31. joulukuuta 2017

Mitä valhemedian paljastuminen osoittaa tieteestä?

Tässä vuoden lopuksi julkaisemassani kirjoituksessa analysoin tuloksia pitkään jatkuneesta tutkimusblogitoiminnastani, jossa olen tarkastellut tieteen, median ja politiikan suhteita kriittisesti. Koetan vastata ajankohtaisiin kysymyksiin valtamedian ja valhemedian luonteesta, populismista ja siitä, miten nämä ilmiöt liittyvät toisiinsa mediassa ja tieteessä. Näkökulmani poikkeaa valtavirrasta, ja metodinani olen soveltanut keskustelevan filosofian menetelmäkalustoa ja tutkimuksellista asennetta, jonka olen esittänyt teoksessani Dialoginen filosofia – Teoria, metodi ja politiikka.

Niin sanotun vaihtoehtoisen median ja valtavirtaa edustavan perinteisen median välinen kamppailu on ohjannut pohtimaan myös tieteellisen julkaisemisen luonnetta. Valheelliseksi mediaksi on paljastunut valtamediaksi sanottu perinteinen media.

Tätä kuvaa se, että vaihtoehtoista mediaa ei olisi alun perin syntynytkään, ellei sille olisi ollut tilaa ja tarvetta informaatiotyhjiön täyttäjänä ja julkaisukanavana aineistolle, josta valtamedia vaikenee tai jonka aihepiiriin kuuluvia asioita se vääristelee. Vaihtoehtoinen uusmedia syntyi, koska yleisöt eivät kestäneet valheellisuutta, salailua, peittelyä ja ongelmien kaunistelua, ja tarvittiin kanavia, joiden kautta todellisuus on päässyt esiin.

Syinä perinteisen median alennustilaan ovat maahanmuutto ja monikulttuurisuus. Niiden aiheuttamat ongelmat ovat vaatineet perinnemedialta poliittista korrektiutta, ”yhteiskuntavastuuta” ja sen mukaista agendajournalismia, jonka tendenssimäisyyttä kuvataan pilkkanimityksillä ”sananvastuu” ja ”vastuuvalhe”. Valitettavasti nämä termit eivät ole fiktioita eivätkä parodian muotoja.

Valtamedia on pimittänyt ja esittänyt ”muunneltua totuutta” etenkin maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvistä ilmiöistä. Näin se on menetellyt häveliäisyyden ja vieraskoreuden vuoksi, mikä on tehnyt monien mediatalojen, etunenässä Sanomien ja Yleisradion, toiminnasta läpinäkyvän ideologista.

Esimerkkinä voin mainita parin päivän takaisen Helsingin Sanomien jutun ”Trumpin vastainen vasemmistoliike on kasvanut dramaattisesti – HS vieraili aktivistien toimistossa Kaliforniassa, jossa suunnitellaan vallankumousta ja ollaan valmiita suoraan toimintaan”. Lehden mukaan ”Trump ajaa vasemmistoa yhteen”, vaikka tosiasiassa Hillary Clintonin tappiosta katkeroituneet kaunaiset kommunistit eivät vain ole vieläkään kyenneet nielemään vaalitappiotaan, ja yhteen vasemmistolaiset ovat kerääntyneet pimeiden motiiviensa vuoksi ihan itse.

Asiasta todistaa median liittoutuminen vasemmiston puolelle. Jo vaaleissa Trumpin oppositioksi ilmoittautui lähes yksimielisesti media. Epäkriittiseen sävyyn kirjoitettu Hesarin juttu kertoo kaiken olennaisen sikäli, että sen kautta välittyy, kuinka poliittinen valta on medioitunut ja media valtapolitisoitunut. Vasemmisto hakee tukea mediasta, ja media tekee vasemmiston agendalle myönteisiä ja sitä vahvistavia juttuja, joissa suunnitellaan jopa vallankumousta. Valtamedia ei pyri enää toimimaan tiedotusvälineenä vaan politiikan uustaistolaisena kätyrinä ja konfliktien osapuolena, joka suoltaa yleisöjä halveksuvaa tendenssijournalistiikkaa. Myös julkisuutta sinänsä jaetaan puolueellisesti.

Asenteiden muokkaaminen ja yleisöihin kohdistuva mielipiteiden manipulaatio ei ole kuitenkaan toiminut valtamedian toivomalla tavalla, mistä vaihtoehtoisen median esiinnousu antaa tehokkaan näytön. Olen käsitellyt asiaa useissa tämän blogin kirjoituksissani ja kokoelmissani, joiden esipuheisiin ja loppuyhteenvetoihin olen kirjannut tulokseni tästä medioiden maailmassa liikkuvasta tutkimustoiminnastani.


Valehtelu ja totuuden julistaminen ovat vallan käytön tunnusmerkkejä

Valtamedian paljastuminen valheelliseksi on suora seuraus siitä, että vallan käyttö ja valtavirtaan kuuluminen ovat ylipäänsä mahdollisia vain valheellisuuden tuella. Valehtelu on vallan käytön väline ja ominaisuus, ja valheet sisältyvät vallan olemukseen. Valtaa ei nimittäin ole ilman valehtelua, joten valhemedia ja valtamedia ovat synonyymejä ja liittyvät yhteen.

Tässä valossa perinteinen valtamedia on ajautunut varsinaisen valhemedian asemaan. Vallassa oleva valtavirran media valehtelee myös roolinsa syyttäessään kilpailevaa vaihtoehtoista uusmediaa ”valheellisuudesta” ja julistaessaan itsensä yhteiskunnallisen totuuden lipunkantajaksi. Valehtelua esiintyykin yleensä juuri siellä, missä sitä ei myönnetä olevan, sillä valehtelun olemukseen sisältyy pyrkimys salata valheiden oma valheellinen status. Niinpä jo valheellisuuden kiistämistä ja toisten syyttelyä voidaan pitää merkkinä valheiden olemassaolosta.

Hullunkurista valheita koskevissa ajojahdeissa on, että valheiden metsästäminen luo käsitteellisen oppositionsa, eli totuuden vaatimuksen. Se vasta valheellisuuteen johtaakin, sillä mielipiteiden ja tulkintojen varaisissa yhteiskunnallisissa asioissa ei välttämättä ole mitään totuutta, ja totuuden kaipuu kertoo halusta omistaa totuus ja sitä kautta totalitarismista.

Oireellisia ovat vasemmiston ajatuspajoissa luodut ja mediatutkimukseen keinotekoisesti liitetyt käsitteet, kuten ’vihapuhe’, ’maalittaminen’ ja ’totuuden jälkeinen aika’. ”Vihapuheeksi” on yritetty lavastaa melkein mikä tahansa mielipiteiden ilmaus, josta kommentoija on eri mieltä. ”Maalittaminen” on ollut valtamedian pyrkimystä luoda sisäsyntyisille ja ideologisperäisille aggressioilleen kohteita, joita se murjoo vailla perusteita, ivaa sekä nälvii. Projisoinnin kohteina ovat olleet tyypillisesti Perussuomalaiset ja ”äärioikeisto”, kun taas äärivasemmistoa ei sanota äärivasemmistoksi vaan ”aktivisteiksi” (kuten Helsingin Sanomien edellä viitatussa jutussa). Valittaminen ”totuuden jälkeiseen aikaan” astumisesta on surkuhupaisa, sillä ilmaus uskottelee, että joskus aiemmin totuus muka tiedettiin. Nyt, kun todellisuuden tapahtumista puhutaankin vapaasti internetissä, valtamedian faktat tarkistavaa Pravdaa ei enää kommunistien kauhuksi ole.

”Valhemediaksi” pyritään leimaamaan ja maalittamaan maahanmuuttoa, monikulttuurisuutta ja feminismiä koskeva ansaittu arvostelu ja tavat, joilla näiden tendenssien edustajat ovat saattaneet itsensä naurunalaisiksi. Mutta valhemediana ei ole pidetty viihteen ja tiedotusvälineiden valtavirtaa, esimerkiksi TV-kanavia, kuten National Geographic, Fox, Jim tai Sub, joilta tulee jatkuvasti aivan kummallisia, ihmisten harhoja ja pseudotiedettä hyödyntäviä, ohjelmia.

Esimerkkeinä toimikoot ”United States of Paranoia”, ”Nasan salaiset kansiot”, ”Salaliittoteoriat Jesse Venturan johdolla” ja ne monet puolueellisia historiantodistuksia levittävät näennäisdokumentit, kuten ”Natsien jättiläismäiset rakennusurakat”, joiden tehtävänä on pitää yllä jatkuvaa natsitraumaa nykyisen maahanmuuton edistämiseksi ja kansallismielisen vastarinnan nujertamiseksi. Ilmiö kertoo valtavirran viestinnän muuttumisesta halpahintaiseksi lifestyle-journalistiikaksi, joka on todellinen populismin runsaudensarvi.

”Valhemediaksi” tai ”populismiksi” on nimitetty ansaittua maahanmuuttokritiikkiä ja EU:n arvostelua esittäneitä kanavia ja lähteitä, vaikka näköala valheiden suolle ja populismin avaruuteen avautuu maailmanlaajuisten satelliittikanavien suoltamasta disinformaatiosta ja pseudotieteestä, jota tuodaan jatkuvasti silmiemme eteen 24 tuntia vuorokaudessa. Myös tämä osoittaa, miksi niin sanottu valtamedia on itse se varsinainen valemedia.


Tieteen valtamedioiden vertaisarviot perustuvat vallan käyttöön

Valtavirran mediatalot ovat tietoisesti ja tarkoituksellisesti pyrkineet muokkaamaan yleisöjen asenteita ja manipuloimaan mielipiteitä, mistä antaa kuvaa tiedotus- ja toitotusalalla yleisesti hyväksytty käsite ”lehden linja”. Tämä on hyväksytty viestinnän tutkimuksessa vastalauseitta, ja se osoittaa myös tieteinä esiintyvien disipliinien alttiutta ideologisoitumiselle.

Paradoksaalista on, että valhemedian käsite on lähtöisin valtamedialta, jonka lasitaloista alettiin kivittää valtamedioiden rinnalle noussutta julkaisutoimintaa. Valppaiden kansalaisten perustamien vastarinta- ja vaihtoehtomedioiden toiminta on paljastanut niin sanotun valtavirtamedian läpikotaisin valheelliseksi.

Kun valtamedian asema totuuden kertojana ja yhteiskunnallisen todellisuuden välittäjänä on tällä tavoin räjäytetty, tämä on relativoinut myös tieteelliseen julkaisutoimintaan liittyvän totuususkomuksen. Tieteellinen julkaiseminen ei olennaisesti poikkea muun median toiminnasta. Erityisesti tämä kyseenalaistaminen on koetellut pyhinä pidettyjä vertaisarvioinnin ja kansainvälisyyden periaatteita.

Kaikki tieteenharjoittajat tuntevat vertaisarviointikäytännön valheellisuuden, sillä referéet eivät ole vertaisasemassa vaan valta-asemassa, josta he voivat läimäyttää vaikka kuinka kovaa ja mielivaltaisesti – ja vieläpä anonyymisti: rullakardiinien ja salusiinien takaa. Tiedekunnat ja yliopistot tilaavat lausunnot tahallisesti ystäviltä, jos ne haluavat myönteisen tuloksen, ja vihollisilta, mikäli tulokseksi halutaan hylsy.

Kansainvälisyyden eli internationalismin (tuttavallisesti vain internatsismin) periaatetta puolestaan noudatellaan puolueellisuuden välttämiseksi, mutta käytännössä tämä defensiivisyys tuottaa enemmän ongelmia kuin ratkaisee. Lausunnot tilataan kaukaa ulkomailta, jotta asiantuntijat eivät tuntisi arvioitavaa henkilökohtaisesti. Tällöin he eivät yleensä tunne hänen asiaansakaan, eivät keskustelun kontekstia eivätkä mitään. Valokaapeleita kiitävien juorujen vuoksi asia yleensä kuitenkin ”tunnetaan”. Tiedeyhteisön valheellisuus on niin infantiilia, että se tuo elävästi mieleen Neuvostoliiton valtamedian, joka aina tarkisti faktat, ja sellaisena se mädättää myös totuutta varjelevan tiedeyhteisön toimintaa.

