7. kesäkuuta 2025

Perussuomalaiset, kaatakaa hallitus tai katukaa!

Viikon päästä on Perussuomalaisten puoluekokous. Siitä tulee puolueen dooming day.

Sen jälkeen puoluetta joko ei ole tai kokoukseen osallistuvat vain puolueaktiivit, jotka pitävät puolueen letkuissa, kun eivät kehtaa vuosien takaista intoaan perua.

Äänestäjistä puolet on jo lähtenyt ja valunut sinne, mistä ovat tulleetkin, eli lähinnä Kepuun ja Sdp:hen. Syy: kansalaisten perusturvan runtelu.

Vanha valtti, eli maahanmuuttokritiikki, on syöpynyt pois, kun itärajan osaavat pitää kiinni jo demaritkin. 

Koska en ole Perussuomalaisten jäsen, kirjoitan näkemykseni tänne.

Siis: jolla on korvat, se kuulkoon.

Menitte leikkaamaan kansalaisten perusturvasta, vaikka Purra lupasi ennen vaaleja, että perusturvaan ei kosketa.

Asumistuen tason alennukset ja myöntöehtojen kiristykset ovat laittaneet perussuomalaisten pieni- ja keskituloiset, tilapäistyölliset, kaikki työttömät ja omassa tuvassaan asuvat tiukalle.

Omistusasunnossa asuvilta vietiin asumistuki kokonaan. Se oli härskiä pakotusta myymään kotinsa, vieläpä huonossa markkinatilanteessa, mikä tarkoitti asuntovelallisille varallisuutensa menettämistä ja jopa nettovelkaantumista.

Omassa mökissään asuvilta Kokoomuksen ja persujen koalitio vei sen, mitä ryssä ei onnistunut sodissa ottamaan. 

Rakennusteollisuus on lamassa ja asuntojen arvot pohjilla, koska valtio lopetti uusien asumisoikeusasuntojen lainatakuut ja leikkasi Kelan asumistuet, joiden loppusaajia ovat aina olleet rakennuttajat, rakentajat ja sijoittajat.

Vain muodollisesti asumistuista ovat hyötyneet vuokralaiset, joiden pankkitileiltä asumistuet on imuroitu rakentamisen tukiaisiksi. Kyse oli aiemmin kansalaisten keskinäisriippuvuuksiin perustuvasta konsensuksesta, joka nyt on tuhottu. Halla-aho puolestaan kehtaa valittaa, ettei enää saakaan asuntorahastoihinsa kiertyviä asumistukia. Olisi ajatellut sitä aikanaan.

Sitten uhataan vielä lopettaa työttömyysetuuksien maksaminen ja laittaa jopa työmarkkinatuelle ajallinen takaraja, jotta kaikki työttömät saataisiin pudotettua toimeentulotuelle.

Kaavaillussa yleistuessa on joko ilmeinen (tarveharkintaan perustuva) tai piilevä varattomuusehto, joka astuu voimaan, kun ihminen päätyy toimeentulotuelle, jossa on ankara varattomuusvaatimus (arvostelin yleistukiuudistusta lausunnossani ministeriölle ja täällä).

Sellainen yleistuki ohjaisi ihmisiä köyhiksi kuin kirkonrotat ja sulattaisi vähävaraisten omaisuuden valtionbudjetin tilkkeeksi. Samalla, kun velkaannutetaan valtiota ja tehdään satojatuhansia rutiköyhiä lisää, annetaan merkittävimmät verohelpotukset suurituloisille.

Puoliväliriihessä päätetty tuloveron alennus vaikuttaa näin: 

Tuloveron alennus huojentaa eniten hyvätuloisten taloutta. Lähde: Yleisradio / Ilkka Kemppinen. (Lainattu tutkimustarkoituksiin tekijänoikeuslain 14 §:n puitteissa.)

Veronalennukset ovat huonoa politiikkaa, kun valtiontalous huutaa hoosiannaa. Veronalennukset lisäävät kulutusta ja verokertymää viiveellä, mutta ne ovat välittömästi pois valtion tuloista. Sosiaaliturvaleikkaukset puolestaan vähentävät heti kotimaista kulutusta ja lisäävät lamaa. Sen sijaan perusturvaan sijoittaminen olisi elvyttävää, koska ne varat käytetään yleensä kotimaiseen kulutukseen (aiheesta tarkemmin täällä). 

70 vuotta täyttäneitä hallitus taivuttelee tekemään käänteisiä asuntolainoja ja syömään seinänsä, jotta eläkkeitä voidaan leikata.

Hallitus on tehnyt hartiavoimin töitä lisätäkseen eläke-eriarvoisuutta, vaikka olisi pitänyt menetellä täysin toisin: juustohöylätä korkeat eläkkeet ja päivärahat pois sekä täyttää niillä kansalaisten perusturvaa.

Ulkomailla asuvilta Suomen kansalaisilta hallitus lopetti kansaneläkkeet perusoikeuksien (yhdenvertaisuus, oikeus valita asuinpaikkansa) vastaisesti ja tuo heidät sillä tavalla takaisin Suomeen eläkettään saamaan ja terveyspalveluja jonottamaan. Se ei säästä vaan lisää valtion menoja.

Hävetkää, persuidiootit! Ette vain osaa.

Mihin hallitus tuhlaa leikkauksilla aikaansaadut näennäissäästöt? Vastaus: täysin tuottamattomaan infrastruktuuriin, rautateihin ja aseisiin, vaikka Suomi on useimpia muita maita paremmin varustautunut.

Lulu Ranne vaatii kaventamaan Suomen junakiskot EU-standardin mukaisiksi. Perustelu: turvallisuus ja yhteensopivuus Tornion kautta. Narrow gauge, narrow mind.

Suomessa on lähes 6000 kilometriä rautateitä. Ajatus on vielä järjettömämpi kuin Petteri Orpon siltarumpupoliittinen vaade rakentaa pikarata vaalipiiriinsä Turkuun.

Raideliikenteen kehittäminen oli vihreiden märkä uni. Nyt se on persujen ja kokkareiden prioriteetti, joka koetetaan lavastaa puolustusmenoksi, jotta viiden prosentin BKT-vaade saataisiin täyttymään. Kyseinen numeropeli on kuin einespurilainen, johon lisätään kerroksia, jotta se saataisiin näytämään paksummalta, ja venyvyydeltään se on kuin hoitajamitoitus.

Jani Mäkelä puolestaan hehkuttaa aseinvestointien puolesta. EU:n yhteisvelka näyttää kelpaavan persuille, kun sitä käytetään asekaappeihin.

EU-maiden yhteisvelka tarkoittaisi, että Suomi maksaisi jälleen muiden maiden menoja. Tällä kerralla Suomen veronmaksajia ei pantaisi rahoittamaan espanjalaisten ja italialaisten asuntojen saneerausta, kuten niin sanotun koronapaketin (elpymisvälineen) kanssa kävi, vaan tukemaan alivarustautuneiden EU-maiden asehankintoja.

Tästä uudesta tilapäisestä tukipaketista ei olisi Suomelle mitään hyötyä, koska olemme jo nyt turvallisuuden tuottajia NATOssa, emmekä sen kuluttajia.

Petteri Orpon väite, että 150 miljardin euron Safe-rahoitusväline ei muka olisi yhteisvelkaa vaan EU:n liikkumavaran kautta kierrätettävää markkinalainaa, on naurettavaa sanasaivartelua. Silti perussuomalaiset nielivät kaiken kuin hauki uistimen. Se maksaa meille 2,7 miljardia.

Ei pidä paikkaansa myöskään se Turun Sanomien lehtiväite, että nousevat puolustusmenot pelastaisivat Suomen EU:n tarkkailuluokalta. Koulukiusaamiselta välttyminen on pelkkä EU-fiktio ja muotoseikka, ja rahat sinänsä kipataan hukkaan.

NATO-velvoitteisiin aiotaan humauttaa noin 10 miljardia! Vertailun vuoksi: kaiken asumistuen yhteismäärä on Suomessa ollut vain noin 2,2 miljardia vuodessa, eiväkä sekopäisten puolustusmenojen ruokkimiseen riitä enää mitkään laarien pohjat.

Persujen ja kokoomuslaisten pienimielisyyttä osoittaa heidän jatkuva tärinänsä uhkien ja pelkojensa kanssa.

NATO-Suomea ja EU-Suomea ei uhkaa mikään. Ei Putinin hallintokaan niin typerä ole, että uutta sotaa avaisi länteen päin. NATOn viidennen artiklan ideahan on, ettei sitä voi vain koetella”, vaan kokeilua pidettäisiin sodanjulistuksena, ja tulos olisi sen mukainen: välitön vastareaktio ja maailmansota. Muuten NATOn uskottavuus sulaisi pois yhdessä yössä.

Siis jos Venäjä alkaa ahdistella Suomea, se ei tee sitä aseellisin sotilaallisin keinoin, vaan muunlaisin hämärin keinoin, joten hampaisiin asti varustautuminen perinteistä sotaa varten on turhaa. NATO-maiden yhteenlaskettu voima ylittää jo nyt moninkertaisesti Venäjän iskuvoiman.

Kremlin juonittelijat saavat ilmeisesti Euroopan maat tuhlaamaan olemattomat rahansa varustelukierteeseen. Yhteisvelka kuolettaa EU-maiden omaa taloutta vielä enemmän kuin Venäjälle suunnatut pakotteet rasittavat Venäjää.

Suomi ja Norja ovat erittäin turvassa; sen vahvisti jo Trump täysin ilman EU:n tukipakettia.

Miksi olisimme NATOon liittyneetkään, jos siitä ei olisi meille luvattua suojaa ja turvaa? 

Kustannustehokkainta kaikista olisi bluffi. Miksi ei kaiuteta Venäjälle, että meillä on täällä jo nyt kymmenentuhatta panssarivaunua, satoja hävittäjäkoneita ja satatuhatta droonia, kun niiden määrä on sotilassalaisuus kumminkin?

Olennaista tässä tapauksessa on vain, että Venäjällä ei tiedettäisi valheen olevan valhetta, aivan niin kuin Venäjälläkin toivotaan, ettei länsimaissa osattaisi erottaa valhetta ja totta toisistaan. 

Kunpa myös puolustusmenoja keinotekoisesti yhteismitallistava abstraktio nimeltä osuus BKT:stä jäisi vain vastapropagandatarkoituksessa annetuksi valheeksi, niin kuin Donald Trumpin uhkaukset satojen prosenttien tulleista. Bluffien varassa on yhtä turvallista elää kuin oikeiden aseiden, koska käyttämättä nekin jäävät.

Idästä meitä ahdistaa Putin ja lännestä Trump, mutta molemmat kasvavat koiranputkea siinä vaiheessa, kun Euroopan NATO-mailla on työntää uusia kranaatteja tykinputkeen. 

Leikkauspolitiikallaan porvarihallitus tuhoaa kansalaisten perusturvallisuuden samalla, kun se varjonyrkkeilee ulkoisten uhkakuviensa kanssa. Kuka sellaista hallitusta haluaa puolustaa? Siinä menee tärkein kaikista: puolustustahto.

Sisäinen eripura kasvaa sosiaaliturvaleikkausten myötä, ja juuri sitä kautta Venäjä onnistuu.

