miesten erektiolääkkeistä ei myönnetä yleistä Kela-korvausta, vaikka kyseessä on sekä fyysisesti että psyykkisesti tärkeä asia eikä mikään mukavuustekijä, huvittelu tai ylellisyys, kuten usein väitetään.

Miesten ja yleisen seksuaaliterveyden laiminlyöminen on väärin, sillä nauttisihan siitä monessa tapauksessa nainenkin. Nykyisessä puritaanisessa, rangaistusfetisistisessä ja seksuaalisuutta vaarallistavassa yhteiskunnassa nautinnot arvotetaan ikään kuin niissä olisi jotakin pahaa. Katsotaan, että kärsimys kirkastaa sielua. Miestä alistetaan tai laiminlyödään etuoikeutetuksi (virheellisesti) mielletyn sukupuoliroolinsa vuoksi.

Erektiolääkkeet ja niiden geneeriset valmisteet pitäisi tehdä Kela-korvattaviksi tai reseptivapaiksi, kuten muutamissa Etelä-Euroopan maissa. Viagran, Cialiksen ja niiden rinnakkaisvalmisteiden vapaus saattaa olla yksi syy eteläisten maiden aktiivisempaan seksuaalikulttuuriin, ja vapauttamisesta voisi olla apua myös Suomen heikkoon syntyvyyteen.

Viagralla voitaisiin kohottaa myös ”taitettua indeksiä” koskevan puheen tasoa. Mutta tasa-arvon alkajaisiksi Kela-korvattavuus pitäisi saattaa voimaan.

Juonsimme Marko Ekqvistin kanssa radio-ohjelmaa Sairaanhoitajapäiviltä Messukeskuksesta 21.3.2019.

Nämä ehdotukset tulivat mieleeni, sillä monissa vaalikoneissa kyseltiin ahkerasti muun muassa apteekkioikeuksista ja perättiin kannanottoja kysymykseen, pitäisikö yleisimpiä reseptivapaita lääkkeitä myydä ruokakaupoissa ja kioskeissa.

Kysymys apteekkien toimiluvista on nähdäkseni marginaalinen, sillä ihmiset voivat nykyisinkin tilata sekä käsikauppa- että reseptilääkkeitä netistä suoraan koteihinsa, eikä päänsärkypillereitäkään tarvitse kärrätä ulos supermarkettien ostoskärryissä.

Terveydenhuollossa olisi tärkeämpääkin uudistettavaa ja korjattavaa, vaikka toki myös apteekkien avaaminen kilpailulle voisi tervehdyttää tilannetta.

Mitä merkitystä asialla on tasa-arvon kannalta? Olenko miesasiamies? – En. Olen MGTOW-mies, siis mies, joka kulkee omia polkujaan (men go their own ways). Miesasiamiehenä toimiminen olisi nähdäkseni vain käänteistä feminismiä, joka hyödyntää samoja menetelmiä, eli tasa-arvon tavoittelua irrallisena ja eturyhmäpoliittisena asiana – näkemättä, että tasa-arvo on yhteinen asiamme.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Filosofi, sosiaalipsykologi
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Sinkut poliitikoille pelkkää ilmaa

Yksin asuvat ovat olleet valtavirtapoliitikoille pelkkää ilmaa. Niinpä muutamat aktiiviset kansalaiset ovat perustaneet yhdistystoimintaa, jolla yksin asuvien asemaa pyritään parantamaan.

Yksinasuvat ry lähetti myös minulle alkuvuodesta mielipidetiedustelun, jossa kysyttiin, mitä ajattelen kansanedustajaehdokkaana yksin asuvien asemasta.

Sosiologisesti katsoen sinkkuuntuminen on seuraus yksilöllistymisestä, joka puolestaan ilmentää monikulttuuriseen yhteiskuntaan liittyvää sosiaalisen luottamuksen rapautumista. Monet ihmiset viihtyvät omissa oloissaan, sillä sosiaalinen pääoma on heikentynyt, eivätkä samoihin viiteryhmiinkään kuuluvat enää viihdy keskenään. Tätä osoittavat muun muassa Harvard-professori Robert D. Putnamin tutkimukset.

Yksin oleiluun on ohjannut etenkin maahanmuuton aiheuttama asuntomarkkinoiden kiristyminen ja siihen liittyvä asuntokurjuus ja olosuhteiden huonontuminen kasvukeskuksissa. Koska yksin eläminen korreloi vahvasti syrjäytymisen kanssa, minulta löytyy huomattavasti poliittista motivaatiota korjata myös sinkkujen oloja. Vastasin siis mielelläni Yksinasuvat ry:n mielipidetiedusteluun.

Yhdistyksen tarkoitus oli julkaista vastaukset ennen vaaleja. Vastaan kuitenkin myös tässä omassa blogissani, ja syyn siihen saatte tietää lukemalla kirjoitukseni loppuun.

Asuminen

KYSYMYS: Kuuluuko yksinasuvien mielestänne tyytyä vuokrayksiöihin – jopa 15 neliömetrin huoneeseen, jonka vuokra on 500 euroa kuukaudessa?

VASTAUKSENI: Ahtaasti asuminen ei ole tietenkään mikään ihanne, vaan se johtuu asumisen huikeasta kallistumisesta kasvukeskuksissa. Tilannetta on pahentanut erityisesti maahanmuutto. Asumisen hinnan kohtuullistaminen, asuntojen saatavuuden parantaminen ja maahanmuuton rajoittaminen ovat poliittisen ohjelmani ydinkohtia.

