18. huhtikuuta 2024

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi

Hallituspuolueet saivat kehysriihen pakettiin ennätysajassa, koska alamäkeen on helppoa lasketella. Sen kuin vain leikkelee tai korottelee, kun retorinen tilanne on käännetty sopivaan asentoon ja kansalaiset ovat jo siedätetyt force majeure -tilanteisiin.

Tosiasiassa sopeutustavoitteiden keskinäisen suhteen olisi pitänyt olla jo alun perin käänteinen: ei kahta kolmasosaa leikkauksia ja yhtä kolmasosaa veronkorotuksia, vaan kaksi kolmasosaa veronkorotuksia ja yksi kolmasosa leikkauksia. Nyt päädyttiin fifty-sixty-suhteeseen.

Koko ajan hallitus on leikannut aivan väärästä päästä. Se on ottanut kansalaisten perusturvasta ja minimisosiaalietuuksista, kuten asumistuesta ja opintotuesta, jotka vievät leivän ihmisten ruokapöydästä.

Hallituksen olisi pitänyt leikata pois omat jättiläismäiset väylähankkeensa, esimerkkeinä Turun radan nopeuttaminen ja Hailuodon saarelle rakennettava silta.


Hämärää asuntopolitiikkaa – Valtion asuntorahaston puhdistuksesta vaiettiin

Ei ole järkeä siinä, että asumistuen leikkauksilla säästetään parisataa miljoonaa, ja sekin säästö kiertyy menoksi toimeentulotukeen, paitsi niiden ihmisten osalta, joilla on vähänkin varallisuutta ja jotka putoavat mustaan aukkoon. Laittamalla varattomuusehdon yleiseen asumistukeen hallitus teki myös asumistuesta toimeentulotuen tapaisen kannusteloukun, joka suorastaan ohjaa hankkiutumaan varattomaksi.

Jos on tarpeen elvyttää rakentamalla, satsattakoon sellaisiin kohteisiin, jotka parantavat ihmisten arkea, kuten asuntojen tuottamiseen. Sitä puolestaan huonontaa hallituksen päätös lopettaa ARA-lainoitus uusilta asumisoikeusasunnoilta. Pysyväksi jäädessään se luhistaa koko asumismuodon, mikä muodostuu tuhoisaksi asukkaille. 

Kehysriihen tiedottamisessaan hallituksen edustajat eivät avanneet sanallakaan suunniteltua 800 miljoonan euron siirtoa Valtion asuntorahastosta (VAR) valtion menoihin, vaikka kyseinen summa on 27 prosenttia koko kolmen miljardin lisäsopeutuksesta! Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry tiedottaa asiasta täällä. Kannattaa myös allekirjoittaa SASO ry:n kansalaisadressi aso-asumisen puolesta.

Eipä ihme, että vuokra- ja aso-asumisen tukemiseen suunnatusta VAR:ista ovat rahat loppumassa, kun hallitus on iskenyt kyntensä siihen ja kääntänyt kassan valtion budjettiaukon tilkkeeksi.

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä juuri VAR:n varojen siirto ja valtion takausten vähentäminen ovat kytköksessä samaan aikaan valmisteltuun aso-asukkaiden vuokralaistamishankkeeseen, eli aso-sopimusten irtisanomisiin, jonka on (yhtiöiden kertoman mukaan) asettanut rahoituksen ehdoksi jokin rahalaitos tai suursijoittaja. Jos tämä ei ole harmaata taloutta ja hämärää politikointia, niin sitten ei mikään. Kirjoitin aso-asukkaiden oikeuksien riistoyrityksestä täällä.

Epäsuositeltavista ja suositeltavista sopeutuskeinoista julkaisin luettelon jo aiemmin täällä.


Miten valtiontaloutta olisi pitänyt sopeuttaa?

Yritystukiin ja maataloustukiin ei ole koskettu lainkaan, vaikka joukossa on paljon elinkelvotonta toimintaa pysyttäviä tukia. Listaamattomien osakeyhtiöiden omistajien pääomatuloverotuksen erivapaudet olisi pitänyt poistaa. Vihersiirtymän uhrilahjat pitäisi jättää antamatta.

Suuri- ja hyvätuloisten ansiotuloverotusta olisi pitänyt korottaa nykyistä enemmän. Indeksimuutokset tulohaitarin yläpäässä eivät ole riittäviä vaan pelkästään imaginäärisiä toimia. Nyt aikaansaatu suurituloisten lievä veronkorotus vain peruu aiemmin myönnetyn veronalennuksen. Mitään todellista veronkorotusta ylimmissä tuloluokissa ei ole.

Toisaalta on mahdotonta ajatella myöskään niin, että pieni- ja keskituloiset eivät maksaisi ansiotuloveroja. Myös alimmissa tuloluokissa olisi pitänyt veroasteikkoa korottaa. Nykyisin pienituloiset ja osa keskituloisista eivät ole nettoveronmaksajia lainkaan, jos subventiot, kuten lapsilisät ja julkisten palvelujen alennukset, otetaan huomioon.

Mikäli on ansiotuloja, on myös veronmaksukykyä. Sen sijaan minimisosiaalietuuksien leikkaaminen ei tuota valtiolle mitään. Vaikutus on sosiaalisesti rapauttava, ja menot pahimmassa tapauksessa kasvavat.

Kokonaisveroaste on ollut Suomessa laskussa jo pitkään, ja valtion menoaukko johtuu osittain siitä. Juuri veroasteen lasku on aiheuttanut valtion tuloihin noin 8 miljardin euron vajeen. Veroasteen pitäminen mahdollisimman alhaalla on kuitenkin Kokoomukselle pyhää. Perusteluksi Petteri Orpo väittää, että alhainen veroaste työllistää.

Tutkimusten valossa prosenttiyksikön suuruiset ansiotuloverojen korotukset eivät kuitenkaan vaikuta ihmisten työhalukkuuteen eivätkä työllisyyteen. Kukaan ei lopettaisi työntekoa eikä yrittämistä prosenttiyksikön veronkorotusten vuoksi eikä aloittaisi samansuuruisten alennusten vuoksi.

Parhaiten työllistää mahdollisuus vapautua tukiriippuvuudesta, mutta siihen hallituksen toiminta ei kannusta. Perusturvan leikkaaminen tekee ihmisistä entistäkin riippuvaisempia viimesijaisesta ja tarveharkintaisesta tukimuodosta eli toimeentulotuesta, joka on pahin sosiaalinen loukku ja työn vastaanottamisen este.

Tässä valossa leikkausten sijasta olisi kannattanut lisätä työn verottamista. Sen sijaan pääomatuloverotuksen korottaminen ei ole järkevää, koska EU-maiden kesken vallitsee verokilpailu ja maamme tarvitsee myös ulkomaisia pääomia ja investointeja.

Arvonlisäveron korottaminen 24 prosentista 25,5 prosenttiin ei välttämättä tuota yhtään extraa valtion kassaan. Siirtyessään hintojen nousuun ALV:n korotus vähentää kysyntää ja taannuttaa taloutta, ja siten verokertymä voi jäädä entistä vähäisemmäksi.

Kulutusverojen lisääminen ylipäänsä on regressiivistä ja edustaa siirtymistä entistä enemmän tasaverotuksen suuntaan. Siten se lisää huonosti pärjäävien taloudellista taakkaa ja on kokoomuslaista sosiaalipolitiikkaa selkeimmillään.

Sekopäistä siinä on myös oletus, että leikkaaminen automaattisesti työllistää. Ei työpaikoille niin vain mennä. Sehän on sama kuin olettaa, että Petteri Orpollekin löytyy työpaikka heti kun hänet potkaistaan poliittisista tehtävistään pois. Kenenkään ihmisen toimeentuloa ei pitäisi jättää pelkkien olettamusten ja toiveiden varaan, niin kuin hallitus on tehnyt vaikutusarviot laiminlyödessään.

 

Valtio velkaantuu itselleen, ja syynä on EU

On muistettava, mistä valtion menoaukko oikeastaan muodostuu. Siinä on miljardien repeämä siksi, että EKP on nostanut korot kattoon.

Suomessa inflaation hillintää ei tarvita, sillä inflaatio on jo hidastunut. Tätä nykyä suomalaiset kärsivät EU:n yhteisestä korkopolitiikasta. Koron nostot eivät ole hillinneet inflaatiota muualla Euroopassa, koska inflaation syyt ovat energian niukkuudessa eivätkä finanssitaloudessa eli siinä, että ihmisillä olisi liikaa rahaa. EKP:n helikopteriraha valui jo vuosikymmen sitten sijoitustoimintaan korottaen osakekursseja, eikä se näkynyt reaalitaloudessa, eli ihmisten arjessa. Kirjoitin EKP:n korkopolitiikan tehottomuudesta täällä.

On muistettava sekin, että koron Suomen valtion keskuspankkilainoista saa lopulta valtio itse, sillä Suomen Pankki tilittää lainoista perimänsä koron takaisin omistajalleen, eli valtiolle. Keskuspankkilainoja, eli ikuisesti taseeseen kirjattavia roskalainoja, on valtion lainoista noin 40 prosenttia, joten valtion velkaantumisesta itselleen ei kannata olla hirveän huolissaan. Lumerahan korko on lumekorkoa.

Suomen Pankki maksaa toisaalta korkoa liikepankkien vakuustalletuksille, joissa on yksityisten tallettajien varoja. Tätä kautta valtiotaho tukee rahallisesti pankkitallettajia. Korot, osingot ja markkinavuokrat ovat tulojensiirtoja vähävaraisilta varakkaille, ja siksi tarvitaan toisensuuntaisia tulojensiirtoja.

Kaikkien helpotukseksi EKP todennäköisesti laskee ohjauskorkoa pian, sillä yhdenkään euromaan valtiontalous ei kestä korkeaa korkotasoa pitkään, etenkään kun elpymisrahaston (ns. koronarahaston) varat alkavat olla lopussa.

Pöyristyttävintä kiristys- ja kuristustoimissa on EU:n uhkailu ”tarkkailuluokalle” laittamisesta, jos velkaantuminen ei pysähdy, vaikka suuri osa EU-maista on paljon velkaantuneempia kuin Suomi, ja maamme on velkaannutettu pakottamalla takaamaan niiden velkoja! Komission ”alijäämämenettelyyn” joutuminen merkitsisi, että EU määrää talouden kurinpidon, mikä tarkoittaisi valtiollisen itsemäärämisoikeutemme lopullista romuttamista.

Tosiasiassa EU on upottanut Suomen talouden viemällä itsenäisen rahapolitiikan ja näivettämällä sitä kautta viennin sekä kiskomalla meiltä ilmastoaneita ja kytkemällä meidät sertifikaattisuohon, luontodirektiiveihin, tukipakettipolitiikkaan, paragrafipatisteluun ja muuhun internatsistiseen ryöstöviljelyyn, jota johtavat paronitar Ursula von der Leyen ja ylevällä aksentilla artikuloiva kuikelo Christine Lagarden.

Samanaikaisesti kuumassa Espanjassa tehdään talojen energiaremontteja suomalaisten verorahoilla, ja maa saa edelleen 163 miljardin (noin kahden Suomen valtionbudjetin) verran ”koronatukea” EU:lta.

Tämä on räikeästi vastoin EU:n peruskirjan no bail out -sääntöä, eli avustamiskieltoa (artikla 125), jonka mukaan ”toiset jäsenvaltiot eivät saa auttaa julkisyhteisöjen rahoitusasemansa kanssa vaikeuksiin joutuvaa jäsenvaltiota.”

Kun rikottu on lisäksi muiden muassa turvapaikanhakua rajoittava Dublin II -asetus ja Maastrichtin kasvu- ja vakaussopimus, tämä ei ole enää se EU, johon liityimme, ja jäsenyyttämme pitää yllä vain Venäjän uhka, joka yhdistää EU-maita nippusiteen tavoin. 

Jäsenyytemme Euroopan unionissa on tullut meille sietämättömän kalliiksi. Vain kolmena vuonna noin kolmestakymmenestä olemme olleet nettosaajia. Tunnollisia suomalaisia kohdellaan laupiaina lampaina, ja kiitokseksi panoksestamme EU-byrokraatit uhkailevat meitä katakombeistaan ”tarkkikselle” laittamisella.


Purkakaa Sote-himmeli ja pahoinvointialueet

Mikäli edelleen täytyy säästää, paljon säästämistä löytyy byrokratiasta, jota Kepu-taustainen Sote-himmeli lisäsi 6,4 miljardilla eurolla vuodessa! Leikattavaa löytyy ympäristönsuojelupuolelta ja kansainvälisistä menoista.

Kun kansaneläkkeitä ei jatkossa makseta ulkomailla asuville suomalaisille (n. 25 000 ihmistä), se on vastoin kansalaisten yhdenvertaisuutta ja oikeutta valita asuinpaikkansa.

Kun omistusasujien oikeus saada asumistukea hoitovastikkeisiin tai kuluihin lopetetaan, sekin loukkaa yhdenvertaisuutta ja on taloudellisesti kannattamatonta valtiolle. Omistusasujat (n. 17 000 kotitaloutta) eivät välttämättä ole vuokralaisia varakkaampia, mutta vuokralaisiksi siirtyessään he aiheuttavat asumistukijärjestelmälle entistä suuremmat kulut!

Asuntonsa myyntivelvoite saattaa merkitä ihmisille koko omaisuuden menettämistä ja tarkoittaa siten perusoikeuksien vastaista valtiollistettua rikosta, joka on mahdollinen juuri siksi, että asumistukilain muutoksia ei arvioitu perustuslakivaliokunnassa. Ainakaan minä en tiedä halveksuttavampaa tapaa hoitaa valtiontaloutta kuin riistää ihmisiltä heidän kotinsa. Kuka kantelisi em. oikeusvaltioperiaatteen vastaisista rikoksista EUT:hen tai EIT:hen?

Perusturvaleikkauksissa ei ole kansantaloudellisesti kerta kaikkiaan mitään järkeä, koska tyhjästä utareesta ei voi lypsää, ja perusturvan korotukset olisivat hyvä talouden elvytyskeino.