Mutta tätä eivät porvarit hoksaa. He myös luulevat, että leikkaaminen automaattisesti säästää ja työpaikkoja syntyy, kun leikkaa. Ei se niin ole.

Persut selittelevät pelastavansa valtiontaloutta ja käyttävät perusteluna puhtain purjein julistamaansa turvallisuusargumenttia, jolla yritetään pyhittää leikkaukset ja kotien riistot sekä kipataan miljardeittain rahaa varusteluun.

Tosiasiassa persut tuhoavat omien äänestäjiensä henkilökohtaisen talouden ja turvaavat kokoomuslaisten sekä heidän perillistensä rälssitalouden.

Tulevien sukupolvien hyvinvointia ei varmisteta romuttamalla nykyisten sukupolvien hyvinvointia. Siten syntyy vain periytyvää köyhyyttä. 

Sinimusta hallitus suojelee kansalaisten omaisuutta koskien nyt vain niiden omaisuutta, joilla sitä on paljon. Punavihreä hallitus taas vastustaa omaisuudensuojaa niiden osalta, jolla omaisuutta on paljon. 

Varainsiirtoveron alennus vaikutti näin:

Arvonlisävero puolestaan on tasavero ja kohtelee pahiten alimpia tuloluokkia. Arvonlisäveron nosto osui peruskulutukseen ja leikkasi talouskasvun pois.

Purran talouspolitiikka on läpikotaisin pöhköä. Syypäitä ovat hänen ultralibertaarit, anarkokapitalistiset ja minarkistiset avustajansa valtiovarainministeriössä. Äärioikeistolainen talouspolitiikka ei toimi missään päin maailmaa.

Kukaan ei näytä olevan huolissaan siitä, että hallituksen tekemät leikkaukset runtelevat pahiten suomalaista keski- ja työväenluokkaa sekä valkokaulusköyhälistöä, jonka varallisuus sulatetaan valtionbudjetin täytteeksi erilaisilla varattomuusehdoilla ja -harkinnoilla, joita lisättiin muun muassa asumistukeen ja joita saatetaan sisällyttää myös työttömyysturvaa korvaavaan yleistuloon.

Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat maahanmuuttajat pääsevät taaskin kuin koirat veräjästä, koska varattomien hyvinvoinnin varmistaa viimesijainen turvaverkko, toimeentulotuki, jota ei saa kukaan sellainen, jolla on vähänkin varallisuutta.

Keski- ja työväenluokka hukataan tässä turbulenssissa kokonaan, ja lopulta Suomessa on vain ultrarikkaita elvistelijöitä ja pahimpaan kannusteloukkuun, eli toimeentulotukeen, ohjautuneita vuokraorjia ja hiilikellarien asukkaita, joilta Kelan operatiivinen raastokone on vienyt vaatteet päältä. 

Mikäli vasemmisto nousee seuraavaan hallitukseen, se ei todennäköisesti peru sosiaaliturvaleikkauksia. Seuraava hallitus jatkanee sosiaaliturvahakuista maahanmuuttoa, vaikka juuri se on syönyt leivän suomalaisten ihmisten pöydästä ja on suurin syy nykyisiin sosiaaliturvaleikkauksiin.

Perussuomalaisten piti korjata tämä virhe, mutta puolue meni kaikessa taitamattomuudessaan kokoomuslaisen politiikan takaajaksi.

Marinin hallitus velkaannutti Suomea ja tuhlasi rahat energian hinnan räjäyttäneeseen ilmastohumppaan, maahanmuuttokuluihin, kansainvälisiin velvoitteisiin ja maa- sekä metsätalouden sertifikaattisuohon. Orpon hallitus puolestaan velkaannuttaa valtiota rikkaiden ja hyvätuloisten eduksi. 

Velka näyttää kelpaavan myös persuille, kun se tehdään kovapalkkaisten valtiosihteerien ja puoluetoimistovirkailijoiden omaksi hyväksi. Ja työttömyys paisuu kuin vesi arkin alla. 

Ulkomailta määrätään, miten Suomen pitää budjettinsa täyttää. Ulkomailta määrätään, mihin Suomen pitää käyttää lantti kerrallaan takaisin ongittavat EU-jäsenmaksuvaransa, joita lähes joka vuosi on tullut vähemmän kuin on annettu. Ulkomailta määrätään, paljonko rahaa pitää tuhlata hopealuotipolitiikkaan. 

Lopputuloksessa ei ole mitään eroa punaviherhallituksen sertifikaattisuohon, jolla Suomea kiristetään käyttäen välineenä asuntojen energiadirektiivejä, metsädirektiivejä, ilmastopolitikointia ja vihersiirtymää.

Suomen velkaantuminen ja suomalaisten kurjistuminen ei ole suomalaisten omaa syytä eikä johdu sosiaaliturvamenoista eikä hyvinvointipalvelujen turvaamisesta.

Budjetin aukot, julkistalouden konkurssitila ja valtiovarainministeriön pöytälaatikoiden tyhjyys johtuvat internationalismista, eli pakkokansainvälistämisestä, tuttavallisemmin: internatsismista.

En sano, ettei säästäminen hyvää politiikkaa olisi, mutta leikkaatte vääristä paikoista.

En sano, ettei turvallisuus tärkeää olisi, mutta aseinvestoinnit ovat ylimitoitettuja, niin kuin edellisen hallituksen ilmastopolitiikka oli ylimitoitettua. 

Ikävä totuus on, että kukaan eduskunnassa ei välitä mitään Suomen kansalaisten oloista, toimeentulosta, kodinturvasta eikä mistään muustakaan, kunhan vain oma palkka juoksee.

Kyse ei ole mistään viestinnän epäonnistumisesta. Viestinne on ymmärretty. Kyse on politiikan sisällöstä.

Perussuomalaiset: olette kokoomuslaisten saapasrenkejä, kynnysmattoja ja kenkien plankkaajia.

Ette ole internatsistisen politiikan haastajia vaan samanlaisia sopeutujia kuin krisut ja RKP, jotka tekevät mitä vain, kunhan ministerinsalkut säilyvät.

Ette ymmärrä yhtään, mitä teette. Riveissänne eduskunnassa on suuri määrä puupäitä, jotka mokailevat omassa arkielämässään, jota sitäkään he eivät osaa viettää ihmisiksi.

Suurelle osalle entisistä äänestäjistänne olette aiheuttaneet pelkkää tappiota. Olette vailla suuntaa, eikä teillä ole poliittista eikä taloudellista osaamista.

Mutta kansa tietää ja pudottaa teidät seuraavissa vaaleissa. Sen osoittaa jälleen uusi gallup, jossa kannatuksenne on vajoamassa valliriutan alle. Tyytymättömyys on ennennäkemätöntä, ja puoluejohto peittelee munauksiaan liukkaasti kuin liemikilpikonna.

Keksitte, että puoluetta ovat äänestäneet lähinnä köyhät ja kovaosaiset, joten päätitte tehdä suuren määrän köyhiä ja kovaosaisia lisää! Epäilen kannatuksen lähtevän sillä tavalla nousuun. 

Pienenä valonpilkahduksena on teidän riveissänne muutamia välkkyjäkin ihmisiä, joilla ovat järki ja fiilis kohdallaan, tosin hiljennettyinä. Tämän tiedän tavasta, jolla eduskuntaryhmän salusiinien takana kuhisee.

Henkilökohtaisen maineensa ja kunniansa voivat pelastaa vain ne, jotka puoluekokouksessa äänestävät Purran saksijengin nurin, erottavat puolueen hallituksesta tai kansanedustajina lähtevät ryhmästä.

Puolueen romahdus on murheellista, koska puolue on saanut aikaan myös paljon hyvää, esimerkiksi rajalain säätämisessä, oleskelulupien tiukennuksissa ja laittoman maahantulon rajoittamisessa. Mutta moraalikato puolueen leikatessa Suomen kansalaisten perusturvaa on ollut matalamielistä.

Valtionhallituksesta lähteminen on Perussuomalaisille ainoa keino, jolla puolue voi pelastaa uskottavuutensa, huutaa äänestäjiensä perään, estää puoluetta haaksirikkoutumasta seuraavissa vaaleissa ja välttää päätymisen poistumassa olevaksi tuotteeksi.

Kaatakaa hallitus viimeistään yhteisvelkapakettiin. Jos edgetätte ja lähdette vasta juuri ennen vaaleja, lähtönne jää pelkäksi kasvojenpesuksi.

Mikä tuossa kokoomuslaisuudessa sitten mättää? Se, että Kokoomus ei ole kansanpuolue. Se ei ole myöskään poliittinen puolue vaan liike-elämän sorminukke, joka tekee tieteestä firman. Poliitikan idea on, että politiikalla säännellään taloutta. Talous taas on omalakinen järjestelmä, joka monopolisoi kaiken vallan, jos mikään ei estä. Kokoomus haluaa vapauttaa talousorgaanit sääntelystä ja ihmiset heidän rahoistaan. Purra matkustaa nyt Orpon povarissa. 

Tiedän toki, että tämäkin tekstini vaikuttaa kuin pippurisumute, mutta teen sen omaksi hyväksenne. En tosin pyri vaikuttamaan keneenkään täältä Perussuomalaisten ulkopuolelta, enkä puutu muutenkaan asioihinne enää. Minä vain totean mahdollisuutenne. 

Puolet teistä olette joka tapauksessa eduskuntapudokkaina nauttimassa kansanedustajan yhteiskuntaan sopeutumisen päivärahaa ja työntelemässä potkukelkkaa pakkasessa, kunnes päädytte siviilitaustanne menettäneinä työelämäsyrjittyinä yleistuelle, jossa rekrytointiyksiköiden vihervasemmistolaiset feministit, woke-vouhottajat, cancel-aktivistit ja muut maineterroristit ivaavat teitä omien häijyjen ”arvojensa” mukaisesti ja iankaikkisesti.

Ylen äskettäin julkaisema haastattelu antoi ristiriitaisen tuloksen, jonka mukaan perussuomalaisten politikointia vastustetaan, mutta Purraan ollaan tyytyväisiä. Ylen juttu oli jokseenkin painottunut, koska mikrofoni työnnettiin vain puolueaktiiveille. Kenttäväki ja äänestäjät ovat jo menneet. Vain entinen puoluesihteeri dosentti Arto Luukkanen uskaltaa haastaa.

Petteri Orpo aavistelee ja pelkää hallituksensa kaatuvan perussuomalaisten eripuraan ennen kuin Kokoomus ehtii romuttaa työntekijäoikeudet ja perusturvan täysin. Juuri siksi saksi-Sannilla ja Satosella on pitänyt kiirettä.

Tervemenoa kaikille tasapuolisesti.

Puolueita, ministereitä ja kansanedustajia tulee ja menee. Hegeliläis-snellmanilainen valtiofilosofia pysyy. Se ei ole vasemmistolaista eikä oikeistolaista vaan isänmaallista ja Suomen kansalaisten puolella.

