Viherdiktaattorit ilmastonsuojelumatkalla Intiassa

Olen aina ihmetellyt ilmastonsuojelun puolesta keuhkoavien vihreiden ihastusta lentomatkailuun ja heidän haluaan kerskailla kaukomatkoillaan. 

Lentoon on lähtenyt puheenparsikin, jonka mukaan vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto ”jätti autonsa kotiin ja matkusti perheineen Japaniin”. 

Voidaan kysyä, ovatko he niin tyhmiä, että he eivät ymmärrä toimintansa kaksinaamaisuutta, vai niin ovelia, että messuamalla ilmastonsuojelun puolesta he koettavat varata kalleimmat ja saastuttavimmat elämäntavat vain itselleen. 

Ilmeisesti ovelia, sillä patistellessaan toisia ihmisiä ilmastotalkoisiin, huoneistolämpötilojen alennuksiin ja liikkumisrajoituksiin he toimivat aitojen viherdiktaattorien tavoin eivätkä paheksu loistoluokan kulkupelejä, kunhan ne kyyditsevät heitä itseään.

Iltalehti paljasti äskettäin, että vihreiden Jenni Pitkon johtama eduskunnan ympäristövaliokunta lensi Intiaan bisnesluokassa ja yöpyi viiden tähden hotellissa. Lasku kahdeksan kansanedustajan matkasta veronmaksajille oli yli 60 000 euroa.

Lehden mukaan lentoihin paloi 43 458,86 euroa, hotellit maksoivat 15 107,74 euroa, ja päivärahoihin meni 2 317,61 euroa.

Matkalla olivat mukana puheenjohtaja Jenni Pitkon (vihr.) lisäksi jäsenet Marko Asell (sd.), Noora Fagerström (kok.), Petri Huru (ps.), Mai Kivelä (vas.), Hanna Kosonen (kesk.), Mikko Ollikainen (r.) ja Mikko Polvinen (ps.). Lisäksi matkalle osallistui valiokuntaneuvos Marja Ekroos.

Valiokunnan varapuheenjohtaja Eveliina Heinäluoma (sd.) ja jäsen Sara Seppänen (ps.) peruivat matkansa, joten aivan koko eduskuntaa ja sen valiokuntaa ei vihreävetoinen ökymatka häpäise. Mutta se vie kyllä pohjaa turhalta ilmaston puolesta huolestumiselta.

Menopaluulento välillä Helsinki–Frankfurt–Delhi tuottaa päästölaskurien mukaan noin 1 500 kilon hiilidioksidipäästöt, mikä vastaa yli 10 000 kilometrin ajoa bensiinikäyttöisellä autolla.

Puheenjohtaja Pitko puolustelee matkaa Instagramissaan selittelemällä, että ”[y]mpäristötyön onnistuminen Intian kaltaisissa nopeasti kehittyvissä maissa voi olla ratkaisevaa ilmastonmuutoksen ja luontokadon ratkaisemisessa”!

Siksi ympäristötuhoja piti siis matkustaa paikan päälle ihmettelemään ja harjoittamaan.

Eräät ovat sanoneet, että päästöjä pitää vähentää siellä, missä niitä eniten aiheutetaan. Valiokunta ymmärsi tämän ilmeisesti niin, että päästöjä pitää matkustaa tuottamaan muualle maailmaan, jotta niitä ei tuotettaisi Suomessa.

Smoothiebaarinsa myynnillä sivistynyt Kokoomuksen lumihiutalepoliitikko, Noora Fagerström, puolestaan selvensi matkansa antia pupillinreiästä päänsä sisälle menneillä yksinkertaisilla havainnoilla: 

”Valtava kontrasti eri alueiden välillä. Slummeja, sekä aivan mielettömän upeita alueita. Köyhyys näkyy, mutta ihmiset ovat hyväntuulisia. [...] Saasteet tähän aikaan vuodesta vaarallisella tasolla. Haisi palaneelta ja päänsärky vaivasi. Todella likaista yleisillä alueilla. Roskia ympäriinsä ja haju kammottava. Älyttömän maukasta ruokaa ja hyvä palvelu kaikkialla.”