KYSYMYS: Miten myös yksinasuvat saadaan tasapuolisesti mukaan omistusasumisen markkinoille?

VASTAUKSENI: Yksin asuvien tilannetta on vaikeuttanut se, että hyvin suuri osa kotitalouksista on nykyään yhden henkilön talouksia, ja siksi pienasunnoista on suuri kysyntä. Yksiössä asuminen maksaa lähes saman kuin kaksiossakin. Yhden ihmiset tulot eivät usein riitä omistusasunnon hankintaan. Avainasemassa on (1) edullisten pienasuntojen rakentaminen ja (2) se, että ketään ei etuoikeuteta asuntojonoissa perhepoliittisin perustein, kuten asukasmäärän perusteella. Yksin asuvia tulisi kohdella samoin kriteerein kuin perheitä.

KYSYMYS: Miten asumista voisi suunnitella niin, että yksinasuvien taloudelliset mahdollisuudet olisivat yhdenvertaiset pariskunnissa eläviin verrattuna?

VASTAUKSENI: Tärkeintä olisi rakentaa runsaasti pienasuntoja, joihin asukkailla on varaa. Valtio voisi tasapainottaa tilannetta myöntämällä yksin asuville samanlaisia taloudellisia helpotuksia kuin lapsiperheillekin. Myös pankit voisivat tuoda markkinoille yksin asuville paremmin sopivia rahoitusratkaisuja.

Etuudet

KYSYMYS: Miksi yksinasuva ei huolimatta pienemmistä kotitalouskohtaisista tuloistaan saa ansaita yhtä paljon pääomatuloja kuin pariskunnan puolisko, menettämättä työmarkkinatukea? (Työttömyysturvalaki 7 luku 7 §).

VASTAUKSENI: Kyseinen työttömyysturvalain kohta on ideologinen ja edustaa poliittisen vasemmiston omistamis- ja yrittämisvihamielistä asennetta. Se on kirjattu lakiin siksi. Suomessa on käytössä henkilökohtainen eikä postiluukkukohtainen verotus.

Julkiset palvelut

KYSYMYS: Miksi kotipalvelun hinnat lähes poikkeuksetta ovat suhteessa korkeammat yksinasuvalle kuin pariskunnan puoliskolle, vaikka maksukyky on yhden aikuisen talouksissa pienempi kuin pariskunnilla? Toisin sanoen, onko oikein että julkinen valta soveltaa vapaan markkinatalouden volyymihinnoittelustrategiaa?

VASTAUKSENI: Julkisorgaanit arvioivat asiaa kustannustehokkuuden perusteella siten, että useamman asukkaan kotitalouden palveleminen samalla kerralla tulee henkilöä kohti edullisemmaksi. Toisin sanoen hinta määräytyy kotitalouskohtaisesti eikä henkilökohtaisesti. Yhden ihmisen kotitalouden palveleminen tulee asukasta kohti kalliimmaksi, ja laskutus perustuu siihen. Asukkaan näkökulmasta se ei varmasti tunnu oikeudenmukaiselta.

KYSYMYKSENI: Onko yksinasuvan vanhuksen tai vammaisen turvallisuus ja oikeusturva tarpeeksi hyvin varmistettu kodin ulkopuolelta tulevilta uhilta?

VASTAUS: Tämä on tapauskohtainen asia. Turvallisuusolot poikkeavat paljon toisistaan, mutta oikeusturva (oikeudensaantivarmuus ja viranomaisten luotettavuus) Suomessa on hyvä. Turvallisuutta voidaan parantaa torjumalla haittamaahanmuuttoa, sillä on osoittautunut, että ulkomaalaisrikolliset ovat lähestyneet etenkin ikäihmisiä tai muutoin heikossa asemassa olevia. Ikäihmisiä olisi neuvottava suhtautumaan varautuneesti esimerkiksi netin kautta kohdistuviin uhkiin ja pankkitietojen tiedusteluihin.

Kansalaisen asema

KYSYMYS: Emme hyväksy sitä, että yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa mainitaan ja huomioidaan perheet, mutta hyvin harvoin jos koskaan yksinasuvaa. Miten aiotte huomioida eduskuntatyössänne yli miljoonan yksinasuvan mahdollisuuksien tasa-arvon maassamme?

VASTAUKSENI: Pitää paikkaansa, että yksin asuvat (tai ”sinkut”) ovat olleet poliittisille edustajille pitkään pelkkää ilmaa, vaikka esimerkiksi Helsingissä sinkkutalouksia on hyvin suuri osa. Tilanne on perustuslaillisen yhdenvertaisuussäädöksen (6 §) vastainen. Yksin asuminen korreloi myös syrjäytyneisyyden kanssa huolestuttavasti. Vaadin tilanteen tasa-arvoistamista kansalaisten perustuslailliseen yhdenvertaisuuteen vedoten.

Kuluttaja-asema

KYSYMYS: Yksinasuva maksaa lähes säännönmukaisesti ostamistaan tuotteista ja palveluista korkeampaa yksikköhintaa kuin pariskunta, vaikka kotitalouskohtaiset tulot ovat keskimäärin vähintään puolet pienemmät kuin pariskuntien talouksissa. Miten näkemyksenne mukaan
veropoliittisin keinoin voidaan lievittää yksinasuvan kulutusverotaakkaa?