Tieteen valtamedioiden puolueellisuus ja sensuuri on samanlaista kuin kokoomuslaiset pakotettaisiin hyväksyttämään puolueohjelmansa kommunisteilla ja kääntäen. Näin voitaisiin tuottaa ihastuttavia kompromisseja, mutta kukaan ei voisi edustaa näkemyksiään vilpittömästi, mikä johtaisi persoonan riistoon. Politiikka, jossa puolueellisuus tunnustetaan suoraan, on rehellisempi totuuden tavoittelun foorumi kuin tiede, jossa puolueellisuus pyritään salaamaan ja jossa myös sensuuri on systematisoitua.

Asia on tiedeyhteisölle niin kivulias, että se pyrkii entistä raivokkaammin puskuroimaan totuuden omiin kaappeihinsa. Tämä tapahtuu julkaisupoliittisia normiruuveja kiristelemällä, mistä merkin antaa pyrkimys sitoa julkaisujen relevanssi Tieteellisten seurojen valtuuskunnan julkaisufoorumiluokitukseen. Se vastaa pahan maineen saanutta Julkisen sanan neuvostoa. Tutkimusten arvostaminen sillä perusteella, minkä kustantajan paperille julkaisu on painettu, on yhtä hullunkurista kuin ihmisten arvioiminen heidän vaatteidensa perusteella. Todellisuudessa suuri osa kaikesta merkittävästä tieteestä ja filosofiasta on esitetty kontrollista huolimatta eikä ole ansiokasta kontrollin vuoksi.

”Objektiivista totuutta” tavoitteleva tieto- ja totuuskäsitys on kotoisin luonnontieteistä, joissa pitää edellyttää joitakin varmoina pidettyjä tietoja tai tosiasioita, tai muutoin joku kuolee. Mutta tulkintatieteissä tieteisuskoisuus antaa näytön vain tieteisuskovaisten ammattitaidottomuudesta. Sen tuloksena humanistiset ja yhteiskuntatieteet eivät tule entistä objektiivisemmiksi, vaan ne alkavat muistuttaa totuuden käsitteen metafyysistä lähtökohtaa: uskontoa.


Tiede reagoi valheellisuuteen akateemisella vartilla

Kun suorapuheisuus on levinnyt vaihtoehtoisen uusmedian ja valheelliseksi osoittautuneen perinnemedian välisestä kiistelystä myös tiedeyhteisöön, se on auttanut yhteiskuntatieteilijöitä, humanisteja ja filosofeja takaisin selkeän ajattelun ja ilmaisun linjoille.

Kirjoitin jo 2000-luvun alussa tavasta, jolla seksuaalisuuden ja sukupuolen tutkiminen lähti lentoon ja katosi omalle kiertoradalleen. Queer-teoreettiset feministit koettivat käydä poliittista kamppailua omien päämääriensä ja transgenderismin oikeuttamiseksi kiistämällä kaksiarvoisen sukupuolieron, joka perustuu miesten ja naisten genitaalien eroon. He koettivat häivyttää kehoon, ruumiiseen ja lihaan sidotun empiirisen sukupuolen omaan sanakohinaansa, jossa sukupuoli määriteltiin eleiksi, tyyleiksi, diskursseiksi tai ”kudelmiksi”.

Kritisoituani asiaa filosofisessa Niin & Näin -lehdessä sain tietenkin seksuaalivähemmistötutkijoiden ja feministien vesikauhuiset vaahdot päälleni, mutta kukaan ei voinut väittää, että olisin ollut väärässä.

Eräinä syinä mielipiteiden kärjistymiseen ovat olleet postmodernismin, jälkistrukturalismin, sosiaalisen konstruktionismin ja dekonstruktion tapaiset irrationaaliset ajatussuunnat, jotka ovat pyrkineet kaiken olemusajattelun ja ontologian kieltämiseen. Menetetyiksi on tuomittu yhtä hyvin kansallisvaltiot, kehollinen kaksiarvoinen sukupuoliero kuin kaikki muukin aineellinen, mukaan lukien valtioiden varallisuus. Kysymyksessä on olevaisen maailman kieltäminen, jota jo Martin Heidegger arvosteli kirjoituksissaan.

Ei ihme, että tätä valheellisuutta vastaan on lopultakin nousemassa vastareaktio. Tulkitsen nykyistä mielipideympäristön klusteroitumista, polarisaatiota ja kärjistymistä seuraukseksi älyn rappiosta, jonka vallitessa irrationalismi ja vasemmiston huvitteluliberaalit poliittiset näkemykset ovat saaneet jalansijaa länsimaissa.


Uusmedia ei ole populismin syy vaan reaktio maahanmuuttoon ja EU-populismiin

Todellisuudentajuista ajattelua poliittinen vihervasemmisto nimittää nykyisin ”populismiksi”. Tosiasiassa populismi merkitsee pragmaattista ja opportunistista katsantokantaa, jonka mukaan mikä tahansa argumentti voidaan hyväksyä, mikäli se tuo kannatusta. Juuri tätä tuo poliittisesti motivoitu tutkimus on itse harjoittanut empiirisen havaintotodistelun tappioksi. Politiikassa populismia ei ole edustanut esimerkiksi perussuomalaisuus, sillä perussuomalaisilla on ollut hyvinkin selkeitä periaatteita, joista puolue on pitänyt kiinni.

”Populismiksi” arvostellaan nykyisin myös kaikkea internationalististen tendenssien kritisoimista. Siitä syytetään tutkimusta, jossa arvostellaan työperäistä väestöjen liikehdintää tai pakolaisuuden ja turvapaikan etsinnän verukkeella maahan saapuvaa haittamaahanmuuttoa sekä kantaväestöjen orjuuttamista palvelemaan vierasperäisiä. Maahanmuuttokritiikkiä esittävien tutkimuksia kieltäydytään julkaisemasta kansainvälisissä vertaisarvioinneissa, sillä kansainväliseksi vertaisarvioitsijaksi voi päätyä vain omaksumalla internatsistiset periaatteet ja monikulttuurisuuden ideologian. Sen mukaan kansainvälisyys ja maahanmuutto ovat kyseenalaistettaviksi sopimattomia itseisarvoja (joita ne eivät missään tapauksessa ole).

Muutamat yliopistojen ruokkimat pullasorsat pyrkivät uskottelemaan, että laiton maahanmuutto on ihmisarvo ja subjektiivinen oikeus, vaikka kyseessä olisi vain paremman elintason tavoittelu, kulttuurivalloitus tai väestöjen vaihto länsimaissa, niin kuin eräskin ansioitunut professori sanoi.

Tieteen pyhiä lehmiä ovat myös EU:n integraatio ja rahaliitto, joita pyritään tukemaan tai joita arvostellaan enintään siinä laajuudessa, mikä vielä tukee horjuvien rakennelmien uskottavuutta. Mutta niitäkään ei kritisoida niiden ansaitsemassa mittakaavassa. Mikäli niin tehdään, ongelmista syytetään mystisesti etenevää ”globalisaatiota”. Se puolestaan esitetään hämäränä ja deterministisenä luonnonvoimana, jolle ei muka voida mitään poliittisilla valinnoilla.

Globalisaatiota kritisovat vasemmistolaiset unohtavat aktiivisesti, että myös maahanmuutto on globalisaation ei-toivottu sivuseuraus. He pyrkivät peittämään sen, että kansallisvaltiot ja kansojen itsemääräämisoikeus ovat hyvinvointivaltioiden edellytyksiä, ja syyttävät kansallisvaltioiden raunioittamisesta ”kapitalismia”. Tosiasiassa syy on vasemmiston ja porvariston yhdessä Eurooppaan luoman unionimuodostelman, jonka vuoksi kansakunnat eivät voi päättää asioistaan itse.


Narraava narraatio ei ole eeppistä eettisyyttä

Median ja tieteen valtavirtoja yhdistää niiden vihervasemmistolainen ja feministinen tausta, joka on perua 1970-luvun politisoituneesta yhteiskuntatatieteestä ja ”tieteellisestä sosialismista”. Sen sisäiset kriitikot tuomittiin ”toisinajattelijoina”, ja ulkopuoliset tieteenharjoittajat julistettiin ”harhaoppisiksi”. Tieteen politrukit ovat vuosien saatossa auttaneet omat kellokkaansa tieteelliselle uralle, ja sillä tavoin puoluepoliittinen toiminta jatkuu yliopistoissa edelleen myös kymmenien vuosien viiveellä.

Median ja tieteen valtavirrat elävät symbioosissa. Olen osoittanut median, tieteen ja politiikan tutkimusblogissani perusteellisesti sen, millä tavoin valtamedian ja tieteen toimijat pönkittävät ja vahvistavat toisiaan ja luovat toisilleen uraa. Helsingin Sanomat, Yleisradio ja muu valtamedia tarjoavat avokätisesti esiintymislavan ja palstatilaa tieteilijöille, jotka tukevat toimittajien poliittista kantaa.

Tämä on ymmärrettävää, sillä sekä toimittajat että tieteilijät halusivat jo opinnot aloittaessaan enemmänkin parantaa maailmaa kuin tutkia kriittisesti todellisuutta ja välittää siitä todenperäistä tietoa. Myös tieteenharjoittajat pyrkivät medioitumaan poliitikkojen tavoin, koska se tuo tieteilijöille valtaa. Toimittajat puolestaan medioivat oman poliittisen valtansa suosimalla tiettyjä tieteenharjoittajia ja hakemalla heiltä tukea unelmiensa höyryttämiseen kuplien täytteeksi.

Valt. tri Jussi Westinen osoitti jokin aika sitten tutkimusryhmänsä kanssa, että yhteiskuntatieteiden opiskelija-aines on läpikotaisin vihervasemmistolaisen paradigman vankina. Tiedetoimittaja Marko Hamilo julkaisi samoihin aikoihin kirjan, jossa hän paljasti osan valtamedian ennakkoluuloista ja harhoista.

Myös yhdysvaltalaisopiskelijoiden asennemaailma suuntautuu voimakkaasti vasemmalle. Kalifornian yliopistossa (UCLA) tehdyn tutkimuksen mukaan lähes 60 prosenttia yhdysvaltalaisista yliopisto-opiskelijoista identifioi itsensä äärivasemmistolaisiksi tai liberaaleiksi, kun äärioikeistolaisiksi tai konservatiiveiksi ilmoittautui vain 12,8 prosenttia.

Cambridgen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa puolestaan verrattiin demokraatteja ja republikaaneja kannattavien edustussuhteita yhdysvaltalaisissa yliopistoissa. Demokraattien ylivoima antropologiassa ja sosiologiassa oli peräti 21,5-kertainen. Historiassa sekä poliittisessa ja oikeusfilosofiassa kerroin putosi hieman alle kymmeneen. Politiikan tutkimuksessa se oli hieman yli viisi ja taloustieteessä 2,9 demokraattien hyväksi. Tämä ei kerro demokraattien etevyydestä tieteenharjoittajina vaan henkilövalintojen ja asenteiden puolueellisuudesta, mahdollisesti myös yhteiskuntatieteilijöiden helmasynnistä: idealismista. (Aihetta koskevia tutkimuksia täällä, täällä ja täällä).

Samanlainen tutkimus pitäisi tehdä yliopistoihin palkattujen tutkijoiden ja opettajien poliittisista sitoumuksista ja orientaatiosta Suomessa. Ehkä tutkimusta ei ole tehty siksi, että se on kaikille selvää muutenkin.

Sceptic Magazinen julkaisija Michael Shermer kirjoitti erinomaisessa ja lukemisen arvoisessa artikkelissaan, millä tavoin poliittinen korrektius on hävittänyt sananvapauden yhdysvaltalaisilta yliopistokampuksilta. Kotimaan kyseleminen värillisiltä nähdään automaattisesti ”mikroaggressiona”. Hölinällä ”turvallisista tiloista” naisille pyritään peittämään se, ettei omiin oloihin vetäytyminen johdu feminismin kriitikoiden vihamielisyyksistä. Siitä vaietaan, että pakeneminen johtuu pakolaisten Eurooppaan tuomasta ahdistelusta.