Keskituloa parempaa eläkettä saavien veronkorotukset olivat kyllä poliittisesti rohkea teko, koska eläkeläisissä on 1,7 miljoonaa potentiaalista äänestäjää. Olisi ollut mahdotonta päästää tätä ryhmää kuin koiraa veräjästä. Tulevaisuudessa jouduttaneen leikkaamaan työeläkkeitä sinänsä, koska valtio ei suoriudu eläkepommista. Totuushan on, että kukaan ei ole oikeasti etukäteen maksanut työeläkettään, ja kattamaton vaje on valtava.

Koko perusturvajärjestelmä pitäisi panna uusiksi ja höylätä korkeat etuudet pois sekä täyttää sosiaaliturvaa alhaalta päin takaamalla kaikille työelämän ulkopuolella oleville perustulona noin tuhannen euron vähimmäisnettotulo, jossa ei ole köyhtymiseen kannustavaa varattomuusehtoa. Esitin sitä jo kirjassani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan.


Oppositio on tehoton

Entä onko maassamme tehokasta oppositiota?

Valtiontalous on kuralla punaviherhallituksen holtittomuuden vuoksi. Siksi voisi olettaa, että parhaat neuvot taloudenpitoon löytyisivät sieltä. Se tietää, joka tekee.

Todellisuudessa myös vihervasemmistolainen oppositio on keinoineen ja päämäärineen väärässä.

Sdp:n Antti Lindtman ja Tytti Tuppurainen menivät vaatimaan A-studion lähetyksissä muun muassa, että maahanmuuttoa olisi lisättävä työvoimapulan vuoksi! Todellisuudessa Suomessa on työttömiä noin satatuhatta enemmän kuin on avoimia työpaikkoja.

Ainoa hyvä puoli hallituksen toiminnassa on ollut, että se on ymmärtänyt pitää itärajan kiinni ja on tiukentamassa kansalaisuuden saannin ehtoja yleispohjoismaiselle tasolle; tosin siihen ei paljon järkeä kulu.

Ulkomainen halpatyövoima tulee kalliiksi mukana seuraavien perheenjäsenten aiheuttamien sosiaalimenojen kautta, ja kulut kääntyvät julkisen talouden kokonaistappioiksi.

Myös tinkimättömyys ympäristönsuojelusta on ollut vihervasemmiston pakkomielle. Uppiniskaisuutensa vuoksi demarit kieltäytyivät hallitusyhteistyöstä perussuomalaisten kanssa ja kaatoivat persut sylipainiin kokkareiden kanssa.

Samaan aikaan politiikan oikealla laidalla porvaristo jatkaa omaa versiotaan Sanna-bileistä. Alexander Stubb valmistautuu tehtäväänsä kiittämällä vaalikampanjansa avokätisimpiä lahjoittajia eliittikutsuilla. Vilut maksoi lehtien mukaan Kokoomus.

Tasavallan presidentille hankittiin myös uusi luksusauto valtion varoilla. Menoerä on valtionbudjetissa marginaalinen, mutta tämä ja muu luksustelu ovat symbolisesti vääriä tekoja. 

Kun maassamme oli lama 1970-luvun alussa, Kekkonen down shiftasi Cadillacinsa halvempaan Saabiin. Se osoitti, että maan johtaja tietää, missä mennään. Nykyisten poliitikkojen tapa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen poikkeaa esimerkillisestä johtajuudesta.

On valitettavaa, että perussuomalaisetkaan poliitikot eivät ole onnistuneet Suomen kansan taloudellisten etujen edistämisessä, ja Kokoomus on laittanut heidät povitaskuunsa. Petteri Orpon povarista kurkistellessaan voi tietenkin säästää matkakuluissa, mutta pitemmällä tähtäimellä voi seurauksena olla kannatuskato.

Perussuomalaiset ovat pettäneet vaalilupauksensa, äänestäjänsä, puolueohjelmansa ja periaatteensa, ja sanoudun täysin irti kyseisenlaisesta politikoinnista:

Tämän ei toivosi olevan totta, mutta se on. Syynä poliittisiin virheisiin on kuuroutuminen asiantuntijaohjaukselle, joka koskee etenkin sosiaaliturva- ja työmarkkinajärjestelmää sekä uudistusten seurausharkintaa.

 

Aiheesta aiemmin:

Työmiehen tuumausriihi: Kuinka kansa kiittää, kun leikkaukset alkavat, Purra?

12. huhtikuuta 2024

Näpit irti asumisoikeusasukkaiden oikeuksista!

Olen antanut eduskunnan ympäristövaliokunnalle ja ympäristöministeriölle seuraavan lausuman, jolla puolustan asumisoikeusasukkaiden asemaa ja oikeuksia sekä vastustan aso-lakiin ehdotettuja huononnuksia.

Asia: Kannanotto asumisoikeusasukkaiden oikeuksien vaarantamisehdotuksiin

Viitteet: Eduskunnan valiokunta-asiakirjat, KOVA ry:n ja SASO ry:n lausunnot, aso-asioiden neuvottelukunnan kannanotot, asumisen selvitysryhmän raportti

Eduskunnan ympäristövaliokunta on käsitellyt 23.2.2024 ja 22.3.2024 valtion tukemaa asumista ja aso-asumista (asiakirjat täällä).

Lausunnon ovat valiokunnalle voineet laatia 11 eri tahoa. Eduskunnan valiokunta ei ole kuullut Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry:tä ollenkaan, vaikka aso-asukkaat ovat selvästi asianosaisia. Lausunnon ovat voineet esittää lähinnä omistajayhtiöiden edustajat.

 

1. Tämän kirjoituksen tarkoitus ja aso-lain olemus

Esitän tässä kirjoituksessa asiantuntijalausunnon asumisoikeusasukkaiden aseman ja oikeuksien huonontamista koskeviin ehdotelmiin. Pohjaksi esitän Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajien KOVA ry:n 28.2.2024 julkaiseman kannanoton ja Suomen Asumisoikeusasukkaiden SASO ry:n 4.4.2023 esittämän vastauksen siihen. Vastaus on toimitettu myös asunto- ja ympäristöministeri Kai Mykkäselle.

Asumisoikeusyhtiöitä edustava ”Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat KOVA ry” on ehdottanut hallituksen kehysriiheen laatimassaan kannanotossa, että (1) aso-asuntojen käyttö- ja luovutusrajoituksia purettaisiin, että (2) sosiaalisia valintaperusteita ja asunnon vaihtamisehtoja tiukennettaisiin ja että (3) uusiin aso-sopimuksiin tehtäisiin irtisanomismahdollisuus.

KOVA ry on kirjoittanut eduskunnalle ja ministeriölle jopa eräänlaisen lainmuutosluonnoksen ja väittää, että muutoksilla ei loukattaisi perusoikeuksia eikä siksi tarvittaisi perustuslakivaliokunnan käsittelyä. 

Esitykset ovat takaperoisia. Sopimusten irtisanomiset ja purkamiset sekä muutokset omistus- tai vuokra-asunnoiksi torpattiin jo uutta aso-lakia (393/2021) valmisteltaessa perustuslain ja perusoikeuksien vastaisina. Vaarassa ovat muun muassa kodinturva, asukkaiden omaisuudensuoja, sopimusten pysyvyyden periaate ja taannehtivasti vaikuttavan lainsäädännön kielto.

Olen jo aiemmin huomauttanut asioita käsittelevälle ympäristöministeriölle tavasta, jolla asumisoikeusyhtiöt ovat yrittäneet huonontaa asukkaiden asemaa käyttäen verukkeina tilapäisesti ja lievästi heikentynyttä aso-asuntojen markkinatilannetta sekä yhtiöiden omalla taloudenpidollaan itselleen aiheuttamia ongelmia.

Olen todennut ”asumisoikeusasioiden valtakunnallisen neuvottelukunnan” toiminnasta, että sielläkin omistajayhtiöiden edustajat koettavat jatkuvasti murentaa asukkaiden kodinturvaa ja omaisuudensuojaa sekä oikeutta elinikäiseen asumiseen, josta asukkaat ovat aso-maksunsa maksaneet.

KOVA ry:n kehysriihtä 2024 varten lausumana tavoitteena on edelleen ”käyttö- ja luovutusrajoituksista vapauttaminen”, mikä asukkaiden näkökulmasta olisi asukkaiden oikeuksien romuttamista. Tällainen sopimusten sitovuuden periaatteen (pacta sunt servanda) ja jälkikäteen vaikuttavan lain kiellon periaatteen (ex post facto) vastainen toiminta ei ole oikeusvaltion mukaista eikä poliittisesti hyväksyttävää.

Asumisoikeuslaki ei ole mikään toistuvasti muuteltavissa oleva sosiaaliturvalain tai verolain tapainen laki. Sen sijaan asumisoikeuslaki on konstitutiivinen laki, jolla perustetaan pitkäaikaisiksi tarkoitettuja oikeusasemia ja suhteita. Niinpä sitä ei pitäisi muutella omistajayhtiöiden toiveiden ja suhdanteiden mukaisesti tavan takaa.

 

2. Aso-asuntojen käyttö- ja luovutusrajoituksia ei saa purkaa

KOVA ry:n esittämät muutosvaateet vaarantavat vakavasti asukkaiden perusoikeudet. 

Jos omistajayhtiöt voisivat muuttaa aso-asunnot vuokra-asunnoiksi tai edelleen myytävissä oleviksi omistusasunnoiksi, omistajayhtiöt saisivat 0-sijoituksella ja ARAn takaamana satojen miljoonien eurojen liikevoiton. Aso-asunnot ovat joka tapauksessa sataprosenttisesti asukkaiden maksamia. Tällainen varallisuuden siirto olisi suunnaton asuntopoliittinen puhallus, kuten Ylen MOT-ohjelmassa on todettu monta kertaa.

KOVA ry on nyt nostamassa ”rajoituksista vapauttamisen” uudelleen pöydälle sillä erotuksella, että se koskisi ”vain” lainmuutoksen jälkeen valmistuvia kohteita. Lisäksi KOVA ry yrittää saada uusille sopimuksille irtisanomisoption.

Siis kun omistajayhtiöt eivät saaneet ensimmäisellä kerralla koko elefanttia syötyä, ne yrittävät ujuttaa rajoituksista luopumista lakiin pala palalta.

Aso-lain nakertaminen tarkoittaisi asumisoikeusasumisen muuttamista vähitellen vuokra-asumiseksi. Tällaista yhtiöiden tavoittelemaa periaatteellista hivutusta ei pidä sallia. Sellaista ei ole käsitelty missään poliittisessa prosessissa, saati että sellaisesta olisi päätetty missään – ei myöskään hallitusohjelmassa.

Nyt asiaa käsitellään eduskunnan valiokunnassa aso-asukkaiden selän takana kuulemis- ja tiedottamisvelvoitteet lain vastaisesti laiminlyöden.

Kun KOVA ry haluaisi samaan aikaan tiukentaa tarvekriteereitä esimerkiksi nostamalla varallisuusehtoa 55 vuodesta 60:een, sekin tarkoittaisi kansalaisten oikeuksien ja kokonaistilanteen huonontamista.

Tosiasiassa suuri osa uusista aso-asukkaista on ARA-rahoitetuista vuokrataloista siirtyviä, joten tarveharkinnan tiukentaminen asumisoikeuspuolella ei helpottaisi kokonaistilannetta vaan vaikeuttaisi vuokra-asuntojen vapautumista muiden tarvitsevien käyttöön.

 

3. Myös uusi valtakunnallinen aso-neuvottelukunta hakoteillä

Valtakunnallinen asumisoikeusasioiden neuvottelukunta on kokouksessaan 2/2023 (s. 6–7) päättänyt tehdä aloitteen asumisoikeuslain 17. §:n muuttamiseksi niin, että asukasvalinnan tarveharkintaa laajennettaisiin koskemaan asuinkohteen sisällä asuntoa vaihtavia.

Tämä on yhdenvertaisuuden vastaista, koska asuntojen kokoa tai kerrosta koskevaa tarveharkintaa ei sovelleta myöskään aso-asukkaiksi pyrkiviin, eli järjestelmään ensimmäistä kertaa valittaviin. 

Omistajayhtiöiden vyörytys asukkaita vastaan on ollut jatkuvaa, kuten käy ilmi myös tästä yhtiöedustaja Jari Riskilän STT:lle antamasta tiedotteesta, jossa puolletaan aso-kohteiden käyttö- ja luovutusrajoitusten repimistä.

Omistajayhtiöiden taitavat neuvottelijat ovat tiedotteesta päätellen saaneet jopa neuvottelukunnan asukasedustajat asukkaiden oikeuksia huonontavien esitystensä taakse uhkailemalla heitä oletuksella, että omistajayhtiöt joutuvat korottamaan vastikkeita, jos käyttö- ja luovutusrajoituksia ei murenneta ja muita ehtoja huononneta.

Toivon, että neuvottelukunnan roolia ei olisi tullut ymmärretyksi millään taholla niin, että sen tehtävänä on mitätöidä lakia, sääntöjä ja sopimuksia. Näin ei nimittäin ole. Neuvottelukunnan tehtävä on aso-lain esitöissä vuonna 2020 määritelty: se on kehittää aso-asumista asukasyhteisön ja nimenomaan asukkaiden näkökulmasta.

Hallituksen vaihtumiseenkaan ei voi näissä asioissa luottaa, sillä kertaalleen menetettyä ei takaisin saa, jos asumisoikeuksien annetaan luisua pala kerrallaan asukkaiden alta.

Olisi muistettava, että asuntopolitiikassa on konjunktuureja. Välillä kysyntä menee alaspäin ja välillä ylöspäin. Rakentamattomuutta seuraa asuntopula. Hetken kuluttua kysyntä ylittää taas tarjonnan, ja sitten murehditaan asuntopulaa. Siksi asioita ei pitäisi päästää käsistään huonona aikana.

Kurjaa on, että pysyviksi tarkoitettuja oikeuksia täytyy jatkuvasti päivystää ja niiden pysyvyyttä valvoa.

Asiasta ei pitäisi joutua jatkuvasti taistelemaan – sikäli kuin olen asumisoikeuksien idean oikein ymmärtänyt.