VASTAUKSENI: Väite on totta, ja esimerkiksi matkat myydään lähes aina kahden henkilön matkoina, kun taas yksin matkustavalta peritään lähes kahden hintaa. Koska ongelma on markkinoilla, sitä voitaisiin parhaiten ratkoa kuluttajalainsäädännöllisin, markkinointiin liittyvin ja kaupan lainsäädäntöön liittyvin keinoin.
Kulutusveroratkaisuilla on hyvin vaikea puuttua asiaan, koska siviilisäädyn tiedusteleminen ja todisteleminen kauppojen kassoilla on hankalaa ja jopa mahdotonta. Lisäksi kulutusverohelpotusten myöntäminen sinkuille voisi ohjata hakeutumaan sankoin joukoin sinkun asemaan tai vilpillisyyteen siviilisäädyn todistelemisessa. Niinpä tehokkainta olisi ohjata markkinatoimijoita yhdenvertaiseen asiakaskohteluun.

Lainsäädäntö

KYSYMYS: Yhdenvertaisuuslain henkeä perheasemaan perustuvasta syrjinnän kiellosta ei huomioida muussa päätöksenteossa. Miten yhdenvertaisuuslaki (3 luku 8 §) pitäisi mielestänne ottaa huomioon muiden lakien valmistelussa?

VASTAUKSENI: Perheasemaan perustuvan syrjinnän kielto kuuluu yhdenvertaisuuslain (1325/2014) 8 §:n kirjaimeen eikä vain henkeen. On totta, että perheasemaan perustuva syrjintä on jäänyt pitkälti uskonnon ja kansalaisuuden perusteella tapahtuvien syrjintäilmiöiden varjoon, kuten ikäsyrjintäkin.
Yhdenvertaisuuslaki on johdeltu perustuslain (731/1999) yhdenvertaisuuskohdasta (6 §), ja se pitää ottaa huomioon muiden lakien valmistelussa. Tämä merkitsee, että periaatteessa esimerkiksi verotuksen puolisovähennykset ovat ristiriidassa yhdenvertaisuuden kanssa. Korjaamista asiassa siis on.

Tutkimus

KYSYMYS: Valtioneuvoston kanslia myönsi YSI-konsortiolle neljännesmiljoonan yksinelävien aseman tutkimukseen vuonna 2017. Tuloksena olemme saaneet lukea yksinasuvien yksinäisyydestä. Yksinäisyys ei ole yhdistyksen ja sen jäsenten mielestä ydinongelma. Ydinongelma on taloudellisen
yhdenvertaisuuden puute suhteessa muissa perhemuodostelmissa asuviin aikuisiin. Yli miljoonan väestönosaa koskevaa taloustutkimusta ei tehdä maassamme. Miten voisitte eduskunnassa vaikuttaa asiaan?

VASTAUKSENI: Mainittu tutkimustulos on yleistävä. Totuus asiassa on, että osa yksin asuvista kokee yksinäisyyttä, mutta toinen osa puolestaan kokee yksinäisyyden myönteisenä ja siksi asuukin sinkkuna. Molempia ryhmiä varmasti koettelee talous, joka tällä tavalla on noussut ydinongelmaksi.
Olen ammattitutkija ja näen, että yksin asuviakin tutkitaan kyllä, mutta tutkimus on ollut yksipuolista ollessaan lähinnä syrjäytymistutkimusta. Sen sijaan kokonaisena ryhmänä yksin asuvia on tutkittu vähemmän.
Taloudellisissa tutkimuksissa ja mielipidetiedusteluissa on kyllä otettu usein huomioon myös vastaajien asumismuoto, sillä asumis- ja perhemuodolla on vaikutusta esimerkiksi kulutuskäyttäytymiseen.
Myös eduskunta teettää usein tutkimuksia ja käyttää eri asiantuntijatahoja. Pidän tärkeänä, että eduskunta antaisi tutkimustoimeksiantonsa niin, että huomioon otettaisiin asuin- ja perhemuodot. Sen sijaan eduskunta ei voi pyrkiä vaikuttamaan tutkimuksen sisältöihin tieteellisen puolueettomuuden säilyttämiseksi.

Verotus

KYSYMYS: Miksi yksinasuva ei ole oikeutettu työasuntovähennykseen?

VASTAUKSENI: Ajatuksena on ilmeisesti ollut, että ihminen ei voi olla samaan aikaan kahdessa asunnossa. Todellisuudessa monet sinkut joutuvat pitämään kahta asuntoa, jos työasunto on eri paikkakunnalla kuin koti. Näin ollen asiakohta kaipaa korjausta.

KYSYMYS: Miksi yksinasuva ei saa yhdenvertaista kotitalousvähennystä käyttämistään kotitalouspalveluista verrattuna pariskuntina eläviin yksilöihin?

VASTAUKSENI: Tähän voisivat vastata vain ne edustajat ja ehdokkaat, jotka ovat olleet luomassa kyseistä periaatetta; minä en ole.

KYSYMYS: Onko yksinasuvan kokonaisveroaste suhteessa pariskunnassa elävään yksilöön yhdenvertainen?

VASTAUKSENI: Ei ole yhdenvertainen. Näin ollen asiaa ei koeta myöskään oikeudenmukaisena, koska yksin asuvien asuinkulut ovat suhteessa korkeammat. Myös tässä asiassa on korjaamisen aihetta.

