Taas uutta luksuslinnaa ulkomaalaisille tutkijoille

Yliopistoa lähellä toimiva Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY (joka yrittää piilottaa akateemisen taustansa liiketoiminnalliseen nimeensä ”Ylva”) on purkamassa Hakaniemessä sijaitsevaa toimistotalojen rykelmää rakennuttaakseen paikalle uuden.

Kahden puolen Siltasaarenkatua sijaitseville tonteille rakennetaan muun muassa asuntoja ja majoitustiloja yliopistolla toimiville ulkomaalaisille tutkijoille. Helsingin Sanomien jutun mukaan purettavat virastorakennukset olivat ”teknisesti ja toiminnallisesti niin vanhanaikaisia”, ettei niitä kannata korjata. HYY puolestaan kaavailee alueesta ”kansainvälisesti houkuttelevaa tieteen ja yritysten kohtaamispaikkaa”.

Virastorakennusten purkaminen on sinänsä nautinnollista katseltavaa. Kukapa ei byrokratian romuttamisesta tykkäisi? Toisessa buildingissä toimi tosin HSL ja toisessa kaupungin rakennustarkastusvirasto ja päiväkoti – melko tarpeellisia molemmat.

Tämä virastokolossi puretaan, ja paikalle rakennetaan kansainvälisyyden Mekka.

Teknokratia tuskin vähenee jatkossa, sillä HYY rakennuttaa paikalle liiketalouden ja tieteen intressejä pyhittävää temppeliä, jossa sivistyksen soihtujen sijasta loistavat internatsismin ja monikulttuuri-ideologian valopäät euron kuvat silmissään. ”Maailmanluokan hotelli” vain pahentaa globaalikapitalistisen vieraantuneisuuden lietsomaa hysteriaa.

Myöskään kaupunki ei myynyt tontteja paikalla olleiden rakennusten vanhentuneisuuden vuoksi vaan saadakseen tonteista ne 15 miljoonaa, joilla maapohja vaihtoi omistajaa (kaupasta Ylen jutussa). Taloista uudemman ikkunat ja julkisivu saneerattiin muutama vuosi sitten, joten hukkaan menivät korjausrahat. Kiinteistöjä on ylläpidetty selvästikin ajattelemattomalla tavalla.


Kansainvälisyyden moskeija resurssien riistäjille

Nähdäkseni ainakin uudempi kiinteistö olisi sopinut sellaisenaan ulkomaalaisten tutkijoiden majoittamiseen – tehtävään, johon nyt rakennetaan kokonaan uutta palatsia. Purettavassa talossa on tiiviit ikkunat, ja sisätilat olisi voinut helposti saneerata yksityisiksi tai useamman hengen huoneiksi.

Huoneisiin olisi täytynyt vain tuoda kasattavia rautasänkyjä tutkijoiden yöpymistä varten. Niitä olisi saatu kätevästi Puolustusvoimien valitettavasti lopetetuista varuskunnista tai mielihyvin supistetuista pakolaiskeskuksista. Pöydiksi olisi voinut tuoda pintalaminoituja tupapöytiä ja istumiksi kovia muovipintaisia jakkaroita ilman selkänojaa. Siinä olisi ollut riittävästi luksusta ulkomaalaisille tutkijoille! ATK-fasiliteeteistään jokaisen pitää vastata itse, mutta iPhone-miehillä ja muilla arabi-Elviksillä ei teknoblingistä näytä olevan ainakaan turvapaikan saantia edistävää pulaa.

Tämä hyväkuntoinen rakennus ei kelpaa ulkomaalaisille tutkijoille, vaikka siinä oli pitkään muun muassa päiväkoti.

Myös uuden kiinteistön valmistuttua ulkomaalaiset tutkijat joutuvat tyytymään hotelli Kämpiä vaatimattomampaan tasoon. Koska huomauttamista löytyy arvatenkin myös uuden kiinteistön mukavuuksista, yhtä hyvin olisi voinut ottaa valitukset vastaan nykyisen kiinteistön epätäydellisyyksistä.

Nähdäkseni ulkomaalaiset tutkijat eivät ansaitse maassamme enää yhtään mitään lisää, eikä heille tule enempää resursseja osoittaa. Muutama vuosi sitten Helsingin Töölöön saneerattiin kaksi tornitaloa vierailevien tutkijoiden käyttöön. Majoitusta organisoiva Unihome Oy hallinnoi useita muitakin kiinteistöjä, jotka ovat varatut Helsingin yliopistossa ja Aalto-yliopistossa vieraileville kansainvälisille tutkijoille. Kyse on ulkomaalaisten vierailijoiden subventoimisesta, sillä Unihome Oy toimii tappiolla, minkä paljastaa tilinpäätös. Mikään ”menestystarina” se ei siis ole (yhtiön mainoksesta poiketen).


HYY hyysää vääriä tahoja

Myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama Ylva erehtyy pahan kerran pyrkiessään tarjoamaan majoitusta ja mukavuuksia ulkomaalaisille vieraille. HYY hyysää vääriä tahoja harjoittaessaan vieraskoreutta ulkomaalaisten hyväksi samalla, kun monet suomalaiset opiskelijat joutuvat olemaan vailla asuntoja pääkaupunkiseudulla.

Mitäpä, jos HYY rakennuttaisikin Hakaniemeen opiskelija-asuntoja suomalaisille nuorille? Tätä kannatan itse niin poliittisesti kuin tiedepoliittisestikin. Mitään hyötyä ulkomaalaisten opiskelijoiden tai tutkijoiden palvomisesta ei Suomen tieteelle ole. Tieteelliset vaikutteet kulkevat julkaisuina sähköisesti, eikä siihen tarvita majoitusta eikä palkkaa. Rahat lypsettyään nuo kosmopoliitteina esiintyvät kiertolaiset siirtyvät kalvamaan seuraavaa kohdetta.

Maamme opetus- ja tutkimusresurssit ovat niin niukat, että niitä ei pitäisi jaella muille kuin Suomen kansalaisille lainkaan. Jokaisen tänne pyrkivän pitäisi vastata majoituskuluistaan markkinaehtoisesti itse. Niin myös suomalaiset joutuvat tekemään – ja maksamaan lisäksi huomattavia lukukausimaksuja ulkomailla opiskellessaan (aiheesta täällä, täällä, täällä ja täällä).

Myös opiskelijoiden vaihtosuhde on suomalaisille nykyisin tappiollinen. Ulkomaalaisia on Suomessa käyttämässä hyväkseen meidän verovaroillamme tuotettuja koulutuksia enemmän kuin suomalaisia on ulkomailla. Opetusministeriö puolestaan on sallinut koulutusresurssimme kaupustelun ulkomaalaisille samalla, kun lähiopetusta on lopetettu ammattikoulutuksesta niin runsaalla savotalla, että opiskelijat eivät enää opi mitään (aiheesta täällä).

Suurin ongelma on kuitenkin yliopistoissa, joissa hallinto ja rehtoraatti ovat asettaneet oikein tavoitteeksi, että vähintään 15–30 prosenttia opiskelu- ja työpaikoista annettaisiin ulkomaalaisille, vaikka he eivät ole millään tavalla oikeutettuja nauttimaan valtiorahoitteisen yliopistolaitoksemme resursseista. Verottamisen oikeutus perustuu siihen, että kannetut varat palautuvat niiden maksajien, eli omien kansalaisten, hyödyksi – vuotavalla sangolla ehkä, mutta kuitenkin.

Koulutus- ja tiedepolitiikan hölmöydet ovat seurausta suomalaisten valtavirtapoliitikkojen typeryydestä, hyväuskoisuudesta, lammasmaisuudesta ja ennen kaikkea heidän omasta pyrkimyksestään maksattaa moraalikarismansa ja hyvesignalointinsa tavoittelu veronmaksajien kassasta sekä HYY:n veroluonteista jäsenmaksua pulittamaan pakotettujen opiskelijoiden kukkarosta. Resurssien roiskiminen ulkomaille on luotu kokoomuslaisten ja sosiaalidemokraattisten opetusministerien kaudella, eikä ajurinlakin vaihtuminen Li Anderssonin (vas.) päähän tilannetta paranna (aiheesta täällä).


Tieteen ja opiskelun voimavarat kohdistettava suomalaisille

Asunnot ja opiskelupaikat ovat vain kermavaahtoa ja mansikoita ulkomaalaisille osoitetun palvelun päällä. Pahinta on yliopistotyöpaikkojen antaminen ulkomaalaisille.

Kenelle ne sitten menevät? Otan esimerkiksi kolmen vuoden takaisen professorinimityksen, jolla britti David Inglis juntattiin Helsingin yliopistoon sosiologian professoriksi (aiheesta täällä). Voidaan kysyä, pitikö sekin virka ulkomaalaiselle antaa, kun työmarkkinat yhteiskuntatieteilijöiden keskuudessa ovat Suomessa muutenkin kireät.

Inglis puolestaan selitti tulleensa Suomen kuivaamaan paitaansa kyyneleistä, joita hänelle oli tuottanut Britannian ero Euroopan unionista. Tulin Suomeen voidakseni kokea olevani ”eurooppalainen”, lausui ruokailun ja viinien maistelun sosiologina esiintyvä David Inglis virkaanastujaispäivänään moittiakseen omaa kotimaataan.

