”Turvallinen” ja ”totuudenmukainen” EU-Suomi

Ilta-Sanomien totuustoimittajat harjoittivat jälleen objektiivista tiedonvälitystä ja julistivat padottua raivoa pursuilevassa otsikossaan: ”Italian rääväsuu saapui Suomeen – sisäministeri Matteo Salvini tunnetaan kovasta maahanmuuttopolitiikastaan ja kärkkäistä lausunnoistaan”.

Tervetuloa vihapuheen vastaiseen Suomeen Matteo Salvini! Aina ei saa tunnustusta eläessään. Asian voisi sanoa niin, että Italian totuuspuhuja saapui Suomeen – sisäministeri Matteo Salvini tunnetaan järkevästä maahanmuuttopolitiikastaan ja terävästä ajattelustaan.

Salvini on tehnyt käsittääkseni pelkkää hyvää laajentaessaan Pohjoisen Liitosta koko Italian kattavan puolueen, vaatiessaan tehokasta rajavalvontaa ja vastustaessaan Euroopan unionin muovaamista liittovaltioksi.

Nimenomaan maahanmuuton rajoittamista koko EU kaipaa – ja erityisesti Italian vesillä. Kyseessä on koko Euroopan yhteinen ongelma, joten Salvini on mies paikallaan.

Tervetuloa Suomeen myös Viktor Orbán, ja uudestaan Donald Trump, niin saavat taas Sanomien, Ylen ja muun valtamedian toimittelijat kehuttavaa.

Vitsikästä on, että jos somessa lausahtaa jotakin kansallismielisen ajattelun puolesta, vasemmisto alkaa töhriä tekstiiliin väitteitä ”Venäjän etujen ajamisesta”. Argumentti on mitä hullunkurisin. Kansallisen edun edistäminen EU:sta tulevaa komentelua vastaan on nimenomaan Suomen omien etujen ajamista, ja sehän se on politiikan tehtävä.

Huvitteluliberaali euro-oikeisto ja universaalisosialistinen vihervasemmisto osoittivat jälleen reiluutensa Euroopan parlamentissa diskriminoimalla Perussuomalaiset vastuupaikkojen ulkopuolelle. Identiteetti ja demokratia -ryhmä on sinänsä tarpeellinen EU:ssa, jossa olisi aika tehdä kansalliset edut tunnustavaa identiteettipolitiikkaa. Joten hyvään oikeistorealistiseen ryhmittymään sijoittui puolueemme.

Liberaalin oikeiston ja vihervasemmiston mielestä Suomi on ilmeisesti paljon turvallisempi nyt, kun Finlandiatalo on ympäröity sotilaspoliiseilla ja EU-byrokraatteja kuljetetaan poliisisaattueissa pitkin Helsingin katuja ministerikokousten merkiksi.

Keijo Kaarisade peukuttaisi, ellei olisi sensuroitu. Just to say. Taas viedään turvallisuuden verukkeella vapaus. Noin 90 kokouksesta koostuva kausi maksaa Suomelle 70 miljoonaa euroa, ja kaikki tämä EU-jäsenmaksun lisäksi.

EU:n totalitarismia ilmentää se, että nyt myös Ranska lähti Saksan kelkkaan ja uhkaa Internet-toimijoita miljardiluokan sakoilla, mikäli ne eivät tuki kansalaisten suita. Sairasta touhua sanon minä. Muuta ei ole ilmeisesti tehtävissä kansalaismielipiteiden tukahduttamiseksi kuin Neuvostoliiton meininki, jota vihervasemmistolainen 1990-luvulla syntynyt Preka-Eetujen ja Venla-Sofioiden kaikkitietävä ja suvaitseva sukupolvi ei tietenkään voi muistaa.

Jussi Halla-aho oli oikeassa Suomi-areenalla kiteyttäessään arvionsa maahanmuuttorumbasta näkemykseen ”väestöjenvaihdoksesta”. Läpi näytti menevän myös oma tutkimusväitteeni sananvapauden vertikaalisuudesta: se on säädetty alun alkaen kansalaisten puolesta vallanpitäjien mielivaltaa vastaan (aiheesta kirjassani, luku 14, s. 122 jss).

Muuan Pekka Torvinen kitisi paikallislehti Helsingin Sanomissa, että myös Perussuomalaisten uudeksi puoluesihteeriksi valittu Simo Grönroos puhuu avoimesti väestöjenvaihdoksesta. Käänteistä siirtomaavalloitustahan se oli jo Albert Camus’n mukaan – mutta nykyaikana myös erittäin todellista.

Grönroos kuittasi ulinaan selkeästi, että demaritkin toki puhuvat asiasta, mutta he eivät pidä sitä minkäänlaisena ongelmana! Salaliittoteoriasta ei väitteissä väestöjen vaihtumisesta ole kyse. Lisää aiheesta Suomen Uutisen jutussa ja täällä.

Älä koskaan luovu käteisen rahan käyttämisestä

Pankit ovat lähetelleet asiakkailleen pahaenteisiä uhkauksia, joilla kansalaisia pehmitetään ensi syksynä odottavaan suuruudistukseen. Verkkopankkimaksamisen tunnuslukulistat aiotaan jättää käytöstä pois ja korvata kännykkäsovelluksilla sekä biometrisillä tunnisteilla.

