Helsingin Sanomat julkaisi 17.5.2024 toimittaja Teemu Muhosen kirjoittaman jutun ”Hallitus valmistelee historiallista uudistusta: tätä tarkoittaa uusi ’yleistulo’”. Asiasta kirjoitti myös Iltalehti, ja tiedotteita aiheesta on julkaissut sosiaali- ja terveysministeriö.
Helsingin Sanomien jutussa viitattiin sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) näkemyksiin ja haastateltiin STM:n ylijohtajaa, hallintotieteiden maisteri Liisa Siika-ahoa, joka johtaa uudistusta valmistelevaa virkamiestyöryhmää.
Olen osoittanut Siika-aholle, virkamiestyöryhmälle, sosiaaliturvauudistusta pohtivan komitean jäsenille ja valituille kansanedustajille kirjelmän, jonka julkaisen avoimena kirjeenä myös tässä blogissani.
Perusturvan muodolliseen selkeyttämiseen voi olla perusteita. Jos uudistus tehdään istuvan hallituksen poliittisesti linjaamalla tavalla, siihen liittyy kuitenkin huomattava riski, joka uhkaa romuttaa työttömyysturvan keston ja tekee varattomuusvaatimuksista ehdon (työttömyysetuutta korvaavaksi aiotun) yleistuen saamiselle.
Hallituksen tarkoitus lienee pudottaa ihmiset toimeentulotuelle. Koska toimeentulotukea voivat saada vain lähes varattomat ihmiset, tämä tarkoittaisi, että työttömyysturvaa huononnettaisiin sisällyttämällä sitä korvaavaan yleistukeen epäsuora varattomuusehto, joka realisoituu ihmisen päätyessä toimeentulotuen piiriin.
Jos yleistuki rajataan kestoltaan ja siihen sisällytetään varattomuusehto, vaikutus olisi todennäköisesti sosiaalisesti rapauttava. Se johtaisi suuren osan ihmisiä toimeentulotukeen, joka on sosiaalisista loukuista pahin ja vähiten työhön kannustava. Varattomuusehto johtaisi osan ihmisistä syömään kaiken varallisuutensa saadakseen tuloa jokapäiväisiin menoihinsa, mikä voisi tarkoittaa osalle ihmisistä kaiken omaisuutensa menettämistä.
Tällainen vääryys ollaan ottamassa jo käyttöön yleisessä asumistuessa, jota koskee jatkossa asteittainen tuen määrää alentava varattomuusehto.
Perustelen seuraavassa STM:lle osoittamassani kirjelmässä, miksi kyseinen politikointi saattaa olla perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen vastaista.
Avoin kirje
Arvoisa ylijohtaja Liisa Siika-aho
Asia: Yleistukea koskevat kannanottonne
Viitteet: Helsingin Sanomat 17.5.2024, Iltalehti 17.5.2024, STM:n tiedotteet ja viestipalvelu X:n postauksenne
Kommentoitte Helsingin Sanomille suunnitteilla olevaa yleistukihanketta, ja aiheesta kirjoitti myös Iltalehti.
Kirjoituksista ja ministeriön tiedotteista sekä viestipalvelu X:n postauksistanne käy ilmi, että yleistuella on tarkoitus yhdistää Kelan peruspäiväraha ja työmarkkinatuki.
Olen perehtynyt työttömyysturvajärjestelmään ja sosiaaliturvajärjestelmään perin pohjin akateemisissa yhteyksissä.
*
Huomiota yleistulosta esitetyissä lausumissa herättää hallituksen poliittinen linjaus, jolla ollaan mahdollisesti kyseenalaistamassa työmarkkinatuen jatkuvuus.
Jos käy niin, että peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korvaavasta yleistuesta tulisi kestoltaan rajattu, tämä todennäköisesti pudottaisi monet ihmiset toimeentulotuen piiriin, joten kokonaissäästöä valtiontaloudelle koituisi vain vähän.
Toisaalta syntyisi suuri määrä väliinputoajia, sillä toimeentulotukea koskee varattomuusehto, jonka vuoksi sitä voidaan myöntää lähes täysin varattomille, joilla ei ole merkittävää helposti rahaksi muunnettavaa omaisuutta.
Tällä tavoin hallitus tekisi epäsuorasti työttömyysetuudesta (työmarkkinatuesta) tarveharkintaisen ja varattomuusehtoisen etuuden – sikäli kuin se ei sitä nykyisin ole 55 vuotta täyttäneillä ja työssäoloehdon suorittaneilla.
Tällaisen politiikan vaikutus olisi sosiaalisesti rapauttava, sillä se kannustaisi joko käyttämään kaiken varallisuutensa juokseviin menoihin ja/tai hankkiutumaan muutoin varattomaksi toimeentulotukea saadakseen.
Vastustan yleistuen valmistelussa väläytettyä muutosta, joka tekisi työmarkkinatuesta kestoltaan rajattua, pääasiassa kolmella argumentilla.
A) Muutos pudottaisi keston umpeuduttua ihmiset toimeentulotuelle, mikä ei juurikaan vähentäisi valtion menoja.
B) Toimeentulotuelle ohjautuminen saattaisi jättää osan ihmisistä kokonaan ilman tuloa, koska toimeentulotukea koskee varattomuusehto.
C) Muutoksella tuskin olisi työllistymistä edistäviä vaikutuksia, koska pitkäaikaistyöttömyyden syyt ovat yleensä muualla kuin taloudellisten kannusteiden tai taloudellisen ohjailun puuttumisessa.
Kyseisenlainen uudistus todennäköisesti lisäisi köyhyyttä ja kurjistumisilmiön kautta julkisen talouden menoja.
Nykyisinkin suuri osa ikäihmisten leipäjonoista johtuu siitä, että eläkeläisten asumistuessa on varattomuusehto, jonka mukaan eläkeläisen asumistukea voivat saada vain lähes varattomat eläkeläiset.
Kun hallitus lisää myös yleiseen asumistukeen asteittaisen varattomuusehdon, hallitus tällä päätöksellään tekee yleisestä asumistuesta toimeentulotuen tapaisen sosiaalisen loukun, josta ei edes yritetä kohota paremmille päiville, kun hankittu tulo tai varallisuus leikkaa sosiaalietuutta.
Tästä puolestaan johtuu, että perusturvaan asetetut varattomuusehdot vaikuttavat tuhoisasti.
Muita toimia, joilla hallitus on ilmoittanut valmistelevansa siirtymistä yleistukeen, on 300 euron tulonvähennysoikeuden poistaminen (300 euron ns. suojaosan poistaminen).
Myös tämän muutoksen vaikutukset ovat todennäköisesti passivoivia, koska vähäinenkin tulonmuodostus alentaa sosiaaliturvaa.
*
Puutun tässä kirjoituksessani myös muihin sosiaaliturvan uudistuksiin, jotka nähdäkseni ovat erittäin huonosti harkittuja – ja vaikutuksiltaan toisenlaisia kuin päätösten tekijät toivovat.
Esitän seuraavassa niistä olennaisimmat yksilöidysti:
1. Hallitus alensi yleisen asumistuen tasoa ja sisällyttää siihen asteittaisen varattomuusehdon. Molempien muutosten tuloksena julkisen talouden menot kiertyvät sirkulaatioilmiön kautta menoiksi toimeentulotukeen, ja valtiontalouden säästöt jäävät vähäisiksi.
Asumistuen tason alentaminen siirtyy toimeentulotukeen, jonka piirissä sovelletaan varattomuusehtoa. Koska toimeentulotuen varattomuusehdot ovat tiukemmat kuin asumistukeen tehtävät (asteittaiset) varattomuusehdot, suuri osa asumistuen saajista ei voi saada kompensaatiota asumistuen alenemaan toimeentulotuesta, jonka saannin estää TT-lain mukaan vähäinenkin varallisuus.
Myös asumistukeen tehty asteittainen varattomuusehto merkitsee käytännössä asumistuen muuntamista varattomuusehdon varaiseksi, jolloin leikkaukset ovat suoraan pois tämän ryhmän ruokapöydistä.
Tämä muutos kohtelee kaltoin toiseksi tai kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevia väestöryhmiä ja pudottaa heidät kaikkein huonoimmassa asemassa olevien joukkoon, jolloin muutos on sosiaalisesti destruktiivinen.
Poliittisessa retoriikassa hallituksen viljelemä sanonta, että ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaan ei puututa” onkin sangen kelvotonta argumentaatiota, koska siinä oletetaan, että vain kaikkein surkeimmassa asemassa olevat olisivat tuen tarpeessa.
Vielä kynnelle kykenevät väestönosat jätetään siis huomiotta ja haavoitetaan heidän taloudellista toimeentuloaan jopa kaikkein huonoimmassa asemassa olevien alapuolelle.
Samalla kun hallitus laajentaa varattomuusehtoa eri tukiin, yksityiset pankit puolestaan valmistautuvat muutoksiin tekemällä palvelusopimuksiin ehtomuutoksia, joiden mukaan asiakkaita velvoitetaan myöntämään pääsy tilitietoihinsa yhden pankin kautta myös kaikkiin muihin pankkeihin.
Perustuslakivaliokunta torppasi viranomaisten tiedonsaantioikeuden jo vuonna 2018 perustuslaillisen yksityisyydensuojan vastaisena, mutta nyt sitä tuodaan läpi asiakkaan näennäiseen ”vapaaehtoisuuteen” perustuvana siten, että tyottömyysetuuksien, asumistuen ja muiden tukien saannin ehtona olisi asiakkaan ”vapaaehtoinen” tietojen luovutus pankeista suoraan tuen myöntäjälle.
Tällainen ehdollistaminen on fasismia siinä, missä kokoomuslaisen ministerin Maija Perhon ajama laki, jolla jo 2000-luvun alussa tehtiin toimeentulotuen saajien pankkitiedoista läpinäkyviä ja ihmisistä itsestään lasisia kansalaisten yhdenvertaisuutta ja tietosuojaa rikkoen.
Tällaista politikointia ei voisi missään tapauksessa asiantuntijaperustein hyväksyä.
2. Hallitus lopetti asumistuen maksamisen omistusasujille kokonaan.
Omistusasumiseen suunnattua asumistukea on tähänkin asti voitu myöntää vain osakeasunnon hoitovastikkeisiin tai kiinteistön hoitokuluihin. Vastikkeet ja hoitokulut ovat yleensä alemmat kuin vuokrat. Kannustaessaan omistusasukkaita muuttamaan vuokralle asumaan hallitus tulee todennäköisesti lisänneeksi eikä säästäneeksi valtion menoja.
Hallituksen päätös saattaa myös tarkoittaa monelle omistusasukkaalle koko omaisuutensa menettämistä, kun he joutuvat huonossa markkinatilanteessa myymään asuntonsa. Päätös on perustuslaillisen omaisuudensuojan ja oikeusvaltioperiaatteiden vastainen pyrkiessään ajamaan ihmiset kodeistaan ja loukatessaan oikeutta kodinturvaan.
Käsitys, että omistusasukkaat ovat varakkaita, joiden pitääkin menettää omaisuutensa ja kotinsa, on virheellinen, sillä suuri osa omistusasukkaista on velkaisia, ja asuntojen pakkorealisoinnit voivat johtaa myyntitappioihin ihmisille ja luottotappioihin pankeille.
Hallituksen tapa tyhjentää vähä- ja keskivarakkaiden ihmisten omaisuus valtion budjetin tilkkeeksi noudattaa seuraavaa kaavaa. Ensin lopetetaan asumistuki omistusasukkailta ja pakotetaan heidät siten myymään asuntonsa. Kun rintamamiestalot ja velkaiset osakehuoneistot on myyty, katsotaan asukkaan hallussa olevan ainakin laskennallisesti tai virtuaalisesti rahaa, joka estää asumistuen myöntämisen. Asukkaita pakotetaan syömään näennäistä varallisuuttaan ja pureskelemaan kynsiään.
Näin poliittinen porvaristo hoitaa valtiontalouden vajetta vähä- ja keskivarakkaiden ihmisten omaisuudella, jolloin kärsijöinä ovat perussuomalaisia äänestävät kantasuomalaiset. Asumistukeen ja muihin sosiaalietuuksiin liitettävillä varattomuusehdoilla Kokoomus yrittää siis sulattaa tukimuodoista riippuvaisen keskiluokan omaisuuden valtionvelkojen hoitoon, tuloksena periytyvää köyhyyttä.
Tällä sikamaisella lainmuutoksella hallitus ulosmittaa ihmisiltä heidän asuntovarallisuutensa ja ajaa asukkaat kodeistaan siitä huolimatta, että asumistukimenot todennäköisesti nousevat asukkaiden päätyessä lopulta vuokralle! Tämä on jotakin sellaista, jota virkamiesvalmistelijat tuskin keksisivät, joten siihen on varmasti tarvittu uhopuolueiden luovuutta ja mätämunapoliitikkojen nerokkuutta.
Perussuomalaisten kannattaisi välittömästi lopettaa hallitusyhteistyö Kokoomuksen kanssa, sillä tämä ei ole Perussuomalaisten kannattajakunnan etujen mukaista. Asiassa ei auta PS-puoluejohdon puolustelu, jonka mukaan puoluejohto itse syö lautasensa tyhjäksi ennen kuin pyytää lisää.
Tosiasiassa kyseiset poliitikot itse elävät toisten rahoilla, kuten kuninkaat ja kauppiaatkin, mutta he tekevät sen leveämmin kuin monet muut ihmiset.
Napamies Petteri Orpon ilmaisema halu ”pelastaa hyvinvointivaltio tuleville sukupolville” tuhoaa hyvinvoinnin nykyisiltä X-, Y- ja Z-sukupolvilta ja luo ylisukupolvista köyhyyttä, joka kurjistaa ainoaa todellisuutta eli nykyisyyttä samalla, kun maahan luodaan kokoomuslaisen lullukkaväen perillisistä koostuva rässisääty.
Hallituksen harjoittama politiikka tekee viranomaisvallasta ja tuista riippuvaisista ihmistä varattomia kirkonrottien tavoin. Tuloksena on kasvava rutiköyhien suomalaisten joukko, jonka ei kannata muuta tehdäkään kuin kävellä suoraan toimeentulotukeen.
Asiaa ei ehkä voi ymmärtää pelkällä kirkkoslavistiikan asiantuntemuksella, ja näistä syistä Perussuomalaiset ei ole pitkään aikaan ollutkaan kansanpuolue vaan kapean puolue-eliitin etuja ajava liike, josta omilla aivoillaan ajattelevat harjataan pois.
Itse en tiedä halveksuttavampaa tapaa hoitaa valtiontaloutta kuin vaarantaa ihmisten kodit päätöksillä, jotka eivät ole edes yleisen taloudellisen edun mukaisia.
3. Hallitus lopettaa kansaneläkkeiden maksamisen ulkomailla asuville.
Myös tämä päätös on järjen vastainen, koska se kannustaa ulkomailla asuvia kansaneläkkeen saajia muutamaan takaisin Suomeen kansaneläkettä saamaan, jolloin valtio ei säästä eläkekuluissa mitään.
Kansaneläkkeen epääminen asuinpaikan perusteella saattaa olla myös vastoin vapautta valita asuinpaikkansa ja vastoin Euroopan unionin liikkumisen vapauden säädöksiä.
Lisäkuluna valtiolle voi olla se, että kansaneläkeläiset tulevat Suomeen anomaan sairaanhoitopalveluja ja kansoittamaan asuntojonoja täällä. Ihmisille itselleen päätöksestä koituu suurta, tarpeetonta ja taloudellisesti vahingollista vaivaa.
Eräs pahanlaatuinen esimerkki on tässä.
Katson, että varattomuusehto olisi pitänyt poistaa eläkeläisten asumistuesta sosiaalista syrjäytymistä ja eläkeläisköyhyyttä torjuvana toimenpiteenä.
4. Opiskelijoiden palauttaminen yleisestä asumistuesta opintotuen piiriin ja siihen liittyvä asumistuen tason alentaminen on ristiriidassa opiskelija-asuntokannassa tapahtuneen rakenteellisen muutoksen kanssa.