Tässä epäilemättä hyvin älyllisessä lähestymistavassa tuli sitä kaivattua vastinetta Suomen veronmaksajille. Petteri Orpon (kok.) peräämät sosiaaliturvaleikkaukset etenevät niin, että täälläkin päästään viettämään fakiirin elämää piikkimaton päällä.

Siitä kai valiokunta meni Delhiin esimerkkiä hakemaan. Ilmasto-swastika pyörii viher-Hitlerien propagandassa tainnuttaen kansalaiset vyönkiristyksiin, joiden verukkeina toimivat taikasanat ”hiilineutraalius”, ”luontokato”, ”ilmastonsuojelu” ja ”ilmastotalkoot”.

Pylvästalon ilmastodemonit ovat juuri niitä talkoolaisia, jotka saapuvat paikalle aina silloin kun työt ovat jo tehdyt ja sanovat: ”Me teimme sen!”

Valiokunnan luksusmatkassa yhdistyvät irvokkaalla tavalla ilmastonsuojelun kaksinaismoralistisuus ja ”köyhyyden vastustaminen”.

Mainittakoon, että matkalla mukana oli myös entinen opetusministerin sijainen Hanna Kosonen (kesk.), joka käynnisti poliittisen ajojahdin mediatutkimustani Totuus kiihottaa vastaan vuonna 2020 sekä vaati ministeriötä perimään tutkimukseni julkaisijalta Suomen Perustalta takaisin 10 200 euroa kirjan tuotantokuluja, koska tutkimus ei ollut hänen mielestään valtiollisen tasa-arvopolitiikan mukainen.

Kososen harjoittama tiedepoliittinen kiristys (aiheesta täällä ja täällä) joutuu hänen ökymatkansa kautta entistäkin nolompaan valoon.

Olen sitä mieltä, että eduskunnan kanslian pitäisi harkita matkan tarkoituksenmukaisuus ja taso uudestaan ja periä matkan osallistujilta takaisin kaikki ne kulut, jotka ylittävät sen, mitä tavanomainen turistireissu voi maksaa.

Toivon lisäksi, että kansalaiset muistavat asian ja potkaisevat seuraavissa vaaleissa kyseiset kansanedustajat ulos eduskuntatalon pylväiden väleistä niin, että entinen hiihtosuunnistaja Kosonenkin pääsee takaisin Savoon työntelemään kelkkaa uusi kompassi kädessään.

Dubaissa päättyi aivan äskettäin ilmastokonsiili, jossa sovittiin entistä kunnianhimoisemman eli ylimitoitetumman uskonkappaleen liittämisestä ilmastouskovaisten dogmikirjaan. Sen mukaan ”maailma” ”siirtyy pois” fossiilisista polttoaineista vuoteen 2050 mennessä.

Sittenpä loppuu varmasti tuo hysteerinen maasta toiseen lentäminenkin, joka ei oikeastaan ole muuta kuin sekavasti ajattelevien ihmisten todellisuuspakoa ja internatsismin ilmausta. Kaukomaille matkailun sijasta heidän kannattaisi matkustaa itseensä.

Eduskunnan pääsihteeriksi nimitettiin hiljattain Suojelupoliisin johtaja Antti Pelttari. Hänen sopisi nyt suojella kansalaisia kansanedustajien tyrmistyttävän huonolta esimerkiltä ja laittaa moraalisesti mädäntyneiden kansanedustajien matkat ja edustuskulut parempaan kontrolliin.

Valiokuntamatkailu on sosiaalisen korruption muoto. Matkalle pääsyä käytetään valiokunnissa poliittisen kaupankäynnin välineenä ja palkintona suostumisesta esityksiin: ”Jos kannatat tätä, se on Kaukoidän matka. Jos hyväksyt tuon, pääset matkalle Etelä-Amerikkaan.”

Samalla kun eduskunnan enemmistö on hallituksen esitysten mukaisesti leikannut ihmisten perusturvaa, kansanedustajat ovat harmonisen yksimielisesti löytäneet rahaa omiin matkoihinsa ja kristillisten eheytysjärjestöjen sekä muiden uskonlahkojen tukemiseen.

Minun mielestäni jokaisen kansanedustajan pitäisi maksaa valiokuntamatkoistaan vähintään 50 prosenttia itse, sillä matkojen tarkoitus on vähintään 50-prosenttisesti viihteellinen.

Kiljuhanhet lensivät rajojen yli

Hahaa! Ei ehtinyt kulua kuin pari päivää siitä, kun kirjoitin virka- ja tiedematkailun leväperäisyydestä: poliitikkojen palkintoreissuista ja tieteilijöiden huvimatkustuksesta.

Sitten kuvaan ilmestyi Kimmo ”kiljuhanhet lentävät rajojen yli” Kiljusen matkarahoitussoppa! Ikään kuin kirjoitukseni tiedepoliittisen luonteen verifioimiseksi Kiljunen oli hengaillut matkallaan myös vasemmistoliittolaisen seksitutkija Anna Kontulan kanssa, joka kertoi olleensa Kaukoidässä keräämässä aineistoa maahanmuuttoa koskevaan kirjoitteluunsa. Pitihän se arvata, että ”eettisellä asialla” siellä oltiin. Maahanmuutto näyttää nimittäin oikeuttavan nykyään minkä tahansa julkisten varojen tuhlauksen.

Nyt Kiljunen selittää, että hän maksaa kyllä tuhansien eurojen matkansa itse tai ainakin korvaa useiden satojen hintaiset välilennot, jotka veivät perille huvimatkan ”yksityiseen osaan”. Se, että palauttaa saaliin tai sopivan osan siitä, ei kuitenkaan tarkoita, ettei varkautta olisi tapahtunut. Vai saako pankkirosvo tekonsa anteeksi, kun palauttaa rahansa korkoineen?

Yhtä kaikki: poliitikkojen ja virkamiesten luksusmatkailu on väärin tilanteessa, jossa puolet helsinkiläisistä miettii, riittävätkö rahat liikennelaitoksen matkakorttiin. Valtionhallinnon tehostamistoimet voisi aloittaa matkustuksen karsimisesta ja siitä, että myös yliopistoväki pantaisiin maksamaan tyhjänpäiväiset seminaari- ja sightseeing-reissunsa omasta pussistaan.

Kun Sauli Niinistökin laukaisee, että ”nyt tuli loppu, kansanedustajat”, luonteva kysymys on, mikä tämän maan herrat ja rouvat vielä perii.

Kuinka rehellistä laskutetaan rikoksista?

En ole viime aikoina matkustellut paljoa ulkomailla. Jossakin lämpimässä maassa oleskelu voisi tietysti olla vaihteeksi mukavaa, sillä tänä kesänä ei ole ollut yhtään kunnon hellepäivää (Ahvenanmaalla Ilmatieteen laitoksen lämpömittari saattoi tosin hetkellisesti nousta yli 25 asteen). En ole myöskään tiedematkaillut, sillä akateemiset kollegani ovat konfiskoineet matkarahat vain itselleen ja lähteneet lomailemaan tieteellisten seminaarien sight-seeing-kierroksille saamatta mitään aikaan kotimaassa tai muuallakaan. Olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka nopeasti tuo akateemisen yhteisön kansainvälisyyskiima katoaisi, jos kyseiset tieteen pullasorsat pantaisiin maksamaan matkansa itse.

Mutta mutta. Passini täytti kymmenen vuotta ja tuli vanhaksi. Uusi passi maksaa 46 euroa ja on voimassa vain puolet entisestä eli viisi vuotta. Aiempi passini maksoi 200 markkaa eli 33,60 euroa, joten voimassaolon lyhentyminen huomioon ottaen uuden passin hinta on yli kaksinkertaistunut. Tätä ei pitäisi selittää inflaatiolla eikä sillä, että biometrisen passin valmistus tulee kalliimmaksi. Se on nyt kalliimpi kuin esimerkiksi mp3-soittimen perusmalli, joka on teknisesti monimutkaisempi ja jonka hinnassa on valmistuskulujen sekä valmistajan, maahantuojan ja vähittäiskaupan provisioiden lisäksi 22 prosenttia arvonlisäveroa. Passin kallistamiseen pitäisi olla jokin uskottava syy.