KYSYJÄN LOPPUKOMMENTTI: Olemme iloisia, jos puolueenne tekee oman poliittisen ohjelman myös yksinasuville.

VASTAUKSENI: Kiitän ehdotuksesta ja kysymyksistä. Helsinkiläisenä olen saanut paljon palautetta ja toivomuksia yksin asuvien tilanteesta, ja sinkkutalouksien määrä kaupungissamme on suuri. Yksin asuvien aseman huomioiminen on osa omia vaaliteemojani. 


Mitä seurasi?

Parin päivän kuluttua kyselyyn vastaamisesta sain sähköpostiini viestin, jossa yhdistys pyörsi kyselynsä ilmaisten tyytymättömyyttä vastauksiini.

Yhdistyksen Jutta Järvinen kirjoitti näin: ”Kiitos mielenkiintoisista vastauksistasi. Tämä kampanjamme on pilotointivaiheessa ja tulemme vielä jonkin verran muuttamaan kysymyksiämme. Julkaisemme toki näitäkin vastauksia, mutta totean jo tässä vaiheessa, että tarkennamme vastausohjeitamme muun muassa pyytämällä eksakteja vastauksia vain yksinasuvia koskeviin näkökohtiin. Emme julkaise puolueiden omiin ohjelmiin sisältyviä näkökohtia, kuten mamu-linjauksia. Toivottavasti tämä käy sinulle.”

Ei käy päinsä, että mikään tutkija tai kyselijä voisi vastaukset saatuaan ryhtyä suodattamaan vastauksia tai muuntelemaan kysymyksiä saadakseen oman mielensä mukaisia tuloksia. Olisi tutkimuseettisesti väärin sondeerata mielipidetiedusteluja ”pilotoinnin” verukkeella.

Myöskään Yksinasuvat ry:n ei siis pitäisi muokata kysymyksiä tai valikoida vastauksia niin, että kansalaisille välittyy ehdokkaiden mielipiteistä todellisuutta vastaamaton tai muutoin harhaanjohtava kuva.

Järvinen kirjoitti myös: ”Esimerkiksi vastauksesi volyymihinnoittelukysymykseeni, jossa kerrot käytännön johtuvan kustannusajattelusta, voi toki pitää paikkansa, mutta se ei ole mielestäni hyväksyttävä ajattelutapa.”

Mielipidetiedusteluihin kuuluu, että kysyjän on hyväksyttävä vastaukset sellaisina kuin ne esitetään. Ne olisi vietävä tulosten joukkoon ja julkaistava, vaikka tiedustelija itse olisi jostakin yksityiskohdasta eri mieltä. Muunlainen menettely olisi tutkimuseettinen ja metodologinen rikkomus, ja yhdistys pyrkisi antamaan jäsenilleen ja muille kansalaisille valheellisen kuvan siitä, mitä ehdokkaat ajattelevat.

Vastaukseni ovat sitä paitsi yksin asuvien etujen ja suomalaisten yhdenvertaisuusperiaatteiden mukaisia.

Kuten Järvisen kannanotosta käy ilmi, hänen tyytymättömyytensä koski ensisijassa maahanmuuttonäkemystäni. Tosiasiassa maahanmuutto on keskeisimpiä syitä suomalaisten pahentuneeseen asuntotilanteeseen. Asuntotilannetta voitaisiin parantaa nimenomaan maahanmuuttoa rajoittamalla. Teema kuuluu siis asiaan aivan olennaisesti.

On ymmärrettävää, että eri intressitahot pyrkivät vaikuttamaan puolueisiin ja ehdokkaisiin. Mutta huolestuttavaa on, että mediajulkisuudessa, sosiaalisessa mediassa ja mielipidetiedusteluissa pyritään vaikuttamaan vaaleihin manipuloimalla tiedonsaantia ehdokkaiden näkemyksistä.

Niinpä on yksiselitteisesti väärin sensuroida perussuomalaisten ehdokkaiden tai puolueemme maahanmuuttolinjauksia. Sitä paitsi olisi omituista, että vaaleja koskevissa tiedusteluissa ei julkaistaisi ”puolueiden omiin ohjelmiin sisältyviä näkökohtia”, varsinkin kun yhdistys kyselynsä lopussa esitti jopa, että puolue tekisi ”oman poliittisen ohjelman myös yksin asuville”.

Tapaus osoittaa jälleen, kuinka perussuomalaisia ehdokkaita pyritään diskriminoimaan ja näkemyksiämme sensuroimaan valtamedian ja sosiaalisen median lisäksi myös mielipidetiedusteluissa. Saamieni tietojen mukaan tällaista vääristelyä esiintyy järjestökentässä paljon.

Koska yhdistyksestä ei kuulunut tammikuisen kyselyn jälkeen mitään, julkaisen poliittiset näkemykseni tässä, jotta myös yksin asuvat äänestäjät saisivat ilman yhdistyksen harjoittamaa suodatusta tietää, millä tavoin toimin järjestön jäsenkunnan ja muiden asiasta kiinnostuneiden hyväksi.

Miksi ”#Suostumus2018”-aloitteeseen ei pidä suostua?

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Hanna-Maria Zidan ja Vihreiden nuorten puheenjohtaja Iiris Suomela käynnistivät yhdessä kolmannen allekirjoittajan, Sini Al-Musawin, kanssa vuoden 2018 alkupuolella kansalaisaloitteen ilman selvää suostumusta tapahtuneiden sukupuoliyhdyntöjen määrittelemiseksi raiskauksiksi.

