Kurjistavaa kaupunkipolitiikkaa Helsingissä

Aloitan jostain, sillä jostain on aloitettava.

Helsingin kaupunki investoi jälleen infrastruktuuriin monimuotoisuusstrategiansa mukaisesti ja poistaa autoilun Kaivokadulta sekä myllää Rautatieaseman edustan kävelykaduksi ja joukkoliikennekaduksi, jota kulkevat vain raitiovaunut.

Asiassa on myös valoisat puolensa. Kun yksityisautoilla ei saa enää ajaa alueelle, luodaan oivallinen tilaisuus kaahata sinne luvatta, ja näin pohjustetaan otolliset olosuhteet terrori-iskun tekemiselle ja auton suuntaamiselle väkijoukkoon!

Tuloksena voidaan saada keskieurooppalaista värinää ja monikulttuurista tunnelmasivistystä myös Helsinkiin, esimerkiksi Leipzigin mallin mukaisesti – tai kuten Modenassa, jossa muuan pohjoisafrikkalainen tappoi ihmisiä ajamalla jalkakäytävälle, ja media kiirehti selittämään, ettei kyseinen terrori-isku suinkaan ole terrorismia; kuskilla vain oli ongelmia.

Kaikella viihtyisyyden, hyvinvoinnin ja rakkauden lisäämisellä on kuitenkin hintansa myös Helsingissä. Joukkoliikenteellistämisen varjopuoli on, että ostovoimaiset autoilijat eivät tule keskustaan enää lainkaan, keskustan kauppaliikkeet näivettyvät, kuolio uhkaa liike-elämää, ja rautikselle jäävät vain ne, joilla on oleskelulupa.

Kadunkalusteiden ja kesäisten kukkaistutusten vehreyteen löytävät tiensä narkkarit ja muut kunniakansalaiset, joiden oksennukset kirjavoittavat kadunpinnoitteita.

Alue ei muutu ”kansalaisten olohuoneeksi”, jollaisiksi monikulttuuri-ideologialla on yritetty värittää myös osaa pääkaupunkiseudun kirjastoista, vaan paikka slummiutuu. Rautatieaseman edusta muistuttaa lopulta nykyaikaista kirjastoa. Vielä kun saataisiin sukupuolineutraalit käyttöhuoneet ja Kelan sekä työviranomaisten toimipisteet palvelutasoa parantamaan!

Töölöstä, Kampista ja Punavuoresta on jatkossa entistä vaikeampaa päästä Kruununhaan ja Kallion suuntaan ja takaisin. Autoilla pitää kiertää Esplanadille, jonka liikennettä jo vaikeutettiinkin asfaltoimalla mukulakivikadulle tilapäinen pyöräilykaista kaikki kaupunkiarkkitehtuurin ja -estetiikan pieteettisyyssäännöt rikkoen. Kun Kaivokadun ajoneuvoliikenne ohjataan Espalle, myös Kauppatori ja Pohjoisranta ruuhkautuvat entisestään.

Kantakaupunkia ovat erottaneet itä–länsisuunnassa rautatie ja Töölönlahti. Aiemmin Töölössä asui porvareita ja Kalliossa proletariaattia. Nykyisin Töölössä asuu rahahihhuleita ja Kalliossa viherhihhuleita, punaporvareita, kaviaarikommunisteja ja samppanjasosialisteja.

Nämä alueet eivät ole enää ideologisesti jakautuneita vaan toisiinsa henkisesti integroituneita, joten valtuuston enemmistö on ilmeisesti katsonut karttaa niin, että myöskään yhdistävää autoliikennettä ei enää tarvita.

Autoilun suitsiminen on ominaista Helsingin valtuuston vihervasemmistolaisille ryhmille, mutta viher-Hitlerit ilmaisevat vihansa passiivis-aggressiivisesti ”kaupunkistrategiaksi” sofistikoituna.

Kiilusilmäinen autoilun tappaminen kumpuaa kateudesta niitä kohtaan, joilla on varaa tai velvoitteita pitää autoa.

Vihreiden kaupunkiutopia on nuorten, terveiden ja hyväjalkaisten ihmisten totalitarismi, joka rakentuu fillarikommunismin varaan.

Pyöräilen myös itse mielelläni, mutta minä harrastan maantiepyöräilyä. Se puolestaan on treenimuoto eikä liikenneratkaisu, eikä pyöräily sovellu työmatkaliikenteeseen, sillä kaikille työpaikoille ei voi mennä kurat kauluksen alla.

Vasemmisto tukee autojen häätämistä keskustasta, sillä katkeruus velvoittaa, ja luokkatietoinen kommunisti vapaamatkustaa myös julkisessa liikenteessä. 

Kokoomus puolestaan haluaa autot pois keskustasta, koska sillä on hihassaan vanha kortti, 1,3–1,4 miljardia euroa maksava keskustatunneli, jonka rakentaminen tulee lähemmäksi, kun autot hävitetään maan pinnalta. Aivan pian alettiinkin puuhata keskustan huoltotunnelin laajentamista läpiajon sallivaksi.

Kokoomus sai keskustatunnelistaan jo palasen Länsiväylän suuntaan, mutta myyräpuolue haluaa kaivaa tunnelin kaikkialle, missä ei vielä ole tunnelia, myös Tallinnaan.

Rautatieaseman piharemontin kokonaishintaa ei ole julkistettu hämäryyden savuverhon ylläpitämiseksi, mutta se on joka tapauksessa kymmeniä miljoonia euroja, jopa sata miljoonaa. Myös Kruunuvuorensilta markkinoitiin valtuustolle alun perin 155 miljoonan euron hintaisena, mutta EU-laski myöhemmin, että kytkykaupan kaikki komponentit mukaan lukien loppulasku oli 998 miljoonaa euroa.

 

Julkisen velan julkea häpeällisyys 

Helsingin kaupunki velkaantuu kuin Suomen valtio. Tämän vuoden budjetti on 6,5 miljardia euroa – ja noin 400 miljoonaa euroa alijäämäinen. Energiayhtiö Helenin tuloutukset ovat kauan sitten kuivuneet, ja vaurauden aika on ohi; sen myönsi jo eläkeikäinen pormestari Juhana Vartiainen (kok.) jättäen jälkeensä savuavat rauniot ja saaden palkinnoksi neroudestaan työelämäprofessuurin Aallosta.

Helsingin kaupungin rahoitusjohtajan Pia Ojavuon mukaan Helsingillä on täpärästi varaa velkaantua vielä vähän, mutta sen jälkeen tulee stoppi, aivan niin kuin valtiolle. Hän sanoo kaksi miljardia maksavista uusista ratikkahankkeista Ylen jutussa näin:

”Helsinki pystyy lainanottoon näiden kuuden raideinvestoinnin osalta, mutta sen jälkeen raiteiden rakentamisen pitää rauhoittua. Asia on kirjattu myös kaupungin uusimpaan strategiaan. Kun nämä raidehankkeet on tehty, velanoton pitää pysähtyä. Asukaskohtaiset vastuut eivät saa kasvaa vuoden 2031 jälkeen.”

Tämä tarkoittaa, että tuon jälkeen kaupungin talous ei veny enää yhtään vaan on pingoitettu äärimmilleen. Kaupunginkanslian viranhaltija tottelee tietenkin poliitikkojen määräyksiä ja kaupungin perin pohjin vinksallaan olevaa liikennestrategiaa, joka on jäykkä, kaavamainen ja kahlitseva eikä ota huomioon muuttunutta taloustilannetta. Aivan samalla tavalla raideliikenne on jäykkää ja kaavamaista, sillä kiskot vievät vain sinne minne ne ovat rakennetut, eivätkä raitioliikenteen reitit jousta kysynnän mukaan. 

Totuus on, että Helsingillä ei ole eikä ole ollut varaa jättiläismäisiin infrahankkeisiin, joita vihervasemmisto on yhdessä Kokoomuksen kanssa ajanut kuin käärmettä pyssyyn. Sitä paitsi Kajaanissa valmistetut ratikat olisivat maksaneet 61 miljoona euroa vähemmän kuin Sveitsistä tilatut.

Kaupunki ei tiedä, millä Euroopan puhtaimpana lopetettu hiilivoima korvataan.

Koko kaupunkistrategia on monikulttuuri-ideologian, vihreän siirtymän ja megalomaanisten infrahankkeidensa kanssa täysin pielessä, täysin vino.

Helsingin taloutta johdetaan kuin juopon torppaa.

Talouden alijäämää ratkotaan kuin vihreiden puolueohjelmassa. Kun pulaa on sähköstä, asia ratkaistaan keksimällä uusia tuotantomuotoja. Kun pulaa on kaukolämmöstä, asia ratkaistaan kehittämällä kaukolämpöä. Kun pulaa on asunnoista (ja nykyisin myös asukkaista), asia ratkaistaan innovoimalla, perustamalla, luomalla, parantamalla, suunnittelemalla nokkelammin ja tietenkin lisäämällä maahanmuuttoa.

Tämä on juuri sitä katteetonta idealismia, jonka takaajaksi aiemmin kovina taloudenpitäjinä tunnetut vasemmistopuolueet menivät hurahtaessaan poskivalssiin vihreiden kanssa ja josta monet Frankfurtin koulukunnan kaukaa viisaat vasemmistofilosofit varoittivat jo muutama vuosikymmen sitten. 

Millenniaalien muodostama vihervasemmisto ei ole vastannut siihen, miten tuo kaikki ihanteellisuus rahoitetaan, paitsi tietysti velalla, joka on vain eteenpäin siirrettyä verotusta. Kokoomus taas vastustaa veroäyrin korotuksia kynsin hampain.

Helsinki on tehnyt ja suunnitellut pelkästään seinähulluja päätöksiä viime aikoina.

Euroopan ympäristöystävällisimpien hiilivoimaloiden sulkeminen on johtanut utopistiseen neuvottomuuteen koskien kaukolämmön saantia. Nyt Helsingin energiayhtiö kaavailee pienydinvoimalan perustamista Helsinkiin eräänlaiseksi valmiiksi ydinmiinaksi ja Putinin ohjuksella räjäytettäväksi (energiapolitiikan kritiikistä täällä ja täällä).

 

Huijausta Asunnoilla Sikamaisen Oikeudettomasti

Helsingin vihervasemmisto vaati yhdessä Kokoomuksen kanssa aina vain lisää asumisoikeusrakentamista kaavoittaen uusille asuntoalueille jopa 20 prosenttia aso-taloja. Näin kaupunkipoliitikot ylivelkaannuttivat aso-yhtiönsä Haso Oy:n käytännölliseen saneeraustilaan (aiheesta täällä ja täällä).

