Ihmisellä dinosaurusten kohtalo?

Venäjän hyökkäys Ukrainassa jatkuu. Kiina kolistelee Taiwanin portteja. Pohjois-Korea ampuu ohjuksia Japanin yli. Israelissa ja Gazan alueella leiskuu.

Näiden paikalliskonfliktien ympärille ovat kerääntyneet suuret blokit, jotka ovat jatkuvassa ideologisessa sodassa keskenään, aivan niin kuin mantereenlaajuiset valtiot Orwellin romaanissa, ja pienistä kahakoista voi tulla äkkiä suuria.

Hulluuteen hervahtamisessa ällistyttävintä on, että suursota uhkaa nyt maailmaa ilman mitään merkittävää syytä.

Olisiko ollut vaikeaa jatkaa Jeltsinin-aikaista demokratisoitumiskehitystä Venäjällä ja antaa venäläisten pitää Ikeansa? Mitä haittaa pohjoiskorealaisille olisi dynastian kumoamisesta ja siitä, että kurjuudessa pidetty kansa saisi Kimien kimityksen sijasta Samsungeja? 

Ei mitään. Päinvastoin: mikään ei olisi ollut helpompaa kuin jatkaa liberaalien demokratioiden ja vapaan markkinatalouden edistämistä maailman ympäri.

Mutta siihen puuttuivat ja kaiken pilasivat kyseisten maiden paukapäiset liiderit.

Putin vetosi Venäjän kansan vainoharhaisuuteen, ulkoisen valloittajan uhkaan, Venäjän tsaristiseen perinteeseen, ortodoksiaan ja kommunismin ajalta tunnettuun totalitarismiin sekä pönkitti sen varaan KGB-regimensä.

Kiina on maailman ainoa kommunistisesti hallittu kapitalismi ja natisee liitoksistaan sekä projisoi sisäisiä pelkojaan pienen saarivaltion ahdistelemiseen. Pohjois-Korean rakettimies kärsii hänkin klaustrofobiasta, ja hänen mukanaan koko kansa.

Kaikkialla maailmassa jo muutaman vuoden ajan jatkunut aseiden kalistelu on herättänyt pohtimaan, mikä kyseisen hulluuden kaivoi maasta.

Yksi syy voi olla monikulttuuri-ideologiaan perustuva universaali maahanmuuttoliikehdintä, joka on lähtenyt vyörymään rajojen yli ja joka on ohjannut ampumaan sisäpoliittiset rivit suoriksi eri maissa.

Kaikki maat eivät kestä myöskään globalisaatiota eivätkä megatrendinä esiintyvää metropolisoitumista ja siihen liittyvää keskittämispolitiikkaa, joka hajottaa kansakuntia sisäisesti.

Yksi syy vainoharhaisiin hyökkäyksiin ja defensioihin voi olla viime aikoina koettu koronakriisi, joka saattoi ihmiset poteroihin.

Joka tapauksessa ihmisyhteisön pölkkypäät ovat rikkoneet rauhan täysin tyhjästä.

Jos kysytään, mitä syytä Venäjällä oli hyökätä suurin surmin Ukrainaan, vastaus on: ei mitään. Venäjä käy sotaa ja tappaa sekä tapattaa ihmisiä täysin turhien ja tarpeettomien syiden vuoksi.

Tyhmimmänkin ihmisen olisi pitänyt ymmärtää, että nykyaikana ei kannata tapella Ukrainan aroista, kun ihmiskuntaa hallitaan tiedolla, eikä valloitettua kansakuntaa olisi voinut missään tapauksessa pitää aisoissa.

Putin ja hänen hallintonsa ovat vajonneet apinan tasoa alemmaksi. Nyt on maailmansota ovella keskellä nykytärkeää ja sofistikoitunutta yhteiskuntaa, jossa juuri äskettäin oli keksitty nanoteknologiaa ja monta muuta hienoa ihmiskunnan saavutusta.

Ihmiskunta on juuri menestyksensä kynnyksellä tuhoutumassa mahdollisessa ydinsodassa kokonaan, ja Putinin kaltaiset paskapäät uhkaavat tehdä elinkelvottomaksi koko planeetan.