Nykyisin raiskaus on toisen pakottamista sukupuoliyhteyteen käyttämällä fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa. Raiskauksen määritelmää on jo aiemmin laajennettu niin, että raiskaus on kyseessä myös silloin, jos henkilö on kykenemätön puolustamaan itseään tai ilmaisemaan tahtoaan.

”#Suostumus2018” -hankkeen tavoitteena on kiristää seksuaalisen käyttäytymisen normiruuvia niin, sukupuoliyhteys ilman toisen suostumusta olisi raiskaus.

Hanke sai tarvittavat 50 000 allekirjoittajaa syksyllä 2018, ja lakialoitteen alullepanijat päättivät siirtää eduskunnalle antamisen vaalien yli toiveenaan, että sen kannattajat saisivat hyväksymiseen riittävän enemmistön istuntosaliin.

Mikä sitten ”#Suostumus2018”-kansalaisaloitteessa on vääristynyttä ja miksi hanketta ei pitäisi edistää eikä hyväksyä?


Oikeudelliset ja teonteoreettiset perustelut

1) Suostumuksen tai suostumattomuuden todisteleminen on jälkikäteen vaikeaa tai mahdotonta luotettavasti. Suostuminen tai suostumattomuus seksuaaliseen kanssakäymiseen ilmaistaan usein ei-kielellisesti ja ei-todisteellisesti. Seksuaaliseen kanssakäymiseen ryhtymistä ”ilman selvää suostumusta” ei voitaisi kriminalisoida luotettavan näytön hankkimisen vaikeuden vuoksi.

2) Suostumusajattelun prosessioikeudellinen puutteellisuus on ilmeistä myös toiminta-aktin intentionaalisuuden osalta. Oikeudellisessa ajattelussa tekoa tarkastellaan tekijän tarkoitusten, kuten tahallisuuden tai tahattomuuden, näkökulmasta. Tämä on tärkeää, sillä onhan tahaton kuolemantuottamuskin aivan eri asia kuin vakain aikein tehty murha. Jos huomio kiinnitettäisiin tekijän tarkoitusten sijasta uhrina pidetyn mielipiteisiin, uhrilla olisi mahdollisuus (a) muuttaa mielipidettään tuuliviirin tavoin teon jälkeen ja (b) päättää siitä, mitä tekijä ajattelee! Näin ”rikoksen” määritteleminen siirrettäisiin tekijän tarkoituksista hänen kykenemättömyyteensä lukea uhrina pidetyn ajatuksia. Tämä puolestaan olisi vastoin vuorovaikutuksen olemusta, sillä ihmiset eivät yleensäkään ole meedioita, jotka voisivat arvata toistensa tahtotiloja täydellisesti.

3) Mikäli suostumusajattelu hyväksyttäisiin, raiskauksen uhriksi laittautuneilla tai päätyneillä olisi seksuaalisen kanssakäymisen jälkeen mahdollisuus väittää sukupuoliaktin tapahtuneen tahdon vastaisesti. Näin voisi käydä esimerkiksi silloin, jos uhreina pidetyt ovat tyytymättömiä seksiin tai haluavat esimerkiksi kostaa kaunojaan kumppaneilleen. Koska tarkastelu olisi siirretty tekijän tarkoituksista uhrina pidetyn tahtotilaan, tämä antaisi kaiken vallan asioista päättämiseen uhrina pidetyn käsiin. Syyttäminen ja oikeuskäsittely tuottaisivat tuomioita automaattisesti, sillä oikeudessahan ollaan juuri siksi, että uhriksi väitetyllä on kielteinen näkemys seksuaalisesta kanssakäymisestä syytetyn kanssa. Tuomion saamiseksi voisi käytännössä riittää uhrin asemassa olevan ilmoitus oikeudelle. Oikeudellisessa ajattelussa ei todistusaineistona voida kuitenkaan pitää uhrin omaa mielipidettä, joka on kaiken lisäksi voinut muuttua mielivaltaisesti.

4) Suostumusajattelu voisi olla kielteistä myös uhrin roolissa olevan omalta kannalta. Ihminen voi suostua mihin tahansa esimerkiksi ollessaan lapsi. Suostumusaloitteen hyväksyminen heikentäisi uhrin oikeusturvaa, sillä subjektiivista suostumista voitaisiin pitää myös positiivisena näyttönä siitä, että oikeutus kanssakäymiseen joka tapauksessa on, vaikka teko ei olisikaan objektiivisiin arviointiperustein hyväksyttävä.

5) Raiskauksen yrityksenä voidaan jo nykyisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön puitteissa pitää kanssakäymisen päättymistä toisen kieltäytymiseen, jos uhrina pidetyn ”ei”-sanaa pidetään merkkinä seksuaalisesti aloitteellisen väkivaltaisesta suhtautumisesta. Tällöin toisen osapuolen kieltäytyminen ikään kuin tuottaa toisen tekemän raiskausyrityksen, mikä on loogisesti kestämätöntä. Kiellon vahvuus ei aiheuta tai ilmennä toisen ihmisen teon voimistumista, niin kuin kieltotaulujen ripustelu ei yleensäkään aiheuta sitä, että teonakti voimistuisi.