Näin pohjustetaan tietä myös käteisen rahan poistamiseen. Tilinkäyttövälineitä koskevan huononnuksen takana on tietenkin EU-direktiivi.

Samalla kun uudet europarlamentaarikot harjoittelevat Brysseliin matkustamista, EU lähestyy tavallisia ihmisiä PSD2-maksupalveludirektiivillä, jonka kautta pankkiasiakkaiden saldo-, tili- ja maksutiedot voidaan alistaa yritysten ja julkisyhteisöjen, kuten Kelan ja veroviranomaisten, valvontaan.

Esimerkiksi Taloussanomat lirkuttelee asiasta näin: ”Maksamisen muutosten lisäksi direktiivi tuo muutoksia tilitietoihin pääsemisen kannalta. Jatkossa pankit velvoitetaan tarjoamaan ulkoisille sovelluksille pääsy ihmisten tilitietoihin, jos käyttäjät itse näin sallivat. Finanssialan [Teija] Kaarlelan mukaan tämä mahdollistaa esimerkiksi sovellukset, jotka osaavat näyttää ihmisten eri pankeissa olevien tilien saldot samanaikaisesti.”

Uudistuksen syheröissä ei suoraan myönnetä, että maksukäytäntöjen muutos johtaa pankkitietojen viranomaisurkintaan, mutta ole epäilystäkään, ettei tätä mahdollisuutta käytettäisi ennen pitkää hyväksi.

Tietojen urkkiminen saatetaan pitää muodollisesti asiakkaiden luvan varaisena, mutta luvan myöntäminen voidaan asettaa esimerkiksi eläkkeiden, työttömyysetuuksien tai toimeentulotukien maksamisen ehdoksi, jolloin Kelan asiakkaiden on käytännössä pakko luovuttaa pääsy kaikkiin pankkitietoihinsa.

Tutkimusten mukaan vain 12 prosenttia suomalaisista tietää, että ensi syyskuun puolivälissä voimaan astuva direktiivi tekee käytännössä lopun pankkisalaisuudesta ja taloudellisesta yksityisyydensuojasta sekä alistaa kansalaiset entistä pahemmin elämäntavan ja kulutustottumusten tarkkailulle. Sairasta on, että tätä kontrollia perustellaan ”pankkiturvallisuudella”.

Pahimpia uudistuksen ajajia ovat olleet Danske Bank ja Nordea, jotka ovat pyrkineet eroon myös käteisen rahan käsittelystä ja lopettaneetkin sen monin paikoin. Silti ne kehtaavat kutsua itseään rahalaitoksiksi.


Elektroniseen maksamiseen siirtyminen yksityistäisi rahan olemuksen

Samalla, kun ihmisille on tyrkytetty elektronisen maksamisen välineitä, kuten MobilePaytä ja Google Payta, on yritetty vähentää käteisen rahan käyttöä ja pakottaa ihmiset käyttämään elektronista rahaa. Tyhmimmät kansalaiset ja varsinkin nuoret ovat tähän ansaan menneet ymmärtämättä, mitä käteisen rahan poistamisesta seuraisi.

Siitä seuraisi koko rahan olemusta koskeva valtava muutos, jollaista ei ole ennen nähty. Jos kaikki raha on pankkien tai maksujen välittämiseen erikoistuneiden firmojen tietojärjestelmissä olevaa bittirahaa, tämä tekee kaikesta rahasta yksityisten yritysten rahaa ja lopettaa julkisen valtiollisen rahan kokonaan sekä maksuvälineenä että arvon säilyttäjänä.

Tämä taas johtaa automaattisesti kaiken taloudellisen vallan siirtymiseen pankeille tai maksuja välittäville yrityksille. Ei siis ole ihme, että verkkomaksufirmat ovat innoissaan, kuten Taloussanomien haastatteleman tanskalaisen Netsin Sirpa Nordlund, joka ennustaa käteisen katoamista vedoten sen käytön ”kalleuteen” ja ”epäturvallisuuteen”. Tosiasiassa korttimaksaminen tuli vuonna 2013 kauppaliikkeille kalliimmaksi kuin käteiskaupanteko. ”Vaivattomuuden” varjolla markkinoidusta maksamisen helppoudesta on lyhyt matka siihen, että maksaminenkin alkaa maksaa entistä enemmän, myös kauppojen asiakkaille.

Siirtymistä tunnuslukukorteista matkapuhelinsovelluksiin ei voida perustella millään ”turvallisuudella”, sillä matkapuhelimet ovat haavoittuvia, ne ovat alttiita elektroniselle urkinnalle, ne katoilevat, ja niissä on häiriöitä. Lisäksi monet tarvitsevat niiden käyttöön apua, jolloin pankkiavaimet voivat joutua entistä helpommin kolmansien osapuolten haltuun. EU:n tuputtamalla hullulla uudistuksella ei ole siis mitään tekemistä turvallisuuden kanssa.