Mikäli tilanne näyttää hetkellisesti valoisammalta ja aurinkokin kurkistaa esiin, voidaan olla varmoja, että jossakin Absurdiassa muutamat ääliöt jälleen kyllä pilaavat kaiken ja tekevät parhaansa, jotta inflaatio edelleen kiihtyisi, energianhinta nousisi ja elinolot jatkuvasti kurjistuisivat sekä siellä että täällä.

On siis käymässä, kuten psykoanalyytikko C.G. Jung katsoi puheissaan, että aika ajoin hyvinvoinnin maljan valahdettua yli ihmiskunta turhautuu omaan onnen tilaansa ja alkaa romuttaa olojaan kompleksisesti. Hän kuvaili sitä wagneriaanisella legendalla Wotanista.

Eksistentiaalisesta katoamisen uhasta ei kärsi vain ryssäinmaa vaan koko maailma.

Ihmisellä saattaa olla lähiaikoina dinosaurusten kohtalo. Murheellista mutta tavallaan myös onnekasta tässä visiossa on, että se olisi vältettävissä helposti: viemällä poliittisten hallintojen tyhmät päät giljotiinin alle, niin olisi päivän hyvä työ tehty.

Päästökauppaa ihmisillä – EU pakottaa jäsenvaltioita luopumaan omasta väestöpolitiikastaan

EU:n komentodemokratiasta syntyi jälleen uutta näyttöä, kun EU:n parlamentti ja neuvosto ”pääsivät sopuun” laittomasti EU:n alueelle saapuneiden pakollisesta taakanjaosta. Muiden jäsenmaiden on jatkossa joko otettava vastaan toisiin maihin saapuneita turvapaikanhakijoita tai tuettava taloudellisesti niitä maita, jotka ottavat.

Tämä on päästökauppaa ihmisillä. EU pakottaa ottamaan vastaan tulijoiden virtaa ja uhkaa taakasta kieltäytyviä maita sakon kaltaisella maksulla.

Eipä ihme, että sisäministeri Mari Rantanen (ps.) ja oikeusministeri Leena Meri (ps.) olivat Yleisradion TV-uutisissa 20.12.2023 hieman vakavina, kun toimittajat puhuttelivat heitä eduskunnan korridoorissa.

Maahanmuuttopolitiikka ei näytä menevän nyt Perussuomalaisten toiveiden mukaisesti. Syy on EU:n harjoittaman lähetystyön.

Mutta se sujuu kyllä kuin Strömsössä, ainakin mikäli Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Anders Adlercreutzia (r.) on uskominen. Hän puolusteli uudistusta sillä, että se mahdollistaa myös Suomeen Venäjältä tunkeutuvien turvapaikanhakijoiden välittämisen muihin maihin (joihin useat lähtevät täältä kyllä ihan itsestäänkin).

Adlercreutzin ilo asiasta on muutoinkin aiheetonta, sillä uuden EU-kannan mukainen siirtolaisjärjestelyhän tähtää nimenomaan sellaisen maahanmuuton torjumiseen, joka tapahtuu toisen valtion manipuloimana ja tähtää hybridivaikuttamiseen. Uusi EU-velvoite mahdollistaa myös niin sanotun rajamenettelyn ja rajalta käännyttämisen entistä helpommin.

Näin ollen tilannetta, että Suomeen tullaan sankoin joukoin itärajan takaa, ei pitäisi alun alkaen syntyä. 

Ja sen torppaamisessa Suomen hallitus on ominkin toimin onnistumassa, kun raja on laitettu kiinni ja ennakkoilmoituksen mukaan sulku myös pysyy, jos painostus jatkuu.

Sisäministeri Rantasen reaktio EU:n kantaan oli lähinnä defensiivinen hänen tähdätessään siihen, että jatkossa keskityttäisiin hillitsemään EU:n alueelle tulevien turvapaikanhakijoiden vanaa.

Tottahan se on, että tällöin myös tarve taakanjakoon vähenisi.