Kuulostaa selittelyltä ja samanlaiselta tekosyyltä kuin elintasopakolaisuus yleensäkin, joka tätä kautta on laajentunut myös asiantuntija-aloille. Vikaa ei olekaan Britannian erossa EU:sta vaan kyseisen kansalaisen sopeutumattomuudessa kotimaansa oloihin.

Meidän suomalaistenko pitäisi maksaa hänen kotimaanvihastaan johtuvien kompleksiensa hoidot tarjoamalla hänelle täältä professorin virka, kun oma virkansa lähtömaassaan ei riittänyt?

Suomen yliopistot eivät tarvitse enää yhtään vasemmistolaiskääkkiä samppanjasosialismiaan ja kaviaarikommunismiaan juhlimaan, vaan entisiäkin pitäisi potkia ulos yliopistojen pylväiden väleistä, jotta edes jonkinlainen uskottavuus säilyisi tieteillä.

Sama voidaan toistaa myös monien muiden henkilöiden ja ulkomaalaistettujen tieteenalojen kohdalla. Pahin tilanne on filosofiassa, jossa juuri kukaan ei puhu sönkötyksestä vapaata suomea ja josta voitte lukea enemmän täältä.


Mitä tekisin ministerinä?

Koska edustan erään Yleisradion toimittajan mielestä kuulemma perussuomalaisten ”koulutettua siipeä”, hän kysyi minulta eduskuntavaalien radiotentissä, mitä perussuomalaiset aikovat tehdä, jotta asiantuntijoiden aivovuoto ulkomaille saataisiin tukittua. Se oli mielestäni väärä kysymys, enkä voinut käsitellä sitä vastaamatta kysymyksen toiseen puoleen, joka koskee työvoiman maahantuontia.

Vastaukseni on, että ensin pitäisi saada työvoiman maahantuonti tukittua myös asiantuntija-aloilla, jotta kenenkään suomalaisen ei tarvitsisi lähteä etsimään töitä ulkomailta. Niinpä ehdotin, että ulkomaisen työvoiman tarveharkintaa laajennettaisiin koskemaan myös asiantuntija-aloja.

Vastaukseni ei tietenkään Ylen toimittajaa tyydyttänyt, vaan hänen mielestään se oli vastaus eri kysymykseen. Omasta mielestäni se oli vastaus nimenomaan ongelmien ytimeen ja samalla myös ainoa oikea vastaus. Tätä tavoitetta ei HYY:n hyysäämishanke edistä vaan pahentaa, ja kaikki tuo kurjistaminen tapahtuu ylioppilaskunnan punavihreän ja huvitteluliberaalin hallinnon suostumuksella.

Asiassa tarvittaisiin kokonainen poliittisen ilmaston muutos, jotta päästäisiin kitkemään suomalaisiin ihmisiin kohdistuvaa rasismia. Hakaniemeen pitäisi rakentaa muutakin kuin wau-arkkitehtuuria, jotta stadilaisten alkuasukkaiden ja muiden paikkakuntalaisten vahvasti värittynyt kaupunginosaidentiteetti ei järkkyisi. Näin siitä huolimatta, vaikka joku nörtti tai akatemian punakaartilainen tulisikin ulisemaan, että ”et sä noin voi sanoo”.


Aihepiiristä aiemmin

Miksi Suomen yliopistot eivät pärjää koripallossa?
Mokutettua opiskelija-asuntopolitiikkaa
Rikastuttavaa maahanmuuttajataustaistatuttamista
Yliopistofilosofian vanhat ja uudet ruhtinaat
Kuinka koulutuksen säästöt kannattaisi kohdentaa?
Monikulttuuri-ideologian propagointi aloitetaan yliopistojen pääsykokeissa
Oikeutta juhlapaikanhakijoille
Lukukausimaksusta ja makukausiluksusta

Pysäköinnin kallistaminen seis! Ja polttoaineen hinnankorotuksille pakki päälle

Vihervasemmiston epävirallisena pää-äänenkannattajana esiintyvä Helsingin Sanomat ihmettelee ja päivittelee, että Töölössä on kaupallinen pysäköintiluola tyhjillään samalla, kun asukkaat pitävät autonsa mieluummin kaupungin ruudussa. Toimittaja Kaisu Moilanen puhuttaa haastateltaviaan päätelmiin, joiden mukaan kaupungin asukaspysäköinti ei ole tarpeeksi kallista, kun (vielä kalliimpiin) pysäköintiluoliin ei löydy käyttäjiä!

Lehti selitti ilmiötä niin, että hallien ”käyttö on [...] vähäistä, koska asukaspysäkönti on huomattavasti halvempaa.” Lisäksi lehti argumentoi asiaa siihen suuntaan, että asukaspysäköinipaikkoja on vähennetty liian hitaasti ja liian vähän.

Lehti vetosi siihen, että kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 2012 pysäköintihallia koskevan päätöksen yhteydessä toivomusponnen, jonka mukaan kaupunki vähentäisi kadunvarsipysäköintiä alueella. Tämä oli tietenkin vihervasemmistolaisten valtuustoryhmien toiveiden mukaista – ei alueella asuvien töölöläisten itsensä esittämä toivomus.

Lehti lypsi luolaa omistavan P-Töölön toimitusjohtajalta kommentin, jonka mukaan ”[o]lemme [...] yllättyneitä kaupungin hitaasta toiminnasta kadunvarsipaikkojen vähentämisen suhteen.”


Autoilijoiden laskuttaminen ylittänyt sietokyvyn rajat

Minäpä kerrron, miten asia oikeasti on. Ihmiset eivät jätä käyttämättä pysäköintihallipaikkoja vain niiden kalleuden vuoksi, vaan siksi, että vihervasemmisto on tehnyt autoilun kokonaiskustannukset Suomessa hävyttömän kalliiksi. Ihmisillä ei siis ole ylimäärisiin pysäköintimaksuihin kerta kaikkiaan varaa eikä myöskään maksamishalukkuutta.

On autovero, ajoneuvovero, käyttövoimavero ja sitten nuo sikamaisesti korotetut asukaspysäköintimaksut. Tätä nykyä maksu on Helsingissä 28 euroa kuukaudessa, ja vuonna 2021 se nousee jo tehdyn päätöksen mukaan 30 euroon. 360 euroa vuodessa on kuin jatkuvaa sakkoa saisi ihan koko ajan, aivan niin kuin julkisen vallan harjoittama autoilun laskuttaminen ja verottaminen yleensäkin.

Asukaspysäköinnin korotukset ovat olleet 360-prosenttisia, sillä aiemmin maksu oli 100 euroa vuodessa. Inflaatiota korkeammat korotukset ovat olleet läimäytyksiä autoilevien ihmisten naamatauluun, ja siksi läimäyttäjien tulee varautua vastaavanlaisiin takaisinläimäytyksiin.

Perussuomalaisena vaadin, että seuraava hallitus alentaa autoveroa ja ajoneuvoveroa sekä poistaa käyttövoimaveron kokonaan ilman dieselpolttoaineen hinnan nostoa. Tämä perustuu siihen, että dieselin hinta on noussut sekä öljyn hinnan nousun vuoksi että dieselin hinnassa kannettavien veronkorotusten takia ja vastaa jo bensiinin hintatasoa. Dieselvero on nostanut monien dieselautoilijoiden kokonaiskulut bensiiniä käyttävien yli.


Liikkumisen vaikeuttaminen on tulenarkaa politiikkaa

Käyttövoimaveron poistamiseksi tehtiin suosittu kansalaisaloite vuonna 2018, mutta se torpattiin eduskunnassa. Mainittakoon, että myös Vihreä Liitto on esittänyt jo vuonna 2007 käyttövoimaveron poistamista dieselautoilta, mutta puolueen ollessa hallituksessa asia on päässyt unohtumaan. Toinen vaihtoehto olisi dieselpolttoaineen verotuksen alentaminen.

Vihervasemmistolaisen hallituksen porsastelu kuitenkin jatkuu sen nostaessa bensiinin hinnan lähelle 1,75 euroa. Dieselin käyttäjiä rangaistaan bensaakin suuremmalla lisäverolla.

Vaadin, että nestekaasuautot sallitaan rekisteröitäviksi Suomessa, aivan kuten esimerkiksi Saksassa, Virossa ja Ruotsissa. Pelkkä biokaasu ei riitä kaasutalouden lisäämiseen.

Vaadin myös, että Helsingissä asukaspysäköinnin hinta pudotetaan takaisin 100 euroon kuukaudessa. Mikäli tyhjyyttään kaikuvat parkkihallit haluavat kilpailla asukkaiden pysäköintikolikoista, alentakoot omistajayhtiöt hintansa ihmisten ostovoimaa ja maksamishalukkuutta vastaavalle tasolle. Kaiken logiikan mukaan niiden olisi järkevämpää myydä halvalla paljon kuin kalliilla ei yhtään.

Nyt on autoilijoilla kaikki syy kiittää hallitusta siitä, että saavat osallistua vihervasemmiston johtamiin ilmastotalkoisiin! Nyt on syytä näyttää, kuinka suomalaiset pelastavat maailman! Ja nyt on vihervasemmistolaisilla autoilijoilla kaikki syy lähettää kiitoskortti hallitukselle, kun saavat osallistua vastuun kantamiseen!


Muutama sana vasemmistolaisuuden ja oikeistolaisuuden erosta

Ihmisiä ei ylipäänsä pitäisi pakottaa eikä taivutella vaihtamaan kulutustottumuksiaan julkisen vallan tekemillä hintojen korotuksilla, kuten vihervasemmisto aina haluaisi, vaan kuntalaisten pitää voida itse vaikuttaa julkisten palvelujen hinnanmääritykseen ja päättää itsenäisesti siitä, mitä he ostavat yksityisiltä tahoilta ja millä hinnalla, vai ostavatko mitään.

Ero vasemmistolaisuuden ja oikeistolaisuuden välillä onkin juuri siinä, että vasemmistolaiset pitävät julkista valtaa oikeutettuna päättämään yksilöiden tarpeista, kun taas meillä täällä oikeistossa katsotaan, että yksilöiden pitää olla itse suvereeneja päättämään asioistaan vapaasti. Lyhyesti sanoen: holhousta kannattavat ovat röyhkeitä, epäkunnioittavia ja aina jonkin verran tyhmiä.

Helsingin Sanomien markkinoima pakottaminen on samanlaista kuin se, että julkisia terveyspalveluja leikkaamalla ja ulkomaalaisille kohdentamalla taivutellaan kantaväestöä kääntymään yksityisten terveyspalvelujen puoleen. Nyt kuntalaisia taivutellaan maksamaan yksityisille pysäköintiyhtiöille poistelemalla pysäköintiruutuja kaduilta kiilusilmäisten ympäristöfanaatikkojen ja fillarikommunisten iloksi.

Se on samanlaista kuin osuuskaupan harjoittama pakottaminen käyttämään muovikassien sijasta kotimatkalla hajoavia biokasseja myymälöiden poistettua perinteiset muovikassit tiskeiltä. Tekniikan Maailma todisteli äskettäin tieteellisen tutkimukseen viitaten, että muovikassien korvaaminen biohajoavilla ekokasseilla on järjetöntä. Hajoavat biokassit eivät kelpaisi edes kondomeiksi Afrikkaan, jonka väestönkasvusta pitäisi ympäristö-Angstia potevan vihervasemmiston olla ensisijaisesti huolissaan.

Toksinen vasemmistolaisuus edistää työelämän mielipidevankeutta

Helsingin Sanomat teki taas kerran suuren jutun heittääkseen lokaa erään työelämästä oikeistolaisena pois potkitun ihmisen niskaan sekä puolustaakseen irtisanojia. Juttu on vapaasti ilman tilausmaksua luettavissa, jotta lehden harjoittama propaganda tavoittaisi lukijat varmasti.

Jutussa selostettiin, miten eräs punavihreässä kuplassa majaansa pitävä käytettyjen äänilevyjen kierrätyskauppa oli lopettanut yhden palkollisensa työsuhteen hänen vapaa-ajantoimintansa vuoksi. Oli lehden mukaan musisoinut yhtyeessä, joka oli esiintynyt joidenkin mielestä äärioikeistolaisissa tilaisuuksissa.

Lehden mukaan työsuhteen päättäminen perustui ääriliike Varisverkoston ilmiantoon ja väitteeseen, että black metal -bändi soitti ”vihantäyteistä islaminvastaista musiikkia”. Kun yksi sormi osoittaa kohti irtisanottua, kolme muuta osoittavat kuitenkin syyttäjiin itseensä: työnantajaan, ilmiantajaan ja Helsingin Sanomien toimittajiin.

Heiltä lienee unohtunut Pariisin vuoden 2016 terrori-isku, jossa vihantäyteiset muslimiterroristit iskivät metallimusiikkia soittaneeseen konserttiin ja surmasivat 89 viatonta ihmistä juutalaisomistuksessa olleessa teatterissa. Tapaus onkin syytä muistaa suhteellisuudentajun vuoksi ja asioiden näkemiseksi oikeassa viitekehyksessä. Varisverkostolaisten vihamielisyyden taakse mennessään Helsingin Sanomat lietsoo vihaa.

Aika välillisen kytköksen politiikkaan tuo helsinkiläisen levykaupan tapaus joka tapauksessa sisältää. Kytkös on paljon ohuempi kuin SKP:n riveissä esiintyneen Kari Peitsamon suora mutta sinänsä perusteltu kannanotto haittamaahanmuuttoa vastaan (aiheesta täällä). Hänet puolestaan vyörytettiin pois eräiltä festareilta, kun taas levykaupan työntekijän soittelu ei vain sopinut työnantajan ideologiaan, jota Helsingin Sanomien jutussa luonnehditaan virheellisesti ”arvoiksi”.


Mistä työelämän mielipidevankeus ja ”yhteisönormit” kumpuavat?

Minulla on tapana sanoa tuon tapaista asennoitumista työelämän mielipidevankeudeksi. Mädät työnantajat potkivat palkollisiaan heidän poliittisten mielipiteidensä takia tai vihamielisten ilmiantojen perusteella, varjellakseen oletettua mainettaan, julkisivuaan tai vieraskoreuttaan sekä teeskennelläkseen puolueetonta tai jollakin tavoin nuhteetonta.

Oikeuskäytännössä yleensä katsotaan, että poliittinen osallistuminen ja poliittiset mielipiteet eivät kelpaa irtisanomisten perusteiksi. Niillä ei pitäisi olla vaikutusta myöskään työ- ja virkasopimusten solmimiseen varsinkaan silloin, kun valinnan pitää perustua pätevimmän henkilön löytämiseen, niin kuin yliopistoissa ja monissa muissa työyhteisön mainetta ja etua ajattelevissa yhteisöissä. Todellisuudessa myös niissä asian ratkaisevat poliittiset eivätkä tieteelliset ansiot.

Vastaavanlaisia tapauksia on kertynyt liikaa. Ideologiset konfliktit, joita vihervasemmisto luo viitaten itse tekaisemiinsa ”yhteisönormeihin” tai ”arvopohjaan”, eivät ole useinkaan syntyneet työelämässä itsessään, vaan ne ovat siirtyneet sen piiriin muualta yhteiskunnasta. Ne heijastelevat valtakuntien rajoilta kansalaisyhteiskuntien keskelle siirtynyttä kiistelyä maahanmuuton haitallisuudesta.

Oikeistolaisina pidettyjen potkiminen ei sinänsä ole mitään muuta kuin teollistumisen ajan yhteiskunnasta tuttua ay-aktivismia, värväystä, manipulaatiota, sabotaasia ja agitaatiota: ”Ota jäsenkirja tai päähäsi putoaa tiili.” Tehtaista tuo periaate on edennyt studioihin maahanmuuton tuottaman eripuran kautta, kun maahanmuutto on repinyt kantaväestöjen rivit halki, ja mielipiteet ovat lopulta kärjistyneet kaikkia ihmisiä koskien.

Mieleen tulevat ByggMaxin ja Lidlin mainosjupakat, Aleksi Valavuoren potkut, Porin Jazzin toimitusjohtajan Aki Ruotsalan irtisanominen ja FloApps Oy:n tapaus, kun kyseinen nettifirma kieltäytyi myymästä palvelujaan Perussuomalaisille (aiheesta täällä ja täällä).

Etsimättä mieleen tulevat myös sosiaalityöntekijä Harri Eerikäisen ahdistelu (Helsingin Sanomat lietsoi asiaa täällä) ja erään perussuomalaisen bussikuskin irtisanominen työstään vain siksi, että hän oli ratkonut häiriötilanteita ajoneuvossaan, niin kuin kuuluukin. Tapauksen pohjalta voi päätellä rasismin käsitteen liudentuneen niin, että mitä tahansa onnetonta sattumaakin voidaan nykyään pitää ”rasismina”, mikäli se ei sovi pahastuneen omaan maailmankuvaan. Fillarista puhkesi kumi: mitä rasismia!

Kyseisenlainen vähemmistöjen puolustelu ei tuo niiden jäsenille mitään hyvää. Se herättää vain epäluuloja ja epäilyn, etteivät vähemmistöihin kuuluvat itse osaa itseään puolustaa tai että he ovat jatkuvan erityiskohtelun tarpeessa.

Hieman toisenlaisen tapauksen muodosti Lapin Kansan päätoimittajaksi nimitetyn Johanna Korhosen irtisanominen, mutta siinäkin työsuhde lopetettiin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, yksityiselämään ja ihmissuhteisiin vedoten. Erona on vain, että valtamedia asettui potkitun puolelle ja tuomio tuli heti. Myöhemmin sitä vielä korotettiin. En muista yhtään tapausta, jossa jotakuta sorrettua suomalaista miesparkaa olisi käsitelty yhtä hunajaisesti mediassa ja tuomioistuimissa. Tässä tapauksessa ne myöntyivät lähes sadantuhannen euron korvauksiin pelkkien kuvitteellisten menetysten vuoksi.