Siksi vastapuolelle (omistajayhtiöille) olisi teroitettava, että asiassa ei ole mitään kyseenalaistettavaa eikä neuvoteltavaa. 

 

4. Aso-asumisen alasajo olisi epäonnistunutta ja kokonaisedun vastaista

Myös asuntoministeri Kai Mykkäsen (kok.) asettaman asumisen selvitystyöryhmän raportin julkistamistilaisuudessa esitettiin 13.3.2024 aso-järjestelmää koskeva kannanotto, jonka mukaan ”kun järjestelmä ei jatku, on huolehdittava rajoituksia purkamalla nykyisen Aso-kannan ja niiden asukkaiden tulevaisuudesta”.

Oikea muotoilu olisi ollut: JOS järjestelmä ei jatku, on huolehdittava rajoituksia SÄILYTTÄMÄLLÄ nykyisen aso-kannan ja asukkaiden tulevaisuudesta.

ARA-rahoituksen lopettaminen asumisoikeusasumiselta on ollut tiedossa jo hallitusohjelman valmistumisesta asti. Vain sattumalta (sekä tilapäiseksi jäädessään) se voi lievittää esimerkiksi Helsingin kaupungin asumisoikeusyhtiön Haso Oy:n taloudellista kriisiä, joka johtuu ylirakentamisesta ja ylivelkaantumisesta.

Pysyväksi jäädessään ARA-rahoituksen lopettaminen kuitenkin näivettää koko järjestelmää ja luo painetta myös olemassa olevien talojen muuttamiseksi vuokra-asunnoiksi. Tämä lienee Kokoomuksen tavoite, sillä Kokoomuksen periaatteiden mukaista on kannustaa omistusasumiseen tai markkinaehtoiseen vuokra-asumiseen.

Asukkaiden ja omistajayhtiöiden yhteisen kannanoton mukaan aso-asumismuodon alasajo on pahimmalla tavalla ”epäonnistunutta ja kokonaisedun vastaista”, sillä 

”ARA-tuotannon merkittävä vähentäminen vaikeuttaa muun muassa pieni- ja keskituloisten ihmisten hakeutumista uusille ja kehittyville alueille ja heikentää erityisesti kaupunkikeskusten palvelualojen työvoiman saatavuutta.” 

Jopa omistajayhtiöt ovat siis tajunneet vastustaa hallituksen toimenpidettä, jolla uusien aso-talojen ARA-rahoittaminen lopetettiin. Eräs kokenut rakennusneuvos sanoo aso-rakentamisen lopettamista suoraan typeräksi.

Lisäksi asumisasioiden selvitysryhmän kannanotto kyseenalaistaa röyhkeästi kaiken sen, mistä asukkaat ovat sopineet ja jonka tukena on 2021 uusittu asumisoikeuslaki.

Vaikuttaa, kuin (1) asumisoikeusasioissa ei olisi sääntöjä. Ja (2) jos niitä on, niitä muutellaan koko ajan.

Ilmoitan omasta puolestani, että tämä ei käy, koska se on ristiriidassa sopimusten, lainsäädännön ja lakien tarkoitusten kanssa.

 

5. Tarvetta lain muuttamiseen ei ole, koska järjestelmä toimii

Poliittinen taho ja omistajayhtiöt pyrkivät pakkosyöttämään asukkaille sitä väitettään, että asumisoikeusyhtiöt muka menettävät kannattavuutensa ja asukkaiden asema muka vaarantuu, jos käyttö- ja luovutusrajoituksia ei pureta.

Tämä perusväittämä ei pidä paikkaansa, ja siksi kaikki sen päälle rakennetut ajatuskulut, uhkailut ja vaateet ovat virheellisiä.

Esimerkiksi Helsingin kaupungin asumisoikeusyhtiö Haso Oy on kieltämättä taloudellisessa pinteessä ylirakentamisen ja ylivelkaantumisen vuoksi, kunnes rakentamisen (ainakin väliaikainen) lopettaminen sitä helpottaa.

Mutta Hason Oy:n asuntojen käyttöaste on takkuamisesta huolimatta korkea. Nykyisen aso-lain 74. § mahdollistaa myös asuntojen vuokraamisen, joten rajoitusten lisäpurkamista ei tarvita. Esimerkiksi Haso Oy soveltaa tätä lainkohtaa toiminnassaan jo, ja järjestelmä toimii hyvin.

Omistajayhtiöiden ja niiden järjestön toiminta asumisoikeuksien purkamiseksi on ollut siinä määrin röyhkeää ja kansalaisten perusoikeuksia polkevaa, että mikäli KOVA ry:n toivomat lainmuutosehdotukset etenevät ministeriössä, tulen tutkituttamaan asian kansallisten oikeussuojakeinojen tultua käytetyiksi viime kädessä myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa jättämättä kiveäkään kääntämättä ja mitään epäröimättä.

Kannatettavaa KOVA ry:n esityksessä on vain asumisoikeusasumisen ARA-rahoituksen jatkaminen. 

Sen sijaan asuntojen nykyisiin käyttö- ja luovutusrajoituksiin ei tulisi kajota edes sillä verukkeella, että talojen tekemisestä realisoimiskelpoisia voisi niistä tulla markkinaehtoisten lainojen vakuusehdot täyttäviä.

Omistajayhtiöiden on täytynyt ymmärtää, mihin ne ovat sitoutuneet pitkäaikaisen asumisoikeusmallin hyväksyessään, aso-taloja rakennuttaessaan ja aso-sopimuksia tehdessään.

Omakustannusmallin ulkopuolella toimivat kaupalliset omistajayhtiöt keräävät asukkailta kyllä runsaat liikevoitot hyvinä aikoina, joten niiden tulee kantaa riskit ja mahdolliset tappiot huonoina aikoina eikä ryhtyä repimään sopimuksia palasiksi tai huonontamaan lakeja heti, kun taloudelliset suhdanteet tilapäisesti synkistyvät.

 

6. ’Rajoituksista vapauttaminen’ olisi perusoikeuksien horjuttamista

Minä ja Suomen Asumisoikeusasukkaat SASO ry vastustamme KOVA ry:n, Jari Riskilän ja asumisen selvitystyöryhmän edellä mainittuja hyökkäyksiä ehdottomasti.

Asiaa voidaan arvioida myös filosofisesti, nousemalla immanentin argumentaation metatasolle. 

Omistajayhtiöiden suosima käsite ’rajoitusten purkaminen’ ja siihen liittyvä ’asukkaiden tulevaisuuden turvaaminen’ on irvokasta ”totaalisen hallinnon kieltä”, jota filosofi Herbert Marcuse arvosteli jo 1960-luvulla.

Kyseinen kielenkäyttö pyrkii takomaan asukkaiden tajuntaan sitä ideologista aksioomaa, että asukkaiden oikeuksien riistäminen tehdään heidän edukseen ja että jos rajoituksia ei pureta, seuraa taloudellisia uhkia, kuten omistajayhtiöiden vararikkoja, joille ei muka ole vaihtoehtoja.

Tällä uhkailulla, painostuksella ja asenteiden sekä mielipiteiden muokkauksella yritetään pehmittää asukkaita vähitellen hyväksymään sopimusten mitätöinnit, asuntojen myyminen ja muuttaminen vuokra-asunnoiksi.

Jo käsite ’rajoitus’ siirtää näkökulman omistajayhtiöiden puolelle, kun taas asukkaiden näkökulmasta rajoitus on oikeus, johon kajoaminen olisi perusoikeuksien ja oikeusvaltion vastaista.

’Rajoitusten purkaminen’ on oikeuksien romuttamista. Kyseistä sanaparia ei pitäisi omaksua, hyväksyä eikä käyttää missään diskurssissa. Sen asemasta pitäisi puhua ’asukkaiden perusoikeuksien horjuttamisesta’, ’ihmisten kiusaamisesta’, ’kotien riistosta’ ja ’asukkaiden ahdistelusta’. Silloin puhuttaisiin asioista.

Kuinka sokeina tai tyhminä omistajayhtiöiden ja julkisen hallinnon edustajat aso-asukkaita pitävät, vai näyttelevätkö he vain tyhmiä oikeuttaakseen omat väärinkäytöksensä muka-tietämättömyydellään? 

Pandoran lipasta ei pidä avata. Asialla veivaaminen pitää lopettaa. Ei ole mitään sellaista, mistä pitäisi tai voisi neuvotella. Asia ei ole neuvottelujen varainen.

Epäilen, onko ”valtakunnallisesta asumisoikeusasioiden neuvottelukunnastakaan” loppujen lopuksi muuta kuin haittaa asukkaille, sillä se luo kuvaa, että asumisoikeudet ovat tilapäisiä papereita, joista käydään jatkuvaa neuvottelua tai kinastelua ja joita omistajayhtiöillä on omankädenoikeus repiä.

 

7. Käyttö- ja luovutusrajoitusten purkaminen on jo aikomuksena epäviisasta

Voidaan kysyä, kuka enää solmisi aso-sopimuksia, jos aso-maksun ainoa tarkoitus – oikeus elinikäiseen asumiseen ja sopimusten irtisanomattomuuteen – kumotaan? 

Kenen kannattaisi tehdä uusia aso-sopimuksia, jos niistä tehdään ehdoiltaan lähinnä vuokrasopimusten kaltaisia ja aso-maksuista eräänlaisia ylisuuria vuokravakuuksia?

Asukashan maksaa aso-maksuna 15 % asunnon hinnasta nimenomaan elinikäisestä oikeudestaan asua, joten tuon oikeuden poistaminen uusilta asukkailta tarkoittaisi koko asumisoikeuden idean romuttamista.

Voidaan myös kysyä, miten KOVA ry:n julkaisema esitys sinänsä vaikuttaa nykyisiin asukkaisiin ja aso-asukkaaksi hakeviin.

KOVA ry:n ehdottaman ”uudistuksen” jälkeen ei olisi edes markkinaehtoisesti järjellistä, että kukaan hakeutuisi aso-asukkaaksi, jos matto voidaan vetää alta kuin vuokralaiselta.

Kyseisellä uudistuksella lopetettaisiin koko aso-järjestelmä, ja seuraisi asukaspako sekä uusien asukkaiden kato.

Omistajayhtiöiden ja poliittisen hallinnon ei ole hyväksi antaa järjestelmän perustaa kyseenalaistavia viestejä eikä ehdotelmia, koska nekin hermostuttavat markkinoita ja ovat omiaan johtamaan asuntojen tyhjenemiseen.

Todennäköisesti KOVA ry:n ehdotus ohjaa markkinoita ennakolta vaikuttavasti aso-asumisen suosiota vähentävästi.

Se saattaa kiihdyttää asukkaiden pakoa, jota toistaiseksi ei vielä juurikaan ole, kun käyttöaste on edelleen hyvä suurissa kaupungeissa.

Ilmeisesti KOVA ry tavoitteleekin asukaskatoa ja aso-asuntojen tyhjenemistä päästäkseen realisoimaan tai vuokraamaan niitä tyhjentyneinä!

Sitähän omistajayhtiöt ovat tehneet jo vastikkeiden nostojen muodossa niin sanotuilla hintahäädöillä. 

Tai KOVA ry:n piirissä ei vain ymmärretä, kuinka jo omistajayhtiöiden tekemät esitykset sinänsä ohjaavat ihmisiä välttelemään aso-asumismuotoa.

Eduskunnan valiokunnissa ja asiaa käsittelevän ympäristöministeriön kaltaisessa organisaatiossa tulisi ymmärtää lakihankkeiden ennakolta vaikuttavat seuraukset eikä ryhtyä edistämään hankkeita, jotka jo suunnitelma-asteella vahingoittavat luottamusta aso-asumiseen.

Tätä luottamusta aso-asuminen kaipaa ollakseen elinvoimaista, kun taas omistajayhtiöiden asenne ja ehdotukset ovat luottamusta murentavia ja siten myös omistajayhtiöiden oman edun vastaisia.


8. Mitä ministeriössä ja eduskunnassa pitäisi tehdä?

Omistajayhtiöt tavoittelivat käyttö- ja luovuusrajoitusten purkamista jo uuden asumisoikeuslain valmistelun yhteydessä viime vuosikymmenellä. Vastustin tuolloin esitystä ministeriölle laatimallani kannanotolla, ja silloinen ministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) ymmärsi vetää esityksen pois.

Toivon, että eduskunnan valiokunnat, nykyinen ministeri Kai Mykkänen ja esikuntansa eivät mene omistajayhtiöiden ansaan vaan torjuvat KOVA ry:n vaateet käyttö- ja omistusrajoitusten huonontamisesta ja tarveharkinnan tiukentamisesta oikeudettomina ja jo pelkästään poliittisesti ja moraalisesti kestämättöminä sekä hyödyttöminä ja kokonaistilannetta haavoittavina.

Sen sijaan ARA-rahoituksen jatkamista pidän perusteltuna, sillä asumisoikeustalojen rakentamisen jatkamisella voidaan taata asumisoikeusmallin keskeisen tarkoituksen toteutuminen.

Se on pitkäaikaisten asuntojen tuottaminen kasvukeskuksiin ja etenkin sille työssäkäyvälle väestölle, jonka tulot tai varallisuus eivät riitä omistusasumiseen mutta sosiaaliset perusteet eivät täyty suhteessa tuettuun vuokra-asumiseen. 

Asumisoikeusmallia ei ole syytä näivettää, kuten kävisi, jos uudisrakentamisen ARA-kielto jää voimaan.

Ei ole oikeudenmukaista, että hallitus puolustaa ”vain kaikkein heikoimmassa asemassa olevien” turvarakenteita. Pitäisi toimia niin, että toiseksi tai kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevia ei pudoteta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kaaderiin, jolloin muutos olisi sosiaalisesti rapauttava.

Mikäli KOVA ry:n kannanotto käyttö- ja luovutusrajoitusten murentamiseksi ja tarveharkinnan tiukentamiseksi etenee ministeriössä lainvalmisteluun, se osoittaa todeksi vanhan sanonnan, että asuntopolitiikka on Suomessa laillistettua rikollisuutta, joka on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. 