 

Aiheesta aiemmin

Lautasen nuolettaminen on fasismia – Yleistuesta ei pidä tehdä tarveharkintaista

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon 

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Kehysriihessä kansalaisille toinen silmä mustaksi 

Mitä kaikkea alati vähenevillä valtionvaroilla rahoitetaankaan? Kolme hullua pointtia 

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Miksi asumistukea ei pidä leikata? Kysessä nykyhallituksen taksiuudistus

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä aso-asukkaita puukolla selkään 

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla  

10. toukokuuta 2025

Lautasen nuolettaminen on fasismia – Yleistuesta ei pidä tehdä tarveharkintaista

Yle ja muutamat muut mediat julkaisivat viikon lopuksi uutisen, jonka mukaan hallitus aikoo yhdistää Kelan työttömyysetuudet (peruspäivärahan ja työmarkkinatuen) yhdeksi yleistueksi

Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.), Kelan pääjohtaja Outi Antila ja valtiovarainministeriön osastopäällikkö Liisa Siika-aho esiintyivät kirkkain silmin Ylen pääuutislähetyksessä kokoomustaustaisen Antilan selittäessä, että toimenpide on lähinnä tekninen, eikä työttömyysturvan tasoon tehtäisi muutoksia.

Tarkoitus olisi jatkossa yhdistää yleistukeen muun muassa asumistuki, jolloin molempia voitaisiin käsitellä samalla hakemuksella.

Tämä ei ole suinkaan koko totuus. Uutisissa ei mainittu sanallakaan hallituksen aikeesta tehdä yleistuesta tarveharkintainen.

Kyse ei ole siis vain teknisestä muutoksesta eikä tason säilyttämisestä, vaan myöntöehtojen muutoksesta ja koko perusturvan luonteen muokkaamisesta. 


Yleistukea ei pidä ehdollistaa tarveharkinnan lisäyksillä

Lausuntopalvelussa avatussa sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyynnössä sanotaan selvästi:

”Yleistuki olisi uusi työttömän työnhakijan perustoimeentuloa turvaava etuus. Yleistuki olisi tarveharkintainen.

Tämä tarkoittaa, että Kelan työttömyysetuutta voisi saada vain, jos osoittaa tarvitsevansa rahaa, toisin sanoen on todisteellisesti varaton.

Tähän asti Kelan peruspäivärahaa on pidetty varallisuudesta riippumattomana, kuten ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Myös Kelan työmarkkinatukea on koskenut vain osittainen tarveharkinta, ja sitä on myönnetty riippumatta työttömän varallisuudesta. Vain omaisuudesta saatavat tuotot on otettu huomioon Kelan työmarkkinatuen tasoa alentavina tuloina, paitsi yli 54-vuotiailla ja työssäoloehdon täyttäneillä. Hallitus tosin poisti kaikki 55 täyttäneiden poikkeussäännöt jo viime syksynä.

Mikäli yleistulo ja sen varattomuusehto toteutuvat, sinun pitää Kelan päivärahaa tai työmarkkinatukea korvaavaa yleistukea saadaksesi avata omat ja mahdollisesti läheistesi tulot, säästöt, muu varallisuus sekä asuinolot viranomaiselle, joka saa osan tiedoista myös tulorekisteristä ja verottajalta suoraan.

Jo 2000-luvun alussa kokoomuslainen sosiaaliministeri Maija Perho vei läpi perusoikeuksien (omaisuudensuojan, yhdenvertaisuuden, yksityisyydensuojan ja tietosuojan) vastaisen lain, jolla toimeentulotuen saajan pankkitiedot saatettiin Kelan suoraan pankeista tiedusteltaviksi siten, että asiakkaalle annetaan asiasta ilmoitus.

Tämä vaaransi edellä mainitut perusoikeudet, mutta laki hyväksyttiin, koska eduskunnan perustuslakivaliokunta on maamme ylin perustuslakia tulkitseva elin. Hallituspuolueilla on nytkin perustuslakivaliokunnassa enemmistö sekä puheenjohtajuus, minkä turvin hallitus voi hyväksyttää kaikki haluamansa lait, oma lehmä ojassa.

 

Mitä yleistuen tarveharkintaisuudesta seuraisi?

Mikäli yleistuesta tehdään tarveharkintainen, läpivalaisua jatketaan toimeentulotuen ja asumistuen lisäksi nyt myös Kelan työttömyysetuuksien suuntaan vaihtamalla nimeksi yleistukija tekemällä myös siitä ehdollinen.

Tämä kalvaa vähävaraiset entistäkin köyhemmiksi ja lisää väliinputoajien määrää.

Ihmiset pakotettaisiin kuluttamaan kaiken omaisuutensa. Asteittainen varattomuusehtohan liitettiin jo viime vuonna toimeentulotuen lisäksi myös asumistukeen (aiheesta täällä). Tämä kannustaa ihmisiä hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti mahdollisimman köyhiksi ja myös automaattisesti tekee ihmisistä nopeasti varattomia.

Näin hallitus aikoo maksattaa valtion velat ja tilkitä budjetin aukot työttömien ja vähävaraisten ihmisten sekä tukiriippuvaisen keskiluokan ja työväenluokan omaisuudella.

Koska valtiontalouden säästöt kiertyvät lopulta menoiksi viimesijaiseen tukimuotoon, eli toimeentulotukeen, valtio ei lopulta säästä menoissa. Toimeentulotuen hakemista rajoittaa nyt lähinnä ihmisten oma pyrkimys välttää sosiaalista kontrollia ja tarveharkintaa, mutta silti toimeentulotuen menot ovat räjähtäneet leikkausten vuoksi.

Kyse ei olekaan, aivan kuten pääjohtaja Antilakin nerokkaasti myönsi, valtiontalouden säästötoimesta, koska etuuden tasoa ei muutettaisi. Mutta sitä hän ei huomannut sanoa, että tarveharkinnan lisäämisessä on kyse työttömien runtelusta, köyhdyttämisestä ja sosiaalisesta rapauttamisesta.


Jatkoa asuntopoliittiselle ahdistelulle

Yleistuella on ilmeisesti tarkoitus myötäillä asumistukeen tämän hallituksen aikana tehtyjä myöntöehtojen tiukennuksia ja toimeentulotuessa jo pitkään ollutta varattomuusehtoa. Toisin sanoen Kelan työttömyysturvaakaan (yleistukea) ei enää saisi, jos on varallisuutta tai asuu omistusasunnossa.

Omistusasukkailtahan poistettiin viime vuonna asumistuki kokonaan, vaikka hoitovastikkeet tai asuinkiinteistön kulut (joihin asumistukea voitiin aiemmin myöntää) ovat pienemmät kuin vuokrat, ja vaikka omistusasukas voi olla nettovelkainen ja siten jopa köyhempi kuin vuokralainen. 

Oli siis selvästi väärin ja jopa oikeusvaltioperiaatteiden vastaista evätä asumistuki vain asumismuodon perusteella.

Tässäkään yhteydessä valtio ei säästä pennin jeniä, mutta osa ihmisistä voi menettää kaiken. Sillä tavoin rikastuvat vain sijoittajat, jotka ovat asumistukien loppusaajia.

Varattomiksi tehtyinä omistusasujat siirtyvät vuokralle, jolloin asumistukimenot kasvavat. Varattomuusehtoinen asumistuki myös kytkee ihmiset ikuiseen vuokraorjuuteen, koska se estää vuokralaisia kartuttamasta pääomaa omistusasuntoon. ASP-tilejä koskevat poikkeukset eivät riitä ongelman korjaamiseen, koska niillä on ikärajat. 

Työttömyysetuuksia korvaavan yleistuen ja asumistuen yhdistäminen on huono ajatus siksikin, että työttömyysturva on henkilökohtainen ja asumistuki kotitalouskohtainen. Niiden yhteensovittaminen ei onnistu, paitsi ulottamalla tarveharkinta ja varattomuusehto koskemaan kaikkia perheenjäseniä, mikä puolestaan lisää avio- ja asumuseroja.


Yleistuen kestoa ei pidä rajoittaa

Tarveharkinnan ohella toinen yleistuen takana vaaniva vaara on siihen mahdollisesti liitettävä ajallisen keston rajoittaminen. Peruspäivärahassa on täyttyvä aikarajoitus ollut, kuten ansiosidonnaisessa työttömyysturvassakin, jota tosin on leikattu. Mutta viimesijaisista viimesijaiseen työttömyysetuuteen, eli työmarkkinatukeen, ajallista rajoitusta ei ole sisällytetty.

Median uutisoinneissa on vain mainittu, että hallituksen suunnitelmissa ajallisesta rajoittamisesta ei ole mainittu.

Oletettavasti yleistukeen tehtäisiin ajallinen takaraja, jota perusteltaisiin myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja peruspäivärahan ajallisella rajoittamisella. Yleistuen sosiaaliturvaluonne unohdettaisiin kokonaan, vaikka yleistukea markkinoidaan nimenomaan perusturvan ja alimman perusetuuden muotona.

Yleistuessa olisi piilevä varattomuusehto, joka astuisi voimaan yleistuen keston rajaamisen kautta, kun työtön päätyisi toimeentulotuelle, jossa on jo ankara varattomuusehto.

Tämä huonontaisi kansalaisen asemaa, ja myös valtiontalouden kannalta yleistuen ajallisen keston rajoittaminen olisi järjetöntä, sillä säästökiertyisi toimeentulotukimenoksi kuitenkin.

Tästä johtuu, että yleistukeen ei pidä asettaa ajallisen keston rajoitusta.

On huomattava, että yleistuki ei ole sama asia kuin perustulo, joka olisi negatiivisen tuloveron tapainen perusturvamalli. Yleistuki olisi edelleen syyperustainen, toisin kuin perustulo, eli se edellyttäisi työpoliittista ansaintaa tai osallistumista työviranomaisen patisteluun.

Masturbatiivis-onanistinen ansainta-argumentti on tyhjä, kun ansaintamahdollisuudet puuttuvat, eikä sellaiseen voida vedota, mikä on pelkästään oletusten tai lupausten varaista, kuten Kokoomuksen väite suuresta työvoimapulasta, jota lievittämään muka tarvitaan kipeästi lisää työvoimaa ulkomaita myöten.

Myöskään työttömyys ei ole yleensä ansaittua eikä itse aiheutettua, joten työttömien perusturvan ehdollistaminen ansaintaperiaatteella ja sanktioinnilla on jo sinänsä virheellistä.

Työttömyys ei poistu leikkaamalla eikä kansalaisia ahdistelemalla, joten syyperustaisuutta ei voida pitää perusturvan eikä siten yleistuen lähtökohtana. Myöskään työttömän toimintakyky, osaaminen, koulutus ja kelpoisuus työmarkkinoilla eivät kohene perusturvaa leikkaamalla. Eikä synny yhtään uutta työpaikkaa, johon voisi noin vain ”mennä”. 

Yleistukeen kaavailtu tarveharkinta ja sen mukainen varattomuusehto tappaisivat kaiken toimeliaisuuden, sillä ne estäisivät työllä vaurastumisen ja omasta työstä hyötymisen. Samoin on vaikuttanut niin sanottujen suojaosien poistaminen.

Kannusteloukut poistuvat vain, jos Suomeen luodaan perustulon muotoinen perusturvamalli, jossa ei ole köyhyyteen ohjaavaa varattomuusehtoa. Vain tällainen yhteiskunta voisi olla aidosti liberaali.

Nyt hallitus kulkee päinvastaiseen suuntaan, mikä vaarantaa omaisuudensuojan ja on siten oikeiston hehkuttamien omien ideologisten ihanteiden vastaista. (Ideologisuuden sinänsä tunnusmerkki onkin kyllä sisäinen ristiriitaisuus.)