Kuinka vasemmisto polkee työpoliittisia oikeuksia?

Vihervasemmisto keuhkoaa jatkuvasti ”ihmisoikeuksien” ja ”perusoikeuksien” puolesta mutta polkee itse suomalaisten kanssaihmisten työpoliittisia oikeuksia sekä tuhoaa ammatin tai elinkeinon harjoittamisen edellytyksiä. Vasemmisto puhuu tasa-arvosta ja unelmista kuin pastori Billy Bob Baker, mutta oikeistolaisten ihmisten tasa-arvon kyseessä ollessa se luikertelee karkuun kuin Alabaman musta kyy.

Muistatte kai Timo Hännikäisen Savukeidas-kustantamon häädön pois Kirjamessuilta. Monet muistavat myös Helsingin Sanomien kauppias Juha Kärkkäistä vastaan aloittaman mudanheiton ja ajojahdin, jonka tarkoitus oli kai tuhota hänen liiketoimintansa (analyysia täällä ja täällä).

Kovin usein nuo sensuuria vaativat nuhjuiset maailmanparantajat eivät kuitenkaan onnistu, kuten kävi selville Stockmannin tiernapoikajupakassa. Tuon ideologisen konfliktin alullepanija oli puolestaan Yleisradio erään maahanmuuttajataustaisen valittajan kanssa.

Avuksi riensivät luonnollisesti Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat vasemmistoliittolaisen professoritietäjän Vesa Puurosen kanssa. Huomaatteko, että taaskin valtamedia lypsi ”asiantuntijakommentin” Vasemmistoliittoon sitoutuneelta puolue- ja vaaliedustajalta? Tämä on ymmärrettävää, sillä nykyisenä uustaistolaisena aikana yliopistoista ei löydy muita, ja valtamedia on älyllisen tyhjyyden edessä täysin voimaton...

Yleensä irtisanomisista kärsii vain työnantaja ja liikkeenharjoittaja, joka potkuja jakelee, sillä vasemmistoproletariaatin ostovoima ei (kaviaarikommunisteja ja samppanjasosialisteja lukuun ottamatta) riitä kompensoimaan sen aiheuttamia tuhoja. Tämä on tulos siitä, että vihervasemmiston sissit on päästetty tanssimaan yritysten hallitusten pöydille – siis juuri heidät, jotka omasta mielestäni täytyisi pitää niin kaukana taloudellisten päätösten teosta ja etenkin valtiontalouden hoidosta, kuin ikinä mahdollista.

Vihervasemmistolaisten päivystystä firmoissa sanotaan hienostellen ”yritysetiikaksi” ja ”eettisen tietoisuuden” lisäämiseksi, mutta tosiasiassa se on pelkkää poliittista painostusta, jonka kulut siirretään yritysten palveluita ja tuotteita oikeasti ostavien kuluttajien maksettaviksi. Näin tapahtuu etenkin ekologisten verukkeiden varjolla, vaikka meillä suomalaisilla ei pitäisi olla enää yhtään mitään lisämaksettavaa maailman ilmaston tai ympäristön hyväksi, tehtyämme jo enemmän kuin useimmat muut.

Jälki on rumaa, kun media alkaa vyöryttää sellaisia yrityksiä vastaan, jotka eivät mainosta sen sivuilla – tai alkaa painostaa yksityishenkilöitä, jotka kyseenalaistavat valtamedian omat menettelytavat. Vasemmiston kätyrit puolestaan iloitsevat aikaansaamistaan tuhoista hullunkiilto silmissään ja ivallinen hymynkare huulipielissään.

Itse kieltäydyn käyttämästä suomalaisten ihmisten työpoliittisia oikeuksia polkevien firmojen tuotteita ja palveluksia kokonaan. Helsingin Sanomia olen tilannut vain kahdesti: ensimmäisen ja viimeisen kerran.


Potkuja vasemmistolaisesta ääriajattelusta ja ekofundamentalismista

Individualistisen oikeistoliberalismin näkökulmasta ihmistä luonnehtii self-ownership: yksilö omistaa itsensä, työvoimansa ja ruumiilliset sekä henkiset potentiaalinsa. Vaikka hän menettelisi kuin hyvämaineinen prostituoitu ja myisi niistä osan, toisen osan pitää jäädä jäljelle.

Työnantajan privilegio-oikeus rajoittuu alaltaan rajattujen työehtojen mukaisesti vain työtehtäviin. Jo pitkän aikaa on epähumaanina pidetty käsitystä, että työnantajalla olisi oikeus säädellä ihmisten yksityiselämää, ihmissuhteita, elämäntapaa ja niin sanottua vapaa-aikaa, saati että ihminen pakotettaisiin myymään itsensä synapsejaan ja aivosolujaan myöten.

Yksi hulluimpia piirteitä nyky-yhteiskunnassa on, että kansallista etua edistävien ihmisten toiminta koetetaan saattaa puolustelukannalle ja syytösten sekä häpeän kohteeksi – siis kaikki sellainen, josta olisi syytä olla kansallisen itsetunnon ja saavutusten puolesta ylpeä ja tyytyväinen.

Mitäpä jos lihamylly laitettaisiinkin pyörimään siihen suuntaan kuin sillä olisi täysi syy pyöriä? Yliopistojen palkolliset potkaistaisiin pois viroistaan, jos he osallistuvat äärivasemmiston tilaisuuksiin. Laskekaapa, kuinka monta uustaistolaista Vasemmistoliiton kellokasta tai Vihreän Liiton nimissä toimivaa ekologista ääriajattelijaa pitäisi taluttaa yhteiskunta- ja valtiotieteellisistä tiedekunnista ulos.

Yleisradion ja Helsingin Sanomien toimittajia irtisanottaisiin osallisuudesta fundamentalismin levittämiseen ja virheellisen sekä puolueellisen informaation jakamiseen, jos joku heistä havaitaan vihaa pursuavien vasemmistoräppäreiden konserteissa.

Paparazzien kuvat paljastaisivat, että toimittajat poseeraavat ja tekevät juttuja Palefacen backstagella! Tulos: potkut työstä, kun osallistui suomalaisia pilkkaavaan tilaisuuteen ja sitä kautta kansanryhmää vastaan kiihottamiseen!

Ultrafeministeille monoa mekkoon, kun ovat niin suvaitsemattomia, että ovat kääntäneet tasa-arvon vaatimuksensa intersektionaaliseksi feminismiksi, jonka mukaan heidän oma vähemmistönäkökulmansa on aina parempi ja oikeampi.

Suomalaisten ihmisten kärsivällisyyden koettelu on mennyt yli kaikkien rajojen: aivan liian pitkälle. Yksi myrkytyksen alkutekijä on Helsingin Sanomien harjoittama pitkällinen ja sinnikäs propagandatyö, jota on harjoittanut yliopiston uhri- ja vääryystieteissä ohjelmoitu pioneeriarmeija.

Kirjoituksiani lukemalla huomaatte, kuinka nurinkurisesti valtamedia asioista kirjoittaa ja niitä arvioi. Nyt alatte nähdä oikein.

Suomen Akatemia: vasemmistosoturien valheveli

Helsingin Sanomat paheksui jutussaan, että Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on arvostellut Suomen Akatemian päätöstä rahoittaa ”holokaustitutkimusta”. Muiden muassa Ville Tavio (ps.) oli kysynyt Twitterissään, miten valetutkijoihin pitäisi suhtautua. Tässä tulee filosofin vastaus.

Suomen Akatemian rahoituspäätöksen kritisoiminen on täysin oikein, sillä holokaustitutkimuksen rahoittamisen motiivi on tieteen ulkoinen, siis poliittinen. Aihe on jo perin pohjin tutkittu eikä kaipaa uutta selvitystä.

Rahoittamisen poliittisena tarkoituksena on ilmeisestikin pitää yllä jatkuvaa natsitraumaa sekä muokata suomalaisia ajattelemaan, että maahanmuuton rajoittaminen ja kansallisen edun puolustaminen muodostaisivat jonkinlaisen ”uuden holokaustin” – että sen takia meidän muka täytyisi ottaa vastaan solkenaan pakolaisia ja turvapaikanhakijoita.

Samaa manipulaatiota on harjoittanut Helsingin yliopistossa jo aiemmin muiden muassa sosiaalipsykologi Inari Sakki. Nyt kyseessä on Akatemian rahoituspäätöksen vuonna 2017 saanut Oula Silvennoinen, jonka toiminnasta olen esittänyt arvioni jo aiemmissa kirjoituksissani. Rahoitus oli poikkeuksellisen suuri: 434 000 euroa.

Kansanmurhan tutkimuksen kanssa samaan grievance-aiheiden koriin menee vasemmistoliittolaiselle kunnallispoliitikko Veronika Honkasalolle myönnetty 280 000 euron rahoitus monikulttuurista seksuaalikasvatusta koskevaan projektiin. Käytännössä se kulutetaan sukupuolidysforian pois selittelyyn, jonka tarkoituksena on puolustella kaksiarvoisen sukupuolieron kumoamishanketta ja transsukupuolisten hoitamista mahdollisimman pian tytöistä pojiksi jo lapsina.


Mikä historian vääristelyissä mättää?