Defensiivisyys kertoo suojiin kaivautujien omasta passiivis-aggressiivisuudesta ja siitä, etteivät heidän argumenttinsa kestä kritiikkiä. Yliopisto, jossa ei voi vapaasti keskustella, ei ole turvallinen tila, vaan vaarallinen totuuden tavoittelulle.

Väitteet, joiden mukaan työtehtävät pitäisi antaa pätevimmille, pitäisi sensuurin vaatijoiden mielestä kieltää ”värillisiä loukkaavina”, kun taas aasialaisten kehuminen hyviksi matematiikassa halutaan torjua ”stereotyyppisenä”. Jopa rotuajattelusta irtisanoutumista pidetään ”olemusajatteluna” ja sitä kautta epäsuorana persoonan merkityksen kieltämisenä. Kun akateemisen sananvapauden romuttaminen on mennyt noin kieroksi, kyse on vihervasemmiston kroonisesti potemasta vainoharhaisuudesta. Tämä merkitsee, että vihervasemmisto ja feministit eivät voi oppia mitään, sillä he eivät salli käsitystensä kyseenalaistamista.

Tämä osoittaa myös, että vihervasemmistolainen ja naistutkimuksellinen huuhaa ei sovi yhteen todellisen elämän kanssa, ja siksi sen ainoa toivo on pysyä seminaarien seinien sisäpuolella samanmielisten kanssa keskustellen, jotta valheet ja virheelliset teoriat eivät paljastuisi ja rahoituksen virta ei katkeaisi. Tämän mukaan feminismi on oikeaa ja korkeatasoista tiedettä, jota ei kannata yrittää syöttää rahvaalle, sillä kukaan muu kuin feministi ei voi ymmärtää sen nerokkuutta.

Pahiten tieteen ja median vispilänkauppa käy nykyisin ilmi yliopistollisten toimintaresurssien jaosta. Tehtävien, rahojen ja esiintymislavojen kasaamisessa vihervasemmistolle näkyy noidankehä, jossa kuusikymmentälukulaiset kaviaarikommunistit, shamppanjasosialistit ja muut punaporvarit uusintavat tutkijakunnan ja takaavat omien paradigmojensa jatkumisen akateemisten suojatyöpaikkojen bunkkereissa. Valheellisuuden perussyy on ihmisissä ja rekrytoinneissa. Yliopistoihin on valittu kyvyttömät professorit, aivan niin kuin poliittisiksi edustajiksi on nimitetty mitättömät ja kelvottomat poliitikot. Jacques Mallet du Panin sanoin: ”Vallankumous syö omat lapsensa.”

Blogini lukijoista moni on voinut löytää itsensä useamman kerran mainittuna, mikä saattaa kiinnostaa, jos oma nimi on se tärkein. Koska arvosteluni valtamediaa, tiedejulkaisemisen periaatteita ja tiedepolitiikkaa kohtaan on osoittautunut julkisissa keskusteluissa vastaansanomattomaksi, on vihervasemmistolainen poliittinen ja tieteellinen media pyrkinyt vaikenemaan niin olemassaolostani kuin toiminnastanikin täydellisesti ja sulkemaan kirjoittajan kaikin keinoin yliopistoyhteisön ulkopuolelle.

Alain de Benoistin sanoin: ”Ihmisen tappaminen hiljaisuudella on murhan hyvin hienostunut muoto, josta saa saman hyödyn kuin oikeastakin salamurhasta – lisäksi siitä jää salamurhaajalle hyvä omatunto.” (Gemeinschaft and Gesellschaft – A Sociological view of the decay of modern society, 1994). Kiitos kuitenkin, sillä mistään ei ole niin lyhyt matka julkisuuden valokeilaan kuin marginaalista.

30. joulukuuta 2017

Hikipedia: vihervasemmiston vihapuhealusta

Vihervasemmistolla on vakava vihanhallintaongelma. Tarkoitan heidän vihaansa suomalaista Suomea puolustavia ihmisiä kohtaan. Vihervasemmisto ja feministit pyrkivät leimaamaan ”vihapuheeksi” kaiken, mikä ei suhtaudu palvovasti heidän piehtarointiinsa omassa itseihailussaan, ja aloittavat äänekkään rääkymisen, mikäli kohtaavat vähäistäkin arvostelua.

Samanaikaisesti, kun vihervasemmisto ja feministit syyttelevät kansallismielisiä ihmisiä Facebookissa, Twitterissä ja muualla mikrotason kanssakäymisessä esitetystä arvostelusta, he pidättävät itselleen mahdollisuuden herjata ja solvata ihmisiä eräillä muilla internetin vihapuhefoorumeilla.

Vihervasemmiston keskeisimpiä vihapuhealustoja on internetsivusto Hikipedia, joka pyrkii näyttäytymään muka-parodisena versiona tietosanakirja Wikipediasta.

Viranomaiset eivät puutu Hikipediassa esitettyyn disinformaatioon, vaikka siellä julkaistut  kunnianloukkaukset eivät ole pelkkiä irrallisia tai satunnaisessa henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa esitettyjä mainintoja. Sen sijaan ne ovat julkisia ja pitkäaikaisesti esille asetettuja kannanottoja, jotka on esitetty tahallisena yrityksenä harhauttaa sivullisia ja antaa vääristelty kuva Hikipedian sivustolle vastoin omaa suostumustaan kytketyistä ihmisistä.

Hikipedian pseudoartikkeleissa annetaan harhaanjohtava ja asioita mielivaltaisesti yhdistelevä kuva monista henkilöistä ja heidän ajattelustaan, toiminnastaan ja ominaisuuksistaan. Hikipediaan poimitut kuvat ovat varastetut muista yhteyksistä, ja niiden uudelleen julkaiseminen Hikipedia-sivustolla rikkoo tekijänoikeuslainsäädäntöä sekä yksityisyydensuojaa. Kuva- ja muuta aineistoa on vandalisoitu respektio-oikeuksien vastaisesti.


Hikipediassa esitetyllä kirjoittelulla vahingoitetaan ihmisten asemaa ja mainetta tavalla, joka voi haitata elinkeinon tai ammatin harjoittamista ja täyttää siten rikoslaissa mainitut kunnianloukkauksen tunnusmerkit.


Vasemmiston harjoittamaa terroria

Hikipediassa näyttävät herjan heiton kohteina olevan erityisesti ei-vasemmistolaisina pidetyt henkilöt. Ylläpitäjien ja kirjoittajien oma sitoutuminen sosialistis-anarkistiseen rabulismiin ei kuitenkaan muodosta sellaista veruketta, joka oikeuttaisi loanheiton tai suojaisi heitä itseään oikeudellisilta vastatoimilta.

Solvauksissa ylitetään hyvän maun rajat, eikä asiaan liittyvää pahanilkisyyttä voida tunnistaa huumoriksi tai katsoa läpi sormien. Tekstit ovat ilmeisesti joidenkin yhteiskuntanäkemykseltään täysin eri linjoilla olevien anarkistien hyökkäyksiä, joiden kohteena on asioiden sijasta ihmisten persoona ja välineenä argumenttien sijasta rähjäinen ja reuhaava mudanheitto.

Hikipedian kirjoittajat ja ylläpitäjät pyrkivät suojautumaan esiintymällä anonyymisti, ja siten he paljastavat rääväsuisen nilkkimäisyytensä. Hikipedian kirjoittajatahot ovat todennäköisesti joitakin psykopatologista tuhrimisvimmaa potevia ja passiivis-aggressiivisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä henkilöitä. Mentaalihygienian ongelmat eivät kuitenkaan luo heidän rikoksilleen oikeutusta eivätkä tuota heille syyntakeettomuutta. Tyhmyys ei vapauta syyllisyydestä, niin kuin syyllisyyskään ei vapauta tyhmyydestä.

Hikipediassa harjoitettua maineen mustamaalausta yritetään toteuttaa ”huumorin” varjolla, vaikka tarkoituksena on maineen tahallinen pilaaminen. Rikosten vaikuttavuutta syventää, että sivusto on kaikkien ihmisten vapaasti internetistä luettavissa.

Vaikka uhrit eivät itse suhtautuisikaan kyseiseen töhertelyyn tosikkomaisesti, kolmannet osapuolet, eli kirjoitusten lukijat, voivat erehtyä pitämään niissä esitettyjä väitteitä todenperäisinä kuvauksina solvatuista ihmisistä. Loukkauksia, henkistä väkivaltaa ja vahingontekoa on harjoitettu näennäisen ”leikinlaskun” takaa, vaikka tosiasiassa kyseessä on tahallinen maineen töhriminen, jonka tuloksena syntyy työelämässä, liike-elämässä, tieteessä ja julkisessa sekä poliittisessa toiminnassa vahingollista disinformaatiota. Tämä taas merkitsee, että haitanteko on otettava vakavasti.

Vandalismi koetetaan verhota Hikipediassa ”satiirin” tavoittelun kaapuun, mutta tosiasiassa kyseessä ei ole sen enempää satiiri, ironia, parodia kuin sarkasmikaan, vaan tahallisen ilkeämielinen ja vahingoittamistarkoituksessa esitetty maineenpilaamiskampanjointi, jota koetetaan oikeuttaa ”huumorin” verukkeella. Tarkoituksena lienee haitata toisten ihmisten elämää tai uraa savuverhon takaa esitetyllä vihakampanjalla. Sivusto käy esimerkkitapaukseksi uustaistolaisten ja punakaartilaisten rabulismista ja tihutyöstä, informaatiosodasta ja nettiterrorista.


Hikipedia pitäisi sulkea vihapuheen levittämisen lopettamiseksi

Se, että tekstin kirjoittajat kuvittelevat olevansa humoristisempia kuin vitsailun kohteet tai lukeva yleisö, ei riitä oikeuttamaan julkista solvausta. Kirjoitusten epäasiallista argumentaatiota on usein koetettu oikeuttaa sillä, että kohteena oleva henkilö on esiintynyt sananvapauden puolustajana. Sananvapaus ei kuitenkaan oikeuta väärän tiedon levittämistä eikä mielikuvaterroria.

Kehotan kaikkia Hikipediassa nälvimisen, henkisen väkivallan tai terrorin kohteeksi joutuneita tekemään tutkintapyynnön tai rikosilmoituksen poliisille kunnianloukkauksesta tai, mikäli viranomainen ei asiaan puutu, ajamaan Hikipediaa vastaan kannetta oikeudessa. Kehotan esittämään vahingonkorvausvaatimuksen rangaistusvaatimuksen yhteydessä.

Samalla kannattaa tehdä eurooppalaisen tietosuojalain ja tietosuojavaltuutetun päätöksen mukainen poistopyyntö Googlelle koskien hakutuloksia, joissa oma nimi ja henkilöllisyys yhdistetään virheellisesti ja vahingollisesti täysin perättömiin asiayhteyksiin Hikipedian sivustoilla.

Kaikki Hikipediassa pahoinpidellyt ihmiset eivät ole sellaisia julkisuuden henkilöitä, jotka olisivat omasta aloitteestaan asettautuneet julkisen arvostelun kohteeksi, vaan yksityishenkilöitä, joten kirjoittelun lopettamista voi vaatia myös yksityisyydensuojan perusteella.

Yksityisyydensuoja on toki myös julkisuuden henkilöillä, ja etenkin näin on, mikäli julkisuus on asiantuntijajulkisuutta, eikä siihen liity sellaista vallankäyttäjän roolia tai asemaa, joka voisi luoda velvollisuuden suostua ankaran arvostelun tai henkilökohtaisesti loukkaavan kirjoittelun kohteeksi. Hikipediassa esitettyä nälvimistä ei voida perustella myöskään millään tieteellä, vaan esitettyjen kannanottojen kärkevyys on perustunut pelkkään vahingoittamisen haluun.

Se, että kirjoittelun kohteena olevan henkilön yhteiskunnalliset ja tieteelliset mielipiteet ovat olleet Hikipedian kirjoittaville epämieluisia, ei oikeuta persoonaan kohdistuvaa vandalismia.

29. joulukuuta 2017

Keppimiehen kauppaketju sensuroi moraalipaniikissa tähtipojat

Mediassa on mesottu siitä, kuinka muuan turkkilainen kurdityttö painosti Twitterissä tavarataloketju Stockmannia poistamaan mainosvideonsa, jossa henkilökunta esitti Tiernapoikia (ruots. Strjärngossen). Siis viatonta 1600-luvulta kotoisin olevaa joulunäytelmää, joka yleistyi etenkin Pohjois-Pohjanmaalla 1880-luvulla.

Kasvojen mustaaminen riitti nyt aiheuttamaan some-pöyristymisen, jonka tuloksena vähittäiskauppa heittäytyi kontalleen ja sensuroi itseään sekä suomalaista kulttuuriperinnettä.

Minun ei tule ikävä Tiernapoikia, sillä esitys koostuu infantiilista määkimisestä, jota on lähes sietämätöntä katsella ja kuunnella. – Mutta. Sensuurilla sinänsä on syvällisempää merkitystä.

Vierasperäisten ulkomaalaistahojen vaatima kotimaisten perinteiden mädättäminen ja muka-suvaitsevaisen vihervasemmiston harjoittama suomalaisuuden halveksunta ovat tuhoamassa omaa pohjoismaista kulttuuriamme tavalla, jolla ei ole kerta kaikkiaan mitään oikeutusta. Eikä siinä ole järkeäkään, kun perinteitä ei edes tunneta.

”Hoo, jos minä olen musta, olen minä kaikilta tunnettu”, sanoi Muriaanien kuningas. Näköjään ei tunnettu häntäkään. Niin sanottu blackfacehan oli kupletissa osoittamassa, että yksi kuningas tuli Afrikasta. Hän oli siis se tasa-arvopolitiikan vaatima ”kiintiöneekeri”.

Toiseksi: juonellisesti hän oli näytelmän viaton henkilö, kun taas konna oli valkoihoinen Herodes, joka halusi surmauttaa kaikki poikalapset eliminoidakseen Jeesuksen! Joten kyllä oli poliittisen korrektiuden mukainen tämäkin performanssi, suorastaan postmoderni ja täsmälleen vihervasemmiston virittämän syyllistämisnarraation mukainen.

Sitä paitsi ihmisrotujen olemassaolo on objektiivinen tosiasia, joten mitäpä sitä itsenään olemisen oikeutta ja identiteettiään kieltämään. Varsinkaan, kun maahanmuuttajat, joita asia tuntuu eniten koskettavan, eivät ole vähänkään valmiita hylkäämään omaa rotupolitikointiaan, etnisyydellä operointiaan ja rasismilla ratsastustaan. (Aiheesta enemmän tässä ja tässä.)


Miksi perinteet ovat tärkeitä?

Miksi sitten perinteiden ja tapojen voimassa pitäminen olisi niin tärkeää? Täytyy kai kertoa, sillä Ilta-Sanomien haastattelema vasemmistoliittolainen rasismiprofessori Vesa Puuronen on tyhmä kuin saapas eikä ymmärrä asian ydintä. Maamme johtavat kulttuurimädättäjät, Helsingin Sanomat ja Yleisradio puolestaan pitävät blackfacea (aiheeseen sopimaton angloamerikkalainen termi) ”rasistisena”, vaikka ne toisesta suupielestään palvovakin kommunistiräppäri Palefacea.

Tavat edustavat toistuvia päätöksiä. Tahtominen puolestaan koostuu tekoina ilmenevistä päätöksistä. Poliittinen tahto ei ole vain itsekuria, vaan se koostuu päätöksistä ja niissä pysymisestä, jotka ilmenevät tapoina.

Jos kansakunta hylkää omat tapansa, se hylkää oman itsensä: tahtonsa, tilansa ja jatkuvuutensa. Tämä näkyy siinä, että politiikassa (jonka pitäisi olla tahtomisen ydinaluetta) ei saisi enää tahtoa yhtään mitään: ei pitää omaa kulttuuriaan eikä varallisuuttaan, eikä heittää tänne kuulumattomia ulos maasta. Tuloksena sosialistisössöttäjien vaatimasta ”kansainvälistymisestä” ja ”monikulttuurisuudesta” on ollut vain tahdottomuutta, laissez-fairea ja todellisuuspakoa punavihreään kuplaan, jossa muzakina soi jatkuva flow, ja kannabiksen kiehkura nousee kohti unelmien taivasta.

Nykyisin ei ole tapoja eikä tahtoa. Ei poliittista tahtoa eikä puolustustahtoa, ei tahtoa pitää mistään kiinni. Kenraalit, komissaarit ja komisariot ovat cuck-miehiä, ja tulevaisuudessa varmaan kaikki lapsetkin syntyvät tyttöinä, valmiina alistumaan maailman tuulille. Perinnetuho on ollut kattavaa, sillä Yleisradio kaapattiin vihervasemmistolle jo Hella Wuolijoen aikana, ja sosialisointi viimeisteltiin verotusoikeuden myötä. Hesari menetettiin Aatos Erkon kuoltua, ja nyt myös maalla kelluva ruotsinlaiva Stockmann on saatettu kommunistien hallintaan.

Kulttuuriperinnön tuholla on ollut suurta vaikutusta, sillä mitään ei ole jäljellä myöskään perinteeksi institutionalisoituneesta henkisestä pääomasta: protestanttisesta työmoraalista ja kartesiolaisesta rationalismista. Terveen epäilyn paikalla on pelkkää julistusta myös yliopistoissa, ja tiede on bastardisoitu kyvyttömän henkilökunnan myötä.


Miksi Stockmann uppoaa?

Ei ole ihme, miksi keppimiehen kauppaketjulla menee huonosti, ja konserni on joutunut panttaamaan kiinteistönsäkin velkojen vakuudeksi. Alamäki perustuu väärään strategiaan, ja sen loppupäässä odottavat huutokauppa ja konkurssialennusmyynti, joten varatkaa käteistä. Suomenruotsalaisen pääomalinnakkeen piirissä lähdettiin avarakatseisesti ja lapsekkaasti ”Venäjän laajeneville markkinoille” ymmärtämättä, ettei venäläisiin voi koskaan luottaa. Laskettiin venäläiskysynnän varaan myös Suomessa.

Naiset näyttävät tekevän päätöksiä Stockmannilla naiskuluttajien ehdoilla, sillä firmasta on tullut pelkkä liivikauppa kodinkoneiden, autokaupan ja kaiken miehiä kiinnostavan tultua karsituksi pois. Kuluttajien päätettäväksi jää, vetävätkö he nyt puolestaan asiakkuutensa pois Stockmannilta tämän yliherkän ja poliittisesti korrektin toiseudenpalvonnan vuoksi. Antavatko suomalaisasiakkaat vierasperäisten mutta ostovoimattomien infosotilaiden vahingoittaa kotimaista tavarataloinstituutiota pysyvästi?

Stockmannilla ei taidettu huomata, että vihervasemmiston ja median some-pöyristyminen oli hybridisodankäynnillinen terrori-isku tavarataloon. Yksi syy tavaratalon pikaiseen alistumiseen infosodassa oli ymmärrettävästi se, että jos juutalaista pääomaa edustava Stockmann ei pikaisesti ilmoita hävinneensä ideologista taistelua, muslimiterroristit tekevät tavarataloon aseellisen iskun. Niinpä he eivät antaneet pelolle valtaa. He antoivat vallan islamille.

Liike-elämän pitäisi oppia, että sen ei kannata kuunnella kaikenlaisten heinäsirkkojen sirityksiä, sillä erityisryhmiä myötäilemällä ei voi miellyttää kaikkia eikä kaikkia myötäilemällä ketään.

Tiedän kyllä, että kommunistit haluaisivat politisoida liike-elämää, mutta heille kannattaa sanoa, että meillä asiakas saa äänestää rahapussillaan. ”Vaalikampanjat” käydään vapaan kilpailun ja markkinatalouden tapaan tarjouksilla eikä tyylillä ”näin tekee osuusliikkeen väki”. Toivottavasti tämä ymmärretään Kärkkäisellä, ja suomalaiset kuluttajat tukevat suomalaista yrittäjää vasemmistolaisen vihamedian vyörytystä vastaan.


Mitä merkitystä kantaväestöihin kohdistuvalla kulttuurirasismilla on?

Huolestuttavaa tapauksessa on yleisilmiö: liike-elämän antautuminen noudattamaan kaiken neutraloivaa vihervasemmistolaista politikointia, jonka tuloksena liikkeenharjoittajat ja julkisorgaanit sensuroivat sopimattomaksi katsomiaan sisältöjä, kieltäytyvät palvelemasta perussuomalaisia asiakkaita ja irtisanovat tunnollisia suomalaisia työntekijöitä tekaistuihin rasismisyytöksiin vedoten. Samaan tapaan kirjakaupat ja kustantajatkin pyrkivät määrittelemään, mikä on sopivaa tieteessä ja kirjallisuudessa, vaikka niiden piirissä mitään ei pitäisi arvioida ”soveliaisuuden”, ”sovinnaisuuden” tai mahdollisen ”loukkaavuuden” perusteella.

Jos rajoilla ei ole vartiointia eikä hyökkääjiä pysäytetä ajoissa, sodankäynti siirtyy kaduille, kujille ja kauppakeskuksiin. Vihervasemmisto pyrkii määräämään, mikä on oikein ja mikä väärin, ja muiden pitää totella heitä, vaikka sitä kautta ajauduttaisiin henkiseen vararikkoon ja käytännölliseen Mogadishuun. Punavihreiden mielestä näytelmissäkään ei saisi enää maskeerata, vaikka niin on tehty teattereissa iät ajat, vaan kaikki pitää alistaa länsimaisen kulttuurin riistolle ja anteeksipyytelylle, jonka tuloksena suomalaiset kumartelevat toisilleen kuin iloiset kiinalaiset ja lyövät päälakensa yhteen.

Tapaus tarjoaa jälleen näyttöä tavasta, jolla maahanmuutto ja monikulttuurisuus vahingoittavat omaa kulttuuriamme ja sitä kautta maailmassa vallitsevaa kulttuurista rikkautta. Tämän näytöksen Juudaksia olivat kavaltajat ja ne vihervasemmiston käärmeet, jotka katsovat katalasti omistavansa myös kauppaliikkeiden liiketoimintaehdot ja yrittävät käyttää valtaa uhkauksilla ja ultimatumeilla. Tarkoituksena on ollut alentaa omaa kulttuuriamme ja kansakuntamme yhteistahtoa.

Niinpä kritiikin keihäiden ei pitäisi kohdistua kauppaliikkeisiin vaan noihin muriaanien kuninkaisiin itseensä. Maahanmuutto ei ole politiikan marginaaliteema vaan lähes kaikkien yhteiskunnallisten ongelmien aiheuttaja ja ydin. Toivottavasti suomalaiset eivät näe tapauksessa vain ”uutta ja tarpeellista oppimiskokemusta”, kuten Stockmannin toimitusjohtaja, joka toteaa hätääntyneen neutraalisti ja pelosta täristen, että ”ensi kerralla mietimme tarkemmin”. Valtaosa suomalaisista on aina toiminut järkevästi, joten toivon, että myös nykyisenä uustaistolaisena aikana suomalaisten enemmistö laittaa luun kurkkuun kulttuurimme ja väestömme mädättäjille, ennen kuin on liian myöhäistä.

28. joulukuuta 2017

Sukupuolta ei voi sensuroida

Joulu on syntymän juhlaa. Trollitehdas, satiirijulkaisu ja klikkijournalistiikan ykkösnyrkki Helsingin Sanomat lemusi jälleen kauas, kun se viikko sitten otsikoi, että ”Aleksi on suomalainen mies, joka synnyttää pian lapsen – Lain mukaan hänen ei pitäisi olla raskaana, mutta Aleksi päätti tehdä kehollaan, mitä haluaa”.

Tosiasiassa raskaana ei ole mies vaan nainen, joka on vaihtanut mielikuvallisen sukupuolensa mieheksi ja hakenut asiasta viranomaiselta todistuksen. Sitten lehti ja tietenkin myös hän itse väittävät, että paksuna on nyt mies eikä nainen.

Väite on samanlainen kuin sanoisi, että kohtasin tänään saman elefantin kaksi kertaa, mutta se oli kuitenkin eri elefantti kummallakin kerralla.

Valheen juuret ovat empiiristen ja ontologisten tosiasioiden kieltämisessä. Sukupuoli on kaksiarvoinen tosiasia, joka vallitsee kokeellisesti todettavalla geenien, kromosomien ja hormonien tasolla sekä fenotyyppisellä ja havaittavalla kehollisella ilmiötasolla.

Naisen ja miehen biologinen rakenne ja aineenvaihdunta ovat täysin erilaiset, ja kromosomisto jää entisenlaiseksi myös sukupuolen kirurgisen manipulaation jälkeen. Samoin miehen ja naisen genitaalit ovat luonnollisesti erilaiset. Kaksiarvoisen sukupuolieron voimassaolosta, vaikuttavuudesta ja tunnustamisesta tajunnallisella mielikuvatasolla puolestaan kertoo transsukupuolisten halu vaihtaa (tai kuten he itse sanovat ”korjata”) sukupuoltaan toiseksi.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöliike on yhdessä trans- ja intersukupuolisten kanssa käyttänyt ”Suomen ensimmäistä raskaana olevaa miestä” esimerkkitapauksena siitä, että transsukupuolisuuteen ei pitäisi yhdistää sterilisaatiota eikä hedelmättömyyttä lain velvoittamana.

Tosiasiassa transsukupuolisten hedelmättömyys ei johdu laista vaan hoidoista, jotka tekevät ihmisestä hedelmättömän, mikäli hän pyrkii vaihtamaan sukupuoltaan lääkehoidon keinoin. Niinpä heidän kokemaansa pulmaa ei voida ratkaista lainsäädännöllisin keinoin. Translakia ei tarvita, koska transsukupuoliset voivat nykyisinkin vaihtaa mielikuvallisen sukupuolensa turvautumatta hormonihoitoihin, jotka ovat heidän kokemiensa lapsettomuusongelmien perimmäinen syy.

Mikäli taas sukupuolta pyritään vaihtamaan (tai korjaamaan) farmasialla tai kirurgin puukolla, hedelmättömyys on seuraus lääketieteellisestä operaatiosta eikä lainsäädännöstä. Sukupuoli ei ole kelluvaa valuuttaa, vaan sillä on sidos kultakantaan kehon kautta, ja orava pitäköön nahkansa.


Seta kiistää kaksiarvoisen sukupuolieron – ja samalla myös homot

Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry on tätä nykyä transseksuaalien, transsukupuolisten ja transgenderistien hallussa oleva maahanmuuttoyhdistys, joka taistelee kaksiarvoista sukupuolieroa ja siten myös homojen ja lesbojen tunnustamista vastaan.

Jos ei ole sukupuolta, ei voi olla homoseksuaaleja eikä heteroitakaan, sillä seksuaaliset intentiot edellyttävät viittauskohteen: sukupuolen. Kaksiarvoinen sukupuoliero on homojen, lesbojen ja heteroiden olemassaolon apriorinen edellytys, eli käsitteellis-analyyttinen ennakkoehto. Oletus, että ei olisi homoseksuaaleja eikä heteroseksuaaleja, taas ei pidä paikkaansa, joten kaksiarvoisen sukupuolieron merkitys saa vahvistuksen myös ihmisten kokemusmaailman kautta.

Kaksiarvoista sukupuolieroa ei ole perusteltua ryhtyä kiistämään vain mikroskooppisen pienten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistönkin sisällä vähemmistöinä olevien ryhmien kokemistavan tai poikkeuksellisen anatomian perusteella, joista suuri osa on sitä paitsi kliinisiä patologioita (kuten Klinefelterin syndrooma). Olisi väärin, jos muiden ihmisten passit, ajokortit, todistukset ja muut viralliset asiakirjat täytyisi heittää silppuriin vain siksi, että kansalaisille määritellään sukupuolineutraali henkilötunnus jonkin pienen marginaaliryhmän toiveiden vuoksi.

Tilannehan olisi samanlainen kuin sanottaisiin, että terveetkin ovat sairaita sillä perusteella, että sairastaminen koskee heitä. Näinhän vihervasemmistolainen seksuaalivähemmistöliike toisaalta opettaa mainostaessaan, että jokaisella on myös hiv-status, vaikka ei olisikaan hiv-positiivinen! Saman logiikan mukaan rikas on vain köyhä, jolla on rahaa.


Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöpolitiikan kaksinaismoralismi

Vähemmistömedia on vaahdonnut ”miehen raskaudesta” näkemällä siinä ”systeemin puutteet”. Esimerkin Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry:n ajaman politiikan irrationaalisuudesta tarjoaa yhdistyksen pääsihteeri Kerttu Tarjamo, joka lausui QX-lehden haastattelussa ”kansainvälisenä intersukupuolisuuden päivänä”, että intersukupuolisten lasten korjaaminen joko pojiksi tai tytöiksi on väärin.

Hän paheksui, että synnynnäisesti intersukupuolisille lapsille tehdään ”raskaita kirurgisia operaatioita” heidän sukupuolensa muokkaamiseksi binääristä luokittelua vastaavaksi. Lapsille tehtävät radikaalit operaatiot ovat moraalisesti kyseenalaisia, mutta toisesta suupielestään Seta on vaatinut ”raskaita kirurgisia” operaatioita biologiselta ja fysiologiselta sukupuoleltaan terveille yksilöille, jotka ovat joko miehiä tai naisia mutta jotka eivät joistakin itsetuntoonsa liittyvistä syistä hyväksy sukupuoltaan vaan haluavat korjata tai vaihtaa sitä omaa mielikuvallista sukupuoltaan vastaavaksi.

Seta ei ole meuhkannut muslimien hallitsemissa maissa tehtävistä tyttöjen ympärileikkauksista, joissa tytöltä poistetaan klitoris ja häpyhuulet ommellaan kiinni. Sen sijaan Seta on edistänyt muslimien maahanmuuttoa ja tukenut islamin leviämistä. Yhdistyksen aktivistit suhtautuvat lähes palvovasti muhamettilaisuuteen ja pyrkivät kiistämään ongelmien olemassaolon väittämällä, että ”Allahia ei kiinnosta, oletko trans”. Naisten sukupuolielinten silpominen ja homojen teloitukset ovat kuitenkin arkipäivää islamilaisissa maissa, joten en voi kuvitella valheellisempaa suhtautumistapaa.

Huomionarvoista on, että monet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöliikkeen aktivistit ovat antaneet kristinuskosta tulikivenkatkuisia julistuksia, mutta he eivät ole antautuneet samanlaiseen vihapuheeseen islamia koskien, vaikka syytä olisi enemmän. Ehkä islam pelottaa, mutta kristinusko ei.

Helsingin seudun Setan irtautumisesta homojen ja lesbojen asioista kertoo hanke, jolla HeSeta pyrki irrottautumaan valtakunnallisesta Setasta yleiseksi queer-teoreettiseksi pride-, pakolais- ja ihmisoikeusjärjestöksi vaihtamalla nimensä muotoon ”Helsinki Pride Yhteisö ry”. Kyseiselle linjalle järjestö lähti tunisialaisen Hassan Hninin tultua HeSetan puheenjohtajaksi. Tapaus kertoo tavasta, jolla älyllinen asenne korvataan huvitteluliberaalilla hukuttautumisella narsismin leimaamaan viihteellisyyteen ja multikulttuuriseen etnobiletykseen (aiheesta tässä).

Suuntaus on ansainnut arvostelua myös muilta kuin minulta. QX-lehden mukaan ”kriitiikkiä tuli myös sillä perusteella, että priden korostaminen rajaa aikuiset homomiehet ja fettarimiehet ulos yhdistyksestä. Uutta nimeä pidetään lähes kaikissa kommenteissa huonona ja kapea-alaisena. Nimenmuutoksen tarkoitusta, erottautumista Setasta, ei sitäkään nähty hyvänä perusteena.

Kun yhdistys ei kelpaa enää homoille eikä lesboille itselleen, miksipä muidenkaan kannattaisi lotkauttaa korviaan sen ajamille tavoitteille? Yhdistyksen uudessa strategiassa vuosille 20182022 ei mainita kertaakaan sanaa ”homo”, mutta mainitaan kyllä ”maahanmuuttovirasto” ja ”maahanmuuttajapalvelut”. Yhdistys näyttää lypsävän rahaa maahanmuuttopolitikoinnilla ja vihervasemmistolaisten heterofeministien julkisista varoista auliisti rahoittamalla transgenderismillä, sillä HeSetan budjetti vuodelle 2018 paisahti noin 300 000 tuhannesta eurosta lähelle puolta miljoonaa. Kannattaa siis miettiä, mille järjestölle jäsenmaksunsa maksaa, jos maksaa.


Transgenderismi sikiää manipulaatiosta

Lääkärit suostuvat transsukupuolisten vaatimiin korjausleikkauksiin vain siksi, että he pelkäävät Setan kostoa, joka seuraisi, mikäli he kertoisivat todelliset näkemyksensä, sanoisivat mitä ajattelevat ja kieltäytyisivät silpomasta potilaidensa kehoa ja sukupuolielimiä. He suostuvat tekemään yhteiskunnalle kalliiksi käyviä korjausleikkauksia vain välttääkseen transväkeä tekemästä valituksia Valviraan ja estääkseen identiteettiongelmista kärsiviä potilaitaan viemästä lääkäreiltä heidän lääkärinoikeuksiaan. Lääkärit ajattelevat, että pitäkööt kurjat seuraukset, kun kerran itse niitä pyytävät.

Monet sukupuolen korjauksen läpikäyneet ovat katuneet prosessejaan myöhemmin itsetunnon kohennuttua ja sukupuoli-identiteetin selkiinnyttyä. Ei tarvitse olla mustaa vyötä filosofiasta ja sosiaalipsykologiasta ymmärtääkseen, että jotain mätää on siinä, kun 15-vuotiaat likat väittävät olevansa väärää sukupuolta ja terveydenhuoltohenkilökunta avaa heille tien kirurgisiin operaatioihin niin pian kuin mahdollista, eli 18-vuotiaina.

Sanoisin, että kyseessä ovat teini-ikäisille tyypilliset identiteettikriisit, joita syventää se, että nuoret neidot ovat seksuaalisuuskielteiseksi muuttuneen yhteiskunnan ja seksuaalisuutta vaarallistavan manipulaation uhreja. Yhteiskunnan vaikutuksesta asenteisiin kertoo se, että korjauksen tavoittelijat ovat useimmiten naisia. Tämä indikoi, että naiset tavoittelevat miesten asemaa, koska heille on feministisen propagandan kautta uskoteltu, että miehillä menee paremmin.


Transsukupuolisten kirurginen ja lääkehoito kertovat taantumuksesta

Lääketiede, psykologia ja sosiaalitieteet ovat taantuneet ja epä-älyllistyneet, kun ne nykyisin hyväksyvät sen, että itsetunto-ongelmia korjaillaan psykofarmasialla ja kirurgien puukolla. Se on samanlaista kuin vielä 1950-luvulla harjoitettu lobotomia.

Syy on kustannuksissa. Monet transseksuaalit ja -sukupuoliset kuuluisivat terapioihin, mutta yhteiskunnalla ei ole varaa niihin, sillä jokaista yksilöä ei voida taluttaa aikuiseksi. Ongelman hillitsemiseksi riittäisi, että lopetettaisiin transgenderistinen propaganda, joka ohjaa kieltämään kaksiarvoisen biologisen sukupuolieron. Nykyisin tuota valheellista manipulaatiota suolletaan jopa kouluissa, joissa lasten sanominen tytöiksi tai pojiksi yritetään kieltää.