Kaupunki ei kuitenkaan suostu hellittämään kukkaronsa nyörejä rahoittaakseen aso-yhtiötään ja sen väärin arvioituja pääomakuluja jälkikäteen subventioilla, vaikka kaupunki omistaa Hason sataprosenttisesti.

Sen sijaan kaupunkiomistaja koettaa kääntää kaikki ylimitoitetusta rakentamispolitiikasta johtuvat virheet Hason asukkaiden maksettaviksi, vaikka Hason ylivelkannuttaminen ei ole asukkaiden syytä, eikä käyttövastikkeiden yli 56 prosentin korotuksia voida perustella millään omakustannusperiaatteella. Tosiasiassa nuo häikäilemättömän röyhkeät korotukset ovat kaupungin aso-asukkaille kohdennettu ylimääräinen kuntavero.

Kyse ei ole asukkaiden omista kustannuksista vaan valtuutettujen omassa vastuuttomuudessaan aiheuttamista kustannuksista, kun valtuustopenkeistä on huudettu jatkuvasti lisää julkista asuntotuotantoa. Hason irtautuminen aso-sopimusten vastiketasoista on puolestaan aso-asukkaita kohtaan suunnattu petos: markkinointipetos ja sopimuspetos.

Sen asemasta, että kaupunki pääomittaisi aso-yhtiötään, Helsingin kaupunginhallitus meni kollegiaalisessa dynamiittityperyydessään tukemaan valtionhallituksen lainmuutosesitystä, jolla asumisoikeuksista yritetään tehdä jälkikäteen irtisanottavia, asunnoista vuokrattavia ja myytäviä ja asukkaista evakkoja tai vuokralaisia (aiheesta täällä). Tämä härski asuntopoliittinen vedätys nauttii valtavirtamedioiden strategista ambiguiteettia, eli vaientamista hähmäiseen hämäryyteen, koska ”aso-asuminenhan on persuasumismuoto”.

Sen sijaan raideliikenteeseen, maahanmuuttoon, kulttuurikoordinoimiseen, alfa-PVP:n tukemiseen ja muuhun vastiketta tuottamattomaan Kankkulan kaivoon kaupungilta riittää varoja. 

Voidaan kysyä, mikä into noilla poliitikon plantuilla on ajaa kaikki julkinen talous kuilun partaalle. Niin kansanedustajat kuin valtuutetutkin pyrkivät käyttämään kaiken velkaantumisvaran aivan loppuun asti, kunnes kansalaiset ja kuntalaiset on saatettu pääsemättömään velkahirteen.

Olen itse tottunut ajattelemaan, että julkisella taloudella olisi hyvä olla varallisuutta eikä velkaa.

Julkista taloutta pitäisi hoitaa niin, että valtio, kaupungit ja kunnat nauttisivat tuloja enemmän kuin niillä on menoja, ja budjetit olisivat ylijäämäisiä. Vain ylijäämästä voidaan jakaa, ei alijäämästä.

Nykyisin valtio ja kunnat jakavat alijäämästä jopa vieraiden maiden kansalaisille, vaikka siihen ei velvoita edes lesken rovon logiikka. Myös hän antoi vähästään, ei velaksi.

Priorisoitava olisi kantaväestön tarpeet eikä perustettava Demla-juristien junailemia helpotuksia tai positiiviseen premium-kohteluun perustuvia ohituskaistoja, jollaisia muodostuu automaattisesti kaikkialle, jossa ihmisiä etuoikeutetaan kurjuuspisteiden perusteella ja syntyy niin sanottuja sosiologisia jonoja.

 

Pääkaupunkimme ulkomaalaisten vallassa 

Tulin 28.4.2026 asuneeksi Helsingin kaupungissa kolmekymmentä vuotta. Tästä kaupungista on tehty parin viime vuosikymmenen aikana aina vain epäviihtyisämpi, ja sama pätee koko pääkaupunkiseutuun.

Pääkaupunkiseudulla harjoitettu metropolipolitiikka ja valtakunnallinen keskittämispolitiikka ovat johtaneet myös maaseutukuntien ja -kaupunkien tappioon. Muokattu ei ole vain aineellista ympäristöä vaan myös väestörakennetta.

Vantaalaisista 30 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia, ja Helsingissäkään suuri osa lapsista ei puhu enää suomea. Monikulttuuririkastuksen tuloksena olemme menettämässä väestöpohjamme lisäksi myös kielemme ja kulttuurimme, ja Suomen Pisa-tulokset ovat pudonneet viime vuosina todennäköisesti juuri maahanmuuton vuoksi.

Julkisuudessa vaiettu dosentti Kyösti Tarvainen on useissa kirjoituksissaan todistellut, että muutamankin pisteen taantuma väestömme keskimääräisessä älykkyydessä on tuhoisa, sillä Gaussin kellokäyrä liukuu silloin vasemmalle, ja korkeimpia huippuja kohtaa radikaali kato (aiheesta täällä).

Väestönvaihto ei ole salaliittoteoria, vaan tilastofakta, jota tuotetaan kirkkaassa päivänvalossa, vaikka myöskään työvoiman tarvetta Suomessa ja pääkaupunkiseudulla ei ole (professori Vesa Kanniaisen analyysia täällä).

Tämä kaikki järjettömyys maksaa. Vihervasemmisto ja porvarit velkaannuttavat julkista taloutta yhteisvoimin, koska rahat, joita he roiskivat monikulttuuri-ideologiaan, vihreään siirtymään ja raideinfraan, eivät ole heidän omiaan.

Maahanmuuttoa he edistävät silmät valheesta vetistäen pelkästään poliittisen korrektiuden vuoksi, vaikka hekin varmasti tietävät sen olevan tarpeetonta, mutta he tekevät niin pelkän ideologian vuoksi, vetääkseen suvaitsevaisen roolinsa aina sen traagiseen lopputulokseen asti.

Kyse ei ole siitä, että yhteiskuntamme rämettäjät eivät tietäisi toimiensa olevan tuhoisia, vaan siitä, että he eivät välitä vaan katsovat mainetekijöidensä vaativan sitoutumista loputtomaan kantaväestön vöiden kiristelyyn ja toisaalta armollisuuteen ulkomaalaisia maahanmuuttajia kohtaan pelkän vieraskoreuden vuoksi.

Pieni osa valtavirran poliitikoista (ehkä persut) tietävät maahanmuuton olevan Suomelle turmioksi, mutta hekin joutuvat kiistämään asian pelkästään pitääkseen yllä valheellista poliittisen korrektiuden julkisivuaan ja pysyäkseen hallituksessa Kokoomuksen ja RKP:n marionettina.

Perussuomalaiset ovat saaneet aikaan pienehköjä lainuudistuksia pitkäaikaisesti tai pysyvästi tilapäisten maassaoleskelijoiden palauttamiseksi, mutta hallitusvallassa ollessaan puolue on ollut päästämässä tänne noin 60 000 ukrainalaista sotapakolaisuuden verukkeella, vaikka Suomen ei olisi kansallisen etumme vuoksi ollut viisasta sekaantua slaavien väliseen aseidenkalisteluun 4,6 miljardin euron hinnalla.

Palkinnoksi kansallismielisyyden vastaisesta ajattelunsa sameudesta ovat valtavirran poliitikot saaneet kaduillemme turkoosinvärisiä ja väärää kaistaa sähköpyöräileviä ikuisia turisteja, jotka kuljettavat pizzoja kotidivaaneillaan lepääville väistyvän kantaväestön dekadenteille edustajille.

Monikulttuuri-ideologinen pöperöhanke.

Helsingin monikulttuuri-ideologisia pyrkimyksiä höystävät myös kansainväliset kapitalistit. Esimerkin tarjoaa mediamoguli Bloombergin säätiö kummallisella hankerahoituksella, jolla ”haetaan ratkaisuja ilmastotavoitteiden edistämiseksi ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.”

Voidaan kysyä, miten nämä kaksi eri asiaa sopisivat saman hankkeen alle. Ja vastata: ”syrjäytymisvaarassa olevat nuoret” rähinöivät ”ilmastotavoitteita edistävässä” raideliikenteessä nyt niin, että juuri siksi on tarpeen hakea ratkaisuja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Bloombergin viestintäkonsernin rahoittama humpuukihanke on tietenkin vain yksi sirpale Helsingin kaupungin internatsistisessa nimitys- ja virantäyttöpolitiikassa, jolla rekrytointiyksiköiden pissikset kanavoivat myös verovaroilla tuotetut resurssit omille samanmielisille kellokkailleen. 

Kyse on työelämän mielipidevankeudesta, jossa ihminen indoktrinoidaan aivosolujaan ja synapsejaan myöten ja alistetaan noudattamaan punavihreää ideologiaa. Tällä chutzpah-pintalaminoinnilla pyritään pitämään kansainväliset sijoittajat markkinatyytyväisinä entisen hyvinvointivaltio Suomen muokkaamisessa internatsistisen kulttuurikolonialismin siirtomaaksi.

Perussuomalaiset on ainoa poliittinen ryhmä, joka vastustaa monikulttuurihegemoniaa edes jollakin tavoin, mutta siinä puolueessa rasitteena on patakonservatiivisuus, jonka vuoksi puolue vastustaa myös harmitonta ja monin tavoin hyväntahtoista kansallista Prideä.

Kaikkien poliittisten virheiden, kuten asumistuki- ja muiden perusturvaleikkausten, jälkeen parasta Perussuomalaisissa on ollut juuri sen teennäinen homomyönteisyys, jota puolue tosin esittää vain tiettyjen homoedustajiensa puolustamiseksi ja entisen puheenjohtajansa murjomiseksi, mutta muutoin puolue on esittänyt homoista kyynisiä kannanottoja.

Perussuomalaisissa ei edelleenkään osata lukea mahdollisten äänestäjiensä mielialoja sen enempää taloudellisessa kuin sosiaalipoliittisessakaan merkityksessä. Tämän ymmärtämättömyyden tuloksena puolueen kannatus vajoaa valliriutan alle seuraavissa eduskuntavaaleissa, eikä asiassa auta, vaikka puolueen kansanedustajat osaisivat painaa jarrua lähestyessään autolla jalkakäytävää.

Suomen eduskuntapuolueiden joukossa ei ole edelleenkään yhtään ryhmittymää, jolla olisi kansalaistemme suuren enemmistön yhteistä kansallista etua edistävä ohjelma, vaan politiikanteko muodostuu päivittäiseen selvitymiseen ja lillukanvarsiin keskittymisestä.

Perussuomalaisten neljän valtuutetun ryhmä esitti, että Rautatieaseman piharemontti ”palautettaisiin valmisteluun”, toisin sanoen vaati esityksen hylkäämistä, mutta hävisi 80 muun valtuutetun äänestäessä puolesta.

Ensi vuosikymmenelle tultaessa Helsingin kaupungin (ja myös rankasti ylivelkaantuneiden Espoon ja Vantaan) tilanne on todennäköisesti yhtä toivoton kuin Suomen valtion, ja veitsi on kansalaisten kurkulla.

---

Päivitys 9.7.2026: Kokoomuksen korruptiivinen kynsi yltää valtionpolitiikasta myös Helsingin kunnallispolitiikkaan, kun kokoomusvaikuttaja ja entinen pormestari Jan Vapaavuori (kok.) sähköpostitteli pääministeri Petteri Orpoa (kok.) ”runttaamaan” 35 miljoonan euron valtiontuet Helsinki Garden -hallille. Tässä kaupungissa ei tarvita enää yhtään julkista rakentamista, infrastruktuuria eikä varsinkaan noita älyn tyhjyyttä kaikuvia halleja.

Kaupunkipolitiikasta aiemmin

Helsingin kaupunki aikoo lämmittää asunnot ydinvoimalan lauhdevedellä

Vihreät saavat meret kiehumaan 

Hallitus jatkaa asumisoikeusjärjestelmän tuhoamista – Haso Oy vauhdittaa katastrofia vastikekorotuksilla

Kolme kiinteistökatstrofia, joiden ei toivoisi olevan totta

Keskustakirjasto Oodista ei saa tulla pakolaiskeskusta

Oodi-kirjaston tarkoitus 

Maahanmuuton hintalappu on hyytävä

Kokoomus rakentaa tunnelin kaikkialle, missä ei vielä ole tunnelia

Nikita Hruštšovin väitetään lausahtaneen, että poliitikko rakentaa sillan sinne, missä ei ole jokea.

Kokoomus puolestaan rakentaa tunnelin kaikkialle, missä ei vielä ole tunnelia. 

Helsingin Kokoomus ei pystynyt markkinoimaan muille puolueille niin sanottua keskustatunnelia, mutta kylläkin palasen siitä. Puolue saa persujen, krisujen ja osittain myös demarien tuella Länsisataman ja Länsiväylän välille tunnelin, joka rakennetaan, vaikka hanke verottaa kaupunkilaisia 300 miljoonalla eurolla.

Helsingin Sanomat kirjoitti jokin aika sitten, että pormestari Daniel Sazonov (kok.) perää nyt tunnelin rakentamista Helsingistä Tallinnaan ja jatkaa siten eräiden realiteettitajunsa menettäneiden bisnesmiesten utopiaa tekosaarineen.

Lehti kirjoitti Sazonovin sanoneen: ”Meidän on saatava tunneli Tallinnaan!” Kuulostaako tutulta?

Hinta olisi Helsingin Sanomien jutun mukaan tuollaiset ylimalkaiset 12–20 miljardia euroa, ja tunneli pitäisi pormestarin mukaan toteuttaa julkisin varoin (vertailun vuoksi: kaupungin vuosibudjetti on noin 6,5 miljardia euroa). 

Perusteenaan Sazonovilla on, että näin luotaisiin eräänlainen kehärata Helsingistä Turkuun, Turusta joskus aikojen päästä tunnelia myöten Tukholmaan, Malmösta siltaa pitkin Kööpenhaminaan ja Tanskasta uudessa tunnelissa Saksaan sekä Tallinnasta jälleen tunnelia pitkin takaisin Helsinkiin.

Kirjoitin jokin aika sitten napamies Petteri Orpon (kok.) pakkomielteestä betonisiin ja teräksisiin rakenteisiin ja hänen siltarumpupoliittisesta halustaan rakennuttaa oikorata vaalipiiriinsä Turkuun, josta hän voisi sillä tavoin ostaa ääniä veronmaksajien rahoilla (aiheesta täällä).

Rataa markkinoitiin alun perin ”Tunnin junana”, kunnes paljastui, että matkanteko kestäisi vähintään 1 tunnin ja 18 minuuttia. Sitten hanketta alettiin kaupata ”Länsiratana”, koska haluttiin uskotella, että se johtaisi johonkin turvalliseen länteen, vaikka Turusta pyritään enemmänkin itään.

Kun Euroopan unioni veti kyseiseltä Lohjan ja Vihdin pikaratikalta tukensa, kaikille kirkastui, että EU:n rahoitusta ei varmasti riittäisi maailman pisimmän rautatietunnelin rakentamiseen kahden sellaisen kaupungin välille, jotka pohjoismaisittain ovat kenties suuria mutta kansainvälisesti katsoen pieniä.

Tallinna-tunneli veisi markkinat merenkululta ja upottaisi varustamot. Kuka haluaa luoliin, kun voi katsella merelle? 

Voidaan kysyä, kuinka irrallaan todellisuudesta nuo kokoomuspoliitikot elävät. Ja mikä lääkkeeksi heidän megalomaniaansa?

Vertailun vuoksi, Helsingin Kruunuvuorensilta markkinoitiin valtuustolle noin 155 miljoonan euron hintaisena, mutta EU:n laskelman mukaan ”miljardisilta” tuli maksamaan yhteensä 998 miljoonaa euroa kaikkine sellaisine osatekijöineen, joita ilman se olisi hyödytön (kaksi lyhyempää siltaa, Pitkänsillan remontti, Ruskeasuon varikko, uusi raitiovaunukalusto jne.) Kyseessä oli siis pahamaineinen kytkykauppa.

Helsingin kaupunki velkaantuu noin 400 miljoonalla eurolla vuodessa, eikä kaupunki hellitä kukkaronnyörejään edes asumisoikeusyhtiönsä Haso Oy:n jättiläismäisten velkojen hoitamiseen, vaikka kaupunki omistaa yhtiönsä kokonaan ja asukkaiden kodit ovat vaarassa (aiheesta täällä ja täällä).

Kaupunkipoliitikot olettavat asukkaiden maksavan Hason johdon ja kaupungin konserniohjausyksikön tekemät suunnattomat virheet, jotka johtuvat ylirakentamisesta ja ovat johtaneet yhtiön ylivelkaannuttamiseen ja yli miljardin euron velkakuormaan. Asukkaat eivät sitä laskua koskaan maksa.

Helsingin kaupunki joutuisi jo nyt korottamaan ylimitoitetun ilmastopolitiikkansa ja raideliikenteen nielemien investointien vuoksi veroäyriä, mutta sen sijaan kaupunki korottaa maksuja ja kuristaa asukkaita.

Helsingin kaupungin ja Suomen valtion suuruudenhulluista infrastruktuurihankkeista pitäisi tehdä kerta kaikkiaan loppu, ja napamies Orpo voisi työntää tunnin junansa sinne, minne valo ei paista.

---

Päivitys 27.1.2026: Sen sijasta, että kaupungin johto ottaisi kritiikistä opikseen, se lisää vettä virheidensä myllyyn. Helsingin Sanomat kirjoitti äskettäin Sazonovin tavoitteesta rakennuttaa myös Pasilan ja Keravan välille ”lentoradan”, joka kulkisi tunnelissa ja maksaisi 3 miljardia euroa.

Jo Raide-Jokeri- ja Kruunusillat-raitiotiehankkeet olivat pahoja virheinvestointeja, joilla sidottiin kaupungin varainkäyttöä vaalikausien yli pitkälle tulevaisuuteen.

Helsingin kaupunki on tehnyt strategisen virheen metropolipolitiikallaan, jolla pyritään kasvattamaan pääkaupunkiseudun väkilukua sekä Helsingissä asuvien ihmisten että tyhjenevän maaseudun tappioksi.

Valtavat liikenneinvestoinnit sitovat varoja niin, että rahaa ei riitä välttämättömiin käyttömenoihin, tuskin asumiseenkaan, mistä Haso Oy:n rikollisen suuret asuinkulujen korotukset antavat selvän näytön.

 

Päivitys 11.3.2026: Yle selvitti, että sekopäiset kuntapoliitikot aikovat velkaannuttaa helsinkiläisiä vielä yli 2 miljardilla eurolla jättiläismäisen raiderakentamisen vuoksi. Helsingin kaupungin suuruudenhullu investointiohjelma vuosille 2024–2033 maksaa tämänhetkisen arvion mukaan kokonaisuudessaan 9,5–9,7 miljardia euroa, ja se koostuu megalomaanisesta infrastruktuurirakentamisesta.

Velka on tietenkin vain eteenpäin siirrettyä verotusta. Rahan roiskimisessa raiteisiin ei ole mitään järkeä kaupungissa, jossa ihmisillä ei ole enää varaa asua!

Samanaikaisesti kaupunki on päättänyt korottaa Hekan ja Hason asuinkulut markkinahintatasolle ja hipi hiljaa lopettaa subventoidun asumisen kaupungista. 

Helsingin pormestoraatti, virkakunta ja valtuutetut johtavat kaupunkia kuin juopon torppaa ja tuhoavat Helsingin taloutta samalla tavalla, jolla useat edeltäneet valtionhallitukset tuhosivat Suomen valtiontalouden. Sen taustalla vaikuttaa vihreä ideologia, joka on kontaminoinut lähes kaikki suuret puolueet ja joka on Suomen julkisen talouden AIDS.

Tyhmimpienkin poliitikkojen pitäisi ymmärtää hävetä julkisen velan tekemistä ja välttää työntämästä veronmaksajien päitä velkahirteen.

Pölkkypäisessä velkarahan silppuamisessa ovat mukana kaikki muut puolueet paitsi Perussuomalaiset ja Liike nyt. 

Sitten kun kiskolinja jonakin päivänä päättyy johonkin Pohjois-Sipoon asumattomaan kranaattilähiöön, jonne perustetaan uusi Place de la Concorde, paikalle tuodaan giljotiini päiden pudottamista varten, ja koko ratikka voi nousta taputtamaan käsiään!

”Tunnin junarata” on vuosikymmenien tyhmyys

Parhaita poliittisia päätöksiä olisivat usein ne, jotka jäisivät tekemättä.

Länsiradan oikaiseminen Lohjan ja Vihdin kautta Turkuun on valtionvelkojen kanssa kamppailevassa Suomessa vuosikymmenien poliittinen tyhmyys. VVM ja LVM pitivät raideyhteyksien nopeuttamista täysin kannattamattomina ja torppasivat ne selvityksissään.