Mutta vielä todempaa on, että EU:n jäsenmailla tulisi olla kansalliseen suvereniteettiinsa perustuva oikeus itse päättää maahanmuuttopolitiikastaan, väestöpolitiikastaan ja rajapolitiikastaan – ainakin sikäli kuin olemme suvereeneja valtioita.

On siis huonoa, jos valtioiden toimintamahdollisuudet pitää fokusoida vain EU:n päätöksentekoon ja etelärajoille tulevien torjumiseen.

Parempi olisi lisätä EU:n jäsenmaiden oikeutta itse päättää maahanmuuttopolitiikastaan ja väestöpolitiikastaan sekä velvoittaa EU:n jäsenvaltioita pitämään omat valtiolliset rajansa paremmin valvottuina.

GCM:n mätä hedelmä

Italiassa tietenkin iloitaan taakanjaosta, koska maahan on ongittu tänä vuonna peräti 150 000 tulijaa, joista useimmat ovat paperittomia, kutsumattomia ja laittomasti saapuneita. Paperi, joka heillä on ollut esittää, on yleensä ollut turvapaikkahakemus.

Yleisradio uutisoi aiheesta täällä, pyrkien oikeuttamaan maahantuloa yhden subjektiivisen kertomuksen kautta tavalla, jota arvostelin mediatutkimuksessani Totuus kiihottaa (2020) ja täällä. Tosiasiassahan kyseessä on järjestelmäpoliittinen ilmiö, joka vahvistuu nyt, kun sitä ajaa systemaattisesti EU. 

Tämä on eräs seuraus GCM-asiakirjasta, jonka Kai Mykkänen (kok.) kävi allekirjoittamassa Marokossa vuonna 2018 ollessaan sisäministerinä. Kritisoin asiaa täällä, täällä ja täällä.

Monikaan ei tuota Global Compact for Migration -asiakirjaa enää muista, ja siksi laitan sen tähän. EU-päätös on nimittäin tuon hirttopuun mätä hedelmä.

Mikäli tulijoiden vanaa jatketaan Suomeen asti, se on vesittämässä täysin hallituksemme yrityksen estää Ruotsissa havaittu onneton tapahtumakulku, jonka Afrikasta ja Lähi-idästä saapunut kulttuurimullistus on saanut aikaan.

Katuväkivalta ja kouluvandalismi eivät tämän tuloksena ainakaan vähene eivätkä oppimistulokset parane. Myöskään Suomen valtiontalous ja työllisyys eivät kohene.

Maahanmuuton niin sanotuista säännöistä riideltiin EU:ssa paljon, mutta aihetta käsiteltiin julkisessa sanassa melko vähän, etteivät kantaväestöt tulisi vastustaneiksi huononnuksia.

Jokaisesta turvapaikanhakijasta, jota jäsenvaltio kieltäytyy vastaanottamasta, EU aikoo langettaa jäsenvaltiolleen 20 000 euron laskun.

Kyseistä ajattelua voidaan sanoa kiristykseksi. Sen logiikka on: ottakaa vastaan laittomasti tulleet ihmismassat ja kärsikää, tai älkää ottako ja kärsikää!

Sarkastista on, että kallis torjuminen voi tulla halvemmaksi kuin vastaanottamisesta julkiselle taloudelle seuraavat kokonaiskulut. Meillä täällä Suomessa olisi tosin tärkeämpääkin rahoitettavaa kuin vieraiden kansakuntien hyvinvointi. 

Joka tapauksessa kyseinen multikultinen EU-ultimaatumi on jyrkästi kaikkien demokratiaihanteiden ja kansallisen itsemääräämisjulistusten vastainen.

Federalisti Suomen presidentiksi?

Voidaan kysyä, mihin kyseisenlainen pakottaminen perustuu. Millä oikeutuksella EU pyrkii kävelemään kansallisen päätöksenteon yli väestöpoliittisissa ja seurauksiltaan sosiaalipoliittisissa asioissa?

Vastaan: ei millään.