Sosiaalipsykologi Sakki mainitsi Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuksensa suoranaiseksi motiiviksi sen, että suomalaisten jatkosodassa pitämiä vankileirejä kauhistelemalla voitaisiin taivutella nykyihmisiä vastaanottavaisemmaksi maahanmuutolle. Sellainen metodologia, jossa tutkittavia ihmisiä pyritään syyllistämään toisten toiminnassa nähdyistä vääryyksistä, on tieteelliselle tutkimukselle vieras.

Anakronismia suosittaessa oli samalla unohdettu kontekstualisointi. Suomalaissotilaiden jatkosodan aikana ylläpitämät vankileirit olivat suorastaan humaaneja verrattuna siihen, että neuvostovalloittajat lähettivät suomalaiset Siperiaan ilman paluulippua – lukuun ottamatta niitä, jotka he teloittivat suoraan niskalaukauksilla.

Inari Sakin toiminnan totesi mädäksi Turun yliopiston poliittisen historian professori Markku Jokisipilä useissa kirjoituksissaan. Mainittakoon, että Aamulehti poisti otsikolla ”Talttuuko muukalaisviha näyttämällä ihmisille oman maan synkkää historiaa?” julkaisemansa haastattelun verkkosivuiltaan oman epärehellisyytensä merkiksi. Paperilehdessä juttu julkaistiin Jokisipilän argumenttiin nähden täysin harhaanjohtavalla otsikolla ”Rasisti siedätyshoitoon”.

Oula Silvennoisen ja hänen kollegojensa harjoittamien historianvääristelyjen läpi on nähnyt vaikeuksitta myös kriittinen media, esimerkiksi Jyrki Vesikansa pääkirjoituksessaan ”Fasisti-leimalla ei saisi huiskia”.

Silvennoinen sai rahoituksen Akatemialta julkaistuaan Vesikansan moittiman kirjan Suomalaiset fasistit – Mustan sarastuksen airuet (2016), jossa kommunistisen yhteiskuntateorian kuoripojat Oula Silvennoinen, Marko Tikka ja Aapo Roselius ratsastavat museorasismilla ja toimivat natsinmetsästäjinä. Helsingin Sanomat tilasi kirjan mainostamiseksi luonnollisesti arvostelun SKP:n entiseltä jäseneltä, Helsingin yliopiston poliittisen historian professorilta, Kimmo Rentolalta.

Inari Sakin ja hänen kollegansa Katarina Petterssonin akateeminen toiminta puolestaan on ollut pelkkää perussuomalaisten parjaamista, kuten käy ilmi jälkimmäisen kirjoittamasta nippuväitöskirjasta ja muista artikkeleista, joissa haukutaan perussuomalaisia estottomasti. Käsittääkseni kyseiset ”vihapuheesta” ja ”äärioikeistolaisuudesta” syyttelevät tuotokset sekä nimenomaisesti muslimien maahanmuuttoa suorasukaisesti penäävät artikkelikasat olisi pitänyt hylätä tarkoitushakuisina eikä antaa tekijälle palkinnoksi lehtorinvirkaa Svenska socialist- och kommunisthögskolanista. 


Miksi tendenssitutkimusta ei pidä tukea?

Helsingin Sanomat tekee väärin yrittäessään varjella tieteen politrukkeja vedoten ”tutkimuksen riippumattomuuteen ja koskemattomuuteen” sekä ”työrauhaan”. Tieteen ei pidä olla myöskään poliitikkojen esittämän arvostelun ulkopuolella – vielä vähemmän, kun tutkijoiden harjoittaman tölvimisen kohteina ovat olleet poliitikot itse. 

On ymmärrettävää, että nykyaikana vihervasemmistolainen tieteilijäkunta ei juuri muuta teekään kuin selvittelee ”populismia” ja kansallismielisyyttä, sillä heidän oma maailmankuvansa horjuu ja on vastoin järjellisen ajattelun velvoitteita. Niinpä perussuomalaisuus kiehtoo heitä kuin karhua hunaja.

He voisivat kuitenkin osoittaa mielenkiintonsa muulla tavoin kuin projisoimalla sen sinänsä naurettavaksi sättimiseksi ja sodaksi meitä vastaan. Paha kyllä, se ei ole haitatonta vaan pois oikeilta tieteenharjoittajilta ja tieteen arvostuksesta. Yliopistolaitokselta katoaa luottamus, kun myös opetuksesta on tehty vihervasemmistolaista indoktrinaatiota.

Koska Sakin, Silvennoisen ynnä muiden toiminnan tendenssimäisyydestä on selvät näytöt saatu, Suomen Akatemia rikkoo tieteellisiä periaatteita tukemalla tuon tapaista agendatoimintaa.

Kunpa Perussuomalaisten kansanedustajat todellakin tietäisivät, kuinka häikäilemätöntä ja perusteetonta panettelua heistä esitetään yliopistollisten turvamuurien takana, ”tieteen” kaavussa, veronmaksajien rahoilla ja Akatemian tiedepoliittiseen toimintaan suuntaamilla ”strategisen neuvoston” miljoonilla, mutta kun eivät tiedä.

Sen sijaan minä valitettavasti joudun tietämään, vaikka en yliopistojen tai Akatemian palkollinen olekaan. Opiskelijoiden manipuloiminen on järjestelmällistä ja kuolettavaa, joten ei tarvitse ihmetellä, miksi yliopistonuoriso on nykyisin tavattoman kykenemätöntä älyllisesti, ja samalla myös dynamiittityhmistettyä.


Tieteen valtionrahoitus uudistettava kokonaan

Nähdäkseni Suomen Akatemian tulisi perua kyseinen rahoitus ja myöntää rahoitusta tekeillä olevaan suurtutkimukseeni, jossa paljastan valtamedian ja tiedepolitiikan kytkennät sekä osoitan tieteenä esiintyvän toiminnan vihervasemmistolaiset vääristymät yksityiskohtaisesti ja perustellusti.

Koska Akatemia ei niin ole tehnyt vaan rahoittaa tieteen piirissä esiintyvien uustaistolaisten propagandaa, ei myöskään Akatemian toiminta ole nauttinut taholtani minkäänlaista arvostusta eikä luottamusta enää pitkään aikaan. Rahaa jaetaan avokätisesti erilaisille identiteettipoliittisesti pönkitetyille vääryystieteille, kuten queer-teoriaa ja intersektionaalista feminismiä edustavalle tasa-arvon takomiselle.

Nähdäkseni Akatemian koko rahoitusmalli pitäisi laittaa uusiksi pohjamutia myöten. Niin sanottujen asiantuntijoiden puolueellinen mielivalta tulisi korvata esimerkiksi arpomalla resurssit kynnelle kykenevien välillä tai laittamalla varat kaikkien kesken tasan. Myös priorisointi johtaa vain ”tiedepoliittisina linjauksina” tunnettuihin rajauksiin, joiden tuloksena lyödään ensimmäiseksi luu käteen kaikkein terävintä yhteiskunta-analyysia tekeville.

Omien havaintojeni mukaan Akatemian rahoilla ei ole koskaan – siis koskaan – tehty mitään yhteiskunnallisesti merkittävää kriittistä tutkimusta, jolla olisi ollut jotakin konstruktiivista merkitystä tai osoitettu meneillään olevia poliittisia tendenssejä vahingollisiksi. Kirjallista arvoa tai mielenkiintoa Akatemian varoilla tuotetuilla julkaisuilla ei ole ollut sen enempää niiden tullessa painosta kuin ajan patinoimina – toisin kuin yksityisesti julkaistuilla kirjoilla.

Parhaiten Akatemia menettelisi, jos se myöntäisi rahoitusta niille hankkeille ja tutkijoille, jotka kansainvälinen arviointi on määritellyt epäsuositeltavimmiksi. Niitä voisivat olla esimerkiksi ilmastomuutoksen merkitystä kyseenalaistava tutkimus, kaksiarvoisen sukupuolieron kumoamisyrityksiä kyseenalaistava tutkimus, kansallismielisyyden vaaroista varoittavaa näennäistutkimusta arvioiva metatutkimus sekä tutkimus, jossa puhkaistaan Euroopan integraation, monikulttuuri-ideologian ja maahanmuuttoa lietsovan median ajatuskuplia.

Vihervasemmistolaisia – kuten nyt esimerkiksi Honkasaloa ja Silvennoista – ei rahoiteta ja suosita tieteissä siksi, että vihervasemmistolaisuus olisi näyttö heidän tieteellisestä pätevyydestään, vaan siksi, että tieteitä leimaa perinteisesti vihervasemmistolainen hegemonia ja värisuora, joka uusintaa itsensä kansainvälisissä arviointiprosesseissa. Arvioijaksi päätyäkseen puolestaan täytyy omaksua internationalistinen ja monikultturistinen ideologia, joten tieteestä muotoutuu automaattisesti internatsistista. Niinpä siinä ei ole tieteen omaksi tappioksi sijaa minkäänlaiselle kansainvälisen pakotuksen kyseenalaistamiselle, monikulttuuri-ideologian kritisoimiselle eikä vihervasemmistolaisen banaaliuden ylittämiselle.

Suomen Akatemia käyttää myös omien muuriensa sisäpuolella suurta tiedepoliittista valtaa, kun erilaiset ”tiedeasiantuntijoiksi” sanotut (entiset tiedesihteerit) valikoivat, keiden käsiin he lähettävät pöydilleen saapuneet hakemukset joko raadeltaviksi tai hyväksyttäviksi. Akatemia on byrokratisoitunut kuten Yleisradio, ja hallintouran siellä ovat luoneet kaikenlaiset marja makarowit ja floora ruokoset sekä monet muut, joiden tyypillinen ominaisuus on, että he itse eivät ole pystyneet luomaan minkäänlaista tieteellistä tai kirjallista tuotantoa – eivät Akatemian tuella eiväkä sitä ilman.

Kirjoitin jo aiemmin Suomen Akatemian tiedepoliittisena käsikassarana toimivan strategisen neuvoston vääristymistä, joiden tuloksena poliitikot ostavat tiedettä ja tieteilijät tuottavat ”hallitusta tukevaa tutkimusta”. Se näyttää olevan koko ajan vain EU:n ongelmia kaunistelevaa, monikulttuuri-ideologiaa ja maahanmuuttoa pönkittävää sekä kaikin puolin kriittistä ajattelua vaimentavaa.

Onpa nähty Akatemian avokätistä rahoitusta myös sananvapautta rajoittamaan pyrkivään toimintaan. Varoittava esimerkki löytyy täältä ja täältä, ja siinäkin oli sossupsykologien kuoro mukana.


Aiheesta aiemmin

Vihapuhetta valtiotieteellisessä 
”Vastuullisesta” journalismista ja tieteestä
Suomen Akat. ja tieteen alennustila
Taas uusi sananvapauden teloituskone

Vasemmiston sissit vetävät Uuden Suomen ylläpitoa kuin pässiä narusta

Edellinen blogikirjoitukseni ”Vain kuolleet kalat kelluvat – Miksi vasemmiston vihapuhe sallitaan?”  (6.1.2020) poistettiin Uuden Suomen puheenvuoropalvelusta neljä vuorokautta julkaisemisen jälkeen 10.1.2020, ja asiasta ilmoitettiin minulle yksipuolisella ja anonyymillä sähköpostiviestillä. Samalla Uuden Suomen ylläpito poisti kirjoitusoikeuteni.

Ylläpito ei maininnut mitään syytä tekstini sensurointiin, mikä olisikin ollut mahdotonta, koska kirjoituksessani ei ole mitään lain eikä myöskään puheenvuoropalvelun niin sanottujen sääntöjen vastaista – ei mitään.

Oletettavasti poisto johtui Mika Mäenpää-Louekoski -nimisen kirjoittajan minua vastaan 10.1. suuntaamasta henkilökohtaisesta kiistakirjoituksesta, jonka kommenteissa sosiaalidemokraattien edustaja Jouni Snellman herjasi minua rääväsuiseen tapaan sekä rinnasti minut natsijohtaja Joseph Göbbelsiin (täyttää muuten kunnianloukkauksen tunnusmerkit).

Demari Jouni Snellmanin tyypillinen herja Uuden Suomen puheenvuoropalvelussa – ja lehti sallii.

Tapauksen voisi jättää omaan arvoonsa, mutta kannanottoa vaativaksi sen tekee Uuden Suomen ylläpidon väärä reagoimistapa.

Poistamalla minun tekstini ja kirjoitusoikeuteni noiden herjanheittäjien sijasta Uuden Suomen ylläpito tuli osoittaneeksi kirjoitukseni sisällön sataprosenttisen oikeaksi. Uuden Suomen ylläpito ilmeisesti sallii sen, että vasemmiston sissit ovat tehneet Uuden Suomen puheenvuoropalvelusta vasemmiston yhden vihapuhealustan.

Sellainen media, joka antaa tehdä itsestään aseen rähjäisten vasemmistopukarien käyttöön, menettää lukijoiden kunnioituksen ja arvonannon, mistä on syntynyt viime aikoina paljon näyttöä (eräs täällä).

Sen sijasta, että Uuden Suomen ylläpito antaa hermostuttaa itseään vasemmistolaisten herjanheittäjien painostuksella ja poistelee kunniallisten tieteenharjoittajien tekstejä, ylläpidossa tulisi ymmärtää, että Uuden Suomen puheenvuoropalvelun todellisia uhreja olemme me perussuomalaiset, joita vastaan kampanjoiminen tapahtuu lehden suostumuksella.

On väärin luulla, että vihapuhe saadaan Uudessa Suomessa talttumaan poistamalla vihapuheen uhrit (meidät) vain siksi, että vihan lietsojien kieli saataisiin kuriin. Se on yhtä tyrmistyttävää kuin sammuttaa tulipaloa bensiinillä tai väittää, että Australian maastopalot johtuvat ilmastonmuutoksesta.

Vähintä, mitä lehden pitäisi tehdä, olisi poistaa kirjoitusoikeudet vasemmiston sisseiltä, joista pahimpia ovat Max Jussila, Mika Lamminpää, Esa Mäkinen, Petteri Ritala ja Max Stenbäck – kaikki vailla mitään tieteellisiä ansioita ja julkaisunäyttöjä olevia tyyppejä. Heidän kannanottonsa ovat olleet repiviä, raatelevia, perusteettomia ja vailla minkäänlaista argumentatiivista tai älyllistä lähestymistapaa, saati tieteellistä ajattelua, joka on ollut jokaisen oman kirjoitukseni lähtökohtana.

On käsittämätöntä, että lehti antaa heidän jatkaa kaiken järjellisyyden rajat ylittävää raastamistaan, jonka takana ei ole minkäänlaista osoitettua arvostelukykyä eikä siten myöskään oikeutusta meidän haukkumiseemme. Ajattelunsa on sameaa, päättelynsä epäjohdonmukaista, tyylinsä vellovaa, ja ymmärrys yhteiskunnallisista kausaalisuhteista puuttuu kokonaan.

Heitä Uuden Suomen toimitus palvoo parhaina ystävinään asettaessaan heidän tekstinsä toimituksen poimintoihin. Muuta tarjottavaa heillä itsellään ei ole ollut, kuin taistolaisten perusasennetta: järkeviä ihmisiä vastaan suunnattua hölmöä ivaa, joka on luonnollisesti kääntynyt heidän omaksi komediakseen. Perussuomalaisia he vihaavat saattaakseen heidät puolustamaan oikeuksiaan ja syyttääkseen heitä ”vihapuheesta”.

Kiistelyä herättänyt kirjoitukseni oli yksi Uuden Suomen luetuimpiani. Aamupäivällä 10.1. sen oli avannut yli 12 000 lukijaa. Tekstini löytyy edelleen Oikeasta Mediasta, joka on julkaissut kirjoituksistani toisinnot suostumuksellani.

Oheisesta kuvakaappauksesta näkyvät kirjoitukseni kävijämäärät. Olen luonnollisesti tallentanut myös kaiken muun.

Toisessa kuvassa näkyy Uuden Suomen ylläpidon ”Varoitus asiattomasta sisällöstä”. Viestissä siteerataan pitkästi kirjoitustani ja lopuksi väitetään ykskantaan, että kirjoitukseni muka ”rikkoo keskustelun sääntöjä”. Mitään perusteluja ei esitetä, kuten ei myöskään vastausta siihen, miksi kenenkään muun kuin kirjoittajan itsensä pitäisi päättää siitä, mitä ajattelemme ja sanomme tai kuinka ja kenelle.

Myös lehden tekaisemat ”keskusteluohjeet” ovat niin laveat, että rikkeeksi voidaan tulkita mikä tahansa. Siten myös ne antavat näytön ”yhteisönormeista” ja ”puhesäännöistä”, jotka ovat pelkkää ideologiaa ja joilla rikotaan loogisen ajattelun ja tieteellisen argumentaation velvoitteita.

Sellainen media, joka poistelee hyvin argumentoituja ja jopa yliperusteltuja kirjoituksia, on todellinen valemedia antaessaan lukijoille vääristyneen kuvan siitä, millaisia näkemyksiä yhteiskunnassa ja tieteessä esiintyy. Vasemmiston politrukit saavat kyllä valtamediassa laajaa julkisuutta, aivan niin kuin väitin. Ovatko he seinähulluja siellä? Ellei tekstini poisto ollut automaattinen ja johtunut vain esimerkiksi Silakkaliikkeen nilkkimäisestä ilmiantonapin käyttämisestä, on epäiltävä ylläpidon omaa realiteettitajua.

Tuollaista jälkeä joka tapauksessa syntyy, kun tyhmät ja älyllisesti heikkotasoiset päästetään arvioimaan kirjoituksia, joiden ymmärtämiseen heillä ei ole alkeellisiakaan kognitiivisia edellyksiä. Ei pitäisi. Pahinta on, että heitä on liuta myös valtion ja yliopistolaitoksen johtoasemissa.

On mahdollista, että kirjoitukseni muista poikkeava suuri klikkausmäärä johtuu nimemomaan Silakkaliikkeen masinoimasta kampanjasta kirjoitukseni sensuroimiseksi. Myös sähköpostiani terrorisoidaan jatkuvasti vasemmistolaisten vihapuheviesteillä, joista esimerkkejä oheisessa kuvakaappauksessa (lähetetty anonyymisti osoitteesta: jepjep@saunalahti.fi).

Vasemmisto harjoittaa häirintää ja vihapuhetta terrorisoimalla sähköpostiani.

Eräs lähestyjä on vaatinut perussuomalaisten ajamista pois Suomesta vihaviesteissään, joihin en ole tosin vaivautunut vastaamaan, mutta säilytän ne todistusaineistona. Maalittamiskampanjoillaan nuo raivohullut sekopäät tuhoavat filosofiaa ja perusoikeuksia, jopa ihmisarvoa. Tuollaisten mt-ongelmaisten kanssa kinatessa menisi vain aikaa hukkaan. On kuin sanoisi parkuvalle vauvalle: älä huuda.

Uuden Suomen harjoittama likvidointi ei sinänsä pahenna muiden kuin lehden ja sen hyväksymien kirjoittajien sekä toimituksen omaa mainetta. Mitä enemmän kirjoitusteni saatavuus vaikeutuu tai harvinaistuu, sitä arvokkaammiksi tekstini käyvät.

---

Päivitys 16.1.2020

Alma Media julkisti tänään tiedon, että Uuden Suomen pitkäaikainen päätoimittaja Markku Huusko siirtyy muihin tehtäviin ja oman ilmoituksensa mukaan ”hoitovapaalle”. Sarkasmia kaihtamatta voin todeta, että päätös tuli oikeaan paikkaan ja ilmeiseen tarpeeseen.

Uudeksi päätoimittajaksi nimitettiin medianomi Jenni Tamminen, joten lehden linja tuskin nykyisestä paranee. Medianomin koulutustausta ei anna paljoakaan näyttöä sen puolesta, että valittu henkilö kykenisi ymmärtämään, millä tavoin kriittisen tieteellisen ajattelun ja julkaisemisen tulee poiketa naistenlehtien suosiossa olevista onnittelukorttiteksteistä.

Sen sijaan ”opetusfilmissä merkantti luennoi”. Nimittäin konsernijohdon mukaan Uusi Suomi saa Tammisesta ”sitoutuneen päätoimittajan”, ja lehti vahvistaa ”talousmedioidemme yhteiskunnallista, markkinatalous- ja yrittäjämyönteistä ulottuvuutta”.

Konsernissa on selvästikin oivallettu, että perinteisellä valtamedialla on taloudellisia ongelmia, mutta fokusoituminen ilmiötason tapahtumiseen ei valaise, mistä syistä perinnemedian alamäki johtuu. Sitoutuminen edistämään mainostajien tavoitteita ei korjaa lukijakatoa, jonka syyt ovat toimituksellisia.

Vain kuolleet kalat kelluvat – Miksi vasemmiston vihapuhe sallitaan?

Tasavallan presidentti tuli osuneeksi uudenvuodenpuheessaan oikeaan sikäli, että vihamielinen esiintyminen on ongelma sekä journalismissa että kansalaispuheenvuoroissa. Oireellisia ovat totta kai keskustelun polarisoituminen ja tahallinen väärinymmärtäminen.

Keljua tuossa kannanotossa oli kuitenkin kanuunojen kääntäminen jälleen kerran perussuomalaisia ja etenkin puolueemme puheenjohtajaa kohti.

Kun Jussi Halla-aho vaivautui vastaamaan Niinistön esittämään arvioon lomiensa keskellä, Uuden Suomen päätoimittaja kiirehti arvioimaan asiaa niin, että nyt oli ”Sauli Niinistön vuoro joutua Jussi Halla-ahon hampaisiin”. Todellisuudessahan asiat ovat aivan päinvastoin kuin Markku Huusko näki.

Asian voi sanoa niin päin, että Halla-ahon oli vuoro joutua tällä kertaa Sauli Niinistön hampaisiin. On erikoista, miten yksi henkilö voi tuolla tavalla innostaa mediaa ja valtavirtapoliitikkoja hurjiin yleistyksiin ja vihaisiin tunteenpurkauksiin. Kyseessä lienee maalitus ja hyökkäys kansakuntamme itsepuolustukseksi noussutta symbolihahmoa kohtaan.

Valmisteilla olevassa mediatutkimuksessani olen kiinnittänyt huomiota siihen, että keskustelujen kärjistyminen on pelkkä pintailmiö. Se ei ole itse itsensä syy vaan seuraus yhteiskuntamme perusrakenteeseen syntyneestä väestöllisestä halkeamasta.

Ennen laajamittaista maahanmuuttoa ei tällaista ongelmaa Suomessa ollut. Haitallinen ja kansakuntaamme repivä maahanmuutto on se juurisyy, joka on johtanut arvo-, etu- ja kulttuuriristiriitoihin. Ne puolestaan havaitaan ilmiötasolla keskustelukulttuurin muutoksena sekä vihervasemmistolaisen ja huvitteluliberaalin politiikan legitimaatiokriisinä. Oikeusperustuksen mureneminen koetetaan sitten peittää harhaanjohtavalla journalismilla ja kahlitsemalla sananvapautta koko EU:n voimin.


Hapansilakat pohja ylöspäin

Diskurssissa on toki korjaamisen varaa. Mutta kieroa on, että poliittisen vasemmiston sallitaan haukkua ja solvata perussuomalaisia sosiaalisessa mediassa ja Internetin puheenvuoropalstoilla, ja perussuomalaisten parlamentaarista toimintaa koetetaan kompromettoida perättömillä moitteilla sekä mihinkään perustumattomilla ilmiannoilla.

Internetiin perustetaan jatkuvasti erilaisia vihapuhefoorumeja, kuten nyt tuo Silakkaliikkeeksi itseään kutsuva yhteenliittymä, joka on suunnattu ennennäkemättömän suorasukaisesti nimenomaan Perussuomalaista puoluetta vastaan.

Näyttöä Silakkaliikkeen radikaalista äärivasemmistolaisuudesta ja hyökkäävyydestä voi saada perehtymällä esimerkiksi tähän blogikirjoitukseen koottuun materiaaliin, joka paljastaa liikkeen perustajan, Feministipuoluetta edustavan Johannes Kosken, ajatusmaailmaa kaikessa karuudessaan.

Pahinta on, että liikkeen piiriin erehtyneet luulevat tekevänsä jotakin hyvää, vaikka tosiasiassa he ainoastaan vahingoittavat suomalaista yhteiskuntaa ja haavoittavat sitä entisestäänkin – maahanmuuton aikaansaaman eripuran lisäksi.

Liikkeen juuret ovat tietenkin seuduilla, jotka ovat eniten kärsineet lähi-itäläisten ja afrikkalaisten invaasiosta Eurooppaan: esimerkiksi Italian Sardiiniliikkeessä, jonka piirissä muutamat kansallista etua ymmärtämättömät tahot hyökkäilevät nyt maan suurinta puoluetta, oikeistorealistista Legaa, vastaan.

Pelkkään reaktiivisuuteen ja heppatyttömäiseen ”tykkäämiseen” tai ”ei-tykkäämiseen” perustuva Silakkaliike väittää ”vastustavansa rasismia”, mutta tosiasiassa se vastustaa vain vääränlaisina pitämiään ihmisiä ja mielipiteitä, jotka sitä paitsi kuuluvat yleensä suomalaisille ihmisille. Silakoiden toiminta perustuu sinänsä ala-arvoiseen blokkaamiseen, feidaamiseen, dumppaamiseen, ignorointiin, deletointiin ja ghostaamiseen sekä nilkkimäiseen ilmiantamiseen, joka muistuttaa Neuvostoliitosta.

Sensuuri on perinteisesti totalitarismien tunnusmerkki, ja hullunkurisinta onkin, että kyseiset liikkeet syövät sananvapautta ”humanismin” nimissä ja itse tekaisemiinsa ”yhteisönormeihin” vedoten. Vasemmistolle ominainen ihmisten ja heidän mielipiteidensä tuhoaminen on pohjimmiltaan toisten ihmisten mitätöimistä ja olemattomaksi tekemistä, mikä ei poikkea aidosta fasismista eikä reaalisosialismista.

Kun tuo porukka helmikuun ensimmäisenä päivänä kokoontuu Senaatintorille viettämään talvista kevätkarnevaaliaan, se tulee vain vastustaneeksi rähjäiselle anarkismilleen tyypillistä kaljakorien kilinää – ellei sitten ole niin, että toriltakin ehtii vielä olutbaariin. Tapaukseen sopisi yhdistää myös ilmastonsuojelu vaikkapa lopettamalla holtiton röökinpoltto, joka sivumennen sanottuna on rikos konservatiivisen Ison-Britannian julkisilla paikoilla.


Media ja ”tiede” silittävät uustaistolaisten päätä

Silakkaliikkeen porukka ei luultavasti osallistuisi ihmiskunnan yhteiseen juhlintaan edes siinä tapauksessa, että ihmiset onnistuisivat matkustamaan jälleen Kuuhun, mikäli tehtävästä suoriutuneet olisivat ”natseja”.