Sekä EU että Helsinki ovat vetäneet hankkeelta tukensa. Uusi rata maksaisi kokonaisuudessaan noin 3 miljardia euroa, josta valtion osuus olisi muka ”vain” noin 460 miljoonaa, mutta lopullista hintaa ei tunne kukaan. Hankkeilla on taipumus paisua, ja esimerkiksi Helsingin Kruunuvuorenrannan 155 miljoonan euron raitiosillasta tuli yllättäen ”miljardisilta”.

Tie- ja raidehankeet ovat tyypillisesti julkisrahoitteisia. Yhdelläkään kauttakulkukunnalla ei olisi varaa uuteen Turun-rataan, etenkään Espoolla, joka kärvistelee veloissaan jo länsimetron rakentamisen vuoksi.

Merkille pantavaa on, että uutta länsirataa vastustaa myös Keskusta, joka perinteisesti on ajanut maaseutukuntien asioita. Nyt vastustus ei varmasti johdu oppositiorooliin hukuttautumisesta vaan yksinkertaisesti siitä, että Suomella ei ole moiseen kerta kaikkiaan varaa. 

Hankkeen kokoomuslaiset puolustelijat vetoavat 15 minuutin säästöön matka-ajassa Turun ja Helsingin välillä. Työajaksi muutettuna se tarkoittaisi kymmenessä vuodessa suurta määrää rahaa, jolla hanke mukamas rahoittaisi itsensä! Kokoomuslaisten mielestä ihminen on aina työssä, myös istuessaan lomamatkalla junassa.

Kiskojen kiillottaminen on hullua siksikin, että junayhteyksiä ei paranna junien nopeuden nostaminen eikä radan oikominen. Olennaista on, paljonko aikaa tuhlautuu lähdön odottamiseen radan molemmissa päissä. 

Ratayhteyden kokeminen toimivaksi on kiinni siitä, paljonko junavuoroja ja lähtöjä sillä liikennöi, eikä junan vauhdista tai matkan pituudesta. Suurnopeusjunat jättävät entistä enemmän pysäkkejä väliin, ja sitä kautta yhteydet huononevat eivätkä parane. Tehokkaampi vaikutus matkustuskokemukseen saataisiin lisäämällä lähtöjen määrää.

Se taas ei onnistuisi myöskään uudella radalla, sillä se on suunniteltu yhden kiskoparin yhteydeksi ja sitä kautta torsoksi.

Lohja ja Vihti eivät tarvitse eivätkä ansaitse tällaista ”pikaratikkaa”. Myös Vantaa on tekemässä virheen rakennuttamalla raitiotien, joka on kunnan historian suurin investointi.

Länsiradan nuijiminen läpi valtioportaassa antaa surkeaa näyttöä siitä, kuinka valtionhallitus tuhlaa ja sitoo veronmaksajien rahoja vailla vastuuta tulevaisuudesta.

Ratatöiden aloittaminen siirtyisi seuraaville hallituksille, joiden pitäisi ravistella säästöpossuista sadat miljoonat eurot hankkeen loppuunsaattamiseen, tai muuten suurhanke jää kesken ja hyödyttömäksi.

Petteri Orpon (kok.) omahyväinen siltarumpuhanke on poliittisesti ja juridisesti vastuuton, ja siitä jäisi tuleville poliitikoille käteen Musta Pekka.

Länsirata on osa istuvan hallituksen poliittista typeryyttä, jonka mukaisesti se on suunnitellut valtavia infrastruktuurihankkeita ja kaavaillut myyvänsä valtion tuottavaa sijoitusvarallisuutta samalla, kun valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) ja sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ovat juosseet saksien kanssa kansalaistemme perusturvan romuttamiseksi.

Teräksiset kiskorakenteet, betoniset liikenneympyrät, maantiet ja valtavat siltahankkeet eivät tuota kansantalouteemme riittävästi vaihtokelpoista lisäarvoa, jotta ne olisivat perusteltuja. 

Ne eivät välittömästi luo markkinoille sellaisia arvoja, jotka voitaisiin vaihtaa rahaksi ja tuottaa siten pätäkkää kansantalouteemme. Sen sijaan ne nielevät julkisia varjoja, jotka tottahan toki päätyvät tekijöille, mutta silloinkin vain subventioina julkiselta taloudelta. Lopulta nuo luomukset vain ovat jähmeästi paikoillaan. Ja maksavat veronmaksajille.

”Leikattavaa löytyy”, ja sitä leikattavaa löytyisi hallituksen megalomaanisista infrastruktuurihankkeista.

Länsirataa ovat periaatteessa vastustaneet perussuomalaiset, mutta korkeaa kuvaa myöskään liikenneministeri Lulu Ranne (ps.) ei itsestään anna, sillä hän puolestaan meni kannattamaan Suomen junakiskojen raideleveyden kaventamista eurooppalaisen standardin mukaisiksi. Hinta Pohjois-Suomen perukoilta Ouluun olisi 1,5 miljardia euroa, joka tarvittaisiin kipeämmin tuon alueen hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen. Sen sote-ministeri Kaisa Juusokin (ps.) on saanut varmasti kokea.

Suomessa on käytössä noin 5500 kilometriä rautateitä. Kavennushanke olisi mahdoton tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa valtiovarainvarainministeri koettaa pehmittää sanomisiaan leikkuulautavitseillä. Myös 10 miljardin sopeutusvaade rahoituksen puristelemiseksi NATO-vaateisiin seuraavalla hallituskaudella on suuruudenhullu ja vaarantaa kansalaistemme jokapäiväisen leivän.

Hallituksen junttaamat infrahankkeet antavat näyttöä hallituspolitiikan yksinkertaisuudesta ja epä-älyllisyydestä.

”Tunnin rata” on jo vertauskuvallisena rakenteena jähmeä. Se koostuu teräksestä, betonista ja maansiirtotöistä. Siinä ei ole mitään talouskasvua ruokkivia elementtejä.

Jos valtio aikoo elvyttää taloutta, parempi olisi investoida operatiiviseen ja elävään toimintaan ja tukea kasvuyrityksiä, jotka todella tuottavat markkinoille jotain.

”Tunnin rata” (oikeasti 1 tunnin ja 18 minuutin rata) sen sijaan on kömpelö, esineellinen, mittakaavaltaan kankea, kylmäkiskoinen ja aineellis-immanentti rakenne, joka ei salli edes sivuraiteita mihinkään suuntaan.

Se antaa oivallisen näytön tavasta, jolla hallituksessa ajatellaan. Ajattelutapa on jäykkä ja kaavamainen. Merkille pantavaa siinä on tapa nostaa jalustalle kaikkea sellaista, mikä on kuollutta, kuten betonivalut ja asfalttitiet, ja sen mukainen morbidius.

Myöskään Perussuomalaisten tapa vastustaa kokoomuslaista ratahanketta ei ole uskottava, kun puolue ei saanut hanketta pysäytetyksi, vaikka selvitykset eivät puhu sen puolesta.

Tämä puolestaan kertoo, että perussuomalaiset olivat Kokoomusta vastaan aivan liian heikkoja hallitusneuvotteluissa, joissa he antoivat kaikki aseet käsistään ja perääntyivät myös vaateestaan, että kansalaisten perusturvasta ei leikata, jotta saivat (vähäisiksi jääneitä) tiukennuksia maahanmuuttoon.

Nyt hallitusohjelma on perussuomalaisille hirttonaru, johon puolue kuristuu seuraavissa vaaleissa.

Kokoomuksen ja Perussuomalaisten panostus raideliikenteeseen ylittää Vihreiden märimmätkin unelmat, joiden seurauksena myös Helsingin kaupungin talous vajoaa.

”Tunnin rata” on napamies Orpon itsekeskeinen mukavuushanke, jolla hän pyrkii ostamaan turkulaisten ääniä valtion rahoilla. Turkuun ja sieltä pois kulkee jo rata.

Horisontissa suuria muutoksia

Ensi vuosi tuo varmasti pieniä muutoksia ihmisten elämään. Trump palaa valtaan, Venäjän läpimurto uhkaa Ukrainaa, ydinsota varjostaa maailmaa, ja USA:n tuontitullit kumoavat maailman taloudellisen järjestyksen.

Tapahtuu myös suuria muutoksia, jotka aiheuttavat valtavia järistyksiä elämään.

Yksi niistä on, että HSL:n AB-kertalipun hinta nousee 2,95 eurosta 3,20 euroon.

Tämä on seuraus vihreästä kaupunkipolitiikasta. Rahaa on haaskattu raideliikenteen kehittämiseen ja Suomen suurimman sillanrojaleen rakentamiseen.

Minulla ei ole ollut tähänkään asti varaa matkustaa julkisilla kulkuvälineillä.

Täytyy kai hommata yksityisauto, sillä automatkat tulevat halvemmiksi, vaikka pensa maksaa mansikoita ja kadunvarsipysäköinnistä on tehty mahdotonta täällä Jätkäsaaressa.

Vihreä kaupunkipolitiikka kimaltaa kuin timantti pyllyssä myös energiasektorilla. Hiilivoiman lopettaminen on nostanut kaukolämmön hintaa ja tehnyt asunnoista kylmiä.

Helsingin Energia kerää hallituksen vihreän puheenjohtajansa Atte Harjanteen ruoskimana pääomia meriveden lämpötalteenoton ja muun fantastisen infrastruktuurin rakentamiseen, vaikka tämä kaikki on suuruudenhullua ja kaupunkilaisten taloudellisten etujen vastaista.

Voipi olla, että kevään kuntavaalit tuovat suuria muutoksia vihreään kaupunkipolitiikkaan, jolla Helsingin kaupungin talous on tuhottu ja lihavat vuodet ovat takana.

Vihreät–Vasemmistoliitto-parivertailu

Autolehdissä vertailtiin 1970-luvulla Moskvitshia ja Ladaa. Kumpi kannattaisi ostaa? Parivertailuja tehdään nykyisinkin monissa julkaisuissa.

Poliittiseen parivertailuun tarjoutui tilaisuus, kun luottamusihmiset, apulaispormestarit Anni Sinnemäki (vihr.) ja Paavo Arhinmäki (vas.), pyrkivät muistuttamaan olemassaolostaan tekemällä poliittisia aloitteita.

