Ilmastopakolaisuudesta

Ilmastopakolaisuus on laajalti hyväksytty maahanmuuttopropagandan välineeksi poliittisissa ja tieteellisissä puheissa. Ilmastopakolaisuudella tarkoitetaan kuumilla vyöhykkeillä asuvien pyrkimyksiä levittäytyä pohjoisempiin maihin, joissa elinolosuhteet tuntuvat paremmilta.

Niinpä maahanmuuton edistäjät viittaavat siihen, että paremman elintason perässä juoksevat pakolaiset ja turvapaikanhakijat pyrkivät Pohjois-Euroopan maihin myös ilmastonmuutoksen vuoksi. ”Aavikoituminen” ja ”kuivuus” näyttävät vaivaavan siis muuallakin kuin Yleisradion lähetyksissä.

On kuitenkin vakavasti kysyttävä, millaisen perusteen lämpimien maiden ilmasto antaa pakolaisuudelle. Suomen kesä on ollut tänä vuonna katastrofaalisen kylmä, eikä Helsingissä ole ollut yhtään ainoaa hellepäivää. Vuodenaikaa ei ole pystynyt lukemaan muualta kuin kalenterista, sillä lämpötilat ovat pysyneet marraskuisella tasolla.

Antaisivatko Suomen kylmät kesät perusteen ilmastopakolaisuuteen meille suomalaisille? Mitäpä, jos mekin hyppäisimme ruotsinlaivoihin ja seilaisimme ”venepakolaisina” Välimerelle turvapaikan toivossa? Ehkä jokin lämmin maa, esimerkiksi Irak tai Syyria, ottaisi meidät ilmastopakolaisina vastaan.

Poliittisessa propagandassa ilmastopakolaisuus hyväksytään kehitysmaista satelevan haittamaahanmuuton perusteeksi täällä pohjoismaissa. Mutta Pohjolan kylmiä kesiä ja jäätäviä talvia ei hyväksytä pakolaisuuden perusteeksi, kun on puhe pohjoismaalaisten pyrkimyksistä muuttaa lämpimämmille vyöhykkeille.

Espanjassa on kokonaisia kaupunkeja tyhjillään EU:n raiskaaman valtiontalouden, internatsismin aiheuttaman laman ja vääristyneen rakentamispolitiikan vuoksi. Aavekaupunkeja ympäröivät puolivalmiit lentokentät ja tyhjät moottoritiet. Miksi kyseistä infrastruktuuria ei oteta käyttöön pohjoismaalaisten majoittamiseksi parempiin ilmasto-oloihin? Tätähän suomalaiset voisivat vaatia esimerkiksi annetun pankkituen vastineeksi. Turistien raha eteläisiin maihin näyttää kyllä kelpaavan.

Lämpimissä maissa elävien voivottelu kurjista ilmasto-oloista on turhaa. Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maat pilaavat mahdollisuutensa käymällä turhia ja uskontoperäisiä sotia. Maat kasvavat hedelmiä ja pulppuavat öljyä, ja olosuhteet ovat otolliset ympäri vuoden. Länsimaisen poliittisen järjestelmän omaksuessaan nämä maat pärjäisivät mainiosti, mikäli ne luopuisivat islamista ja laittaisivat väestönkasvunsa kuriin.

Suomea ja muita pohjoismaita vaivaa pitkä ja kylmä talvi ympäri vuoden. Olemme silti pystyneet järjellä ja tahdolla luomaan tänne elintason, jonka vertaista ei ole muualla. Syytä ilmastopakolaisuuteen olisi kuitenkin nimenomaan meillä.

Suomen ilmasto: ihmisoikeusrikos

Kesä on puolessa, eikä yhtään hellepäivää! Tilastojen mukaan hellettä oli kesäkuussa neljänä päivänä. Omien vaatimattomien havaintojeni mukaan ainakaan Helsingissä ei ole ollut koko kesänä yhtään auringonottoon soveliasta päivää.

Säiden puolesta tämä kesä on katastrofi. Alaskassakin on kuulemma ollut lämpimämpää, samoin Siperiassa, jonne Keski- ja Etelä-Euroopan helteinen ilma on pyörähtänyt pohjoisesta puhaltavien suihkuvirtausten tieltä. Lämmintä viime kesää puolestaan selitettiin sillä, että tuolloin kylmä ilma kasautui Pohjois-Amerikkaan ja lämpimät virtaukset suuntautuivat Eurooppaan.

1800-luvun lopun ilmastoteoreetikot selittivät poliittisen ilmaston kylmyyttä ulkosilla olosuhteilla. Tämä ajatusmalli nojasi näkemykseen ihmisluonnosta. Katsottiin, että kun ulkoiset olot ovat ankeat, myös ihmisten ajatusmaailmaa alkavat leimata apeus ja koleus – mutta myös viileä harkinta.

Lämpimien maiden hektistä poliittista ilmastoa puolestaan selitettiin samoin perustein. Katsottiin, että etelän asukkailta paloi helpommin käämi, ja kuumissa maissa myös sodittiin jatkuvasti vähäarvoisten ideologisten syiden vuoksi. Siirtomaiden katsottiin pilaavan mahdollisuutensa, vaikka muutoin maat olisivat kasvaneet kukkia, viiniköynnöksiä ja hedelmiä – toisin kuin täällä Pohjolassa, jossa vaivoin raivatut pellot ovat katovuosien välissä suostuneet tuottamaan niukan määrän ruista ja ohraa väkijuomien valmistamiseksi. Siihen pohjoisen asukit puolestaan ovat hukuttaneet ilmastotekijöistä johtuvan pahoinvointinsa.

Jo lääkäri Hippokrates oli epäillyt 400-luvulla ennen ajanlaskumme alkua, että persialaisten taipuminen yksinvaltaan ja kreikkalaisten kaipuu vapauteen juontavat juurensa ilmastollisista eroista. Samoin Aristoteles katsoi 300-luvulla eaa, että pohjoisen Euroopan kansat ovat ulkoisten olojensa muokkaamina urheita mutta eivät kovin taitavia, kun taas lämpimien maiden kansoilla on sosiaalisia taitoja, mutta niiltä puuttuu luonteen lujuutta. Kreikkalaiset olivat Aristoteleen mielestä erityisen onnekkaita, sillä Kreikan ilmasto edustaa kylmän ja kuuman välimuotoa, ja siksi kreikkalaiset ovat kehittäneet vapauden ja demokratian parhaat instituutiot.

Yhteiskuntatieteiden kehittyessä ilmastollisia selityksiä alettiin pitää alkeellisina, sillä ne nojautuivat olemusajatteluun, esimerkiksi näkemykseen ihmisluonnosta. Onko olemassa mitään ihmisluontoa? Kysymys on edelleen vastaamatta. Tärkeämpinä alettiin pitää muita, ihmisten kanssakäymiseen, talouteen sekä yhteiskunnan ja kulttuurin kehitystilaan liittyviä selitysperusteita. Tämän mukaan ihmisten ajattelua eivät suoraan leimaa jotkin ulkoiset olosuhteet, saati että ulkoinen todellisuus siirtyisi ihmisten sisään marxilais-leniniläistä tajunnan heijastusteoriaa myötäillen. Sen sijaan ajateltiin, että ihmiset ottavat vapaina ja tahtovina olentoina toiminnassaan huomioon erilaisia vaikutusyhteyksiä ja -suhteita ja sopeuttavat toimintansa niihin suuntautumalla tietoisten päämääriensä ja tarkoitusperiensä mukaisesti.

Vanhentuneiksi tuomitut ilmastolliset selitykset tuntuvat joka tapauksessa varsin uskottavilta myös nykyisten sofistikoituneiden teorioiden aikana. Kun esimerkiksi Suomessa kaikki ulkosalla liikkuminen on ollut perinteisesti vaikeaa, alkaen puuseehen juoksemisesta 30 asteen pakkasessa, olisi kohtuutonta olettaa, ettei suomalaisella ilmastohelvetillä olisi ollut mitään vaikutusta ihmisiin ja niin sanotun kansanluonteen muotoutumiseen. Kansanluonteella voidaan tällöin tarkoittaa sitä metafyysistä uskomusjärjestelmää, joka sisältää pääoletukset todellisuuden perusolemuksesta ja joka siirretään tuleville sukupolville kulttuurisena järjestelmänä.

Negatiivisuus, umpimielisyys ja katsomus, että todellisuus on vihamielinen ja läpikotaisin paha: nämä oloissamme sangen ymmärrettävät asenteet lienevät suomalaisille ihmisille tyypillisenä pidetyn varautuneisuuden taustalla. Luottaa ei ole voinut muuhun kuin siihen, että Fennoskandian yläpuolella oleva matalapaine syvenee.

Vaikka ilmastoteoriat ovat tutkimuksellisesti simplifioituja, ne ovat edelleen selitysvoimaisia. Kun itse astuin sisätiloista ulkomaailmaan viime juhannuksena ja ensimmäisenä sääilmiönä vastaani iski 8 asteen kylmyydellä puhaltava tuuli sekä iholla kipunoiva raekuuro, sain voimakasta vahvistusta näkökannalleni, että nimenomaan ilmasto on merkittävä ihmisoikeusrikoksia maassamme katalysoiva tekijä.

Toivottavasti alkanut heinäkuu tuo jotain hieman parempaa!

---

Päivitys 30.7.2014

No niin, tulihan niitä helteitä! Heinäkuun superhelteet ovat jatkuneet jo pitkään, ja viime viikko oli kuumin 50 vuoteen. Jos poliittinen ääriajattelu onkin lisääntynyt, lisääntyneet ovat myös äärisäät!

Helleviikko

Nyt on sitten kesän ensimmäinen helleviikko. Olen paistatellut päivää Uimastadionilla, kun mittarissa on ollut 28 astetta lämmintä. Tänään tulee kuluneeksi kymmenen vuotta tohtoriksi väittelemisestäni, ja promootiostakin on aikaa seitsemän vuotta. Ilma oli tuolloin yhtä lämmin ja lupaus kesästä saatu. Ja kuuma kesä siitä tulikin; tilastojen mukaan vuosisadan kuumin.