Miten suomalaisia orjuutetaan kolonialismisyytöksillä?

Kun historioitsija Teemu Keskisarja totesi eräässä yleisöluennossaan, että Suomesta vietiin vuosina 1700–1721 käydyn Suuren Pohjan sodan kuluessa 20 000–30 000 ihmistä orjiksi Venäjälle ja että siltä pohjalta suomalaisilla ei ole suhteellisesti tarkastellen mitään moraalivelkaa afrikkalaisille Englannin, Ranskan ja Saksan harjoittamasta kolonialismista, Helsingin Sanomien vihervasemmistolainen toimitus ärsyyntyi asiasta niin, että se alkoi kaivella yleisöluentoa tikulla.

Triggeröityminen oli Helsingin Sanomien toimitukselta odotettavissa, sillä lehdessä on ymmärretty, että suomalaisten syyllistäminen siirtomaapolitiikan ajan veloilla on keskeinen keppihevonen, jolla vivutaan lisää maahanmuuttoa kehitysmaista Suomeen.

Niinpä lehti takertui määriin. Menivätkö arviot määristä ihan oikein, kun joku niitä tilaisuudessa kysyi? – No eivät tietenkään, kun esitelmöitsijää lonkalta pakotettiin vastaamaan. Suomalaisia kärrättiin Venäjälle orjiksi Keskisarjan kuvailema määrä, joka löytyy myös Kustaa Vilkunan tutkimuksista. Afrikasta kuitenkin kuljetettiin enemmän orjia Amerikkaan kuin Keskisarja muistinvaraisesti arvioi.

Lehden harjoittama yksityiskohdista ja määristä länkytteleminen ei kuitenkaan vesitä Keskisarjan argumenttia. Ja sehän on: suomalaisilla ihmisillä ei ole moraalivelkoja Afrikan eikä muidenkaan maanosien kehitysmaihin – ei myöskään mitään sellaisia, joilla voitaisiin oikeuttaa maahanmuuttoa. Öljystäkin maksettiin Lähi-itään valuutalla silloin 1970-luvulla, kun sieltä vielä öljyä Suomeen tuotiin.

Olen itse sanonut toistuvasti, että Suomi ja suomalaiset eivät ole koskaan harjoittaneet siirtomaaimperialismia eivätkä kolonialismia sen enempää valtionpolitiikkana, sotina, kapitalismina kuin joukkoliikkeenäkään. Tunnetaan muutamia tapauksia, joissa eräät suomalaiset utopistit ja yksityishenkilöt ovat pyrkineet perustamaan siirtokuntia Afrikan maihin ja Etelä-Amerikkaan, mutta tapaukset ovat täysin marginaalisia, eikä niillä ole yleispoliittisiin johtopäätöksiin oikeuttavaa merkitystä.

Olen huomauttanut usein samasta asiasta kuin historioitsija Keskisarja. Olen tähdentänyt, ettei myöskään väite ”suomalaisella tervalla tilkityistä orjalaivoista” anna aihetta suomalaisten syyllistämiseen. On muistettava, että Savossa ja Pohjanmaalla tuotettu terva riistettiin Suomesta pois ja myytiin (tapulikaupunkeja lukuun ottamatta) Tukholman tervamarkkinoiden kautta.

Suomi on ollut kahden suurvaltapolitiikkaa harjoittaneen valtion alusmaa ja astinlauta. Me suomalaiset olemme ”Pohjolan neekereitä”, joita pitäisi nyt etuoikeuttaa maailmanpolitiikassa positiivisen erityskohtelun keinoin!

Kun kommunistisen historiankirjoituksen kuoripojat Oula Silvennoinen, Aapo Roselius ja Marko Tikka julkaisivat historiaa vääristelevän syytöskirjansa Suomalaiset fasistit – Mustan sarastuksen airuet (WSOY 2016), Helsingin Sanomat tervehti suomalaisia syyllistävää läimäytystä iloiten ja tilasi SKP:n entiseltä jäseneltä, poliittisen historian professori Kimmo Rentolalta, kehuskelevan arvion, jonka mukaan vasta nyt suomalaisen äärioikeiston ja – voitteko kuvitella fasismin – historia on selvitetty.

Kustannuspäätös ja myönteinen arvio petasivat Silvennoiselle tietä 434 000 euron rahoituksen saamiseen Suomen Akatemialta (aiheesta täällä ja täällä). Akatemian halua rahoittaa vihreiden listalla olleen Silvennoisen toimintaa eivät vähentäneet edes hänen eräässä aiemmassa teoksessa tekemänsä raskaat ja lukuisat asiavirheet ja tahallinen historian vääristely (aiheesta täällä). – Jälleen näyttö tiedepolitiikan medioitumisesta ja vasemmistosissien suosimisesta tieteen bunkkereissa.

Pitkän linjan toimittaja Jyrki Vesikansa puolestaan kirjoitti Silvennoisen (et al.) fasismikirjan ilmestyessä Iltalehteen, että kirjoittajakolmikon mukaan Kekkonenkin oli fasisti ja että fasistileimalla ei saisi huiskia, kuten on tapana itänaapurissa. Totuus on, että ”mustan sarastuksen airuet” tulevat tänne nyt rajojemme takaa, muualta.

Helsingin Sanomien puolueellisuutta ja lehden jatkuvasti pakkosyöttämää propagandaa kuvaa se, että lehti tarttuu hanakasti tieteenharjoittajien esityksiin, kun he onnistuvat vaarantamaan vihervasemmistolaisen valtionpolitiikan tavoitteen, joka on lisätä maahanmuuttoa tai kiristää ilmastopolitiikkaa suomalaisia syyllistämällä.

Kun joku tieteilijä lyö särön tuohon tendenssitutkimuksen kitschiin pelkästään osoittamalla sen päämäärät tieteen ulkoisiksi, Helsingin Sanomat hermostuu ja reagoi töpselinokkaisten seminaarilaisten tavoin: takertumalla yksityiskohtiin ja kiljumalla ”missä lähteet, missä viitteet?” – Miksi lehti ei tee niin kaivellessaan vinksahduksia vihervasemmistolaisten tieteenharjoittelijoiden tuotoksista? Sillä niitä riittää, kuten näette täältä, täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Mitään ette menetä, vaikka jätätte Helsingin Sanomien tilauksenne maksamatta, sillä myös tässä kirjoituksessa viitaamani juttu on laitettu luettavaksi Sanomien sivuilta vapaasti, jotta kaikki varmasti omaksuisivat lehden tuputtaman propagandan.

Samaa pohjoisten kansojen orjuuttamista harjoittaa ideologisella manipulaatiollaan myös retiisinpunainen Yleisradio, joka pyörittää kanavillaan museorasismista muistuttavia ohjelmia. Tällä kertaa ruudussa pyörii ohjelmasarja ”Tanska orjavaltiona”, jonka mukaan ”Tanskan historian synkimmät luvut ovat täynnä inhimillistä kärsimystä ja rikkauksien haalimista.”

Filosofisesti katsoen on epämoraalista siirtää ”menneisyyden taakaksi” lavastettuja yhteiskunnallisia vääryyksiä nykyisin eläville sukupolville, joilla ei ole mitään syy-yhteyttä vuosisatojen takaisiin ratkaisuihin ja valintoihin. Kyseisellä vyörytyksellä yritetään kuitenkin jatkuvasti painostaa pohjoismaita ottamaan vastaan lisää siirtolaisia kehitysmaista, vaikka kaikille on selvää, että sillä menolla meidän oma tulevaisuutemme on ”täynnä inhimillistä kärsimystä ja rikkauksien haalimista” – pois meiltä itseltämme.

Suomalaisten kanssa ei suurvalta Tanskan imperialismilla ole edelleenkään tekemistä. Tanskaa ja muita siirtomaapolitiikkaa harjoittaneita merten suurvaltoja, kuten Hollantia ja Portugalia, voisi kiittää siitä, että nämä maat myös tuottivat kehitysmaihin teknistä edistystä, satamia, teitä ja muuta infrastruktuuria, jotka ilman länsimaita olisivat edelleen rakentamatta. – Ei onnistunut Helsingin Sanomien truuttaus, ei myöskään Yleisradion, tälläkään kertaa.


Kirjoituksiani tiedepolitiikasta

Suomen Akatemia: vasemmistosoturien valheveli
Yliopistotyöpaikat ja opiskelupaikat suomalaisille
Rikastuttavaa maahanmuuttajataustaistatuttamista
Punamustat yliopistolla
Taas uutta näyttöä: yliopistot ovat vasemmiston bunkkereita
Totuus ulos yliopistoista – vaikka palavilla sepäillä
Yhteiskuntatieteilijöiden huoli sananvapaudesta heittää kuperkeikkaa
Yhteisönormeista, yritysperiaatteista, agendajournalismista ja tendenssitutkimuksesta
Mitä valhemedian paljastuminen osoittaa tieteestä? 
Vasemmistolaisten vihapuhetta yliopistoissa ja kulttuurin kentillä
Yliopistojen ruotsinkieliset turhakkeet
Monikultturisti-idiootit mekanisoivat orwellilaisen tarkkailun
Vasemmistolaista monikulttuuri-ideologiaa yliopistolla
Miten narsismi taiotaan rahaksi tiedepolitiikassa?
Yliopistolla ihastellaan jälleen nationalismia
Eduskunta tilaa maahanmuutosta hyvän tarinan
Miksi länsimaalaisten älykkyys laskee?
Mitä terrori-iskun käsittely osoitti tieteestä ja mediasta?
Lähikuvassa terrorismin tu(t)kija ja dosentti
Monikulttuuri-ideologian propagointi aloitetaan yliopistojen pääsykokeissa
Oikeutta juhlapaikanhakijoille
Pravdan jälkeisestä ajasta
Kun professori lausahtaa
Sosiologian (n)ostalgia
Pötypuheen vuodatuksella Vuoden Tiedekynäksi
Ihmisoikeusfundamentalismi on perustuslakipopulismia
Kamala mekkala ja kirkkotätien moraaliposeeraus
Aseman mamumielenosoitus ja pöllöpolitrukkien ökyröyhtäys
Maahanmuuttopropagandaa yliopistolla
Ääriliikkeillä pelottelijat tekevät näennäistutkimusta
Vasemmistolainenkin saa ajatella nyt filosofisesti
Sossupuhetta kansojen identiteeteistä
Toimittajat tuhattaitureina, professorit propagandaministereinä
Sixten kuin ”sixteen”
Thomas Piketty: kurpitsanaamio vai täytetty ankka?
Yliopistofilosofian vanhat ja uudet ruhtinaat
Dialogin Paavalit ja sovinnaisuuden Sokrateet
Ei saisi kärjistää
Historiallinen aivopieru
Internatsismia yliopistoissa
Maahanmuuttopolitiikan emämunaus
Mitä on politisoitunut yhteiskuntatutkimus?
Mitä on epämoraalinen yhteiskuntatutkimus?
Vihapuhetta valtiotieteellisessä
Suomalaisten filosofien TOP-20-lista
Mikä on tiedettä?
Suomalaisen nykyfilosofian historia

Hämeen punainen napa kiiltää puppulauseinnovaatioista

Yliopistolaitoksen arvostuksesta, itsearvostuksesta tai arvottommudesta kertoo se, että yliopistoina esiintyvät yhteiskunnan laitokset nykyään mainostavat. Markkinoiminen kertoo, että tiede ja totuus ovat kaupan ja että toimintaa täytyy kaupustella. Se voi olla merkki kysynnän olemattomuudesta tai tuotteen heikkoudesta ja johtaa usein riippuvuuteen ja riippuvuus valheiden kupliin.

Tampereen yliopisto, joka lautoihin mentyään avattiin uudestaan Hervannan teknilliseen korkeakouluun yhdistyneenä, on katsonut hyväksi palkata palvelukseensa innovaatiojohtajan ja mainostaa itseään Kauppalehdessä. Kommunistikouluna tunnettu opinahjo siis pesee mainettaan larppaamalla nyt vuorostaan kapitalistina, kun sijoitus marxismiin osoittautui huonoksi ja meni hukkaan.

Kauppalehden mainos (jota on tahallisen vaikea erottaa lehtijutusta ja toimitetusta aineksesta) on täytetty sanakohinalla, jossa hölistään ”innovaatiopalveluista”, ”itseohjautuvista yksilöistä”, ”innostuksen pienistä tulipaloista”, ”aktiviteeteistä”, ”mahdollisuuksien energioista” ja ”innovaatiohaasteista”. Vastaavaa sanankäyttöä ja loogista päättelyä voi löytää puppulausegeneraattorista.

Lyhyesti sanoen, kirjoittajan pyristely ei tarkoita yhtään mitään. Mainoksen takana on yliopiston ”innovaatiojohtajaksi” jostakin käsittämättömästä syystä päätynyt konsulentti Taru Pilvi, jolla ei ole vähäisintäkään akateemista julkaisunäyttöä, tehtyä tieteellistä tutkimusta eikä osoitettua opetustaitoa, toisin sanoen asiantuntemusta niissä asioissa, joita yliopistoissa pitäisi tehdä. Nämä tehtävät ovat tutkimus ja opetus.

Sosiaalitiede ja hallinto-oppi eivät taida oikein mennä kaupaksi niiden piirissä vallitsevan vihervasemmistolaisen kallistuman vuoksi, lukuun ottamatta tuota byrokratiatieteiden maisteri Sanna Marinia (sd.), joka juntattiin paremmille päiville pääministeriksi, aitoon demarityyliin.

Yliopistoissa pitäisi jatkossakin kulkea yhteiskuntakriittisyys sekä tiedon ja totuuden tavoittelu edellä, vaikka kuinka rahankipeys polttelisi taskujen pohjilla. Myös tiedeyleisön (johon Pilvi luontevimmin kuuluu) tulisi ymmärtää, että tiede ohjautuu itsenäisesti tutkimuskysymyksistä ja tieteenfilosofisista sekä metodologisista velvoitteista päin. Tällöin myös konfliktit ovat keskeinen osa akateemista toimintaa, eikä tieteen etua voida edistää millään ”innostusten” loihtimisilla. Vaikuttaa vahvasti, kuin konsulentin lietsoma pöperö olisi nimenomaan feministisen ”tiedekäsityksen” mukaista.

Hullunkurinen ja itsensä parodioiva mainos antoi näyttöä siitä, mitä tapahtuu, kun kaikenlaiset puotipuksut päästetään oppineiden yläpuolelle johtamaan pätevöityneitä asiantuntijoita. Vaadin meijerialan tuotekehitysyksikössä toimineen ”uusiutumismuotoilija” Pilven potkaisemista heti paikalla pois korkeasti palkatusta toimestaan ja sijoittamista yliopistolaitoksen ulkopuolelle, josta voi tietenkin pyrkiä sisään – pääsykokeen kautta. Näin käy, kun ”opetusfilmissä merkantti luennoi”.


Aihepiiristä aiemmin:

Parodiahoristontin ylityksiä yliopistoissa

Poliittinen poliisi uhriutuu ja oikeuslaitos maalittaa kansanedustajia

Poliittinen poliisi jatkaa punavihreän hallituksen kanssa eri mieltä olevien kansanedustajien poliittista paimennusta virkatoimissaan. Monet varmaan muistavat, että Vihreää liittoa edustavaa rikoskomisario Pekka Hätöstä kohtaan esitettiin viime syksynä laajaa arvostelua hänen aloitettuaan rikostutkinnan kristillisdemokraattisen, perussuomalaisen ja – poikkeuksellista kyllä – yleisen paineen vuoksi myös erään sosiaalidemokraattisen kansanedustajan kannanotoista (käsittelin aihetta täällä).

Poliittisen poliisin hampaissa ovat olleet erityisesti perussuomalaiset. Muiden päätymistä rikostutkintaan voidaan kuvailla lähinnä imaginääriseksi tasapainotusyritykseksi.

Kun Perussuomalaisten kansanedustaja Ano Turtiainen haukkui nyt poliittisten poliisien toista puolta, ylikomisario Jari Taposta, ”munattomaksi nillittäjäksi” erään Twitter-keskustelun päätteeksi, Taponen päätti osoittaa miehuutensa tekemällä kinastelussa kohtaamastaan nimittelystä rikosilmoituksen.

Hätösestä ja Taposesta on tullut suomalaisen poliisilaitoksen Dupond ja Dupont. Poliisin toiminnassa ja pyrkimyksessä kahlita poliittista arvostelua on kyse pahasta vääristymästä, ja kelvotonta on, että rikosilmoituksen tekeminen koetaan luontevaksi tavaksi toimia aina kun kohdataan poliittista erimielisyyttä.

Euroopan unionissa ja länsimaissa laajemminkin on voimassa periaate, jonka mukaan julkisen vallan, poliittisen vallan ja viranomaisvallan ei pitäisi pyrkiä puolustamaan itseään eikä käsityksiään ensisijaisesti juridisin saati väkivalta- tai rangaistuspotentiaaliin perustuvin keinoin. Tätä Jari Taponen ei näytä sisäistäneen, kuten ei sitäkään, että terrorialueilta tulleita ei pidä istuttaa samoille koulunpenkeille normaalien suomalaisten lasten tai nuorten kanssa.

Muistutan edelleenkin siitä jo Magna Cartan ajoilta periytyvästä periaatteesta, jonka mukaisesti sananvapaus on säädetty kansalaisten suojaksi esivaltaa vastaan. Ennakolta rajoittamaton sananvapaus on ihmisoikeus, jota ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa. Myöskään rikoslailliselle jälkikäteissensuurille ei ole kestäviä perusteita, sillä rikostuomiot ohjaavat ihmisiä pidättäytymään rehellisten mielipiteidensä ilmaisemisesta. Ilman vapaata ilmaisu- ja julkaisutoimintaa katoaa totuus yhteiskunnassa vallitsevista näkemyksistä.

Niin käynnistyisi hiljaisuuden spiraali. Sanankäytön tila kapenee, kun lainsäädäntö aikaa myöten kirjaa vallitsevaa yhteiskuntakäytäntöä, jossa ihmiset vaimentavat itseään. Lopulta kansalaiset vauhdittavat omalla vaikenemisellaan todellisten ajatustensa hukuttamista arvottomaan viranomaisdiskurssiin.


Kansalaisreaktioiden ja kansallismielisyyden myönteisyys

Kun maassamme tapahtui taas viime viikolla kaksi henkirikosta ulkomaalaisten tekijöiden toimesta, suorastaan vaarallista on, että poliisi pyrki tukahduttamaan kansalaisten mielipiteenilmaisuja muistuttamalla ”hienotunteisuudesta rikoksen uhria ja hänen läheisiään kohtaan”. Mitä hienotunteisuutta se sellainen on, että vääryyksistä vaietaan?

MTV3:n jutun mukaan poliisi jatkoi niiden kansalaisten uhkailemista, joilla vielä on tilannetietoisuus ja jonkinlainen moraali tallella: ”Myös sosiaalisessa mediassa voi kirjoituksellaan tai julkaisullaan syyllistyä rikoksen tunnusmerkistön täyttävään toimintaan. Poliisi seuraa tiiviisti sosiaalisen median kirjoituksia”, poliisin tiedote julisti.

Täysin sairaalla tolalla asiat ovat, kun mustasukkaisuudesta tehtyjä rituaalisia kunniamurhia erehdytään pitämään sillä tavalla pyhinä, että kansalaiset eivät voi sanoa haisevia vastalauseitaan niistä saamatta peräänsä vihervasemmiston juristinäätiä ja heidän uustaistolaisia juudaksiaan. Mutta kaiken tämän varjossa isänmaallisia ihmisiä sallitaan solvata ”fasisteiksi”, ”rasisteiksi” ja ”natseiksi” valtavirtamedian foorumeilla.

Sormenheristely suomalaisia kunnon ihmisiä kohtaan vie luottamusta pois poliisilta itseltään, joka sillä tavoin on menettämässä merkittävimmän toimintaresurssinsa, eli kunnioituksen ja arvovallan. Vika ei ole välttämättä poliisin henkilökunnassa vaan vihreän ministerin ja kansliapäällikön johtamassa sisäministeriössä, joka on siirtänyt poliittisia tehtäviä poliisille. Pekka Hätösen ja Jari Taposen ohella muita poliittisia poliiseja ovat julkisuudessa olleet Espoon Vihreitä edustanut Teemu Hokkanen ja Jussi Huhtela, jonka tviitit turvapaikanhakijoista kouluissa johtivat poliisiasiain neuvottelukunnalle tehtyyn kyselyyn.

Hullunkurisinta tuossa viranomaisten harjoittamassa kurituksessa on, että sen takana olevat tahot, kuten sisäministeriö, valtakunnansyyttäjänvirasto ja vihervasemmistolainen virkamieskunta luulevat voivansa poistaa kansalaisilta heidän mielipiteensä ja asenteensa julistamalla ne kielletyiksi tai rangaistaviksi.

Jos kantaväestöjen pyrkimykset puolustaa asemaansa, omaisuuttaan, oikeuksiaan ja kansallisvaltioiden järjestelmää yleensä nähdään jonakin paheksuttavana nationalismina, on syytä muistaa, että kaiken kansallismielisyyden nousu Euroopassa on seurausta vain ja ainoastaan poliittisen vihervasemmiston harjoittamasta tyhmästä maahanmuuttopolitiikasta, jolla on rikottu ja loukattu kantaväestöjen itsemääräämisoikeutta, turvallisuuden tarvetta ja kansalaisvapauksia vastaan. Tässä mielessä kansallismielisyyden elpyminen on luonnollinen vastareaktio vääryyksiin ja sellaisena myönteinen ja tilannetta tervehdyttävä asia.


Kansalaisten poliittinen tahto ei katoa rankaisemalla

Tilanne: Kansalaiset ovat eri mieltä maahanmuutosta kuin punavihreät poliitikot. ”Ratkaisu”: Siis laitetaan poliisi pamputtamaan ja haastetaan kansalaiset käräjille vääristä ajatuksista ja sanoista!

Kun ripitys kohdistuu kansanedustajiin, se kumoaa kansanvallan ja kansanedustuslaitoksen idean, aivan niin kuin tieteilijöiden hiljentäminen puolestaan vesittää kriittisen tiedonmuodostuksen.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on täysin oikeassa tehtyään aloitteen, jolla kansanryhmää vastaan kiihottamista koskeva rikoslain kohta rajattaisiin sanktioimaan vain ne tapaukset, joissa kehotetaan johonkin aineelliseen, henki- tai väkivaltarikokseen. Loukkaavuus ei saa riittää.

Olen itse esittänyt kirjassani Kuinka Suomi korjataan? (2019) määritelmät myös sille, millä edellytyksillä nykyistä lakia voidaan soveltaa, toisin sanoen yhdistää yksittäisiin tapauksiin (luku 15.2). Ehtojen tulisi olla tarkasti määriteltyjä, mitä ne eivät oikeuskäytännöissä tällä hetkellä ole.

Lisäksi esitän uskonrauhan rikkomista koskevan säädöksen poistamista laista (luku 16). Olen valmistellut myös lakialoitetta kansalaisten viestinnällisten oikeuksien parantamiseksi (luku 14.2). Erään asiantuntevan juristin perustelut sille, miksi Suomi voi aivan hyvin poistaa kiihotusrikoksen, löydätte täältä.

Ano Turtaisen tapausta vastaava kuonokopu nähtiin myös, kun entinen SKP:n keskuskomitean jäsen, professori Martin Scheinin vaati perussuomalaisten kansanedustajaa Juha Mäenpäätä syytteeseen sopimattomina pitämistään sanoista. Onpa syytteen nostamisen muotoseikkojen kanssa niin tai näin, vasemmistolaisten juristien hontelous näkyy erityisesti siinä, että he eivät näytä ymmärtävän mitään sen enempää poliittisen järjestelmämme legitimaatiosta kuin yhteiskuntamme sosiopsykologiastakaan.

Kansanedustuslaitoksen asia on päättää koko siitä arvokonstituutiosta, jolle kaikki muu toiminta voi legitimoitua. Jos kansanedustajien suita aletaan kapuloida, vedetään silloin matto koko kansanvaltaisen yhteiskunnan alta. Näin kansandemokratiassa.

Ihmisoikeuksista kiinnostunut Martin Scheinin on itse antanut tukensa ihmisoikeuksia polkeneelle kommunistiselle yhteiskuntajärjestelmälle aikana, jolloin Neuvostoliiton keskitysleirit, Stalinin ajan teloitukset, pogromi, sananvapauden raiskaukset ja kaikki muu hulluus oli yleisesti tiedossa.

Wikipedian tietojen mukaan Martin Scheinin oli 1970-luvulla SKDL:n enemmistön linjauksia noudattaneen Turun akateemisen sosialistiseuran (TuASS) keskeinen toimija. Hän työskenteli SKDL:n eduskuntaryhmän palveluksessa juristina 1980-luvun alkupuolen ja kuului 1980-luvun alussa Suomen Kommunistiseen Puolueeseen, jonka keskuskomiteaan hänet valittiin edustajakokouksessa 1981. Hän toimi vuonna 1989 Demokraattisten lakimiesten Demlan puheenjohtajana.

Nämä valinnat ja linjaukset antavat täysin paljastavan kuvan toimijan arvostelukyvyttömyydestä ilman, että johtopäätösten tekoon tarvittaisiin mitään olettamia. On melko mitätöntä erehtyä tavallisena kansanedustajana jossakin yksittäisessä sananvalinnassa verrattuna siihen, että erehtyy professorina koko ajattelunsa peruslinjauksissa. Tämä ohjaa ajattelemaan, että myös yliopisto, joka tukee tuon tapaista poliittisesti motivoitunutta agenda- ja tendenssitoimintaa, on erehtynyt henkilövalinnoissaan.

On sangen outoa, että eduskunnan perustuslakivaliokunta käyttää asiantuntijoinaan henkilöitä, jotka ovat selvästi rajanneet itsensä ja käsityksensä äärivasemmiston ahtaaseen nurkkaukseen. Kommunistinen käsitys, että yksilöiden toiminta pitää alistaa julkisen vallan määräyksille, näyttää juurtuneen pysyvästi heidän ajattelunsa perusrakenteeksi. Tämä autoritaarinen ja hierarkkinen komentelupolitiikka näyttää olevan myös EU:n ja EIT:n toimintatapa.

Sen sijaan meillä täällä vapaassa oikeistossa ajatellaan, että yksilöt ovat suvereeneja päättämään siitä, mitä ajattelemme ja sanomme ja että yhteiskunnan tehtävä on noudattaa kantaväestöön kuuluvien yksilöiden tahdonmuodostusta. Sillä pitää olla prioriteetti kaikilla yhteiskunnan alueilla kansakuntamme oman poliittisen vallanperimyksen pohjalta.


Miksi sananvapauden kahliminen on oikeudetonta?

Sananvapauden pois korventamisessa on perimmältään kyse yksilöiden itsemääräämisoikeuden runtelemisesta, eli samasta asiasta kuin käteisen rahan poistamishankkeissa. Niillä koetetaan pidättää yksilöiden henkiset tai aineelliset potentiaalit poliittisen vallan haltuun tai julkisen vallan kontrollissa olevien laitosten, kuten valtamedian tai pankkien, piiriin.

Ihmisten hallitsemiseen puolestaan tarvitaan vapauksien, itsemääräämisoikeuden, yksityisyydensuojan ja omaisuudensuojan vähittäistä pois murentamista, jota sosialistit ovat toteuttaneet pitkällä marssillaan läpi EU-johtoisten ja keskusjohtoisten organisaatioiden.

Sen sijaan filosofi Adam Smithin mukaan yksilön tulee olla ajatustensa ja sanomistensa suvereeni valtias. Samaan tapaan myös Max Stirnerin mukaan omistamisen määritelmällinen tunnusmerkki on, että yksilö voi tehdä varallisuudellaan ja muilla potentiaaleillaan sitä mitä haluaa eikä pakoteta tekemään sellaista, mitä jokin toinen taho pyrkii määräämään.

On selvää, että julkinen valta voi toimia sananvapauden tuomarina vain, jos kansalaiset alkavat pelata tuota sinänsä järjetöntä ja oikeuttamatonta sananvapauspeliä. Se pätee vain, jos ihmiset hyväksyvät ehdon, jonka mukaan joku toinen ihminen voi ylipäänsä alkaa rajoittaa yksilöiden itsemääräämisoikeutta ja mahdollisuutta päättää omista ajatuksistaan ja sanomisistaan.

Kysymys ei saa nyt olla siitä julkisuudessa tuputetusta ajattelutavasta, ”millä ehdoin kansalaisten sananvapautta pitäisi rajoittaa”. Sen sijaan huomio pitäisi kiinnittää kahteen muuhun asiaan. Ensinnäkin (1), millä edellytyksillä voidaan odottaa, että kukaan kansalainen antautuisi pelaamaan juristien harjoittamaa hullua tuomaripeliä, jossa juristeille myönnetään oikeus päättää yhteiskunnallisesta totuudesta ja siitä, mitä kansalaiset ajattelevat ja sanovat. Toiseksi (2), millä ylemmyydellä kukaan tai mikään taho katsoo olevansa oikeutettu puuttumaan toisten ihmisten ajatuksiin ja sanomisiin?