Silakkaliikkeen kaltaisia yhteenliittymiä on toki nähty ennenkin, muiden muassa Takku.net ja Varisverkosto. Sen sijaan uutta Silakkaliikkeessä on, että sen piirissä kerätään joukkoliikettä käymään taistelua lähinnä yhtä parlamentaarista puoluetta, kansallismielisyyttä ja siihen liittyviä arvoja vastaan.

Liikkeen piirissä käytetyt käsitteet, kuten ’joukkoistaminen’, kertovat vasemmistolaisesta ideologiasta: yksilöllinen ajattelu halutaan kieltää, ja tilalle tarjotaan joukkovoimaa sekä klusteroitumista tuulesta turvoksissa olevan ideologian taakse.

Keskustelun lisäksi myös asennoitumisessa on parantamisen varaa. Kiintoisaa onkin, miksi keihään kärjet suunnataan kansallista etuamme edistämään ilmoittautuneita vastaan, mutta vasemmistolaiset vihapuhujat saavat mielihyvin pitää asemansa Internetin keskustelufoorumeilla ja tietenkin myös valtamedian toimituksissa.

Kokoomuslaisiakaan ei liioin vastusteta, minkä paljastaa liikkeen erään aktivistin kömpelö ja vuolassanainen selittely – ainoastaan perussuomalaisten jynssääminen pois poliittisesta todellisuudesta näyttää riittävän.

Erään kirjoittajan teksti nimeltään ”Vuosi 2019: Kun fasismi marssi paraatiovista eduskuntaan”, jossa hän rinnasti Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit fasisteihin, sai kernaasti olla Uuden Suomen Puheenvuorossa, kun taas erään toisen kirjoitus, jossa hän täysin perustellusti arvosteli moista leimaamista, hävitettiin ylläpidon toimesta kiireesti pois – sillä seurauksella, että kirjoittaja omatoimisesti perääntyy.

Hän oli etevästi osoittanut, mihin yhteiskunnassa ajaudutaan, jos ensin maalitetaan puolet kansasta ”fasisteiksi” tai ”äärioikeistolaisiksi” ja sitten perustetaan kiilusilmäisiä fanaatikkoliikkeitä sitä kaikkea vastustamaan (kirjoituksensa kannattaa lukea täältä ja täältä).

Voidaan myös kysyä, miksi vasemmistolaisia yliopistotoimijoita laulatetaan valtamediassa aiheen ”asiantuntijoina”, vaikka he oikeasti ovat pelkkiä vasemmiston etäispäätteitä yliopistoissa. Miksi heitä pidetään ilman ansioita leivissä myös yliopistoissa?

Esimerkkeinä olkoon nyt vaikka Emilia Palonen, joka on äärivasemmistolaisen sirpalepuolueen aktivisti ja Tiedonantaja-lehden apulainen, mutta jota Helsingin Sanomat käytti Silakkaliikettä koskevassa jutussa ikään kuin hän olisi jonkinlainen politiikan tutkimuksen korkein asiantuntija, oikeuden jumalatar ja todellinen tietoviisauden primadonna.

Valinta osoittaa, että Helsingin Sanomat ei poikkea puolueellisuudessaan mitenkään Yleisradiosta, Kansan Uutisista eikä Demokraatista, joiden piirissä Palonen on haukkunut Perussuomalaisia estottomasti, antanut virheellisen ja vääristelevän kuvan siitä, mitä on populismi, ja kehottanut kokoamaan rivejä ”vasemmistopopulistisen” liikehdinnän perustamiseksi, ikään kuin valtamedian tapa levittää disinformaatiota ei olisi sinänsä jo tarpeeksi vasemmistopopulistista. (Populismin määritelmästä voi tieteelliseen asiantuntemukseen perustuvaa tietoa lukea täältä.)

Vasemmistopopulistinen valtamedia ja yhteiskuntatieteilijöiden retiisinpunainen parvi silittävät kavallusten ja ilmiantojen kulttuuria aseenaan käyttävien anarkistien päätä, sillä sosialismin pioneerit ja sissit tekevät likaisen työn toimittajien ja ammatikseen viisaiden akateemisten pullasorsien puolesta. Heidän tuekseen menee sisäministerien käskystä myös politisoitunut vihapuhepoliisi, ja Twitter sekä Facebook antavat oman käden oikeudella ennakkosensuuria harjoittavien jatkaa mielivaltaansa samalla, kun Perussuomalaisten viestintää sensuroidaan röyhkeästi ja häikäilemättömillä uhkauksilla varustaen.


Sananvapauden estämisestä pitäisi rangaista ankarasti

Paha kallistuma ei vaivaa vain tiedon välitystä ja keskustelukulttuuria vaan myös tiedon muodostusta. Kallistuma pitäisi oikaista säätämällä perustuslaillista sananvapautta täsmentävä ja selkeyttävä laki kansalaisten viestinnällisistä oikeuksista. Ehdotin sitä jo vaalikirjassani Kuinka Suomi korjataan? (2019, s. 124).

Keskustelu on käyty perin pohjin väärästä asiasta, kun on antauduttu pohtimaan, keitä tai miten sananvapauden käyttämisestä ja ääneen ajattelemisesta pitäisi rangaista. Keskustelu pitäisi käydä siitä, keitä ja kuinka paljon pitää rangaista sananvapauden estämisestä.

Keskustelun painopiste on lipsahtanut väärään fokukseen kahdesta syystä: valtamedian harjoittaman sinnikkään propagandatyön tuloksena ja vasemmistolaisten perusoikeusjuristien harjoittaman ihmisoikeusteollisen koreografian seurauksena (aiheesta täällä).

Nähdäkseni medialle tulisi määrätä sakkoa vapaan puheen sensuroimisesta, keskustelun estämisestä ja virheellisen käsityksen luomisesta kansalaisille siitä, millaisia näkemyksiä yhteiskunnassamme esiintyy.

Samaan tapaan myös tieteenharjoittajille tulisi määrätä sakkoa tai – taloudellisten sanktioiden ollessa akateemisen kultapossukerhon jäseniin tehottomia – suorastaan vankeutta puolueellisen agendatutkimuksen esittämisestä tieteenä sekä tieteellisen vapauden rajoittamisesta yliopistojen piirissä ja julkaisutoiminnassa.

Esimerkiksi ”turvallisten tilojen” vaatimista tieteissä tulisi pitää sellaisena sananvapauden ja tieteellisen vapauden rajoittamisena, joka myrkyttää ja tuhoaa tieteen ja filosofian hienoimmat ja klassiset vapausihanteet. Ehkäpä vihervasemmiston politrukkeja ja tendenssitutkijoita pitäisi käydä keräilemässä poliisiautoon sekä viedä vilkut välkkyen tutkintavankeuteen silläkin uhalla, että yhteiskuntatieteiden laitoksille ei jäisi päivystystä lainkaan. Niinhän on tehty myös eräille vaihtoehtoisen median edustajille.

On totta kai mukavaa, että Perussuomalaisten toiminta on huomattu. Todellinen valta, voima ja viisaus ovat yhteiskunnassa aina niillä, joita sensuroidaan ja haukutaan eniten – tai keistä halutaan kuuluvimmin vaieta.

---

Päivitys 10.1.2020

Yllä oleva kirjoitus poistettiin Uuden Suomen Puheenvuoropalvelusta neljä vuorokautta julkaisemisen jälkeen yksipuolisella ja anonyymillä sähköpostiviestillä. Samalla Uuden Suomen ylläpito poisti kirjoitusoikeuteni.

Ylläpito ei maininnut mitään syytä tekstini sensurointiin, mikä olisikin ollut mahdotonta, koska kirjoituksessani ei ole mitään lain eikä myöskään puheenvuoropalvelun niin sanottujen sääntöjen vastaista – ei mitään.

Oletettavasti poisto johtui Mika Mäenpää-Louekoski -nimisen kirjoittajan minua vastaan suuntaamasta henkilökohtaisesta kiistakirjoituksesta, jonka kommenteissa muiden muassa Jouni Snellman -niminen kirjoittaja herjasi minua rinnastamalla minut natsijohtaja Joseph Göbbelsiin.

Tapauksen voisi jättää omaan arvoonsa, mutta kannanottoa vaativaksi sen tekee Uuden Suomen ylläpidon väärä reagoimistapa.

Poistamalla minun tekstini ja kirjoitusoikeuteni noiden rääväsuiden harjoittaman herjanheiton sijasta Uuden Suomen ylläpito tuli osoittaneeksi kirjoitukseni sisällön sataprosenttisen oikeaksi: Uuden Suomen ylläpito ilmeisesti sallii sen, että vasemmiston sissit ovat tehneet Uuden Suomen puheenvuoropalvelusta vasemmiston yhden vihapuhealustan.

Kiistelyä herättänyt kirjoitukseni oli yksi Uuden Suomen luetuimpiani. Aamupäivällä 10.1. sen oli avannut yli 12 000 lukijaa. Tekstini löytyy edelleen Oikeasta Mediasta, joka on julkaissut kirjoituksistani toisinnot suostumuksellani.

Oheisesta kuvasta näkyvät kirjoitukseni kävijämäärät.