Onpa syy mikä tahansa, viranomaisen toiminta muistuttaa rahastusta (jota on tietysti monen muunkin virallisen asiakirjan myynti). Kalliiksi käyvään biometriseen passiin siirtymistä perustellaan sillä, että passien ja henkilöllisyyksien väärentäminen tulee tällä tavoin vaikeammaksi. Minulle kyseinen seikka on merkityksetön, sillä en halua piilotella henkilöllisyyttäni. Lisäksi minulla on kelpo identiteetti ja pärjään yhtä hyvin ilman henkilöllisyys- ja muita papereita kuin niiden kanssakin. Ja harva varmaankaan haluaisi esiintyä minulta varastettu passi kädessään. Mutta monelle kriminaalille passin väärentäminen on tietysti tärkeää. Varsinkin se liittyy rajarikoksiin ja laittomaan maahanmuuttoon sekä kaikkeen sellaiseen rikollisuuteen, jossa on tarpeen salata oma henkilöllisyys tai vierittää syitä muiden niskoille.

Niinpä se ongelma, jota viranomaiset koettavat ratkoa uudella passilla, ei liitykään henkilöllisyyden varmentamiseen eikä passin luotettavuuteen sinänsä. Ongelmaa ei siis voida ratkaista laserkaivertamalla ihmisen tietoja, kuvia tai muita tunnisteita asiakirjaan, riipimällä niitä mikrosirun sisälmyksiin tai siirtymällä sormenjälkitunnistukseen (joskus tulevaisuudessa).

Keskeinen ongelma kuuluu näin: Mitä tehdä entistä paremmilla passeilla, kun niitä ei rajoja ylitettäessä tarkasta kukaan?

Ongelma on siis Euroopan unionin sisällä tapahtuva vapaa matkustus, joka tuo rikollisuutta Suomeen ja muihin unionin maihin. On turha kiusata lainkuuliaisia oman maan kansalaisia painostamalla ihmisiä todistelemaan henkilöllisyyttään entistä paremmilla papereilla, kun ongelma on siinä, että niitä ei kysytä maasta toiseen siirryttäessä. Jälleen kerran viranomaisvalta lääkitsee väärillä lääkkeillä väärää tautia. Myös ongelma sinänsä on viranomaisvallan ja poliittisen vallan yhdessä tuottama: valvomaton rajaliikenne ja rajojen tahallinen madaltaminen. Asian voi sanoa niin, että rehelliset ihmiset pakotetaan maksamaan passien hinnassa rajavalvonnan puutteista johtuvan rikollisuuden haitat.

Ikävää on, että Euroopan unioni ei tee mitään rajaliikenteen valvomiseksi, vaikka juuri sen kaltaisissa asioissa eurooppalaisesta yhteistyöstä olisi hyötyä. Sen sijaan EU päätti heinäkuun lopussa, että jäsenmaat eivät voi missään tapauksessa estää unionin kansalaisia tuomasta perheitään ja aviopuolisoitaan unioniin, mitä seikkaa vastaan muun muassa Tanska kapinoi avoimesti. Rajojen vartiointi kuuluu Suomessa sisäasianministeriön hallinnonalaan, ja siksi olisi paikallaan, että myöskään sen toiminnassa ei lepsuiltaisi, vaan ministeriön kansliapäälliköksi nimitettäisiin hallituksen esityksen mukaan kunnon jätkä. EU:n rajaturvallisuusviraston johtajana toiminut kenraali Ilkka Laitinen varmasti tietää, mitä on edessä. Hallitsematon muuttoliike, tapahtuupa se laillisesti tai laittomasti, on eräänlainen Troijan hevonen, jolla itsenäiset maat valloitetaan ilman sotaa.

Jos rajoja valvottaisiin paremmin, voitaisiin entiset hymypassit turvallisuudesta tinkimättä ehkä palauttaa. Nykyiseen passiin kelpaavassa valokuvassa hakijan pitää uusien kuvaohjeiden muistuttaa limppulapiota, eikä kuvassa saa enää edes hymyillä, jotta rehellisen erottaisi terroristista. Kumma kyllä, kuvissa ei saa myöskään pitää huivia!