Sinnemäki ehdotti äskettäin, että Helsingin päiväkodeissa ei enää tarjoiltaisi liharuokaa. Helsingin Sanomat suurensi aloitteen juttuunsa, jossa kirjoitettiin, että ”apulaispormestari harkitsisi päiväkoteihin lihakieltoa”. Lehdessä ilmeisesti luultiin ehdotuksen olevan hyvä ja kannatusta Sinnemäelle kätilöivä hanke.

Apulaispormestarin lihaviha tuli kuitenkin takaisin nopeasti kuin löyly kuumalta kiukaalta sekä kansalaisilta että Sinnemäen kollegoilta kaupungintalosta.

Sinnemäki teki hiljattain myös toisen aloitteen, jossa hän esitti polttomoottoriautojen kieltämistä Helsingin keskustassa. Mallina hänellä oli tietysti Tukholma, joka lienee toiminut myös vihreiden maahanmuuttopolitiikan esimerkkinä.

Tämäkin hanke torpattiin epärealistisena haihatteluna sekä oikeiston että demarien ja Vasemmistoliiton toimesta ”sosiaalisesti epäoikeudenmukaisena”. Ruokakassia Espalta ei enää voisi hakea Ladalla. Sitä paitsi demarien laskeva tähti Sanna Marin ajattaa itseään edelleen limusiinilla, ja olenkin sanonut, että vihervasemmistolaiset arvostelevat luksusautoilua aina muulloin, paitsi silloin kun luksusautot kyyditsevät heitä itseään.

Arhinmäki sai tältä tehtävärastilta vähemmän negatiivisia pisteitä kuin Sinnemäki, sillä Arhinmäki ymmärsi vastustaa aloitetta, joka on selvästi toteuttamiskelvoton. Koska huonon vastustaminen ei ole vielä hyvää, Arhinmäelle ei jaeta kuitenkaan yhtään positiivista pistettä.

Ratkaisevan positiivisen pisteen Arhinmäki saa aloittesta, jonka hän teki Helsingin kaupungin vuokra-asuntoyhtiön Hekan ja asumisoikeusyhtiön Hason pelastamiseksi velkakuilun partaalta ja jossa hän esitti tonttivuokrien alentamista.

Poliittisia pisteitä saa ilmeisen helposti, kun vaatii jotain sellaista, mikä on välttämätöntä ja sanoo sen ensin sekä saa tuekseen valtamedian, joka päättää sitten siitä, kenen nimiin aloite kirjataan.

Tonttivuokrien alennusesitys olisi itse asiassa kuulunut Sinnemäen tehtäviin, joten tehtäviensä laiminlyömisestä hänelle on jaettava taaskin miinuspisteitä.

Näin parivertailun voittaa Arhinmäki, joka osoittaa Vasemmistoliitossa olevan enemmän talousrealismia kuin Vihreissä, joissa sitä ei ole yhtään. Tämä johtunee siitä, että Vihreitä kansoittavat kiilusilmäiset idealistit, kun taas vasemmiston kaaderissa köyhyys opettaa kansalaisille taloustiedettä.

Julkisuutta Arhinmäen aloite tosin nautti vähemmän kuin hänen graffitinsa, jonka tekeminen eteni nopeammin kuin aloite tonttivuokrien leikkaamiseksi. Minä muuten toivon Ultra Bran come backia, sillä bändiltä puutuu pätevä runoilija-sanoittaja.

---

Päivitys 2.11.2023: Arhinmäen aloite tonttivuokrien alentamisesta ei mennyt läpi, mutta Heka ja Haso saavat lohdutukseksi suoraa tukea yhteensä 20 miljoonaa. Poliittisia pisteitä Arhinmäelle ei tuosta heru, sillä Hekan ja Hason ylivelkaannuttamista ja ylirakentamista on vaatinut nimenomaan Arhinmäen oma ryhmä Vasemmistoliitto yhdessä SDP:n ja Vihreiden kanssa. Näin vasemmisto korjaa omia virheitään ja Arhinmäki ostaa poliittista kannatusta veronmaksajien rahoilla.

Päivitys 22.11.2023: Kiitokseksi juhannuksen ajan aktivismistaan Arhimäkeä vastaan nostettiin syyte, joka takaa apulaispormestarille poliittista julkisuutta seuraaviin kunta- ja eduskuntavaaleihin asti.

Malmin lentoasema pelastettava barbarismilta

Vaalien alla tuppaa järkeä tulemaan tumpeloimpienkin tekijöiden hattuun. Viikon parhaita uutisia oli kaupunkimme kannalta se, että ympäristöministeriö palautti päätöksen Malmin lentokentän suojelusta takaisin valmisteluun.

Olen itse ajanut tätä asiaa jo kauan. Kyse ei ole vain siitä, että valmistelussa sovellettiin ”puutteellisesti lakia rakennusperinnön suojelemisesta”.

Alue ei sovellu rakentamiseen, ja Iltalehti on kirjoittanut maaperän vajoamisesta parissakin jutussa. Paikalla nyt olevat rakennukset uppoavat nopeasti, ja betonia sekä paalua menisi tonteille kilometreittäin. Maa-aines on täynnä sulfiittisavea, jäänestoaineita ja muita kemikaaleja, ja se pitäisi vaihtaa ollakseen kelvollista asuinrakentamiseen.

Museovirasto (joka vastustaa kentän lopettamista) luetteloi Malmin lentoaseman valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuurimiljööksi jo vuonna 1993.

Kulttuuriperintöorganisaatio Europa Nostra puolestaan valitsi Malmin lentoaseman yhdeksi Euroopan seitsemästä uhanalaisimmasta kulttuuriperintökohteesta maaliskuussa 2016, ja se on otettu myös World Monument Fundin julkaisemalle maailman sadan uhanalaisimman kulttuurikohteen listalle.

Malmin lentokentällä on paljon korvaamatonta toimintaa, jota ei voida luontevasti hoitaa mistään muualta, kuten lennonopetus ja pelastuskopteritoiminta, joka on nyt siirretty Helsingin-Vantaan kentälle huonoin kokemuksin. Lisäksi rahat ja visio uuden kentän rakentamiseksi puuttuvat täysin Juha Sipilän (kesk.) hallituksen siirrettyä asian ELY-keskuksille.

Ympäristöministerin tehtävää hoitava Kimmo Tiilikainen (kesk.) odottaa ilmeisesti hyvityspisteitä taktisesta takinkäännöstään. Mutta harva muistaa, että me Perussuomalaiset olimme ainoa poliittinen ryhmä, joka yksimielisesti ajoi kentän säilyttämistä eduskuntaan toimitetun kansalaisaloitteen pohjalta.

Pahimpia Malmin lentoaseman tuhoajia ovat olleet vihreät ja vasemmisto, sekä osa Kokoomuksesta, myös pormestari Jan Vapaavuori (kok.), joka suhtautuu kentän säilyttämiseen penseästi. On surkuhupaisaa, että ympäristönsuojelu ei merkitse näille ympäristöpolitiikasta huolissaan oleville puolueille mitään silloin, kun on kyse kulttuuriympäristön ja rakennetun kaupunkimiljöön suojelusta.

Liian pitkään on keskusteltu väärästä asiasta: kentän lopettamisesta ja alueen uudisrakentamisesta. Keskustelun fokus olisi pitänyt jo aikaa sitten siirtää siihen, miten kenttää kehitetään ja korjataan. Ensi töiksi pitäisi kunnostaa aluetta ympäröivä aita ja käydä käsiksi myös pääkiitoradan pidentämiseen pohjoispäästä. Saneeraustoimin kentästä saataisiin toimiva myös liikelentoja ajatellen.

Kirjoitin kentän suojelemisen ja kehittämisen puolesta jo vuonna 2016 jutun ”Uhanalainen Malmin lentoasema suojeltava kulttuuriympäristönä”, jossa tilitin pääargumenttini. Ellei kaupunki kenttää pelasta, on alue rakennuksineen ja toimintoineen suojeltava valtiollisin toimin tai EU:n väliintulolla.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Lista – Kootut radio-ohjelmat

Täältä löydät Radio Vapaassa Helsingissä tekemämme ohjelmat. Kanssani studiossa on Marko Ekqvist. Ohessa ohjelmat teemoittain. Olemme käsitelleet kirjani Kuinka Suomi korjataan? Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu aihepiirejä.



Koulutus- ja tiedepolitiikka






Finanssipolitiikka






Maahanmuuttopolitiikka

 




Kulttuuri, media, sananvapaus ja digitalisaatio






Turvallisuuspolitiikka






Sosiaalipolitiikka ja terveydenhuolto






Liikennepolitiikka






Energia- ja ympäristöpolitiikka






Asuntopolitiikka






Yrittäminen ja omistaminen






Työpolitiikka






Valta- ja vaihtoehtomedian suhteet





Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Ilmastopoliittinen autobänni – Kauppatavarana synninpäästö

Ilmastopoliittinen argumentaatio on politiikan kauppatavaraa, jossa vaihdon välineenä on synninpäästö ja hintalappuna syyllistäminen.

Olin tänään Sanomatalossa järjestetyssä vaalikeskustelussa, jossa autoalan edustajat esittivät näkemyksiään. Heitä vastaan puhumaan oli kutsuttu muutama ympäristösuojelun ammattilobbari.

Omasta mielestäni puhutaan väärästä asiasta, jos autoilun ydinkysymykseksi määritellään ympäristönsuojelu, jota vastaan autoilua ja liikkumista yleensäkin peilataan.

Minua eivät kiinnosta eivätkä huolestuta vähääkään suomalaisten yksityisautoilijoiden hiilidioksidi- eivätkä muutkaan saastepäästöt.

Minua kiinnostaa vain ja ainoastaan se, että autoilun verottaminen on Suomessa erittäin aggressiivista niin, että autoilu on suoraan sanoen roimasti yliverotettua.

Poliittinen vihervasemmisto on saanut mediassa tapahtuvalla öyhötyksellään asian käännettyä niin, että autoilijat on ajettu selkä seinää vasten ja keskustelun fokus on siirretty ympäristöpoliittisten paavalien henkilökohtaiseen hyvesignalointiin.

Ympäristöpoliittisen jankutuksen sijasta huomio pitäisi kohdistaa siihen, millä tavoin suomalaisten ihmisten perustuslaillinen liikkumisen vapaus voitaisiin taata entistä edullisemmin. Sellainen vapaus, johon julkinen valta ei anna mahdollisuuksia tai joka sen syö pois, ei ole mitään vapautta.

Sosialismissa autoilu nähtiin yleisenä paheena juuri siksi, että sen kautta ihmiset ilmaisivat vapauttaan konkreettisesti: liikkeen ja liikkumisen kautta. Niinpä se yritettiin korventaa pois.