Halvoista soluasunnoista on tullut harvinaisia. Jos opintotuki ei riitä nykyisten opiskelija-asuntojen vuokriin, asunnot jäävät tyhjiksi tai opiskelijat asunnoitta. Etenkin Kokoomus lupasi vaalikampanjassaan 2023, ettei koulutuksesta leikata. Tosiasiassa opintotuen heikennykset ovat koulutusleikkaus, koska opiskelun subjekti on opiskelija.
Opiskelijoiden opintotuen heikennykset velkaannuttavat nuorisoa jo varhain. Julkisuudessa väläytetty ehdotus, jonka mukaan korkeakouluopiskelijoilta opintoraha pitäisi lopettaa kokonaan ja siirtyä pelkkään lainarahoitukseen siksi, että korkeakoulutetut (keskimäärin) tienaavat lopulta paremmin kuin muut, on mielivaltainen yleistys.
Ihminen voi myös hukkua jokeen, jonka syvyys on keskimäärin vain metri.
Tosiasiassa korkeakoulutettujen joukossa on paljon työttömiä ja alipalkattuja, ja moni on koulutustaan vastaamattomassa työssä. Näin ollen väite hyväosaisista korkeakoulutetuista on täyttä tuubaa samoin kuin muutkin hallituksen tekemät oletukset.
*
Hallituksen sosiaalipoliittisia uudistuksia leimaa kaksi ominaisuutta:
– Tiedon sijasta argumentaatiossa vedotaan oletuksiin, toiveisiin ja pelkkään poliittiseen tahtotilaan, ja asiantuntijalausunnot tilataan valikoidusti niiltä tahoilta, joilta hallitus voi saada haluamiaan tuloksia (kuten jo hallitusohjelmaa muotoiltaessa).
– Hallituksen päätökset, joihin liittyy selviä oikeudellisia ongelmia, ovat syntyneet sikäli väärässä järjestyksessä, että niitä tehtäessä on laiminlyöty vaikutusten arviointi, mistä oikeuskansleri puolestaan on hallitusta toistuvasti moittinut.
Lainsäädäntötyössä ja oikeudellisessa ajattelussa seurausharkinta on erittäin tärkeä osa toimintaa, koska kaikilla oikeudellisilla normeilla on ennakolta vaikuttavia ominaisuuksia. Niille hallitus on täysin sokeutunut tai sokeuttanut itsensä, mikä on näyttö erittäin huonosta harkinnasta ja jopa oikeusvaltioperiaatteiden rikkomuksista.
Olen useasti kiinnittänyt huomiota siihen, miten löyhästi ja heppoisin perustein myös virkakoneisto päästää lainvalmistelun läpi säädöksiä ja niiden muutoksia pelkästään ministeripoliitikkojen mielipiteidenvaraisten oletusten ja poliittisen ohjauksen pohjalta.
Kielteisenä esimerkkinä siitä on sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) juokseminen saksien kanssa.
Toisen kielteisen esimerkin tarjoaa työministeri Arto Satosen (kok.) tapa tehdä työmarkkinapolitiikassa anarkokapitalistista vallankumousta omalla kapealla kauppiaan järjellään.
On todennäköistä, että hallitus vei läpi poliittisia lakkoja rajoittavat lait nimenomaan iskeäkseen syömähampaansa seuraavaksi työttömyysturvaan, mikä tapahtuu ”yleistueksi” naamioitujen huononnusten kautta.
Oikeusvaltioissa ihmisten perustoimeentuloa ei saisi jättää poliitikkojen mielipiteidenvaraisten uskomusten, oletusten ja toiveiden varaan, kuten nyt on tehty.
Mikään määräaikainen poliittinen ”mandaatti” ei luo privilegiota perusoikeuksien poljentaan etenkään, kun vaaleissa ei äänestetty yhdestäkään leikkauksen asiakohdasta vaan ainoastaan valittiin henkilöitä.
Sosiaaliturvan muutokset eivät saisi johtaa kansalaisten kotien, varallisuuden ja toimintakyvyn huononemiseen, niin kuin käy, kun muutoksia on tehty sosiaaliturvan ns. heikentämiskiellon vastaisesti tilanteessa, jossa elinkustannustasossa ei ole tapahtunut vastaavaa alentumista vaan huomattavaa kallistumista.
