Yleisradio ostaa mielipidetiedustelut kokoomuksen kansanedustajalta

Moniakin on saattanut kiinnostaa, miksi hallituksen kannatuksen lasku ei koettele yhtä kovakouraisesti kokoomusta kuin perussuomalaisia, vaikka vastuu jakautuu puolueiden kesken melko tasan. Eräs selitys voi löytyä siitä, että valtiontalouden leikkaukset eivät koettele yhtä rajusti kokoomuksen kannattajia, jotka yleensä ovat parempituloisia kuin perussuomalaiset.

Mutta myös tutkimuksia voidaan epäillä puolueellisuudesta. Yleisradio, jonka tavantakaisiin mielipidemittauksiin mediassa viitataan, teettää tutkimuksensa Taloustutkimus Oy:llä (tässä tammikuun, tässä helmikuun ja tässä eilisen lukemia). Taloustutkimuksen puolestaan omistaa kokoomuksen kansanedustaja Eero Lehti, joka toimii firmansa hallituksen puheenjohtajana ja on istunut vuodesta 2015 asti myös Yleisradion hallintoneuvostossa!

On epäreilua, suorastaan korruptiomaista, että Yle tilaa jatkuvasti, yksipuolisesti ja kilpailuttamatta kaikki mielipidetiedustelunsa hallintoneuvostonsa jäsenen firmalta. Olisi mielenkiintoista tietää, millä tavoin Yle selittää tämän. Vai menikö taas poistoraastetta tuulettimeen?

Tutkijana tiedän oikein hyvin, kuinka helposti survey-tyyppisten kyselytutkimusten tulokset ovat manipuloitavissa kohdistamalla kyselyt tietyllä tavalla, kysymällä tiettyjä asioita sekä tekemällä kyselyjä tiettyinä päivinä ja tiettyihin kellonaikoihin. Kun tutkimuslaitoksella on poliittisesti sitoutunut omistaja, joka vaikuttaa tilaajatahon päättävässä toimielimessä, on selvää, että tutkimuksen puolueettomuus, luotettavuus ja tutkimusetiikka vaarantuvat.

Kiusaus tehdä puolueellista tutkimusta on suuri, vaikka sitä ei erityisesti pyydettäisikään, sillä tutkimuslaitoksen henkilökunnan riippuvuus työn- ja toimeksiantajastaan on ilmeinen.

Siinä olisi märehdittävää Ylen korkeasti palkatulle etiikkajohtajalle, jolla oman käsitykseni mukaan ei ole tieteellistä eikä moraalifilosofista kompetenssia. ”Journalististen standardien ja etiikan päällikkö” Riitta Pihlajamäki on ollut naimisissa kepulaisten kiintiössä Yleisradioon nimitetyn Hannu Lehtilän kanssa, mikä sekin tuottaa mahdollisuuden, että neliapilan muotoista flooraa humahtaa niittosilppurin keskipakoissuuttimeen.

Taloustutkimus on alun perin perustettu immanentteja kysymyksiä, kuten kuluttajatutkimuksia ja markkinatutkimuksia varten, eikä kyseinen laitos ole menestynyt älyllisesti motivoitujen ja tieteellisesti kiinnostavien tutkimusasetelmien rakentelussa. Sama pätee luonnollisesti myös Suomen Gallupiin ja moniin muihin haastattelututkimuksia tekeviin.

Huomiota Taloustutkimuksen mielipidetiedusteluissa herättää kantansa kertovien vähäinen määrä, joka on kieppunut 50 ja 60 prosentin välillä. Taloustutkimus on koettanut kiskoa vastauksia hohtimilla kysymällä vastaamattomilta myös jatkokysymyksen, mikä puolue kiinnostaa eniten. Vaikka myös tähän kysymykseen on saatu suoraan vastanneiden puoluevalintoja vastaavia tuloksia, huomiota herättää edelleen vastaamattomien suuri määrä: yli puolet puoluekantaansa määrittelemättömistä.

Itse otaksun, että empivien ja vastaamattomien suuri määrä ei kerro vain siitä, ettei politiikka kiinnostaisi, vaan se kertoo samasta, mikä on nähty muutamissa Keski-Euroopan yllätysvaaleissa. Maahanmuuttokriittiset eivät kerro kantaansa puhelimessa eivätkä lomakekyselyissä kenellekään, koska haluavat pitää näkemyksensä omana tietonaan peläten julkisen sanan ja oikeuslaitoksen tuomioita. He paljastavat ratkaisunsa vasta äänestyskopissa. Voi olla, että Perussuomalaisten alle 9 prosentin gallup-kannatuksen takana muhii jälleen jatkojytky.

Vaalimainontaa vai maalivainontaa?

Sebastian Tynkkysen käynti oikeudessa ei ollut oikeudenkäynti. Minun mielestäni se oli vaalimainontaa, jonka ajoitus osui nappiin.

”Maalivainontaa” vääristä sanoista tuomitseminen on puolestaan siksi, että sillä tavalla todellakin mustamaalataan ihmisten mainetta ja vainotaan heitä kansallisen edun puolustamisesta sekä pyrkimyksestä säilyttää Suomi suomalaisena.

Voidaankin kysyä, mihin tuomioistuimet pyrkivät moisilla näpäytystuomioilla. Oikeus vei nyt Tynkkysen kädestä Samsung S6:n tarjoushinnan verran rahaa. Kolmensadan euron sakkorangaistus on juuri niin pieni, että siitä ei kannata eikä voikaan valittaa ilman suuria kustannuksia. Toisaalta rangaistuksen jälkikäteisvaikutus jää vähäiseksi, eikä sillä ole myöskään suurta ennakolta vaikuttavaa funktiota. Silti se langetetaan. – Miksi?

Siksi, että maahanmuuton suosijat ja internationalistit toivovat sen toimivan häpeärangaistuksena. Juridisen rankaisemisen todellinen vaikuttavuus perustuukin toiveeseen, että se toimisi pohjana myös ihmisen sosiaaliselle rankaisemiselle, joka on paljon kovempi ja voi viedä ihmiseltä työpaikan, asunnon ja koko varallisuuden. Sananvapauden kahlitseminen nojaa Suomessa pitkälti työelämän mielipidevankeuteen, kun ihmistä kolhitaan poliittisen korrektiuden rikkomiseen liittyvillä mainetekijöillä – ja vaikka poliittisella tuomiolla kyseenalaistettu maine olisi itse asiassa suosittava.

Poliittisilla oikeudenkäynneillä tuomioistuimet tuhoavat viattomien ihmisten elämää ja työuria, kuten nyt esimerkiksi tämän kiltin ja lammasmaisen Tynkkysen, jonka on mahdotonta saada työpaikkaa mistään valmistuttuaan opettajankoulutuslaitoksesta. Koululaitos kun on valitettavasti monikultturistien ja maahanmuuton suosijoiden hallussa, siis heidän, jotka eivät ymmärrä, että ulkopolitiikkaa ja väestöpolitiikkaa ei pidä harjoittaa samoilla periaatteilla, joilla puhutaan lapsille.

Yksi syy perussuomalaisten ja muiden maahanmuuttoa arvostelevien tuomitsemiseen löytyy poliittisten oikeudenkäyntien näytösluonteesta. – Näytöksestä kenelle? Ensisijassa Euroopan unionille, jolle oikeuslaitos katsoo olevansa ”vastuussa” ja jolle halutaan osoittaa, että Suomessakin huhkitaan hihat heiluen ”epäsopivien” mielipiteiden kitkemiseksi. Toinen näytös on suunnattu kansalle, jota halutaan pelotella.

Tällaisten häpeärangaistusten kautta Suomi yritetään palauttaa keskiajalle, jolloin ihmisiä tuomittiin jalkapuuhun. Tynkkynen on nyt tuossa puussa. Mutta hänen kannattaa olla siinä ylpeästi ja kantaa ristinsä perille arvokkaasti. Hänhän on nyt vähän niin kuin jokin Pride-Messias.