Keskeinen kysymys on, miksi juuri julkisen vallan pitäisi päättää siitä, mitä ihmiset saavat ja voivat tehdä tai haluta. Vihervasemmistossa asioista ajatellaan useissa muissakin asioissa niin, että julkinen valta tietää aina parhaiten sen, mitä ihmiset tarvitsevat.

Meillä poliittisessa keskusta-oikeistossa ajatellaan voluntaristisen filosofian mukaisesti niin, että yksilöt ovat suvereeneja vapaasti päättämään siitä, mikä on heille hyväksi ja että julkisen vallan ei pidä rajoittaa ihmisten vapauksia eikä vaikuttaa tahdonmuodostukseen sanktioin, maksuin eikä uhkauksin. Tämän ajattelutavan kiteytymä on vapaa markkinatalous, johon sisältyvä itsesäätely tasapainottaa myös vääristymät.

Aina voidaan väittää, että kenenkään ei pitäisi edistää omaa onneaan muiden kustannuksella, ja vaatia siltä pohjalta ympäristönsuojeluvelvoitteita voimaan.

Väitteeseen voidaan vastata, että samalla perusteella teollistuneiden länsimaiden tulisi vaatia kehitysmaiden väestönkasvua kuriin, sillä kehitysmaat tuottavat jo yli puolet maailman kasvihuonepäästöistä, EU vain noin 15 prosenttia ja Suomi alle kaksi promillea. Asian voi sanoa myös niin, että länsimaiden pitäisi lopettaa kehitysapunsa kokonaan ja antaa luonnon tasapainottaa väestönkasvun, sillä juuri siten estettäisiin kehitysmaita pahentamasta maailman ympäristön tilaa liiallisella lisääntymisellä.

Sitä paitsi Suomi on tehnyt osuutensa jo. EU-jäsenyyden aikana Suomi on alentanut hiilidioksidipäästöjään noin kaksinkertaisesti sen, minkä muut EU-maat keskimäärin.

Suomen hallitus on suostunut jopa maksamaan ilmastopoliittisia aneita muiden maiden puolesta. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) hyväksyi EU:n eniten saastuttavien maiden Bulgarian, Puolan ja Romanian päästövelvoitteet Suomen kannettavaksi, sillä muuten ne eivät olisi ratifioineet Pariisin ilmastosopimusta ja EU olisi jäänyt sopimuksen ulkopuolelle.

Vaarallisin päästövelvoite on juuri tuon kaltainen synninpäästövelvoite, kun taas suomalainen savupiippu on ympäristöteko täällä vallitsevan tuotannontavan ympäristötehokkuuden ansiosta.

Juuri siksi, että ilmastonmuutos on globaali eikä kansallinen ilmiö, meillä ei ole siis mikään kiire alentaa autoilusta tai muualtakaan koituvia hiilidioksipäästöjä. Suomen ei pidä tehdä ilmastonsuojelun hyväksi enempää kuin muiden maiden. Varsinkaan Suomen ei pidä olla muiden maiden hiilinielu, vaikka huomenna (14.3.) onkin kansainvälinen suihinottopäivä.

Perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikki muut puolueet ovat kuitenkin menneet tuohon ilmastopoliittiseen hössötykseen, jonka takaa henkii syvä pietistis-moralistinen paatos. Ilmastonsuojelua koskevassa keskustelussa ei ole kyse ensisijaisesti mistään substanssista vaan ilmastopoliittisen retoriikan käyttämisestä poliittisen vallantavoittelun välineenä.

Siinä argumentaatiossa suositaan puhetaidollisia warrantteja, kuten ”alustatalous”, ”sähköautoilu” ja ”ICPP”. Sähköautoilun suosiminen nähdään pelastavana enkelinä metafyysistä alkuperää olevan ahdistuksen pois jynssäämiseen ilman, että olisi huomattu myös sähkön tulevan suureksi osaksi hiilestä tai ydinvoimasta, jota vihreän liikkeen on pitänyt aina jyrkästi vastustaa...

”Alustatalous” vaikuttaa ehkä vakuuttavalta varsinkin ääntä madaltaen lausuttuna ja mikäli ”alustatalouteen” kytketään vielä ”biokaasu”, jonka kelvollisuus, ympäristötehokkuus ja hyötysuhde autoilua ajatellen on täysin kiistanalainen asia.

Kansainvälisen ilmastopaneelin suosituksesta pitäisi ilmaston lämpötilannousun raja-arvoa alentaa 2 prosentista 1,5:een. Mikäli taloutemme ja teollisuutemme hirtetään prosentin puolikaan takia ilmastodirektiiveihin ja sopimuksiin, menetämme teollisuutemme kilpailukyvyn niin, että pesuveden mukana lentävät ikkunasta pihalle myös mahdollisuudet kehittää ja ottaa käyttöön ympäristöystävällistä tekniikkaa.

Näin markan suutari tekee kolmen markan vahingon, mikä ei ole lainkaan tuntematonta raakilemaiselle vihreälle politiikalle, joka kypsyttyään paljastuu yleensä punaiseksi.

Mitä sitten tulisi tehdä? Suomi kerää liikenteestä noin 8,3 miljardin euron verotulot, joista tienpitoon palaa alle miljardi ja liikenteen hyväksi yleensäkin alle kaksi miljardia.

En usko vähääkään liikenteen energianlähteiden ”monimuotoistumiseen”, sillä monimuotoisten energianjakeluasemien perustaminen on kustannustehotonta ja vaatii pääomia. Myös polttomoottorikäyttöisten autojen muuntaminen kaasukäyttöisiksi maksaa aivan liikaa autojen arvoon verrattuna. Bioetanolilitran tuottaminen pellosta puolestaan on tappiollista, sillä se kysyy enemmän energiaa kuin antaa, ja käyttöä biopolttoaineilla voikin olla fossiilisten polttoaineiden ehtyessä ilmailussa, jossa välttämättä tarvitaan nestemäisiä hiilivetyjä.

Suomen maantieliikenne tulee olemaan jatkossakin bensiini- ja dieselkäyttöistä. Sähköautot ilmestyvät kylille vähitellen, kunhan niiden hinta putoaa. Suomen valtion ei tule kuitenkaan edistää sähköautojen yleistymistä millään tavalla, sillä sähköautojen kilpailukyky ratkaistaan kokonaan muilla markkinoilla, suurissa autoilumaissa ja tuotantolinjoilla. Jokainen sähköautoilun hyväksi Suomesta annettu lantti menee hukkaan.

Sähköautoja valmistavan tuotannonalan pitää itse saada itsensä kannattavaksi voidakseen osoittaa elinkelpoisuutensa, eikä Suomen valtion tule subventoida kyseistä tuotannonalaa. Vaikka Suomen valtio humauttaisi koko budjettinsa sähköautoilun tukemiseen, se katoaisi jäljettömiin, eikä sillä olisi mitään vaikutusta kyseisen liikennemuodon yleistymiseen.

Lähestymistapa autoilun ongelmiin on ollut koko ajan väärä. Vihervasemmiston esittämien kunnianhimoisten tavoitteiden sijasta Suomen tulee valita lainelautamalli, jonka mukaisesti kuljemme muutosten aallonharjalla ja hyödymme siitä menemällä mukaan oikeassa ja kannattavassa kehitysvaiheessa. Mutta meidän ei tule subventioilla, kielloilla, veroilla eikä maksuilla edistää sähköautoilua eikä polttomoottorien poistumista käytöstä.

Liikenne sähköistyy ajan myötä omalla painollaan. Sähköautojen voimanlähteet ovat polttomoottoreita yksinkertaisempia ja edullisempia valmistaa. Ne ovat hyötysuhteeltaan parempia ja antavat täydet vääntömomentit heti, joten ne tulevat syrjäyttämään osan polttomoottoriautoista, mutta vain osan. Ne eivät sovellu pitkänmatkan liikenteeseen eivätkä kylmiin olosuhteisiin, joissa akkujen varaukset purkautuvat nopeasti. Raskaaseen liikenteeseen sähköautot ovat täysin soveltumattomia. Välimuotona sähköautoiluun siirtymiseksi käyttöön tulee myös hybridiautoja.

Autokannan uusiutuminen on kuitenkin hidasta, sillä liikennekäytössä on 2,7 miljoonaa polttomoottorilla eteenpäin menevää henkilöautoa mutta vain alle 2 000 sähköautoa ja noin 13 000 hybridiautoa. Niiden yleistyminen Suomen teillä pitää jättää markkinamekanismin varaan, ja 2 000 euron hankintatuki sähköautoille tulee poistaa sekä siirtää romutuspalkkioiden hyväksi. Sähköautoilijat eivät nytkään maksa teiden käytöstä polttoaineveroina mitään. Kyseisen tappion kompensoimiseksi voitaisiin harkita sinetöityyn kilometrimittariin perustuvaa ja katsastuksessa tarkistettavaa maksua tai käytetyt reitit huomioivaa sekä alueittain porrastettua paikannusjärjestelmää sähköautoilijoille.

Vihreitä mimosoja tietenkin kuumottaa kastroida miehiltä heidän penissymbolinsa freudilaisen kateuden merkiksi, sillä siten voidaan vastustaa miehen ja koneen myyttistä yhteyttä. Niin kuin sikari on aina myös sikari, tulisi vihreimmänkin ympäristöhössöttäjän ymmärtää, että asialla on muutakin kuin vertauskuvallista merkitystä.

Suomessa ei tule toimeen ilman yksityisautoa Kehäkolmosen ulkopuolella eikä usein sisäpuolellakaan, sillä ihmisten liikkumistarpeet vaihtelevat. Tämä liittyy juuri edellä mainitsemaani liikkumisen vapauteen, jota ei pitäisi pyrkiä rajoittamaan, estämään eikä vaikeuttamaan sen enempää kielloilla kuin taloudellisilla sanktioillakaan.

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaana liputan avoimesti ja julkisesti yksityisautoilun verorasituksen purkamisen puolesta. Jos edes autoveroa saataisiin alennettua, kansalaiset voisivat hankkia uusia vähän kuluttavia ja ympäristöä vähemmän saastuttavia polttomoottoriautoja, ja näin autokannan uusiutuminen johtaisi myös päästöjen vähenemiseen.

Mikäli taas meneteltäisiin, kuten tilaisuudessa väläytettiin, että määrättäisiin vanhoille paljon kuluttaville autoille ylimääräinen ympäristövero, silloin ongelmaa purettaisiin väärästä päästä. Se kohtelisi kivuliaasti pieni- ja keskituloisia, joilla ei ole uusiin autoihin varaa. Sen sijaan autokannan uudistumista voisivat edistää romutuspalkkiot tai niiden vaihtoehtona uusien autojen autoveron alentaminen, joka olisi sosiaalisesti oikeudenmukaisempi vaihtoehto.

Se toisi myös uusien autojen ja EY-tuomioistuimen tuomiolla alennettujen käytettyjen tuontiautojen verokohtelun lähemmäksi toisiaan. Sitä kautta uuden vähäpäästöisen ajoneuvon hankkiminen tulisi kannattavaksi verrattuna niihin 200 000 kilometriä ajettuihin ja 15 litraa sadalla kuluttaviin luksus-Audeihin, joista on ilmajousitus rikki ja jotka toimivat korjaamojen kultakaivoksina.

Tilaisuudessa nostettiin esille raideliikenteen lisäksi myös lentovero. Olen aina sanonut, että toivon lämpimästi vihreiden rakennuttavan raitiolinjan myös kesämökilleni, mutta vastustan ehdottomasti Sdp:n junttaamaa Pisararataa, joka nielaisisi alkupaloiksi vähintään ne arvioidut 1,3 miljardia.

Lentovero taas ilahduttaisi varmasti pieni- ja keskituloisia, joiden ei tarvitsisi piilotella moraaliposeeraustaan yhteiseksi hyväksi tekemänsä ympäristövastuun vuoksi, kun hyvesignalointia voisi harjoittaa kertomalla jättäneensä Kanarianmatkat väliin... Kansallinen lentovero kohtelisi kaltoin kansallista lentoyhtiötämme, ja sen tuotto katoaisi yhtiön valtiolta edellyttämiin tukitoimiin.

Ja te vihreät sampanjasosialistit, jotka autoilette citymaastureillanne Ultra Bran soidessa stereoissa: Älkää olko huolissanne autoilun verotuksen vähenemisestä!

Tekin pääsette kyllä maksamaan ympäristönsuojelusta kehitysyhteistyömaksuina, ilmastomaksuina, päästökaupan muodossa ja kymmeninä pieninä puroina, jotka kaikki muodostavat lopulta suuren sameana ja töhryisenä eteenpäin soljuvan rahavirran myös silloin, kun käännätte asialle selkänne niin kuin Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), joka teki rohkean ympäristöteon ja jätti autonsa kotiin matkustaessaan perheensä kanssa Japaniin.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki


Asiasta aiemmin:

Autoilun verovääristymät korjattava

Autoilun verovääristymät korjattava

Suomi on pimeä, kylmä ja pitkien etäisyyksien maa, jossa tarvitaan kaikenlaista energiaa, liikennettä ja liikkumisen välineitä, siis ihan, jotta perustuslain 9 §:n liikkumisenvapaus voisi toteutua. Vapaudet, jotka julkinen valta ottaa toisella kädellään pois liikenteen verotusta kiristämällä, eivät ole mitään vapauksia.

Suomessa on poikkeuksellisen aggressivinen autoilun verotus. Vaadin autoilun kokonaisverotuksen alentamista. Valtio kerää liikenteestä noin 8,3 miljardia ja palauttaa liikenteen hyväksi vain 1,9 miljardia, josta väylien ylläpitoon 1,3 miljardia (tienpitoon 0,7 miljardia). Muu menee vuotavalla sangolla toisten toimialojen hyväksi.

Tärkeitä ovat toki nekin, mutta keskeinen kysymys on, millä polttoaineiden verokertymä katetaan, mikäli sähköautoilu yleistyy.

Nykyisin valtio perii ajopolttoaineveroina 2,9 miljardia ja polttoaineiden arvonlisäveroina 1,2 miljardia. Sähköautoilijat eivät maksa tätä ”tienkäyttömaksuna” pidettyä ja ”kilometriperustaista” veroa lainkaan! Lisäksi alle 50 000 euron hintaisen sähköauton ostajat ovat saaneet autonsa ostohinnasta 2 000 euron veronalennuksen.

Sähköautoja on liikenteessä vaatimattomat 2 400 ja hybridejä noin 13 000, johtuen ajoneuvojen kalliista hankintahinnasta. Suomen henkilöautojen keski-ikä on yli 12 vuotta, kun se 1980-luvulla oli 7 vuotta mutta nousi jo vuosituhannen vaihteessa 10 vuoteen.

Kokeilin sähkö-Teslaa, jollainen on nyk. pääministerillä. Sipilä ei ilmeisesti tarvitse mittareita lainkaan...

Keski-iän nousuun vaikutti käytettyjen tuontiautojen verotuksen aleneminen, kun EY-tuomioistuin totesi autoverotuksen siltä osin suomalaisia syrjiväksi (syrjintä näyttää olevan peruste, jolla saatiin jopa autoveroa laskemaan). Manner-Euroopasta alettiin laivata käytettyjä laatuautoja tavalla, jonka tuloksena takapihat ovat pian Audin, Mersun ja Bemarin raatoja täynnä.

Laatuautojen valmistajat pelastivat itsensä ympäristöpoliitikkojen hyökkäykseltä alentamalla normien mukaiset kulutus- ja päästölukemat lähes puoleen. Nykyisin ei ole järkeä siinä, että Suomeen tuodaan suurin määrin vanhoja ja janoisia korjaamojen kultakaivoksia, vaan autokantamme pitäisi saada uudistumaan.

Suomen autoverotus tulisi saattaa keskieurooppalaiselle tasolle. Vaadinkin autoveron poistamista. Myös dieselautojen käyttövoimavero pitäisi poistaa siirtämättä verorasitusta dieselpolttoaineen hintaan.

On torjuttava Sdp:n piirissä esitetty vaatimus uusien polttoainekäyttöisten autojen myynnin kieltämisestä. Se johtaisi myös omaisuuden arvon alenemiseen. Tämä kohtelisi kaltoin autoa välttämättä tarvitsevia. Moottoriajoneuvokantamme kesto on kymmeniä vuosia ja arvo useita miljardeja. Kieltolailla valtio joutuisi korvaamaan niiden arvonromahduksen kuluttajille.

Jo parinkymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta yksityisauto on välttämätön, kun bussi kulkee Kehäkolmosen ulkopuolelle vain pari kertaa päivässä. Demarien ja tietenkin myös vihreiden vaatimukset autoilun vaikeuttamisesta ovat täysin absurdeja tilanteessa, jossa taloudellinen isku osuisi pahiten juuri pieni- ja keskituloisiin.

Mutta autoveron alennuksella saataisiin polttoainekäyttöinen autokanta uudistumaan ja sitä kautta myös vähäpäästöisemmäksi!

Sen sijaan jokainen puolue, joka haluaa edistää sähköautoilua subventioilla tai polttomoottoriautojen kielloilla, subventoi ulkomaista sähköautoteollisuutta, jonka tosiasialliset toimintaehdot ratkaistaan kuitenkin maailmanmarkkinoilla.

Suomi on aivan liian pieni maa voidakseen vaikuttaa asiaan oikeasti, ja näin ollen jokainen sähköautoiluun sijoitettava lantti, jonka edistyspuolue Kokoomus asian hyväksi ammentaa veronmaksajien aarrearkusta, menee suomalaisten ihmisten kannalta hukkaan.

Sähköautossa voi tulla kylmä ilman karvalakkia.

Tepsiikö tilanteeseen sähköautoilun tukeminen? Vastaus on selvä ei.

Kylmässä ilmanalassa sähköautot ovat osoittautuneet toimimattomiksi, koska polttomoottorien hukkalämpöä ei ole käytettävissä lämmitykseen, ja akkujen varaukset purkautuvat pakkaseen tai lämmitysvastuksiin.

Raskas liikenne tulee joka tapauksessa aina olemaan polttomoottorikäyttöistä akkujen riittämättömyyden ja pitkien matkojen vuoksi.

Ehdotus polttomoottorien kieltämiseksi on tyypillinen näyttö vihreästä ilmastohysteriasta ja sosialismille ominaisesta pakkovallan käytöstä.

Sähkö- ja hybridiautoja on otettava käyttöön markkinaehtoisesti ja hallitusti, vähitellen ja kuluttajien ehdoilla. Sähköautojen tuotannolliset edellytykset ratkaistaan teollisin ehdoin, joihin Suomen kaltaisella pienellä valtiontaloudella ei ole mahdollista eikä järkevää vaikuttaa etenkään, koska Suomen kasvihuonepäästöt ovat vain alle 0,2 prosenttia maailman kokonaispäästöistä.

Valtion ei pidä tukea sähköautoilua, vaan sähköajoneuvoja valmistavan tuotannonalan pitäisi saada itse itsensä kannattavaksi voidakseen toimia pitemmän päälle.

Myöskään teiden käyttömaksuja en kannata muulle paitsi ulkomaiselle rekkaliikenteelle, joka kuluttaa tieverkkoamme huomattavasti. Nämä niin sanotut tietullit pitäisi periä raja-asemilla.

Tästä ja monesta muusta asiasta keskustelin 5.3.2019 Radio Vapaan Suomen ohjelmassa diplomi-insinööri Marko Ekqvistin kanssa. Lähetyksen voi katsella tästä.





Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

Autot ja vanhukset – Ei puutetta populismista, Soini ja Orpo

Timo Soini (sin.) julkaisi blogissaan ikävän servauksen moittimalla Jussi Halla-ahoa ”kuurapääksi”. Soini kirjoitti ikäihmisten hoitajapulasta, että ”[h]oitajia ja hoivaa ei saa puoluepolitisoida. Halla-aho ei tätä käsitä.” Hän myös jatkoi: ”Kuurapää ei kauas nää.”

Soinin väite on absurdi, koska vanhustenhoito on nimenomaan puoluepoliittinen kysymys. Sdp on ratsastanut koko ajan hoitajamitoituksen nostamisella 0,7:ään. Miten asiaa voitaisiin enää enempää tai vähempää puoluepolitisoida?

Jussi Halla-aho nimenomaan totesi puolueemme talous- ja sosiaalipoliittisen vaaliohjelman julkistamistilaisuudessa 7.2.2019, että näistä vaaleista on turha yrittää tehdä ”hoivavaaleja” ratsastamalla ”minimihoitajamitoituksella” tai eläkeläisten köyhyysloukulla.