 

Tätä yleistuen ei pitänyt tarkoittaa Varoittava esimerkki Isosta-Britanniasta

Yleistuki ei ole nykyhallituksen käsittelyssä muuta kuin nimi työttömyysturvan huonontamiselle entisestään. Myös Kelan nykyisten työttömyysetuuksien taso on jäänyt palkankorotusten jälkeen, sillä peruspäiväraha ja työmarkkinatuki sidottiin jo aiemmin elinkustannusindeksiin, ja palkat ovat nousseet sitä nopeammin.

Sosiaaliturvakomitea, jonka jäsenet koostuvat kaikkien eduskuntapuolueiden kansanedustajista, otti jo muutama vuosi sitten myönteisen kannan yleistuen ajatukseen sikäli, että komitea piti etuuksien yhdistelyä teknisesti perusteltuna.

Nyt hallitus kuitenkin ajaa yleistukea läpi tehdäkseen sen verukkeella leikkauksia ja muita huononnuksia.

Julkaistessani asiasta kriittisen kirjoituksen viime keväänä (jolloin hallitus alkoi valmistella asiaa) Sdp:n kansanedustaja Tarja Filatov vastasi minulle sähköpostitse, että nykyinen hallitus vie asiaa eteenpäin muodossa, joka ei ollenkaan vastaa sosiaaliturvakomitean tarkoituksia.

Nähdäkseni olisi katastrofi, jos (1) yleistukeen liitettäisiin asteittainenkin varattomuusehto ja (2) yleistuesta tehtäisiin kestoltaan rajattu.

Tämä tarkoittaisi ihmisten suistamista köyhyyteen ja kurjuuteen, kuten Isossa-Britanniassa on käynyt, kun siellä otettiin käyttöön Universal Credit -niminen sosiaaliturvajärjestelmä. Se on ajanut ihmisiä ulos kodeistaan ja merkinnyt asunnottomuuden lisääntymistä.

Britannian malli on ollut jo pitkään pääministeri Petteri Orpon (kok.) märkä uni, ja juuri hän on patistellut myös suomalaisia ihmisiä pois kodeistaan, apunaan entinen asuntoministeri Kai Mykkänen (kok.), jonka hankkeista asumisoikeusjärjestelmän romuttamiseksi kirjoitin täällä ja täällä.

Erään kokoomusvaikuttajan mukaan puolueen tavoitteena on Singaporen malli, jossa ei ole julkista työttömyysetuus- eikä kansaneläkejärjestelmää ollenkaan, vaan toimeentulo perustuu henkilökohtaiseen etukäteissäästämiseen. Kauas pilvet karkaavat siinäkin.


Olisiko yleistukimallissa mitään hyvää?

Yleistuen taustalla olisi jatkossa tarvearvio, joka ei poistaisi kallista byrokratiaa mutta lisäisi ihmisten elämää häpäisevää tarkkailua ja valvontaa sekä kolhisi ihmisten yksityisyydensuojaa, yhdenvertaisuutta ja tietosuojaa.

Yleistuen ainoa myönteinen piirre olisi STM:n sivuilla mainittu seikka, että [t]yötulojen noustessa yleistuki vähenee tasaisesti eli yleistuen saajan ansiotulot soviteltaisiin kuten työttömyysturvassa nykyisin.

Tämä vastaisi jokseenkin sitä perustulomallia, jonka luonnostelin teoksessani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005, uud. p. 2010 ja 2015).

Pääpiirteissään mallini noudattelee Nobel-palkitun taloustieteilijän Milton Friedmanin ideoita, tosin hänkin joutui puhumaan perustuloa vastaan, kun sitä kokeiltiin Ronald Reaganin hallinnon aikana, jolloin uudistuksen byrokratiasäästöt vesitettiin jättämällä kontrollikoneistot voimaan.

Kelan työttömyysetuuksia korvaava yleistuki ei olisi enää kiinteän määrän mukainen, vaan sen taustalla olisi tulo- ja varallisuusharkinta sekä suurta byrokratiaa vaativa tarvearviointi. 

STM:n mukaan tavoitteena olisi yksi yhtenäinen järjestelmä, johon yhdistettäisiin asumistuki ja todennäköisesti myös toimeentulotuki. Tarveharkinnan kautta työttömyysturvasta tehtäisiin lopulta toimeentulotuen kaltainen.

STM:n tiedotteen lopussa on Sanni Grahn-Laasosen erityisavustajan Sakari Rokkasen (kok.) ja osastopäällikkö Liisa Siika-ahon nimet.

Yksi tuki, yksi valvova viranomainen, ja lasiseksi tehty kansalainen. Ja kaikki ehdollista sekä riippuvaista tarkkailusta ja rankaisemisesta!

Kansalaisten elämän lisääntyvä läpivalaiseminen tekisi ihmisistä julkiselle vallankäytölle alttiimpia ja haavoittuvampia, mitä ei voida hyväksyä oikeusvaltioperiaatteiden näkökulmasta (vrt. juutalaisen kansanryhmän pankkitietojen ja varallisuuden konfiskoiminen natsi-Saksassa).

Sillä tavoin ei ainoastaan yksinkertaistettaisi etuuksia vaan pudotettaisiin ihmisiä sosiaaliturvan verkoista ja silmukoista läpi.

Ihminen ei saisi tuloa eikä perusturvaa juokseviin ja jokapäiväisiin elinkustannuksiinsa ilman, että hän on syönyt lautasensa tyhjäksi ja tyhjentänyt taskunsa valtion kassaan. 

 

Pankit mukana perusturvakumouksessa ja ihmisten läpivalaisussa

Pankit valmistautuvat varattomuusehtojen laajentamiseen ennakoivasti päivittämällä käyttöehtojaan muotoon, joka sallii pankkien luovuttaa tilitietoja myös rahalaitosten välillä, mikäli asiakas itse sitä pyytää (tietenkin Kela-viranomaisen ehdollistamana ja painostamana).

Eräs pankki (josta tässä käytän nimitystä ”X-pankki”) on varautunut hallituksen laajentamiin varallisuusehtoihin palveluehtojen muutoksilla, jotka mahdollistavat Kela-viranomaisten asioimisen asiakkaan pankkitileillä:

”Pankilla on oikeus luovuttaa asiakasta tai muuta rekisteröityä koskevia tietoja kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Pankki voi antaa maksutoimeksiantopalvelun ja tilitietopalvelun tarjoajille pääsyn pankissa olevien tilinomistajan maksutilien tietoihin näiden palveluiden toteuttamiseksi asiakkaan tai tilin käyttöoikeuden haltijan nimenomaisen pyynnön mukaisesti.”

Tässä äskettäisessä ”palveluehtojen” muutoksessa sanotaan, että jos asioit Kelassa, rahasi ja pankkitietosi kuuluvat Kelalle. 

Sama pankki on varautunut hallituksen laajentamiin varallisuusehtoihin palveluehtojen muutoksilla, jotka mahdollistavat myös tiliotteiden ja muun pankkipostin lähettämisen suoraan Kelalle. Pankin ”tiedonannossa” sanotaan:

”Sähköisen asioinnin ehdoissa verkkopankin arkiston käsite on muutettu laajemmaksi online-arkistoksi. Online-palvelu ja online-arkisto ovat laajemmin määritelty kuin aiemmin. Online-arkisto käsittää myös pankin ulkopuolisten kumppaniensa kanssa sopimat sähköiset postilaatikkopalvelut.
Pankista asiakkaalle toimitettu kirjallinen viestintä voidaan jatkossa toimittaa [X-pankin] online-arkiston lisäksi myös pankin erikseen ilmoittamiin muihin sähköisiin postilaatikoihin. Online-arkisto on ensisijainen viestintäkanava, mikäli se on käytössä. Asiakas sopii muiden sähköisten postilaatikoiden käyttöönotosta suoraan niiden tarjoajien kanssa.”

Tässä tekstikatkelmassa sanotaan, että jatkossa pankki toimittaa Kelan tukia saavien ihmisten tiliotteet suoraan Kelan postilaatikkoon, kunhan Kela on ensin kiristänyt asiakkaalta suostumuksen tietojen luovutukseen. ”Mekanismi” yksityisyydensuojan raiskaukseen on siis valmiina, ja enää tarvitsee vetää liipaisimesta.

Tätä kautta hallituksen kaavailemat ja suorittamat varallisuusehtojen laajennukset vaarantavat kansalaisten perustuslaillisen yksityiselämän suojan (PL 10 §) ja omaisuudensuojan (PL 15 §). Näin ollen tarveharkinnan varallisuusehdot ovat yhdenvertaisuuden (PL 6 §) vastaisia saattaessaan muun muassa työttömien ja tarveharkintaista asumistukea saavien eläkeläisten yksityiselämän suojan eriarvoiseen asemaan verrattuna muiden kansalaisten nauttimiin vastaaviin oikeuksiin.

Hallituksen suunnittelemat tarveharkinnan lisäykset vaarantavat myös EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR 2016/679), joka suojaa yksilöiden henkilötietoja, mukaan lukien pankkitiedot. Lisäksi EU:n perusoikeuskirjan 8 artikla takaa oikeuden henkilötietojen suojaan, ja 7 artikla suojaa yksityisyyttä, joten hallituksen yritykset ihmisten elämän laajenevaan läpivalaisemiseen ovat perusoikeuksien vastaisia.

Saksien kanssa on juostu, vaikka myös Suomen oikeuskansleri on nuhdellut hallitusta toistuvasti vaikutusarvioiden laiminlyönneistä.

 

Lautasen nuolettaminen on fasismia

Yleistuki on tarkoitus ottaa käyttöön 1.2.2026, eli saksi-Sannilla on kiire.

Yleistukeen liittyvien lainsäädäntömuutosten ohella hallitus on viemässä läpi myös uudet työttömyysturvan seuraamusmuutokset, joilla karensseja ja työssäolovelvoitteita kiristetään entisestään ja vastoin tieteellistä vaikutusten arviointia. Lisäksi toimeentulotuen myöntöehtoja ollaan tiukentamassa.

Näin siis tilanteessa, jossa työllistymisen mahdollisuuksia ei ole työpaikkojen puuttuessa.

Nykyisellä hallituspohjalla on kaksi vuotta aikaa tuhota suomalainen konsensukseen perustuva perusturvajärjestelmä kokonaan.

Pahimmassa tapauksessa nykyistä hallituspohjaa vain täydennetään seuraavien eduskuntavaalien ja Perussuomalaisten romahduksen jälkeen Keskustalla, ja sama turbulenssi jatkuu vielä kuuden vuoden ajan.

Tässä tapauksessa suomalaisesta oikeusvaltiosta, sosiaaliturvasta ja hyvinvointivaltiosta on jäljellä savuavat rauniot, ja uhriluku kasvaa.

On huomattava, että tämä on vasta ensimmäinen vaihe”. Tarkoitus lienee tehdä kaikesta Kelan perusturvasta tarveharkintaista. Eläkeläisten asumistuki on jo pitkään ollut varallisuusehtoinen, ja jatkossa tarveharkinta ulotettaisiin varmaankin myös kansaneläkkeisiin, jotka tehtäisiin niin ikään varallisuusharkinnan varaisiksi, jotta nekin saataisiin uuden yleistuen ja takautuvan omaisuuden riiston piiriin.

Eipä tarvitse ihmetellä, miksi leipäjonoissa on ikäihmisiä, joiden peruseläke on hutera kuin opintotuki. 

Seuraavaksi hallitus iskee syömähampaansa ikäihmisten asuntoihin, kun mummojen ja papparaisten asuntovarallisuudessa oleva perintö sulatetaan pakottamalla ikäihmiset käänteisiin asuntoluottoihin ja syömään seinänsä. Tuloksena on periytyvää köyhyyttä, paitsi parhaiten pärjääville, yhteiskunnasta riippumattomille ja sijoituksillaan elosteleville pullasorsille.

Hallitus aikoo siis käyttää eläkkeiden leikkaamisen välineenään painostusta, jonka mukaisesti yli 70-vuotiaita ihmisiä taivutellaan tekemään käänteisiä asuntolainoja. Eikä tämä ole suinkaan härski uhkakuva vaan hallituksen ohjelmoimaa todellisuutta.

Kaikki viittaa siihen, että yhdessä (1) yleiseen asumistukeen liitetyn varattomuusehdon, (2) omistusasukkaita koskemaan ulotetun yleisen asumistuen lopettamisen ja (3) käänteisiin asuntoluottoihin kannustavan hankkeen kanssa (4) yleistuen ajallisen keston rajoittaminen ja toimeentulotukeen ohjaaminen merkitsevät, että hallitus aikoo velvoittaa kansalaisia käyttämään asuntovarallisuutensa ja muun vähäisen varallisuutensa perusturvan (asumistuen, työttömän perusturvan, kansaneläkkeiden ja takuueläkkeiden) saamisen ehtona.

Riikka Purra, Petteri Orpo ja Sanni Grahn-Laasonen aikovat siis hoitaa valtionvelat tukiriippuvaisen keski- ja työväenluokan omaisuudella, minkä jälkeen Suomessa ei ole enää keski- eikä työväenluokkaa vaan pelkästään rikkaita ja hyvätuloisia ja toisaalta suuri määrä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia toimarin asiakkaita, eikä toimari tarkoita tässä yhteydessä suinkaan toimitusjohtajaa.

Tällainen politikointi rikkoo suomalaista oman tuvan ja oman luvan periaatetta vastaan ja johtaa kodinturvan loukkauksiin.

Perusturvan repiminen ja epävarmuus tulevaisuudesta aiheuttavat kansalaisille myös paljon huolta, joka huonontaa elämää.

Yhteiskuntamme ei kestä tätä. Hallitus on pantava vaihtoon nopealla aikataululla.

Vetoan hallituksen liima-aineena toimiviin Rkp:hen ja Kristillisdemokraatteihin: Ottakaa ritolat hallituksesta ja kaatakaa hallitus!

Vetoan Perussuomalaisiin kansanedustajiin: Äänestäkää hallituksen esityksiä vastaan ja kaatakaa hallitus tai irtautukaa eduskuntaryhmästänne! Ei teitä sinne valita enää koskaan uudestaan, mutta eroamalla voitte pelastaa henkilökohtaisen maineenne. Ne, jotka puolueeseen jäävät: Vaihtakaa Perussuomalaisten johto seuraavassa puoluekokouksessa!

Vetoan akateemisiin kollegoihini ja muihin tieteellisiin asiantuntijoihin, jotta torppaisitte hallituksen esitykset Lausuntopalvelussa ja siellä olevan linkin takaa löytyvän valmiin lakiesityksen valmistelussa.

Vetoan ammattiyhdistysliikkeeseen, jotta pysäyttäisitte aikeet tehdä yleistuesta tarveharkintaisen ja kestoltaan rajatun.

Vetoan kansalaisiin, jotta osallistuisitte 18.5.2025 Helsingissä järjestettävään suurmielenosoitukseen perusturvaleikkauksia vastaan, sillä muita keinoja ei juuri ole kuin avoin kapina, kun hallitus romutti ay-liikkeeltä mahdollisuuden poliittisiin lakkoihin.

Kokoomuksen tavoitteet ja kannat on tiedetty jo pitkään, ja katalimman petoksen asiassa ovat tehneet Perussuomalaiset, jotka ennen vaaleja lupasivat, että perusturvasta ei leikata.

Riikka Purra aikoo työväenpuolue Perussuomalaisten puheenjohtajana huonontaa ay-liikkeen toimintakykyä myös poistamalla ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden, jotta jäseniltä menisi motiivi kuulua ammattiliittoihin ja ay-liikkeen vaikutusvalta vähenisi.

Hyvä työttömyysturva olisi työtätekevän oikeus. Jokainen työllinen voi olla nykymenolla tuota pikaa työtön, myös perussuomalainen kansanedustaja itse, joka on elellyt ”toisen varoilla” siinä missä kuninkaat ja kauppiaatkin.

Sattuman satoa on, mikä lantti kenenkin käteen putoaa, eikä kansalaisia voida vastuullistaa, syyllistää eikä rangaista työllisyystilanteesta, johon he eivät voi itse vaikuttaa. Toisaalta hallitus ei pääse pakoon omaa poliittiseen valtaan liittyvää vastuutaan suhdannekilven taakse, kun leikkaukset on tehty perusturvaan, jonka säilyttämisellä olisi ollut elvyttävä vaikutus. 

Hallituksen esitys yleistuloksi ei perustu empiirisesti (kokeellisesti) todettuihin tosiasioihin vaan ennusteisiin, toiveisiin ja oletuksiin, ja tosiasioita on pyritty johtelemaan politiikasta pelkkien mielipiteiden varaisesti. Kyse on kansalaisten asettamisesta poliittiseen kokeiluun, jossa panoksena ovat ihmisten työttömyysturva, asuminen ja toimeentulo.

Se on pakkotilanteissa ja vaihtoehdottomuudessa elävien ihmisten ahdingon käyttämistä vipuna sosiaaliturvan leikkaamiseen. Hallituspuolueet leikkaavat niiltä, jotka eivät voi tehdä tilanteelleen mitään ja ovat valmiiksi selkä seinää vasten.

On oikeusvaltion ja moraalin vastaista asettaa ihmisten perusturva huononnusten kohteeksi tilanteissa, joissa ihmiset eivät syystä tai toisesta voi itse olennaisesti vaikuttaa työllistymiseensä ja tulotasoonsa.

Liian moni on nykyään koulutustaan vastaamattomissa töissä vain siksi, että hallitus niihin painostaa. Suuri osa väitetystä työvoimapulasta puolestaan poistuisi kelpoisuusehtoja keventämällä – ei patistelemalla töihin, joita ei ole.

Myöskään työ sinänsä ei ole itseisarvo, vaan sillä on pelkästään välinearvo. Kaikkea tärkeää toimintaa ei voida organisoida palkkatyöksi eikä yrittäjätoiminnaksi. Työn kautta puolestaan tuotetaan suoranaisia epäarvoja, kuten saasteita ja onnettomuuksia, joten myöskään työpoliittista syyperustaisuutta ei voida pitää ihmisten toimeentulon edellytyksenä.

Kokoomuslaisia ja kommunisteja erottaa se, että kokoomuslaiset näkevät tekemistä jokaisessa vaikeudessa ja kommunistit vaikeutta jokaisessa tekemisessä. Olen kuitenkin kokoomuslaista reippautta vastaan, koska tekeminen ilman ajattelua on vaarallisempaa kuin pelkkä ajatteleminen ilman tekemistä.

Odotan ja pelkään päivää, jolloin yhteiskuntamme repeää hallituksen toimien vuoksi täysin, ja puolet kansasta on kaduilla porvariston jatkaessa luksusteluaan turvamuuriensa takana.

Yhteiskuntamme perusasioita tuntemattomat napamiehet ja moppitukat pitäisi heittää valtioneuvoston ikkunoista pihalle niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.


JUKKA HANKAMÄKI

filosofian tohtori, filosofi

valtiotieteiden tohtori, sosiaalipsykologi

sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija

 

Aiheesta aiemmin:

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon 

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina 

Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille

Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla 

13. huhtikuuta 2025

Perussuomalaiset saivat mitä ansaitsivat: kannatus romahtaa rymisten

Kunta- ja aluevaalituloksesta voin sanoa kekkosmaisesti: Mitä minä sanoin! Valtionhallitus on virtsannut suomalaisten ihmisten muroihin niin vahvasti, että tulos nähdään Perussuomalaisten merkittävänä kannatusalenemana kautta maan.

Perusturvaleikkaukset ovat kohdistuneet suomalaiseen kantaväestöön, joka kärsii erityisesti asumistuen tason alentamisesta ja poistamisesta omistusasukkailta kokonaan sekä varattomuusehdon asettamisesta yleiseen asumistukeen.

Leikkauksista eivät kärsi pakolaiset, turvapaikanhakijat ja tilapäisen suojelun nauttijat lainkaan, koska he ovat yleensä varattomia ja saavat siksi leikkauksilleen kompensaation viimesijaisesta tukimuodosta, eli yleisestä toimeentulotuesta, jonka tasoa ei ole alennettu vaan korotettu.

Yleisen toimeentulotuen perusosa on nyt yksin asuville 593,55 €/kk. Tuon verran Kela takaa käteen vielä kuittaamiensa asuinkulujen jälkeenkin + terveydenhoitokulut ja hammaslääkärimenot. Tätä ei saa suomalainen, jolla on vähänkin varallisuutta, ja nyt hallitus liitti varattomuusehdon myös yleiseen asumistukeen! Omistusasujalta asumistuki otettiin kokonaan pois (lue lisää täältä, täältä ja täältä).

Opiskelija ei voi saada yleistä toimeentulotukea, ennen kuin laina on käytetty loppuun, ei myöskään yrittäjä, jonka asiat laitetaan harkintaan. Mutta ”kaikkein heikoimmassa asemassa oleville” hallitus ja sen kouluttautumis-, yritteliäisyys- ja omistamisvihamielinen toimeentulotuki takaavat täyden ylläpidon, kuten ennenkin.

Omassa taitamattomuudessaan kokkarit ja persut tekivät perusturvaleikkaukset päin seiniä.

Tämän tuloksena:

A) Hallitus kannustaa suomalaisia ihmisiä hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti rutiköyhiksi perusturvaa saadakseen.

B) Hallitus koettaa syöttää suomalaisen keski- ja työväenluokan asunto- ja muun varallisuuden valtionbudjetin tilkkeeksi. 

Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja erityisesti Ben Zyskowiczin junailema asuntopoliittinen hyökkäys on suomalaisten kodinturvaa vastaan suunnattu kristalliyö, tosin ilman järjen kristallisoitumaa, ja kyseessä onkin vain järjen yö.

Suomalaisia ihmisiä kyseinen politiikka runtelee. Eläkeläisten asumistuki alenee noin 203 000 eläkeläiseltä, myös takuueläkeläisiltä, jotka muutenkin sinnittelevät toimeentulon rajalla, ja 7 600 pieneläkeläistä menettää asumistukensa kokonaan. Hallitus poisti perusoikeuksien vastaisesti kansaneläkkeet ulkomailla asuvilta Suomen kansalaisilta, jotka tulvivat nyt takaisin eläkettään saamaan ja asuntoja sekä terveyspalveluja jonottamaan.

Tämä on tulos siitä, kun joku erityisavustajaksi palkattu Esso-Veijo kuiskaa ministerin korvaan valtioneuvoston linnassa, että ”juu leikatkaa vaan niiltä, niin se varmaan säästää”.

Tosiasiassa perusturvaleikkaukset ovat osuneet pahimmin perussuomalaisten omaan kannattajakuntaan. Säästöä valtiolle ei synny. Esimerkiksi vuokralle ajettujen asumistukiin kaatuu enemmän rahaa kuin omistusasuntojen hoitokuluihin. Mutta syntyy suuri määrä väliinputoajia. 

Hallitus koettaa maksattaa valtion velat alemman keskiluokan ja tukiriippuvaisen työväenluokan varallisuudella, mikä on perussuomalaisen puolueen tavoitteiden vastaista. Syy: pylvästaloissa päätöksiä tekevät töyhtöpäät eivät kerta kaikkiaan tunne sosiaaliturvajärjestelmämme perusasioita.

Hallituksessa ei ole ymmärretty sosiaaliturvan kiertymisilmiötä, jonka mukaisesti perusturvaan (työttömyysetuuksiin ja asumistukeen) tehdyt heikennykset kaatuvat toimeentulotuen täytettäviksi – lukuun ottamatta niitä (yleensä suomalaisia) ihmisiä, jotka eivät voi kompensaatiota saada, jos sattuu olemaan vielä jokin lantti taskussa siltä varalta, että koirat eivät kusisi kengille.

 

Puolueiden vuoristoradalla on yksi vaunu irti, ja se on Perussuomalaisten oma

Perusturvaan kohdistetut leikkaukset eivät ole toimineet julkisen talouden kokonaismenoja alentavasti missään maassa. Ei ole ihme, miksi kyseiset ”säästötoimet” eivät innostaneet myöskään Perussuomalaisten äänestäjiä.

Kokoomus selvisi vaaleista pienin naarmuin, koska perusturvaleikkauksia tehdessään kokoomuslaiset ovat mukavuusalueellaan.

Kokoomuslaisesta leikkauspolitiikasta luodin saivat perussuomalaiset. Se ei ole kuitenkaan sankarillista uhrautumista vaan seuraus Kokoomuksen tuhattaiturimaisuudesta ja kyyristelystä Kokoomuksen edessä.

Perussuomalaisia vietiin kuin mätää kukkoa jo vuoden 2023 hallitusneuvotteluissa, joissa Petteri Orpo (kok.) laittoi Purran (ps.) jengin povitaskuunsa.

Tällä menolla Perussuomalaisten kannatus putoaa ryskyen vuoden 2027 eduskuntavaaleissa, ja edessä on paluu takaisin prosenttipuolueeksi.

Puolueen kannatus puolittui jo edellisissä europarlamenttivaaleissa 7,6 prosenttiin, ja ennustin tuloksen kirjoituksessani ”Kuinka kansa kiittää, kun leikkaukset alkavat, Purra?

Vuoden 2023 syksyllä kirjoitin, että ”Perussuomalaisten eduskuntaryhmä tuskin menee kahtia tällä kerralla, mutta kuilu saattaa muodostua puolueen eduskuntaryhmän ja perussuomalaisten äänestäjien väliin. Lisäksi kannatus puolittuu.”

Melko tarkka tulin olleeksi, sillä myös kuntavaalien tulos romahti nyt 6,8 prosenttiyksikköä 7,6:een.

Tämä osoittaa, että trendi on jatkuva eikä vaalikohtainen ja enteilee myös seuraavien eduskuntavaalien tulosta.

Kyse ei ole nyt ”viestinnän” tai ”vaalityön” (eli kansalaisten opettamisen) epäonnistumisesta tai siitä, että äänestäjät vain ”jäivät kotiin”. Kyse on siitä, miksi he jäivät kotiin tai palasivat SDP:hen ja Kepuun. Te teette vaalityötä joka päivä teoillanne hallituksessa, ja se sataa muiden laariin.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei ole pullikoinut hallituksen esityksiä vastaan, vaikka kielteistä äänestäjäpalautetta on pursuillut kansanedustajien sähköpostilaatikoihin runsain mitoin.

Tuolien kolina alkaa kuitenkin eduskunnan suuressa salissa pian, jos puoluejohto jatkaa kovakorvaisuuttaan ja jakarandapenkki on lähdössä alta.

 

Katuminen ja peruminen voisivat auttaa

Eräs, mikä voisi kääntää Perussuomalaisten laskusuunnan, olisi kaikkien asumistukileikkausten ja uusien asumisoikeusasuntojen ARA-lainakiellon peruminen, mutta sille Kokoomus tuskin antaa periksi, vaikka vaikutuksia luvattiin tarkkailla hallituskaudella.

Työssä käyvien työmarkkinaheikennyksistä Kokoomus ei luovu missään tapauksessa, koska Kokoomus ei ole oikeasti palkansaajapuolue vaan liike-elämän etujärjestö politiikassa.

Mutta kotien polttamisen voisi vielä jotenkin keskeyttää, niin ei tarvitsisi asumistukien loppusaajien, eli rakennusyhtiöiden ja sijoittajienkaan, murehtia sitä, että eivät enää saakaan rakkaita vuokrarahojaan.

Myös sijoitusasuntojen (ja samalla kaikkien asuntojen) hinnat pysyvät pohjilla asumistuen leikkausten vuoksi, ja rakennusteollisuuden lama jatkuu. Ei ole ymmärretty perusturvan ja elvytyksen keskinäisriippuvuutta. Väite, että asumistuki vetäisi vuokria ylöspäin on perätön, koska asumisen tukia ei ole koskaan nostettu etupainotteisesti vaan parin vuoden viiveellä jälkikäteen.

Perusturvaleikkausten peruminen lisäisi kotimaista kysyntää ja elvyttäisi talouskasvua enemmän kuin hyvätuloisille tarjotut veronalennukset, jotka päätyvät Louserit Vuittuuniin ja ulkomaiseen investointikeekoiluun.

Koetin tarjota Perussuomalaisille tieteellistä järjestelmäasiantuntemustani sosiaalihallinnon vastuualueille hallituskauden alussa, mutta tuloksena oli radiohiljaisuus. Puolue vaikeni kuin muuri. Heittivät minut kylläkin metron alle jo vuonna 2020 siitä hyvästä, että olin sanonut asiat niin kuin ne ovat eräässä kirjassani. Ja sanon edelleenkin.

Vihervasemmiston voitto puolestaan tuo lämmintä kättä monille kärkihankkeille, kuten huovutuskursseille, idätyskerhoille, pakkosoijalle, kirjastosensuurille, palestiinalaiskarnevaaleille, Elokapinan kadullaistujille, kehitysavulle, vihreästä siirtymästä johtuvalle energian hinnan korottamiselle ja monille ristiriitaisille ihanteille, kuten yhtäaikaiselle ratikkaluksukselle ja ilmaiselle joukkoliikenteelle!

Keljuinta on, että vihervasemmisto ei perusturvaleikkauksia peru, vaikka se nousisi seuraavaan valtionhallitukseen. Se vain antaa tehdä likaisen työn puolestaan.

Mieleeni tulee edesmenneen perussuomalaisen merenkulkijan Markku Saarikankaan kertomus siitä, miksi sukellusveneissä pidettiin kanarialintua. Mikäli kanarialintu pyörtyy, siitä tiedetään, että happi on lopussa ja pohjakosketus uhkaa. Samasta syystä undulaatti pyörtyy nyt myös perussuomalaisessa puolueessa.  

Mikäli Perussuomalaiset eivät korjaa säästötoimien metodivirheitään vielä hallituksessa ollessaan, puolueen ainoa mahdollisuus pelastaa kasvonsa on myöntää saksivirheensä, tulla pois syntisten pöydästä ja kaataa hallitus. Kannatuksen paluusta ei siltikään voi olla varma. 

Perussuomalaisille on käynyt niin kuin Eppu Normaalin laulussa, jossa herrojen eleet tarttuivat renkiin. Toinen paradoksi on, että jos puolue ei tee kääntymystä ja virheitään peru, myöskään kyyti ministeriauton peppulämmittimen päällä ei pitempään jatku (vikapohdintaa).


Äänestäjiä voi jymäyttää vain kerran

Istuva hallitus on ”Suomen valtiontaloutta pelastaessaan” raunioittamassa alemman keskiluokan talouden. Valtion velkaantuminen ei ole silti pysähtynyt, niin kuin ei koskaan ole pelkillä sisäpoliittisilla ”sopeutustoimilla”. Julkisen talouden on aina nostanut suosta vasta jokin kansainvälisen talouden onnenkantamoinen.

Ei pitäisi politikoida, kun ei osaa. Kirkkoslavistiikan talousasiantuntemuksella suomalaisista tehdään köyhiä kirkonrottia.

Huonoimman asiantuntija-arvion saanut Kokoomuksen kellokas vielä poliittisella virkanimityksellä ja Perussuomalaisten tuella (työnantajaäänin 8 vastaan, 1 puolesta) Suomen johtavaksi Kela-pummiksi, niin hallituksen kannatus vajoaa valliriutan alle!

Yli 20 000 euron kuukausipalkka olisi ruhtinaallinen palkinto ministerille, joka haalii väkeä ulkomailta ja junaili työmarkkinaheikennykset niin, etteivät ihmiset voi itse päättää, millä ehdoilla ja hinnalla ainokaisensa, eli työvoimansa, myyvät.

Haastoin hakijat ja hain tottahan toki myös itse tuohon virkaan. Ei valita.

Demokratia tuottaa hyviä päätöksiä vain, jos äänestäjät tietävät oman parhaansa, mutta kun eivät tiedä.

On vaarallista äänestää sellaisia puolueita ja ehdokkaita, joista ei voi tietää, millaisia päätöksiä he vallassa ollessaan lopulta tekevät. Tämä näkyy myös Perussuomalaisten vaalipetoksessa, kun puolue pyörsi lupauksensa, että kansalaisten perusturvasta ei leikata.

Leikkuulautavitsejä, ivaamista, satojen eurojen tulonalenemia työttömille perheille ja joulusatasia pois yksinäisiltä, asumistuet pois omassa mökissä asuvilta, veronalennuksia suurituloisimmalle desiilille ja silti (tai siksi) 40 miljardia euroa uutta velkaa hallituskaudella! Leikata ja lainata voisi Kokoomuksen puolueohjelmasta.

Lautasen nuolettaminen on fasismia, ja saksivitsit paljastivat, miten puoluejohdossa todella ajatellaan.

Talouskasvua ei edelleenkään ole. Sen söi ALVin nosto, joka kuritti eniten pienituloisia. Työttömiä on tullut noin 60 000 lisää, vaikka piti tulla 100 000 uutta työpaikkaa. Tyypillistä kokoomuslaista vedätystä.

Kun työllistymisodotukset ja -toiveet osoittautuvat perättömiksi mutta oletusten varjolla on tehty kansalaisten perusturvaan kohdistettuja leikkauksia ja vedetty mattoja alta, oletukset muuttuvat ahdisteluksi, painostukseksi ja mielivallaksi.

Kansalaisten etua ja suomalaisen yhteiskunnan kokonaisetua edistävää puoluetta Suomessa ei puolueiden paljoudesta huolimatta edelleenkään ole. 

---

Päivitys 16.4.2025: Tappiot aiheuttavat usein suisidaalisuutta. Riikka Purra aikonee viimeistellä puoluetuhonsa veronkevennyksillä, joita kokoomustahot kätilöivät suurituloisille hallituksen puoliväliriihessä.

Suurituloisia on kuitenkin pieni määrä. PS kilpailee Kokoomuksen äänestäjistä Kokoomuksen ohjelmalla, ja kannatus lähtee kuin kuppa Töölöstä.

Kyseessä on mokien moka ja emämunaus, jota SDP:n kannattaa liputtaa isommallakin lakanalla. 

Myöskään pieni- ja keskituloisille annettavat verohelpotukset eivät säästä eivätkä kannusta, koska pieni- ja keskituloiset eivät nykyisinkään ole nettoveronmaksajia. Ihmisiä kannustaa työhön vain mahdollisuus kokonaan irtautua tukiriippuvuudesta, toisin sanoen täysipäiväisten ja -palkkaisten työpaikkojen lisääminen.

Yhteisöveron laskeminen on huono vaihtoehto eikä vaihtoehto ollenkaan, koska se toisi valtion kassaan rahaa vasta viiven ja mutkan (eli talouskasvun ja ulkomaisten investointien kautta), mutta välittömät verotuotot hupenisivat heti. Firmat kiittäisivät, ja Purra ja Orpo saisivat ilmaista tukiopetusta EU:n talouskoulun tarkkailupulpetissa.

Perintöveron poistaminen tai keventäminen olisi puolestaan väärin niitä kohtaan, jotka ovat perintöveronsa jo maksaneet. Talouskasvua ei tuo mikään veronkevennys, leikkaus eikä rasitusten siirto sektorilta toiselle. 

Talouskasvua loisi vain työn sinänsä tuottavuuden nousu. Tässä maassa tehdään aivan liikaa heikkotuottoista huoltavan sektorin hoivatyötä, byrokraatin”työtä”, väliportaan hallinnon sote-sössintää, palvelumaksujen perintää, välistävetoa ja muuta nyljentää, joka ei tuota markkinoille vaihtokelpoisia arvoja. Siitä on kyse.

Kyse on myös neroudesta. Perussuomalaiset keksivät, että puoluetta ovat äänestäneet pääasiassa köyhät ja vähävaraiset, joten puolue päätti tehdä suuren määrän köyhiä ja vähävaraisia lisää!

Mikäli alimmat tulo- ja varallisuusdesiilit voisivat hyvin, kaikki voisivat hyvin, mutta Kokoomuksen ja persuminarkistien mielestä Suomesta täytyy tehdä Singapore.

 

Aiheesta aiemmin

Kutkuttavat kuntavaalit ovat hallituksen välivaalit 

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Miksi asumistukea ei pidä leikata? –  Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla

Hallitus heittää kotioville hevosenpään

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä puukolla aso-asukkaita selkään

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan

Sosiaalipoliittinen katastrofi on ovella: yleistuki voi romuttaa työttömyysturvan keston ja tehdä varattomuusvaatimuksista sosiaaliturvan ehdon

2. huhtikuuta 2025

Kutkuttavat kuntavaalit ovat hallituksen välivaalit

Kunta- ja aluevaalit järjestetään ensimmäistä kertaa yhdessä, tosin täällä Helsingissä ei järjestetä aluevaaleja ollenkaan, koska Helsinki päätti jäädä pois tuosta täysin turhasta ja kalliiksi käyvästä hallintohimmelistä.

Sotesta koitui julkiselle taloudelle noin kuuden miljardin euron lisälasku vain siksi, että paikallispoliitikot saisivat kahvia, kakkua ja kokouspalkkioita istuessaan aluevaltuustoissa.

Sote on Keskustan luomus, ja olen toivonut koko kongolmeraatin perumista. Vaaleilla tuota himmeliä kuitenkin vahvistetaan. Veronkanto-oikeutta aluehallinnolle toivovat tietenkin Vasemmistoliitto ja Vihreät.

On surkuhupaisaa, että Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ”byrokratian vastaisten norminpurkutalkoiden” toimesta Suomeen luotiin uusi väliportaan hallinto heti, kun siitä oli päästy kovalla työllä eroon karsimalla läänejä ja lakkauttamalla muuta Ruotsin vallan ajalta periytyvää hallintoa.

Sanoin jo kuusi vuotta sitten Ylen radio-ohjelmassa, että Sotesta tulee Musta Pekka, joka jää seuraavien hallitusten käteen. Näin myös kävi. 

Tässä kirjoituksessa en kuitenkaan antaudu pahoinvointialueita koskevaan Sote-sössötykseen, vaan puutun nykyisten hallituspuolueiden merkittävimpiin virheisiin, jotka runtelevat etenkin pääkaupunkiseudulla asuvia ja koskevat valtakunnallisesti kaikkia: asuntopolitiikkaan.

 

Miksi sanouduin irti Perussuomalaisista?

Eräät ovat kyselleet, miksi en ole Perussuomalaisten ehdokkaana kuntavaaleissa, vaikka vuoden 2019 eduskuntavaaleissa olin saaden mojovan määrän ääniä. Osittain vetäytymiseni johtuu siitä, että puoluerekisterissä ei ylipäänsä ole sellaista puoluetta, johon haluaisin tai voisin kuulua ja jossa saisin vaikuttaa.

Vihervasemmisto ajaa maahanmuuttoa, feminismiä, ilmastoagendaa, huumehuoneita, ruumiiden kompostointia ja muuta hullua kärkiasioinaan, Kokoomus on liike-elämän etäispääte, ja Perussuomalaiset muuttui kansanpuolueesta patakonservatiiviseksi talouseliitin apupuolueeksi ollessaan hallitusvallassa. Kepu on agraaripuolue, ja Disney-puolueet eivät ole muista syistä minua varten.

Täsmennetty vastaukseni on, että olen kieltäytynyt ehdokkuudesta Perussuomalaisissa, koska puolue on valtionhallituksessa toimiessaan pettänyt vaalilupauksensa, jonka mukaan perusturvasta ei leikata. Kokoomusjohtoinen hallitus ja PS ovat leikanneet nimenomaan kansalaisten perusturvasta.

Hallitus on ottanut huomattavia siivuja yleisen asumistuen tasosta ja kiristänyt asumistuen myöntöehtoja niin, että omistusasukkailta poistettiin asumistuki kokonaan, vaikka hoitokulut (joihin tukea aiemmin myönnettiin) ovat vähäisemmät kuin vuokrat.

Vääryyttä piilee siinä, että tukien saajia karsitaan asumismuodon perusteella, jolloin oletuksena pidetään, että omistusasujat joka tapauksessa ovat rikkaita, joita sopiikin kiusata. Tosiasiassahan omistusasukkaat voivat olla vuokralla asuvia köyhempiä, jos vaikkapa koko asunto on velkana (eräs tapaus tässä). 

Koska toimentulotuen tasoon ei ole tehty muutoksia, maahanmuuttajien monilapsiset perheet tekevät kauppojen kassoilla edelleen tuhannen euron ostoksia Kelan maksusitoumuksilla, ja varattomina he asuvat kuntien vuokra-asunnoissa.

Tämäkö oli Perussuomalaisten tarkoitus?

Tämä ei ole nyt vihervasemmistolaisen politiikan tulos, vaan sen suora jatke. Se on näyttö siitä, kuinka käy, kun sosiaaliturvan vakioista ja muuttujista päättävät pääministeri Petteri Orpon (kok.), valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.), sosiaali- ja terveysministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.), työministeri Arto Satosen (kok.), soteministeri Kaisa Juuson (ps.) ja asuntoministeri Kai Mykkäsen (kok.) tapaiset diletantit.

Suomalaiset kärsivät, ulkomailta tulleet kunniakansalaiset eivät.

Asumistukeen kajoaminen on ollut istuvan hallituksen ylivoimaisesti tyhmin teko ja suora hyökkäys suomalaista ihmistä vastaan.

Kun velkaiset omistusasukkaat pakotetaan luopumaan kodeistaan tappiollisesti sekä muuttamaan vuokralle asumaan, asumismenot ja tukien tarve kasvavat, mitä seikkaa hallitus ei ottanut lainkaan huomioon täydellisessä asiantuntemattomuudessaan.

Tämä on vastoin jopa oikeistopuolueiden omaa ideologiaa, jossa väitetään puolustettavan koteja ja omaisuudensuojaa.

Myös eläkeläisten asumistukea heikennettiin, ja varattomuusehto liitettiin yleiseen asumistukeen. Asumistuen huononnuksilla hallitus aikoo sulattaa keski- ja työväenluokan sekä eläkeläisten asuntovarallisuuden valtionbudjetin tilkkeiksi. Tutkimusten mukaan hallituksen talouspolitiikasta hyötyy vain parhaiten pärjäävä tulo- ja varallisuuskymmenys.

Hallitus lopetti uusien asumisoikeustalojen valtiontakuulainoituksen ja korkotuen kokonaan ja saattoi samalla ASO-asumisen ja ASO-yhtiöiden rahoitussuunnitelmat uhatuiksi.

Tämä ei ole kuntapoliittisesti perusteltua etenkään täällä Helsingissä, jossa asumisen hinta on noussut kymmeniä prosentteja ja uusia asuntoja kysytään koko ajan.

Hallituksen politikointi on ollut niin kelvotonta, että en voi kuvitella sen syntyneen asiantuntijavalmisteluna, vaan kyseisten vaateiden on täytynyt ilmestyä hallitusohjelmaan poliitikkojen tai heidän kiilusilmäisten avustajiensa toimesta.

Asukkaiden, sijoittajien, rakennuttajien ja rakentajien keskinäiseen konsensukseen perustuva asumistuki on ollut kaupunkirakentamisen tukemista, ja sen loppusaajat ovat olleet rakennusyhtiöitä. Näin on saatu rakennettua kokonaisia uusia kaupunginosia. 

Asumistuki on ollut sosiaaliturvan muodoista parhaita, koska siten on saatu katto pään päälle lähes kaikille kansalaisille. Se ei ole ollut syömävelan tekoa vaan investoimista kiinteään varallisuuteen ja perustarpeisiin.

Nyt kun myöskään kansanedustajat eivät enää saa asuntorahastoihinsa päätyviä asumistukia, he valittavat joutuneensa ”vedätysten” uhreiksi huomaamatta, että he tekivät tuon petoksen itselleen itse. Ikävää sanoa, mutta itäbulgarialaisen kirkkoslavistiikan osaaminen ei takaa talousilmiöiden keskinäisriippuvuuksien ymmärtämistä.


Kelvoton asuntopolitiikka pääsyynä sosiaaliseen rapautumiseen

Asumistuen leikkaukset kiertyvät nyt Kelan toimeentulotuen täytettäviksi, mutta kompensaatiota voivat saada vain täysin varattomat, joita ovat etenkin pakolaisina ja turvapaikanhakijoina maahan tulleet.

Kokoomuksen, Perussuomalaisten, krisujen ja Sfp:n koalitiohallitus kattaa siis edelleen pöydän laittomasti maahan tulleille, mutta samalla hallitus vetää matot ja lattiat alta kaikilta niiltä kantasuomalaisilta, joilla on vähänkin varallisuutta ja jotka eivät siksi voi toimeentulotukea saada – eivät myöskään asumistukea, jota koskee jatkossa asteittainen varallisuusharkinta.

Tällainen politiikka on sosiaalisesti rapauttavaa. Se tukee maahanmuuttajia ja kotimaisia pultsareita, jotka kirkkain silmin täyttävät kaikki toimeentulotukijärjestelmän varattomuus- ja tulottomuusehdot ja saavat siksi perusturvaleikkauksille (eli työttömyysetuuksien ja asumistuen leikkauksille) täyden korvauksen toimeentulotuesta. Muut pudotetaan mustaan aukkoon.

Sitä on ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevien” puolesta keuhkoaminen. Sillä tavalla ulosmitataan kodit ja varallisuus vielä jotenkin kynnelle kykeneviltä suomalaisilta, eli toiseksi ja kolmanneksi huonoiten toimeentulevilta väestökymmenyksiltä. Kyseisillä toimillaan hallitus suorastaan kannustaa hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti varattomiksi ja tulottomiksi, jos tai kun ansionhankintamahdollisuuksia ei ole.

Sirkulaatioilmiön tuloksena sosiaaliturvan kokonaismenot kasvavat. Perustoimeentulotuen kulut ovat nousseet Kelan mukaan jo lähes 100 miljoonalla eurolla. 

Asumistuen leikkauksilla ja myöntöehtojen kiristyksillä sekä asumisoikeusjärjestelmän romuttamisella Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johtama hallitus ajaa kodeistaan kokonaisia suomalaisperheitä ja tekee sen napamies Petteri Orpon pöyhkeillä sanoilla, joiden mukaan ihmisten pitäisi etsiä alleen entistä ahtaampia asuntoja.

Väite, että asumistuki ruokkisi asumisen hinnan nousua, on virheellinen, koska asumisen tukia ei ole koskaan nostettu etupainotteisesti, vaan ensin on kiskottu vuokria ja muita asumiskuluja ylöspäin. Siihen on vastattu asumistuen nostoilla noin kahden vuoden viiveellä, jonka ajan asukkaiden kukkarossa on ollut lovi.

Yleisen asumistuen varallisuusehdolla ja muilla asumistuen huononnuksilla hallitus arvioi tilkitsevänsä valtion budjettia vain noin 260 miljoonalla eurolla, mutta samalla hallitus on käyttänyt yli 3 miljardia euroa slaavien väliseen aseiden kalisteluun, ja valtiovarainministeri vaatii puolustusmenojen nostamista noin kahdesta prosentista 3,5 prosenttiin BKT:sta.

Salakavalasti hallitus myös rosvosi Valtion asuntorahaston VARin varat budjetin tilkkeiksi ja lopetti Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ARAn kokonaan vieden sen toiminnot ministeriöön poliittisen ohjauksen alle.

Sotahysteriassa piehtaroiva hallitus on tuonut Putinin sodan suomalaisten ihmisten koteihin eikä ole ymmärtänyt, että ”osuus BKT:stä” on kelvoton indikaattori mittaamaan maanpuolustuksen kustannustehokkuutta ja kansalaisten resilenssiä sekä halukkuutta tai haluttomuutta puolustaa kyseistä valtionhallitusta.

 

Persut menivät Kokoomuksen lankaan

Kansallisen asuntopolitiikan räjäytyksillään Kokoomus on jo pitkään pyrkinyt lopettamaan Suomesta kohtuuhintaisen asumisen, vaikka toisesta suupielestään Petteri Orpo on levittänyt toisensuuntaisia lausumia. Tämän ideologisen valehtelun varmistajaksi Perussuomalaiset ovat menneet omassa typeryydessään.

Kansalaisten vöiden kiristelyllä saavutetut kuvitteelliset säästöt on hukattu Ukrainalle annettuihin satojen miljoonien eurojen tukipaketteihin, mistä kirjoitin myös täällä. Asumistuen leikkauksilla saavutettu säästö humahti viimeistäänkin jo 28. Ukrainalle annettuun 200 miljoonan euron apupakettiin.

Ukrainan tukeminen ei auta suomalaisia lainkaan, kun oma valtiomme mätänee sisältä. Ukrainan pitäisi tietenkin tuo sotansa voittaa, mutta sodan etulinjaan heittäytyminen on ollut Suomen hallitukselta fataalia tässä maantieteellisessä asemassa ja kansalaistemme kustannuksella.

Perussuomalaisten lempilapsen, eli ulkoisen turvallisuuden varmistelun, käänteispuolena on ollut pelottelu, eikä asiaa paranna, vaikka puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) on alentanut puheääntään esikuvansa Ilkka Kanervan (kok.) tasolle.

Inhosin napamies Petteri Orpon politikointia jo vuonna 2015, kun hän sisäministerinä päästi maahamme yli 32 000 turvapaikanhakijaa, jotka Migri vasta vuonna 2019 paljasti sotilaskarkureiksi (sotilaskarkuruus ei ole turvapaikan myöntämisen laillinen peruste). Nyt kun he ovat tuoneet turvattomuutta tänne ja tilapäistä suojelua saavina syöneet tuet ja vieneet asunnot ja työpaikat suomalaisilta itseltään, on Petteri laittanut Riikka Purran juoksemaan sakset kädessään.

Hallituksen leikkauspolitiikka on ollut potku palleaan myös opiskelijoille, jotka pudotettiin yleisen asumistuen piiristä opintotuen asumislisän piiriin, vaikka ”koulutuksesta ei leikata”. 

Työttömyysetuuksien huononnukset ovat hallituksen kielellä ”kannusteloukkujen poistamista”, mutta tosiasiassa ne tarkoittavat ihmisten patistelemista koulutustaan vastaamattomiin töihin tai töihin, joita ei ensinkään ole. Työttömien ruoskiminen ei luo tähän maahan yhtään uutta työpaikkaa. Petteri Orpon kootut valeet ovat täällä.

Hallitus lopetti kansaneläkkeet ulkomailla asuvilta Suomen kansalaisilta, mikä on perustuslaillisen yhdenvertaisuuden vastaista ja vastoin oikeutta valita asuinpaikkansa EU:ssa. Päätös tuo heidät takaisin Suomeen kansaneläkettään saamaan ja asuntoja sekä terveyspalveluja jonottamaan!

Samanaikaisesti Perussuomalaisten eduskuntaeliittiin kuuluva eläkeläispappa Veikko Vallin ylpeilee muuttavansa Portugaliin ”kansanedustajan sopeutumisrahalla” kellottelemaan, kun palisanterituoli on lähdössä alta. Eikä tapaus ole suinkaan ainoa näyttö hallituspuolueiden nerokkuudesta.

Kokoomus ja PS ovat lisänneet eläke-eriarvoisuutta leventämällä kansan- ja takuueläkeläisten sekä työ- ja virkamieseläkeläisten välistä tulokuilua, vaikka kuilua pitäisi todellisuudessa kaventaa yhtäältä toimeentulo-ongelmien ja toisaalta ansaintaperusteisten eläkkeiden rahoitusvajeiden vuoksi.

Eläke-eriarvoisuutta lisäävä politiikka ei tosin ole vaalipetos, sillä tuloerojen lisääminen on ollut Kokoomuksen ja Perussuomalaisten nimenomainen tavoite, vaikka sen työhön kannustavat vaikutukset ovat mitättömät ihmisten ollessa vanhuuseläkeiässä.

Kyseisessä ”säästämisessä” ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä, vaan kyse on huonosti verhotusta kiusanteosta suomalaisia ihmisiä kohtaan. Se puolestaan kumpuaa porvariston paradoksista, eli hyvätuloisten kateudesta ja katkeruudesta vähään tyytyväisten vapautta ja onnellisuutta kohtaan.

Kun rahan ahnehtiminen ei olekaan tuonut porvareille onnea, pitää varakkaampi väki elämäntehtävänään kaiken ottamista pois vähempään tyytyneiltä, jotta heilläkin olisi varmasti yhtä paha olla!


Perussuomalaiset pettivät vaalilupauksensa

Hallituksen ja valtiovarainministeri Purran johtama politiikka on ollut niin ällistyttävän taitamatonta ja asiantuntematonta, että sellaiselle en voi missään tapauksessa kannatustani antaa.

Toisaalta minun ei tarvitse erikseen irtisanoutua kyseisestä talouspolitiikasta, koska en ole sellaista koskaan kannattanutkaan. Mutta Perussuomalaiset ovat pettäneet vaalilupauksensa ja äänestäjänsä täysin.

Oma periaatteeni on ollut palvella kansalaisia – ei puolue-eliitiksi itsensä ylentäneitä poliitikkoja. Perussuomalaisilta on laadunvalvonta pettänyt, ja puolue on heittänyt kansalaisten silmille täyttä kuraa.

Säästäminen sinänsä on oikein, mutta hallitus on aloittanut leikkaukset väärästä päästä, kun leikata olisi pitänyt vain korkeimmista ansiosidonnaisista työttömyysetuuksista ja byrokraattien leivissä pitämisestä, suurinvestoinneista sekä valtion megastruktuurihankkeista, kuten ”tunnin radan” tapaisesta siltarumpupolitiikasta, jota Petteri Orpo edelleen pakottaa läpi, vaikka Helsinki ja EU ovat vetäneet siltä tukensa.

Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johtama hallitus on romuttanut monien kantaväestöön kuuluvien ihmisten talouden ja perusturvan sekä tehnyt leikkaukset pelkästään oletusten tai toiveiden varaisten työllistymisodotustensa pohjalta – ilman legitiimiä vaikutusten arviointia, jonka puuttumisesta on oikeuskansleri Tuomas Pöysti hallitusta toistuvasti nuhdellut.

Lopulta hänkin turhautui ja löi hanskat tiskiin huomattuaan, että Suomessa hallitus valvoo oikeuskanslerinviraston toiminnan lainmukaisuutta, ja pakeni ulkomaille.

Perusturvasta leikkaaminen on yhtä pölkkypäistä kuin Donald Trumpin tullipolitiikka. Molemmat toimivat näyttöinä talousilmöiden keskinäisriippuvuuksien ymmärtämättömyydestä. Perusturvaan sijoittaminen olisi erinomainen elvytyskeino, koska nuo varat käytetään kotimaiseen kulutukseen, kun taas suurituloisten verohelpotukset päätyvät tuontiluksukseen, matkusteluun ja ulkomaiseen investointitoimintaan.

On mielenkiintoista havaita ja todistaa, mitä perusturvaleikkauksista ajattelevat nyt ne Itä-Helsingissä asuvat Perussuomalaisten hyvätuloiset ja varakkaat äänestäjät, jotka tunnetusti kylpevät kullassa, mirhassa ja muissa rikkauksissa.

Kutkuttavat kuntavaalit ovat hallituksen politiikan välivaalit.

Tärkeintä on, että käytte äänestämässä, jotta demokratia toteutuisi.

 

JUKKA HANKAMÄKI

FT, VTT, sosiaaliturvan järjestelmäasiantuntija

 

Aiheesta aiemmin

Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa

Miksi asumistukea ei pidä leikata? –  Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”

Hallitus ulosmittaa suomalaisten kodit asumistukileikkauksilla

Asuntopoliittinen skandaali: hallitus lyömässä puukolla aso-asukkaita selkään

”Kaikkein heikoimmassa asemissa olevia” puolustava retoriikka uhkaa tuhota suomalaisen keskiluokan