Kolme kiinteistökatastrofia, joiden ei toivoisi olevan totta

Opiskellessani Tampereella ja Helsingissä 1980- ja 1990-luvuilla kävin hakemassa monta vuosikalenteria Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalta. HYY tunnettiin Suomen rikkaimpana ylioppilaskuntana. Se oli kerännyt vuosikymmenien ajan veroluonteista jäsenmaksua ja sijoittanut rahansa kiinteistöhin, joiden arvo oli kasvanut, aivan niin kuin kaupunki sen ympärillä oli kasvanut.

Vanha ylioppilastalo valmistui Helsingin kaupungilta hankitulle ja syrjäisenä pidetylle paikalle vuonna 1870 ja niin sanottu Uusi ylioppilastalo viereiselle tontille 1910. Uutena opiskelijana ollessani ne molemmat näyttivät minusta vanhoilta. Niissä toimi aikoinaan osakuntia ja opiskelijoiden järjestöjä.

 

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla on Stockmann-päivät

HYY tiedotti pitkään jatkuneiden talousvaikeuksiensa päätteeksi myyneensä molemmat ylioppilastalonsa ja neljä muuta keskustakorttelin kiinteistöä Kuntien eläkevakuutusyhtiö Kevalle, syynä 275 miljoonan euron lainojen erääntyminen ja maksuvaikeudet.

Jälkiviisaus on turhaa, ja siksi esitinkin asiaa koskevat mielipiteeni jo etukäteen.

HYY ja sen kiinteistöyhtiö Ylva syyllistyivät säälimättömään tyhmyyteen ostaessaan Helsingin kaupungilta tontin Hakaniemestä, purkamalla siltä kaksi melko uutta toimistotaloa ja rakennuttamalla paikalle korttelillisen massiivisia liikerakennuksia. Lyyra-niminen rakennushanke oli kallis ja teknisestikin ongelmallinen, koska paikalla piti louhia varovaisuutta noudattaen, jotta metrotunnelit tontin alla eivät romahda. Huonoksi investoinniksi osoittautunut Lyyra-kortteli jouduttiin pian myymään.

Luksushotellin saneeraaminen Uuteen ylioppilastaloon, Seurahuoneen talona tunnetun rakennuksen ostaminen ja Domus Gaudiumin rakennuttaminen olivat juuri sellaista luksustelua, joka ei sopinut ylioppilaskunnalle.

Tämä velkaannutti HYY:n kiinteistöyhtiön, minkä tuloksena Ylva ei ole enää pitkään aikaan maksanut ylioppilaskunnalle tuottoja, joilla ennen rahoitettiin opiskelijoiden toimintaa.

Syynä HYY:n talouden romahtamiseen oli Ylvan ylivelkaannuttaminen, samanaikainen kiinteistöjen arvon lasku ja lyhyesti sanottuna holtiton taloudenpito ja järjettömien haasteiden ja riskien ottaminen.

Varoitin asiasta tässä kirjoituksessani vuodelta 2020.

Syylliset, joista mediassa ei ole puhuttu ymmärrettävistä syistä mitään, löytyvät samoilta suunnilta kuin syylliset Suomen valtion velkaannuttamiseen. Ylioppilaskunnan vihervasemmistolaiset yleistuhlarit ja henkseleitään paukuttelevat oikeistoporvarit yhdessä polttivat ylioppilaskunnan varallisuuden omassa idealismissaan.

Ostaja oli Keva, joka hankki omistukseensa myös kadun toisella puolella olevan Stockmannin päätoimitalon vuonna 2022 noin 400 miljoonalla eurolla. Syynä tavaratalokiinteistön menetykseen oli Stockmannin tapauksessa sama kuin HYY:n tapauksessa: ylirakennuttaminen ja vastuuton kiinteistösijoittaminen. Lisänä oli järjettömien riskien otto Venäjän-liiketoiminnoissa (arvostelin Stockmannin kasvulaukkaa täällä).

Voiton sekä Ylvan että Stockmannin kaupoista korjasi eläkeläisten vakuutusyhtiö, mikäli median arvaukset HYY-kauppojen noin 200 miljoonan euron summasta pitävät paikkaansa.

HYY saattaa joutua laittamaan lihoiksi vielä kolmannenkin ylioppilastalonsa, 2008 valmistuneen Domus Gaudiumin tai osia siitä. Opiskelijat pulisevat toistensa edesottamuksista vielä pitkään. HYY-yhtymän kiinteistöhankkeita pohjustaneen ja varojen hassaamisesta vastuussa olevan Tarik Ahsanullahin (kok.) selityksiä voi lukea täältä ja täältä.

 

Haso Oy:n katastrofi on aivan kulman takana

Helsingin kaupungin asumisoikeusyhtiö Haso Oy on ajautunut pahoihin talousvaikeuksiin, joiden vuoksi yhtiön johto on heitellyt asukkaiden naamalle märkiä rättejä ja korottanut parissa, kolmessa vuodessa kuukausittaisia käyttövastikkeita sikamaisesti noin 50–60 prosentilla (kirjoitin asiasta täällä ja Yle täällä ja täällä).

Hason valtavat talousongelmat, 1,1 miljardin euron velka ja 40 miljoonan euron kumulatiivinen alijäämä ovat syntyneet kiivaan rakentamistahdin vuoksi, kun kaupunginvaltuuston penkeistä huudettiin aina vain lisää kunnallista asuntotuotantoa ja monille uusille asuinalueille kaavoitettiin 10–20 prosenttia asumisoikeusasuntoja, mikä on nykyiseen aso-kantaan verrattuna täysin epärealistista.

Tämä asetti Hason valtavien paineiden eteen. Alkuvuosina yhtiöllä ei ollut edes palkattua henkilökuntaa, vaan se porhalsi eteenpäin aavejunan tavoin. Tosin jättiläisvelka on syntynyt vasta viime vuosina, kun rakentamistahti yltyi ylikierroksille. Syynä Hason ylivelkaantumiseen on kelvoton poliittinen johtaminen, ja syylliset löytyvät samoilta suunnilta kuin HYY:n tapauksessa ja Suomen valtion velkaannuttamisessa: vihervasemmistosta ja liberaalista talousporvaristosta.

Vihervasemmisto halusi lisää asuntotuotantoa, ja Kokoomus kannatti Hason valtavia tilauksia, koska niistä hyötyi puolueen taustalla vaikuttava rakennusteollisuus. Korkosuojaukset, riskianalyysit ja puskurirahastojen keruu laiminlyötiin, kun diletantit luottivat 0-korkojen jäämiseen pysyviksi.

Nyt Haso koettaa siirtää yhtiön jättiläismäiset velat ja korot yksipuolisesti aso-asukkaiden maksettaviksi, vaikka asukkaat eivät ole voineet päättää yhtiön toiminnasta eivätkä ole kausaalisessa vastuussa yhtiön ylivelkaannuttamisesta. 

Koska vika on taaskin poliittisessa päätöksenteossa, kaupungin tulisi korjata huonossa omistajaohjauksessa tekemänsä virheet ja pääomittaa sataprosenttisesti omistamaansa Hasoa tuntuvasti, jotta sinänsä tarpeellinen aso-yhtiö voitaisiin pelastaa vararikolta.

Jälkikäteen tapahtuva pääomittaminen voidaan nähdä myöhästyneenä sijoituksena kaupungin omaan kiinteistövarallisuuteen, jonka velanhallinta ja rahoitus on alun perin arvioitu täysin väärin.

On selvää, että tähänastisia vielä rajummatkaan käyttövastikkeiden korotukset eivät riittäisi Hason velkojen korkomenoihin ja pääomalyhennyksiin.

Nyt ilmoitetut korotukset puolestaan ovat Hason asukkaille eräänlainen ylimääräinen kuntaveron korotus.

Ennusteeni on, että Haso menee nurin noin kolmen vuoden sisällä, jos kaupunki ei pääomita yhtiötä reilusti. Kaupungin ensi vuoden budjetissa oleva 2 miljoonan euron pääomitus on täysin riittämätön loiventamaan käyttövastikkeita asukaspaon pysäyttämiseksi, ja subvention pitäisi olla vähintään kymmenkertainen.

Vertailun vuoksi, saman verran kuin Hasoon (eli 2 miljoonaa) kaupunki käyttää myös muuntohuume alfa-PVP-ongelmaan, vaikka se asia kuuluu tullille, poliisille, tuomioistuinlaitokselle ja rikosseuraamuslaitokselle. Noin 8000 kodin turvaaminen olisi monta kertaa ensisijaisempi asia kuin itse itsensä lainvastaiseen päihdekierteeseen saattaneiden hyysääminen.

Hasoa ja sen asukkaita kaupunki ei tukisi millään. Ei sitten millään, vaikka asukkailla ei ole juridista aiheuttamisvastuuta Hason ongelmista. Asumisoikeuslain 33 § sallii expressis verbis yhtiötä kantaa asukkailta vain hyvän taloudenpidon mukaiset kulut – ei huonon, ei huonon. Nousseita korkokuluja ei saa siis suoraan siirtää asukkaiden maksettaviksi, eikä omakustannusmalliin viittaaminenkaan ole pätevää, koska johdon virheistä johtuvat kulut eivät ole asukkaiden omia kustannuksia.

Hason pelastaminen muutamalla kymmenellä miljoonalla olisi pikkusumma kaupungin 4,67 miljardin budjetissa, vaikka talousarvio sinänsä huutaa hoosiannaa noin 400 miljoonan euron velan voimalla. Syynä siihen ovat ylimitoitettu ilmastopolitiikka, energialaitoksen tuloutusten kuivuminen, Euroopan ympäristöystävällisimpien hiilivoimaloiden alasajo, energiapoliittinen vallankumous ja raideinfrastruktuurin superlatiivisen jäätävät rakentamiskustannukset, toisin sanoen besser wisser -vihreys, joka ottaa nyt pohjakoskeusta.

Kevyen liikenteen väyliin Helsingin budjetista löytyy jokaisena seuraavana kolmena vuonna 35–40 miljoonaa, mutta kaupunki suhtautuu täysin välinpitämättömästi Hason noin 16 000 asukkaan pelastamiseen nylkemiseltä.

Hason viherkatoista ja viljelylaatikoista ei jää jäljelle yhtään mitään, jos kaupunki vetää asukkailta matot ja lattiat alta. 

Asukkaat ovat tekemässä käyttövastikkeiden leikkaamiseksi ja Hason pääomittamiseksi kuntalaisaloitetta, jonka voi jokainen helsinkiläinen allekirjoittaa täällä.

Mikäli nyt ilmoitetut käyttövastikkeet jäävät voimaan, Hasolla asuminen on pienituloisille ja vähävaraisille mahdotonta ja parempituloisille kannattamatonta.

Asiassa on taloudellisen de facto -näkökulman lisäksi myös juridiset de jure ja ex lege -postulaatit, joista ei voida poiketa.

Kyseiset korotukset saattavat täyttää rikoslaillisen petoksen ja kiskonnan tunnusmerkit (RL 36 luku, 1,2 ja 6 §) ja olla vastoin aso-lain sisäisiä kohtuullisuuden vaatimuksia ja yhtiölle asetettuja hyvän taloudenpidon velvoitteita (AsoL 32, 33, 34 §). 

Asukaspako ja hintahäätäminen ovat jo käynnistyneet, kun muutamat asukkaat ottavat kymmenien tuhansien eurojen aso-maksunsa yhtiöstä ja jäävät Hasoon vuokralle!

Asukkaiden keskustelua Hason harjoittamasta vuokralaistamisesta Facebookissa.

Aso-asuntoja saa viimesijaisena keinona myös vuokrata, jos aso-maksun tuovia asukkaita ei löydy (AsoL 74 §). Näin aso-asuntoja valuu kuitenkin käyttötarkoituksensa ulkopuolelle markkinavuokra-asunnoiksi, mutta Hasolle se näyttää olevan jo yleiskäytäntö ja ainoa vaihtoehto.

Kun kokoomusvetoinen valtionhallitus puolestaan on tuhoamassa koko asumisoikeusjärjestelmää lainsäädännön pysyvyys- ja luotettavuusvelvoitteiden vastaisilla lainmuutoksilla, jotka se aikoo voimaan ensi vuonna, Haso ilmeisesti hyödyntää nuo vastikään vuonna 2021 säädetyn aso-lain tulevat romutukset. Mikäli vaade asuntojen käyttö- ja luovutusrajoitusten purkamisesta menee hallituksen esityksenä läpi (niin kuin menee), Haso todennäköisesti aloittaa asuntojensa realisoimisen ja tarjoaa niitä ostettaviksi asukkaille tai sijoittajille.

Koska asukkailla ei ole varoja asuntojen omaksi lunastamiseen, joku muu saattaa ne ostaa, ja tämä johtaa asukkaiden vuokralaistamiseen. Näin onnen ensimmäisellä portaalla olleet aso-asukkaat pudotetaan vuokralaisuuden kaleeriorjuuteen. 

Pacta sunt servanda -oikeusperiaate velvoittaisi pitämään sopimukset voimassa, joten valtionhallitus ja omistajayhtiöt koettavat kaivaa maata aso-sopimusten alta muokkaamalla aso-lakia jälkikäteen ja murentamalla kivijalkaa, jolle sopimukset perustuvat. Se puolestaan on jälkikäteen vaikuttavan lain kiellon (ex post facto) vastaista. Tämän kaiken ei pitäisi olla mahdollista oikeusvaltiossa eikä pahimmissakaan painajaisissa, mutta se on mahdollista Hason toteuttamien hintahäätöjen todellisuudessa. 

Haso hallinnoi noin 204 miljoonan euron arvosta aso-asukkaiden asumisoikeusmaksuja, eikä Haso selviä niiden palauttamisesta, mikäli kymmenenkin prosenttia asukkaista ottaa rahansa ja lähtee eikä uusia aso-maksun tuovia asukkaita saada tilalle.

Kaupungin kannattaisi siis pääomittaa Hasoa etukäteen, koska siten pääomitus voitaisiin suunnata käyttövastikkeiden alentamiseen eikä asukaspakoa syntyisi. Jos taas kaupunki myöhästyy pääomittamisessa, joudutaan koko subventio käyttämään aso-maksujen palauttamiseen lähteville asukkaille, eikä käyttövastikkeita voida alentaa yhtään.

Hason kassa puolestaan on tyhjä ja pyörii kaupungin takaaman velan rahalla. 

Uusia aso-asukkaita Hason kuplaantuneesta hakija-arkistosta ei nykyisillä vastikehinnoilla tule. Se on varma, ja mainostaminen on epätoivoista tekojen puhuessa puolestaan. Haso on pettänyt omat ja järjestelmälupauksensa ennustettavasta ja pitkäaikaisesta asumisesta tavalla, joka vastaa sopimuspetoksia ja markkinointipetoksia.

Itse en tiedä yhtään epäluotettavampaa asumismuotoa kuin Haso. Totuus on, että kenenkään ei kannata sijoittaa kymmeniä tuhansia euroja kynnysrahaa päästäkseen maksamaan liki markkinavuokratasoista käyttövastiketta.

Haso johto ei ymmärrä, mistä puhuu, vedättäessään käyttövastikkeita markkinavuokrien pintaan.  

Hason käyttövastikkeiden vertaaminen markkinavuokriin on joka tapauksessa väärä vuokravertailun peruste, koska laissa (AsoL 33 §, 3, mom.) ei puhuta markkinavuokrista, vaan kyseinen sana mitätöitiin hallituksen esityksestä (HE189/2020vp) eikä sitä viety Asumisoikeuslakiin (393/2021).

Olisi lisäksi epäjohdonmukaista, että aso-yhtiö saisi valtion tuet ja takaukset mutta voisi silti pitää vastikekantonsa vertailukohtana ja kattona vapaarahoitteisten asuntojen vuokria. Lisäksi jokainen Hason asukas on valittu taloudellisin sosiaalisin perustein (AsoL 13 §), joten markkinavuokrat olisivat siksikin väärä vertailukohta. 

Hason asukkaiden joukossa on suuri määrä vähävaraisia ja pienituloisia yksinhuoltajia, lapsiperheitä, työttömiä, pienyrittäjiä ja eläkeläisiä, joiden talous ei veny yhtään ja joita kaupunki yhtiönsä kautta runtelee perustuslaillisen kodinturvan (PeL 19 §, 4 mom.) vastaisesti.

Ei ole myöskään takeita aso-maksujen saamisesta koskaan takaisin mahdollisesta konkurssipesästä.

Hasolla on optimististen arvioiden mukaan varallisuutta noin 1,4 miljardin arvosta, mutta rahat ovat seinissä kiinni, kuten asukkaiden aso-maksutkin. Likviditeetti on olematon, koska asunnot ovat realisoimiskelvottomia (niin kuin niiden pitääkin olla), ja myös konkurssissa varallisuuden arvo romahtaisi suuren määrän tullessa kerralla kaupan.

Siinä tapauksessa asukkaiden ovelle ilmestyisi uusi isäntä uusine vaatimuksineen, kuten Kojamon tapauksessa heti sen jälkeen, kun sosiaalista asuntotuotantoa rakennuttanut ja niin sanottua punapääomaa sisältänyt entinen VVO vietiin pörssiin (aiheesta täällä ja täällä).

Juuri asukkaiden vuokralaistamista Haso ilmeisesti tavoittelee yhdessä kokoomusjohtoisen valtionhallituksen ja ministeriön kanssa. Kotien myyminen Hason asukkaiden alta on mahdollista toki jo nykyisenkin Asumisoikeuslain 88 §:n nojalla, jos asunnot ovat pääosin muussa kuin aso-käytössä, ja siksi aso-asukkaiden vuokralaistaminen on Hasolle niin tärkeää.

Hason johto tyynnyttelee asukkaita jokavuotisilla lupauksilla, joiden mukaan ensi vuotta seuraaville vuosille ei tulisi enää radikaaleja tasokorotuksia. Sitten tuleekin postiluukusta kysymys, ostatko omaksi vai jäätkö uuden pehtoorin vuokralaiseksi. 

Lue ihmeessä analyysini siitä, mitä kulissien takana on meneillään, täältä. Haso kävelee valtionhallitusta vastaan ja koettaa estää asukaspaon tyhjillä puheillaan, pehmityksellään ja kypsyttämisellään aina siihen asti, kunnes aso-lain muutokset astuvat voimaan, ja talojen realisoiminen ja asukkaiden vaihtaminen alkavat toden teolla.

Yhteistä HYY:lle, Stockmannille ja Hasolle ovat ylirakentaminen, ylivelkaannuttaminen ja johdon tekemät dynamiittityhmyydet.

Yhteistä on myös se, että näiden kiinteistöjen entiset asukkaat ovat vuokralaisia entisissä rakennuksissaan.

Myös Hasolla on edessään HYY:n ja Stockmannin kohtalo, saneeraus ja myynti, jos kaupunki ei Hasoa pääomita. Ja pian.

---

Päivitys 9.1.2026: Helsingin kaupungin Hasolle myöntämistä 2 miljoonasta eurosta ei myönnetty lanttiakaan käyttövastikekorotusten leikkaamiseen.

Vertailun vuoksi, kaupunki alkaa jakaa alfa-PVP-ongelmaan myönnetystä 2 miljoonasta eurosta lahjakortteja muuntohuumeen käyttäjille, koska ”palkkiohoito” on kustannustehokas ”sisäänheittotuote”. 

Hason johto, kaupungin omistajaohjausyksikkö ja ne asukkaille selkänsä kääntäneet kaupunkipoliitikot, jotka kieltäytyivät korjaamasta Hasossa tekemiään virheitä rahoituksella, ovat ansainneet asukkaiden kaiken sen vihan ja halveksunnan, joka yksimielisesti pursuaa asukkaiden taholta petoksiin ja kiskontaan syyllistyneitä vastuuhenkilöitä kohtaan.

 

Aiheista aiemmin

Taas uutta luksuslinnaa ulkomaalaisille tutkijoille

Stockmann-Suomi

Hallitus jatkaa asumisoikeusjärjestelmän tuhoamista – Haso Oy vauhdittaa katastrofia vastikekorotuksilla

Tuhon vuosikymmen

Jälkiviisaus on varminta jälkikäteen, mutta koskaan se ei ole niin oikeutettua kuin etukäteen. Kun nyt esitän muutamia tulevaisuutta koskevia aavistuksiani, voitte tietysti arvostella tapaani olla etukäteen jälkiviisas.

Tulevaisuutta on yleensä turvallisinta ennustaa vain jälkikäteen, sillä tieteiden piirissä ennustajat menettävät usein maineensa. En laadikaan nyt tulevaisuudelle tuhoennustetta ollakseni oikeassa eli siksi, että tiedän kielteisten ennusteiden toteutuneen myönteisiä todennäköisemmin. Olen pessimistinen ainoastaan sen vuoksi, että kielteinen kehityslinja näyttää sinänsä todenperäiseltä.

Otaksun, että ensi vuosikymmenestä tulee länsimaiselle kulttuurille todellinen tuhon vuosikymmen. Näin käy tosin vain siinä tapauksessa, että asioille ei tehdä mitään. Tässä suhteessa ennusteet voivat olla itseään kumoavia tai toteuttavia riippuen siitä, miten ne joko rohkaisevat tai lannistavat ihmisiä.