Halla-aho piti mahdottomana sosiaalidemokraattien esittämää yhtälöä, jossa lisättäisiin vanhusten hoivatukea ja jatkettaisiin samanaikaisesti sellaista maahanmuuttoa, joka tuo maahamme vähäosaisten lisäksi lisää vähäosaisia.

Sdp tietenkin tarttui Soinin toteamukseen tekemällä siitä 16.2.2019 jutun. Demokraatin jo 15.2.2019 julkaiseman uutisen mukaan Soini haluaisi haalia lisää filippiiniläisiä hoitajia Suomeen. Soini mainitsi asiasta blogikirjoituksessaan, jonka mukaan hän haluaisi avata rekrytointia varten suurlähetystön Filippiineille.

Halla-aho puolestaan totesi Ylen Ykkösaamussa, että ”[m]inun mielestäni on hyvin kyseenalaista se, että pyritään ratkaisemaan ongelmaa tuomalla halpatyövoimaa Suomeen, koska halpatyövoima tietysti omalta osaltaan pitää palkkoja matalalla ja se on halpatyövoiman maahantuonnin tarkoituskin. Eihän filippiiniläinen hoitaja tule yhtään sen enempää liian pienellä palkalla toimeen Suomessa kuin suomalainenkaan.”

Näin ei ratkeaisi myöskään huoltosuhteen ongelma. Työperäinen maahanmuutto ei ole toivottavaa, sillä osa tulijoista vie työpaikan suomalaisilta, joiden työttömyysmenot sulattavat pois halpatyövoimasta saadut hyödyt. Työtehtävien loputtua myös maahanmuuttajat voivat olla Suomessa työttöminä.

Määritelmällisesti ei olekaan olemassa erikseen ”työperäistä maahanmuuttoa” vaan maahanmuuttajia, joiden työstatus vaihtelee työllisten ja työttömien välillä. Suomen Perustan Samuli Salminen totesi tutkimuksessaan Kuinka kalliiksi halpatyövoima tulee?, että pitkällä tähtäimellä vain saksalaiset maahanmuuttajat ovat parantaneet julkisten talouden tilaa. Hän kirjoitti (2018. s. 89):

”Tärkeä johtopäätös esitetyistä tilastotuloksista on, että ’työperäinen maahanmuutto’ ei muodosta Suomen julkisen talouden kannalta yksittäistä joukkoa. Julkisessa maahanmuuttokeskustelussa olisikin otettava huomioon, että erityisesti EU-/ETA-alueen ulkopuolelta Suomeen suuntautuva matalapalkka-alojen ’työperäinen maahanmuutto’ ei ole esitettyjen tulosten pohjalta minkäänlainen ratkaisu ikääntyvän väestön julkiselle taloudelle tuomiin ongelmiin.”

Puhuin työpolitiikasta muun muassa Radio Vapaan Helsingin lähetyksessä. Ulkomaisesta lisäväestöstä seuraa vaatimus asuttaa tulijat ja heidän omaisensa jonnekin, ja asumistukimenot kasvavat. Tämäkään ei puolla vierastyövoiman haalintaa. Näin valtiolle ja kunnille langetettaisiin hoivavastuu maahanmuuttajista, ja asuinkulut huomioiden se tulisi kalliiksi.

Vastustan myös ulkomaisen työvoiman tarveharkinnan poistoa. Siitä tuli uusi sosiaalietuusperäinen maahanmuuttoväylä Ruotsiin heti kun tarveharkinta poistettiin. Dosentti Kyösti Tarvaisen mukaan EU:n ulkopuolelta tuleva työntekijä tuo mukanaan keskimäärin 0,8 omaista, ja työikäisistä omaisista vain kolmannes on töissä; heistäkin suuri osa osapäiväisesti.

Ruotsissa ulkomaalaisia palkkaavista työnantajista noin 70 % on itse ulkomaalaistaustaisia, ja melkein puolet ulkomaalaisia palkkaavista yrityksistä on vain 1–5 hengen yrityksiä. Tämä kertoo pikemminkin perheenyhdistämiseen ja kaverikauppaan liittyvästä maahanmuutosta kuin työperäisestä.


Mikä neuvoksi hoitajapulaan?
 
Entä miten vanhustenhoidon vaje pitäisi ratkaista?
 
Kannatan vanhustenhoidon turvaamista mutta en hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin, sillä määrä ei tässäkään asiassa muutu välttämättä laaduksi. Määrävaatimus vain asettaisi toiminnasta vastaaville muodollisia vaatimuksia, jotka voisivat jopa huonontaa tilannetta. Minimi olisi samalla myös katto, jota voitaisiin käyttää määrien vähentämiseen.

Hoitajia voi olla paljonkin, mutta tekijöiden koostuessa kielitaidottomasta halpatyövoimasta työ voi olla heikkoa. Demariretoriikasta kotoisin olevalla ”minimihoitajamitoituksella” politikoiminen ei merkitse vanhustenhoidon onnistumista.

Onnistumisen takaa muun muassa se, että hoidettavien ei tarvitse olla indokiinalaisten eikä itäeurooppalaisten kielten dosentteja pärjätäkseen hoitohenkilökunnan kanssa. Hoitoalalla kieli- ja viestintätaitoisuus on tärkeää potilasturvallisuuden vuoksi.

Hoitajamitoituksen nostaminen 0,7:ään maksaisi vain noin 225 miljoonaa, mutta Suomi käyttää tänäkin vuonna huomattavasti suuremman summan sosiaalietuusperäisten maahanmuuttajien vastaanottoon ja kotouttamiseen.

Kannatan maahanmuuttokulujen leikkaamista ja vastaavan rahoituksen lisäämistä vanhustenhoitoon ilman lakiin tehtäviä muodollisia määräkirjauksia. Jos suomalaisille hoitajille maksettaisiin paremmin, heitä voisi alkaa löytyä ilman halpatyövoiman maahantuontia.

Kuluttaessaan palkkansa ulkomailla tai lähettäessään rahansa muualle kulutettaviksi ulkomainen työvoima laittaa julkiset varamme kiertoon kansantaloutemme ulkopuolella, mikä lisää tappiota maallemme.

Väestöpyramidissa olevia lommoja ei pidä oikoa maahanmuutolla eikä muokkaamalla väestöämme toisenlaiseksi, sillä monikulttuurisuudesta seuraa työn tuottavuutta vähentäviä kitkoja ja sosiaalista pääomaamme heikentäviä ongelmia.

Suurten ikäluokkien vanhenemisessa on kyse ylimenokaudesta, josta pitää suoriutua aiheuttamatta uusia pullistumia väestöpyramideihin tai sosiaaliseen koostumukseen.

Ekologisen realismin näkökulmasta väestön väheneminen ja muuttoliikkeen vähentäminen pohjoiseen olisivat myös hyväksi.


Mikä puolue onkaan autoilijan asialla?

Lisää hallituspuolueiden hermostunutta hikoilua ja populismia tarjoili Petteri Orpo (kok.), joka on poseerannut Kokoomuksen tienvarsimainoksissa julistaen, että ”autot kuuluvat teille” ja ajaen muka autoilijoiden asioita.

Mainosta kiittelivät yhteen ääneen Ilta-Sanomien Timo Haapala ja Demokraatti-lehti, jonka mukaan on myös kyselty, onko mainos aito. Epäilyyn onkin syytä, sillä vielä viime vuoden puolella Petteri Orpo veti rekeään aivan toisen suuntaan hyväksymällä hallituskumppani Kimmo Tiilikaisen (kesk.) kiireen ”hiilineutraaliin” Suomen vuoteen 2045 mennessä.

Miksi Kokoomus ei ole alentanut autoilun kokonaisverotusta, vaikka sillä on ollut siihen tilaisuus jo usean hallituskauden ajan? Ihan nytkö vasta vaalien edellä asia tuli mieleen? Kirjoitin aiheesta verkkokolumnissani ”Populismia tankkiin, Petteri Orpo”.

Ilmastopaneelin, Sdp:n ja Vihreiden vaatimukset kieltää polttomoottoriajoneuvot lähitulevaisuudessa (2027–2035) ovat merkkejä ilmastohysteriasta, joka on vallannut Perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikki muut puolueet.

Suomen kasvihuonepäästöt ovat alle 2 promillea maailman kokonaispäästöistä, joten sillä ei maailmaa pelasteta, vaikka suomalaiset lopettaisivat hengittämisen kokonaan. Suomi on noudattanut ilmastodirektiivejä ja sopimuksia orjallisesti niin, ettei varsinkaan meidän pidä kiirehtiä olemaan ”ilmastonmuutoksen torjunnan kärkimaa”, ”esimerkki muulle maailmalle” eikä myöskään ”kulkea eturintamassa hiilen käytöstä luopumisessa”.

Liikennekäytössä oleva moottoriajoneuvokantamme on noin 2,7 miljoonaa ajoneuvoa, joiden kesto on kymmeniä vuosia ja arvo useita miljardeja. Kieltolailla valtio joutuisi korvaamaan niiden arvon kuluttajille.

Kylmässä ilmanalassa sähköautot ovat osoittautuneet toimimattomiksi, sillä akkujen varaukset purkautuvat pakkaseen ja lämmitysvastuksiin, eikä polttomoottorien hukkalämpöä ole käytettävissä lämmitykseen.

Raskas liikenne tulee joka tapauksessa aina olemaan polttomoottorikäyttöistä akkujen riittämättömyyden ja pitkien matkojen vuoksi. Vanhoilla ja paljon polttoainetta kuluttavilla autoilla liikkumisen vaikeuttaminen kohdistuisi pahiten pienituloisiin ja vähävaraisiin.

Ehdotus polttomoottorien kieltämiseksi on tyypillinen näyttö vihreästä ilmastohysteriasta ja sosialismille ominaisesta pakkovallan käytöstä. Sähkö- ja hybridiautoja on otettava käyttöön markkinaehtoisesti ja hallitusti, vähitellen ja kuluttajien ehdoilla.

Mikäli Sdp ja Vihreät pysyvät kannassaan, joutuu Petteri Orpo etsimään hallituskumppaninsa muualta. Kysymys onkin siitä, kuinka uskottavaa Orpon harjoittama puoluemarkkinointi on. Kokoomus esiintyy ”autoilijoiden asialla”, mutta puolue joutuu perumaan lupauksensa, mikäli se vaalien jälkeen tekee hallitusyhteistyötä demarien ja vihreiden kanssa.

Autoilun verotuksen alentamista keskieurooppalaiselle tasolle olen itse ajannut jo pitkään. Sitä ei ilmastohysterialla politikoiminen edistä.


Jukka Hankamäki

FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki