Maahanmuuton hintalappu on hyytävä

Perussuomalaisten kansanedustaja ja historian dosentti Teemu Keskisarja tuli sanoneeksi A-studiossa 27.8.2025 maahanmuutosta niin kuin asiat ovat.

Hän muun muassa kuvasi eräitä tiettyjä maahanmuuttajia osittain ”heikkolaatuisiksi tulokkaiksi” ja tarkoitti, että tulijat eivät ole olleet laadullisesti, eli koulutukseltaan ja muilta relevanteilta ominaisuuksiltaan, kantaväestön tasolla.

Hän kysyi, ”onko joku [...] sitä mieltä, että esimerkiksi afrikkalaiset tai lähi-itäläiset ovat koulutuksellisesti, sivistyksellisesti ja ammatillisesti samalla tasolla kuin suomalaiset?”

Lisäksi Keskisarja kuvasi maahanmuuttoa ”väestönvaihdoksi” ja sopeuttamiseen kipattuja voimavaroja ”kotouttamisteollisuudeksi” sekä sanoi, että ”meillä ei ole mitään tarvetta ainakaan EU:n ulkopuoliselle työvoimalle.”

Nähdäkseni Keskisarjan kannanotoissa ei ole mitään sellaista, mille ei löytyisi perusteita ja mistä ei olisi todisteita.

Joidenkin mielestä ”väestönvaihto” on ruma sana, mutta sillä tavalla ajateltaessa pyritään peittämään, kuinka ruma tuon sanan kuvaama ilmiö itse on – ja että sen hintalappu on hyytävä.

Muutama vuosi sitten aluekehittämisen konsulttilaitos MDI julkaisi tutkimuksen, jossa osoitettiin, että väestö todellakin on vaihtumassa. Raportissa kirjoitettiin, että 

”[k]oko maan väestönkasvu perustuu täysin vieraskielisen väestön kasvuun vuosien 2020–2040 aikana. Kotimaisia kieliä puhuvien määrä alenee noin 450 000 henkilöllä ja vieraskielisten kasvaa noin 490 000 henkilöllä vuoteen 2040 mennessä.”

Valtavirran mediat eivät kyseisestä väestöennusteesta pukahtaneet, mutta Suomen Uutiset kirjoitti aiheesta, että Suomen suurten kaupunkien väestö vaihtuu vuoteen 2040 mennessä. Lehti on todennut saman nyt dosentti Keskisarjan ympärille nostetun kohun yhteydessä.

Maahanmuuton kustannukset (koskien Somaliasta ja Irakista tulleita) osoitettiin jäätäviksi jo Suomen Perustan julkaisemissa tutkimuksissa, joita kukaan ei ole pystynyt osoittamaan virheellisiksi.

Monetkin ovat Samuli Salmisen laatimia tutkimuksia moittineet ja vaatineet, että asiaa ei pitäisi sanoa – tosin tieteelliseltä kannalta tilastolliset tosiasiat ovat kumoamattomia. 

Jokaisen kannattaa katsoa oheinen podcast, jossa Helsingin yliopiston kansantaloustieteen emeritusprofessori Vesa Kanniainen toteaa maahanmuuton julkiselle taloudelle rankasti tappiolliseksi. Hänen mukaansa elinkaarikustannukset ovat tulijaa kohti jopa 900 000 euroa. Video löytyy myös täältä.

 

Kanniaisen mukaan sosiaalietuusperäinen maahanmuutto on johtanut poliittisen vasemmiston suureen ristiriitaan.

Yhtäältä vihervasemmisto edistää sosiaaliturvahakuista maahanmuuttoa, joka tulee yhteiskunnallemme kalliiksi. Toisaalta vasemmistopuolueet ja vihreät tulevat heikentäneiksi kantaväestöön kuuluvien vihervasemmistolaisten omaa asemaa, sosiaaliturvaa ja työpaikkojen saantia, joista nyt joudutaan kilpailemaan suomalaisten ja ulkomaalaisten kesken.

Elinkeinoelämä puolestaan haalii maahamme vierasperäistä halpatyövoimaa Kokoomuksen tuella, mutta laskun maksavat veronmaksajat, eli niin yritykset kuin työssäkäyvä keskiluokka ja porvaristokin.

Lisäksi maahanmuuton tuloksena menetetään korvaamattomia kulttuuriarvoja, jotka ovat rahassa mittaamattomia. 

Tilastokeskuksen mukaan joka viides Helsingissä asuva on vieraskielinen, ja Helsingissä on useita kouluja, joissa alle puolet puhuu äidinkielenään enää suomea.

Kieroa on, että kyseisen kulttuurimullistuksen oikeutuksesta ei ole missään voinut äänestää, vaan asia on pidetty demokraattisen prosessin ulkopuolella. Olemme hallitsemattomassa kokeessa, jossa panoksena ovat kielemme, kulttuurimme, taloutemme ja turvallisuutemme.

 

Vanhaa tässä on se, että asiassa ei ole mitään uutta 

Valtavirran medioissa Keskisarjan mielipiteet pyrittiin siirtämään soveliaisuutta koskevaan puherekisteriin, ja alettiin normittaa, mitä saa sanoa ja kuinka aiheesta pitäisi puhua vai pitäisikö ollenkaan. Näin pyrittiin peittämään se, onko maahanmuutto sinänsä oikeutettua.

Professori Vesa Kanniaisen puheenvuorosta kannattaa panna merkille hänen vertailunsa seitsemään muuhun Euroopan maahan, joissa on jonkin verran järkevöidytty ja alettu suitsia sosiaaliturvahakuista maahantuloa.

Kuka voisi unohtaa, että Petteri Orpo (kok.) otti sisäministerinä ollessaan vuonna 2015 vastaan noin 35 000 turvapaikanhakijaa ja väitti, että turvapaikanhakijoiden motiivien epäileminen olisi rasismia?

Tosiasiassa se on rationalismia, sillä syiden ja motiivien epäileminen kuuluu kaikkeen tieteelliseen ajatteluun. Migri salasi turvapaikanhakijoiden motiivit ja paljasti vasta vuonna 2019, että valtaosa tulijoista olikin sotilaskarkureita.

Sotilaskarkuruus puolestaan ei ole YK:n pakolaisjärjestön mukaan turvapaikan myöntämisen laillinen peruste. Siksi laittomasti maahan tunkeutuneille myönnettiin tilapäistä suojelua, jonka verukkeella myös suuri osa palautettaviksi määrätyistä on jäänyt oleskelemaan maahamme.

Perussuomalaisten hallituskumppanit ja oppositio näyttävät joko olevan asioista pihalla kuin lintulauta tai vetävät roolinsa hyvin. Todennäköisesti he tiedostavat toimintansa valheellisen luonteen, sillä he ovat tarpeeksi älykkäitä ja heillä ovat tiedossaan kaikki maahanmuuttoon liittyvät tilastot ja tosiasiat, mutta silti he valehtelevat tärkätyissä paidoissaan ja puvuissaan.

He ovat kuin lapsia, jotka potkaisevat pallon ikkunaruutuun ja sanovat opettajalle, että siihen tuli reikä itsestään.

Luultavasti asia, joka pahiten ärsytti jälleen kokoomuslaisia, rkp:läisiä, krisuja, oppositiopuolueiden edustajia ja mediaa, oli se, että he joutuivat kiistämään Keskisarjan mielipiteet ja tosiasiat ihan vain virallisen ideologiansa vuoksi, pitääkseen kiinni aiemmista valeistaan ja säilyttääkseen kasvonsa.

 

Maahanmuuttopuheet eivät ole ongelma vaan maahanmuuton tulokset 

On irvokasta, että niin Kokoomuksessa kuin RKP:ssäkin syytellään vasemmistopuolueiden tapaan perussuomalaisia ”rasismista” ja väitetään, että perussuomalaiset jopa vaarantavat sisäisen turvallisuuden. Tilastofaktat yritetään lavastaa ”salaliittoteorioiksi”, ja uhkaillaan Supolla.

Eivätkö muka epäperäiset tulijat ole vaarantaneet Suomen ja muidenkin Euroopan maiden kansalaisten turvallisuutta ja valtiollista turvallisuutta? Supon kannattaisi olla huolissaan pikemminkin siitä.

Tosiasiassa perussuomalaisten kannanotoissa on kyse suomalaisen Suomen, katuturvallisuuden ja kansalaistemme työn sekä toimeentulon puolustamisesta. 

Sen sijaan muut puolueet ja valtavirran uutismedia sotkevat maahanmuuton arvostelemiseen väitteitä rasismista ja ihmisarvosta sekä alleviivaavat, että puolueen puheenjohtaja ”ei hyväksy puhetta, joka kyseenalaistaa ihmisarvon”. Sillä tavalla huomautettaessa ei taaskaan muisteta, että törkeillä rikoksillaan tietyt maahanmuuttajat ovat vieneet kantaväestöön kuuluvilta ihmisarvon kokonaan.

Nämä asiat ovat todellakin perustavanlaatuisia arvokysymksiä, joita ei voida mitata pelkästään euroina ja sentteinä. 

 

Väite maahanmuuton tarpeellisuudesta ja työperäisestä maahanmuutosta on salaliittoteoria 

Maahanmuuttoasioissa Perussuomalaiset ovat parhaimmillaan, mutta muissa asioissa puolue on mokannut hallituksessa ollessaan (aiheesta täällä). Myös maahanmuuttoa Perussuomalaiset ovat onnistuneet rajoittamaan hyvin vähän ja työperäistä maahanmuuttoa tuskin ollenkaan, vaikka maassamme on jättiläistyöttömyys (aiheesta täällä).

Tämä johtuu siitä, että vallan kahvoissa on ollut taitamatonta väkeä, ja Petteri Orpo onnistui sujauttamaan Riikka Purran povitaskuunsa. Hänelle lienee paikka Elinkeinoelämän keskusliitossa, kun putoaminen eduskunnasta uhkaa. 

Perussuomalaiset ovat tehneet suuren virheen leikatessaan Suomen kansalaisten perusturvaa, kuten asumistukea (aiheesta täällä, täällä, täällä ja täällä) sekä mennessään takaamaan Kokoomuksen ajaman asumisoikeusjärjestelmän romutuksen (aiheesta täällä, täällä, täällä ja täällä).

Sen enempää Perussuomalaisissa kuin Kokoomuksessakaan ei ole ymmärretty, että perusturvan, kuten työttömyysetuuksien ja asumistuen, leikkaukset osuvat ensisijaisesti kantaväestöön, joka ei voi (vähäistäkin varallisuutta omistaessaan) saada toimeentulotukea lainkaan, kun taas kokonaan varattomina maahan tulleet pakolaiset ja turvapaikanhakijat saavat perusturvaleikkauksilleen täyden kompensaation toimeentulotuesta.

Ei tarvitse ihmetellä, miksi he lisääntyvät täällä runsaammin kuin kantaväestö, jolla ei ole lapsiin enää varaa, ja perheenyhdistämisten kautta väkeä virtaa tänne lisää myös ilman työvoiman tarveharkintaa.

Ongelma on syvällä vuoden 1999 perustuslaissa, joka takaa universaalisti toimeentulotuen kaikille maassa oleskelijoille, kunhan he täyttävät yritteliäisyys- ja vaurastumisvihamielisen sosiaaliturvajärjestelmämme köyhyysihanteet.

On muistettava, että maailmassa ei ole nimenomaisesti ”työperäistä maahanmuuttoa”, vaan työn perässä muuttava voi hetkessä olla työtön.

Tässä mielessä puhe ”työperäisestä maahanmuutosta” on epä-älyllistä, ja suuren virheen teki eduskunta, kun sen enemmistö Kokoomuksesta, SDP:stä, RKP:stä ja Vihreistä reagoi kannattavasti vasemmistoliittolaisen edustajan Anna Kontulan aloitteeseen, jonka mukaan ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta pitäisi luopua. Vaikuttaa, että kyseisten kansanedustajien päämissio on suomalaisten oman työnsaannin vaikeuttaminen. 

 

Kokoomus kiskoo perussuomalaisia avolavamaasturin perässä kohti puoluetuhoa

Valtavirtamedioiden kolumnistit ovat haukkuneet varapuheenjohtaja Keskisarjaa ja muita perussuomalaisia estottomasti. On väitetty, että perussuomalaiset tahallaan halusivat viedä huomion maahanmuuttoon, kun edessä on budjettiriihi, jossa pitäisi jälleen sopia miljardin leikkauksista.

Asia onkin täysin toisin päin. Nimenomaan Kokoomus ja RKP haluavat siirtää huomion maahanmuuttoon ja näyttelevät pahastunutta, jotta kukaan ei huomaisi, että porvaripuolueiden sakset osuvat jälleen suomalaiseen duunariin ja valkokaulusköyhälistöön, eikä yritystuista ja maataloustuista haluttaisi leikata ollenkaan.

Tämän himmentämiseksi Perussuomalaisten hallituskumppanit, oppositio ja media kohisevat ”rasismista” ja peräävät rasisminvastaisia toimia ja tiedonantoja sekä ojentelevat ministereitä. He eivät suostu ymmärtämään, että suurin osa maahanmuuton arvostelemisesta ja vastustamisesta ei ole rasismia, eli rotusortoa, vaan perusteltua taloudellisista, sosiaalisista ja työvoimapoliittisista syistä.

Keskeinen syy sosiaaliturvan leikkauksiin on sosiaaliturvahakuinen maahanmuutto, joka on syönyt leivän työttömien suomalaisten pöydästä samalla kun töihin palkataan ulkomaalaisia niin yliopistoihin kuin Wolt-työpaikkoihinkin.

Vielä se puuttui, että Kokoomuksen piilo-RKP:läinen, tasavallan presidentti Alexander Stubb, julkaisi mielipiteen, jonka mukaan ”rasismille ei ole paikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa”. Poissulkemisen politikallaan hän pyrkii leimaamaan kansallismieliset ja väestörakennettamme suojelevat maahanmuuttopolitiikan arvostelijat ”rasisteiksi” ja sitä kautta sulkemaan isänmaalliset kansalaiset yhteiskuntamme ulkopuolelle!

Rasismisyytöksillä ratsastaminen on suurimmaksi osaksi pelkkää retoriikkaa, kuten tästäkin havaitaan. 

Perussuomalaiset: älkää antako napamies Orpon ryvettää itseänne kaiken maailman ”rasismitiedonannoilla”, sillä siten te häpäisette itsenne ja äänestäjänne. Hallituksessa ollessanne olette hakoteillä, kiskotte reptiliaanien vankkureita ja hirttäydytte hallitusohjelmaan, josta ei ole teille eikä kannattajille mitään hyötyä vaan suurta vahinkoa.

Toistan Perussuomalaisille jo aiemmin osoittamani viestin: lopettakaa kokoomuslaisten kenkien plankkaaminen ja tulkaa pois hallitusaitiosta sekä jättäkää ”julkisen talouden pelastaminen” vihervasemmistolle ja Kokoomukselle, jotka ovat sen upottaneet.

---

Päivitys 14.10.2025: Ilta-Sanomat paljasti Teemu Luukan kirjan Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu esittelyssään, että Riikka Purra aikoo jättää politiikan nopeasti. Totuus lienee kuitenkin se, että politiikka on jättämässä Purran eikä Purra politiikkaa.

Tämä onkin myönteinen uutinen pitkään aikaan, mutta pelkään pahoin, että Purra syö sanansa tässäkin tapauksessa. Vain katkeruudestaan ei leikkuulautavitsien kertoja pääse eroon. Kantti petti.

Päivitys 5.11.2025: Emeritusprofessori Vesa Kanniainen toi näkemyksensä maahanmuuton haitallisuudesta esille myös uudessa kirjassaan Julkisen talouden vaje - Pelastaako maahanmuutto? Iltalehti kirjoitti Kannaisen näkemyksistä täällä. 

Aiheesta aiemmin 

Onko väestön vaihtuminen luonnonlaki?

Väestökadon syyt 

Loppu työperäiselle maahanmuutolle ja hallitusten sekä medioiden valehtelulle 

Väestöpolitiikan Black Friday – Pelastaako ”työperäinen maahanmuutto”?

Ikuinen näyttö monikulttuurisen yhteiskunnan epäonnistumisesta

Mitä on etnonationalismi? Filosofinen katsaus 

Rotudenialismin lyhyet jäljet 

Uusi kansalaisuuslaki on harhalaukaus

Maahanmuutto Japanissa

Suomen tulevaisuus ja hallituskoostumus ratkeavat suhtautumisesta maahanmuuttoon

Television uutisvirrassa nähtiin ja kuultiin 29.1.2023 todellinen maahanmuuttomarseljeesi. Yleisradion pääuutislähetyksen kärjessä saapui julistus, jonka mukaan hoitoalalla tarvitaan lisää ulkomaista työvoimaa.

Tuontityövoiman vaatiminen puhuttelee tietenkin hoitoalan ammattiliittoja, jotka ovat perinteisesti vasemmistolaisia. Sielläkin voisi huomata, ettei työvoimapula johdu ulkomaisen työvoiman puutteesta vaan kotimaisen työvoiman lähdöstä Suomesta ulkomaille. Ongelma ei ole maahanmuuton vähyys vaan maastamuuton paljous.

Pulaa ei tähänkään asti ole ollut työvoiman määrästä eikä laadusta Suomessa, vaan halvan työvoiman puutteesta. Olisivatko ammattiliitot valmiita alentamaan palkkoja, jotta työtä kannattaisi teettää suomalaisilla pikemminkin kuin Kaukoidästä haalitulla halvemmalla työvoimalla? 

MTV3:n Kymmenen uutiset raportoi Kokoomuksen vaalikampanjan avauksesta, jossa Petteri Orpo tähdensi työperäisen maahanmuuton tärkeyttä. Hän sanoi talouden tasapainottamisesta näin:

”Se edellyttää työntekijöitä myös muualta maailmasta. Se joka ei tätä ymmärrä, hän ajaa Suomen talouden ja hyvinvoinnin alamäkeen.”

Tosiasia on, että tutkimusten mukaan työperäinen maahanmuutto on ollut Suomen julkisen talouden kannalta lähes kaikissa tapauksissa tappiollista.

Suomen Perustan ja Samuli Salmisen julkaisemat tilastotutkimukset (täällä, täällä ja täällä) osoittavat, että vain saksalaisten maahanmuuttajien tapauksessa työperäinen maahanmuutto on ollut voitollista julkisen talouden kannalta, ja sekin ainoastaan niukasti.

Se, joka ei tätä ymmärrä, ajaa Suomen julkisen talouden alamäkeen.

Negatiivinen tulos perustuu siihen, että siirtotyöläisten mukana tulee myös huollettavia, jotka syövät Suomen sosiaaliturvaa. Monet siirtotyöläiset verottavat tulonsa lähtömaahansa rekisteröityjen yritysten kautta, jolloin verotulot virtaavat ulkomaille ja päätyvät rikastuttamaan vieraita kansantalouksia. Näin on varsinkin rakennusalalla.

Ulkomaille rekisteröidyt terveydenhuoltoalan yritykset puolestaan hyötyvät suomalaisten veronmaksajien kustantamista palveluseteleistä mutta maksavat omat veronsa ulkomaille, jolloin verovaramme eivät jää rikastuttamaan omaa kansantalouttamme.

Tutkimukset osoittavat, että maahanmuuttajat kuluttavat Suomessa enemmän terveyspalveluja kuin he työntekijöinä tuottavat, joten maahanmuutto ei kelpaa lääkkeeksi hoitajapulaan.

SDP:n mielestä perussuomalaiset ovat tämän todetessaan ”rasisteja”, ja valtamedia suurentaa väitteen otsikkoonsa ”faktana”. Kokoomuksen kognitiivinen sulkutila puolestaan estää puoluetta ymmärtämästä, että ulkomaalaisesta halpatyövoimasta yrityksille kertyvät pikavoitot kiertyvät lopulta myös yritysten maksettaviksi korkeampina veroina.

Harhaanjohtavan ja epäkriittisen uutisoinnin tarkoitus lienee sulkea perussuomalaiset tulevan hallituksen ulkopuolelle erilaisiin tekosyihin ja ideologisiin verukkeisiin vedoten.

Levylautasella pyörivät samat puhki kulutetut levyt kuin ennenkin, ja vaalien lähestyessä rasismisyytökset kovenevat. Ne voimistuvat niin kauan kunnes kaikissa puolueissa tunnustetaan, ettei maamme julkinen talous kestä nimenomaan maahanmuutosta johtuvia välittömiä ja välillisiä kustannuksia.

Kyse ei ole ainoastaan rahasta vaan maahanmuuttoa vaativien puolueiden halusta vaihtaa Suomen väestö muualta tulleisiin kansakuntiin pelkkien lyhytnäköisten ja oletustenvaraisten taloudellisten hyötyjen vuoksi.

Varsinainen ongelmahan pillee siinä, että suomalaiset eivät lisäänny, koska suomalaiset ovat havainneet, että lasten hankinta ei kannata tai ole mahdollista taloudellisen ahdingon takia. Lapsiin ei ole enää suomalaisilla itsellään varaa.

Syy siihen on vasemmistopuolueiden yhdessä korporaatioiden kanssa rakentama sosiaaliturvalainsäädäntö, jonka köyhyys- ja varattomuusihanteet takaavat täyden toimeentulon sosiaalietuusperäisille maahanmuuttajille mutta kiistävät sen työttömiksi joutuneilta Suomen kansalaisilta, joilla on vähänkin ”helposti rahaksi muutettavaa” omaisuutta.

Kun toimeentulotukea voi saada vain varaton henkilö, sellainen toimeentulotukijärjestelmä ei tue suomalaisia jotakin omistavia ihmisiä vaan ohjaa myös heitä hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti täysin köyhiksi saadakseen tuloa jokapäiväisiin juokseviin menohinsa. Se suorastaan kannustaa heittäytymään sosiaaliturvajärjestelmän varaan voimaantumaan monien turvapaikkaturistien ja elintasoshoppailijoiden tapaan.

Kyseinen toimeentulotukijärjestelmä pitäisi kumota ja korvata kansalaisen (ei siis muunmaalaisten) perustulolla, joka korvaisi sosiaalietuuksien tilkkutäkin.

Perussuomalaiset julkaisivat äskettäin maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa, jossa esitettiin rajoituksia työperäiselle maahanmuutolle ja tiukennuksia sosiaalietuushakuiselle maahanmuutolle. Aiheesta myös täällä ja täällä.

Onko väestön vaihtuminen luonnonlaki?

Kysymys maahanmuuton oikeutuksesta ja vääryyksistä on jälleen kiihtymässä, kun pakolaisten invaasio pahentaa hybridivaikuttamista Balkanilla. Tavan takaa puhutaan myös kantaväestömme heikosta lisääntymisestä sekä maahanmuuttajien suuresta syntyvyydestä Suomessa.

Tilanne on ehkä vielä huonompi kuin ensimmäiset merkit Kreikan ja Turkin rajalla antavat aiheen olettaa. Helsingin Sanomat ennusti jo vuoden alussa, että Välimeren yli saattaa olla yrittämässä kevään kuluessa jopa miljoonia Eurooppaan pyrkijöitä.

Tässä valossa nuorison huoli kansakuntamme olemassaolosta on ymmärrettävää silloinkin, kun se on kanavoitunut keskusteluksi etnonationalismista, toisin sanoen kysymykseksi kantaväestön yksinomaisesta oikeudesta ajaa etujaan ja asioitaan kansallisvaltiomme kautta.

Tavasta, jolla pakolaisia käytetään hybridisodankäynnin aseina kirjoitin jo täällä, täällä ja täällä. Helsingin Uutiset raportoi jokin aika sitten, että synnytyksissäkin ”tarvitaan entistä enemmän tulkkeja”. Tämä kertoo väestöjenvaihdon kiihtyvän. Ja mihin suuntaan? ”Arabiaa osaavia tulkkeja tarvittaisiin enemmän”, kertoi jutun alaotsikko.

Kun elämä alkaa tavalla, jolla jo maailmaan tuleminen ilmentää täällä olevien maahanmuuttajien vaatelisuutta sekä pyrkimystä taivutella suomalaisia ihmisiä heidän oman kulttuurinsa mukaiseen käytökseen, on se merkki maahanmuuttopolitiikan ajautumisesta kataklysmiseen koko väestöpohjamme bastardisointiin.

Pääkaupunkiseudun väestöennuste on vieraiden hyväksi etnonationalistinen.

On väärin, että myös toisen polven maahanmuuttajia saatetaan maailmaan maahanmuuttajien itsensä asettamin kielellisin ja kulttuurisin ehdoin. Lopputulokseltaan kyseisen ”sisältäpäin” tapahtuvan maahanmuuton tukeminen on samanlaista kuin laittomien rajanylitysten tukeminen. Väestö yhtä kaikki vaihtuu.

Tilastoennusteen valossa käsitys, että väestö ei nykyisellä maahanmuuttopolitiikalla vaihtuisi, on se todellinen salaliittoteoria. Helsingin kaupungin tietokeskuksen laatiman väestöennusteen mukaan vieraskielisen väestön osuus kasvaa vuoteen 2030 mennessä Helsingissä noin 23 prosenttiin, Espoossa 26 prosenttiin ja Vantaalla 28 prosenttiin. Vieraskielisyys taas tarkoittaa yleensä samaa kuin maahanmuuttajataustaisuus.

Välinpitämättömyydestä suomalaista kulttuuria kohtaan kertoo se, että täällä lisääntyvä maahanmuuttajaväestö pitää oman kielensä ja kulttuurinsa eikä integroidu osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tämän seurauksena menetämme oman kielemme ja kulttuurimme, ja meitä pakotetaan viestimään vierailla kielillä ja maksamaan kielikonflikteista koituvia kuluja.

Aggressiivisella lisääntymisellään muhamettilainen kulttuuri alistaa naiset lapsitehtaiksi. Väestömme osaksi pyritään asettumaan piittaamatta täällä asuvien ihmisten omasta kulttuurista sekä meidän halustamme itse päättää siitä, keitä ja minkä kansakunnan edustajia Suomessa asuu.

 

Mitä maahanmuutto maksaa ja kuka sen maksaa?

Verkkokeskusteluissa kohtaa silloin tällöin kannanottoja, joissa maahanmuuttoa puolustetaan ja maahanmuuton vastustamista vastustetaan mitä eriskummallisin argumentein. Kun kansalaisten pää on sekoitettu harhaanjohtavalla ”tiedolla”, ei ole ihme, miksi suuri osa kansalaisista äänestää edelleen vihervasemmiston edustaman tuhoisan maahanmuuttopolitiikan puolesta.

Esimerkiksi sopii Facebookista satunnaisesti poimimani mielipide, jossa muuan kirjoittaja perustelee maahanmuuton tarpeellisuutta väestön vähenemisellä. Hänen mukaansa ”[j]okaisen tulisi pysähtyä hetkeksi miettimään, onko Suomella enää varaa maahanmuuttokriittisyyteen. Jos maahanmuuttaja 1) perustaa perheen tai 2) työllistyy omatoimisesti, maahanmuuttaja tulisi toivottaa enemmän kuin tervetulleeksi.”

Tämän mukaan maahanmuuttoa oikeuttaisivat lisääntyminen ja työllistyminen. Tosiasiassa maahanmuutto on heikentänyt huoltosuhdetta silloinkin, kun joku tulijoista on työllistynyt, sillä perheenjäsenet ovat laajalti asettuneet yhteiskunnan elätettäviksi ja koulutettaviksi.

”Työperäiseksi” sanottu maahanmuutto on ollut tukityöllistämien muoto, jonka kulut on maksanut nettoveronmaksaja sosiaali- ja asumiskuluina. ”Työperäisyys”on vaihtunut hetkessä työttömyydeksi, ja siitä on tullut käytännössä perheidenyhdistämisen muoto.

Maahanmuuttajien ylisukupolvinen syrjään asettuminen on vahvasti periytyvää, ja elinkaarikustannukset julkiselle taloudelle ovat valtavat. Työllisyysaste ei ole maahanmuutolla kohentunut vaan heikentynyt, eikä työn tuottavuuttakaan ole voitu parantaa tuomalla maahan lisää holhottavia entisten lisäksi.

On kaameaa, kuinka virheellisen tiedon varassa monet kansalaiset muodostavat näkemyksiään maahanmuutosta. He kannattavat vihervasemmistolaista maahanmuuttopolitiikkaa harhaan johdettuina ja virheellisen informaation varassa. Ehkä Samuli Salmisen ja Suomen Perustan tutkimukset maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista pitäisi jakaa opetusministeriön toimesta suoraan jokaiseen kotiin, ja Yleisradion pitäisi pyörittää televisiossa ohjelmasarjaa maahanmuuton haitoista non-stoppina.

Myöskään väestön väheneminen sinänsä ei uhkaa ketään eikä mitään. Tilastokeskus julkaisi toista vuotta sitten moniakin ihmisiä harhaan johtaneen sekä hysteriaa ja paniikkia lietsoneen tiedotteen ”Nuorten määrä uhkaa vähentyä huomattavasti syntyvyyden laskusta johtuen”. Huomiotta jäi kokonaan se, että työ- ja tuotantoelämämme ei välttämättä kaipaa lisää väkeä. Automaatio on tehnyt perinteisistä teollisuusammateista miehittämättömiä kuin droonilennokeista, ja palveluammateissakaan ei tarvita enempää väkeä, kun ovi käy niin hallinnosta kuin pankkikonttoreistakin ulospäin.

Suomessa on yli 2000 insinööriä työttömänä. Suomessa ei tarvita korkeakoulutettua työvoimaa, ja pulaa onkin vain halvasta työvoimasta, ei sen määrästä eikä laadusta. Ruotsissa on työvoimapula, vaikka sinne on satanut maahanmuuttajia ovista ja ikkunoista. Se kertoo, että työvoiman tarve ja maahanmuutto eivät kohtaa. Suomessa on noin 300 000 ihmistä työttömänä, ja pulaa työvoimasta on lähinnä hoiva-ammateissa, mikä kertoo väestön ikärakenteen ylimenokaudesta.

Eläkkeellä olevat suuret sukupolvet eivät myöskään kuluta entiseen tapaan ostovoiman vähennyttyä, joten tuotannossa ei tarvita enempää työvoimaa. Lisää työvoimaa valitetaan tarvittavan lähinnä yhteiskunnan tukitoiminnoissa, jotka eivät kuitenkaan tuota markkinoille vaihtokelpoisia arvoja eivätkä kasvata bruttokansantuotetta. Näin ollen huoltavassa verkostossa toimivien määrää ei pidä eikä voida lisätä. Verokertymä toki pienenee työssä olevan väestön suhteellisen osuuden pienentyessä, mutta vajetta ei voida kattaa tuomalla tänne lisää huollettavia.

Ratkaisevaa yhteiskuntamme suoriutumiskyvyn kannalta ei olekaan lisätä väestön määrää vaan taata se, että mahdollisimman suuri osuus täällä olevista tekisi jotakin tuottavaa, joka kasvattaisi jaettavaa kakkua.

Nyt kun humanitaaristakin maahanmuuttoa pyritään puolustelemaan vetoamalla jälleen ”työvoimapulaan” ja ”väestön vähenemiseen”, on ilmaistava pettymys ja vastalause sen johdosta, että taloudesta ja politiikasta mitään ymmärtämättömille on annettu oikeus päättää politiikan suunnasta ja ylipäänsä osallistua poliittiseen päätöksentekoon. Nähdäkseni vaaleihin osallistujilta ja ehdokkailta pitäisi vaatia tietyt perustiedot, jotka pitäisi osoittaa hyväksytysti kokeessa ennen vaalikelpoisuuden myöntämistä. 

 

Maahanmuutto uhkaa rahaakin tärkeämpiä arvoja

Kapealla kauppiaan järjellä tapahtuvan kalkyloinnin yläpuolella on kysymys kansallisesta itsemääräämisoikeudesta ja kansakuntamme sekä kulttuurimme eloonjäämisestä. Suomi lakkaa olemasta valtiona, jos siltä katoaa kansa. Valtio voi olla olemassa vain kansallisen edunvalvonnan kautta, ja hallinta edellyttää subjektin. Jos tuo subjekti katoaa tai sitä suuresti muokataan, myös valtio kuolee.

Ihan samanlainen tilanne kohdattaisiin, jos Suomi liitettäisiin Venäjään. Nähdäkseni valtion tehtävä olisi pitää tunkeilijat poissa. Hullunkurista onkin, että maahanmuuttoa suosiva vihervasemmisto ja huvitteluliberaali porvaristo pitävät maahanmuuttoa vastustavia ihmisiä joinakin Venäjän myötäilijöinä, vaikka asiat ovat aivan toisin päin. Maahanmuuttohan edistää yhteiskunnallista eripuraa ja sekasortoa, jolloin maahanmuuton edistäjät toimivat Venäjän ja muidenkin maamme heikentymistä mahdollisesti toivovien hyväksi.

Usein sanotaan, että maahanmuutto ja väestön muodostuminen eivät ole mitään luonnonlakeja, vaan niihin voi poliittisesti vaikuttaa. On kuitenkin vaikutettava ajoissa. Ruotsissa asioihin ei voida enää vaikuttaa, sillä siellä väestö vaihtuu erilaista etnistä alkuperää oleven kansanryhmien toimesta ja kantaväestön heikon syntyvyyden sekä maahanmuuttajataustaisten räjähdysmäisen syntyvyyden vuoksi.

Vuonna 2002 Ruotsissa 73 prosenttia 15–44-vuotiaista oli syntynyt kahdelle ruotsalaiselle vanhemmalle, kun vuonna 2018 tuo osuus oli enää 60 prosenttia. Ekonomisti Joakim Ruistin vuonna 2018 julkaisema tutkimus vuosien 1985 ja 2015 väliltä osoitti, että yksittäisen maahanmuutajan elinkaarikustannukset Ruotsille ovat keskimäärin jopa kolme miljoonaa kruunua, eikä tutkija pitänyt asiaa mitenkään yllättävänä.

Sen sijaan Ruotsin maahanmuuttajavaltaisten kaupunginosien muuttumisesta lähi-itäläisten ja heidän jälkeläistensä toimesta väkivaltaisiksi on esitetty ihmettelyä. Ongelmaa on pyritty selittelemään sossutieteellisesti: kantaväestön epäonnistumisella integroimaan tulijoita. Tosiasiassa Ruotsin valtio on käyttänyt 2015 alkaen 6 miljardia euroa vuodessa kotouttamiseen, joten kantaväestön hyvistä aikeista ja taloudellisista uhrauksista ei ole ollut pulaa.

Tilanne ei lopputulokseltaan poikkea sotilaallisen miehityksen aikaansaamasta tuloksesta. Ennen vanhaan vieraat kansat ja kansakunnat pidettiin rajan toisella puolella aseellisesti, ja maa-alueiden hallinnasta käytiin avointa sotaa. Kaikki ymmärsivät, että valtion tehtävä on rajoittaa kansakuntien konfliktit rajoille ja pysäyttää tulijat sinne eikä päästää laajoja kansanjoukkoja vaeltelemaan toisiin maihin kilpailuttamaan niiden sosiaaliturvaa ”kansainvälisiin sopimuksiin” vedoten. Käsittääkseni tämä on edelleenkin meidän suomalaisten maa ja kuuluu meille eikä muille.

Nykyisin sotaa näkee lähinnä televisiosta, jossa kansainväliset kanavat levittävät toisesta maailmansodasta kertovia ja voittajien kirjoittamaa historiaa toistelevia näennäisdokumentteja. Natsitraumoja elättelemällä on tarkoitus tukahduttaa kaikki kansallismielinen oman maan puolustaminen sekä avata mielet väestöjen vaihdokselle ja Euroopan maiden valloitukselle Afrikan ja Lähi-idän suunnilta.

Tämän sijasta tulisi alleviivata kansojen ja kansakuntien keskinäisiä eroja. Olisi painotettava, että Suomi voi olla nykyisenkaltaisena olemassa vain, jos Suomen alueella asuu Suomen kansa. Mikäli kansamme häviää tai joutuu alakynteen, valtioltamme poistuu sen subjektiviteetti, eli poliittista vapautta ja suverniteettia tietoisesti ja pidäkkeettömästi toteuttava ylin valtias. Silloin Suomea ei ole.

Rinnakkaisyhteiskunnissa on sodan siemen

Valtiota ei ole olemassa, mikäli sen kantaväestöä painostetaan ja ajetaan omassa maassaan nurkkaan. Niin on käymässä Hollannissa ja Belgiassa sekä Ruotsissa, jossa on jo syntynyt maahanmuuttajaslummeja ja alueita, eräänlaisia ”rinnakkaisyhteiskuntia” ja jopa islamilaisia mikrovaltioita.

Euroopan maita on turha verrata suuriin liittovaltioihin, sillä Euroopan kansat eivät yleensä sano asuvansa Euroopassa vaan omassa isänmaassaan, kuten Isossa-Britanniassa, Norjassa, Sveitsissä, Italiassa, Ranskassa, Puolassa tai Suomessa. Emme ole niinkään eurooppalaisia kuin suomalaisia. Sen sijaan yhdysvaltalaiset sanovat yleensä asuvansa Amerikassa ja samastavat kansallisuutensa maanosaan. He eivät sano useinkaan olevansa yhdysvaltalaisia (citizen of United States) vaan amerikkalaisia (American). Tämä on Yhdysvaltain väestölle helppoa, koska siellä väestö ei identifioidu osavaltioihin.

Älkää siis verratko maatamme Yhdysvaltoihin, joka perustuu maahanmuuttoon. Sielläkään maahanmuutolla ei ole ollut mitään erityisen hyvää kerrottavaa kansojen kohtaamisesta. Tuloksena monikulttuurisesta toimintamallista on ollut lähes pelkästään konflikteja: verenvuodatukseen ja rotusortoon perustuvaa historiaa, juuri sitä, mihin monikulttuurisuus ja maahanmuutto johtavat. Yhdysvallat ei kelpaa myöskään ”Euroopan Yhdysvaltojen” esimerkiksi, sillä liittovaltiona toimiessaan se on ollut Euroopalle monessa suhteessa epäesimerkillinen.

Joskus kuulee väitettävän, että eivät myöskään suomalaiset ole erityisen esimerkillistä kansaa tavoiltaan ja tottumuksiltaan vaan ”kyllä suomalaisetkin raiskaavat ja murhaavat”. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että niin kauan kuin yhdenkin suomalaisen toiminnassa on moittimista, meidän olisi hyväksyttävä siirtolaisten virta ulkomailta ja katsella sivusta, mitä se maallemme tekee.

Viihdekirjailija Jari Tervon nimittelemää ”valkoista roskaväkeä” emme voi poistaa Suomesta, mutta voimme ja meidän tulisi estää sellaisten koukkunokkien päätymistä maahamme, jotka tilastollisesti tekevät tällä moninkertaisen määrän rikoksia kantaväestöön verrattuna. Vähintäänkin meidän tulisi karkottaa vakavia rikoksia tehneet ja ottaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet säilöön, josta avautuisi tie vain yhteen suuntaan: takaisin kotikonnuilleen mitä pikimmin.

Jatkossa tulisi menetellä Kreikan ja EU:n käyttöön ottamalla tavalla ja kieltäytyä ottamasta vastaan yhtään turvapaikkahakemuksia ulkorajoilla sekä käännyttää sisärajoilta maahan pyrkijät takaisin ensimmäiseen turvalliseen maahan. Mikäli tulijat eivät pysähdy käskystä, olisi maahantulo estettävä voima- ja pakkotoimilla, fyysisillä esteillä ja NLW-aseilla (non-lethal weapons). Tarvittaessa olisi ammuttava varoituslaukauksia pään yli. Mikäli hyökkääjät eivät pysähdy niihin, pitäisi tuli avata kohti.

Taas uutta luksuslinnaa ulkomaalaisille tutkijoille

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY (joka piilottaa akateemisen taustansa uuteen liiketoiminnalliseen nimeensä ”Ylva”) on purkamassa Hakaniemessä sijaitsevaa toimistotalojen rykelmää rakennuttaakseen paikalle uuden.  Kahden puolen Siltasaarenkatua sijaitseville tonteille rakennetaan muun muassa asuntoja ja majoitustiloja yliopistolla toimiville ulkomaalaisille tutkijoille. 

Helsingin Sanomien jutun mukaan purettavat virastorakennukset olivat ”teknisesti ja toiminnallisesti niin vanhanaikaisia”, ettei niitä kannata korjata. HYY puolestaan kaavailee alueesta ”kansainvälisesti houkuttelevaa tieteen ja yritysten kohtaamispaikkaa”.

Virastorakennusten purkaminen on sinänsä nautinnollista katseltavaa. Kukapa ei byrokratian romuttamisesta tykkäisi? Toisessa buildingissa toimi tosin HSL ja toisessa kaupungin rakennustarkastusvirasto ja päiväkoti – melko tarpeellisia molemmat.

Tämä virastokolossi puretaan, ja paikalle rakennetaan kansainvälisyyden Mekka.

Teknokratia tuskin vähenee jatkossa, sillä HYY rakennuttaa paikalle liiketalouden ja tieteen intressejä pyhittävää temppeliä, jossa sivistyksen soihtujen sijasta loistavat internatsismin ja monikulttuuri-ideologian kellokkaat euron kuvat silmissään. ”Maailmanluokan hotelli” vain pahentaa globaalikapitalistisen vieraantuneisuuden lietsomaa hysteriaa.

Myöskään kaupunki ei myynyt tontteja paikalla olleiden rakennusten vanhentuneisuuden vuoksi vaan saadakseen tonteista ne 15 miljoonaa euroa, joilla maapohja vaihtoi omistajaa (kaupasta Ylen jutussa). Taloista uudemman ikkunat ja julkisivu saneerattiin muutama vuosi sitten, joten hukkaan menivät korjausrahat. Kiinteistöjä on ylläpidetty selvästikin ajattelemattomalla tavalla.


Kansainvälisyyden moskeija resurssien riistäjille

Nähdäkseni ainakin uudempi kiinteistö olisi sopinut sellaisenaan ulkomaalaisten tutkijoiden majoittamiseen – tehtävään, johon nyt rakennetaan kokonaan uutta palatsia. Purettavassa talossa on tiiviit ikkunat, ja sisätilat olisi voinut helposti saneerata yksityisiksi tai useamman hengen huoneiksi.

Tiloihin olisi täytynyt vain tuoda kasattavia rautasänkyjä tutkijoiden yöpymistä varten. Niitä olisi saatu kätevästi Puolustusvoimien (valitettavasti) lopetetuista varuskunnista tai (mielihyvin supistetuista) pakolaiskeskuksista. Pöydiksi olisi voinut tuoda pintalaminoituja tupapöytiä ja istumiksi kovia muovipintaisia jakkaroita ilman selkänojaa. Siinä olisi ollut riittävästi luksusta ulkomaalaisille tutkijoille! ATK-fasiliteeteistään jokaisen pitää vastata itse, ja iPhone-miehillä ja muilla arabi-Elviksillä ei teknoblingistä näytä olevan ainakaan turvapaikan saantia haittaavaa pulaa.

Tämä hyväkuntoinen rakennus ei kelpaa ulkomaalaisille tutkijoille, vaikka siinä oli pitkään muun muassa päiväkoti.

Myös uuden kiinteistön valmistuttua ulkomaalaiset tutkijat joutuvat tyytymään hotelli Kämpiä vaatimattomampaan tasoon. Koska huomauttamista löytynee myös uuden kiinteistön mukavuuksista, yhtä hyvin olisi voinut ottaa valitukset vastaan nykyisen kiinteistön epätäydellisyyksistä.

Nähdäkseni ulkomaalaiset tutkijat eivät ansaitse maassamme enää yhtään mitään lisää, eikä heille tule enempää resursseja osoittaa. Muutama vuosi sitten Helsingin Töölöön saneerattiin kaksi tornitaloa vierailevien tutkijoiden käyttöön. Majoitusta organisoiva Unihome Oy hallinnoi useita muitakin kiinteistöjä, jotka ovat varatut Helsingin yliopistossa ja Aalto-yliopistossa vieraileville kansainvälisille tutkijoille. Kyse on ulkomaalaisten vierailijoiden subventoimisesta, sillä Unihome Oy toimii tappiolla, minkä paljastaa tilinpäätös. Mikään ”menestystarina” se ei siis ole (yhtiön mainoksesta poiketen).


HYY hyysää vääriä tahoja

Myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama Ylva erehtyy pahan kerran pyrkiessään tarjoamaan majoitusta ja mukavuuksia ulkomaalaisille vieraille. HYY hyysää vääriä tahoja harjoittaessaan vieraskoreutta ulkomaalaisten hyväksi samalla, kun monet suomalaiset opiskelijat joutuvat olemaan vailla asuntoja pääkaupunkiseudulla.

Mitäpä, jos HYY rakennuttaisikin Hakaniemeen opiskelija-asuntoja suomalaisille nuorille? Tätä kannatan itse niin poliittisesti kuin tiedepoliittisestikin. Mitään hyötyä ulkomaalaisten opiskelijoiden tai tutkijoiden palvomisesta ei Suomen tieteelle ole. Tieteelliset vaikutteet kulkevat julkaisuina sähköisesti, eikä siihen tarvita majoitusta eikä palkkaa. Rahat lypsettyään nuo kosmopoliitteina esiintyvät kiertolaiset siirtyvät kalvamaan seuraavaa kohdetta.

Maamme opetus- ja tutkimusresurssit ovat niin niukat, että niitä ei pitäisi lainkaan jaella muille kuin Suomen kansalaisille. Jokaisen tänne pyrkivän pitäisi vastata majoituskuluistaan markkinaehtoisesti itse. Niin myös suomalaiset joutuvat tekemään – ja maksamaan lisäksi huomattavia lukukausimaksuja ulkomailla opiskellessaan (aiheesta täällä, täällä, täällä ja täällä).

Myös opiskelijoiden vaihtosuhde on suomalaisille nykyisin tappiollinen. Suomessa on enemmän ulkomaalaisia käyttämässä hyväkseen meidän verovaroillamme tuotettuja koulutuksia, kuin suomalaisia on ulkomailla opiskelemassa. Opetusministeriö puolestaan on sallinut koulutusresurssimme kaupustelun ulkomaalaisille samalla, kun lähiopetusta on lopetettu ammattikoulutuksesta niin runsaalla savotalla, että opiskelijat eivät enää opi mitään (aiheesta täällä).

Suurin ongelma on kuitenkin yliopistoissa, joissa hallinto ja rehtoraatti ovat asettaneet oikein tavoitteeksi, että vähintään 15–30 prosenttia opiskelu- ja työpaikoista annettaisiin ulkomaalaisille, vaikka he eivät ole millään tavalla oikeutettuja nauttimaan valtiorahoitteisen yliopistolaitoksemme resursseista. Verottamisen oikeutus perustuu siihen, että kannetut varat palautuvat niiden maksajien, eli omien kansalaisten, hyödyksi – vuotavalla sangolla ehkä, mutta kuitenkin.

Koulutus- ja tiedepolitiikan hölmöydet ovat seurausta suomalaisten valtavirtapoliitikkojen typeryydestä, hyväuskoisuudesta, lammasmaisuudesta ja ennen kaikkea heidän omasta pyrkimyksestään maksattaa moraalikarismansa ja hyvesignalointinsa tavoittelu veronmaksajien kassasta. Osa kerätään ylioppilaskuntien veroluonteista jäsenmaksua pulittamaan pakotettujen opiskelijoiden kukkarosta.

Resurssien roiskiminen ulkomaille on luotu kokoomuslaisten, kepulaisten ja sosiaalidemokraattisten opetusministerien kaudella, eikä ajurinlakin vaihtuminen Li Anderssonin (vas.) päähän tilannetta paranna (aiheesta täällä).


Tieteen ja opiskelun voimavarat kohdistettava suomalaisille

Asunnot ja opiskelupaikat ovat vain kermavaahtoa ja mansikoita ulkomaalaisille osoitetun palvelun päällä. Pahinta on yliopistotyöpaikkojen antaminen ulkomaalaisille.

Keille ne sitten menevät? Otan esimerkiksi kolmen vuoden takaisen professorinimityksen, jolla britti David Inglis juntattiin Helsingin yliopistoon sosiologian professoriksi (aiheesta täällä). Voidaan kysyä, pitikö sekin virka ulkomaalaiselle antaa, kun työmarkkinat yhteiskuntatieteilijöiden keskuudessa ovat Suomessa muutenkin kireät.

Inglis puolestaan selitti tulleensa Suomen kuivaamaan paitaansa kyyneleistä, joita hänelle oli tuottanut Ison-Britannian ero Euroopan unionista. Tulin Suomeen voidakseni kokea olevani ”eurooppalainen”, lausui ruokailun ja viinien maistelun sosiologina esiintyvä David Inglis virkaanastujaispäivänään moittiakseen omaa kotimaataan.

Kuulostaa selittelyltä ja samanlaiselta tekosyyltä kuin elintasopakolaisuus yleensäkin, joka tätä kautta on laajentunut myös asiantuntija-aloille. Vikaa ei olekaan Ison-Britannian erossa EU:sta vaan kyseisen kansalaisen sopeutumattomuudessa kotimaansa oloihin.

Meidän suomalaistenko pitäisi maksaa hänen kotimaanvihastaan johtuvien kompleksiensa hoidot tarjoamalla hänelle täältä professorin virka, kun oma virkansa lähtömaassaan ei riittänyt?

Suomen yliopistot eivät tarvitse enää yhtään vasemmistolaiskääkkiä samppanjasosialismiaan ja kaviaarikommunismiaan juhlimaan, vaan entisiäkin pitäisi potkia ulos yliopistojen pylväiden väleistä, jotta edes jonkinlainen uskottavuus säilyisi tieteillä.

Sama voidaan toistaa myös monien muiden henkilöiden ja ulkomaalaistettujen tieteenalojen kohdalla. Pahin tilanne on filosofiassa, jossa juuri kukaan ei puhu sönkötyksestä vapaata suomea ja josta voitte lukea enemmän täältä.


Mitä tekisin ministerinä?

Koska edustan erään Yleisradion toimittajan mielestä kuulemma perussuomalaisten ”koulutettua siipeä”, hän kysyi minulta eduskuntavaalien radiotentissä, mitä perussuomalaiset aikovat tehdä, jotta asiantuntijoiden aivovuoto ulkomaille saataisiin tukittua. Se oli mielestäni väärä kysymys, enkä voinut käsitellä sitä vastaamatta kysymyksen toiseen puoleen, joka koskee työvoiman maahantuontia.

Vastaukseni on, että ensin pitäisi saada työvoiman maahantuonti tukittua myös asiantuntija-aloilla, jotta kenenkään suomalaisen ei tarvitsisi lähteä etsimään töitä ulkomailta. Niinpä ehdotin, että ulkomaisen työvoiman tarveharkintaa laajennettaisiin koskemaan myös asiantuntija-aloja.

Vastaukseni ei tietenkään Ylen toimittajaa tyydyttänyt, vaan hänen mielestään se oli vastaus eri kysymykseen. Omasta mielestäni se oli vastaus nimenomaan ongelmien ytimeen ja samalla myös ainoa oikea vastaus. Tätä tavoitetta ei HYY:n hyysäämishanke edistä vaan pahentaa, ja kaikki tuo kurjistaminen tapahtuu ylioppilaskunnan punavihreän ja huvitteluliberaalin hallinnon suostumuksella.

Asiassa tarvittaisiin kokonainen poliittisen ilmaston muutos, jotta päästäisiin kitkemään suomalaisiin ihmisiin kohdistuvaa rasismia. Hakaniemeen pitäisi rakentaa muutakin kuin wau-arkkitehtuuria, jotta stadilaisten alkuasukkaiden ja muiden paikkakuntalaisten vahvasti värittynyt kaupunginosaidentiteetti ei järkkyisi. Näin siitä huolimatta, vaikka joku nörtti tai akatemian punakaartilainen tulisikin ulisemaan, että ”et sä noin voi sanoo”.


Aihepiiristä aiemmin

Miksi Suomen yliopistot eivät pärjää koripallossa?
Mokutettua opiskelija-asuntopolitiikkaa
Rikastuttavaa maahanmuuttajataustaistatuttamista
Yliopistofilosofian vanhat ja uudet ruhtinaat
Kuinka koulutuksen säästöt kannattaisi kohdentaa?
Monikulttuuri-ideologian propagointi aloitetaan yliopistojen pääsykokeissa
Oikeutta juhlapaikanhakijoille
Lukukausimaksusta ja makukausiluksusta

Lapset pois ”al(ko)holin leiriltä”?

Helpompi on vesikauhuisen hiehon lähestyä huomaamatta kello kaulassa kuin on hallinnon toimia ”salaisesti”. En ole tähän päivään mennessä ymmärtänyt, miksi niin sanottujen Isis-morsianten ja heidän lastensa palauttamista al-Holin leiriltä olisi pitänyt valmistella puolen vuoden ajan salaisesti, ellei hallitus olisi halunnut salata asiaa nimenomaan eduskunnalta ja kansalaisilta.

Leirillä tai lähtömaassa asiaa ei olisi tarvinnut eikä voitukaan salata, sillä sieltä puolelta palauttamiseen tarvitaan joka tapauksessa lupa. Edes hakemaan lähetettävä charter-kone ei pääse laskeutumaan ilman viranomaislupaa.

Niinpä päättelen, että ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) pyrki salaamaan asian eduskunnalta ja Suomen kansalaisilta, jotta me emme voisi vaikuttaa asiaan edes mielipiteillä. Ja toisaalta hän halusi ehkä valmistella ihastuttavaa yllätystä palautuksen kohteille sekä kaikille niille, jotka tykkäävät terroristiseen toimintaan lähteneiden paluusta Suomeen.

Mitä asiassa sitten olisi pitänyt tehdä?

Suomessa otetaan huostaan lapsia heidän hunsvottivanhemmiltaan esimerkiksi alkoholismin vuoksi tavan takaa ja täysin rutiininomaisesti. Käsittääkseni al-Holin leirillä olevat lapset olisi voinut ja pitäisi ottaa huostaan heidän vanhempiensa terroristiseen toimintaan lähtemisen vuoksi. Mahdollisesti niin olisi pitänyt tehdä jo ennen maasta lähtöä: Suomessa. Moiseen toimintaan osallistuminen osoittaa täydellistä arvostelukyvyttömyyttä ja vahingoittaa lapsia.

Sen sijaan Pekka Haavisto on puolustanut ”lasten oikeuksia” päättömällä lausumalla, ettei soisi lapsia erotettavan heidän vanhemmistaan konepistoolilla. Hänen mieleensä ei ole juolahtanut, millaista väkivaltaa on ollut erottaa lapset suomalaisesta kulttuurista, kouluista ja kavereistaan vain siksi, että heidän isänsä ovat tunteneet kuumotusta tarttua konepistooliin.

Salainen palautusoperaatio ”Korpi” kaiketi etenee hallinnossa, sillä asia on annettu ulkoministeriöstä operatiiviselle tasolle: lastensuojeluviranomaisille, sisäministeriölle ja poliisille, joka lienee ollut mukana alusta asti. Terroristikoulutukseen lähteneiden ja heidän omaistensa palauttaminen Suomeen on kuitenkin ensisijaisesti ulkopoliittinen asia. Perustuslakimme mukaan Suomen ulkopolitiikkaa puolestaan johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa (93 §).

Sauli Niinistö on täysin oikeassa ja laillisilla linjoilla todetessaan, että asiasta pitäisi (tai olisi pitänyt) tehdä poliittinen päätös. Tämä tarkoittanee viitata siihen, että ministeri ei voi asiaa yksin päättää eikä johtaa hallinnon sisäisillä määräyksillä.

Haavisto on siis ylittänyt toimivaltansa ja häntä tottelevat virkamiehet todennäköisesti syyllistyneet tai syyllistymässä virkarikokseen, minkä johdosta liipaisimelle joutunut Pasi Tuominen parahti jo vastalauseensa. Haavisto on muun muassa sivuuttanut eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan. Valiokunnan puheenjohtaja Mika Niikko (ps.) totesi tämän tarpeeksi ajoissa, jotta valiokunnan kanta olisi ehditty ottaa käsittelyyn mukaan. Aikaa on ollut.

Ministeri Haaviston toilailusta hallinnossa syntyisi valmiiksi naurettua brittiläistä komediaa, ellei itse asia olisi vakava.

Entä palautuksen käytäntö?

Haavisto ei näytä olevan huolissaan hiilijalanjäljen kasvusta, kun turvataan Isis-äitien esteetöntä kulkua Suomeen kymmeniä tuhansia euroja maksavilla yksityislennoilla.

Vertailun vuoksi Suomen valtio ei järjestä kansalaisillemme ilmaista paluuta ”konsulikyydillä” edes vakavan sairauden tai tapaturman sattuessa. Asiasta on valistettu kansalaisia näyttävästi ja ikään kuin ennakolta vaikuttavana varoituksena jo toista kymmentä vuotta sitten, ja eräs vakuutusyhtiö mainostaa itseään tapauksella, jossa matkavakuutus korvasi 49 000 euron kulut sisältäen 30 000 euron ambulanssilennon. Oli siis matkavakuutus, jonka voimassaolo tosin päättyy sotatoimialueelle saapumisen tai terroristisen toiminnan vuoksi.

Maksimissaan voisin kannattaa kaikkein pienimpien suomalaislasten palauttamista leireiltä lastensuojelun nojalla, mutta en heidän vanhempiensa rekrytoimista takaisin Suomeen. Tämä on myös oikeuskansleri Tuomas Pöystin viime lokakuussa suosittama ja eri vaihtoehdoista parhaana pitämänsä kanta.

Lapset jouduttaisiin todennäköisesti ottamaan huostaan ja erottamaan heidän vanhemmistaan joka tapauksessa. Heidän vanhempiensa palauttaminen Suomeen merkitsisi terrorin uhan kasvua ja asettaisi kansalaiset eriarvoiseen asemaan, sillä muillekaan suomalaisille ei valtio ole ilmaista paluutietä turvannut. Korostan, että omasta mielestäni myös pienimpien lasten palauttaminen on lain sallimista ja velvoittamista huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.

Jopa maahamuuttoa lietsova Helsingin Sanomat on tällä kerralla oikeassa otsikoidessaan, että ”al-Holin leirillä lapsista tulee uusi sukupolvi Isisin terroristeja, sanoo Koillis-Syyrian ’ulkoministeri’ HS:lle”. Kun asiat ovat näin, pitäisi olla selvää, että vinksahtaneelle kasvu-uralle päätyneitä ja aikuistumassa olevia yli 12-vuotiaita nuoria ei pitäisi enää palauttaa, sillä heitä ei voida myöskään kotouttaa, paitsi ehkä omiin oloihinsa Syyriaan. Australia ei tosin aio ottaa vastaan ”tämän luontoisia” ihmisiä lainkaan, joten siinä olisi pohtimista myös Tuomas Pöystille.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka innoissaan suomalaiset ovat Pekka Haaviston ja Maria Ohisalon tempauksesta, kun Isis-perheet saapuvat Helsinki-Vantaan vip-salonkeihin. Heidän mukanaan saanee myös Supo uutta tarkkailtavaa entisten lisäksi. Eivätköhän he päädy lopulta Lähi-itäkeskuksen kaduille Kela Goldilla kahvia juomaan.

Naisten ja miesten syyttäminen rikoksista puolestaan tulee olemaan Suomessa vaikeaa ellei mahdotonta todistelun toivottomuuden vuoksi. Näin myös myrkyllistä ideologiaa kylvävät henkilöt voivat liikkua vapaalla jalalla. Kerrassaan hienoa kannatuksen keruuta suomalaisilta!

Tällä kerralla jopa valtamediassa vallitsee laaja ymmärrys siitä, että jo asian muodollisessa käsittelyssä on kaikki ainekset uuteen hallituskriisiin. Vai onko tämäkin Donald Trumpin syytä?

Kokoomuksen entistä opetusministeriä kiinnostaa lasten pääsy muskariin! Oppositiopolitiikkaa johtaa kuitenkin Perussuomalaiset meidän jätettyämme asiaa koskevan välikysymyksen, johon koko oppositio sitten yhtyi.

Postin modernisointi

Kun Internet ja sähköposti yleistyivät 1990-luvulla, mietin, kuinkahan kauan menee, että sähköinen asiointi syrjäyttää paperipostin kokonaan. Kannetusta postista suuri osa poistuikin, mutta osa jäi. Erityisesti viranomaiset ovat mieltyneet kansalaisten lähestymiseen paperipostilla, sillä se tavoittaa vastaanottajan varmemmin, ja sen dokumentaatioarvo on parempi.

Meneillään oleva postilakko jäänee historiaan osoituksena siitä, että paljoa postia ei nykyään tarvita. Sähköinen asiointi korvaa sen lähes täysin. Kansalaiset ovat jo reagoineet kirjeiden kannon loppumiseen lähettämällä entistä vähemmän postia. Sosiaalinen häiriötila nimeltä joulu olisi parempikin ilman turhia joulukortteja.

Postin lakosta voi tulla paperipostin lopullinen kuolinkouristus, sillä se havainnollistaa, että ilman kannettua postia tullaan oikein hyvin toimeen. Postinkanto pari kertaa viikossa riittää jatkossa.


Postin työehtoshoppailu ulkomaisen työvoiman kanssa kiertyy sosiaaliturvan kuluiksi

Onko Postin lakolla muuta merkitystä? – On kyllä. Suuri osa Postin työntekijöistä koostuu nykyisin ulkomailta haalitusta työvoimasta erityisesti pääkaupunkiseudulla. Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU on ilmaissut Perussuomalaisille, että pääkaupunkiseudun varhaisjakajista 98 prosenttia koostuu maahanmuuttajista. Osuuden kasvamisen kattoon aiheutti Postin siirtyminen halvempaan työehtosopimukseen varhaisjakelussa.

Kun varhaisjakajien vaihtuvuus on lähes sata prosenttia vuodessa, tämä merkitsee, että Postin halpatyöpaikat toimivat oleskeluluvan ja maahanjäämisen verukkeina. Maahanmuuttajat ottavat työn vastaan, jotta ensisijainen tavoite, eli oleskelulupa, heltiäisi. Kun se on saavutettu, irtisanoudutaan ja ollaan toimettomina.

Halvemmilla ja heikommilla työehdoilla työskentelemään suostuvaa vierastyövoimaa käytetään nyt vipuna myös Postin yleisiin palkanalennuksiin. Tapaus antaa näyttöä siitä, kuinka ulkomaisen työvoiman käyttö johtaa kaikkien suomalaisten ihmisten työehtojen heikennyksiin erityisesti matalapalkka-aloilla.

Kun EU:n vaikutuksesta maahamme rantautuneet ulkomaiset kuljetusfirmat ovat syöneet markkinoita kotimaisilta toimijoilta ja siten myös Postilta, ovat työvoiman hinnan alentamispyrkimykset ymmärrettäviä kilpailun kiristyessä. Kilpailu on hyväksyttävä osana yhteiskunnallista evoluutiota. Mutta suomalaisten ihmisten palkanalennuksilla on myös varjopuoli, jonka maksajaksi joutuu suomalainen nettoveronmaksaja.

Matalapalkka-alojen palkkatason heikentäminen entisestään ei kannata julkisen talouden näkökulmasta, sillä heikkopalkkaisten toimeentulovaje kääntyy Kelan luukulle. Sosiaaliturvajärjestelmää rasittaa erityisesti se, että ulkomaisen vierastyövoiman mukana tulee usein myös suuri määrä omaisia, jotka ovat Suomessa pelkästään huollettavina. Näin ulkomainen halpatyövoima heikentää huoltosuhdetta ja lisää verorasitusta.


Halvan tuontityövoiman käyttö on verottamisen ja tukityöllistämisen muoto

Ulkomaisen halpatyövoiman kustannukset kääntyvät julkisen talouden kontolle. Sen käyttäminen on epäedullista myös yrityksille, joiden piikkiin verojen korotukset myös kiertyvät. Halpa on siis vain näennäisesti halpaa.

Tosiasiassa ulkomaisen halpatyövoiman käyttö on tukityöllistämisen muoto, jonka kustannukset maksaa veronmaksaja. Koska matalapalkka-aloilla toimivien palkat käytetään suureksi osaksi kotimaiseen kulutukseen, toimisivat palkkojen korotukset kotimaisen kysynnän parantamisen ja siten elvytyksen välineinä. Mikäli Posti olisi edelleen valtion suorassa omistuksessa, valtio voisi laittaa Postin työntekijöiden palkkoihin jopa hieman lisää sen asemasta, että valtio joutuu palkkojen pudotessa kattamaan työntekijöiden toimeentulovajetta asumistuella ja toimeentulotuella.

Postin lakko on seuraus kahdesta asiasta: (1) globaalista kapitalismista, joka on ohjannut kilpailun kansainväliseen avaamiseen, valtion toimintojen liikelaitostamiseen, yhtiöittämiseen ja lopulta yksityistämiseen, sekä (2) halpatyövoiman maahantuonnista. Anne Bernerin (kesk.) ministeriaikoina hallitus aikoi jopa myydä Postin tuottoisat osat ja pitää valtiolla vain kannattamattomat, jolloin toimintojen tappiollisuus olisi siirtynyt veronmaksajien kannettavaksi. Tämä ei olisi ollut yhtään parempi vaihtoehto kuin nykytilanne, jossa kulut valtiolle näkyvät Postin työntekijöiden sosiaaliturvan käytössä.

Nykyinen omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) keräsi poliittiset irtopisteet vaatimalla Postin hallituksen suunnitelmiin ”aikalisää” syyskuussa, mutta edelleen noin 700 postilaisen palkkoja ollaan alentamassa 30–50 prosenttia. Ehkäisevän päihdetyön ohjaajan pallilta ministeriksi ponkaissut Paatero, joka saa postinkantajien vuosipalkkaa vastaavia kokouspalkkioita valtionyhtiö Veikkauksesta ja jonka mukaan ”suurimpana ongelmana ovat turvapaikanhakijoiden aivan liian pitkät käsittelyajat”, on tiennyt Postin suunnitelmista, mutta hän puolustelee toimettomuuttaan sillä, että (Postin) ”hallitus tekee päätökset”.


Ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinta myös matalapalkka-aloille 

Olen aina ihmetellyt, miksi postilähetys Hangosta Utsjoelle maksaa saman kuin lähetys yhden ja saman postinumeroalueen sisällä. Ehkä olisi aika siirtyä kustannuspohjaiseen hinnoitteluun eikä kalvaa työntekijöitä. MOT-ohjelman mukaan Postilla on myös sata miljoonaa euroa varoja kiinni Venäjällä, ja liiketoiminta siellä tuottaa kymmeniä miljoonia tappiota.

Postilaisten lakko saattaa kuitenkin osua heidän omaan nilkkaansa. Jos Postin kilpailijoista saadut kokemukset ovat myönteisiä, asiakkaat voivat siirtyä käyttämään DHL:ää, Matkahuoltoa ja PostNordia pysyvästi. Näin Postin markkinaosuus pienenee pahentaen työnantajan ahdinkoa ja painetta heikentää työehtoja. Asiaa mutkistaa, että Postia sitovat eri työehdot kuin sen kilpailijoita.

Korostettakoon, että edellä sanottu ei ole kritiikkiä postilaisia eikä heidän lakkoaan kohtaan. He eivät pyydä mitään lisää vaan koettavat pitää nykyoloistaan kiinni. Heidän lakkoilunsa on kuitenkin yhtä tehotonta kuin olisi filosofien tukilakko heidän puolestaan. Lakkoilu syö työnantajan resursseja.

Kyllä postinkantajien palkka aina puolipalkatun akateemisen tutkijan tulot voittaa, mutta molempia yhdistää raskas työ. Toiset tekevät fyysisesti raskasta työtä, kun taas toisten työ on henkisesti rasittavaa. On toki muitakin eroja, jotka voisivat paljastua, jos tekijöitä vaihdettaisiin; tosin joissakin tapauksissa postinkantaja ja filosofi ovat sama henkilö.

Hatunnostoni siis postiljooneille. He joutuvat kulkemaan läpi tuulen ja tuiskun, kapuamaan kerrostaloissa ja kahlaamaan lumihangessa lakeuksilla sekä toimimaan niin kuin eräskin poliitikko lausahti, eli työntelemään potkukelkkaa pyryssä ja pakkasessa.

Hallituksen pitäisi postilaisten asemaa suojellakseen korjata maahanmuuttopolitiikkaansa ja suitsia halpatyövoiman tuontia ulkomailta, kun sitä on nyt kotimaastakin saatavilla: kukapa ei voisi muistaa Postista joutilaaksi väistyneen pääjohtajan Heikki Malisen 82 000 euron kuukausipalkkaa? Hän tosin vain totteli valtio-omistajan vuonna 2012 antamia määräyksiä saattaa firma pörssinoteerauskuntoon. Kevyt oli siis lähteä, kun työ on tehty ja rahat kipattu omaan laariin. Oli kokoomuslainen temppu, joten miksi vasemmistolainen hallitus ei anna valtio-omistajana toisen suuntaisia määräyksiä?

Vihervasemmisto – sitä vie mitä lupaa

Antti Rinteen (sd.) hallitus antoi maanantaina eduskunnalle budjettiesityksen, jonka valtiovarainministeriön virkamiehet ampuivat heti alas. Tulopuoli on jätetty liiaksi sen oletuksen varaan, että työllisyysaste nousee nykyisestä 73,1 prosentista 75:een. Taantuma uhkaa, talouskasvu jää enintään yhteen prosenttiin, ja vain odottamaton onnenkantamoinen voisi mahdollistaa talousarviossa pysymisen. – Se siitä.

Minäpä valaisen kuitenkin asiaa laajemmin. Valtiolla on lähinnä kolme keinoa hoitaa taloutta: (1) verottaminen, (2) velan ottaminen ja (3) julkisten menojen leikkaaminen.

Keino 1 on käytetty, sillä verotus on tapissaan, ja veroasteen nostaminen leikkaisi ostovoimaa, taannuttaisi taloutta ja johtaisi siihen, että ihmiset lakkaisivat hankkimasta verotettavaa tuloa. Tuloksena verojen kiristämisestä olisi, että viivan alle jäisi entistä vähemmän. Näytön tästä antoi jo entisen valtiovarainministerin Jutta Urpilaisen viisaus. Kataisen hallitus korotti demarien vaatimuksesta autoveroa vuonna 2013, jolloin kauppa kangistui ja autoveron tuotto valtiolle aleni.

Keino 2 on sekin käytetty. Valtion velka kasvaa ensi vuoden budjetissa 109 miljardiin. Velan paisuttamisen mahdollistaa nykyoloissa vain yksi asia: valliriutan alle vajonnut korkotaso. Kun korot nousevat, Suomi on Espanjan, Italian, Portugalin ja Kreikan tapaan kurimuksessa, josta ei voi nousta itseään hiuksista kiskoen. Velan hoitomenot vaativat lisävelan ottoa ja velkapääoman kasvattamista. Ja kaikki tämä tilanteessa, jossa eläkepommi laukeaa maksettavaksi.

Keino 3 on myös finaalissa. Julkisten menojen leikkaaminen on johtanut siihen, että leikattava on loppunut leikatessa. Leikkausvaraa on yhtä vähän kuin jakovaraakin, eli ei yhtään. Julkisella taloudella on kuluja, kuten sairaanhoitomenot, eläkkeet, sosiaalietuudet ja koulutus sekä muut välttämättömiksi arvioidut menot, joiden laiminlyöminen johtaisi siihen, että kansa löytyisi kaduilta. Sitä paitsi julkisen talouden säästötoimet taannuttavat taloutta, kun taas investoinnit sosiaaliturvaan toimivat yleensä elvytysruiskeena päätyessään useimmiten kotimaiseen kulutukseen.


Ei työllisyysaste vaan työn tuottavuus

Koska suorat keinot potilaan hoitamiseen ovat käytetyt, hallitukset etsivät talouden hoitokeinoja välillisistä toimenpiteistä. Sellainen on työllisyysasteen nostaminen. Jos työllisyys kohentuisi, valtion menot vähenisivät ja verotulot kasvaisivat. Vihervasemmistolainen hallitus vannoo kuitenkin työllisyysasteen varaan liikaa. – Miksi se puolestaan on väärin?

Siksi, että olennaista taloudelle ei ole suinkaan työllisyysaste. Se kuvaa vain, kuinka monta prosenttia työvoimasta käy työssä. Tämä indikaattori kertoo ainoastaan sen, montako päätä maassamme on saatu mukaan toimintaan, jota kutsutaan työelämäksi. Siihen joukkoon kuuluvat muun muassa kaikki tempputyöllistetyt ja tilastoista puhdistetut, jotka työskentelevät vähintään kaksi tuntia viikossa eivätkä siis ole EU:n määritelmän mukaan enää työttömiä.

Rinteen hallitus toimii kuin koululainen, joka vastaa opettajalle, että ”tiedän kyllä, mutta en osaa sanoa”.

Mikä sitten neuvoksi? Oikeat sanat ovat: työn tuottavuuden parantaminen. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että työ, joka Suomessa tehdään, tuottaisi mahdollisimman hyvin. Mutta nykyään edes se työ, jonka työssä oleva työvoima onnistuu tekemään, ei tuota kovin hyvin.

Tämä johtuu siitä, että maassamme kuluu aivan liikaa voimavaroja pelkän huoltavan verkoston ylläpitoon: sosiaalialaan, kulttuurikoordinointiin, maahanmuutosta johtuviin kustannuksiin ja muihin monikulttuurisen yhteiskunnan tavoittelusta johtuviin menoihin.

Maahanmuuton kokonaistappiollisuus julkiselle taloudelle on osoitettu kolmessa Suomen Perustan julkaisemassa tutkimuksessa, jotka löytyvät täältä, täältä ja täältä. Niiden esille tuomia ikäviä tosiasioita on tietenkin kierrelty julkisessa sanassa, mutta kukaan ei ole kyennyt osoittamaan laskelmia virheellisiksi, kumoamaan niitä tai esittämään toisenlaisia tuloksia tuottaneita vastatutkimuksia.

Mikäli Suomessa tehtävä työ tuottaisi nykyistä paremmin, työllisyysaste voisi jäädä jopa toivottua heikommaksi. Esimerkiksi Persianlahden öljymaissa työn tuottavuus on korkea, joten myös BKT henkilöä kohti on korkea, vaikka työllisyysaste onkin melko alhainen. Samoin Sveitsissä työn tuottavuus on korkea, sillä maa elää bankingilla ja bisneksellä, eikä työllisyysaste ole siellä yhtä keskeinen tekijä kuin raaka-aineita ja puolivalmisteita tuottavassa ja työvoimavaltaisten alojen hallitsemassa Suomessa.


Virhevasemmistolaisuutta energiapolitiikassa

Entä mitä vihervasemmistolainen hallitus tekee? Jo budjetin valmistelun aikana esille tulleiden tietojen mukaan hallitus aikoo tehdä kaikkensa, jotta ihmisten työssä käyminen ja teollisuutemme toimintaedellytykset ja siten myös työllistämisen mahdollisuudet heikkenisivät. (Arvioin koko hallituskauden ohjelmaa täällä.)

Ensi töikseen hallitus korotti ajopolttoaineiden hintaa. Näin haja-asutusalueella asuvien edellytykset käydä työssä heikkenevät entisestään. Vaikutus tavoiteltuun työllisyysasteeseen on siis negatiivinen.

Energian hinnan nostaminen on alkutuotannon ehtojen kiristämistä, ja se heijastuu kaikkialle muuhun tuotantoon kertautuvasti. Esimerkiksi liikenteen kustannusten kasvu merkitsee yhden paperikoneen tuoton suuruisia tappioita teollisuudelle, toisin sanoen juuri sen verran, mikä realisoitui Rauman paperikoneen sulkemisessa.

Hallitus ei ole puuttunut sähkönsiirtomaksujen jatkuviin korotuksiin, vaikka voisi. Sähkön siirtohintoja säätelee työ- ja elinkeinoministeriön alainen Energiavirasto, jonka tehtävänä olisi määritellä sähkön siirtohinnoille kohtuullinen taso.

Tätä hallitus ei ole tehnyt, vaan se palvelee Carunaa, joka tulouttaa suuren osan saamistaan maksuista australialaiselle pääomasijoitusyhtiö First State Investmentille. Esityksen Carunan myymisestä teki muuten vihreiden Pekka Haavisto valtionyritysten omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä jo vuonna 2013. – Selvää valtiomiesainesta!

Carunan vihreät valokirjaimet loistavat nyt kiittäen Suomen muuntajalaitosten pimeydessä ja kylmyydessä. First State Investmentin johtaja puolestaan iloitsee, että luonnollisiin monopoleihin kannattaa sijoittaa, sillä kilpailua ei ole ja hintoja voidaan ”nostaa ajan myötä”. Näin sosialismi ja kapitalismi paiskaavat kättä, ja hallituksen demarit ja kommunistit hyrisevät tyytyväisinä kuin trappistimunkit.


Politiikka puskuroidaan virkojen täytöillä

Oikeistohallitus on yleensä virkaan astuessaan karsinut julkisia hallintovirkoja, mutta vihervasemmistolainen hallitus perustaa niitä runsaasti lisää suojatyöpaikoiksi omille suosikeilleen.

Vaarassa eivät ole vain taloudelliset vaan myös rahassa mittaamattomat henkiset ja kulttuuriset arvot, kuten sananvapaus. Ei ole epäilystäkään, ettei vihervasemmisto tulisi ahkeroimaan kaiken maahanmuuttokritiikin jynssäämiseksi pois Internetistä erilaisin pakkotoimin sekä sananvapautta saksien.

Käynnistyneellä hallituskaudella vihervasemmisto valmistautunee ottamaan haltuunsa valtamedian, yliopistolaitoksen ja Demla-juristeilla täytetyn oikeuslaitoksen lisäksi myös poliisin ja armeijan, jotta sillä olisi hallussaan ideologisten voimavarojen lisäksi myös aseet ja pippurisumuttimet, joilla närkästyneitä kansalaisia voidaan hallita konkreettisesti, mikäli tottelemattomat ihmiset jonakin päivänä osoittavat halua nousta perusoikeuksiensa rajoittamista ja pakottamispolitiikkaa vastaan.

Näyttöä suuntauksesta antaa vihreiden vihapuhepoliisien sijoittaminen sensuroimaan vastakkaisia poliittisia näkemyksiä edustaneita kansanedustajia. (Kirjoitin aiheesta myös täällä.) Huvittavaa on, että nykyisin vihervasemmisto puolustaa poliisia aina, kun viranomainen pamputtaa perussuomalaisia, kun taas ennen vanhaan poliisi oli vasemmistolle vain se ”natsi sika”.


Kalliiksi tuleva halpatyövoima

Hallitus pyrkii myös haalimaan maahamme lisää työvoimaa ulkomailta. Enemmistö hallituspuolueiden kansanedustajista laittoi jo viime kaudella nimensä Vasemmistoliiton kansanedustajan Anna Kontulan aloitteeseen, jossa vaaditaan ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta luopumista. Kivoin seurauksin.

Tämä merkitsee palkkojen polkemista ja ostovoiman vähenemistä markkinoilla, millä puolestaan on taantumaan ohjaava vaikutus. Kun julkinen valta haalii mieluummin työvoimaa ulkomailta kuin tukee suomalaisten työttömien siirtymistä työvoimaksi kasvukeskuksiin, työttömyysmenot pysyvät ennallaan. Ulkomaalaisten työntekijöiden mukana tulee yleensä myös omaisia, jotka puolestaan ovat hekin useasti työelämän ulkopuolella ja siis julkisen talouden rasitteina.

Hyödyn korjaavat yritykset, jotka saavat halpaa työvoimaa, mutta sosiaalikustannukset ja asumisen järjestäminen tulijoille kiertyvät kuluiksi julkiselle puolelle ja verorasitukseen, myös firmoille. Halpa siirtolaistyövoima on vain näennäisesti halpaa. Kulut lankeavat veronmaksajille, ja yhteiskunnallinen tehokkuus alenee kielikonfliktien myötä terveyskeskuksista tehtaisiin.

Aalto-yliopiston dosentti Kyösti Tarvainen on osoittanut tutkimuksissaan, että suuri osa Ruotsiin työperäisinä tulleista maahanmuuttajista on saapunut maassa jo olleiden maahanmuuttajien tai lähisukulaisten perustamiin pöytälaatikkofirmoihin, joiden todellista toimintaa sen enempää työviranomaiset kuin maahanmuuttovirastokaan eivät ole selvittäneet. Työperäinen maahanmuutto on tässä tapauksessa perheenyhdistämisten piilevä muoto.

On myös valheellista puhua ”työperäisestä maahanmuutosta” jonakin yhtenäisenä ilmiönä tai kategoriana. Edellä viittaamani tutkimukset osoittavat, että työperäisinä tulleet voivat olla jo parin vuoden kuluttua täysin työttöminä. Ihminen ei siis ole (ymmärrettävästi) olemukseltaan ”työperäinen”, vaan työstatus vaihtelee, jolloin keskeistä olisi nimenomaan tarveharkinta.

Omasta mielestäni tarveharkinta pitäisi laajentaa kaikille, myös asiantuntija-aloille, jotka nyt ovat siitä vapautettuja. On perusteetonta väittää, että Suomessa tarvittaisiin lisää työvoimapotentiaalia EU:n ulkopuolelta, sillä EU:ssa ovat jo noin puolen miljardin ihmisen vapaat työmarkkinat.

Yhteiskunnallista tehokkuutta valaisisi työllisyysastetta ja työn tuottavuuttakin paremmin huoltosuhde, joka kuvaa, montako työelämän ulkopuolella olevaa yksi työssäkäyvä keskimäärin elättää. Vihervasemmistolainen hallitus ei tietenkään puhu huoltosuhteesta yhtään mitään, koska vihreät, vasemmisto ja Kepu kannattavat maahanmuuttoa, vaikka maahanmuutto heikentää huoltosuhdetta ja vaikka huoltosuhteen korjaaminen olisi hyvä instrumentti julkisen talouden parempaan hoitamiseen.


Siirtyykö Suomi sosialismiin?

Vasemmistolaisen hallituksen valtaannousu tahtoi takavuosina merkitä maan siirtymistä sosialismiin. Nurjaa tilanteessa on, että vasemmistopuolueilla on eduskunnassa selvä vähemmistö, mutta silti valtakunnanpolitiikkaa tehdään nyt sosialistien, kommunistien ja uustaistolaisia ihanteita edistävien vihreiden orkestroimana.

Ei ole mikään ihme, että hallituksen hampaissa ovat ensimmäiseksi yksityisautoilu, sananvapaus ja asuminen. Reaalisosialismihan on vapaan liikkumisen rajoittamista, suiden kapulointia ja kiinteistöjen poisverottamista. Vasemmisto on pitänyt omakotiasumista aina porvarillisen paheen muotona.

Sen sijaan me täällä Perussuomalaisissa ajattelemme asioista perin juurin toisin.

Perussuomalainen puolue haluaa korottaa työn tuottavuutta eikä pelkästään lisätä työssä käymisen astetta. Työllisyysaste onkin pelkkä abstraktio, kun taas tuottavuus kertoo siitä, mitä työelämässä oikeasti tehdään. Olisi tuotettava markkinoilla vaihtokelpoisia arvoja.

Puolueemme ei halua kuolettaa Suomen taloutta ympäristöveroihin, kiinteistöveroihin eikä autoilun ja liikkumisen verottamiseen. Emme halua kehittää kiskoliikennettä kesämökeille, vaan haluamme, että ihmiset voisivat toteuttaa perustuslaillista liikkumisen vapauttaan joutumatta kärsimään joukkoliikenteen tukaluudesta ja tehottomuudesta tässä pitkien etäisyyksien maassa.

Pääkaupunkiseudun vyöhykeuudistuksen jälkeen HSL:n kyyti Helsingistä 30 kilometrin päähän Keravalle maksaa ABCD-lipulla 6,40 euroa. Sillä voisi ostaa noin 4 litraa bensiiniä, jolla ajaisi 8 litraa sadalla kuluttavalla autolla peräti 50 kilometriä ja veisi mukanaan neljä muuta ihmistä. Hinta henkilöä kohti olisi renkaat, vakuutukset ja pääomakulutkin mukaan lukien vain murto-osan siitä, mitä vastaava matka maksaa HSL:llä.

Ongelma ei ole, että autoilua ei ole vielä tehty tarpeeksi kalliiksi. Ongelma on, että julkinen liikenne on kallista ja kalliimmaksi tehdään, mikäli investoinnit räjähtävät ja vasemmiston suuruudenhullut ideat maanalaisesta pisararadasta tehdään juntaten todeksi.

Suomen kansa saa sitä, mitä on vihervasemmistolta tilannut: raippaa ja ruoskaa oikein kunnolla.

Vasemmistohallituksen jälkeen tulee mahdollisesti jälleen oikeistohallitus, ja vihervassarit sanovat, että korjatkaa te nyt, kun meiltä loppuivat rahat ja keinot.

Oikeistohallitus aloittaa sitten kovan kuurin, ja sitä moititaan rajuista otteista. Sen jälkeen kansa syyttää oikeistoa ”huonosta taloudenhoidosta”, vaikka se on saanut talouden kuntoon. Sitten tulee taas vasemmisto, joka romuttaa kaiken. Ja niin edelleen tilanteessa, jossa venettä ei saisi keikuttaa vaan purjehtia vakain aikein ja suunnitelmallisesti suoraan eteenpäin.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Perussuomalaiset