6) Vastuuta tai päätäntävaltaa määrätä omista tekemisistä ei pitäisi muissakaan yhteyksissä ulkoistaa tai siirtää tekijältä toisille yksilöille tai yhteiskunnalle. Vastuu voi olla tekijällä vain, mikäli hänet nähdään päätäntävaltaisena asiasta. Jos päätösvalta siirrettäisiin uhrin asemassa olevalle, hänelle kuuluisi itse asiassa kaikki vastuu raiskatuksi joutumisesta mutta toisaalta myös seksuaalisen kanssakäymisen onnistumisesta. Tässä tapauksessa uhri voisi olla itse syyllinen kaikkeen ja vastuussa kaikesta.

7) Seksuaalisen kanssakäymisen kyseessä ollessa toiminnan luonne tukee vastuun ja vallan mieltämistä yhteiseksi ja jaetuksi eikä syyllistävästi: jommankumman viaksi. Todistelutaakkaa ei pidä kuitenkaan jakaa osapuolten kesken juridisesti. Mikäli suostumuksen todistelutaakka jaettaisiin niin, että myös rikoksesta epäillyn tulisi todistaa, että rikosta ei ole tapahtunut, kyse olisi seksuaalisen vallan lukitsemisesta uhriksi laittautuneen käsilaukkuun asioissa, jotka eivät alkuunkaan ole todistettavissa.

8) Suostumusajattelun ongelmallisuus koskee myös ”avioliitossa tapahtuvaa raiskausta”, joka on jo kriminalisoitu Suomessa. Asian ollessa virallisen syytteen alainen rikos, syyttäjä voi nostaa syytteen uhrin vastustuksesta huolimatta, mikäli ”julkinen etu” sitä vaatii. Tämä merkitsee julkisen vallan tunkeutumista ihmisten makuuhuoneisiin ja on vastoin avioliiton olemusta. Avioliittohan merkitsee suostumista myös seksuaaliseen kanssakäymiseen, joten ’avioliitossa tapahtuva raiskaus’ on ristiriitainen käsitekyhäelmä. ”Avioliitossa tapahtuvan raiskauksen” saattaminen rangaistavaksi oli ympyrän neliöimistä ja vastoin avioliiton ideaa, sillä suostumus seksuaaliseen kanssakäymiseen on annettu jo avioliiton solmimisen yhteydessä. Mikäli jompikumpi sittemmin peräytyy lupauksestaan eikä suostu seksiin vaan alkaa syyttää toista raiskauksesta, hän tulee itse rikkoneeksi antamansa lupauksen tai suostumuksen. Avioliiton näkökulmasta rangaistavana tai vähintään moitittavana voitaisiin pitää suostumattomuutta seksiin.

9) Suostumuksen puuttumisen ja avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisointi ovat pahasta viedessään osapuolilta mahdollisuuden keskinäiseen sovitteluun ja anteeksiantoon. Osapuolilla pitäisi olla mahdollisuus myös katua seksuaalisen kanssakäymisen epäonnistumista, joten rikosoikeudellinen lähestymistapa muistuttaa herkkyydeltään giljotiinin terää.


Oikeussosiologiset, psykologiset ja kriminaalipoliittiset perustelut

10) Myös hankkeen sosiologinen ja psykologinen puoli on huteralla pohjalla. Suostumuksen vaatimisella pidätettäisiin seksuaalinen valta suostumattomalle osapuolelle, ja toinen (yleensä mies) ehdollistettaisiin tai taivuteltaisiin anomaan tai kerjäämään seksiä, mikä kumoaisi miehelle ominaisen valloittajan tai suorittajan roolin seksuaalisessa kanssakäymisessä. Tämä kohtelisi kaltoin miessukupuolta, joka heteroseksuaalisen kanssakäymisen olemuksen vuoksi on yleensä se aloitteellisempi osapuoli ja siksi alttiimpi joutumaan myös syytetyn penkille. Se entisestään pahentaisi miesten kokemia tasa-arvo-ongelmia, vähentäisi seksuaalista aloitteellisuutta ja siten todennäköisesti myös nautinnon määrää yhteiskunnassa.

11) Seksuaalisesta aloitteellisuudesta arvosteleminen on psykologisesti epäviisasta, sillä jatkuvan kurinpidon vuoksi aloitteet sammuvat helposti pois. Seksuaalisten aloitteiden tekijä ottaa suuren riskin altistaessaan itsensä torjutuksi tulemiselle. Torjuminen puolestaan vaikuttaa tuhoisasti, kun kieltely ja rangaistusfetisismi ovat muodostumassa yleisasenteiksi ”#Metoo”- ja ”Suostumus2018”-tyyppisten hankkeiden kautta. Seksuaalisten aloitteiden kohteena olevat voisivat tuntea itsensä imarrelluiksi ja kiittää aloitekykyisiä ihmisiä siitä, että heitäkin vielä on.

12) Rikollisuus lisääntyy kriminalisoimalla, kun ihmisten luonnollinen käyttäytyminen saatetaan vähä vähältä rangaistavaksi. Rikollisuus ei ole kuitenkaan vähentynyt niissä maissa, joissa langetetaan ankaria rangaistuksia, vaan juuri niissä rikollisuus laajimmin kukoistaa. Ankarat rangaistukset ovat tietenkin seuraus rikollisuudesta, mutta niillä ei ole onnistuttu kitkemään rikollisuutta pois. Myös rikollisuus voi seurata, lisääntyä tai pahentua ankarasta rangaistavuudesta. Kovien rangaistusten vuoksi yhteiskunnan oikeusperustus voidaan kokea vääräksi, jolloin rikollisuus koetaan oikeudenmukaisena ja kasvaa siksi.