Haluaisin mielelläni ajatella poliittisista päätöksentekijöistä ja viranomaisista hyvää, ja siksi toivon poliitikkojen ja viranhaltijoiden toimivan asiassa viisaasti ja olemaan edistämättä KOVA ry:n ristiriitaisia, perusoikeuksien vastaisia ja pragmaattisesti toimimattomia esityksiä, jotka vetäisivät nykyisiltä asukkailta matot ja lattiat alta, eikä uusia asukkaita tulisi.

Vertaileva tutkimus on tärkeää, koska se paljastaa, miten asiat ovat. Entäpä, jos muutetaankin asunto-osakeyhtiölakia niin, että otetaan osakkaiden hallintaoikeus pois ja luovutetaan omistukset valtion haltuun. Eihän siihenkään tarvita kuin pelkkä lainmuutos! Eivätkö olisi perusoikeudet vaarassa? Miltä tuntuisi?

 

9. Johtopäätökset

 – Aso-asuntojen käyttö- ja luovutusrajoituksiin ei pidä kajota, koska uuden aso-lain 74. § jo mahdollistaa tyhjien asuntojen vuokraamisen riittävässä määrin. Luovutusrajoituksia purettiin jo uuden lain 88. §:ssä.

– Aso-asukkaiksi hakeutuvien tarveharkintaa (kuten varallisuusehtoa ja ikään liittyviä ehtoja) ei pidä tiukentaa, koska suuri osa hakijoista on ara-rahoitteisista vuokra-asunnoista siirtyviä, ja tiukentaminen aso-puolella hidastaisi asuntojen vapautumista vuokrauspuolella.

– Uuden aso-lain 393/2021 etusijasäädöstä (17 §) ei pidä muuttaa, koska sillä lakiin lisättiin aso-kohteessa sisällä olevan asukkaan oikeus saada hallintaansa kohteesta vapautuva asunto ennen muita hakijoita (eräänlainen ”lunastuslauseke”), ja näin parannettiin aso-asukkaiden sitoutumista asuintalonsa asioiden hoitoon.

– Uusiin asumisoikeussopimuksiin ei pidä mahdollistaa irtisanomisoptiota lainmuutoksella, koska se olisi sopimusten sitovuusperiaatteen vastaista, tekisi aso-sopimuksista vuokrasopimusten kaltaisia, olisi vastoin asumisoikeusasumisen ideaa (elinikäinen asumisoikeus) ja ennakolta vaikuttavasti ohjaisi asunnon hakijoita välttämään aso-asumista tekemällä aso-asumisesta epävarmaa.

Aso-asukkaiden oikeuksien horjuttaminen ei tuo Valtion asuntorahastoon yhtään rahaa, eikä oikeuksien säilyttäminen vie sieltä entistä enempää.

Pyydän arvoisia poliitikkoja ja viranhaltijoita olemaan ryhtymättä aso-lain muuttamiseen ja kuittaamaan tämän viestin luetuksi ja vastaanotetuksi. Pyydän käsittelemään asiaa esittämästäni näkökulmasta eduskunnassa ja muissa toimivaltaisissa elimissä, mikäli asia tulee esille.

Tätä viestiä saa jakaa.

 

Jukka Hankamäki

FT, VTT

Helsinki

1. huhtikuuta 2024

Totuus kiihottaa päivä päivältä enemmän: valemedian sepitteellinen uutisjournalismi murenemassa

Kun Aamulehden entinen toimittaja Matti Kuusela paljasti elämäkerrassaan Journalisti – Toisenlainen toimittaja (2024) käyttäneensä mielikuvituksensa tuotteita uutisjutuissaan, asiasta nousi suuri kohu.

Tapaus skandalisoitui, kun Aamulehden entinen päätoimittaja ja nykyinen EK:n pomo Matti Apunen sekä vastaavana päätoimittajana ja Ylen uutisten päätoimittajana toiminut Jouko Jokinen ryhtyivät puolustamaan Kuuselaa.

Sepitettä ja tarinointia uutisissa, eli pajuköyttä yleisöille? Ja tämä kaikki on muka oikein?

Julkaistessani vuonna 2020 teoksen Totuus kiihottaa – Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä, toimittajat luonnollisesti pillastuivat.

Olin jo tuolloin paljastanut valtavirtamedian poliittisen kallistuman, agenda- ja tendenssijournalismin valheellisuuden, narratiivien paisumisen ja yksittäistapausten käyttämisen yleistämisen välineinä. Olin kaivanut esiin maahanmuutto-ongelmiin liittyvän salamielisyyden, puolitotuuksien latelemisen ja valikoivan vaikenemisen eli uutisoimatta jättämisen, joka MTV3:n entisen uutispäällikön, Ylen nykyisen toimitusjohtajan ja Päätoimittajien yhdistyksen varapuheenjohtajan Merja Ylä-Anttilan mielestä ei rajoita sananvapautta.

Tosiasiassa myös kertomatta jättäminen rajoittaa viestien vastaanottajien sananvapautta, sillä sananvapauteen kuluu YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ja Suomen perustuslain mukaan oikeus paitsi ilmaista ja julkistaa, myös vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Nykyisin niin sanotussa journalismissa tahtoo korostua nimenomaan mielipiteiden kertominen.

Julkisen sanan neuvoston vuonna 1992 käyttöön ottamien Journalistin ohjeiden mukaan

[h]yvän journalistisen tavan perustana on kansalaisten oikeus saada oikeita ja olennaisia tietoja, joiden avulla he voivat muodostaa totuudenmukaisen kuvan maailmasta ja yhteiskunnasta.

Uuspolitisoituneiden nykytoimittajien mielestä tämä tietojen korostaminen oli väärin. Vuoden 2011 jälkeen siellä on sanottu:

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä.

Viimeksi mainittuun on lisätty juuri nuo mielipiteet. Ja mikäpä vika mielipiteiden ilmaisemisessa onkaan, mutta ne pitäisi erottaa selvästi uutisjournalismista.

Nykyisin uutisissa korostuvat toimittajien subjektiiviset näkemykset, tulkinnat ja analyysit, ja uutiset laitetaan faktanurkkiin ja kainalojuttuihin.

Huomautin tästä teokseni Totuus kiihottaa sivuilla 29 ja 290 ja monessa muussakin kohdassa.

Tarinallisuus, kertomuksellisuus ja sepitteellisyys ovat levinneet laajalle valtavirtamedian piirissä.  

Raivostuneet toimittajat kostivat tutkimuksessa Totuus kiihottaa paljastamani vilpillisyyden ja puolueellisuuden minulle moittien teostani ”naisvihasta, jota teoksessani ei ollut.

Olin vain osoittanut, kuinka yksipuolisesti Yleisradio ja Helsingin Sanomat tuputtivat myös Me too -kampanjaa, Suostumus-hanketta ja muita feministien syytöksiä ja herjoja sekä piinasivat nuorisoa ilmastoahdistuksen lietsonnalla.

Kyseisen tyrkyttämisen arvosteleminen ei ole naisvihaa eikä nuorison pilkkaa, kuten toimittajat väittivät, vaan julkista järjen käyttöä, kriittistä filosofiaa sekä tietoteorian ja tieteenfilosofian soveltamista tiedonvälitystoimintana esiintyvään valehteluun.

Matalamielisimmät ja pahansisuisimmat toimittajat sekä heidän yliopisto-opettajansa antautuivat jopa väittämään, että olisin kehittänyt heidän nostamansa kohun itse. He varoittivat menemästä mukaan kirjan julkaisseen Suomen Perustan tarinointiin.

Tampereen yliopistosta Helsingin yliopistoon siirtynyt Esa Väliverronen piipitti silloisessa Twitterissä, että ”[e]nnen kuin kiihotut Totuus-raportista, mieti oletko osa käsikirjoitusta. Hän sanoi, että ”[j]otkut asiat ovat vain niin typeriä, ettei niille kannata antaa huomiota. (Asia on dokumentoituna tämän teokseni sivulla 108.)

Hän siis salaili toimittajien valheellisuutta ja haukkui tutkimustani typeräksi.

Nyt nuo typerykset kiehuvat itse omassa liemessään tarinoinnista, sepitteellisyydestä ja kertomuksellisuudesta syytettyinä!


Median maineterrorismi

Toimittajat saivat valheillaan aikaan paljon tuhoa omassa elämässäni. 

Helsingin Sanomat ja Yle loivat ”totuuden jälkeisen ajan” itse ja maineterrorisoivat ihmisten uria cancel-aktivismin tihutöillä. Toimittajat väittivät minun keksineen tarinan valheellisuudestaan, kun paljastin sepitteensä jo nyt meneillään olevaa kohua aiemmin. Ja mikä syyttely! 

Tutkimuksestani mediaan kirjoitetut valheet kannustivat opetus- ja kulttuuriministeriötä perimään kirjani julkaisseelta ajatuspajalta teoksen tuotantokustannuksiin käytettyjä valtionapuja takaisin, mikä oli rikos tieteen ja tutkimustoiminnan perustuslaillista vapautta vastaan.


Niinpä kirjoitin mediatutkimukseni jatkoksi toisen osan Pavlovin koirat – Tieteellinen tuomio median ja byrokraattien kostosta (2022). Jouduin julkaisemaan sen omin toimin kustantamojen laitettua minut poliittiseen toimintasaartoon ja yliopistokommunistien eristettyä minut tieteelliseen vaikutusvallattomuuteen yliopistojen ulkopuolelle (jossa tilaa on kylläkin paljon enemmän).

Sen sijaan professori Timo Vihavainen kirjoitti teoksiini perehdyttyään, että

Hankamäen tapaus ei ole enempää eikä vähempää kuin aikamme törkein yksittäiseen tutkijaan kohdistuva oikeusmurha.

En voi väittää vastaan. Vihavaisen kirja-arvio kannattaa lukea, niin kuin hänen tekstinsä yleensäkin.

Narratiivisuudella ei ole varsinaisesti tekemistä narraamisen kanssa, vaikka yhdennäköisyys saattaa houkutella sanaleikkiin. Tarinoinnista on kuitenkin tullut (tai tehty) maan tapa. Nykyisin melkein mikä tahansa valtavirtamedian tuotos voi olla aprillipäivän juttu.

Postmodernistiset toimittajat peräävät faktajournalismiaja alleviivaavat faktojen tarkistamisen tarpeellisuutta, vaikka postmodernismiin liittyy näkemys tiedon ja havaintojen subjektiivisuudesta ja relatiivisuudesta.

Tuota näkemystä informaation henkilökohtaisuudesta ja suhteellisuudesta he käyttävät toisaalta hyväkseen pönkittääkseen omaa tarinointiaan.

Pahinta on, että niin sanottujen tiedotusvälineiden kautta disinformaatio leviää myös sosiaaliseen mediaan, aivan niin kuin sossumediassa leviävä juoruilu puolestaan toimii lehtien lähteenä. 

Tosiasiassa toimittajat ovat jäävejä sanomaan itseään koskevasta mediatutkimuksesta mitään, mutta lehdissä sanottu tuntuu kelpaavan myös Wikipedian lähteeksi aina, kun toimittajien mielipiteet ovat Wikipediaa näpertelevien punakaartilaisten näkemysten mukaisia (Wikipedian ongelmista teokseni Pavlovin koirat luvussa 13.5 sivulta 314 alkaen). 

Totuus on, että tutkimusjulkaisujen stauksesta ei pidä päättää kritisoitujen toimittajien omilla kynänkäänteillä. Siitä, mitä tutkimuksessa sanotaan, ei pidä päättää muualla kuin tutkimuksessa itsessään, eikä ole anonyymien wikipedistien asia päättää siitä, mitä tutkimuksista ja niiden tekijöistä esitetään tietona. Se on pseudotieteen laji: lehdistöreportaasitiedettä.


Vain jäävuoren huippu

Samalla kun maa pettää Ylen, Sanomien ja muun valtamedian alta, toimittajat kompuroivat omiin juoniinsa. Näin kaikki, mitä sanoin kriittisessä mediatutkimuksessani Totuus kiihottaa, tulee päivä päivältä kirkkaammaksi.

Toimittajakunta punastelee, kun woke-journalisminsa murenee palasiksi, ja äänessä heitä puolustelemassa ovat median näennäisasiantuntijat: entiset valheiden virran soutajat. 

Hullut pakottivat ajatuspajaa itsesensuroimaan kriittisen tutkimukseni opetus- ja kulttuuriministeriön taloudellisen painostuksen vuoksi. Keksivät kuitenkin lopulta erään todellisen syyllisen ja sensuroivat nyt häpeilleen 551 Matti Kuuselan kirjoittamaa juttua.

Pahinta on, ettei Kuuselan harjoittama journalismi ole yksittäistapaus.

Muistatte kai Eero Mäntymaan ja Jessica Stolzmannin valejutut Ylellä? He sepittivät tarinan Suomesta karkotetusta Alista ja hänen muka kovasta kohtalostaan, joka paljastui sittemmin valeeksi. Vale tosin saattoi vaikuttaa jopa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle langettamaan päätökseen (aiheesta täällä, täällä, täällä ja täällä).

Mäntymaa ja Stolzmann saavat ilmeisesti jatkaa Yleisradiossa, kuten suuri joukko muitakin roskajournalismin tekijöitä, joita on kaikkialla median turvamuurien ja heidän edunvalvontajärjestöjensä takana.

Plagioinnista oivallisen esimerkin puolestaan antoi Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson naisten historiaa käsittelevässä feministisessä tietokirjassaan, jota ehdittiin myydä yli 10 000 kappaletta ja joka toi tekijälleen myös suuren kasan rahaa. Tekijänoikeusneuvosto tuomitsi kirjan (tekijän nimeä mainitsematta), ja toimittajakollegat yrittivät selittää kymmenien asiakohtien plagioinnit pois. Journalistiliitto antoi Petterssonille luvan jatkaa tehtävässään, kunnes löylyä kertyi liikaa.

Kukapa voisi unohtaa myöskään alpakkakohua, jonka lietsomiseen valtamedia hurahti, vaikka perusväittämät olivat sosiaalisessa mediassa esitettyjä valheita? Ne menivät läpi Ylen ja Helsingin Sanomien faktantarkistuksesta kuin palava bensavana, kun tarkoitusperä oli äärivasemmistolainen. Käsittelin sitäkin tarinointia teoksessani Totuus kiihottaa (s. 104).