Esimerkkejä transpropagandasta antavat ihmisoikeusjärjestöjen hysterisointi, jonka mukaan ”translain muutos ei voi enää odottaa”, ja lehdistön kritiikitön ja reflektoimaton truuttaus, jossa vakuutetaan, että ”yli viidellä prosentilla lapsista on transkokemus”. Agitaation tuloksesta kertoo Yleisradion näennäisdokumentti ”Btw, mä en oo tyttö”, jossa 12-vuotias, 14-vuotias ja 4-vuotiaan lapsen vanhemmat kertovat kokemuksen syvällä rintaäänellä sukupuolen vaihtamisen välttämättömyydestä! Lehdistö mainostaa tätä identiteettisekoilua faktana, joka kertoo muka aidoista, välittömiin toimenpiteisiin velvoittavista sisäsyntyisistä kokemuksista eikä ihmisten hämmennyksestä, vallankäytöstä tai omahyväisistä toiveista.

Kannanottoni ei merkitse, että kiistäisin transsukupuolisten olemassaolon. On varmasti muutamia yksilöitä, jotka kokevat olevansa ”väärää sukupuolta”, ja tuntemus tulee sisältä vastaten yksilön peruskokemusta. Mutta ilmiön räjähdysmäinen kasvu kertoo kokemusten ohjautuvan pääasiassa ulkopuolelta: sosiaalisista ja joukkoviestinnän aiheuttamaan massasuggestioon perustuvista syistä, joilla luodaan valheellista narraatiota, että sukupuolen voi valita kuin hampurilaisen McDonald’sissa.

En tarkoita sitäkään, että vähemmistöjen vähemmistöjä kohtaan saisi olla välinpitämätön. Päinvastoin: tarkoitan, että yksilöiden voluntarismi, eli täysi vapaus ja itsemääräämisoikeus, ei ole välttämättä heille itselleen hyväksi, sillä se perustuu oletukseen, että yksilöt tietävät oman parhaansa. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa. Ihmisten kokemistapa voi olla aidosti vääristynyt, kuten se psyykkisissä häiriöissä aina on. Itse asiassa toivoisinkin yhteiskunnan huolehtivan paremmin ongelmallisista yksilöistä. Niinpä lääketieteen ja psykologiatieteiden velvollisuus on puuttua asiaan myös terapeuttisin keinoin, eikä suostua tekemään kaikkea, mitä potilaat määräävät.


Kuinka valhemedia tukee transgenderistejä ja vastustaa kriittistä tiedettä?

Tieteenharjoittaja on osoittanut pätevyytensä vasta, kun hänen tekstejään sensuroidaan Uuden Suomen puheenvuoropalstalla. Uusi Suomi sensuroi 16.11.2017 lääkäri Niko Sillanpään kirjoituksen, jossa hän julkaisi käännöksen Yhdysvaltain lastenlääkäriyhdistyksen (American College of Pediatricians) päivittyvästä kannanotosta koskien lasten ja nuorten sukupuoli-identiteetin häiriön ja sukupuolidysforian hoitoa.

Uusi Suomi määräsi hänelle rangaistukseksi vähintään kaksi viikkoa kirjoituskieltoa. Niko Sillanpää on radiologian erikoislääkäri ja lääketieteellisen tekniikan diplomi-insinööri ja toimii Tampereen yliopistollisessa sairaalassa toimenpideradiologina ja kyseisen yksikön vastaavana lääkärinä.

Uusi Suomi on sensuroinut minun lisäkseni myös Helsingin yliopiston dosenttia Arto Luukkasta ja monia muita tieteellisesti kvalifioituneita ja etabloituneita kirjoittajia, joilla on asiantuntijan pätevyys. Tämän lehti tekee, vaikka (tai koska) sen toimituksessa ja ylläpidossa ei ole yhtään tieteellisesti pätevää henkilöä, joka ymmärtäisi, mitä filosofisesti perustelu argumentaatio on ja merkitsee. Sen pitäisi olla vapaata argumentaatiota, jossa paradigmat ja ideologiat kyseenalaistavien dissidenttien kontroversiaaleja näkemyksiä ei tukahduteta, vaan niitä pidetään tieteen tärkeimpänä kriittisenä kontribuutiona. Hyväntahtoisesti oletan sensuurin johtuvan toimitukseen satelevasta vihervasemmistolais-feministisestä ja queer-ideologisesta painostuksesta eikä vain toimituksen omasta tahdosta.

Julkaisen Niko Sillanpään käännöksen yhdysvaltalaisten kollegojensa kannanotosta tässä blogissani tueksi hänelle. Hyvää viattomien lasten päivää!


Gender-ideologia vahingoittaa lapsia

[Kyseessä on otsikko mukaan lukien käännös yhdysvaltalaisen lastenlääkäriyhdistyksen (American College of Pediatricians) päivittyvästä kannanotosta koskien lasten ja nuorten sukupuoli-identiteetin häiriön / sukupuolidysforian hoitoa. Viimeisin päivitys on syyskuulta 2017. ”Gender” on ”sosiaalinen sukupuoli”, joka poststrukturalismin ja feministisen epistemologian muokkaaman queer-teorian näyttöön perustumattoman väitteen mukaan olisi itsenäinen ja erillinen (biologisesta / evolutiivisesta) sukupuolesta. Tämä käännös on puheenvuoro ajankohtaiseen lastenpsykiatriseen keskusteluun Suomessa. Korostukset ovat alkuperäisen tekstin korostuksia.]

Yhdysvaltojen lastenlääkäriyhdistys kehottaa terveydenhuollon ja opetuksen ammattilaisia sekä lainsäätäjiä hylkäämään kaikki politiikat, jotka normalisoivat lapsiin kohdistuvia kirurgisia ja lääkehoitoja, joiden tarkoitus on vastakkaisen sukupuolen jäljittely. Tosiasiat – ei ideologia – määrittävät todellisuuden.

  1. Ihmisen sukupuoli on objektiivinen, biologinen ja binäärinen ominaisuus: ”XY” on miehen ja ”XX” on naisen geneettinen määrittäjä; Ne eivät ole sairauden merkkejä. Sääntönä ihminen syntyy miehenä tai naisena eli ihmisen sukupuoli on luonteeltaan binäärinen. Tähän ilmeinen syy on lajimme lisääntymistapa, joka on kukoistuksemme edellytys. Tämä periaate on itsestään selvä. Erittäin harvinaiset sukupuolen kehityshäiriöt (disorder of sex development, DSD, ”interseksuaalisuus”), kuten testikulaarinen feminisaatio ja synnynnäinen lisämunuaishyperplasia, ovat lääketieteen tuntemia poikkeamia tästä ja sellaisina tunnistettuja sairauden tiloja. Näitä tiloja potevat henkilöt eivät siten muodosta kolmatta sukupuolta (1).
  2. Kenelläkään ei ole syntyessään sosiaalista sukupuolta. Kaikilla on syntyessään biologinen sukupuoli.  Sosiaalinen sukupuoli (tietoisuus ja kokemus itsestä miehenä tai naisena) on sosiologinen ja psykologinen konsepti, jolla ei ole objektiivista luonnetta, kuten biologisella konseptilla. Kenelläkään ei ole syntyessään käsitystä itsestään miehenä tai naisena; tämä käsitys kehittyy vähitellen. Kuten kaikki psykologiset kehitykselliset prosessit, tämän käsityksen kehittyminen voi harhautua lapsen subjektiivisten kokemusten, ihmissuhteiden ja haitallisten kokemusten seurauksena. Henkilöt, jotka identiteettiin kuuluu kokemus itselleen vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta tai kumpaankin sukupuoleen kuulumisesta eivät muodosta kolmatta sukupuolta, vaan he pysyvät edelleen biologisesti miehenä tai naisena (2–4).
  3. Henkilön kokemus, että hän on jotain mitä hän ei todellisuudessa ole, on parhaimmillaankin merkki sekavasta ajattelusta. Jos muutoin terve biologinen poika uskoo olevansa tyttö (tai biologinen tyttö uskoo olevansa poika), kyseessä on objektiivisesti todettava psykologinen ongelma, joka siis on mielessä eikä kehossa ja sellaisena tätä ongelmaa tulee myös hoitaa. Nämä lapset kärsivät sukupuolidysforiasta. Sukupuolidysforia (gender dysphoria, GD, aikaisemmin sukupuolidentiteetin häiriö, Gender Identity Disorder, GID) on viimeisimmän psykiatrisen diagnoosiluokituksen (DSM-5) mukaan mielenterveyden häiriö (5). Tämän tilan syntymistä on selitetty psykodynaamisella ja sosiaalisen oppimisen teorioilla, jotka ovat edelleen selitysvoimaisia (2, 4–5).
  4. Murrosikä ei ole sairaus ja murrosiän käynnistymisen estävät hormonihoidot voivat olla vaarallisia. Murrosiän fysiologisia muutoksia estävät hormonihoidot aiheuttavat sairauden tilan (eli murrosiän puuttumisen) riippumatta siitä, onko vaikutus pysyvä vai palautuva. Hoidot hidastavat kasvua ja alentavat aiemmin biologisesti terveen lapsen hedelmällisyyttä (6).
  5. DSM-5 -käsikirjan mukaan jopa 98% sukupuoli-identiteetiltään hämmentyneistä pojista ja vastaavasti jopa 88% tytöistä lopulta hyväksyvät biologisen sukupuolensa murrosiän päätyttyä (5).
  6. Esimurrosikäisille lapsille, joille on asetettu sukupuolidysforian diagnoosi, saatetaan antaa murrosiän estäviä lääkkeitä jopa jo 11-vuotiaina, jolloin heitä joudutaan hoitamaan vastakkaisen sukupuolen sukupuolihormoneilla myöhemmin, jos vastakkaiseen sukupuoleen kaltaistamista jatketaan. Näin hoidetut lapset eivät kykene saamaan biologisia jälkeläisiä edes hedelmöityshoitojen avustamana. Lisäksi tällainen hormonihoito altistaa vaarallisille sivuvaikutuksille kuten korkea verenpaine, sydänsairaudet, veritulpat, aivoverenkiertohäiriöt, sokeritauti ja syöpä (7–11).
  7. Hormonihoitoja saaneen ja sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäyneen itsemurhariski on aikuisiässä lähes 20-kertainen muuhun väestöön verrattuna. Näin on myös Ruotsissa, jossa gender-ideologia on viety pisimmälle (12). Miksi järkevä ja hyväntahtoinen ihminen tuomitsisi nuoren lapsen tähän kohtaloon tiedostaen, että murrosiän loppuun mennessä jopa 98% näistä pojista ja 88% tytöistä lopulta hyväksyy todellisuuden ja säilyttää psyykkisen ja fyysisen terveytensä?
  8. Lapsen ehdollistaminen uskomaan, että elinikäinen lääkkeellinen ja kirurginen vastakkaisen sukupuolen jäljittely on normaalia ja terveellistä, on lapsen pahoinpitelyä. Sukupuoli-identiteetin häilyvyyden normalisointi tiedotusvälineissä, koulutuksessa ja lainsäädännössä hämmentää lapsia ja vanhempia, jonka seurauksena yhä useampi päätyy ”sukupuoli-identiteettiklinikoihin”, joissa heille määrätään murrosiän ehkäisevää lääkitystä. Tämä asetelma taas käytännössä takaa, että nämä lapset ja perheet ”valitsevat” elinikäisen karsinogeenisen ja muutoinkin haitallisen lääkityksen ja todennäköisesti harkitsevat nuorina aikuisina tarpeetonta terveiden ruumiinosien silpomista.

Michelle A. Cretella, M.D.
President of the American College of Pediatricians

Quentin Van Meter, M.D.
Vice President of the American College of Pediatricians, Pediatric Endocrinologist

Paul McHugh, M.D.
University Distinguished Service Professor of Psychiatry at Johns Hopkins Medical School and the former psychiatrist in chief at Johns Hopkins Hospital


Alkuperäislähde

Internet:
https://www.acpeds.org/the-college-speaks/position-statements/gender-ide...

PDF:
https://www.acpeds.org/wordpress/wp-content/uploads/9.14.17-Gender-Ideology-Harms-Children_updated-MC.pdf


Viitteet

1. Consortium on the Management of Disorders of Sex Development, “Clinical Guidelines for the Management of Disorders of Sex Development in Childhood.” Intersex Society of North America, March 25, 2006. Accessed 3/20/16 from http://www.dsdguidelines.org/files/clinical.pdf.

2. Zucker, Kenneth J. and Bradley, Susan J., “Gender Identity and Psychosexual Disorders.” Focus: The Journal of Lifelong Learning in Psychiatry, vol. III, no. 4, Fall 2005, pp. 598–617.

3. Whitehead, Neil W., “Is Transsexuality biologically determined?” Triple Helix (UK), Autumn 2000, p. 6–8., accessed 3/20/16 from http://www.mygenes.co.nz/transsexuality.htm; see also Whitehead, Neil W., “Twin Studies of Transsexuals [Reveals Discordance]”, accessed 3/20/16 from http://www.mygenes.co.nz/transs_stats.htm.

4. Jeffreys, Sheila, Gender Hurts – A Feminist Analysis of the Politics of Transgenderism. New York: Routledge, 2014, pp.1–35.

5. American Psychiatric Association, Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fifth Edition. Arlington, VA: American Psychiatric Association, 2013, pp. 451–459. See page 455 re: rates of persistence of gender dysphoria.

6. Hembree, W.C., et al., “Endocrine treatment of transsexual persons: an Endocrine Society clinical practice guideline”. J. Clin. Endocrinol Metab. 2009: 94, pp. 3132–3154.

7. Olson-Kennedy, J. and Forcier, M., “Overview of the management of gender nonconformity in children and adolescents”, UpToDate, November 4, 2015. Accessed 3/20/16 from www.uptodate.com.

8. Moore, E., Wisniewski & Dobs, A., “Endocrine treatment of transsexual people: A review of treatment regimens, outcomes, and adverse effects.” The Journal of Endocrinology & Metabolism, 2003; 88(9), pp. 3467–3473.

9. FDA Drug Safety Communication issued for Testosterone products, accessed 3/20/16: http://www.fda.gov/Drugs/DrugSafety/PostmarketDrugSafetyInformationforPa....

10. World Health Organization Classification of Estrogen as a Class I Carcinogen: http://www.who.int/reproductivehealth/topics/ageing/cocs_hrt_statement.pdf.

11. Eyler A. E., Pang S. C., Clark A., “LGBT assisted reproduction: current practice and future possibilities“, LGBT Health 2014: 1(3), pp. 151–156.

12. Dhejne, C, et.al., “Long-Term Follow-Up of Transsexual Persons Undergoing Sex Reassignment Surgery: Cohort Study in Sweden.” PLoS ONE, 2011: 6(2). Affiliation: Department of Clinical Neuroscience, Division of Psychiatry, Karolinska Institutet, Stockholm, Sweden, accessed 3/20/16 from http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0016885.

27. joulukuuta 2017

Kuinka maahanmuutto pelastaa Suomen työllisyyden?


Maahanmuutto näyttää ratkaisevan Suomen suuren työttömyysongelman, joten enää en ihmettele, miksi maahamme junaillaan pakolaisia ja turvapaikanhakijoita vastauksena karjuvaan työpaikkapulaan.

Maahanmuutto nimittäin luo työtä ja työpaikkoja. Yksi maahanmuuttaja voi työllistää jopa useita kymmeniä muita ihmisiä, sillä tulijat tarvitsevat hoitoa, preppausta, valmennusta, koulutusta, koordinointia ja muuta holhousta pärjätäkseen yhteiskunnassa. Oheinen luettelo kertoo, kuinka monipuolisesti maahanmuutto luo maahamme työpaikkoja.

Kaikki nämä julkisen hallinnon tehtävät ja virat on perustettu verovaroilla pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden integroimiseksi. Varjopuolena on, että ne eivät tuota yhtään mitään vaan heikentävät yhteiskunnallista tehokkuutta maamme talouden tappioksi.


Monikulttuurisuusasiantuntija, Maahanmuuttokoordinaattori, Tulkkipalvelukoordinaattori, Asioimistulkki, Kulttuuriluotsi, Vertaisosaaja, Maahanmuuttajien erityisryhmän linjavastaava, Päivähoidon maahanmuuttajakoordinaattori, Sopeuttamistyöntekijä, Kotoutussihteeri, Monikulttuurisen varhaiskasvatuksen suunnittelija, Monikulttuurisen opetuksen suunnittelija, Suomen askeleet -linjan opettaja, Lyhytkurssivastaava, Aikuisperuskoulun linjavastaava, Alaikäisten turvapaikanhakijoiden ryhmäkodin vastaava ohjaaja, Monikulttuurisuusaktivisti, Aktivistimaahanmuuttajakouluttaja, Monikulttuurisuuskoulutusmateriaalivastaava, Maahanmuuttoviraston tulosalueen johtaja, Sosiokulttuurinen tasapainottaja, Pakolaisneuvonantaja, Vähemmistöoikeuksien valvoja, Avustusanomusten esitäyttäjä, Maahanmuuttajien asunto-oloja pohtiva virkamies, Maahanmuuttajapalveluiden päällikkö, Maahanmuuttoneuvoston puheenjohtaja, Monikulttuurikonsultti, Romanityöryhmä, Kerjäläistyöryhmä, Maahanmuuttajien rekrytoinnin helpottamista pohtiva työryhmä, Maahanmuuttoyksikön terveydenhuollon konsultti, Maahanmuuttoyksikön psykologi, Maahanmuuttoyksikön sosiaalityöntekijä, Maahanmuuttoyksikön sosiaaliohjaaja, Maahanmuuttoyksikön etuuskäsittelijä, Maahanmuuttajalasten varhaiskasvattaja, Sisäasiainministeriön maahanmuutto-osaston ylitarkastaja, Siirtolaisinstituutin johtaja, Vastaanottokeskuksen apulaisjohtaja, Maahanmuuttajaneuvoston puheenjohtaja, Naapuruussovittelija, Kotouttamisohjaaja, Avustamistulkki, Aputulkki, Romaniasioidenhoitaja, Kunniaan liittyvien konfliktien asiantuntija, Maahanmuuttoasioiden johtaja, Sisäasianministeriön maahanmuutto-osaston oikeusyksikön yhdenvertaisuusvastuualueen johtaja, Maahanmuuttaja- ja kotouttamisasioiden neuvottelukunta, Maahanmuuttotyön päällikkö, Maahanmuutto- ja kotouttamisasioiden yhteistyöryhmä, Maahanmuuttopolitiikkastrategi, Kehitysmaatutkimuksen professori, lehtori, tuntiopettaja ja tutkija, Maailmanpolitiikan professori, lehtori, tuntiopettaja ja tutkija, Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen asiantuntija, Monialaisen romanityöryhmän puheenjohtaja, Monikulttuurisen maahanmuuttajatyön päällikkö, Maahanmuuttajien henkisestä sopeutumisesta vastaava asiantuntija, Sopeutumiskonsultti, Maahanmuuttajajärjestöjen toimintaedellytyksiä voimaannuttavan projektin johtaja, Maahanmuuttajajärjestöjen mielenterveysosaamista pohtiva projektisuunnittelija, Maahanmuuttajien työllistämisyhdistyksen asianajaja, Maahanmuuttajien neuvontapisteen ohjaaja, Pakolaisavun vertaisryhmätoiminnan koordinaattori, Monikulttuurisen tietopalvelukeskuksen asiantuntija, Maahanmuuttajien kansalaistoiminnan kehittämisestä vastaava virkamies, Väkivaltarikoksiin syyllistyneiden maahanmuuttajanuorten valvoja, Maahanmuuttovastaava, Ikääntyneiden somalinaisten kotoutustyöntekijä, Monikulttuurisuuden johtava asiantuntija, Pakolaiskoordinaattori, Pakolaisvähemmistövastaava, Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja, Romanien päiväkeskuksen työntekijä, Romaniyhdyshenkilö, Vähemmistövaltuutetun ylitarkastaja, Romanipoliittisen työryhmän puheenjohtaja, Maahanmuuton erikoistutkija, Ihmisoikeustyönjohtaja, Sisäasiainministeriön maahanmuuttojohtaja, Monikulttuurisuustaitojen kehittäjä, Monikulttuurisuuskampanja suunnittelija, Ulkomaalaisasioiden valmistelija, Romanien päiväkeskuksen johtaja, Monikulttuurisuustyön suunnittelija, Maahanmuuttajien kansalaistoiminnan kehittäminen -projektin johtokunta, Monikulttuuripedagogi, Pakolaisoikeutta tutkiva oikeustieteilijä, Ulkomaalaisoikeuden asiantuntija, Maahanmuuttopolitiikan tutkija, Maahanmuuttoviraston tutkija, Turvapaikkalautakunnan sihteeri, Sisäasiainministeriön somaliyhteisön kotoutumista edistävä asiantuntijaryhmä, Kansainvälisen siirtolaisjärjestön projektikoordinaattori, Syrjintälautakunnan johtaja, Sisäasiainministeriön maahanmuutto-osaston päällikkö, Monikulttuurisuustoiminnan kehittäjä, Sisäasiainministeriön kotouttamisyksikön johtaja, Pakolaisneuvonnan tiedottaja, Maahanmuuttajien asumisneuvoja, Maahanmuuttajien henkilökohtainen palveluohjaaja, Monikulttuuristen naisjärjestöjen kattojärjestön johtaja, Maahanmuuttajien tukijärjestön johtaja, Ulkomaalaisille maksettavan toimeentulotuen käsittelyä koskevien menettelytapojen selkeyttäminen -työryhmä, Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen hankeneuvoja ja taloussuunnittelija, Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen kehityspoliittinen asiantuntija, Monikulttuurinen osaaja, Suomen Somalia-verkoston toiminnanjohtaja, Maahanmuuttajapoikatyön johtaja, Maahanmuuttajien yhteispalvelutoimiston johtaja, Maahanmuuttajataustainen kokemusasiantuntija, Maahanmuuttajanaisten kulttuuriohjelman johtaja, Etnisten suhteiden neuvottelukunta, Työelämävalmiuksien kartoittaja maahanmuuttajille, Syrjintää epäilevien neuvontapisteen johtaja, Syrjinnänvastaisesta toiminnasta vastaava viranomainen, Syrjintäilmiöiden analysoija, Maahanmuuttajien koulutuksen kehittäjä, Pakolais- ja maahanmuuttotyön päällikkö, Maahanmuuttopolitiikan asiantuntija, Konsultoiva uskonnon ja somalin kielen opettaja, Somaliperheiden ja koulun välisen yhteistyön tutkija, Monikulttuurisen asumisen aluevastaava, Monikulttuurisen kasvatustyön, kotoutumisen ja opetuksen kehittäminen -hankkeen johtaja, Romanilasten oppivelvollisuutta selvittävä työryhmä, Kiertävä maahanmuuttajaneuvoja, Maahanmuuttajat-konsulttiryhmä, Maahanmuuttajatyön koordinaattori, Maahanmuuttajien yritysneuvoja, Maahanmuuttaja-asiakkaiden kanssa työskentelevien asiantuntijoiden ryhmä, Maahanmuuttaja-aikuisten oppimisen ohjauksen suunnittelijaopettaja, Maahanmuuttajaopettaja, Maahanmuuttajaopetuksen erityisosaamis- ja ohjausryhmä, Maahanmuuttajatyttötyön ohjaaja, Maahanmuuttajien toiminnallisen opetuksen ja ohjauksen projektikoordinaattori, Maahanmuuttajien järjestökonsultti, Maahanmuuttajien psykiatrian poliklinikan sosiaalityöntekijä, Maahanmuuttajuuden psykologisen prosessin tutkija, Romanit työelämään -hankkeen johtaja, Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja, Maahanmuuttoasioiden asiantuntija, Sisäasiainministeriön maahanmuutto-osaston kotouttamisyksikön projektikoordinaattori, Maahanmuuttajataustainen kulttuurimentori, Pakolaistyön ohjaaja, Kulttuuritulkki, Maahanmuuttajakouluttajien resurssirenkaan puheenjohtaja, Kieliavustaja, Maahanmuuttajien asunto-oloja pohtivan toimenpideohjelman johtaja, Maahanmuuttajien vastaanottohenkilö, Syrjinnän ehkäisyyn keskittyvän ryhmän johtaja, Maahanmuuttajien preppausluokan opettaja, Asioimistulkkikeskuksen johtaja, Maahanmuuttotyöryhmän johtaja, Monikulttuurisuusyhdistyksen tiedottaja, Maahanmuuttoviraston vastaanottokeskusten johtaja, ELY-keskuksen maahanmuuttopäällikkö, Maahanmuuttoviraston alaikäisyksiköiden johtaja, Pakolaistyönohjaaja, Omakielineuvoja, Monikulttuurijärjestöjen yhteistyöverkoston tutkija, Maahanmuuttajakoulutuksen koordinaattori, Monikulttuuristen yhdistysten liiton puheenjohtaja, Monikulttuurisen liikuntaliiton puheenjohtaja, Pakolais- ja siirtolaisuusasiain neuvottelukunnan johtaja, Maahanmuuttokonsultti, Integraatiopoliittisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, Monikulttuuristen perheiden liiton puheenjohtaja, Maahanmuuttajien ohjaus- ja neuvontapisteen hoitaja, Maahanmuuttajien valmistavan ryhmän johtaja, Etnisten suhteiden neuvottelukunnan hyvän tahdon lähettiläs, Maahanmuuttajakonsultti, Maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjaus- ja neuvontapalveluiden johtaja, Maahanmuuttajatoimittaja, Maahanmuuttoviraston neuvottelukunnan puheenjohtaja, Maahanmuuttoviraston ylijohtaja, Turvapaikkahakemusten käsittelyä tutkiva työryhmä, Kotoutumis- ja maahanmuuttopoliittinen ministeriryhmä, Haavoittuvassa asemassa olevien kiintiöpakolaisten kuntiin sijoittamisen edistämishankkeen projektipäällikkö, Maahanmuutto-ohjelmien tukirakenteen johtaja, Kotouttamisen ja etnisten suhteiden seurantajärjestelmän johtaja, Pakolaisten vuorovaikutussuhteiden tutkija, Kotoutumisen alkuvaiheen palveluiden yhdenmukaistaja, Kotoutumisen alkuvaiheen palveluiden asiantuntijaverkosto, Monikulttuurisuuden erityisasiantuntija, Maahanmuuttajien alkuvaiheen ohjauspalvelujen ja osaamisen kehittämisen projektipäällikkö, Maahanmuuttokriittisen/rasistisen keskustelun rakennetta pohtiva asiantuntijafoorumi, Maahanmuuttajien kielikoulutuksen kehittämishankkeiden projektipäällikkö, Maahanmuuttoasioiden kehittämispäällikkö, Alueellisen maahanmuuton kehittämishankkeen projektipäällikkö, Maahanmuuttaja-asiamies, Maahanmuuttajaneuvonta ja -opastusjärjestelmän kehittämisen projektipäällikkö, Maahanmuuttajien kotitalousneuvoja, Maahanmuuttajat aktiiviseksi osaksi yhteiskuntaa -hankkeen projektipäällikkö, Monikulttuurisen tyttötyön johtaja, Maahanmuuttajaväestön aktiivinen työllistyminen -hankkeen projektipäällikkö, Maahanmuuttajien ohjausverkoston johtaja, Aikuisten maahanmuuttajien alkuvaiheen arviointi- ja koulutushankkeen projektipäällikkö, Maahanmuuttaja-asiamiestoiminnan käynnistämishankeen projektipäällikkö, Maahanmuuttajien kotoutumisprojektin päällikkö, Maahanmuuttajien ohjaus- ja työnhakupalvelujen projektipäällikkö, Maahanmuuttajien ohjauskeskusohjelman projektipäällikkö, Maahanmuuttajien palveluohjauksen kumppanuusprojektin päällikkö, Maahanmuuttajanuorten ohjaushankkeen projektipäällikkö, Maahanmuuttajat työvoimaksi -projektin päällikkö, Aikuisten maahanmuuttajien kielitaidon arviointikeskuksen päällikkö, Vaikuttavuutta kotouttamiseen monialaisena yhteistyönä -hankkeen projektipäällikkö, Suomen kielen opetukseen ohjaamisen kehittämisprojektin päällikkö, Maahanmuuttajien tukiasumisyksikön ohjaaja, Maahanmuuttajataustaisten lasten sosiaaliohjaaja, Monikulttuurisen mediatoimituksen johtaja, Maahanmuuttajanuorten oppimisvaikeuksien ehkäisyprojektin johtaja, Monikulttuurisen hiv-työprojektin johtaja, Maahanmuuttajalasten ja -nuorten kotoutumisen ohjaaja, Maahanmuuttajanuorten tukiasumistoiminnan tutkija, Elämänhallinnan ja voimavaraistamisen kehittämisprojektin maahanmuuttajalapsille ja -nuorille johtaja, Ikääntyvien maahanmuuttajien kotoutumista edistävän projektin johtaja, Maahanmuuttajien turvaverkkotoiminnan ohjaaja, Monikulttuurisen sosiaalisen nuorisotyön ohjaaja, Maahanmuuttajamiesten tukiprojektin päällikkö, Maahanmuuttajataustaisten lasten sijais- ja tukiperhetoiminnan tutkija, Maahanmuuttajajärjestöjen toiminnan kehittäjä, Maahanmuuttajanuorten ongelmapelaamista ehkäisevän projektin päällikkö, Maahanmuuttajien vertaistukitoiminnan ohjaaja, Maahanmuuttajien kansalaistoiminnan kehittäminen hankkeen johtaja, Monikulttuurisuuskouluttajaverkoston kouluttaja, Monikulttuurisuus nuorisotyön voimavarana -projektin projektityöntekijä, Monikulttuurisen voimavarakeskuksen johtaja, Pakolais- ja maahanmuuttajajärjestöjen voimavaraistamisprojektin päällikkö, Maahanmuuttoyhdyshenkilö, Maahanmuuttajien asumisneuvonnan kehittämisprojektin päällikkö, Maahanmuuttajatyön kehittämisprojektin johtaja, Maahanmuuttajien konfliktien ehkäisy- ja sovittelutyön neuvoja, Maahanmuuttajanuorten syrjäytymisen ehkäisyn tutkija, Ulkomaalaistaustaisten rikoksen uhrien tukityönprojektin johtaja, Monikulttuurisuusläänintaiteilija, Monikulttuurisen resurssi- ja osaamiskeskuksen johtaja, Maahanmuuttajaperhetyön ja avohuollon kehittämisen tutkija, Maahanmuuttajavanhusten tukipysäkki -projektin vastaava, Maahanmuuttajanuorten huumeiden käytön ennaltaehkäisyn tutkija, Monikulttuurijärjestöjen yhteistyöverkoston järjestökoordinaattori, Maahanmuuttajien kuntoutusluotsi, Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seuran puheenjohtaja, Kotikielenavustaja, Maahanmuuttajien perhesidehaastattelija, Maahanmuuttajien hakemustallentaja, Monikulttuurisuusasioiden päällikkö, Maahanmuuttajanuorten pelaaminen hallintaan -projektin projektikoordinaattori, Monikulttuuritulkki, Maahanmuuttoyhdyshenkilöverkoston ylitarkastaja, Maahanmuuttohallinnon johtaja, Monikulttuurikouluttaja, Maahanmuuton ja kotoutuksen valmisteluryhmä ylijohtaja, Kulttuurivälittäjä, Maahanmuutto-osaston suunnittelija, Maahanmuuttajien asuntoalueille kotouttamista selvittävä yleissuunnitteluarkkitehti, Pakolaisneuvonnan juristi, Evankelisluterilaisen kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri, Monikulttuurisen toiminnan koordinaattori, Varhaiskasvatuspalvelujen monikulttuuriosaaja, Maahanmuutosta vastaava apulaiskaupunginjohtaja, Positiivisen diskriminaation johtaja, Monikulttuurisuusasiain päällikkö, Maahanmuuttajien seutuohjaaja, Rasismin vastaisen työn asiantuntija, Maahanmuuttopolitiikkaa tutkiva kulttuurintutkija, Maahanmuutto-osaston osastopäällikkö, Kotoutumisvalmentaja, Maahanmuuttoneuvottelukunnan puheenjohtaja, Taiteen keskustoimikunnan monikulttuurisuusjaoston puheenjohtaja, Konsultoiva psykiatrinen maahanmuuttajatyöryhmä, Pelastakaa Lapset ry:n rasismin vastaisen työn asiantuntija, Kehitysmaatutkimuksen opintoasiainsuunnittelija, Maahanmuuttajien omakielisen neuvontapalvelun koordinaattori, Omakielinen kotoutumisvalmentaja, Rasismintutkija, Maahanmuuttajien syrjintä- ja rasistisia kokemuksia kartoittava työryhmä, Rasismin vastainen työryhmä, Positiivinen erityiskohtelu paluumuuttoprosessissa työryhmä, Pakolaisneuvonnan paperittomat-hankkeen koordinaattori, Maahanmuuttajanuorten koulutuskysymyksiä pohtiva työryhmä...


On huomattava, että tässä luettelossa on ainoastaan osa maahanmuuttoalan tehtävistä, ja nämäkin ovat vain tehtävänimikkeitä. Samannimisessä työtehtävässä voi toimia useita henkilöitä!

Näihin julkisiin tehtäviin ei nimitetä perussuomalaisia eikä muitakaan järkeviä ihmisiä, jotka haluaisivat heittää laittomat maahantunkeutujat tästä maasta pois, vaan ne ovat varatut yksinomaan vihervasemmistolaisille hipstereille, joilla on kyseenalaistamaton maahanmuuttokanta ja jotka vähät välittävät maahanmuuton Suomelle aiheuttamista tuhoista. Kyseessä ovat suojatyöpaikat, joiden kautta verovaroja siirretään heille.

Tukenaan heillä ovat useat järjestöt, kuten: Vares, Rasmus, Suomen Pakolaisapu, Ihmisoikeusliitto, Suomen Punainen Risti, Kirkon Ulkomaanapu, Pakolaisneuvonta, Suomen Lähetysseura, Pelastakaa Lapset, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja niin edelleen.

Vastaavia taloudellisia voimavaroja ja tehtäviä ei ole myönnetty maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vastustamiseen, ja voidaankin vain ajatella, mitä kaikkea hyvää me maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vastustajat ja kriitikot saisimmekaan aikaan, jos kyseisten virkojen ylläpitoon suunnatut rahat annettaisiin meille eikä heille.

Koko Suomi näyttää nykyisin olevan alistettuna maahanmuuton agendalle. Pahinta on, että tähän ideologiseen ja pakkovallalla toimeenpantavaan väestövyörytykseen on vedetty mukaan myös suuri osa kaikesta tavanomaisesta järjestö- ja yritystoiminnasta, joka saa välillisesti tulonsa maahanmuuttoon syydettävistä verovaroista.

Maahanmuuttoon liittyviä kuluja aiheutuu luonnollisesti myös maahanmuuttajien yleiselle sosiaalitoimelle, terveydenhuollolle ja koulutusjärjestelmälle aiheutuvista kustannuksista, joita on tosin vaikeampi arvioida, sillä niitä ei voida tunnistaa tehtävänimikkeistä, niin kuin sellutehtaan voi päätellä tuulen suunnasta. Kulujen arvioimista vaikeuttaa, että sosiaalikustannusten luokittelu saajien alkuperän mukaan salataan, aivan niin kuin rikosten tekijöidenkin etninen rakenne salataan virallisissa tilastoissa ja asiakirjoissa.