Molemmilta vaatimuksilta puuttuu pohja. Tämä puolestaan nojaa siihen, että normittavalla viranomaisvallalla ei ole oikeutta eikä loogista kompetenssia määrätä yhteiskunnallisia tosiasioita, kansalaisten poliittista tahdonmuodostusta eikä suuntaa, johon poliittinen prosessi kehittyy. Tällöin syyllistyttäisiin naturalistiseen virhepäätelmään, jossa preskriptiosta (määräyksestä) johdeltaisiin deskriptio (kuvaus siitä, miten asiat ovat), toisin sanoen ”pitää olla” -lauseesta ”olla”-lause. Tätä agendajuristit ovat olleet täysin kykenemättömiä tai haluttomia ymmärtämään omassa yksinkertaisuudessaan tai harkitussa vallanhalussaan.

Yksi kaikkien sarkastisimpaan valoon joutuneita käsitteitä Demla-juridiikan keskellä on ”oikeusvarmuus”. Tuo varmuus on alkanut merkitä varmaa syytettä ja tuomiota perussuomalaiselle, joka toteaa muslimien, terrorismin ja raiskausten korrelatiiviset yhteydet, osoittaa valtamedian puolueellisuuden ja valheellisuuden tai vastaa viranomaisvallan omiin uhkauksiin millä tahansa viranomaisvallan vastaisuudella. Sankari tässä diskurssissa on se, joka ei selittele, vaan sanoo asiat niin kuin ne ovat ja niistä ajattelee.


Totuuden ajatuksistaan saa sanoa

Samalla kun vihervasemmisto täyttää valtion turvallisuusalan korkeimpia virkoja omilla uustaistolaisilla kellokkaillaan, lähestytään vaaran vuosien tilannetta, jolloin SKP:n Yrjö Leino toimi sisäministerinä ja vasemmistososialisti Otto Brusiin Punaisen Valpon päällikkönä. Tuolloinkin vasemmiston sissit tanssivat valtioneuvoston pöydillä ripaskaa ryvettääkseen sananvapauden, aivan kuten Itä-Euroopan maissa.

Tämän päivän omahyväiset ja tuulesta turvoksissa olevat ”oikeusoppineet” tuskin ovat tulleet ajatelleiksi, millaista ahdistusta, tuskaa, kärsimystä ja vahinkoa he tulevat tuottaneiksi moraalisesti moitteettomille kunnon kansalaisille henkilökohtaisen panettelun ja julkisen maineen lokaamisen kautta. Noilla viranomaisilla ovat käytössään vieläpä aseet, pippurisumuttimet, pakkokeinot ja koko väkivalta- sekä rangaistusmonopoli, joita vastaan kansalainen on täysin voimaton. Samaan tapaan monet poliitikot ovat voimattomia niitä kirjanoppineita vastaan, joille on luovutettu yksinoikeus toimia säädösten tulkitsijoina ja selittelijöinä. Mielipidesorto Suomessa ja laajemminkin EU:ssa on mennyt (tai tehty) sietämättömäksi.

Perusoikeusfundamentalistit rääkyvät ihmisoikeuksien perään, kun heidän tarkoituksenaan on edistää internatsistista ja globaalia maahanmuuttovyöryä. Mutta Suomen perustuslait ja muutkaan lait eivät vaikuta merkitsevän heille mitään silloin, kun heidän tarkoituksensa on mitätöidä kansalaisten sananvapautta ja estää laittomasti maassa olevien karkottaminen tai käännyttäminen. Korkeista asiantuntija-asemistaan huolimatta heidän argumentaationsa ihmisoikeuksista ja perusoikeuksista on siis täysin mielivaltaista ja mitätöntä.

Filosofian näkökulmasta yksi on ylitse muiden: totuuden saa sanoa. Ja se totuus on totuus myös siitä, mitä kansalaiset ajattelevat toisistaan, täällä käymässä olevista, maahanmuutosta tai poliittisista asioista yleensä. Se on yhteiskunnallinen totuus, jota ei pidä peitellä juristinnuijien harjoittamalla pelottelulla. Siteeraan lopuksi hollantilaista oikeusfilosofia ja Leidenin yliopiston professoria Paul Cliteuria, joka lausui 9.3.2017 TV1:n Ulkolinjassa näin:

”Kun poliitikkoja tuomitaan julkisesti esitettyjen mielipiteiden takia, on vaarana, että julkisesta keskustelusta tulee mahdotonta. Poliitikkojen ei pitäisi joutua miettimään kaikkea sanomaansa etukäteen oikeustoimien varalta. Loppujen lopuksi äänestäjät arvioivat poliitikkojen näkökulmien ja mielipiteiden oikeellisuuden. Jos mielipiteet eivät miellytä, ääniä ei tule. Se on normaali toimintatapa demokratiassa. Se on muuttumassa tällaisten tuomioiden takia.”

On selvää, ettei yhteiskunnallista totuutta voida saavuttaa oikeussaleissa, joita varjostaa rangaistusten uhka. Niinpä Cliteurin toteamuksessa ei ole mitään uutta, paitsi että sen sanoi professori. Vastaava ei olisi mahdollista Suomessa, vaan sitä pidettäisiin ”tieteellisesti perustelemattomana populismina”, sillä tämän maan yliopistojen oppituolit on täytetty viimeistä virkaistuinta myöten vihervasemmistolaisten puolueiden etäispäätteillä, jotka käyttävät asemaansa punavihreän agendan juurruttamiseen myös opiskelijoiden tajuntaan.


Aiheesta aiemmin:

Pitäisikö Suomen erota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta?
Ohjeita orwellilaiselle oikeuslaitokselle
Dialektiikan pimeä ydin: sananvapaudella vankilaan

Valemedia vaikeni ”brittiläisen” lapsensurmaajan henkilöllisyydestä

Lapsen murhaamista pidetään Suomessa ja kaikkialla muuallakin poikkeuksellista julmuutta ilmentävänä tekona, joka osoittaa tekijänsä ajatusmaailman poikkeavan jyrkästi kaikesta, mitä voidaan jollakin tavoin ymmärtää.

Kun monikulttuuri-ideologian lähettiläänä Suomeen tullut Zulfigar Ali Sohrab (290482-) surmasi kouluikäisen sukulaispoikansa jouluyönä 2018, valtamedia ja poliittinen poliisi tekivät kaikkensa salatakseen tekijän henkilöllisyyden ja nimen.

Kansalaiset kuitenkin selvittivät hänen taustansa ja sen, että murhaaja oli Helsingin apulaispormestariksi ilman asianmukaista tutkintoa valitun Nazima Razmyarin (sd.) Facebook-kaveri. Suomalaisen ihmisen ainoa kaveri taitaakin olla perussuomalainen ihminen.

Kun tuomioistuin totesi tekijän syyllistyneen murhaan mutta jätti hänet tuomitsematta, Yleisradio jätti vielä tuolloinkin mainitsematta syyllisen nimen ja hänen taustansa, vaikka kulttuuritaustalla oli aihetta olettaa olleen vaikutusta tekijän käsityksiin oikeasta ja väärästä siinä missä hänen oletetulla ”mielentilallaankin”. Hänet päästettiin siis vähällä ja passitettiin elinkautisen vankeusrangaistuksen sijasta hoitoon.

Ilta-Sanomat raportoi laajasti hänen rikoshistoriansa, samoin MTV3, mutta kumpikaan ei kertonut hänen nimeään eikä ulkomaalaistaustaansa. MTV3:n selitysten mukaan naapurit pitivät tekijää ”reippaana ja kunnollisena”. Tapausta pidettiin ymmärrettävästi ”järkyttävänä ja hirveänä”, mutta valtamedia olisi voinut peittää tekijän taustan vähemmälläkin maalailulla.

Mikä paljastavinta: laajan uutisoinnin keskellä valtamedia ei puhua pukahtanut mitään tekijän kansalaisuudesta, etnisestä taustasta, nimestä eikä muista ominaisuuksista, paitsi että pääkaupunkiseudulla vuodesta 2001 asuneen ja 1982 syntyneen toistuvaisrikollisen sanottiin olleen ”räjähdysherkkä mies”. Ehkä tämä tieto riittikin valistuneille suomalaisille.

Ja sitten tämän päivän aiheeseen. Kun Espoon Suurpellossa asuva 35-vuotias Ison-Britannian kansalainen Ayesha Ali tappoi 2-vuotiaan lapsensa viime viikolla, valtamedia teki jälleen kaikkensa vaietakseen tekijän etnisestä ja muslimitaustasta. Esimerkiksi Iltalehti uutisoi laajasti tapahtumasta ja jopa siitä, että Espoon epäilty lapsimurha kohosi Isossa-Britanniassa ykkösuutiseksi.

Mutta suomalainen valtamedia ei kertonut niitä olennaisia seikkoja, jotka The Sun ja Sunday Mirror toivat kuvien kanssa julki epäillyn taustasta. Sen sijaan suomalainen valtamedia kääntyi etsimään syyllisiä Suomen oikeuslaitoksesta, joka oli antanut tapetun lapsen vanhemmille avioeroasiaan liittyvän väliaikaismääräyksen vain hieman ennen henkirikosta.

Suomessa lapsensurman taustasta ja henkilöistä kertoi luotettavasti ja rehellisesti valtamedian ”valhemediaksi” nimittelemä MV-lehti. Ayesha Ali oli muuttanut lapsen isän Adnane Osmanen kanssa Suomeen viime vuoden tammikuussa Adnanen saatua apulaisprofessorin viran (pääasiassa verovaroilla ylläpidetyn) Aalto-yliopiston eräänlaisena lahjana maahanmuuttajalle. Cambridgen yliopistosta valmistunut Ayesha puolestaan työskenteli englanninkielen opettajana yrityksissä.

On erikoista, että edes brittiläisessä huippuyliopistossa kouluttautuminen ei riitä sivistämään noita muutamia sen vertaa, että ymmärtäisivät pidättäytyä tappamasta omia jälkeläisiään vain jonkin tuomioistuimen antaman väliaikaismääryksen vuoksi, jolle ilmeisesti oli selvä tarve. Äidin ratkaisullako nyt muka toteutui lapsen etu?

Lukiessani ensimmäistä kertaa valtamedian uutisjutut ”Espoossa asuvasta britistä”, joka tuolla tavalla surmasi lapsensa, mieleeni juolahti kysymys, mikä mahtaa olla nimeltä mainitsematta jätettyjen epäiltyjen muu tarkempi tausta.

Ensin he vievät meiltä yliopistotyöpaikat ja sitten osoittavat sivistystä kansalaisyhteiskunnassa. Näin se monikulttuurinen vallankumous syö omat lapsensa. Valtamedia puolestaan pitää suomalaisia pilkkanaan tukiessaan islaminvihreän hallituksen mädätyspolitiikkaa omalla pimitys- ja vaikenemistoiminnallaan. Ei tarvitse varmaan sanoakaan, mitä ajattelen luudan, harjan ja varren työvoimantarpeesta valtakuntamme rajoilla.


Aihepiiristä aiemmin

Valemedia hautasi viikon jymyuutisen – Täytti sivunsa vasta- ja peitejutuilla

Valemedia hautasi viikon jymyuutisen – täytti sivunsa vasta- ja peitejutuilla

Kun muuan turvapaikanhakija surmasi suomalaisen tyttöystävänsä ja itsensä Hämeenlinnassa viime viikolla, valtamedia ei pukahtanut tekijän ulkomaalaistaustasta eikä turvapaikanhakijan statuksesta aluksi mitään. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta lyhyesti tynkäjutussaan.

Saattaa olla, että tekijän taustasta vaikeni omalla salamyhkäisellä tavallaan alun perin poliisiviranomainen. Mutta myöskään myöhemmissä valtamedian jutuissa, joissa ulkomaalaisuudesta ja turvapaikanhakijuudesta mainittiin (kuten MTV3:n ja Iltalehden jutuissa), tekijän taustaa ei liitetty millään tavoin siihen ulkomaalaisrikollisuuden jatkumoon, joka on seuraus Euroopan yli pyyhkineestä maahanmuuttovyörystä. MTV3:n uutisjutussa rikosta myös pyrittiin selittelemään pois videohaastattelussa, jossa kehuskeltiin, että henkirikosten määrä kokonaisuudessaan laskee.

Sen sijaan Oikea Media mainitsi myös Hämeenlinnan tapauksen julmasta tekotavasta, eli pään irti leikkaamisesta, joka on nimenomaan islamilainen tapa ja kertoo siten muslimikulttuurin vaarallisuudesta länsimaille.


Eräs syyllinen turvapaikanhakijoiden Suomessa tekemiin rikoksiin: sisäministeriö

Tapauksen kautta ei paljastu vain valtamedian mädännäisyys vaan punavihreän hallituksen harjoittama kataklysminen siirtolaispolitiikka, joka bastardisoi koko yhteiskuntaamme.

Kun Suomesta kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut mies palautettiin Irakiin ja tapettiin siellä, valtamedia ja maan hallitus nostivat aiheesta mölyn. Otsikoihin nostettiin Turvapaikanhakijoiden tukiyhdistyksen messu, jonka mukaan ”Maahanmuuttovirasto ja poliisi ovat usein painostaneet valitsemaan vapaaehtoisen paluun” (Aamulehti). Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) marisi langettavasta tuomiosta, että ”oikeusvaltio on epäonnistunut” (Uusi Suomi).

Vika oli taaskin muka suomalaisen oikeusjärjestyksen eikä EU:n löysän turvapaikkapolitiikan, jonka tuloksena turvapaikkahakemuksia ei tutkita ensimmäisessä turvallisessa saapumismaassa, kuten Dublin II -asetus edellyttäisi.

”Ei koskaan enää”, mäkätti Ohisalo, ja hallitus lupasi lahjoittaa tänne luvatta ja kutsutta tunkeutuneille suuren määrän uusia työpaikkoja.

[Huvittavana seikkana mainittakoon, että tätä blogikirjoitusta laadittaessa ei ollut vielä tiedossa erästä myöhemmin paljastunutta tosiasiaa: Yleisradion juttu Irakissa tapetusta Alista olikin perättömästi julkaistu valeuutinen, joka sittemmin kumottiin, mutta joka oli ehtinyt vaikuttaa jopa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamaan langettavaan päätökseen.]

Sen sijaan nyt kun turvapaikanhakija tappoi Suomessa jälleen suomalaisen, Ohisalo ja hallitus ovat omassa vihervasemmistolle tyypillisessä kavaluudessaan hipi hiljaa. Suomalainen ihminen, jolla olisi ollut koko elämä edessään, menetti henkensä vain, koska yhteiskuntaamme luvatta tunkeutunut kutsumaton haittamaahanmuuttaja oli saanut oleskella Suomessa vapaalla jalalla jo viiden vuoden ajan.

Kuin luonnon kostoa on, että surmattu nainen oli monikulttuuri-ideologian aktiivinen kannattaja ja moitti kovasanaisesti niitä, jotka arvostelivat haitallista maahanmuuttoa. MTV3:n ja sosiaalisen median tietojen mukaan rikoksesta epäilty puolestaan oli kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija ja palestiinalainen muslimi, joka päästettiin maahamme vuonna 2015 tulleen pakolaisaallon mukana, vihasi Donald Trumpia ja ihaili Sanna Marinia. Taustoista kertoi rehellisesti muiden muassa MV-lehti.

Luvattomasta maahantulosta alkaneen rikoksen kulminoitumisesta henkirikokseksi ei istuva vihervasemmistolainen mädättäjähallitus pukahtanut mitään, ei myöskään kantaväestöön kohdistuvasta rasismista, suomalaisten ihmisoikeuksista eikä palautusten tehostamisesta.

Samoin kävi jo Kajaanin Otanmäessä tehdyn surman yhteydessä, jossa turvapaikanhakijoiden uhrina oli suomalainen: ei pahoittelua hallitukselta saati tasavallan presidentiltä, joka jaksaa kyllä narista vihapuheesta, ikään kuin vääryyden aiheuttamaan vihaan ei olisi mitään syytä.

Myös sisäministeriön kansliapäälliköksi ilman turvallisuusalan asiantuntemusta valittu Kirsti Pimiä (vihr.) on pää pimeänä puskissa, ja naiset vaihtavat keskenään onnittelukorttitekstejä Ohisalon junaileman nimityksen vuoksi Twitterissä. Nähdäkseni sisäministeriö ei tarvitse henkilökuntansa ketään islaminvihreää haittasuomalaista vaan ihmisen, joka ymmärtää valtionrajojen tarkoituksen.

Hallitus on luonnollisesti vaiennut myös monista muista asioista virkaansa astuttuaan, muun muassa hoitajamitoituksen laittamisesta kuntoon. Mutta kiireellisiä tekoja on riittänyt asumisen ja energian hinnan nostamiseksi sekä autoilun verotuksen kiristämiseksi, maailman pelastamiseksi suomalaisten laskuun sekä rahojemme lähettämiseksi kehitysapuna Afrikkaan.

Hallituksella on riittänyt toimenpiteitä paatuneiden ISIS-terroristien saamiseksi mahdollisimman nopeasti yksityissuihkareilla Suomeen Supon riesaksi ja veronmaksajien rasitteeksi.

Tosiasiassa Suomen valtion tehtävä ei ole taata ulkomaalaisten kuolemattomuutta ulkomailla vaan estää laiton maahanmuutto ja heidän väärinkäytöksensä täällä. Raja, jota ei valvota, ei ole raja.


Valtamedia mädättää kulttuurimme ja hallitus väestörakenteemme

Mistä valtamedia sitten puhuu? Vastaus: hallituksen edustamaa järjestelmäpolitiikkaa edistävistä omista systeemivalheellisista tekouutisistaan, joilla pyritään legitimoimaan EU-vetoista kansallisvaltioiden heikentämistä ja kansallisen itsemääräämisoikeuden pois riistoa.

Eräänlaisena vastauutisena monikulttuurisuuskokeilun jatkuvasti tuottamalle kielteiselle näytölle Helsingin Sanomat sytytti näyttöpaneeleihin vihervasemmistolaista unelmaa edustavan uutisläimäytyksen, joka on positiivista erityiskohtelua mainostavan journalismin jättiläispieru. Otsikkona on: ”Ruskeat tytöt ja Otava perustavat koulutusohjelman ei-valkoisille kirjoittajille: ’Halusimme purkaa näkymättömiä esteitä’”.

Sanasto on kuin parodiapoliisi Keijo Kaarisateen tai hänen muusansa Aisa Kantolan kynästä, paitsi että harrastelijakirjoittaja Koko Hubaralle luovutettua hanketta rahoittavat avokätisesti Otava ja Otavan kirjasäätiö.

Tapaus antaa jälleen näyttöä siitä, millä tavoin myös kirjojen kustannusporras on muun valtavirtamedian tavoin monikulttuuri-ideologian aisankannattaja. Sinnikkyys, jolla ulkomaalaistaustaisia ajetaan ilman mitään todellisia ansioita rahoitusputkeen kuin käärmettä pyssyyn, ei näytä pysähtyvän monikulttuuri-ideologian hedelmiin, joiden tuloksena muutamilta revitään irti pää. Asiaa voidaan puolustella vain sillä, että näin syntyy ainesta todenperäiseen ja faktajournalismia edustavaan rikoskirjallisuuteen, jonka ei tarvitse olla enää fiktiota.

Tällaiseen vierasperäisyyden suosimiseen ei ole nähdäkseni kotimaisessa julkaisutoiminnassa vähäisintäkään tarvetta. Kulttuuripoliittisen internatsismin sijasta pitäisi suosia nimenomaan suomalaista ja kantasuomalaisten omin voimin tuottamaa julkaisutoimintaa vieraita ja universaaleja tappajakieliä vastaan.

Otavan ja Koko Hubaran ”ei-valkoisille” suunnattu hanke täyttää lähes minkä tahansa löyhästikin punotun rasismin käsitteen määritelmän. Yleisesti katsotaan, että ”rasismi on oppi tai ideologia, jonka mukaan rodulliset tai etniset erot ihmisryhmien välillä oikeuttavat ryhmien välisen epätasa-arvon”.

Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan

”kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.”  

Otavan ja kustantajan suosiman kirjoittajan ”ei-valkoisille” tarkoittama hanke täyttää yllä olevat rasismin määritelmät aukottomasti. Koska etnisin perustein tapahtuva syrjintä on Suomessa kielletty muun muassa perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa, on tieteen kuningattarelle Koko Hubaralle lahjoitettu projekti selvästi lain vastainen. Ainoan porsaanreiän syytteen nostamista vastaan luikertelemiseen voisi tarjota yhdenvertaisuuslain 9 §, joka tosin on ristiriidassa sitä ylemmänasteisen perustuslain kanssa. Yhdenvertaisuuslain kohta mahdollistaa juuri tuon positiivisen erityiskohtelun, joka on myös filosofisten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaatteiden vastainen.

Voidaan kysyä, millaisen rääkymisen valtamedia ja viranomaisvalta aloittaisivatkaan, jos joku suomalainen perustaisi ”vain valkoisille” tai ”ei-mustille” suunnatun musiikkibändin tai kauppapuodin. Jo nyt maahanmuuttokritiikkiä edustaviin tapahtumiin osallistumisesta viedään suomalaisilta ihmisiltä työpaikkoja (aiheesta täällä).

Apurahojen ja palkintojen roiskiminen osoittaa, että runous, romaanit ja tietokirjallisuus voivat olla mitä tahansa paskaa, kunhan tekijän persoonassa lihallistuvat kustantajan aatteelliset ihanteet (feminismi, monikulttuuri-ideologia ja vihervasemmistolainen naturalismi), joiden levittämiseksi kirjoittaja laitetaan myös televisioon. Sähköisen median kautta luodaan pelkkään ärsyttävyyteen tai kulttuurimeemiin perustuva markkina, jossa aineellistuu kirjakauppaportaan halu syöttää tämä kaikki viattomille lukijoille kauppakeskusten rekkalavoilta jaeltavina markettikirjoina.


Myöhäistä natsismin lohikäärmeen metsästystä: kohteena väärä maali

Hämeenlinnan rikastuksesta vaietakseen Helsingin Sanomat täytti viikonlopun numeronsa natsitraumaa ja juutalaisvainoja toistavilla vastauutisilla, joissa mesottiin monikulttuurisen yhteiskunnan puolesta.

Muuan italialainen yöelämäntutkija kävi lehden mukaan Helsingin keskustassa, Triplassa, Sörnäisissä ja Kontulassa ja löysi muka vain yhden ”aidon ja monikulttuurisen paikan”. Helsingin keskustassa asuvana ja muuallakin käyneenä sanoisin, että eipä täällä juuri muita olekaan kuin noita karvakäsien omistamia ja pyörittämiä pikaruoan mättöpaikkoja ja kalliita etnisiä luksusravintoloita, joissa samppanjasosialistit, kaviaarikapitalistit ja muut helmikanat käyvät popsimassa valkosipulietanoita.

Itse en tiedä kenenkään muuttaneen pois Helsingistä siksi, että monikulttuurisuus ei riitä.

Helsingin Sanomat myös truuttasi lehteen kaksi juttua Auschwitzista ja mainoksen Hannah Arendtista. Lehti jaksoi paheksua, että vuonna 1938 Suomi käännytti laivallisen Hitlerin vainoja paenneita juutalaisia takaisin natsi-Saksaan.

Tämän uuvuttavan natsinalkutuksen tehtävänä lienee takoa Helsingin Sanomia lukemaan ja tilaamaan vaivautuneiden päähän, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden käännyttäminen rajalta, heidän palauttamisensa ja muu torjuminen olisivat muka ”uusi holokausti”.

Tosiasiassa nuo tänne luvatta ja kutsutta tulleet ovat länsimaihin päästyään tappaneet ja vammauttaneet täällä tuhansia viattomia länsimaiden kansalaisia. Väestöjenvaihto ja holokausti siinä kyllä on tapahtumassa, mutta uhreina ovat länsimaiset ihmiset, juutalaiset ja koko järkiperäinen yhteiskuntajärjestelmämme.

Taas uutta luksuslinnaa ulkomaalaisille tutkijoille

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY (joka piilottaa akateemisen taustansa uuteen liiketoiminnalliseen nimeensä ”Ylva”) on purkamassa Hakaniemessä sijaitsevaa toimistotalojen rykelmää rakennuttaakseen paikalle uuden.  Kahden puolen Siltasaarenkatua sijaitseville tonteille rakennetaan muun muassa asuntoja ja majoitustiloja yliopistolla toimiville ulkomaalaisille tutkijoille. 

Helsingin Sanomien jutun mukaan purettavat virastorakennukset olivat ”teknisesti ja toiminnallisesti niin vanhanaikaisia”, ettei niitä kannata korjata. HYY puolestaan kaavailee alueesta ”kansainvälisesti houkuttelevaa tieteen ja yritysten kohtaamispaikkaa”.

Virastorakennusten purkaminen on sinänsä nautinnollista katseltavaa. Kukapa ei byrokratian romuttamisesta tykkäisi? Toisessa buildingissa toimi tosin HSL ja toisessa kaupungin rakennustarkastusvirasto ja päiväkoti – melko tarpeellisia molemmat.

Tämä virastokolossi puretaan, ja paikalle rakennetaan kansainvälisyyden Mekka.

Teknokratia tuskin vähenee jatkossa, sillä HYY rakennuttaa paikalle liiketalouden ja tieteen intressejä pyhittävää temppeliä, jossa sivistyksen soihtujen sijasta loistavat internatsismin ja monikulttuuri-ideologian kellokkaat euron kuvat silmissään. ”Maailmanluokan hotelli” vain pahentaa globaalikapitalistisen vieraantuneisuuden lietsomaa hysteriaa.

Myöskään kaupunki ei myynyt tontteja paikalla olleiden rakennusten vanhentuneisuuden vuoksi vaan saadakseen tonteista ne 15 miljoonaa euroa, joilla maapohja vaihtoi omistajaa (kaupasta Ylen jutussa). Taloista uudemman ikkunat ja julkisivu saneerattiin muutama vuosi sitten, joten hukkaan menivät korjausrahat. Kiinteistöjä on ylläpidetty selvästikin ajattelemattomalla tavalla.


Kansainvälisyyden moskeija resurssien riistäjille

Nähdäkseni ainakin uudempi kiinteistö olisi sopinut sellaisenaan ulkomaalaisten tutkijoiden majoittamiseen – tehtävään, johon nyt rakennetaan kokonaan uutta palatsia. Purettavassa talossa on tiiviit ikkunat, ja sisätilat olisi voinut helposti saneerata yksityisiksi tai useamman hengen huoneiksi.

Tiloihin olisi täytynyt vain tuoda kasattavia rautasänkyjä tutkijoiden yöpymistä varten. Niitä olisi saatu kätevästi Puolustusvoimien (valitettavasti) lopetetuista varuskunnista tai (mielihyvin supistetuista) pakolaiskeskuksista. Pöydiksi olisi voinut tuoda pintalaminoituja tupapöytiä ja istumiksi kovia muovipintaisia jakkaroita ilman selkänojaa. Siinä olisi ollut riittävästi luksusta ulkomaalaisille tutkijoille! ATK-fasiliteeteistään jokaisen pitää vastata itse, ja iPhone-miehillä ja muilla arabi-Elviksillä ei teknoblingistä näytä olevan ainakaan turvapaikan saantia haittaavaa pulaa.

Tämä hyväkuntoinen rakennus ei kelpaa ulkomaalaisille tutkijoille, vaikka siinä oli pitkään muun muassa päiväkoti.

Myös uuden kiinteistön valmistuttua ulkomaalaiset tutkijat joutuvat tyytymään hotelli Kämpiä vaatimattomampaan tasoon. Koska huomauttamista löytynee myös uuden kiinteistön mukavuuksista, yhtä hyvin olisi voinut ottaa valitukset vastaan nykyisen kiinteistön epätäydellisyyksistä.

Nähdäkseni ulkomaalaiset tutkijat eivät ansaitse maassamme enää yhtään mitään lisää, eikä heille tule enempää resursseja osoittaa. Muutama vuosi sitten Helsingin Töölöön saneerattiin kaksi tornitaloa vierailevien tutkijoiden käyttöön. Majoitusta organisoiva Unihome Oy hallinnoi useita muitakin kiinteistöjä, jotka ovat varatut Helsingin yliopistossa ja Aalto-yliopistossa vieraileville kansainvälisille tutkijoille. Kyse on ulkomaalaisten vierailijoiden subventoimisesta, sillä Unihome Oy toimii tappiolla, minkä paljastaa tilinpäätös. Mikään ”menestystarina” se ei siis ole (yhtiön mainoksesta poiketen).


HYY hyysää vääriä tahoja

Myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama Ylva erehtyy pahan kerran pyrkiessään tarjoamaan majoitusta ja mukavuuksia ulkomaalaisille vieraille. HYY hyysää vääriä tahoja harjoittaessaan vieraskoreutta ulkomaalaisten hyväksi samalla, kun monet suomalaiset opiskelijat joutuvat olemaan vailla asuntoja pääkaupunkiseudulla.

Mitäpä, jos HYY rakennuttaisikin Hakaniemeen opiskelija-asuntoja suomalaisille nuorille? Tätä kannatan itse niin poliittisesti kuin tiedepoliittisestikin. Mitään hyötyä ulkomaalaisten opiskelijoiden tai tutkijoiden palvomisesta ei Suomen tieteelle ole. Tieteelliset vaikutteet kulkevat julkaisuina sähköisesti, eikä siihen tarvita majoitusta eikä palkkaa. Rahat lypsettyään nuo kosmopoliitteina esiintyvät kiertolaiset siirtyvät kalvamaan seuraavaa kohdetta.

Maamme opetus- ja tutkimusresurssit ovat niin niukat, että niitä ei pitäisi lainkaan jaella muille kuin Suomen kansalaisille. Jokaisen tänne pyrkivän pitäisi vastata majoituskuluistaan markkinaehtoisesti itse. Niin myös suomalaiset joutuvat tekemään – ja maksamaan lisäksi huomattavia lukukausimaksuja ulkomailla opiskellessaan (aiheesta täällä, täällä, täällä ja täällä).

Myös opiskelijoiden vaihtosuhde on suomalaisille nykyisin tappiollinen. Suomessa on enemmän ulkomaalaisia käyttämässä hyväkseen meidän verovaroillamme tuotettuja koulutuksia, kuin suomalaisia on ulkomailla opiskelemassa. Opetusministeriö puolestaan on sallinut koulutusresurssimme kaupustelun ulkomaalaisille samalla, kun lähiopetusta on lopetettu ammattikoulutuksesta niin runsaalla savotalla, että opiskelijat eivät enää opi mitään (aiheesta täällä).

Suurin ongelma on kuitenkin yliopistoissa, joissa hallinto ja rehtoraatti ovat asettaneet oikein tavoitteeksi, että vähintään 15–30 prosenttia opiskelu- ja työpaikoista annettaisiin ulkomaalaisille, vaikka he eivät ole millään tavalla oikeutettuja nauttimaan valtiorahoitteisen yliopistolaitoksemme resursseista. Verottamisen oikeutus perustuu siihen, että kannetut varat palautuvat niiden maksajien, eli omien kansalaisten, hyödyksi – vuotavalla sangolla ehkä, mutta kuitenkin.

Koulutus- ja tiedepolitiikan hölmöydet ovat seurausta suomalaisten valtavirtapoliitikkojen typeryydestä, hyväuskoisuudesta, lammasmaisuudesta ja ennen kaikkea heidän omasta pyrkimyksestään maksattaa moraalikarismansa ja hyvesignalointinsa tavoittelu veronmaksajien kassasta. Osa kerätään ylioppilaskuntien veroluonteista jäsenmaksua pulittamaan pakotettujen opiskelijoiden kukkarosta.

Resurssien roiskiminen ulkomaille on luotu kokoomuslaisten, kepulaisten ja sosiaalidemokraattisten opetusministerien kaudella, eikä ajurinlakin vaihtuminen Li Anderssonin (vas.) päähän tilannetta paranna (aiheesta täällä).


Tieteen ja opiskelun voimavarat kohdistettava suomalaisille

Asunnot ja opiskelupaikat ovat vain kermavaahtoa ja mansikoita ulkomaalaisille osoitetun palvelun päällä. Pahinta on yliopistotyöpaikkojen antaminen ulkomaalaisille.

Keille ne sitten menevät? Otan esimerkiksi kolmen vuoden takaisen professorinimityksen, jolla britti David Inglis juntattiin Helsingin yliopistoon sosiologian professoriksi (aiheesta täällä). Voidaan kysyä, pitikö sekin virka ulkomaalaiselle antaa, kun työmarkkinat yhteiskuntatieteilijöiden keskuudessa ovat Suomessa muutenkin kireät.

Inglis puolestaan selitti tulleensa Suomen kuivaamaan paitaansa kyyneleistä, joita hänelle oli tuottanut Ison-Britannian ero Euroopan unionista. Tulin Suomeen voidakseni kokea olevani ”eurooppalainen”, lausui ruokailun ja viinien maistelun sosiologina esiintyvä David Inglis virkaanastujaispäivänään moittiakseen omaa kotimaataan.

Kuulostaa selittelyltä ja samanlaiselta tekosyyltä kuin elintasopakolaisuus yleensäkin, joka tätä kautta on laajentunut myös asiantuntija-aloille. Vikaa ei olekaan Ison-Britannian erossa EU:sta vaan kyseisen kansalaisen sopeutumattomuudessa kotimaansa oloihin.

Meidän suomalaistenko pitäisi maksaa hänen kotimaanvihastaan johtuvien kompleksiensa hoidot tarjoamalla hänelle täältä professorin virka, kun oma virkansa lähtömaassaan ei riittänyt?

Suomen yliopistot eivät tarvitse enää yhtään vasemmistolaiskääkkiä samppanjasosialismiaan ja kaviaarikommunismiaan juhlimaan, vaan entisiäkin pitäisi potkia ulos yliopistojen pylväiden väleistä, jotta edes jonkinlainen uskottavuus säilyisi tieteillä.

Sama voidaan toistaa myös monien muiden henkilöiden ja ulkomaalaistettujen tieteenalojen kohdalla. Pahin tilanne on filosofiassa, jossa juuri kukaan ei puhu sönkötyksestä vapaata suomea ja josta voitte lukea enemmän täältä.


Mitä tekisin ministerinä?

Koska edustan erään Yleisradion toimittajan mielestä kuulemma perussuomalaisten ”koulutettua siipeä”, hän kysyi minulta eduskuntavaalien radiotentissä, mitä perussuomalaiset aikovat tehdä, jotta asiantuntijoiden aivovuoto ulkomaille saataisiin tukittua. Se oli mielestäni väärä kysymys, enkä voinut käsitellä sitä vastaamatta kysymyksen toiseen puoleen, joka koskee työvoiman maahantuontia.

Vastaukseni on, että ensin pitäisi saada työvoiman maahantuonti tukittua myös asiantuntija-aloilla, jotta kenenkään suomalaisen ei tarvitsisi lähteä etsimään töitä ulkomailta. Niinpä ehdotin, että ulkomaisen työvoiman tarveharkintaa laajennettaisiin koskemaan myös asiantuntija-aloja.

Vastaukseni ei tietenkään Ylen toimittajaa tyydyttänyt, vaan hänen mielestään se oli vastaus eri kysymykseen. Omasta mielestäni se oli vastaus nimenomaan ongelmien ytimeen ja samalla myös ainoa oikea vastaus. Tätä tavoitetta ei HYY:n hyysäämishanke edistä vaan pahentaa, ja kaikki tuo kurjistaminen tapahtuu ylioppilaskunnan punavihreän ja huvitteluliberaalin hallinnon suostumuksella.

Asiassa tarvittaisiin kokonainen poliittisen ilmaston muutos, jotta päästäisiin kitkemään suomalaisiin ihmisiin kohdistuvaa rasismia. Hakaniemeen pitäisi rakentaa muutakin kuin wau-arkkitehtuuria, jotta stadilaisten alkuasukkaiden ja muiden paikkakuntalaisten vahvasti värittynyt kaupunginosaidentiteetti ei järkkyisi. Näin siitä huolimatta, vaikka joku nörtti tai akatemian punakaartilainen tulisikin ulisemaan, että ”et sä noin voi sanoo”.


Aihepiiristä aiemmin

Miksi Suomen yliopistot eivät pärjää koripallossa?
Mokutettua opiskelija-asuntopolitiikkaa
Rikastuttavaa maahanmuuttajataustaistatuttamista
Yliopistofilosofian vanhat ja uudet ruhtinaat
Kuinka koulutuksen säästöt kannattaisi kohdentaa?
Monikulttuuri-ideologian propagointi aloitetaan yliopistojen pääsykokeissa
Oikeutta juhlapaikanhakijoille
Lukukausimaksusta ja makukausiluksusta

Vuoden professoriksi selitysvoimaton kansallismielisyyden tuomitsija

Professoriliitto ilmoitti laakeroivansa tänä vuonna oululaisen maantieteen professorin Anssi Paasin 20 000 euron Vuoden professorin palkinnolla. Asiasta uutisoi muiden muassa Yleisradio jutussa ”Vuoden professoriksi valittu Anssi Paasi on huolissaan nationalismin kasvusta Euroopassa: ’Maantieteellisiä rajoja piirretään edelleen’”.

Olisin itse huolissani, jos ei piirrettäisi. Olisin myös tyytyväinen, jos saisin pysymään voimassa ne rajat, jotka olemassa ovat. Ja huolissani olen, että kansallisia rajoja puretaan ja ylitetään EU-johtoisen liittovaltiopolitiikan pakottamana.

Sanon suoraan myös sen, että kansallismielisyys ei ole imperialismia, joka pyrkii vyörymään omien rajojen yli. Se on putinismia. On siis turha vihjailla, että kansallismielisyys edustaisi jotakin Venäjä-myönteisyyttä, vaikka Yle niin haluaa tehdä. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Yleisradion toimittajat ja heidän vasemmistolaiset yliopistotoverinsa yrittävät lavastaa kansallisen edun puolustamisen moraalisesti epäilyttäväksi vallanhaluksi.

Yleisradion juttu osoittaa, että toimittajat alkavat kuolata kuin Pavlovin koirat kuullessaan sanan ”kansallismielisyys” ja havaitessaan jonkun tieteen politrukin lausahtavan jotakin omaan maahanmuuttomyönteiseen ja kansallismielisyyden vastaiseen agendaansa sopivaa.

Kolmekymmentä vuotta yliopiston leivissä ollut Paasi valittelee jutussa, että

”Euroopassa on paljon regionalistista liikehdintää. Euroopassa ja muualla maailmassa on pieniä alueita ja ryhmiä, jotka haluavat autonomiaa tai jopa itsenäisyyttä. Kansanäänestyksiä on ollut Skotlannissa ja Kataloniassa. Maantieteellisiä rajoja piirretään edelleen.”

Tämä ei ole kuitenkaan ongelmien syy vaan seuraus ongelmasta, joka on Eurooppaan tunkeutuva hallitsematon maahanmuutto. Voidaan kysyä, kuinka alas punavihreä tieteilijäkaarti voi omassa epä-älyllisyydessään ja agendatoiminnassaan vajota?

Separatismi voi olla kansallisvaltioille kohtalokasta, mutta syynä siihen ei ole mikään noin vain itsestään lentoon lähtenyt kansallismielisyys vaan maahanmuuton tuottama eripura ja yhteiskunnallinen kaaos, jonka vuoksi muutamat maakunnat haluavat vetää rajansa kiinni. Tämä näkyy erityisesti Kataloniassa. Etelä-Espanja alkaa jälleen olla Afrikasta tunkeutuneiden maahanmuuttajien kansoittama, ja pohjoisempana ihmiset haluavat pelastaa tontistaan, elintasostaan ja kulttuuristaan sen, mitä pelastettavissa on.

Sen enempää Ylen toimittaja Pekka Loukkola kuin haastattelemansa professorikaan eivät näytä ymmärtävän tai tunnustavan separatismin todellisia syitä. Sen sijaan jutussa paheksutaan kansallismielisyyttä: ”Paasin mukaan kaikista huolestuttavinta onkin muukalaisten tai toisten vastustaminen, joka tuntuu hänen mukaansa olevan pääasiassa monessa nykypäivän nationalistisessa pyrkimyksessä.”

On hyvin vaikea puolustaa omaa kulttuuriaan, talouttaan ja maataan, jos ei vastusta niihin kohdistuvia uhkia. Minä toivon kasvavaa separatismia Euroopan unionista ja rahaunioinista.

Ylen juttu antoi jälleen näyttöä siitä, miten medioitunutta tiede on. Tiedepoliitikot palkitsevat monikulttuuri-ideologian suosijan. Toimittaja luo suositulle myönteistä julkisuutta ja saa häneltä omiin toimituspoliittisiin näkemyksiinsä sopivia mielipiteitä edelleen välitettäviksi suurelle yleisölle.

Näin media ja politisoitunut tieteilijäkaarti vetävät yhtä köyttä manipuloidakseen ihmisiä monikulttuuri-ideologian, vasemmistolaisen internationalismin ja kapitalistisen globalismin mankelissa. Tapaus antaa näyttöä myös tavasta, jolla maantieteen tapaiset perimmältään immanentteja asioita tarkastelevat tieteenalat on politisoitu tekemällä niistä ”kulttuurimaantieteen” kaltaisia kulttuurimarxilaisia kyhäelmiä, jotka ruokkivat opiskelijansa vihervasemmiston punavihreällä rehulla.

Pysäköinnin kallistaminen seis! Ja polttoaineen hinnankorotuksille pakki päälle

Vihervasemmiston epävirallisena pää-äänenkannattajana esiintyvä Helsingin Sanomat ihmettelee ja päivittelee, että Töölössä on kaupallinen pysäköintiluola tyhjillään samalla, kun asukkaat pitävät autonsa mieluummin kaupungin ruudussa. Toimittaja Kaisu Moilanen puhuttaa haastateltaviaan päätelmiin, joiden mukaan kaupungin asukaspysäköinti ei ole tarpeeksi kallista, kun (vielä kalliimpiin) pysäköintiluoliin ei löydy käyttäjiä!

Lehti selittää ilmiötä niin, että hallien ”käyttö on [...] vähäistä, koska asukaspysäkönti on huomattavasti halvempaa.” Lisäksi lehti argumentoi asiaa siihen suuntaan, että asukaspysäköintipaikkoja on vähennetty liian hitaasti ja liian vähän.

Lehti vetosi siihen, että kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 2012 pysäköintihallia koskevan päätöksen yhteydessä toivomusponnen, jonka mukaan kaupunki vähentäisi kadunvarsipysäköintiä alueella. Tämä oli tietenkin vihervasemmistolaisten valtuustoryhmien toiveiden mukaista – ei alueella asuvien töölöläisten itsensä esittämä toivomus.

Lehti lypsi luolaa omistavan P-Töölön toimitusjohtajalta kommentin, jonka mukaan ”[o]lemme [...] yllättyneitä kaupungin hitaasta toiminnasta kadunvarsipaikkojen vähentämisen suhteen.”


Autoilijoiden laskuttaminen ylittänyt sietokyvyn rajat

Minäpä kerron, miten asia oikeasti on. Ihmiset eivät jätä käyttämättä pysäköintihallipaikkoja vain niiden kalleuden vuoksi, vaan siksi, että vihervasemmisto on tehnyt autoilun kokonaiskustannukset Suomessa hävyttömän kalliiksi. Ihmisillä ei siis ole ylimääräisiin pysäköintimaksuihin kerta kaikkiaan varaa eikä myöskään maksamishalukkuutta.

On autovero, ajoneuvovero, käyttövoimavero ja sitten nuo sikamaisesti korotetut asukaspysäköintimaksut. Tätä nykyä maksu on Helsingissä 28 euroa kuukaudessa, ja vuonna 2021 se nousee jo tehdyn päätöksen mukaan 30 euroon. 360 euroa vuodessa on kuin jatkuvaa sakkoa saisi ihan koko ajan, aivan niin kuin julkisen vallan harjoittama autoilun laskuttaminen ja verottaminen yleensäkin.

Asukaspysäköinnin korotukset ovat olleet 360-prosenttisia, sillä aiemmin maksu oli 100 euroa vuodessa. Pohjainflaatiota korkeammat korotukset ovat olleet läimäytyksiä autoilevien ihmisten naamatauluun, ja siksi läimäyttäjien tulee varautua vastaavanlaisiin takaisinläimäytyksiin.

Perussuomalaisena vaadin, että seuraava hallitus alentaa autoveroa ja ajoneuvoveroa sekä poistaa käyttövoimaveron kokonaan ilman dieselpolttoaineen hinnan nostoa. Tämä perustuu siihen, että dieselin hinta on noussut sekä öljyn hinnan nousun vuoksi että dieselin hinnassa kannettavien veronkorotusten takia ja vastaa jo bensiinin hintatasoa. Dieselvero on nostanut monien dieselautoilijoiden kokonaiskulut bensiiniä käyttävien yläpuolelle.


Liikkumisen vaikeuttaminen on tulenarkaa politiikkaa

Käyttövoimaveron poistamiseksi tehtiin suosittu kansalaisaloite vuonna 2018, mutta se torpattiin eduskunnassa. Mainittakoon, että myös Vihreä Liitto on esittänyt jo vuonna 2007 käyttövoimaveron poistamista dieselautoilta, mutta puolueen ollessa hallituksessa asia on päässyt unohtumaan. Toinen vaihtoehto olisi dieselpolttoaineen verotuksen alentaminen.

Vihervasemmistolaisen hallituksen porsastelu kuitenkin jatkuu sen nostaessa bensiinin hinnan lähelle 1,75 euroa. Dieselin käyttäjiä rangaistaan bensaakin suuremmalla lisäverolla.

Vaadin, että nestekaasuautot sallitaan rekisteröitäviksi Suomessa, aivan kuten esimerkiksi Saksassa, Virossa ja Ruotsissa. Pelkkä biokaasu ei riitä kaasutalouden lisäämiseen.

Vaadin myös, että Helsingissä asukaspysäköinnin hinta pudotetaan takaisin 20 euroon kuukaudessa. Mikäli tyhjyyttään kaikuvat parkkihallit haluavat kilpailla asukkaiden pysäköintikolikoista, alentakoot omistajayhtiöt hintansa ihmisten ostovoimaa ja maksamishalukkuutta vastaavalle tasolle. Kaiken logiikan mukaan niiden olisi järkevämpää myydä halvalla paljon kuin kalliilla ei yhtään.

Nyt on autoilijoilla kaikki syyt kiittää hallitusta siitä, että saavat osallistua vihervasemmiston johtamiin ilmastotalkoisiin! Nyt on syytä näyttää, kuinka suomalaiset pelastavat maailman! Ja nyt on vihervasemmistolaisilla autoilijoilla kaikki syyt lähettää kiitoskortti hallitukselle, kun saavat osallistua vastuun kantamiseen!


Muutama sana vasemmistolaisuuden ja oikeistolaisuuden erosta

Totuus on tietenkin se, että ihmisiä ei ylipäänsä pitäisi pakottaa eikä taivutella vaihtamaan kulutustottumuksiaan julkisen vallan tekemillä hintojen korotuksilla, kuten vihervasemmisto aina haluaisi. Kuntalaisten pitää voida itse vaikuttaa julkisten palvelujen hinnanmääritykseen ja päättää itsenäisesti siitä, mitä he ostavat yksityisiltä tahoilta ja millä hinnalla, vai ostavatko mitään.

Ero vasemmistolaisuuden ja oikeistolaisuuden välillä onkin juuri siinä, että vasemmistolaiset pitävät julkista valtaa oikeutettuna päättämään yksilöiden tarpeista, kun taas meillä täällä oikeistossa katsotaan, että yksilöiden pitää olla itse suvereeneja päättämään asioistaan vapaasti. Lyhyesti sanoen: holhousta kannattavat ovat röyhkeitä, epäkunnioittavia ja aina jonkin verran tyhmiä.

Helsingin Sanomien markkinoima pakottaminen on samanlaista kuin se, että julkisia terveyspalveluja leikkaamalla ja ulkomaalaisille kohdentamalla taivutellaan kantaväestöä kääntymään yksityisten terveyspalvelujen puoleen. Nyt kuntalaisia taivutellaan maksamaan yksityisille pysäköintiyhtiöille poistelemalla pysäköintiruutuja kaduilta kiilusilmäisten ympäristöfanaatikkojen ja fillarikommunisten iloksi.

Se on samanlaista kuin osuuskaupan harjoittama pakottaminen. S-ketju alkoi ohjata asiakkaita käyttämään muovikassien sijasta kotimatkalla hajoavia biokasseja myymälöiden poistettua perinteiset muovikassit tiskeiltä. Tekniikan Maailma todisteli äskettäin tieteellisen tutkimukseen viitaten, että muovikassien korvaaminen biohajoavilla ekokasseilla on järjetöntä. Hajoavat biokassit eivät kelpaisi edes kondomeiksi Afrikkaan, jonka väestönkasvusta pitäisi ympäristö-Angstia potevan vihervasemmiston olla ensisijaisesti huolissaan.