Kyseessä on puhdas mielivalta, itävaltalais-japanilaisen monikultturistin, federalistin ja vapaamuurarin Richard Nikolaus von Coudenhove-Kalergin hullu utopia rajattomasta maailmasta, jossa hegeliläis-snellmanilaiset kansallisvaltiot ovat tuhotut, ja koko maailma lainehtii Neuvostoliiton kaltaisena viljavana elovainiona. Vastustin kyseistä suuntausta nyt jo klassisen ja 120 euroa antikvariaatissa maksavan teokseni Totuus kiihottaa sivuilla 70–71.

Paha kyllä, Suomen presidentinvaaligallupeja johtavat ehdokkaat ovat monikulttuuri-ihanteita kannattavia federalisteja.

Cai-Göran Alexander Stubb julisti olevansa liittovaltiopolitiikan kannattaja Carnegie Endowment for International Peacen tilaisuudessa 18.7.2008 pitämässään puheessa, jossa hän toivoi Suomen valtion loppuvan ja jota eräs demarikin piti karmeana.

Pekka Haaviston (vihr.) asianajo noudattelee Vihreän Liiton maahanmuuttopolitiikkaa.

Olli Rehn (kesk.) puolestaan ajoi Turkkia Euroopan unionin jäseneksi toimiessaan EU:n laajentumiskomissaarina vuosina 2004–2009. Jokainen voi miettiä, miten syvällä suossa EU olisi, jos Rehnin toive olisi toteutunut ja jäsenenä olisi Turkki, joka on toiminut kivenä kengässä myös NATOssa.

Eipä taida olla federalismin vastaisia ehdokkaita presidentinvaaleissa äänestettäviksi kuin yksi. Onneksi täytettäviä paikkojakin on vain yksi, joten yksi riittää aivan hyvin.

 

Fixit tulee vielä

Menisin itse pitemmälle kuin yksikään presidenttiehdokkaista.

Suomen pitäisi tehdä Fixit ja erota Euroopan unionista, vähintäänkin rahaunionista. Vasemmistolaisimmatkin taloustieteilijät ovat sanoneet, että euroa ei voida taloudellisilla perusteilla puolustaa.

Tätä mieltä ovat olleet muiden muassa Pertti Haaparanta ja Markus Jäntti (joka kuuluu Vasemmistoliiton perustajiin) sekä oikeistoliberaalina tunnettu Vesa Kanniainen. Myös Sixten Korkman on tunnustanut ongelmat kirjoissaan Euro – Valuutta vailla valtiota ja Väärää talouspolitiikkaa.

Vaihtoehtona EU:sta eroamiselle voisi olla, että EU supistetaan takaisin EEC:n tapaiseksi vapaakauppaliitoksi, jossa ei ole yhteistä valuuttaa eikä väestön vapaata liikkuvuutta, saati yhteistä veropolitiikkaa, energiadirektiivejä, tukipakettipolitiikkaa, tulonsiirtoja, menonsiirtoja, ripittämistä sisäpoliittisissa asioissa eikä varsinkaan turvapaikanhakijoiden tuputtamista.

Voidaan myös kysyä, mitä eroa on sillä, että joudumme vastustamaan Venäjältä meille saapuvaa turvapaikanhakijoiden tulvaa, verrattuna siihen, että joudumme vastustamaan EU:n meille lähettämää turvapaikanhakijoiden tulvaa.

Ja vastata: ei mitään.

EU on tekemässä meille ja maallemme saman, minkä Venäjä uhkaa tehdä.

Silti media ja suuri osa poliitikoista näkevät EU:n harjoittaman pakotuksen jotenkin parempana, vaikka lopputuloksen kannalta eroa ei ole. Väestön vaihtuminen on askelta lähempänä.

Suomi ei tarvitse Euroopan unionia yhtään mihinkään. 

Olemme olleet koko jäsenyytemme ajan (kolmea vuotta lukuun ottamatta) nettomaksajia.

Aivan pian Bryssel lähestyy suomalaisia jälleen käsi ojossa, kun ”koronarahastoksi” sanotun elpymisrahaston varat Italian, Espanjan, Portugalin ja Kreikan tukemiseen ehtyvät.