Huono kirja ja noin ei pitäisi sanoa, sanoivat toimittajat ja poliitikot tutkimuksestani. Mutta kukaan ei ole tähän päivään mennessä pystynyt osoittamaan, ettei se, mitä sanon, pitäisi paikkaansa. Ja vain tämä on filosofian näkökulmasta ratkaisevaa.

 

Media ei kuulu tieteen maailmaan

Toimittajien omallakehulla, narsismilla, sosiaalisella korrupoituneisuudella ja sisäänpäinlämpiävyydellä ei ole äärtä eikä rajaa. Myös myrskyn silmässä nyt oleva Matti Kuusela palkittiin aikoinaan tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla, tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnolla, Sanomalehtien liiton Vuoden paras sanomalehtijuttu-tunnustuksella ja Bonnierin Vuoden juttu” -palkinnolla. Palkitsijana on toiminut muun muassa edellä mainittu ylioppilas Merja Ylä-Anttila omassa ylevyydessään.

Pidän opetus- ja kulttuuriministeriön byrokraattien suorittamaa rahoituksen takaisinperintää parhaana minulle osoitettuna palkintona, sillä mitäpä muuta puoliksi oppineilta pölkkypäiltä voisi odottaa.

Yleisöt haluavat uutisilta totuutta, eivät storytelliä.

Nykymedia on sekaisin kuin piispanhattu, ja toimittajat irvistelevät mediaseksikkäästi kuin kameli, jolla on ientulehdus.

Uutisten ohella myös asiajournalismi kärsii kynsin hampain kiskotusta yleisöjen kalastelusta, jolla yritettäneen lepyytellä tuottajia, mainostajia ja vihervasemmistolaisia feministejä, ilmastohysteerikkoja ja muita nykyajan käärmeöljykauppiaita.

Yleisradion faktajournalisminkirkkaimpia hedelmiä on juttu Omena päivässä pitää aivohalvauksen loitolla”, joka kiertää medioiden sivuilla eräänlaisena klikkiuutisena ja keinotekoisena täytejuttuna. Tosiasiassa kyseessä on vain englantilainen sananlasku lääkärin loitolla pitämisestä eikä mikään kolesterolilääke tai amyloidiplakkien liuotushoito.

Tutkimustulosten yksipuolinen ja holtiton referointi voi vaarantaa yleisöjen terveyden, jos ihmiset ottavat kyseisen uutispopulismin todesta ja korvaavat tieteen luontaislääketieteellä.

Kyse on silloin edellä mainitsemastani lehdistöreportaasitieteestä, jonka mukaisesti toimittajat päättävät, mitä tieteilijä sanoo ja välittävät, kiteyttävät, tiivistävät, supistavat, täydentävät ja valikoivat tulkintansa yleisöille.

Totuus on, että media ei kuulu tieteen maailmaan tiedekustantamista lukuun ottamatta, mutta sekin on suureksi osaksi vihervasemmistolaisen vertaisvartioinnin kourissa.

Ei ole toimittajien asia arvostella heistä kirjoitettuja tutkimuksia eikä arvioida itsestään esitettyjä tieteellisiä analyysejä saati päättää niiden relevanssista.

Uutisjournalismi on nykyisin kuin dinosaurusten taru.

Katselin äsken valtavirran naturalistiselta TV-kanavalta National Geographicilta dokumenttia nimeltä Meret ilman vettä: Dinosaurusten aika, jossa rakenneltiin monipolvista legendaa erään dinosaurusfossiilin elämänkaaresta, ihonväristä, kellumisesta kaasutäytteisenä ruumiina ja lopulta uppoamisesta merenpohjan sedimentteihin ylösalaisin.

Juttu oli kuin mätäkuun 2022 mediakertomus mursusta ja sen kovasta kohtalosta.

Lopulta ohjelmassa päädyttiin pohtimaan, miksi tyrannosauruksia on löydetty joukkohaudoista. Olivatko ne sosiaalisia ja oliko niillä kulttuuria? Hyvä tarinallinen vastaus voisi olla, että ne harjoittivat uskontoa ja edustivat siis esikristillistä ajattelua. Tämä tarinointi voisi ehkä tyydyttää myös Päivi Räsästä.

Kyseinen mielikuvituksen rääkkääminen vie tosiasiassa pohjaa myös tieteellisten kehityskertomusten uskottavuudelta.


Aiheesta aiemmin

Avoin kirje viestinnän professorille

Uusi kirja: Pavlovin koirat Tieteellinen tuomio median ja byrokraattien kostosta

Esitelmä Totuus kiihottaa -kirjan julkaisutilaisuudessa (video)

Esitelmä Sananvapaus ja media -seminaarissa (video)

Keskustelua mediasta, julkisuudesta ja sananvapaudesta Dosentti-ohjelmassa (video)

7. maaliskuuta 2024

Työmiehen tuumausriihi: Kuinka kansa kiittää, kun leikkaukset alkavat, Purra?

Hallituksessa ollessaan Perussuomalaiset ovat lähes onnistuneet leipälajissaan: haitallisen maahanmuuton rajoittamisessa. Tosin itäraja on pantu kiinni pääasiassa muista syistä kuin puolueen vaatimusten vuoksi, ja työperäistä maahanmuuttoa pitäisi edelleen suitsia, sillä vaade huippuosaajien laivaamisesta Akavaan on Kokoomuksen junailema työmarkkinapoliittinen vipu.

Asunto- ja sosiaalipolitiikassa Perussuomalaiset ovat kävelleet Säätytalolta asti Kokoomuksen ja muiden Disney-puolueiden pillipiiparoimina. Perussuomalaiset ovat käytännöllisesti katsoen pettäneet vaalilupauksensa, jonka mukaan kansalaisten perusturvaa ei huononneta.

Esimerkki perussuomalaisten petoksesta: perusturvaa huononnetaan monin tavoin.

Säästeliäs taloudenpito on sinänsä kannatettava tavoite, mutta perusturvasta ottaminen ja samanaikaiset veronalennukset hyvä- ja suurituloisille ei ole se tapa, jolla valtiontaloutta pitää hoitaa.

Tätä lukiessanne älkää ajatelko, että minä olen kääntynyt mielipiteiltäni. Perussuomalaiset itse ovat.

En pidä tarpeellisena käsitellä ansiosidonnaisen päivärahan porrastusta enkä ensimmäisen sairauspäivän palkkaa, sillä niihin liittyvät leikkaukset ovat lillukanvarsien nipsaisuja sosiaaliturvan floorassa.

Antautuessaan perusturvan kaikkein haavoittuvimmalle alueelle, eli suostuessaan yleisen asumistuen leikkaamiseen, Perussuomalaiset on tehnyt virheen, josta on tulossa puolueen pahin moka. Aloitan siis tuumausriiheni asumistuen leikkauksista.

Kodit ovat kansalaisille pyhiä, ja asumistuesta ottaminen on märän rätin viskaamista perussuomalaisten äänestäjien silmille. Miksi?

1) Yleisen asumistuen leikkaukset kiertyvät suurimmaksi osaksi toimeentulotuen täytettäviksi, ja sitä saavat vain täysin varattomat, joita usein ovat maahanmuuttajataustaiset pakolaiset ja turvapaikanhakijat sekä suomalaiset pultsarit.

2) Sen sijaan rehti suomalainen ihminen, joka joutuu työttömäksi, ei saa asumistukileikkausten kompensoimiseksi toimeentulotuesta mitään, jos hänellä on vähänkin ”helposti rahaksi muutettavaa omaisuutta”. Siksi suuri osa suomalaisista asumistuen saajista putoaa nyt mustaan aukkoon. Asumistuen leikkauksilla kannustetaan hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti täysin varattomiksi saadakseen tuloa välttämättömiin elinkustannuksiin sikäli kuin (Petteri Orpon olettamia) työn- ja tulonhankkimismahdollisuuksia ei löydy. Leikkaukset pudottavat toiseksi ja kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevat suomalaiset samaan kaaderiin kaikkein huonoimmassa asemassa olevien kanssa.

3) Asumistuen poistaminen omistusasujilta kokonaan pakottaa noin 16 680 kotitaloutta myymään asuntonsa sekä muuttamaan vuokralle asumaan, mikä puolestaan nostaa Kelalle koituvia kustannuksia ja pahentaa asumistuen tarvetta; vuokralla asuminen kun on yleensä kalliimpaa kuin omistusasuntojen hoitovastikkeiden maksaminen, mihin asumistukea on tähän asti myönnetty.

4) Asumistuen lakkauttaminen omistusasujilta on ristiriidassa Kokoomuksen, kristillisten ja Perussuomalaisten julistamien ihanteiden kanssa, sillä nämä puolueet ovat vannoneet suojelevansa ihmisten koteja ja varallisuutta. Leikkausten keskellä puolueilta löytyy nyt kuin taikaiskusta 5300 euroa riihikuivaa veronmaksajien rahaa jokaiselle turvapaikanhakijalle, joka suostuu lähtemään maasta ensimmäisen kielteisen päätöksen jälkeen. He saavat roimasti enemmän kuin keskiverto asumistuen saaja vuodessa!

5) Asumistuen poistaminen omistusasujilta saattaa omistusasukkaat ja vuokralla asujat eriarvoiseen asemaan ja loukkaa perustuslaillista yhdenvertaisuutta, omaisuudensuojaa ja perusoikeutta kotiin. Asiasta on oikeuskanslerin lausunto, jossa vaadittiin perusoikeudellista kokonaisarviota.

6) Sitä hallitus ei tehnyt, koska Kokoomus taktikoi itselleen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuuden jo aiemmin, ja perustuslakivaliokunta on kiistänyt arviointitarpeen yhden äänen enemmistöllä saaden vastaansa joukon oikeustieteilijöitä. Hallitus lisäksi pilkkoi leikkaukset niin pieniksi palasiksi, että muotosyistä niitä ei tarvinnut käsitellä perusoikeuskysymyksinä, vaan ne jyrättiin läpi valheellisilla perusteluilla ja vailla vaikutusarviota ja seurausharkintaa. Oikeuskanslerin toistuvien huomautusten mukaan menettely on ollut selvästi lainvastainen.

7) Mediaanituloja tienaava kaivuri-Arska saattaa ajatella, että ”minähän en omistusasujien kuluja maksa”, ymmärtämättä kuitenkaan, että omistusasujien asumistukeen oikeuttavat hoitokulut ovat yleensä vain noin kolmasosa vuokrien tasosta. Vuokralle siirtyessään omistusasujat aiheuttavat julkiselle taloudelle moninkertaiset menot! Väittämä ”varakkaista omistusasujista” on sitä paitsi yhtä todistamaton oletus kuin Petteri Orpon väite, että saksiminen työllistää. Asuntojen pakkomyynneistä voi jäädä luu käteen sekä omistusasujille että heitä lainoittaneille pankeille.

8) Asumistuen tason leikkaamisella ja varallisuusharkinnan sisällyttämisellä asumistukeen ei saavuteta tavoiteltua päämäärää, toisin sanoen valtiontalouden säästöjä, sillä menot kiertyvät suureksi osaksi toimeentulotukeen, paitsi niiden osalta, jotka jäävät väliinputoajiksi ja joita kohtaan uudistus on sosiaalisesti rapauttava.

9) Varallisuusharkinnan sisällyttäminen yleiseen asumistukeen tekee siitä toimeentulotuen kaltaisen ja tarveharkintaisen kannusteloukun, josta ei nousta työelämään viimeisen pultin pettämisen pelossa. Siten se toimii samoin kuin 300 euron ansiotulovähennyksen poistaminen, toisin sanoen lannistavasti: ei kannata tienata eikä vaurastua, koska tarveharkinta polttaa etuudet.

10) Äkillinen muutos asumistuen kaltaiseen ensisijaiseen perusetuuteen tuottaa epävarmuutta ja vähentää elämän suunniteltavuutta, jonka pitäisi olla luotettavan asuntopolitiikan pohjana. Asumistuen huonontaminen on vastoin sosiaaliturvan heikentämiskieltoa, jonka tarkoitus on estää alentamasta perusturvaa tilanteissa, joissa kustannustasossa ei tapahdu vastaavaa alenemista.

11) Koska asumistuen kautta on rahoitettu asuntojen rakentamista, asumistuen leikkaaminen heijastuu negatiivisesti myös asuntojen tuotantoon ja pahentaa rakennusteollisuuden lamaa sekä lisää alan työttömyyttä. Tämän tuloksena joka viides raksaduunari onkin jo työtön, ja rakennusalan konkursseja on tullut vuodessa noin 700.

12) Asumistukien leikkaukset ovat pois myös sijoittajaporvarien omista lompakoista, mikäli Kokoomuksen märkä uni toteutuu ja markkinavuokrat asuntosijoittajien kauhuksi laskevat.

13) Koska suuri osa niistä omistusasujista, jotka saavat asumistukea asuntojen hoitokuluihin, asuvat pankkien rahoittamissa asunnoissa, voivat asumistuen lakkauttamisesta seuraavat pakkomyynnit johtaa asukkaiden kärsimiin myyntitappioihin ja pankkien luottotappioihin, joita rahoittaakseen pankit hakevat pankkitukea valtiolta.

14) Kelvoton asuntopolitiikka uhkaa jatkua myös asumisoikeusasuntojen ARA-rahoituksen lopettamisella, mikä tekee lopun aso-rakentamisesta. Asukkaiden ja omistajayhtiöiden yhteisen kannanoton mukaan se on pahimmalla tavalla ”epäonnistunutta ja kokonaisedun vastaista”, sillä ”ARA-tuotannon merkittävä vähentäminen vaikeuttaa muun muassa pieni- ja keskituloisten ihmisten hakeutumista uusille ja kehittyville alueille ja heikentää erityisesti kaupunkikeskusten palvelualojen työvoiman saatavuutta.” Eräs kokenut rakennusneuvos sanoo aso-rakentamisen lopettamista suoraan typeräksi.

Nämä kaikki asuntopoliittiset virheet muodostavat nykyhallituksen ”taksiuudistuksen”, jonka mittakaava tosin on tuota erehdystä paljon suurempi. Vaikutusarviot jätettiin ylenkatsellisesti tekemättä, omistusasujien kodinturva ja omaisuudensuoja raiskattiin, ja yksinkertaisesti oletettiin, että leikkaaminen säästää.

Siinä perussuomalaista asuntopolitiikkaa?

Perussuomalaiset eivät ole tietenkään tätä kaikkea keksineet, eivät puoliakaan. Nämä asuntopolitiikan huononnukset ovat lähtöisin vastuuministereinä toimivien kokoomuslaisten, eli asuntoministeri Kai Mykkäsen, perusturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen sekä napamies Petteri Orpon, vaatimuksista.

Mutta poliittisen kannatustappion niistä kärsinee yksin Perussuomalainen puolue. Kokoomuksen äänestäjiin nämä leikkaukset eivät pure, mutta perussuomalaisiin ne taitavat purra.

Ministeripoliitikkojen olisi syytä ymmärtää asia, jonka sanoin jo tämän kirjoituksen alussa: asumistukeen ei pitäisi kajota, koska se on pyhä, aivan niin kuin kodit ovat ihmisille pyhiä.

Muussa tapauksessa seuraukset ovat tuhoisia, ja kansa kiittää tavalla, jonka se osaa.


”Perusturvasta ja pienituloisilta ei leikata”

En ole suinkaan ainoa, joka on arvostellut hallituksen talous- ja sosiaalipolitiikkaa. Myös etevä taloustoimittaja Jan Hurri, joka on aiemmin kirjoittanut lämpimästi Perussuomalaisten eurokritiikistä, kritisoi nyt suurituloislle annettavaa miljardien veroalennusta ja samanaikaisia perusturvan leikkauksia (täällä ja täällä).

Laitetaanpa tähän myös muutama kohta Petteri Orpon hallituksen ohjelmasta:

”Suomi on luottamuksen yhteiskunta, jossa toteutuvat turvallisuus ja oikeudenmukaisuus. Oikeusvaltio on yhteiskunnan selkäranka. Viranomaiset luovat edellytyksiä hyvälle arjelle. Suomi edistää kaikessa toiminnassaan demokratian, kansalaisyhteiskunnan, perus- ja ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltion periaatteita.

Hallitus vahvistaa oikeusvaltion perusrakenteita valmistelemalla ja panemalla täytäntöön Suomen neljännen kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman.”

Samaa hallitus korosti esityksessään HE 9/2023:

Erityisen tärkeää on arvioida huolellisesti esitettyjen muutosten perus- ja ihmisoikeusvaikutukset sekä vaikutukset hyvinvointialueiden talouteen.

Edellä sanottu on jyrkässä ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä hallitus on tekemässä kansalaisten perusturvalle.

Itse en tiedä halveksuttampaa tapaa säästää valtion menoissa kuin ottaa heikkotuloisilta, ajaa ihmisiä pois kodeistaan ja antaa samanaikaisesti veronalennuksia hyvä- ja suurituloisille. Ja väittää toisesta suupielestään toteuttavansa ihmisoikeuksia!

Todistamatta on Orpon toistelema oletus, että asumistuen leikkaaminen tuottaa satatuhatta työllistä. Miten muka? Sosiaalietuuksien huonontaminen ei luo tähän maahan yhtään työpaikkaa, ei kohtauta töitä eikä tekijöitä eikä pätevöitä ihmisiä työelämään.

Tieteellinen totuus on, että yhden prosenttiyksikön veronalennuksilla puolestaan ei ole työllistymiseen eikä työintoon minkäänlaista vaikutusta.

Vahvimmin työelämään motivoi mahdollisuus vapautua tukiriippuvuudesta, mutta siihen hallituksen toimet eivät kannusta. Päinvastoin: ne lisäävät ihmisten tuentarvetta.

Hallituksen tulkinta yleistulosta on todennäköisesti vain kiertoilmaus kaikkien työttömyysetuuksien ja asumistuen tekemiselle toimeentulotuen tapaiseksi, toisin sanoen tarveharkintaiseksi ja varallisuudesta riippuvaiseksi.

Se olisi katastrofi koko sosiaaliturvajärjestelmälle, koska siten kaikkia ihmisiä kannustettaisiin hakeutumaan mahdollisiman nopeasti varattomiksi ja heidät ohjattaisiin kannusteloukuista pahimpaan: toimeentulotukeen.


Miten valtion menoista pitäisi säästää ja taloutta tervehdyttää?

Minulla on valtiovarainministeriölle enemmän hyviä ohjeita kuin Imelda Marcosilla on kenkiä. 

Antakaapa siis, kun kerron, kuinka valtion menoista pitäisi säästää:

1) Alentamalla valtion virkamiesten, työntekijöiden ja kansanedustajien palkkoja 10–15 prosenttia sekä lopettamalla suojatyöpaikkoja etenkin maahanmuuton, kulttuurikoordinaation ja virkamiestyönä tehtävän luonnonsuojelun ja muun vihervalvonnan piiristä. Purkamalla ongelmaksi koettua byrokratiaa ja lakkauttamalla tarpeettomia, tuottamattomia ja haitallisia virkoja kaikkialta valtionhallinnosta.

2) Pidättäytymällä EU:n tukipakettien rahoittamisesta, johon on kaatunut useita miljardeja.

3) Perumalla hallintohimmeli nimeltä ”Sote” sekä sen ”aluevaltuustot”, ”hyvinvointialueet” ja muut käsitekäppyrät, joiden kautta tehokkuus on uhrattu byrokratialle ja jotka ovat lisänneet julkisen talouden menoja ja pahoinvointia yli 6 miljardilla eurolla!

4) Purkamalla sertifikaatteja, standardeja ja paragrafeja sekä vähentämällä etenkin ympäristöhallinnon kuluja, jotka johtuvat ylimitoitetusta ilmastopolitiikasta. Panemalla vihersiirtymäksi sanottu rahahorna ja kansainvälinen päästökauppa tauolle. Kumoamalla vihersosialismia edustavat väitteet ”luontokadosta” ja ”hiilinielujen” tarpeesta sekä torppaamalla taksonomia-asetukset ja ennallistamisvaateet, jotka loukkaavat perustuslaillista omaisuudensuojaa ja yksilöiden oikeutta päättää metsävarallisuudestaan. Suomen tulisi lopettaa ylimitoitetut pyrkimykset olla kokoaan suurempi maa ilmaston- ja luonnonsuojeluasioissa.

5) Pidättäytymällä varainsiirtoveron alennuksista, koska ne hyödyttävät vain parhaiten tienaavaa desiiliä (10 prosenttia) suomalaisista (aiheesta täällä).

6) Perumalla kaikkiin, myös alimpiin tuloluokkiin, suunnitellut ansiotuloveronalennukset. Ne ovat valheellisia jo siksikin, että pieni- ja keskituloiset eivät nykyisinkään ole nettoveronmaksajia – joten miten heidän verotustaan voitaisiin vielä nykyisestä alentaa? Poistamalla listaamattomien yhtiöiden osinkotulojen verovapaudet. Tulojensiirrot tapahtuvat Suomessa vähävaraisilta hyvin tienaaville nykyajan torpparilaitoksen, eli vuokrakiskonnan, korkojen ja osinkojen sekä työterveyshuollon, lounasetujen ja sähköautoilun veroetujen kautta, joita työttömillä ei ole edes varaa harkita, ja siksi tarvitaan toisensuuntaisia tulonsiirtoja.

7) Laittamalla suuret infrastruktuurihankkeet (kuten Hailuodon silta 121 miljoonaa euroa = noin 121 000 euroa / asukas) jäihin ja lopettamalla puheet ”Turun radan” nopeuttamisesta, joka VVM:n ja LVM:n aiemman selvityksen mukaan olisi taloudellisesti kannattamatonta. Sorateiden kansalaisille, joiden kulkuyhteydet rappeutuvat, on mahdotonta perustella Turun kiskojen kiillottamista miljardirahoituksella vain siksi, että Petteri Orpo pääsisi nopeammin vaalipiiriinsä. Kyseessä on siltarumpupolitiikan pömpöösi ökyröyhtäys, ja on käsittämätöntä, että myös PS on mennyt ”Turun tautia” potevan sosiaalisen korruption takaajaksi. Myöskään 2,9 miljardia maksavaa uutta ”lentorataa” ei pääkaupunkiseudulle tarvita.

8) Käymällä yritystuet ja maataloustuet tiheällä kammalla läpi, sillä niillä on usein tekohengitetty elinkelvotonta toimintaa, eikä maataloustukien yli 2 miljardin euron potista ole leikattu juuri mitään. Molempia on jaeltu yhtä avokätisesti kuin koronatukia.

9) Laittamalla kontrollin alle Suomen Akatemian tutkimusrahoitus, jolla on tuettu tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti perusteettomia kehitysmaapoliittisia, ympäristöpoliittisia ja yleissekavia hankkeita ”tieteen” kaavussa.

10) Lopettamalla tendenssitutkimusten ja suuruudenhullujen agendahankkeiden (kuten THL:n ”Suomi 100” ja OKM:n ”Suomi liikkumaan”) rahoittaminen sekä yliopistoissa että valtionhallinnossa.

11) Purkamalla eduskunnan alainen Sitra ja sen miljardivarallisuus, sillä kyseisessä säätiöpohjaisessa instituutiossa tehdään läpikotaisin tarkoitushakuista, setelinvihreää ja epätieteellistä kurpitsatutkimusta ”tulevaisuudentutkimuksen” nimellä, ja Sitra toimii pelkkänä suojatyöpaikkana poliittisille pudokkaille ja nousukkaille.

12) Puolittamalla Yle-vero ja Yleisradion kulut, joihin hallitusohjelmassa ei uskallettu puuttua Kokoomuksen ja Perussuomalaisten lupauksista huolimatta lainkaan (ilmeisesti toimittajien pelossa).

13) Jäädyttämällä koulutusmenot, sillä koulujen ongelma ei ole taloudellisten voimavarojen puute, vaan ongelma on laadullinen: väärät toimintamenetelmät (kuten inkluusio, tasoerojen kiistäminen ja sekavat monimuotoiset luokkasisustukset), jotka pitäisi korvata hyviksi havaituilla metodeilla, kuten tasokursseilla ja opettajakeskeisellä opetuksella. Se ei maksaisi mitään.

14) Kieltäytymällä vastaanottamasta turvapaikanhakijoita ja kotiuttamalla täällä oleskelevat tilapäistä suojelua nauttivat ja palautettaviksi määrätyt laittomat oleskelijat lähtömaihinsa halvinta kulkuneuvoa käyttäen. Avaamalla itäraja yhteen suuntaan: Suomesta ulospäin. 

15) Kohtuullistamalla Ukraina-tuet, joita Suomi on antanut 2,9 miljardin euron arvosta. Viimeisimpään tukipakettiin kipattiin asumistukileikkausten säästöt, ja tuhoutui mahdollisesti jonkun suomalaisen kodinturva. Kaltaisemme rutiköyhän maan ei ole järkevää käydä suurten maiden välisiä sotia, sillä me teemme valtaosan Naton Venäjä-rajan valvonnasta omin kustannuksin jo.

16) Lopettamalla kehitysapu ja kaikki valtion tuet uskonlahkoille, lähetystyölle ja kukkahattuyhdistyksille, joille hallitus nyt (ilmeisestikin krisujen vaatimuksesta) kätilöi runsaat avustukset.

17) Lopettamalla jälkimodernien feministien, queer-teoreetikoiden, identiteettipoliitikkojen, tendenssimäisten tutkijoiden ja muiden valetieteilijöiden tiedepoliittinen ruokkiminen yliopistoissa ja kaikkialla muallakin.

18) Luomalla negatiivisen tuloveron kaltainen perustulojärjestelmä, jossa ei ole varattomuusehtoa ja joka takaa tonnin käteen jokaiselle työelämän ulkopuolella olevalle korvaten työttömyysetuudet, opintotuen, kansaneläkkeet ja takuueläkkeet sekä suurimman osan toissijaisista tuista. Esittelin sen jo kirjassani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005, 2. p. 2010, 3. p. 2015). Perustulon kautta ei jaettaisi entistä enempää rahaa, ja rahoitus järjesteltäisiin tukien välisillä siirroilla: lopettamalla ansiosidonnaiset työttömyysetuudet kokonaan sekä potkaisemalla Kelan kuitintarkastajat perustulolle, jolloin valtion varoja säästyisi.

19) Säätämällä laki, joka pakottaisi työnantajia valitsemaan työpaikkaan aina ensisijaisesti suomalaisen työntekijän. Hoiva-alaa lukuunottamatta Suomessa ei ole pulaa paljon hehkutetusta ”koulutetusta työvoimasta” eikä ”huippuosaajista”, vaan jokaiseen korkeakoulutusta vaativaan työpaikkaan on jatkuvasti kymmenien hakijoiden mausoleumijono. Epäsuhta on jo määrällisesti kiistaton fakta: Suomessa on vuoden 2024 alkupuolella työttömiä 231 000 ja avoimia työpaikkoja 151 400, ja työttömyys on kasvanut vuodessa 20 000:lla. Ne, jotka työpaikan saavat, toimivat usein koulutustaan täysin vastaamattomissa tehtävissä ja huonommalla palkalla.

20) Tiukentamalla ulkomaisen työvoiman tarveharkintaa. Lopettamalla työpaikkojen myöntäminen ulkomaalaisille yliopistoissamme ja korkeakouluissamme sekä tekemällä opiskelemisesta täysiarvoisesti maksullista kaikille ulkomaalaisille.

Sopetutustoimien suhde pitäisi mitoittaa päinvastoin kuin on aiottu, eli yksi kolmannes pitäisi tuottaa leikkauksilla ja kaksi kolmasosaa veronkorotuksilla.

Lisäksi esitän, että asumiseen liittyvät asiat siirrettäisiin ympäristöministeriöstä valtiovarainministeriöön tai sosiaali- ja terveysministeriöön, sillä asuminen on etupäässä taloudellinen ja sosiaalinen asiakysymys eikä mikään ympäristöpoliittinen ongelma. Sen jälkeen vihersosialismia harjoittava ympäristöministeriö pitäisi lakkauttaa.

Näiden todellisten ja hyödyllisten toimien sijasta hallitus jyrsii kansalaisten perusturvaa näperrelläkseen veronalennuksia lääkäreille, sianajajille ja muille ylipalkatuille plebeijeille, jotka nauttivat tuloja toisten ihmisten kivuista ja vastoinkäymisistä.

Pelkästään edellä nimeämilläni toimilla voitaisiin kattaa valtionbudjetissa oleva 10–14 miljardin euron vaje. Kepulainen Sote-himmeli nosti byrokratiamenoja 6,4 miljardilla, ja Kokoomuksen tukemaan EU:n elpymispakettiin humahti 6,6 miljardia, eikä tuossa ole vielä nousseiden korkokulujen osuus!

Aivan pian Bryssel lähestyy suomalaisia jälleen käsi ojossa, kun koronarahastoksi sanotun elpymisrahaston varat Italian, Espanjan, Portugalin ja Kreikan tukemiseen ehtyvät.

Espanja kuittaa koronarahastostaedelleen 163 miljardin hillot, eli kaksinkertaisesti Suomen valtionbudjetin verran rahaa, kun taas Suomi saa vain 1,8 miljardia, vaikka meidät pakotettiin pönkittämään rahastoa 7,2 miljardilla.

Tätä Kokoomus päätti tukea jo oppositiosta, ja nyt se vaatii sitä hallituksessa. Koska hallitus ei ole tehnyt mitään bruttokansantuotteen ja kansantulon parantamiseksi, on selvää, että valtion velanotto jatkuu, kun kassakoneen tulopuoli ei kilise.


Kokoomus laittoi perussuomalaiset povitaskuunsa

On hallituksen ehdotuksissa jotain hyvääkin, kuten vientivetoinen palkkamalli. On mahdotonta ajatella, että sekundäärisektorin huoltavilla aloilla maksettaisiin korkeampia korotuksia kuin vientialoilla, jotka tuottavat yhteiskuntaamme lähes kaiken jaettavissa olevan pätäkän.

Perussuomalaiset ovat myös onnistuneet estämään ainakin kaksi Kokoomuksen haluamaa asiaa, kuten yleissitovuuden poistamisen ja EU:n ulkopuolisen työvoiman tarveharkinnan lopettamisen sekä yrittäjien esityksen toisin sopimisen oikeudesta.

Suomalaisille parempi hallitus olisikin tullut Perussuomalaisten ja SDP:n kesken, sillä säästötoimien preferenssit olisivat olleet lähempänä toisiaan.

Ongelman aiheutti Sanna Marin, joka sulki typeryydessään ensin Perussuomalaiset ja sitten myös demarit pois hallituksesta uppiniskaisen maahanmuuttokantansa ja rasismiväitteidensä vuoksi. Lopulta hän sulki pois myös itsensä kadoten kypsymään.

Parempi hallitus olisi voinut tulla jopa Kokoomuksen ja SDP:n kesken, koska silloin porvareilla olisi ollut vastavoima hallituksen sisällä.

Ihmisellä on vasen jalka ja oikea jalka, jotta voi kävellä. Tänään hypitään oikealla jalalla ja viimeksi pelkästään vasemmalla. Vastakkainasettelut eivät vähene niitä lisäämällä.

Nyt Kokoomus sai kaiken ja vasemmisto ei mitään, ja se oli demareilta tyhmää. Viisari meni laidasta toiseen, ja se ei ole hyväksi, sillä tämän päivän vallanpitäjät ovat huomisen oppositio.

VVM puolestaan laukkasi Purran ohjaksissa harhaan. Syy on budjettipäällikön, lastensukkia TV-haastatteluissa käyttävän ja huumetatuointia kantavan valtiotieteiden maisteri Mika Niemelän, joka on Kokoomuksen etäispäätteenä syöttänyt Purran talous- ja lakiteknokraattiselle avustajakaartille kokoomuslaista kalanmaksaöljyä.

Leikkaaminen ei toimi. Budjettipäällikkö sanoo, ettei viitsi selittää, koska pitää kansalaisia niin tyhminä, etteivät he kuitenkaan ymmärtäisi.

Leikkaaminen ei toimi, koska se ei luo maahaan Petteri Orpon lupaamia 100 000 työllistä, vaan THL:n vaikutusarvion mukaan pudottaa noin 100 000 ihmistä toimeentulotuelle, ja toimeentulotukimenot kasvavat noin 30 prosenttia! Tämä on tutkimuksellinen totuus.

Lasisilmä-Petterin leikkauspolitiikka ei toimi, koska psykologinen vaikutus ei ole kannustava vaan komenteleva ja lyttäävä. Logiikka on ultimatumin kaltainen: työntekijäosapuolen joko on tehtävä sellaisia päätöksiä kuin Kokoomus ja EK tekisivät tai hallitus pakottaa siihen lailla!

Piiskaamalla ei tosiasiassa tuoteta yhtään työllistä, koska ongelmana ei ole tähänkään asti ollut Orpon olettama työhaluttomuus vaan pula työpaikoista ja työnantajien haluttomuus palkata yli 40-vuotiaita. Ongelma on seuraava:

1) Työvoimaa tarvitaan aloilla, joille toimettomilla ei ole pätevyyyttä, ja ihmisillä puolestaan on pätevyyksiä aloille, joilla ei ole työpaikkoja. Tätä ongelmaa ei voida ratkaista perusturvaa leikkaamalla vaan koulutuspolitiikalla, mutta sen parantamisesta ei ole puhuttu mitään.

2) Työpaikkoja taas on siellä, missä ei ole työttömiä, ja työttömiä on niillä paikkakunnilla, joilla ei ole työpaikkoja. Myöskään tätä ongelmaa ei voida ratkaista leikkaamalla perusturvaa vaan asuntopolitiikalla, mutta nyt hallitus tekee kasvukeskuksiin siirtymisestä entistäkin vaikeampaa laittamalla esimerkiksi asumisoikeustalojen rahoituksen jumiin.

Kokoomuksen ja Perussuomalaisten yhteinen tietämättömyys, taitamattomattomuus ja perehtymättömyys suomalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään näkyy siinä, että toimeentulotukeen (jonka saajista suhteettoman suuri osuus on maahanmuuttajia), tehdään kyllä vuotuiset indeksikorotukset, mutta kansalaisten perusturvasta (kuten asumistuesta) leikataan!

Purrasta on tullut valtiovarainministeriöön pirttihirmu, joka vaatii lisäsopeutuksina muun muassa ruoan arvonlisäveron korottamista, mutta työn ja yritysten verottamista hän ei kasvattaisi. Ruoan arvonlisäveron korottaminen iskisi pahasti nimenomaan vähävaraisiin ihmisiin, jotka kärsivät jo nyt tehdyistä leikkauksista.

Ruoan hinnannoususta kärsivät eniten Purran omat köyhät ja keskiköyhät äänestäjät, ja rasitteiden kasaaminen vähävaraisille siis jatkuu. Samalla jatkuvat myös hyväosaisten ansiotulojen verohelpotukset ja valtion velanotto, jota ei voida kuitenkaan Petteri Orpon velkakatolla katkaista.

Valtion velkavana valuu solkenaan nyt hyvä- ja suurituloisten tileille.

Tosiasia on, että mikäli on työ- tai yritystuloa, on varaa maksaa myös veroja.

Ja nuo tulot ovat yleensä toisten ihmisten käsistä lähtöisin: niin kuninkaiden, kansanedustajien kuin kauppiaidenkin tulot. Joten työn, palkkatulojen ja yritystoiminnan runsaampi verottaminen olisi aivan oikein.

Ansiotulojen verottaminen näyttää olevan kuitenkin hallitukselle pyhä lehmä, johon ei kosketa. Sen sijaan hallitus suunnittelee muun muassa kiinteistöveron korottamista, vaikka kiinteistövero ei ota ollenkaan huomioon verotettavan veronmaksukykyä. Tämä on politikointia, jota en voi missään tapauksessa kannattaa.

Jos ansiotulojen sijasta verotetaan varallisuudesta (kuten kiinteistöistä), se on omaisuuden poisverottamista, eli sosialismia porvarihallitukselta!

Saksiminen ei laita myöskään valtiontalouden tulopuolta laulamaan. Voidaan kysyä, mitäs sitten, kun leikattava loppuu. Ongelmahan on juuri se, että leikattavaa on valtiontalouden alijäämätilanteessa aina vähemmän kuin pitäisi säästää.

Ei kauppiaankaan kannata myydä mitään rahattomille. Samaan tapaan Purran ei kannattaisi leikata niiltä, joilla ei mitään ole, eikä tyhjästä utareesta voi lypsää.

Lähes kaikki minimisosiaalietuuksiin, kuten asumistukeen, kohdistuvat leikkaukset kiertyvät ns. sirkulaatioilmiön kautta toimeentulotuen menoksi, paitsi niiden osalta, joilla on vähänkin varallisuutta ja jotka putoavat leikkausten absoluuttisuuden ja rapautumisen kautta ennen pitkää toimeentulotuelle.

Menopuolen kasvusta taas ei sovi syyttää Orpon hallitusta. Maahanmuutto on lähettänyt sosiaalikulut omalle kiertoradalleen, ja vihervasemmisto kaatoi rahaa seinähulluun ilmastohumppaan, vihersiirtymään ja energiaseikkailuihin. Siinä on syy, ja hallitukset ovat ikuisessa silmukassa, jos kansainvälisiin hölmöyksiin ei kosketa.

Purran VVM yrittää nyt paradigmanmuutosta, joka ei tule onnistumaan ilman, että siirrytään Albanian tai Pohjois-Korean tapaiseen komentotalouteen. Hän sanoi, että olemme tottuneet elintasoon, jota emme ansaitse, mutta ei tarkentanut, ketkä me.

 

Kansa entistä pahemmin kahtia

Hallitus puolustautuu väitteellä, että jos se ei nyt toimissaan onnistu, tulevaisuudessa pitää leikata vielä enemmän. Voin varmentaa, että ei onnistu, koska keinot ja välineet ovat menoja lisääviä.

Noin puolet kansalaisista uskonee hallituksen liturgiaan ja kiristelee masokistisesti vöitään oletuksena, että leikkaaminen säästää, vaikka todennäköisesti se lisää valtiontalouden menoja välillisten kulujen kautta.

Myös priorisointi menee pieleen.

Asumistuen lakkauttamisella omistusasujilta VVM olettaa säästävänsä noin 37 miljoonaa, mikä hallituksen mielestä on paljon, kun taas pelkkä raketinheitinten päivitys maksaa enemmän kuin kaikkien asumistukileikkausten tuottama säästö, eli 450 miljoonaa! Se on hallituksen mielestä ilmeisesti vähän.

Omistusasujien tuen lopettamisella ei pystytä rahoittamaan edes presidentin virka-asunnon saneerausta, joka maksaa 55 miljoonaa euroa.

Näin kansalaisten turvallisuus muka lisääntyy, vaikka noin 17 000 kotitaloudelta vedetään kokonaan matto alta ja toimeentulotuen saajiakin pakotetaan kodeistaan evakkoon.

Mitä turvallisuutta se sellainen on? Pitäisi varoa romuttamasta kansalaisten omassa elämässään kokemaa turvallisuutta korostettaessa ulkoista turvallisuutta.

Perusetuuksiin panostaminen olisi hyvä elvytyskeino, koska perusetuuksilla ostetaan perunoita, porkkanoita ja muita kotimaisia hyödykkeitä, kun taas hyvä- ja suurituloisille annetut verojenkevennykset päätyvät ulkomaisiin tuontitavaroihin: Louserit Vuittuun, Calvin Kleiniin, osakkeisiin, limusiineihin, matkoihin ja muuhun luksukseen. 

Eipä siis ihme, että kauppataseen alijäämä pahenee.

Hallituksen toimenpiteiden tuloksena tämä maa jakautuu entistä pahemmin niin sanotun kahden kolmasosan diktatuuriin ja yhteiskunnan syrjäyttämään kolmannekseen.

Yllättävintä perussuomalaisten kansoittamassa hallituksessa on, että se korottaa suurperheiden lapsilisiä. Kelan tiedotteen mukaan:

Monilapsisten perheiden lapsilisiin tulee korotus 1.1.2024 alkaen. Perheen neljännestä lapsesta maksettavan lapsilisän määrä suurenee 10 eurolla 173,24 euroon kuukaudessa. Viidennestä ja jokaisesta seuraavasta lapsesta maksettava lapsilisä suurenee niin ikään 10 eurolla 192,69 euroon kuukaudessa.

Voidaan kysyä, ketkäs niitä monilapsisia suurperheitä Suomessa perustavatkaan, kun kantaväestöön kuuluvilla palkansaajilla niihin ei ole enää varaa.

Ehkä suurperheitä perustavatkin lähinnä ne väestöryhmät, jotka täyttävät omistamis-, sivistymis- ja yritteiliäisyysvihamielisen toimeentulotukijärjestelmän köyhyys- ja varattomuusihanteet. Ja taaskin hallituksen politiikka tukee vain ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevia”, mikä on kiertoilmaus pakolaisina ja turvapaikanhakijoina maahamme tulleille.

Toistuu siis sama kuin asumistukea leikattaessa: menot kiertyvät toimeentulotukeen, jota saavien joukossa on väestösekvensseihin suhteutettu yliedustus maahanmuuttajilla ja jota eivät kipurajalla olevat (yli 1000 euroa pankkitilillä) suomalaiset saa. Tätä on nyt sitten ”suomalaiset ensin -politiikka. Tämä kaikki on kantasuomalaisia syrjivää ja yhdenvertaisuuden vastaista politiikkaa.

Yksi syy suomalaisten itsensä lisääntymättömyyteen on feministien lietsoman seksinvastaisuuden ja pelon kulttuurin ohella erityisesti toimeentulotukilaki, jonka mukaisesti ”lapsi tuo leivän tullessaan”, mutta vain jos on täysin varaton, kuten perheenyhdistämisen kautta Suomeen tullut pakolainen tai turvapaikanhakija parhaimmillaan on.