13) Lähes kaikissa intohimorikoksissa rangaistusasteikon kiristäminen on väärä keino myös toivottujen käyttäytymisvaikutusten aikaansaamiseksi. Osoitettu on, että rangaistavuuden laajentamisella ja rangaistusasteikon kiristämisellä ei ole käyttäytymistä ohjaavaa pelotevaikutusta. Ihmisethän eivät tee intohimorikoksia vapaan harkintansa perusteella vaan siksi, että he kokevat ne välttämättömiksi. Oikeusministeriön vuonna 2018 julkaisemassa arviomuistiossa todetaan (s. 32):

”Kriminaalipoliittiseen tutkimustietoon perustuva vakiintunut käsitys on, että rangaistustason muutoksilla ei voida merkittävästi ohjailla rikollisuuden määrää. Suurtenkin rangaistustasoon tehtyjen muutosten vaikutukset jäävät yleensä hyvin vähäisiksi, eikä niiden vaikutusta rikollisuuteen kyetä välttämättä käytännössä havaitsemaan jälkikäteen.” Näin ollen ei voida puoltaa rangaistavuuden lisäämistä.

14) Koska intohimorikoksissa ihmiset toimivat halujensa ja tarpeidensa ohjaamina, ei myöskään rankaiseminen ole oikeudenmukaista. Kiinniotetut, pidätetyt, feministien läksytyksessä piestyt ja rangaistuksiin tuomitut miehet eivät voi ehkä alun alkaenkaan toimia täysin harkitusti, analyyttisesti ja suunnitelmallisesti, kuten omaisuus- ja talousrikolliset, joilla on vaihtoehtoja ja jotka siten ovat vastuussa teoistaan. Sen sijaan seksuaalisesti aktiiviset ihmiset voidaan nähdä myös itse omien intohimojensa uhreina, ja rangaistusten preventiivinen eli ennakolta eliminoiva pelotefunktio jää vähäiseksi.

15) Oikeussosiologisen ja kriminologisen tutkimuksen valossa rangaistavuus kasvattaa ihmisille rikollisen identiteetin ja siten lisää rikollisuutta. Tämä näkyy kasvatuksessa, kun pojille manipuloidaan kielteinen minäkuva seksuaalisuudesta syyllistämällä ja aloittellisuutta paheksumalla. Myös rangaistusten retributiivinen eli tilejä tasoittava sovitusvaikutus voi kääntyä yhteiskunnan vahingoksi, kun oikeus koetaan kostoksi, johon vastataan uudella kostolla. Myöskään eristäminen ei tue yhteiskuntakelpoisuutta vaan vähentää sitä.

16) Tuomiomielen ja moralismin leiskuessa ei pitäisi luoda järjestelmää, joka vain tuntuu siltä, että se vähentää rikollisuutta, vaikka se tosiasiassa lisääkin sitä. Parempi olisi pysyä järjestelmässä, joka vähentää tai rajoittaa rikollisuutta, vaikka se ei vaikuttaisi tekevän niin. Tärkeimmässä asemassa on seksuaalinormien säilyminen länsimaisina ja perusteiltaan vapaamielisinä.


Filosofiset ja vuorovaikutusteoreettiset perustelut

17) Seksuaalisessa kanssakäymisessä voi luonnollisesti tapahtua väärinkäsityksiä, tulkinnat ovat erilaisia, tahtotilat voivat muuttua ja osapuolten kokemat merkitykset vaihtelevat. Erimielisyyden mahdollisuuden poissulkeminen ja väärinkäsityksistä tai epävarmuudesta rankaiseminen eivät edistä ymmärtämistä vaan syventävät väärinkäsityksiä.

18) Seksissä on kyse kontaktin luomisesta, jonka alkuehtoja ei voida palauttaa pelkkään kieleen eikä johdella suostumusta tai epäsuostumusta yksiselitteisesti kuvaavista lauseista. Kontakteja luodaan tanssilavojen todellisuudessa esimerkiksi koskettelemalla, mikä olisi hyväksyttävä, eikä pitäisi paheksua asiaa iltapäivälehtien ja muiden moraalialarmnistien kannanotoilla, jotka ovatkin alkaneet muistuttaa kirkkotätien käsityksiä. Myös ”sopivuuden” rajaa on etukäteen mahdotonta määritellä, sillä kyse on joka tapauksessa kokeilemisesta ja tunteiden testaamisesta. Näin ollen myös väärinkäsitykset ovat mahdollisia, eikä niitä pidä alistaa rangaistusten uhalle. Seksiin päädytään, jos päädytään. ”Selvän suostumuksen” tiedustelu vaikuttaisi tökeröltä lähestymistavalta ja varmalta tavalta olla päätymättä mihinkään kanssakäymiseen.

19) Kontaktin luomisen ehdot, tilanteet ja rajat eivät ole yksiselitteisesti eivätkä kielellisesti määriteltävissä niin, että aihe voitaisiin ylipäänsä sisällyttää juridiseen keskustelukehykseen. Kyse olisi silloin ”elämismaailman kolonisaatiosta”, eli julkisen vallan tunkeutumisesta ihmisten yksityiselämään.