Espanja kuittaa ”koronarahastosta” edelleen 163 miljardin hillot, eli kaksinkertaisesti Suomen valtionbudjetin verran rahaa, kun taas Suomi saa vain 1,8 miljardia, vaikka meidät pakotettiin pönkittämään rahastoa 7,2 miljardilla.

Eipä ihme, että Suomen valtiontalous on kuralla, kun EU on meidät upottanut. Kauppataseemme on tappiollinen, koska kilpailijamaa Ruotsi voi lepuuttaa valuuttaansa alennuksessa niin, että yhdellä eurolla voi ostaa peräti 12 kruunua, ja kansainvälinen raha virtaa Ruotsiin.

Puheita EU:sta eroamiseksi on toppuuteltu, koska Venäjän aloittama sota Ukrainassa on pakottanut EU-maita ampumaan rivinsä suoriksi.

Mikäli nippuside nimeltä Venäjä aikaa myöten häviää sodan, ulkoinen syy EU:n näennäiseen yksimielisyyteen poistuu, ja Euroopan maiden talouskriisit pullahtavat uudestaan esiin, ja hajaannus jatkuu.

 

EU on pannut maahanmuuttopolitiikallaan sekaisin koko Euroopan

Sopii pohtia, mistä Unkarin ja Puolan vastahakoisuus Euroopan unionin harjoittamaan pakottamiseen ja kiristykseen johtuu.

Se johtuu EU:n maahanmuuttopolitiikasta. Nämä maat ovat kärsineet paljon siitä, että EU ei ole pystynyt pysäyttämään maahanmuuton tulvaa eikä avustanut laittoman maahantulon katkaisemisessa. Nyt EU suorastaan vaatii vastaanottamista ja taakkojen jakamista.

Tässä valossa Viktor Orbánin kangertelu on ymmärrettävää. EU on kolhinut Unkaria maahanmuuttopolitiikassa, joten syy Orbánin diktatorisiin eleisiin on EU:n itsensä.

Kannanottoni ei tarkoita, että olisin vähääkään Venäjä-myönteinen tai että tulisin edes tahattomasti puhuneeksi Putinin eduksi.

Minä katson, että Suomelle yksinkertaisesti riittää ulkoisen turvallisuuden varmistimeksi oman puolustuksemme lisäksi jäsenyytemme NATOssa, Ison-Britannian johtama JEF-puolustusyhteistyö ja aivan äskettäin Yhdysvaltain kanssa solmittu  DCA-sopimus. Meille sopisi aivan hyvin Norjan ja Ison-Britannian asema, eikä kumpikaan ole EU:n jäsen.

Päivä on tänään lyhimmillään ja vuodenaika synkimmillään.

Mutta on EU:n kannanotossa maahanmuutto- ja turvapaikkalakien uudistamiseksi jotain vilpitöntäkin. Siinä nimittäin tunnustetaan, että pakotettu maahantulo ei olekaan rikkaus vaan taakka.

---

Päivitys 25.12.2023: EU:n ripitykseltä eivät säästy ihmisten ohella elämetkään. EU:n paragrafipainajainen tunnetaan kurkku- ja traktorinpenkkidirektiiveistään, ja nyt komissio laittaa myös kissat ja koirat ahtaalle.

Viherdiktaattorit ilmastonsuojelumatkalla Intiassa

Olen aina ihmetellyt ilmastonsuojelun puolesta keuhkoavien vihreiden ihastusta lentomatkailuun ja heidän haluaan kerskailla kaukomatkoillaan. 

Lentoon on lähtenyt puheenparsikin, jonka mukaan vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto ”jätti autonsa kotiin ja matkusti perheineen Japaniin”. 

Voidaan kysyä, ovatko he niin tyhmiä, että he eivät ymmärrä toimintansa kaksinaamaisuutta, vai niin ovelia, että messuamalla ilmastonsuojelun puolesta he koettavat varata kalleimmat ja saastuttavimmat elämäntavat vain itselleen. 

Ilmeisesti ovelia, sillä patistellessaan toisia ihmisiä ilmastotalkoisiin, huoneistolämpötilojen alennuksiin ja liikkumisrajoituksiin he toimivat aitojen viherdiktaattorien tavoin eivätkä paheksu loistoluokan kulkupelejä, kunhan ne kyyditsevät heitä itseään.