Perussuomalaisten toiminta hallituksessa on mennyt sosiaaliturvaleikkausten kohdentamisen osalta täysin päin seiniä. Syy ei ehkä ole persujen paha tahto vaan heidän tietämättömyytensä järjestelmän ominaisuuksista ja vaikutusarvioinnin sekä seurausharkinnan puute.

Hallituksen toimet syventävät myös nuorison ja ikäihmisten kuilua. Opintotuesta otetaan, mutta eläkeläiset ovat saaneet ja saavat jatkossakin indeksikorotukset työeläkkeisiinsä, koska heitä on paljon ja he ovat raivokkaita äänestäjiä.

Kokoomuksen ja Perussuomalaisten aivoriihissä on jo pitkään pohdittu, kuinka myös kansaneläkkeitä ja työeläkkeitä voitaisiin etäänyyttää toisistaan ja siten tehdä työntekoa ikään kuin jälkikäteen kannattavammaksi eläkeiässä oleville.

Tuossa elämänvaiheessa patistelu on tosin myöhäistä ja ohjaa vain Hurstin Valintaan. Leipäjonojen yksi syyhän on myös eläkeläisten asumistuen jo pitkään voimassa ollut varallisuusharkinta, jonka mukaisesti eläkeläinen ei saa asumistukea, jos hänellä on vähänkin varallisuutta. Useimmat eivät siis saa.

Kun Sipilän hallitus poisti varallisuusharkinnan yleisestä asumistuesta, se olisi pitänyt poistaa samalla myös eläkeläisten asumistuesta. Nyt myös yleisestä asumistuesta ollaan tekemässä toimeentulotuen kaltainen kannusteloukku, joka syöksee osan kansalaisista Aki Kaurismäen maailmaan.

Eikä Kokoomuksen harjoittama nylkeminen pääty suinkaan siihen, vaan se jatkuu kohdistuen seuraavaksi työelämässä ikäsyrjittyihin, kun ikääntyneiden työntekijöiden poikkeussäännöt kumotaan. Tällä tavoin entisestään huononnetaan ikääntyneiden työllistymistä.

Myöskään väite, että eläkeläisten asumistukeen ei koskettaisi, ei pidä paikkaansa, sillä hallitus jäädyttää eläkeläisten asumistuen indeksit vuoteen 2027 asti.


Politiikan anti-intellektualisointi

Kokoomuksen puuhapirkot ovat sivuuttaneet tutkimusnäytön ja seurausvaikutusten arvioinnin ja juosseet saksien kanssa.

On mielenkiintoista havaita ja todistaa, paljonko energiakriisin, korkojen nousun ja inflaation kurittamat kansalaiset innostuvat perusturvaleikkauksista, saadessaan osallistua hyvä- ja suurituloisten taloudellisiin kannustuksiin.

Kapealla kauppiaan järjellä toimiva Kokoomus on banalisoimassa ja anti-intellektualisoimassa koko yhteiskunnan korostaessaan immanentin ja materiaalisen tyän palvontaa.

Kokoomuksesta ei ole koskaan esitetty älyllisesti kehittyneitä ja selitysvoimaisia näkemyksiä yhteiskunnan rakentumisesta, kausaalisuhteista eikä riippuvuuksista, vaan se on parturien ja pullakuskien puolue.

Ei ole ymmärretty, että yksien ihmisten työttömyys on ehto sille, että joillakin toisilla vakituinen työpaikka vielä on.

Ei ole ymmärretty, että työelämän ongelma on tekijöiden ja työpaikkojen kohtaamattomuus ja yhteensopimattomuus, eikä sitä saada korjatuksi leikkaamalla vaan kouluttamalla. Kohtaanto-ongelmaa pahentaakseen hallitus lakkauttaa myös aikuiskoulutustuen.

Ei ole ymmärretty, että tärkeitä arvoja tuotetaan myös työelämän ulkopuolella, eikä kaikkea arvotuotantoa voida organisoida palkkatyöksi eikä yrittäjätoiminnaksi, ja siksi Kokoomus haluaa joko lopettaa tai kaupallistaa taiteet, kirjallisuuden, kotityön ja kulttuurielämän.

Mitä sitten on se kokoomuslainen työ? Se on sitä, kun pörssikeinottelija makaa kotidivaanilla ja käy kaverikauppaa osakkeilla vetäen voittoja jonkun toisen tekemästä työstä ja hyötyen Kokoomuksen myöntämistä varainsiirtoverojen helpotuksista.

Se on hallitusammattilaisten pötköttelyä löysin aivoin suuryritysten, esimerkiksi Nokian, Stockmannin, Finnairin ja Fortumin, johtokuntapenkeillä tekemässä strategisia virheitä, joista palkitaan miljoonien optioilla.

Se on terveydenhoitopalvelujen yksityistämistä ja verorahoilla tuotettujen palvelusetelien ja Kela-korvausten kääräisemistä lääkärikeskuksia omistaville sijoitusyhtiöille, joiden osakkaat ovat pääosin ulkomailla. 

Se on kaikkien puolueiden poliittisten avustajien, pudokkaiden ja nousukkaiden nimittämistä korkeasti palkattuihin suojatyöpaikkoihin Sitraan, THL:ään, STM:ään, Kelaan ja Veikkaukseen pohtimaan, mistähän se kansalaisten rahapeliriippuvuus oikein johtuu.

Kokoomuksen nousu on tulos poliittisen vasemmiston rappiosta ja hervahtamisesta ilmastohumpan, maahanmuuttoparaatin ja monikulttuuri-ideologian takuumieheksi.

Syyt sosiaaliturvan leikkauksiin johtuvat ensisijaisesti siitä, että maahanmuuton aiheuttamat kulut ovat räjäyttäneet sosiaalimenot ja syöneet sosiaaliturvan suomalaisten omasta pöydästä.

SDP oli aiemmin pätevä talouskuripuolue. Ei ole enää. Myös vasemmistopuolueiden resepteillä on tehty tuulentupia. Ei tätä maata leikkauksilla ja tulonsiirroilla paranneta, vaan lisäämällä työn tuottavuutta ja vientiä sekä vähentämällä byrokratiaa.

Ei tätä maata myöskään neuvolatoiminnalla korjata. Mikäli työllistyminen olisi työvoimaneuvojien määrästä kiinni, kaikki ongelmat olisivat jo ratkaistut.

Työllisyysaste voi olla vaikka 100, mutta työn tuottavuus on ylirunsastuneissa byrokratia-ammateissa ja sekundäärisektorin huoltavassa verkostossa huono. Niissä hommissa ei tehdä mitään sellaista, mikä loisi markkinoille vaihtokelpoisia arvoja.

Uusia yrityksiä syntyy vähän, vanhat ovat myydyt ulkomaille, ja tilalle tarjotaan sakeaa sanapuppua:

”Suorituskyky tuottavuuden kohtaamisrajapinnassa tarkoittaa, että kun talous pannaan tasapainoon, ei oikeudenmukaisuus saa muodostua esteeksi.

Deep-housea Arkadian talouskoulusta

”Jos ensimmäisen sairauspäivän palkanmenetys tuntuu kohtuuttomalta, voi töihin mennä pienessä ripulissa.

Ääni hallituksesta

Perussuomalaisten kannatus lienee pian 25, ei vaan 30 prosenttia!

Näinköhän ”ne rikkaat ja hyväosaiset Itä-Helsingin perussuomalaisetnyt itkien kiittävät asumistukiensa ja muiden hengenpitimiensä leikkauksista, kun saavat haittamaahanmuuton sijasta vain vähemmän haitallista maahanmuuttoa?

Näinköhän suomalainen paaria ja duunari huutavat innosta kiljuen päätään pölkylle?

 

Enemmistömandaatti ei oikeuta demokratian tukahduttamista

Kukaan Perussuomalaisia joskus äänestänyt tai puolueessa mukana ollut ei ole puolueen panttivanki.

Selvitysten mukaan Perussuomalaisia kannattaneiden enemmistö vastustaa hallituksen tekemiä leikkauksia, joten mikä on nyt se enemmistömandaatti, johon hallitus mielellään vetoaa?

Tosiasiassa eduskuntavaaleissa ei annettu mandaattia sen enempää työmarkkinauudistusten kuin perusturvaleikkaustenkaan läpiviemiseen, sillä vaaleissa ei äänestetty näistä asiakysymyksistä lainkaan, vaan ainoastaan valittiin henkilöitä.

Myös valituksi tulleet ja hallituksen muodostaneet lupasivat ennen eduskuntavaaleja, että perusturvaan ei puututa, joten ei ole ihme, että lakoilla on nyt kansan enemmistön 58-prosenttinen tuki.

On muistettava, että demokratia ei oikeuta tyranniaa, eikä eduskuntaenemmistö ole valtakirja perusoikeuksien poljentaan. Enemmistöt eivät sitä paitsi ole aina oikeassa vaan usein täysin väärässä, koska tieto ja asiantuntemus puuttuvat.

Politiikan laumallisuus johtaa usein enemmistödiktatuureihin, eikä mielenilmaisujen tukahduttaminen kuulu demokratiaan. Kokoomuslaisinkaan vaalitulos ei anna oikeutusta oikeusvaltion romuttamiseen.

Demokratiaan eli kansanvaltaan kuuluu myös ulkoparlamentaarinen toiminta, sillä parlamentarismi kattaa vain edustuksellisen demokratian, joka puolestaan koostuu vain 200 kansanedustajan käyttämästä vallasta.

Koska vaaleissa ei päätetty hallitusohjelmasta, hallituksella ei ole mitään yksiselitteistä oikeutusta ajaa tavoitteita, jotka puolueet paljastivat vasta vaalien jälkeen ja joista pahimpia ovat asumistuen leikkaukset.

Myöskään lakko-oikeuksien rajoittaminen ei ole oikein, sillä lakkoilu sinänsä ei ole ollut vuosikymmeniin mikään kansantaloudellinen eikä poliittinen ongelma.

On kai poliittisiin lakkoihin poliittinen oikeus, kun hallitus itse tukee leikkauspolitiikkaansa nimenomaan poliittisella pakottamisella ja lailla kurittamisella? On kansalaisten oma asia, millä ehdoilla ja hinnalla he työvoimansa myyvät, sillä hallitus ei omista heitä.

Vapaaseen demokratiaan kuuluu, että yksilöt ja ryhmät omistavat itse fyysiset ja henkiset potentiaalinsa ja työvoimansa ja ovat suvereeneja päättämään niiden käytöstä ja hinnasta. Työntekijöitä edustava ay-liike ei ole tässä suhteessa ulkopuolinen taho vaan osapuoli. Sen sijaan hallitus itse on työmarkkinoiden ulkopuolinen kolmas pyörä, joka pyrkii nyt ratkaisijan rooliin ja tekee sen EK:n eduksi.

Psykologisessa taitamattomuudessaan Orpon hallitus on poliittisten lakkojen rajoitusesityksellään provosoinut esiin poliittiset lakot, joita ei ilman tuota esitystä olisi muistettu lainkaan. Ja tämän ay-liike puolestaan kostaa seuraavissa työehtosopimusneuvotteluissa.

Ehkä onkin niin, että ensin rajoitetaan poliittisia oikeuksia, jotta tulevat huononnukset voitaisiin ajaa vastalauseitta läpi. Muistelen eräissä poliittisissa järjestelmissä tehdyn juuri niin, mutta silloin vallassa eivät olleet juutalaiset.

Rikollisuus lisääntyy kriminalisoimalla, ja muotovaltakirjan saatuaan hallitus on nyt ajamassa junan päin seinää.

Sosiaaliturvaleikkauksilla ei ole koskaan Suomen taloushistoriassa ollut positiivista kokonaisvaikutusta julkisen talouden tilaan, vaan julkinen talous on parantunut yleensä vientiin ja kansainväliseen politiikkaan sekä teollisiin investointeihin liittyvien suhdannemuutosten ja onnenkantamoisten kautta.

Perusturvaleikkauksilla on ollut vaikutusta vain puolueiden kannatusnumeroihin.

Jos (ja ilmeisesti kun) hallitus ei saa leikkaamalla valtiontaloutta kuntoon mutta rapauttaa suomalaisten sosiaaliturvan, se saattaa maksaa Perussuomalaisille muutamankin jakarandatuolin seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Kansalaisluottamuksen menetys maksaa koko yhteiskunnalle, sillä se syventää politiikan legitimaatiokriisiä.

Miksi Orpon ja Purran kabinetti ei voi sanoa suoraan, että siellä nautitaan leikkauksista sadistisesti? Leikkuulautojen esittely ja saksivitsit eivät ole vain köyhiä kolhivaa huumoria vaan kelvotonta puoluemarkkinointia.

On syytä muistaa, että myös Perussuomalaisten hyvinvoivaan kannattajakuntaan kuuluva iskurityöläinen, farmari-Octavialla dieselautoileva keltaliivi-Markku, saattaa olla tuossa tuokiossa työttömien kortiston tilastoyksikkö ja sitä kautta kipeiden leikkausten piirissä. 

Orpon ja Purran hallitus on väärine säästömetodeineen aivan yhtä matalamielinen kuin Marinin ja Ohisalon viisikkohallitus oli omassa hunsvottimaisuudessaan tuhlaavainen.

---

Päivitys 8.3.2024: Tänään julkaistun mielipidetiedustelun mukaan Perussuomalaisten kannatus on laskenut kaksi prosenttiyksikköä. Yksi vaunu vuoristoradalla on irti, ja on mielenkiintoista nähdä, mihin kannatuslukemiin puolueet päätyvät europarlamenttivaaleihin mennessä.


Aiheesta aiemmin

Kirjoitukseni Kaleva-lehdessä (7.11.2023)

Lausuntoni asumistukea koskevan lain huononnusesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle (17.9.2023)

Oikeuskanslerin lausunto (19.9.2023)

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Miksi asumistukea ei pidä leikata? – Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Kokoomuksen näkemys kannustamisesta

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Kokoomus haluaa räjäyttää suomalaisten kodit