Luulen kuitenkin, että muiden muassa suomalainen yhteiskunta repeää pian. Katastrofin ainekset ovat hiipineet hiljaa takapihoillemme. Ennen vanhaan esimerkiksi nuorista vain noin yksi prosentti oli niin sanottuja syrjäytyneitä eli tarkkislaisia, joita katsottiin vinoon. Nykyään syrjäytyneitä on jo noin kolmannes kaikista nuorista, eikä asiaa pidetä minään ihmeenä. Heidän huonot tapansa eli alkoholin kittaaminen ja kaduilla norkoileminen ovat tietysti ”vain olosuhteiden syytä” toisin sanoen heitä itseään vanhempien ihmisten opettamia. Syy on muiden muassa poliitikkojen, jotka ”vapauttivat alkoholipolitiikan” alentamalla viinan hintaa. He päästivät myös juhlimiskulttuurin vellomaan sekä pidensivät ravintoloiden aukioloajat puolestayöstä aamuyöhön, aina kello neljään. Erään syypään muodostavat nuorisokulttuureihin levinneet alamaailman ideologiat. Niiden palvojista tulee tulevaisuuden pultsareita, ja heitä on pian kolmasosa kansasta.

Samaan aikaan valtionvelkaa mättäneet pullamössöpoliitikot jättävät taakseen 100 miljardin euron laskun. Paavolipposet ja masavanhaset kieltäytyivät nousukaudella korottamasta veroja ja lyhentämästä valtionvelkaa. Siten he pitivät yllä talouskasvun ja kansansuosion harhakuvaa. Nyt he odottavat, että me maksaisimme heidän eläkkeensäkin. Suomella on 2010-luvulla edessä vararikko, ja lopullinen konkurssipesän selvitys ajoittuu 2020-luvulle.

Koko länsimainen kulttuuri elää pää pensaikossa. Samalla kun länsimaat velkaantuvat laiskojen kansalaistensa kellistellessä patjoillaan kuin oopiumihumalan puuduttamat idiootit, kehitysmaat kuten Kiina ja Intia rikastuvat ja nousevat romahtavan Amerikan ja Euroopan ohi. Toisella kädellään entiset kehitysmaat kerjäävät vielä avustuksia meiltä.

Suomalaiset luulevat olevansa rikkaita, koska he omistavat satojen tuhansien hintaisia asuntoja. Todellisuudessa niiden markkina-arvo on pelkkä kupla. Ikäluokkien pienetessä ja suurten ikäluokkien kaatuessa hautaan myös asuntojen kysyntä vähenee ja paljastuu, että keskustakaksion arvo ei olekaan 300 000 vaan 30 000 euroa. Se on asuntosi materiaalinen arvo, ja sinua on pidetty maksuhelvetissä vain siksi, että muuta kansallista varallisuutta ja bisneksenteon välinettä kuin huippukalliiksi määritellyt asunnot tässä pääomaköyhässä maassa ei ole.

Ihmiset huomaavat pian olevansa rutiköyhiä. Töitä heillä ei ole, eivätkä he osaa mitään tehdäkään. Ihmiset ovat juoppoja. He ovat ylihinnoitelleet työvoimansa. Suomella ja muilla Euroopan mailla on edessään tuhon tie. Muslimit, jotka pitävät naiset hellan ja nyrkin välissä sekä uskovat ehdottomasti Jumalaan, perivät voiton oman uppiniskaisuutensa vuoksi.

Suomen romahdus johtuu moraalisesta löystymisestä ja väljähtymisestä, siitä, että ihmiset kyttäävät opportunistisesti vain omaa etuaan. Niin yksilöllinen kuin yhteisöllinenkin vastuu ovat kadonneet. Tarkemmin sanoen yksilönvastuuta ei koeta, koska se ei tunnu enää vastaavan yhteiskunnan säätämää yhteisöllistä vastuuta. Ihmiset eivät ponnistele sellaisen hyväksi, mitä he eivät koe omakseen, sillä yhteisiksi sanotut arvot on määrätty ulkoa, Euroopan unionista. Kun kansa ei johda itseään, Brysselissä sijaitseva Terijoen hallitus vie sitä oman pillinsä mukaan.

Toivon todella, että vuoden 2011 vaaleissa kansa ymmärtää pelastaa itsensä, korjata muiden virheet ja äänestää tähän maahan kokonaan uudet poliitikot. Näyttöä vanhojen virheistä olen esittänyt monen kirjan verran. Paskahousuista täytyy päästä eroon ja saada tilalle vastuullisia totuuden puhujia: totuuspoliitikkoja, joiden ylin ohje on realismi.

Mikäli Suomi muiden muassa tai – kuten toivon – muiden edellä halutaan vielä pelastaa, se on tehtävä hampaita kiristellen. Eikä myöskään minulla ole filosofina muuta kerrottavaa kuin se, että elintasosta on tingittävä ja mukavuuksia vähennettävä vaikka pakottamalla jos ei muuten, sikäli kuin tämä maa halutaan vielä kaapata pois siltä kielekkeeltä, jolta se on juuri putoamassa äkkisyvään rotkoon.

Estonia uppoaa joka yö

Viime yönä tuli kuluneeksi viisitoista vuotta autolautta Estonian uppoamisesta. Olin edeltävänä kesänä matkustamassa Siljan autolautalla Turusta Tukholmaan, kun Ruotsin rannikkoa lähestyttäessä vastaamme seilasi juuri satamasta irtautunut vitivalkoinen laiva. Sen kyljessä luki suurin kirjaimin ”Estline”, ”Estonia” ja ”Tallinn”. Ystäväni selitti, että nämä ovat niitä entisiä ruotsinlaivoja, joita on ostettu sittemmin muun muassa Viroon. Mainitsin tuolloin hajamielisesti, että olipa ruumisarkkumaisen näköinen ja että minusta tuntuu, että tuo laiva on jonakin päivänä meren pohjassa.

Syyskuun 28. päivän aamuna vuonna 1994 satoi ja myrskysi pahanpäiväisesti. Virkistyksen vuoksi avasin kotonani television, jolloin ruutuun ilmestyi helikopterista otettua kuvaa merta ristiin rastiin kyntävistä laivoista. Tapahtumien nopea paljastuminen koetteli todellisuudentajuani vielä enemmän kuin vuoden 2001 terrori-iskut, joita seurasin reaaliaikaisesti internetistä. Olen Estonian uppoamisen jälkeen säikähdellyt tiettyjä ennakko-aavistuksiani ja näkemiäni ennekuvia.

Estonia uppoaa monien autolautoilla matkustavien ihmisten ajatuksissa joka yö, sillä onnettomuus voi toistua samanlaisena yhä uudelleen. Keulaporttien rakenteita on tosin paranneltu lisäämällä alas laskettavien ajosiltojen taakse kolmansia vedenpitäviä seiniä. Mutta muutoin autokannet ovat yhtä suurta messuhallia keulasta perään asti. Viiden sentin kerros vettä pysyy yhtä vakaasti paikoillaan kuin käsissä olevalla tarjottimella ja riittää siten kellauttamaan lautan kumoon. Kaikkiin oikeisiin laivoihin (ro-ro-aluksia ja autolauttoja lukuun ottamatta) rakennetaankin suljettavat laipiot, sillä laivan tärkein ominaisuus on vedenpitävyys.


Mistä meri on matalin?

Onnettomuuksilla spekuloiminen ja tulevaisuuden aavistelu eivät ole välttämättä pelkkää tylsän elämän kompensoimista deluusioilla ja muilla harhaluuloilla, vaan yleinen epäluuloisuus saattaa olla myös terveen varovaisuuden varjopuoli. Niinpä minullakin lienee oikeus ajatuksen siivin tapahtuvaan virkistysmatkaan.

Suomalainen älymystö juo itsensä tunnetusti huolettomaksi merimatkoilla, jotta hilpeä tanssi yli hautojen tuntuisi vähemmän makaaberilta. Samalla, kun hienoston pirunsorkat laahaavat autolauttojen tanssilattioita tummia tangoja tulkitessaan, merten syvyyksissä odottavat uudenlaiset uhat. Keulaportteja osataan varmaan jo valvoa, mutta alus kuin alus voi edelleen ajaa karille, sillä verottoman viinan politiikka toi maailman karikkoisimmille vesille Euroopan suurimmat ja kömpelöimmät autolautat.

Esimerkiksi jo kertaalleen satamassa palanut mutta uudelleen rakennettu Sally Albatross upposi viidettä peräkantaan myöten Ahdin valtakuntaan ajettuaan karille Porkkalan edustalla keväällä 1994, jolloin suurkatastrofi oli lähellä. Laivan päällystö onnistui kuitenkin pelastamaan matkustajat ohjattuaan vuotavan aluksen matalikolle. Sama voisi säästää myös Turun-laivat täydelliseltä tuholta, sillä keskimäärin 23 metriä syvään saaristomereen Siljan norpat ja Vikingien höyrytkään eivät uppoaisi kuin puoliksi.

Myös perinteinen törmäys voi tehdä autokannelle vuodon, jonka vuoksi alus ei pysy pinnalla edes niitä muutamaa tuntia, jotka pelastivat italialaisen loistolaiva SS Andrea Dorian matkustajat New Yorkin edustalla vuonna 1956. (Osapuolena tässä törmäyksessä oli muuten ruotsalaisalus M/S Stockholm, ja uponnut italialaislaiva puolestaan päätyi kauhuelokuva Aavelaivan esikuvaksi.)

Odottamattomaan rysäykseen merillä voi johtaa etenkin konevika, joka tekee turvallisen tuntuisista aluksista hetkessä täysin hallitsemattomia. Lisäksi tulipalo laivassa on erittäin tappava, vaikka sammutusvettä onkin riittävästi tarjolla.


Autolauttojen joutsenlaulu

Käytössä olevat ruotsinlaivat ovat tulleet teknisille tuotteille korkeaan ikään. Esimerkiksi Viking Mariella on otettu käyttöön vuonna 1985, Silja Serenade 1990, Silja Symphony 1991, ja paljon vanhempiakin purkkeja vesillämme seilaa. Finnjet pantiin rautanauloiksi vähän yli kolmekymppisenä.

Koska lama-aikaan osuneet varustamojen investoinnit olivat isoja ja veivät monia myös konkurssiin tai fuusioihin, kalliista aluksista on pyritty myöhemmin ottamaan kaikki irti. Laivojen vanhenemista ja väsymistä ei ole tällöin välttämättä huomattu. Koollaan ne luovat harhakuvan turvallisuudesta, vaikka tekniikan mennessä pieleen myös katastrofit ovat valtavia.

Voi olla, että suomalaiset haluavat kelluvan Ison Roobertinkadun matkalleen Tukholmaan, mutta minulle kyseinen kuolonkäytävä synnyttää mielikuvan karmeasta haaksirikosta, jonka tuloksena uutistenlukijat pääsevät jälleen kertomaan, että Itämerellä on sattunut painajaismainen haveri...


Kiintoisia yhteensattumia

Estonian uppoamisen syyksi on virallisesti vahvistettu keulavisiirin irtoaminen ja veden tulviminen autokannelle. Silti myös vaihtoehtoisia teorioita on väläytelty. On edelleen mahdollista, että alus ajoi toisen maailmansodan aikaiseen miinaan. Estonian uppoamispaikka 59°23' N, 21°42' E sijaitsee vain 15 kilometrin päässä vuonna 1941 uponneen panssarilaiva Ilmarisen hylystä, josta varsinkin nyt, aluksen ruostuttua, saattaa pullahdella sota-aikaisia räjähteitä pintaan.

Koska Estonian hylky makaa pohjassa kyljellään, sitä ei ole voitu tutkia kuin päälle näkyviltä osin. Saksalainen Jutta Rabe onnistui tosin tekemään kyseisellä kansainvälisellä merialueella sukelluksia, jotka on kielletty Suomen, Ruotsin, Viron, Venäjän ja Britannian kansalaisilta. Hän kirjoitti myös teoriaa tukevan kirjan Estonia – Tragedia Itämerellä (Alfamer 2002), jonka pohjalta kuvattiin elokuva Itämeren arvoitus (2003).

Miinateorian lisäksi Raben tarkoituksena oli selvittää terrorin mahdollisuus. Varsinkin saksalaisten oli vaikea hyväksyä, että papenburgilaisella telakalla rakennettu korkeimman A1 Super -jääluokan alus, joka oli suunniteltu kulkemaan itsenäisesti ahtojäissä, olisi voinut upota pelkkien aaltojen voimasta, vaikka ne olivatkin onnettomuushetkellä 3–4 metriä korkeita. Myös ruotsinlaivat ajavat jatkuvasti Estonian uppoamista vastaavassa merenkäynnissä ja tiukan aikataulun vuoksi vieläpä samalla nopeudella.

Estonia oli pitkään Baltian maiden ja Venäjän tärkein reitti länteen. Laivalla väitetään kuljetetun niin aseita, ydinmateriaaleja kuin huumeitakin, ja sitä käytettiin Aasiasta peräisin olevien kovien huumeiden kulkutienä Eurooppaan. Estline-varustamoa puolestaan kiristettiin, koska Tallinnan ja Tukholman välistä reittiä yksinoikeudella hallitsevan varustamon tiedettiin takovan Estonian reitillä huomattavasti rahaa. Venäläismafia vaati Jutta Raben mukaan ”suojelurahaa” myös Helsingin ja Tallinnan välistä liikennettä harjoittavalta Silja Linelta, joka ei kuitenkaan taipunut painostukseen, ja myös Estline lopetti lunnaiden maksamisen juuri ennen onnettomuutta.


Mystistä merenkulkua

On mahdollista, että joku kävi avaamassa keulaportin lukot tahallisesti sisältä päin, jolloin rakenteet pääsivät vääntymään aaltojen voimasta, ja visiiri repeytyi lopulta yläsaranastaan irti, aivan kuten asioiden teknistä kulkua kuvaava virallinen teoria väittää – tapahtumaa edeltäneet vaiheet tosin salaten. Merestä myös poimittiin silminnäkijöiden mukaan kaksi ihmistä lähistöllä olleeseen pieneen alukseen, joka pian tämän jälkeen suuntasi kaikista muista paikalle kiiruhtaneista laivoista poiketen kokonaan toiseen suuntaan.

Estonian onnettomuussanoman lähettämistä puolestaan vaikeutti häiriösignaali, jonka vuoksi radioyhteydet maihin olivat tilapäisesti kaikista laivoista poikki. Ennen laivan lähtöä Tallinnan satamaan oli ajanut Virossa oleskelevan Yhdysvaltain armeijan saattue, jonka kaksi kuorma-autoa oli lastattu laivaan ilman, että niitä merkittiin rahtiluetteloon. Mystisintä kuitenkin on, että onnettomuudesta pelastuneeksi moneen kertaan todistettu Estonian toinen päällikkö Avo Piht katosi Turun sairaalasta jäljettömiin, eikä häntä ole löydetty Interpolin etsintäkuulutuksesta huolimatta.

Estonian kohtalo tarjoaa draamaa varmasti yhtä paljon kuin jo tässä käsittelemäni Lusitanian upotus tai ruotsalainen televisiosarja Rederiet. Vettä painavampien kappaleiden uppoamisessa ei sinänsä ole mitään kummallista. Se on luonnonlaki. Niinpä myös Varustamo-sarjan kuvauksissa käytetty ja alun perin Suomessa rakennettu M/S Birka Princess pulahti myöhemmin pohjaan Egeanmerellä, ja sen korvasi Silja Operaksi ja sittemmin M/S Cristaliksi nimensä vaihtanut pahanilmanlintu Sally Albatross. Ikävä sanoa, mutta mitä tahansa voi sattua.

Vuosi bloginpitoa

Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun aloitin tekstieni julkaisemisen tällä palstalla. Kirjoituksia on kertynyt lähes sata. Kokemusteni mukaan blogin pitäminen on erinomainen tapa tehdä ajatuksiaan tunnetuiksi. Lupaukseni mukaisesti olen keskittynyt kommentoimaan politiikan ja kulttuurin ajankohtaisilmiöitä, ja perusteellisemmat analyysit säästän edelleenkin kirjoihini.


Pirates of Arabian

Vuoden 2004 tsunamikatastrofissa kuoli lähes sata kertaa enemmän ihmisiä kuin New Yorkin terrori-iskussa vuonna 2001, mutta tapauksen ympärillä ei vietetä yhtä näyttäviä rituaalisia muistojuhlia, sillä asiat sattuivat maailman takapihalla, Kaukoidässä, eikä niihin liittynyt poliittista merkitystä. Vaikka Amerikan pahuus on myös arvostelunsa ansainnut, säälin silti terrori-iskun uhreja ja tuomitsen teon täysin. Pidän sitä hälyttävänä merkkinä islamin irrationaalisuudesta ja despotiasta, ja katson, että liberaalin demokratian tukema länsimainen elämäntapa on edelleenkin se paras yhteiskunnallisen elämän malli.

New Yorkin World Trade Center oli omassa rationalistisessa selkeydessään ja puhdaslinjaisuudessaan kaunis rakennus. Sen sisääntuloaulan suippokaaret hyödynsivät arabialaisen arkkitehtuurin piirteitä. Islamistien pakkomielteinen viha kyseistä rakennusta kohtaan saattoi siten heijastella aggressiota, jota he tunsivat amerikkalaisia kohtaan havaittuaan omien symboliaiheidensa päätyneen kapitalismin ja vapaakaupan ornamenteiksi. Tosin vain jonkun sairaan terroristin mielessä voi syntyä sen tapaista vihamielisyyttä, ja vapaa maailmankauppa onkin perimmältään hyvä ja kaunis ajatus, joka tukee myös Lähi-idän maiden toimintaedellytyksiä.

Monissa arabimaissa al-Qaidan kannatus on useiden kymmenien prosenttien luokkaa, ja siksi syyskuun yhdestoista on todellinen häpeän päivä islamia väkivallan välineenä käyttäville. Minulle on tosin samantekevää, vaikka joku selittäisi, ettei väkivalta ei ole ”islamin olemuksen mukaista”, sillä itse en tarkastele uskontoa sisältä päin.

Filosofian näkökulmasta islam on poliittinen joukkoliike, jonka kautta käytetään valtaa. Ja se valta ei ole demokraattista vaan autoritaarista, ylhäältä johdettua valtaa, jolla ihmisoikeuksia poljetaan ja kansalaisia pidetään yksinkertaisuudessa. Niinpä islamin luonnetta pitää arvioida sen aikaansaamien käytännön seurausten perusteella. Ne seuraukset ovat olleet lohduttomia niin länsimaissa kuin Lähi-idässäkin.

Islamin ajatussisältöjen tulkinnat vaihtelevat vallitsevien poliittisten suhteiden mukaan muslimien omassa keskuudessa. Siten islam on politiikan väline siinä, missä kansalaismielipiteet yleensäkin.


Herätyskellot soimaan

Islam pyrkii järjestäytymään poliittiseksi liikkeeksi myös Suomessa. Järjestö kerää puolueen perustamiseen vaadittavia 5000 kannattajakorttia suomalaisen, muslimiksi kääntyneen puheenjohtajansa johdolla. Järjestön puuhamiehenä toimiva Abdullah Tammi on entiseltä ammatiltaan palomies, ja hänellä on vasemmistolainen ay-tausta. Psykologisesti tulkiten hän lienee joutunut niin sanotun Tukholma-syndrooman vangiksi ja samastunut islamisteihin. Palomiesten ammattikunnalle New Yorkin terrori-isku oli luonnollisesti suuri trauma.

Tukholma-syndroomalla tarkoitetaan uhrin hakeutumista puolustamaan alistajiaan suojellakseen itseään. Niin voi käydä esimerkiksi panttivanki- tai kaappaustilanteissa. Ehkäpä kyseisen suomalaisen kääntymys selittyy näin. Ainakin hän tulee noudattaneeksi Osama bin Ladenin kehotusta, jonka tämä suuntasi videoviestissään Yhdysvaltojen kansalaisille: ainoa keino lopettaa terrori on kääntyminen islaminuskoon.

Demokratiassa kuka tahansa voi tietenkin perustaa demokratian lopettamista ajavan puolueen. Aivan samaan tapaan monikulttuurista Suomea edistävät henkilöt tulevat sitoutuneiksi islamiin, joka ei itse hyväksy muita kulttuureita. Paradoksaalista on sekin, että Suomessa oleskelevat islamistit ovat paenneet lähtömaistaan juuri sitä kurjuutta, joka johtuu islamista, ja nyt he haluaisivat perustaa saman järjestelmän myös meidän oloihimme. Ainoa kannatettava piirre islamilaisen puolueen ohjelmassa on hanke vetää alkoholijuomat pois ruokakaupoista, vaikka se islamin omat käytännöt huomioon ottaen onkin kaksinaismoralistista. Suomessa puolue, joka ajaa alkoholin myynnin vähentämistä, on joka tapauksessa varma menestys.

Länsimaiden pahin vihollinen ei ole terrorismi sinänsä vaan hyväuskoisuus. Tämä on syytä pitää mielessä tehtäessä monikulttuurisuutta ja ulkomaalaispolitiikkaa koskevia ratkaisuja. Islamilaiset terroristit tappoivat ihmisiä paitsi Yhdysvalloissa, myös Espanjassa ja Britanniassa ja suunnittelivat sitä myös Saksassa. Myöskään muut sivistysmaat eivät ole tämän barbarian ulkopuolella. Terroristien lonkerot ulottuvat todennäköisesti myös Suomeen, jonka syrjäinen sijainti tarjoaa erinomaisen paikan piiloutumiseen. Se, että Mohammed Attan kuolemanilmoitus julkaistiin aikoinaan Helsingin Sanomissa, on tosiasia, jonka luulisi laittavan herätyskellot soimaan.

Katastrofin jälkeen kerrotut selviytymistarinat paljastavat, kuinka tärkeäksi ihmiset kokevat pelastuksen. Sillä puolestaan on metafyysistä ja vertauskuvallista merkitystä tässä matoisessa maailmassamme.