Iltalehti paljasti äskettäin, että vihreiden Jenni Pitkon johtama eduskunnan ympäristövaliokunta lensi Intiaan bisnesluokassa ja yöpyi viiden tähden hotellissa. Lasku kahdeksan kansanedustajan matkasta veronmaksajille oli yli 60 000 euroa.

Lehden mukaan lentoihin paloi 43 458,86 euroa, hotellit maksoivat 15 107,74 euroa, ja päivärahoihin meni 2 317,61 euroa.

Matkalla olivat mukana puheenjohtaja Jenni Pitkon (vihr.) lisäksi jäsenet Marko Asell (sd.), Noora Fagerström (kok.), Petri Huru (ps.), Mai Kivelä (vas.), Hanna Kosonen (kesk.), Mikko Ollikainen (r.) ja Mikko Polvinen (ps.). Lisäksi matkalle osallistui valiokuntaneuvos Marja Ekroos.

Valiokunnan varapuheenjohtaja Eveliina Heinäluoma (sd.) ja jäsen Sara Seppänen (ps.) peruivat matkansa, joten aivan koko eduskuntaa ja sen valiokuntaa ei vihreävetoinen ökymatka häpäise. Mutta se vie kyllä pohjaa turhalta ilmaston puolesta huolestumiselta.

Menopaluulento välillä Helsinki–Frankfurt–Delhi tuottaa päästölaskurien mukaan noin 1 500 kilon hiilidioksidipäästöt, mikä vastaa yli 10 000 kilometrin ajoa bensiinikäyttöisellä autolla.

Puheenjohtaja Pitko puolustelee matkaa Instagramissaan selittelemällä, että ”[y]mpäristötyön onnistuminen Intian kaltaisissa nopeasti kehittyvissä maissa voi olla ratkaisevaa ilmastonmuutoksen ja luontokadon ratkaisemisessa”!

Siksi ympäristötuhoja piti siis matkustaa paikan päälle ihmettelemään ja harjoittamaan.

Eräät ovat sanoneet, että päästöjä pitää vähentää siellä, missä niitä eniten aiheutetaan. Valiokunta ymmärsi tämän ilmeisesti niin, että päästöjä pitää matkustaa tuottamaan muualle maailmaan, jotta niitä ei tuotettaisi Suomessa.

Smoothiebaarinsa myynnillä sivistynyt Kokoomuksen lumihiutalepoliitikko, Noora Fagerström, puolestaan selvensi matkansa antia pupillinreiästä päänsä sisälle menneillä yksinkertaisilla havainnoilla: 

”Valtava kontrasti eri alueiden välillä. Slummeja, sekä aivan mielettömän upeita alueita. Köyhyys näkyy, mutta ihmiset ovat hyväntuulisia. [...] Saasteet tähän aikaan vuodesta vaarallisella tasolla. Haisi palaneelta ja päänsärky vaivasi. Todella likaista yleisillä alueilla. Roskia ympäriinsä ja haju kammottava. Älyttömän maukasta ruokaa ja hyvä palvelu kaikkialla.”

Tässä epäilemättä hyvin älyllisessä lähestymistavassa tuli sitä kaivattua vastinetta Suomen veronmaksajille. Petteri Orpon (kok.) peräämät sosiaaliturvaleikkaukset etenevät niin, että täälläkin päästään viettämään fakiirin elämää piikkimaton päällä.

Siitä kai valiokunta meni Delhiin esimerkkiä hakemaan. Ilmasto-swastika pyörii viher-Hitlerien propagandassa tainnuttaen kansalaiset vyönkiristyksiin, joiden verukkeina toimivat taikasanat ”hiilineutraalius”, ”luontokato”, ”ilmastonsuojelu” ja ”ilmastotalkoot”.

Pylvästalon ilmastodemonit ovat juuri niitä talkoolaisia, jotka saapuvat paikalle aina silloin kun työt ovat jo tehdyt ja sanovat: ”Me teimme sen!”

Valiokunnan luksusmatkassa yhdistyvät irvokkaalla tavalla ilmastonsuojelun kaksinaismoralistisuus ja ”köyhyyden vastustaminen”.

Mainittakoon, että matkalla mukana oli myös entinen opetusministerin sijainen Hanna Kosonen (kesk.), joka käynnisti poliittisen ajojahdin mediatutkimustani Totuus kiihottaa vastaan vuonna 2020 sekä vaati ministeriötä perimään tutkimukseni julkaisijalta Suomen Perustalta takaisin 10 200 euroa kirjan tuotantokuluja, koska tutkimus ei ollut hänen mielestään valtiollisen tasa-arvopolitiikan mukainen.

Kososen harjoittama tiedepoliittinen kiristys (aiheesta täällä ja täällä) joutuu hänen ökymatkansa kautta entistäkin nolompaan valoon.

Olen sitä mieltä, että eduskunnan kanslian pitäisi harkita matkan tarkoituksenmukaisuus ja taso uudestaan ja periä matkan osallistujilta takaisin kaikki ne kulut, jotka ylittävät sen, mitä tavanomainen turistireissu voi maksaa.

Toivon lisäksi, että kansalaiset muistavat asian ja potkaisevat seuraavissa vaaleissa kyseiset kansanedustajat ulos eduskuntatalon pylväiden väleistä niin, että entinen hiihtosuunnistaja Kosonenkin pääsee takaisin Savoon työntelemään kelkkaa uusi kompassi kädessään.

Dubaissa päättyi aivan äskettäin ilmastokonsiili, jossa sovittiin entistä kunnianhimoisemman eli ylimitoitetumman uskonkappaleen liittämisestä ilmastouskovaisten dogmikirjaan. Sen mukaan ”maailma” ”siirtyy pois” fossiilisista polttoaineista vuoteen 2050 mennessä.

Sittenpä loppuu varmasti tuo hysteerinen maasta toiseen lentäminenkin, joka ei oikeastaan ole muuta kuin sekavasti ajattelevien ihmisten todellisuuspakoa ja internatsismin ilmausta. Kaukomaille matkailun sijasta heidän kannattaisi matkustaa itseensä.

Eduskunnan pääsihteeriksi nimitettiin hiljattain Suojelupoliisin johtaja Antti Pelttari. Hänen sopisi nyt suojella kansalaisia kansanedustajien tyrmistyttävän huonolta esimerkiltä ja laittaa moraalisesti mädäntyneiden kansanedustajien matkat ja edustuskulut parempaan kontrolliin.

Valiokuntamatkailu on sosiaalisen korruption muoto. Matkalle pääsyä käytetään valiokunnissa poliittisen kaupankäynnin välineenä ja palkintona suostumisesta esityksiin: ”Jos kannatat tätä, se on Kaukoidän matka. Jos hyväksyt tuon, pääset matkalle Etelä-Amerikkaan.”

Samalla kun eduskunnan enemmistö on hallituksen esitysten mukaisesti leikannut ihmisten perusturvaa, kansanedustajat ovat harmonisen yksimielisesti löytäneet rahaa omiin matkoihinsa ja kristillisten eheytysjärjestöjen sekä muiden uskonlahkojen tukemiseen.

Minun mielestäni jokaisen kansanedustajan pitäisi maksaa valiokuntamatkoistaan vähintään 20 prosenttia itse, sillä matkojen tarkoitus on vähintään 20-prosenttisesti viihteellinen.

Filosofiaa iltapuvussa – Unohtuiko kiertotalous Linnan juhlista?

Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto on julkisen narsismin näytämö ja sen TV-vastaanotto kansallisen kyyristelyn foorumi. Olen kirjoittanut jo heksametrein kansallisen itsemääräämisoikeuden ja valtiollisen suverenteetin vararikosta sekä kansallisen tiedepolitiikan alennustilasta.

Tänään syvennyn pinnallisempiin aiheisiin, joten olkoon aiheinani muotitaiteen ja politiikan yhteydet. Mitä yhteistä niillä sitten on?

Ennen vanhaan merkittäviksi kohosivat pukeutumisen alalla sellaiset toimijat, jotka onnistuivat suunnittelemaan teolliseen tuotantoon sopivia käyttökelpoisia vaatteita.

Nykyisin Linnan juhlia kaunistamaan saapuneiden räätälit ovat tunnettuja vain siitä, että he tekevät kertakäyttöisiä luomuksia, joita ei voi pitää muulloin tai missään muualla. Ja jos antautuu pitämään, muodikkuus muuttuu hetkessä kliseiseksi, ja syytetään itsensä toistamisesta!

Yllätys, yllätys, tiede on samanlaista. Myös tieteen ja varsinkin sen rahoituksen piirissä suositaan kertakäyttöistä artikkelitutkimusta, joka perustuu pelkkään keskusteluun tai johonkin muuhun sormetusdemagogiaan ja joka vanhenee hetkessä.

Kunnon käyttökelpoisia teorioita ja metodeja, jotka olisivat soveltamiskelpoisia useissa yhteyksissä, ei kirjoita koviin kansiin kukaan.

Myös tieteeseen pitäisi hankkia paremmat räätälit. Samoin valtionpolitiikkaan. Valtionpolitiikkakin on pelkkää reagoimista EU:sta tuleviin määräyksiin, eräänlaista sätkimistä ja juoksevien asioiden kanssa selvitymistä, vaikka tarvittaisiin määrätietoisuutta ja päämäärien pohtimista.

Sekä tieteestä että politiikasta on tullut muotitaiteen foorumeja, ja poliittinen linjanveto on ”filosofiaa iltapuvussa”, jota häiritsevät vain koomikoiden vuorottainen iva ja poliittisen korrektiuden mukaiset anteeksipyynnöt. Ne jo sinänsä muodostavat absurdin komedian muodon.

Muotitieteisiin liittyvät muodikkaat käsitteet, joita ovat kehitelleet monet Linnan punaista mattoa tepastelleet mustat lampaat saaden retoriikallaan tiedepoliittista rahaa.

Kestävä kehitys voisi oikeasti olla sitä, että ei oteta Suomeen tarpeetonta joutoväkeä. 

Innovaatiotaloudeksi riittäisi se, ettei tapeta teollisuutta päästömääryksillä eikä rakentamistoimintaa direktiiveillä.

Eräs vierailija harjoitti ”kiertotaloutta” jonottamalla ja kättelemällä presidentin kahteen kertaan.

Ja kokemuksellinen pedagogiikka on parhaimmillaan sitä, että otetaan kansakoulusta tutut opetusmenetelmät ja asenteet käyttöön kouluissa ja hylätään persoonallisuushäiriöisiä kakaroita tuottavat Montessori-, Steiner- ja Baltzar-menetelmät, ja tietenkin inkluusio, joka on yksi syy surkeisiin PISA-tuloksiin.

Linnan juhlien kättelyjonossa oli jälleen joukko tieteen, politiikan ja moraalisen pastöroinnin mannekiineja.

Monty Pythonista tunnettu koomikko John Cleese sanoi aikoinaan, että poliittisen korrektiuden vaatimiseen syyllistyvät ihmiset, jotka eivät pysty hallitsemaan tunteitaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät hallitsemaan toisia ihmisiä.

Sama pätee myös kääntäen: toisten ihmisten hallitsemispyrkimyksiin syyllistyvät ihmiset, jotka eivät pysty hallitsemaan tunteitaan ja siksi pamputtavat muita poliittisen korrektiuden vaateilla.

Tämä maa on alamaisuuden, auktoriteettijohteisuuden, nuoleskelun ja henkisen kipsissä olon paratiisi, jossa presidenttikin hakee moraalista tukijalkaa ylemmyydelleen osoittamalla vaivaannuttavaa alamaisuutta auktoriteeteista harmittomimmille: sotaveteraaneille.

Katsominen vihloi silmiä, sillä kristallikruunujen valossa juhliva maa on konkurssitilassa.

Useimmille jonottajille politiikkakin on vain omahyväistä bisnestä.