Huomionarvoista Tynkkysen kohtaamassa kommentoinnissa on, että häntä lyövät eri puolilta sekä ”suvaitsevaiset” seksuaalivähemmistöläiset, neutraaleina esiintyvät että maahanmuuttokriitikot (esimerkkejä tässä ja tässä). Kun siis maahanmuuttokriitikko pilkauttaa pinkkiä väriä, ei kelpaa oikein kenellekään.

Tämä on kummallista siksi, että vähemmistökansalaisen islamkritiikkiä voidaan pitää – paitsi tieteellisesti ja poliittisesti perusteltuna – myös henkilökohtaisesti oikeutettuna ja ymmärrettävänä, sillä islamin piirissä homoja tuomitaan kuolemaan! Ehkä tuomioistuinten ja maahanmuuttokriittisen liikkeen kannattaisi pysyä johdonmukaisesti suomalaisten ihmisten, siis myös homojen, puolella.

Entä kuka tapauksessa voittaa? Ihminen voi hävitä oikeudessa mutta voittaa silti aatteellisesti ja moraalisesti. Juuri niin Tynkkyselle on käymässä.

Tuomioistuimet ovat ympäri Euroopan ilmeisesti niin tyhmiä, ettei niissä käsitetä kielletyn hedelmän houkutuksesta yhtään mitään. Kun oikeus määräsi Tynkkysen tekstin poistettavaksi, se tämän julkisuuden kautta sai ikuisen elämän ihmisten tajunnassa.

Samalla heräsi epäilys, että lausujan ajatuksissa täytyy olla jotain totta ja hyvää, kun viranomainen ne haluaa kieltää, aivan niin kuin viinan tai vapaan seksin. Tuomitseminen ei siis toimi myöskään rangaistusta vaativien omien tarkoitusperien kannalta.

Rangaistuksen kohtuullisuudella käräjäoikeus pyrkinee varmistamaan, ettei tuomiosta kannattaisi valittaa, ja koettaa siten turvata selustansa. Mutta periaatteellisesti asialla on suuri merkitys, ja oman kunnian vuoksi prosessi kannattaisi viedä Kuuhun asti.

Myös perussuomalaisen puolueen kannattaisi lakata nolaamasta itseään selittelemällä, kiertelemällä ja kaartelemalla, ja olla puukottamatta omiaan selkään, kuten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo, joka kusi Tynkkysen kengille jo aiemmin ihan vain painostaakseen häntä eroamaan varapuheenjohtajan tehtävästä. Hullunkurista sekä oikeuksien tuomioissa että puolueiden asennoitumisessa on, että julkisia mielipiteitä muodostetaan nyky-Suomessa islamin ehdoilla.

Tästä havaitaan, kuinka pitkälle islamin vaikutusvalta on ulotettu yhteiskunnassamme: television ja radion ohjelmissa hätäillään käsi poskella ”rasismista”, ”populismista” ja ”vihapuheesta”, ja studioon kutsutaan muutama kommunistiprofessori käymään ”asiallista keskustelua”, mutta maahanmuuton ja islamin aiheuttamista haitoista ja vahingoista ei suvaittaisi lausua halaistua sanaa. Ainakaan minun mielipiteenmuodostukselleni islam ei luo vähäisintäkään viitekehystä eikä normatiivia, ja minun tahollani läpi menee yleensäkin vain sellainen argumentaatio, jossa on järkeä.

Joka tapauksessa Tynkkynen lähtee kuntavaaleihin hyvistä asetelmista, niin kuin monet muutkin sananvapauskäräjillä tuomitut. Ilman tuomioistuinten harjoittamaa poliittista ahdistelua ja uhkailua perussuomalaisten ponnistelut sananvapauden puolustamiseksi menisivät hukkaan. Voimia.