Sosiaaliturvan uudistamista pohtivasta työryhmästä, ministeriöstä ja järjestöistä sekä muista kuulemismenettelyn piirissä olevista tahoista saattaa löytyä asiantuntemustakin, mutta en voi torjua epäilystäni siitä, kuinka vaikuttavaa tämä asiantuntemus todella on, kun näyttää siltä, että lakeja viedään läpi pelkällä nuijan voimalla.
*
Olen sivumennen sanoen itse luonnostellut yleistukea muistuttavan perusturvajärjestelmän piirteet kirjassani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005, 2. uud. p. 2010, 3. uud. p. 2015), jossa esitin negatiivisen tuloveron tapaisen mallin (3. p. luku 9, s. 376 jss).
Se on osittain perustulomalli ja osittain syyperustainen malli. Olennaista sille, miksi perusturvan ei tulisi olla pelkästään syyperustaista, on, että kaikki yhteiskunnallinen arvotuotanto ei ole organisoitavissa palkkatyöksi eikä yrittäjätoiminnaksi, eikä vain niiden kautta velvoittavaksi.
Tällaista toimintaa ovat esimerkiksi kulttuurialan toiminta ja taiteellinen toiminta, joita ilman kulttuurielämää ei olisi, tai kotityö, joka mahdollistaa esimerkiksi puolison työssä käymisen.
Siksi en pidä syyperustaista sosiaaliturvaa perusturvatasolla täysin perusteltuna. Lisäksi toimeentulon oikeutus tulisi varmistaa ilman varattomuusehtoa, mikä puolestaan merkitsee, että minimietuutena yleistuen pitäisi olla varallisuudesta riippumatonta.
Liisa Siika-aho luonnehtii lehtijutuissa odottavansa kiinnostuneesti yleistuen toteutusta ja osallistuvansa asian kehittelyyn.
Ilmoitan myös itse osallistuvani asian käsittelyyn asiantuntijapositiosta, mikäli siihen myönnettäisiin mahdollisuus, ja olenkin hakenut STM:stä ja THL:stä useita virkoja – tosin tuloksetta, ja aina paikalle on nimitetty joku, jonka on oletettu tietävän asiat ilmeisestikin poliittisesti paremmin.
Olen totta kai jatkossakin käytettävissänne ja toivon, että yleistuen mallia ei pantaisi toimeen sellaisella tavalla, jossa syntyy edellä kuvailemiani väliinputoajia, jotka helposti päätyvät sosiaaliturvajärjestelmän verkoista ja silmukoista läpi.
Sosiaaliturvajärjestelmän usein viitattu monimutkaisuus ei ole käsittääkseni merkittävä ongelma. Haluttomuus hakea sosiaaliturvan eri muotoja ei johdu näkemykseni mukaan siitä, että niitä ei osattaisi hakea tai että niiden olemassaolosta ei olisi tietoa.
Sosiaaliturvan käyttämättömyys tai vajaakäyttö johtuu kansalaisten halusta välttää Kelan etuuksiin liittyvä elämän läpivalaisu ja viimesijaisiin etuuksiin liittyvä varallisuusharkinta, joka merkitsee pahimmillaan sekä perustuslaillisen yksityisyydensuojan, kansalaisten yhdenvertaisuuden että omaisuudensuojan vastaista rikkomusta.
On syytä muistaa, että Kelalla on paljon etuuksia siksi, että siten on haluttu tilkitä sosiaaliturvan aukkoja.
Pyrkimyksen yksinkertaistaa järjestelmää ei tulisi mennä järjestelmän luotettavuuden ja kattavuuden edelle.
Muussa tapauksessa vedetään kurvit suoriksi tavalla, joka romuttaa suomalaiseen konsensukseen perustuvan yhteiskunnan johtaen oikeusperustusta koskevaan legitimaatiokriisiin.
JUKKA HANKAMÄKI
filosofian tohtori, filosofi
valtiotieteiden tohtori, sosiaalipsykologi
sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija
Helsinki