20) Filosofisesti katsoen ”suostumus” kuuluu aivan muuhun kuin seksuaaliseen, romanttiseen tai eroottiseen sanastoon. Se kytkee seksuaalisuuden normatiiviseen diskurssiin. Se liittyy aseksuaalisuuden, pidättäytymisen, torjunnan ja itse itsensä tai toinen toisensa rankaisemisen rekisteriin, jossa ei tunneta intohimoja.

21) Seksi kuitenkin on halua ja intohimoa, ja vaarana on, että ”#Suostumus2018”-hankkeen mukainen pyytelemään ja anelemaan taivutteleminen vaikuttaisi seksiin kahlitsevasti ja kuolettavasti. Kriminalisointi jatkaisi seksuaalisen kanssakäymisen siirtämistä intohimon, tarpeiden ja halujen maailmasta normatiiviseen viitekehykseen ja edistäisi siten seksuaalista ahdasmielisyyttä ja seksuaalisuuden vaarallistamista. Vaarassa on tietenkin myös halukkuus pariutumiseen, perheiden perustamiseen ja lisääntymiseen, ja tuloksena on yksinäisyyttä, happamuutta ja kurjuuden kokemuksia.

22) Moraalifilosofisesti tuomittavina voidaan pitää vain sellaisia tekoja, jotka ovat haitallisia tai jotka ovat sinänsä pahoja. Nykyisenä hyvän ja pahan tuolle puolen päätyneenä aikana katsotaan, että moraalista oikeutusta pitää arvioida vain haitallisuuden tai hyödyllisyyden perusteella. Jos teosta ei ole osoitettavissa selvää haittaa, se ei ole moraalisesti tuomittava. Ja vaikka haittaa olisikin, sekään ei vielä riitä tuomittavuuden perustaksi, sillä lähes kaikista teoista, joista on iloa tai hyötyä, voi olla jotakin haittaa. Eihän autoiluakaan kielletä siksi, että siitä voi olla suurta haittaa kuolonkolarien ja ilmansaasteiden vuoksi. Sama pätee seksuaalisuuteen. Myös seksuaalisuuden kriminalisoimisessa pitäisi olla maltillinen, sillä seksi on nautinnon lähde ja olennainen osa ihmisten itsetuntoa. Itsetunnon ongelmia ei pitäisi pyrkiä lääkitsemään toisiin ihmisiin kohdistuvalla uusmoralismilla, joka karkottaa kalat vedestä, eikä lohen loimutukseen päästä.

23) Seksin kahlitseminen ilmaisee uustaistolaista yleisnäkemystä, jonka mukaan sosialismi ajattelee yksilöiden puolesta ja valtion pitää päättää myös yksityisten kansalaisten petipuuhista. Sen sijaan poliittisessa oikeistossa katsotaan perinteisesti, että yksilöt ovat kykeneviä päättämään asioistaan itse, ilman valtion holhousta ja väliintuloa. Vihervasemmistossa vallitsee näkemys, että valtion täytyy ohjata yksilöiden elämää, kun taas oikeistossa ajatellaan, että valtio pitää alistaa yksilöiden palvelijaksi eikä yksilöitä valtioiden kontrolloitaviksi. Sukupuolielämän alueelle levitessään vasemmistolainen yleisasenne johtaa elämänalueista intiimeimmän ja yksilöllisimmän eli seksuaalisuuden huomaamattomaan ja vähäeleiseen sosialisointiin.

24) ”Metoo”- ja ”Suostumus2018”-hankkeet näyttävät pitävän tavoitteenaan rankaisemista eivätkä ymmärtämistä ja oikeudenmukaisuutta. Yltiölegalismi on seksin kyseessä ollessa yhtä turhaa ja haitallista kuin viisarin värähdyksiä tarkkaileva oikeuspositivismi on nopeusrajoitusten ylitysten kyttäilyssä kesäisillä, tyhjillä ja aurinkoisilla teillä. Yleensäkään ei pitäisi kriminalisoida asioita, joita ei voida valvoa eikä selvien määritelmien puuttuessa myöskään noudattaa vaan joista voidaan ainoastaan kurittaa ja rangaista. Tällainen on tietysti myös vihervasemmiston ajatuspajoissa taottu käsite ’vihapuhe’.

25) Seksuaalisuus ei tarvitse kuluttajansuojalakia, sillä kanssakäyminen on ”kahden kauppaa”, jossa kummallakaan henkisesti kypsällä ihmisellä ei ole moraalista oikeutta moittia eikä kiittää vain toista osapuolta aloitteellisuudesta, erehdyksestä tai yhteisestä epäonnistumisesta. On toivottavaa, että seksuaalinen kanssakäyminen perustuisi molemminpuoliseen, tai mikäli kumppaneita on useita, kaikinpuoliseen yhteisymmärrykseen. Se, että vihervasemmiston neidit eivät osaa harjoittaa seksiä ilman juridista sääntökirjaa, ei saa merkitä, että heidät pitäisi päästää päättämään siitä, kuinka muiden ihmisten pitää elää.

Edellä lausutusta seuraa, että ”#Suostumus2018”-aloitetta ei pidä edistää eikä hyväksyä. Mikäli lakialoite tulee seuraavalla istuntokaudella eduskunnan käsittelyyn, se on hylättävä.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Filosofi, sosiaalipsykologi
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki