Toimittaja Marja Sannikka sanoi esittävänsä Ylen vaaliohjelmassa 1.2.2024 Alexander Stubbille muutamia tiukkoja kysymyksiä.
Hän kysyi, mitä Stubb tekisi nimitystilanteessa, jossa virkaan on ehdolla kaksi keskenään tasaväkistä hakijaa, ja toinen on mies ja toinen on nainen.
Stubb vastasi epäröimättä: ”Valitsisin naisen.”
Kysymys oli Sannikan lupauksen mukaisesti ilmeisen tiukka, sillä Stubb kyykkäsi heti.
Presidentiksi pyrkivä Stubb oli juuri hetki sitten livauttanut toisesta suupielestään, että hän ei ryhdy kampanjassaan ketään kosiskelemaan.
Naisargumentti oli kuitenkin sellainen ylitsepääsemätön kotijumala, jonka edessä Stubb heittäytyi cuck-miehen tavoin kontalleen.
Oikea vastaus olisi ollut: tasatilanne on virantäytössä pelkästään teoreettinen, eikä sukupuoli kelpaa arviointiperusteeksi paremmuutta punnittaessa. Muita kriteereitä kuin sukupuoli löytyy aina.
Sukupuolten tasa-arvo merkitsee sitä, että sukupuoli ei vaikuta, vaan ansiot ratkaisevat.
Jommankumman sukupuolen ”positiivinen erityiskohtelu” tuottaa epätasa-arvoa ja katkeruutta eikä edistä yhteiskunnallista hyvää.
Sitä paitsi Stubbin väite, että naiset ovat alakynnessä työelämässä, ei pidä paikkaansa.
Ette arvaakaan, millaista vähemmistöstressiä naisvaltaisilla aloilla toimiminen aiheuttaa miehille.
Erityisen epäoikeudenmukainen oli Stubbin paljastus, että toimiessaan firenzeläisessä EU-instituutissa hän on kollegansa kanssa juoninut tehtäviin naisia ihan vain feministisen asenteensa vuoksi.
Stubbin ”valitsisin naisen” saattoi olla piikki Haaviston homoseksuaalisuutta vastaan, sillä Haavistohan on valinnut miehen.
Oletus lienee, että naiset ryntäävät nyt sankoin joukoin Stubbin tueksi.
Arvelen kuitenkin, että Stubbin uusherrasmiesmäinen sankaruuden tavoittelu ei pure nykyaikaiseen tiedostavaiseen naiseen, joka loukkaantuu kohteliaisuudesta, kun hänelle avaa oven.
Nykyaikainen feministinen nainen oivaltaa suosimisen takaa piilevää naisten alistamista. Miksi suosimista muuten tarvittaisiinkaan, paitsi suosijan oman ylemmyyden osoittamiseksi?
Aikana, jolloin kaksiarvoinen sukupuoliero on kyseenalaistettu ja jopa kielletty yliopistoissa, vessoissa, viranomaisissa ja viestimissä, on vanhanaikaista kerjätä suosiota kummaltakaan sukupuolelta seksistisellä liputuksella.
Ilmiö on yhtä tympeä kaikkialla yhteiskunnassa: niin yritysten kuin julkisyhteisöjenkin rekrytoinneissa.
Tavallaan myös Marja Sannikka teki ”virheen”, vaikka (tai koska) hän on terävä toimittaja. Hän käytti naisen ja miehen käsitteitä, vaikka nykyään pitää puhua naisoletetuista ja miesoletetuista!
Stubb lankesi ansaan. Hänen inkluusio- ja tasa-arvokoulutuksensa ei taida olla tarpeeksi pitkälle mietittyä, ja prosessin sisäistämisessä läpäisyperiaatteella on vielä toivomisen varaa.
Tämä maa ei kaipaa minkäänlaista positiivista eikä negatiivista erityiskohtelua.
Stubbista lienee tullut setämies, kun hänellä on moderni iskumetodi.
Stubb sanoi valitsevansa naisen. Minä puolestani en valitsisi Stubbia.
Stubb sanoi valitsevansa varapresidentikseen Haaviston, joka hänen mielestään on nyt ilmeisesti se ”pikku-Pekka”.
Pekka taas oli niin ovela, että hän vastasi samaan kysymykseen nukkuvansa hyvin Olli Rehnin tasavallassa.
Myös Pekka on fiksu mies, mutta eri tavalla.
Muitakaan kannattaneiden ei pitäisi jättää äänestämättä, sillä vaalit ovat bussimatka.
Jos yksikään bussi ei vie perille, kannattaa nousta siihen bussiin, joka vie lähimmäksi. Paitsi siinä tapauksessa, että on varaa omaan kyytiin.
Yksityisautoilustakin päättävät tosin poliitikot, joten sillä tavalla matkustaessa voi jäädä bussin alle.
Paitsi tänään, jolloin joukkoliikenne on jumissa hallituksen generoimien lakkojen vuoksi, ja Kokoomuksen tilataksiin mahtuu vain rahalla.
Tänään on kuitenkin hyvä päivä vapauttaa Pekka Haavisto Vihreän Liiton jäsenkirjastaan ja säästää hyvä mies menemiseltä hukkaan. Jälkimmäisellä tarkoitan erityisesti Alexander Stubbia, joka sopii Brysseliin EU-komissaariksi. Siellä hän olisi oikeassa paikassa.
Silti voi olla, että molemmat bussit vievät lopulta eri kaupunginosiin kuin on matka, ja lopulta melko kauas myös toisistaan.