Kuinka onkin aina niin, että ne jotka haluavat taata ”turvallisuutemme” haluavat palkaksi vapautemme? Vastaus piilee siinä, että tuon kaltaisten toimijoiden päämääränä on tehdä ihmisistä tarkkailun ja valvonnan orjia sekä kytkeä kansalaiset pankkiriippuvuuteen.


Käteisen rahan poistaminen olisi pankkien tekemä ryöstö

Käteisen rahan puolustamisessa ei ole kyse siitä, että ”ikäihmiset eivät osaa käyttää” pankkitunnistautumisessa välttämättömiä kännyköitä, vaan kyse on paljon enemmästä. Kysymys on periaatteesta. Maksuvälineitä elektronisoimalla koetetaan tehdä ihmiset riippuvaisiksi pankkien tilijärjestelmistä ja maksuvälineistä.

Jatkossa sinulle valehdeltaisiin, että sinulla on talletuksia pankissa, mutta oikeasti ne lakkaisivat olemasta sinun vapaassa käytössäsi, mikäli et voisi käyttää niitä ilman pankkien myöntämiä välineitä ja pankkien määräämiä hintoja. Tätä tarkoitan rahan yksityistämisellä. Tileillä oleva raha ei ole omaa, kun se ei ole tallettajien vapaassa hallinnassa, mutta käteinen raha on.

Kirjanpidollisesti talletukset eivät tietenkään ole asiakkaiden omaisuutta vaan pankkien velkaa asiakkaille, mutta nykyjärjestelmässä asiakkailla on sentään mahdollisuus hakea rahansa pankeista pois. Tämä potentiaali on pitänyt pankit edes jokseenkin nöyrinä. Sen sijaan jatkossa ihmiset yritetään kytkeä täysin pankkien talutusnuoraan poistamalla käteinen käytöstä vähitellen kokonaan.

Direktiiviä on valmisteltu Euroopan unionissa kaikessa hiljaisuudessa tavalla, josta kirjoitin kolmisen vuotta sitten täällä. Koska käteinen raha on vapauden ja kansanvallan tunnusmerkki, Euroopan unionissa se koetetaan korventaa pois samaan tapaan kuin sananvapauskin.

Käteisen rahan poistolla on koetettu torjua ”harmaata taloutta”, mutta tämä tavoite ei oikeuta paljon suurempia rikoksia: kansalaisten yksityisyydensuojan loukkauksia, omaisuudensuojan murentamista eikä pankkitietojen kaivelua.

Pankkiehtoisuuden laajentaminen totaaliseksi on käytännössä pankkien tekemä ryöstö, jolla tallettajien varat pidätetään pankkijärjestelmän omaan vaihtoehdottomuuteen, ja varas huutaa: ottakaa varas kiinni!

Tosiasiassa käteisen poistamista ei voida perustella millään rahanpesun vaikeuttamisella, sillä pimeä raha liikkuu nykyisinkin kryptovaluuttojen muodossa. Käteisen poistamisella on tarkoitus pelkästään vaikeuttaa kansalaisten maksusuorituksia, heikentää ihmisten taloudellista itsemääräämisoikeutta ja lisätä pankkien valtaa.

Lisäksi elektronisen maksamisen laajentamiseen ei ole mitään tarvetta. Sitä ei ole kukaan kansalainen pyytänyt, vaan kyse on puhtaasti Euroopan unionin harjoittamasta pakottamisesta, vallankäytöstä ja pankkien ahneudesta (näyttöä kansalaisten vastarinnasta saa vaikkapa lukemalla tämän jutun yleisökommentit).


Pankit ja viranomaiset jälleen kävelemässä kansalaisten yli

On muistettava, että ihmiset ovat tätä nykyäkin tilintekovelvollisia vain tuloistaan eivätkä menoistaan, ja tuloistaankin vain veroviranomaisille – eivät pankeille. Pankit kuitenkin ahdistelevat asiakkaitaan tarkoilla tiedusteluilla, mistä mikäkin talletettava seteli on saatu tai mihin tiskeiltä nostettavia käteisvaroja on aikomus käyttää.

Todellisuudessa pankeilla ei ole mitään viranomaisprivilegiota kyseisenlaiseen urkintaan. Paperi, jonka pankit vaativat täytettäväksi, on Finanssialan Keskusliiton, eli pankkien etujärjestön, yksityinen lomake eikä mikään viranomaispaperi.

Viranomaiset, kuten Finanssivalvonta, ovat yrittäneet siirtää pankeille tehtäviä, jotka eivät pankeille kuulu, ja pankit ovat ottaneet ne ilomielin vastaan, sillä käteisen rahan käyttöä vaikeuttamalla pankit pystyvät pidättämään taloudellista valtaa itselleen.

Käteisen rahan poistoa on ajanut erityisesti Björn Wahlroos teoksissaan Markkinat ja demokratia sekä Talouden 10 tuhoisinta ajatusta keskittääkseen valtaa pankeille. Samalla kun elektronisesta maksamisesta yritetään tehdä pakollista, ihmiset yritetään sitoa myös matkaviestimiin ja puhelinliittymiin. Ihmisten elämää läpivalaistaan entistä tehokkaammin, kun myös kauppaliikkeet pystyvät tunnistamaan ostosten tekijät digitaalisesti ja jatkossa biometrisesti kasvojen tai sormenjälkitunnistuksen avulla. 

Tämä puolestaan merkitsee filosofian kielellä ”elämismaailman kolonisaatiota”, eli tarkkailun ja valvonnan marssittamista ihmisten olohuoneisiin ja ruokapöytiin. Kyse on perimmältään kansalaisten hallinnasta ja kontrolliin saattamisesta. Jos säästöt ovat sementoidut pankkitileihin, talletusten pääomat voidaan helposti saattaa myös verolle, aivan kuten Thomas Piketty ja EU:n komissio jo esittivätkin, ja niitä voidaan takavarikoida, kuten Kyproksella. Taatessaan anonyymin maksamisen käteinen raha on ainoa oikeasti turvallinen raha.


Käteinen raha auttaa taistelussa elämäntapatarkkailua vastaan

Eräänä uhkana elektronisen maksamisen yleistymisessä on ihmisten oman talouden hallinnan menetys, kun helpoksi koettu maksutoimitus alentaa tuhlailun kynnystä. Se puolestaan on pikavippiparonien märkä uni.

Pankkien ja muiden puliveivausfirmojen, välistä vetäjien ja keinottelijoiden vallan kasvua on rajoitettava kaikin keinoin, jotta todelliset rikolliset eivät pääsisi urkkimaan yksityisten kansalaisten taloutta eivätkä hallitsemaan poliittisia ja taloudellisia vapauksiamme.

Suomalaiset ovat suostuneet käyttämään elektronista rahaa liian helposti, minkä tuloksena monet ovat laittaneet päänsä pankkien solmimaan silmukkaan. Sosiaalidemokratisoidussa Ruotsissa on tehty päätös käteisestä rahasta luopumiseksi vuoteen 2023 mennessä.

Monessa muussa maassa, kuten Yhdysvalloissa ja Saksassa, joissa asuu eduistaan paremmin huolehtiva kansa, käteisellä rahalla on institutionaalinen asema vapauden ja taloudellisen itsenäisyyden välineenä (aiheesta täällä).

Meiltä elektronisten kaulapantojen ja biometrisen tarkkailun vastustajilta voidaan tietenkin kysyä, mitä salattavaa rehellisellä ihmisellä voi olla. Tämä on väärä kysymys.

Oikea kysymys kansanvallan kannalta on: Mitä urkkimista viranomaisilla tai yrityksillä olisi meidän rehellisten kansalaisten asioihin? Ja vastaus: ei yhtään mitään. Tämä on menossa taas aivan liian pitkälle ja antaa jälleen erään näytön siitä, miksi olisin valmis repimään kyseisen EU-direktiivin kaitaleiksi.


Oikeudet ja vapaudet pysyvät vain, jos niitä käytetään

Olen kirjoittanut aiheesta laajemmin täällä, ja tekstini kannattaa lukea jokaisen, joka ei vielä tiedä, että elektronisen maksamisen tuputtamisessa ei ole kyse ensisijaisesti pankkiteknisestä toimenpiteestä vaan pankkiehtoisuuden laajentamisesta ja rahan olemuksen muutoksesta sekä omaisuuden ja varallisuuden pidättämisestä yksityisten rahalaitosten hallintaan ja viranomaisten valvonnan kohteeksi.

Mitä asialle pitäisi tai voisi tehdä?

Ehdotan kansanliikettä käteisen rahan pelastamiseksi, elektronisten kahleiden vastustamiseksi, rahan käytön anonymiteetin säilyttämiseksi ja verkkopankkimaksamisen pysyttämiseksi nykyisellään. Suositan kaikille kansalaisille pankkiasioinnin siirtämistä sellaiseen pankkiin, joka ei pakota asiakkaitaan digitaaliseen valvontaan.

Koska pankeilla on taipumus puhaltaa yhteen hiileen, tämä saattaisi entisestään vauhdittaa pankkien yhteistoimintaa käteisen rahan mitätöimiseksi. Siksi eräs toimiva keino olisi minimoida pankkiasiointi nostamalla kaikki rahat pankeista pois, mikäli ne eivät suostu jatkamaan nykyistä käytäntöä.

Käteinen kuolee, jos sitä ei käytetä. Siksi ehdotan, että taloudellisesta itsemääräämisoikeudestaan sekä omaisuuden- ja yksityisyydensuojastaan kiinnostuneet ihmiset lopettaisivat myös pankki- ja maksukorttien käytön ja siirtyisivät käyttämään arkipäivän ostoksissaan vain ja ainoastaan käteistä rahaa.

Käteinen raha on edelleenkin EU-lainsäädännön mukaan euroalueen ensisijainen maksuväline, jota jokaisella taloudellisen vaihdon osapuolella on velvollisuus ottaa vastaan maksusuorituksena. Kaikki tähän säädökseen tehdyt rajoitukset ja venkoilut ovat häikäilemättömiä läimäytyksiä EU-maiden kansalaisten naamatauluun, mikä tietenkin johtaa ennen pitkää koko eurorahajärjestelmän romuttamiseen kansalaiskapinan toimesta.
 
Näin tehtyään kansalaiset voisivat todeta pankeille: olemme ottaneet taloutemme ja varallisuutemme kokonaan omaan hallintaamme. Mikäli hyväksytte meidän asettamamme ehdot, teidän ei tarvitse tehdä mitään. Huoletonta kesää!


Aiheesta aiemmin:

Käteinen raha on vapauden ja demokratian tunnusmerkki


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Perussuomalaiset

Tarkistuksia Titanicin törmäyskurssiin

Hyvää Mannerheimin syntymäpäivää! On kaksi syytä iloita: Perussuomalaiset saivat eduskuntavaaleissa häikäisevän vaalivoiton, ja menestys jatkui europarlamenttivaaleissa.

On myös kaksi tappion aihetta: Sdp anasti hallituksenmuodostajan tehtävän minimaalisella yhden eduskuntapaikan erolla, eikä asemamme parane kansallismielisten kannatuskasvusta huolimatta sen enempää kotimaisessa kuin EU-tason politiikassakaan.

Valtamedia mellasti tietenkin vihreiden europarlamenttivaaleissa saavuttaman kannatuskasvun vuoksi, mutta tosiasiassa voitto oli politiikan yleistrendien kannalta näennäinen, sillä se perustui pelkkään kannatussiirtymään muilta huvitteluliberaaleilta tai vasemmistolaisilta ryhmiltä vihreille. Tosiasiassa ainoa kannatustaan kasvattanut ryhmittymä olivat Euroopan kansallismieliset.


Hallituksen kasaamisesta

Murheellista tulevaisuuden kannalta on, että Suomeen ollaan muodostamassa hallitus, jonka jättäessä toimensa vuonna 2023 maamme julkisesta taloudesta ovat jäljellä savuavat rauniot. Olen täsmälleen samaa mieltä eduskuntaryhmämme jäsenten arviosta, että eilen julkaistu vihervasemmistolainen hallitusohjelma enteilee Suomen konkurssia.

Vasemmistoretoriikkaa käyttääkseni: hallituksen ohjelma on utopistinen ja lepää savijaloilla. Sen finanssipoliittinen vinksahdus piilee siinä, että valtiontaloutta yritetään hoitaa nostamalla veroja ja kasvattamalla työllisyyttä yhtä aikaa. Se on samanlainen paradoksi kuin on tavoitella taloudellista kestävyyttä ja sosiaalista sekä ekologista kestävyyttä samoilla keinoilla.

Kaikki tietävät, että verojen korottaminen heikentää työllisyyttä, ja lisäksi meitä uhkaa taloudellinen taantuma, joten työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin (hallitusohjelman s. 12 ja 15) on täysin epärealistista. Ainoa keino julkisen talouden hoitoon olisi työn tuottavuuden tehostaminen, mutta sitä sosiaalietuusperäinen maahanmuutto ja huoltavan verkoston kasvattaminen heikentävät.


Vihervasemmisto maksaa moraalikarismansa suomalaisten aarrekammiosta

Vihervasemmistoa äänestäneille tiedoksi (mikäli ette sattuneet ennen vaaleja huomaamaan): vasemmiston vetämä hallitus tulee kuppaamaan maahanmuuttoon, ympäristöpoliittiseen anekauppaan ja muuhun moraalikarismansa kasvattamiseen tarvitsemansa varat Suomen kansalaisten selkänahasta.

Taloudellisesti haitallinen sosiaalietuusperäinen maahanmuutto jatkuu, sillä ulkoministerin ja sisäministerin salkut ollaan myöntämässä vihreille, joille menee luonnollisesti myös ympäristö(vero)ministerin salkku.

Lisää tuloveroa, terveysveroa, polttoaineveroa, tietulleja, ruuhkamaksuja, pakkoruotsia, työpaikkoja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille ja tietenkin myös asuinkulujen kasvattamista lämmityspolttoaineiden veronkorotuksilla, joista rintamamiestaloissa asuvat pienituloiset erityisesti ilahtuvat. Näille kaikille on yhteistä, että ne rokottavat tavallisten suomalaisten ihmisten kukkaroa.

Voittajia vihervasemmistolaisen hallituksen ohjelmassa ovat ilmasto ja kehitysmaat, mutta ensin mainitutkin vain näennäisesti, sillä maailman mittakaavassa Suomen päästöjen (0,175 % maailman kokonaispäästöistä) vähentämisellä ei ole havaittavaa vaikutusta maailman ympäristön tilaan. Sen sijaan jatkuvat ilmastomaksujen korotukset ja normien kiristykset tekevät lopun sekä julkisesta että yksityishenkilöiden taloudesta ja hyvällä ympäristösuhteella toimivasta teollisuudestamme.


Talouspolitiikan linjaukset täysin ristiriitaisia

Löysin Antti Rinteen hallituksen eilen julkaistusta ohjelmasta myös paljon muuta arveluttavaa. ”Maapallon kohtaloa”, ”parempaa huomista”, ”toisia vastaan tulemista” ja erilaisista taustoista tulevien ihmisen ”vastakkainasettelua” koskevien alkuhölinöiden (s. 6) jälkeen päädytään lisäämään valtion menoja 1,230 miljardilla (s. 16), vaikka valtiovarainministeriön virkamiestyöryhmän laskukoneet ilmoittivat sopeuttamistarpeen tälle hallituskaudelle olevan 2 miljardia (minkä Demokraattikin julkaisi vielä kun kritiikin kohteena oli Juha Sipilän hallitus).

”Kotitalouksien ylivelkaantumista ehkäistään” (s. 18), vaikka veronkorotuksilla myös yksityinen velka ohjataan kasvuun. Verosuunnittelua vaikeutetaan (s. 19–21), ja oman asunnon asuntolainojen korkojen verovähennys poistetaan kokonaan hallituskauden aikana (s. 22).

Vasemmistovetoinen hallitus ei tietenkään (s. 26) ”pidä tarkoituksenmukaisena ansiotulojen veron yleistä keventämistä tilanteessa, jossa talous kasvaa normaalisti” (mutta kun ei kasva). Sen sijaan hallitus esittää negatiivisen tuloveron kaltaista ”työtulotukea”, eli valtion maksamaa veroa kansalaisille! Maahanmuuttomyönteisyydessään hallitus vakinaistaa ”ulkomailta Suomeen muuttaviin avainhenkilöihin kohdistuvan verohuojennuksen pysyväksi” (s. 26) tukien siten hyväpalkkaisia EU-virkamiehiä ja vahvistaen epätasa-arvoisen verokohtelun.


Suomen talous pudotetaan hiilinieluun

Energiatalouden tuholinja avautuu sivulta 32. Hallitus pitää pakkoneuroottisesti kiinni ilmaston lämpenemisen 1,5 asteen tavoitteesta, vaikka Suomen ratkaisuilla ei ole maapallon ilmaston keskilämpötilaan mitattavissa olevaa vaikutusta ja vaikka Suomi on vähentänyt päästöjään muihin EU-maihin verrattuna etuajassa.

Hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä (s. 32) ja sähkön sekä lämmöntuotannon päästöttömyys (s. 33) ja fossiilivapaus (s. 33) ovat itsemurhahankkeita, joilla pimeän ja kylmän maan asukkaat pakotetaan sadomasokistisen itseruoskinnan kohteiksi.

Kotimaisen energian käyttöä halutaan tukea, mutta turpeen energiakäyttö puolitetaan turvevoimalainvestoinnit hyläten vuoteen 2030 mennessä, ja öljyn käytöstä lämmityksessä luovutaan 2030-luvun alkuun mennessä (s. 34).

Energiantuotannon vajetta kompensoidaan puhtaalla ja ympäristöystävällisellä retoriikalla, kuten ”puhtaan teknologian ratkaisuilla”, polttamalla verovaroja tuulivoiman subventioilla ja tietenkin ”kiertotaloudella” (s. 41–42), joka sinänsä sopisi kompostoinnin kohteeksi.

Kun Suomi pyrkii maailman ensimmäiseksi fossiilivapaaksi hyvinvointiyhteiskunnaksi”” (s. 33), on kysyttävä, mitä järkeä tällaisessa kansakuntamme kuormittamisessa on. Samanaikaisesti ilmastotukia nauttivat kehitysmaat toimivat ympäristöpolitiikan vapaamatkustajina ja kasvattavat päästöjään täysin vastuuttomasti ja piittaamattomasti väestönkasvunsa seurauksena.

Euroopan ympäristöystävällisimmiksi todetut Suomen hiilivoimalat hallitus valmistautuu sulkemaan kellon tarkasti toukokuuhun 2029 mennessä (s. 34) ja luopuu siten sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannosta sekä ohjaa polttamaan samat hiilivarat Keski-Euroopan huonolla hyötysuhteella toimivissa ja kolme kertaa enemmän saastuttavissa voimaloissa. Ja ilmakehä kiittää Suomen kansantalouden kaatuessa hiilinieluun.

Poliittinen pakottaminen ulotetaan ihmisten ruokapöytiin, sillä kansallisella ilmastoruokaohjelmalla (s. 43) kansalaisille tyrkytetään kasvisruokaa, vaikka kasvisruoka on todettu yliopistollisissa tutkimuksissa ilmaston kannalta liharuoan tuotantoa haitallisemmaksi.

Hallitus on huolissaan myös eläinten oikeuksista perustaessaan eläinsuojeluasiamiehen täsmäviran Seinäjoelle (s. 45)! Tosi erikoinen yksityiskohta hallitusohjelmassa.

Myös asuntopolitiikkaa tehdään täysin vihrein periaattein lisäämällä asuinkuluja energiamääräyksillä. Hallitusohjelmassa ei tosin osoiteta, millä keinoilla ARA-korkotukiasuntoja lisätään vuosittain kymmenellätuhannella (s. 51), kun nykyisinkin valtion korkotuki muodostuu pelkästä korkoleikkurista, joka astuu kuvaan vasta, jos korot nousevat tietyn rajan yli, eikä sellaista ole näköpiirissä.

Puurakentamista suositaan (s. 38), jotta kivitalossa asumisen elintasoindeksi alenisi, ja ilmanvaihto järjestetään painovoimaisesti eikä koneellisesti (s. 38), jotta sisäilmaongelmat pahenisivat. Luonnonsuojeluun luvataan 100 miljoonan könttäsumma riihikuivaa rahaa (s. 39), jolla turvataan vihreiden suojatyöpaikat ympäristöjärjestöissä.

Asuinalueiden eriytymiskehitys pysäytetään kuin taikaiskusta (s. 52), vaikka kantaväestön lähiöpako on luonnollinen seuraus hallituksen lietsomasta maahanmuutosta.


Suomen Nato-kudelma UFF:ään?

Vasemmiston kynänjälki näkyy ulko- ja turvallisuuspoliittisessa linjauksessa, jonka mukaan Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan (s. 56). Kyseisellä lausumalla koetetaan mitätöidä Naton ja Suomen isäntämaasopimus myös siinä tapauksessa, että Suomi itse joutuisi aggressioiden kohteeksi.

Tällä tavoin haavoitetaan vaivalla aikaansaatuja ja ylläpidettyjä transatlanttisia suhteita ja viedään Suomi takaisin Kekkosen, Kalevi Sorsan ja YYA-sopimuksen aikaan.

Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ohjelma (luku 3.2.) nojaa pasifistis-anarkistiseen ihmisoikeusretoriikkaan ja telaketjufeministiseen militarismiin, jonka mukaan edistetään ”Naiset, rauha ja turvallisuus 1325 -päätöslauselman mukaisesti naisten osallistumista rauhanneuvotteluihin ja rauhanrakentamiseen painottaen naisten ja tyttöjen oikeuksien turvaamista rauhanprosesseissa” (s. 59). Sodissa kuolevat miehet saavat siis kotirintamalle hyvin palkatun tätiarmeijan, ja puolustusmateriaalia luvataan olla viemättä Suomesta ihmisoikeuksia polkeviin maihin (s. 59), joita voivat olla kaikki maailman maat.

Rahan kippaamista kehitysyhteistyöhön jatketaan (s. 60), vaikka se on todettu tehottomaksi, kumppanuutta Afrikan maiden kanssa lisätään, vientiyritykset sidotaan hallituksen kehitysyhteistyöideologiaan (s. 61) ja pakolaiskiintiötä kasvatetaan (s. 82), vaikka laiva täyttyi tänne jo humahtaneista laittomista tulijoista, jotka eivät edes kielteisen päätöksen saaneina suostu lähtemään pois. 


Oikeusvaltio vaarassa 

Helpotuksia hallitus lupaa lähinnä muille kuin omilla kansalaisillemme, kun sosiaalietuudet turvataan kaikille laittomille maahanmuuttajille. Ohjelman mukaan välttämätön hoito turvataan kaikille paperittomille, ja turvapaikanhakijoiden yleistä oikeudellista neuvontaa parannetaan. Lisäksi turvataan paperittomille oikeus perusopetukseen ja selvitetään paperittomien lasten oikeus päiväkotipaikkaan.

Yli 5 miljoonan suomalaisen henkilöllisyystodistukset mitätöidään, sillä henkilötunnuksen sukupuolisidonnaisuudesta luovutaan ja intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeutta vahvistetaan (s. 87). Näin siltikin, vaikka lapset eivät vielä teini-iässä tietäisi, mikä heidän tahdonmuodostuksensa loppujen lopuksi on.

Mediakin on huomannut, että allekirjoittamisen ikärajaa alennetaan 15 vuoteen, sillä vihervasemmistolla on paljon sinisilmäisiä kannattajia lasten keskuudessa. Sitä kautta voidaan kätevästi pohjustaa tietä täysi-ikäisyyden ja vaalikelpoisuuden ikärajan alentamiselle: kannatusnettoa vihreille.

Sananvapautta hallitus keskittyy kaventamaan ehkäisemällä ”vääräksi” (ohjelmassa todellakin käytetään tätä sanaa) tuomitsemansa tiedon leviämistä ja vahvistamalla ”vastuullisen” (eli oman ohjelmansa mukaisen) journalismin toimintaedellytyksiä (s. 79). Digitaalista tarkkailua ja elämäntapakontrollia jatketaan harmaan talouden torjumisen verukkeilla (liite 4, s. 188–189), vaikka siten poljetaan yksityisyydensuojaa ja omaisuudensuojaa

Hallitus luopaa myös edistää ”#Suostumus2018”-hanketta (s. 89). Sen miksi raiskausten määritelmää ei pitäisi muuttaa suostumusperustaiseksi, perustelin jo yksityiskohtaisesti täällä.

On epäloogista ja oikeudellisen todistelun kannalta nurinkurista, että todistelun painopiste siirrettäisiin tekijän aseman tarkastelusta uhrin asemaan ja epäiltyä syytettäisiin kyvyttömyydestä lukea uhriksi väitetyn ajatuksia. Oikeudellisen todistelun ja tuomitsemisen kannalta olennaisia ovat tekijän intentiot eivätkä uhrien mielipiteet tekijän tahtotilasta, ja siksi ajatuskulun kääntäminen ”#Suostumus2018”-hankkeen mukaiseksi merkitsisi oikeusfilosofisen päättelyn kääntämistä nurin. Piste.

Loppu onkin sitten raideliikenteen kehittämistä kesämökeille, SAK:laista työvoima- ja sosiaaliretoriikkaa ja Ahvenanmaan itsehallinnon vahvistamista, vaikka mannersuomalaiset eivät nykyisinkään saa muuttaa Ahvenanmaalle vapaasti asumaan maakunnan kotiseutuoikeudesta johtuen.


He tarttuvat oljenkorsiinsa

Eduskuntaan noussut Riikka Purra sanoi hauskasti, että uudelle hallitukselle kaikki maahanmuutto on hyvää ja huono maahanmuutto on erityisen hyvää.

Paradoksaalista politiikan trendeissä on, että aikana, jolloin Suomessa ja Euroopassa tarvittaisiin täysin päinvastaisia toimia, Länsi-Euroopan maihin nousee sosialistihallituksia, jotka panostavat eräänlaisella juopon pelurin logiikalla: Koska arpominen, empiminen, ämpyily ja sadetanssi eivät ole tähän mennessä tuottaneet mitään, jospa otettaisiin vielä yhdet, niin täytyyhän jopa maahanmuuton joskus toimia! Punavihreän kuplan asukit ovat ikään kuin jatkuvassa kännissä.

Ministerikabinettiin ollaan myös perustamassa kummallisia tehtävänimikkeitä, kuten ”ympäristö- ja ilmastoministeri”, joka erikseen alleviivaa ilmastopoliittista uskontunnustusta. Toinen on ruotsalaisille räätälöity ”pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri”, jonka tehtävänä lienee sujuvoittaa turvapaikanhakijoiden liikennettä Tornion raja-asemalle ja torjua Pohjoismaista Vastarintaliikettä.

Myönteistä uudessa hallitusohjelmassa on vain taksiuudistuksen korjaaminen ja julkisen sektorin säilyttäminen sote-uudistuksen palveluntuottajana.

Sen sijaan Rinteen pieneläkeläisille lupaama vappusatanen oli pelkkä hämäystemppu, joka viisikymppiseksikin kutistuttuaan muistuttaa vain yhdestä tosiasiasta: Pieniin eläkkeisiin olisi voitu laittaa valtion varoista vaikka kaksikin satasta, sillä pienten eläkkeiden saajille maksetaan lähes aina myös toimeentulotukea, jota eläkkeen kasvattaminen vähentää saman verran. Näin ollen lisähinta pienten eläkkeiden korotuksista olisi ollut valtiolle likimain nolla euroa. Saman verran lisää rahaa kertyy tietenkin myös pienten eläkkeiden saajille.

Noh, jakakoot nyt ministerinsalkkuja keskenään. Useimmat ovatkin selvästi hyödyllisimmillään ministeriauton takapenkillä istuessaan.


Politiikan vaaralliset yleistrendit

Pahoittelen jälleen kirjoitukseni pituutta. Se, etten ole vähään aikaan ottanut kantaa poliittisiin kysymyksiin, ei johdu mistään kesälomanvietosta, vaan siitä, että viimeistelen parhaillaan laajaa mediatutkimustani.

Mediassa onkin se hyvä puoli, että aineisto ei lopu, ja myös toimittajien ajatusvirheiden korjaamisessa riittää työtä. Otetaan esimerkki vaikkapa Yleisradion Ulkolinjan truuttaamasta ajankohtaisohjelmasta ”Kamppailu Saksasta”, jonka TV1 esitti viime sunnuntaina.

Yle mainosti Minna Pyen ohjaamaa dokumenttia näin: ”Maahanmuuttovastaisuus on nostanut oikeistopopulistisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen kannatusta. Repiikö populistipuolueen kannatuksen nousu Saksan hajalle?”

Tämä on väärä kysymys. Oikea kysymys olisi, repiikö maahanmuutto Saksan hajalle, sillä saksalaisten mielipiderepeytymät eivät johdu Alternativ für Deutschlandista, vaan Alternativ für Deutschland johtuu liiallisesta maahanmuutosta.

Vastaus toimittajan aprikoimaan pulmaan löytyy siis samasta havainnosta kuin vastaus siihen, kuinka parisataa espanjalaista konkistadoria pystyivät tuhoamaan inkojen hallitseman miljoonayhteiskunnan Etelä-Amerikassa uudella ajalla.

Tämä johtui siitä, että valloittajat saapuivat keskelle hajonnutta yhteiskuntaa, jonka eripuraa he käyttivät hyväkseen jakaakseen kansanjoukot muualta tulevien kannattajiin ja inkakuninkaiden puolustajiin.

Euroopassa on meneillään aivan samanlainen trendi.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa