Hallituksessa ollessaan Perussuomalaiset ovat lähes onnistuneet leipälajissaan: haitallisen maahanmuuton rajoittamisessa. Tosin itäraja on pantu kiinni pääasiassa muista syistä kuin puolueen vaatimusten vuoksi, ja työperäistä maahanmuuttoa pitäisi edelleen suitsia, sillä vaade huippuosaajien laivaamisesta Akavaan on Kokoomuksen junailema työmarkkinapoliittinen vipu.
Asunto- ja sosiaalipolitiikassa Perussuomalaiset ovat kävelleet Säätytalolta asti Kokoomuksen ja muiden Disney-puolueiden pillipiiparoimina. Perussuomalaiset ovat käytännöllisesti katsoen pettäneet vaalilupauksensa, jonka mukaan kansalaisten perusturvaa ei huononneta.
 |
| Esimerkki perussuomalaisten petoksesta: perusturvaa huononnetaan monin tavoin. |
Säästeliäs taloudenpito on sinänsä kannatettava tavoite, mutta perusturvasta ottaminen ja samanaikaiset veronalennukset hyvä- ja suurituloisille ei ole se tapa, jolla valtiontaloutta pitää hoitaa.
Tätä lukiessanne älkää ajatelko, että minä olen kääntynyt mielipiteiltäni. Perussuomalaiset itse ovat.
En pidä tarpeellisena käsitellä ansiosidonnaisen päivärahan porrastusta enkä ensimmäisen sairauspäivän palkkaa, sillä niihin liittyvät leikkaukset ovat lillukanvarsien nipsaisuja sosiaaliturvan floorassa.
Antautuessaan perusturvan kaikkein haavoittuvimmalle alueelle, eli suostuessaan yleisen asumistuen leikkaamiseen, Perussuomalaiset on tehnyt virheen, josta on tulossa puolueen pahin moka. Aloitan siis tuumausriiheni asumistuen leikkauksista.
Kodit ovat kansalaisille pyhiä, ja asumistuesta ottaminen on märän rätin viskaamista perussuomalaisten äänestäjien silmille. Miksi?
1) Yleisen asumistuen leikkaukset kiertyvät suurimmaksi osaksi toimeentulotuen täytettäviksi, ja sitä saavat vain täysin varattomat, joita usein ovat maahanmuuttajataustaiset pakolaiset ja turvapaikanhakijat sekä suomalaiset pultsarit.
2) Sen sijaan rehti suomalainen ihminen, joka joutuu työttömäksi, ei saa asumistukileikkausten kompensoimiseksi toimeentulotuesta mitään, jos hänellä on vähänkin ”helposti rahaksi muutettavaa omaisuutta”. Siksi suuri osa suomalaisista asumistuen saajista putoaa nyt mustaan aukkoon. Asumistuen leikkauksilla kannustetaan hankkiutumaan mahdollisimman nopeasti täysin varattomiksi saadakseen tuloa välttämättömiin elinkustannuksiin sikäli kuin (Petteri Orpon olettamia) työn- ja tulonhankkimismahdollisuuksia ei löydy. Leikkaukset pudottavat toiseksi ja kolmanneksi huonoimmassa asemassa olevat suomalaiset samaan kaaderiin kaikkein huonoimmassa asemassa olevien kanssa.
3) Asumistuen poistaminen omistusasujilta kokonaan pakottaa noin 16 680 kotitaloutta myymään asuntonsa sekä muuttamaan vuokralle asumaan, mikä puolestaan nostaa Kelalle koituvia kustannuksia ja pahentaa asumistuen tarvetta; vuokralla asuminen kun on yleensä kalliimpaa kuin omistusasuntojen hoitovastikkeiden maksaminen, mihin asumistukea on tähän asti myönnetty.
4) Asumistuen lakkauttaminen omistusasujilta on ristiriidassa Kokoomuksen, kristillisten ja Perussuomalaisten julistamien ihanteiden kanssa, sillä nämä puolueet ovat vannoneet suojelevansa ihmisten koteja ja varallisuutta. Leikkausten keskellä puolueilta löytyy nyt kuin taikaiskusta 5300 euroa riihikuivaa veronmaksajien rahaa jokaiselle turvapaikanhakijalle, joka suostuu lähtemään maasta ensimmäisen kielteisen päätöksen jälkeen. He saavat roimasti enemmän kuin keskiverto asumistuen saaja vuodessa!
5) Asumistuen poistaminen omistusasujilta saattaa omistusasukkaat ja vuokralla asujat eriarvoiseen asemaan ja loukkaa perustuslaillista yhdenvertaisuutta, omaisuudensuojaa ja perusoikeutta kotiin. Asiasta on oikeuskanslerin lausunto, jossa vaadittiin perusoikeudellista kokonaisarviota.
6) Sitä hallitus ei tehnyt, koska Kokoomus taktikoi itselleen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuuden jo aiemmin, ja perustuslakivaliokunta on kiistänyt arviointitarpeen yhden äänen enemmistöllä saaden vastaansa joukon oikeustieteilijöitä. Hallitus lisäksi pilkkoi leikkaukset niin pieniksi palasiksi, että muotosyistä niitä ei tarvinnut käsitellä perusoikeuskysymyksinä, vaan ne jyrättiin läpi valheellisilla perusteluilla ja vailla vaikutusarviota ja seurausharkintaa. Oikeuskanslerin toistuvien huomautusten mukaan menettely on ollut selvästi lainvastainen.
7) Mediaanituloja tienaava kaivuri-Arska saattaa ajatella, että ”minähän en omistusasujien kuluja maksa”,
ymmärtämättä kuitenkaan, että omistusasujien asumistukeen oikeuttavat hoitokulut
ovat yleensä vain noin kolmasosa vuokrien tasosta. Vuokralle
siirtyessään omistusasujat aiheuttavat julkiselle taloudelle moninkertaiset menot!
Väittämä ”varakkaista omistusasujista” on sitä paitsi yhtä todistamaton
oletus kuin Petteri Orpon väite, että saksiminen työllistää. Asuntojen pakkomyynneistä voi jäädä luu käteen sekä omistusasujille että heitä lainoittaneille pankeille.
8) Asumistuen tason leikkaamisella ja varallisuusharkinnan sisällyttämisellä asumistukeen ei saavuteta tavoiteltua päämäärää, toisin sanoen valtiontalouden säästöjä, sillä menot kiertyvät suureksi osaksi toimeentulotukeen, paitsi niiden osalta, jotka jäävät väliinputoajiksi ja joita kohtaan uudistus on sosiaalisesti rapauttava.
9) Varallisuusharkinnan sisällyttäminen yleiseen asumistukeen tekee siitä toimeentulotuen kaltaisen ja tarveharkintaisen kannusteloukun, josta ei nousta työelämään viimeisen pultin pettämisen pelossa. Siten se toimii samoin kuin 300 euron ansiotulovähennyksen poistaminen, toisin sanoen lannistavasti: ei kannata tienata eikä vaurastua, koska tarveharkinta polttaa etuudet.
10) Äkillinen muutos asumistuen kaltaiseen ensisijaiseen perusetuuteen tuottaa epävarmuutta ja vähentää elämän suunniteltavuutta, jonka pitäisi olla luotettavan asuntopolitiikan pohjana. Asumistuen huonontaminen on vastoin sosiaaliturvan heikentämiskieltoa, jonka tarkoitus on estää alentamasta perusturvaa tilanteissa, joissa kustannustasossa ei tapahdu vastaavaa alenemista.
11) Koska asumistuen kautta on rahoitettu asuntojen rakentamista, asumistuen leikkaaminen heijastuu negatiivisesti myös asuntojen tuotantoon ja pahentaa rakennusteollisuuden lamaa sekä lisää alan työttömyyttä. Tämän tuloksena joka viides raksaduunari onkin jo työtön, ja rakennusalan konkursseja on tullut vuodessa noin 700.
12) Asumistukien leikkaukset ovat pois myös sijoittajaporvarien omista lompakoista, mikäli Kokoomuksen märkä uni toteutuu ja markkinavuokrat asuntosijoittajien kauhuksi laskevat.
13) Koska suuri osa niistä omistusasujista, jotka saavat asumistukea asuntojen hoitokuluihin, asuvat pankkien rahoittamissa asunnoissa, voivat asumistuen lakkauttamisesta seuraavat pakkomyynnit johtaa asukkaiden kärsimiin myyntitappioihin ja pankkien luottotappioihin, joita rahoittaakseen pankit hakevat pankkitukea valtiolta.
14) Kelvoton asuntopolitiikka uhkaa jatkua myös asumisoikeusasuntojen ARA-rahoituksen lopettamisella, mikä tekee lopun aso-rakentamisesta. Asukkaiden ja omistajayhtiöiden yhteisen kannanoton mukaan se on pahimmalla tavalla ”epäonnistunutta ja kokonaisedun vastaista”, sillä ”ARA-tuotannon merkittävä vähentäminen vaikeuttaa muun muassa
pieni- ja keskituloisten ihmisten hakeutumista uusille ja kehittyville
alueille ja heikentää erityisesti kaupunkikeskusten palvelualojen
työvoiman saatavuutta.” Eräs kokenut rakennusneuvos sanoo aso-rakentamisen lopettamista suoraan typeräksi.
Nämä kaikki asuntopoliittiset virheet muodostavat nykyhallituksen ”taksiuudistuksen”, jonka mittakaava tosin on tuota erehdystä paljon suurempi. Vaikutusarviot jätettiin ylenkatsellisesti tekemättä, omistusasujien kodinturva ja omaisuudensuoja raiskattiin, ja yksinkertaisesti oletettiin, että leikkaaminen säästää.
Siinä perussuomalaista asuntopolitiikkaa?
Perussuomalaiset eivät ole tietenkään tätä kaikkea keksineet, eivät puoliakaan. Nämä asuntopolitiikan huononnukset ovat lähtöisin vastuuministereinä toimivien kokoomuslaisten, eli asuntoministeri Kai Mykkäsen, perusturvaministeri Sanni Grahn-Laasosen sekä napamies Petteri Orpon, vaatimuksista.
Mutta poliittisen kannatustappion niistä kärsinee yksin Perussuomalainen puolue. Kokoomuksen äänestäjiin nämä leikkaukset eivät pure, mutta perussuomalaisiin ne taitavat purra.
Ministeripoliitikkojen olisi syytä ymmärtää asia, jonka sanoin jo tämän kirjoituksen alussa: asumistukeen ei pitäisi kajota, koska se on pyhä, aivan niin kuin kodit ovat ihmisille pyhiä.
Muussa tapauksessa seuraukset ovat tuhoisia, ja kansa kiittää tavalla, jonka se osaa.
”Perusturvasta ja pienituloisilta ei leikata”
En ole suinkaan ainoa, joka on arvostellut hallituksen talous- ja sosiaalipolitiikkaa. Myös etevä taloustoimittaja Jan Hurri, joka on aiemmin kirjoittanut lämpimästi Perussuomalaisten eurokritiikistä, kritisoi nyt suurituloislle annettavaa miljardien veroalennusta ja samanaikaisia perusturvan leikkauksia (täällä ja täällä).
Laitetaanpa tähän myös muutama kohta Petteri Orpon hallituksen ohjelmasta:
”Suomi on luottamuksen yhteiskunta, jossa toteutuvat turvallisuus ja oikeudenmukaisuus. Oikeusvaltio on yhteiskunnan selkäranka. Viranomaiset luovat edellytyksiä hyvälle arjelle. Suomi edistää kaikessa toiminnassaan demokratian, kansalaisyhteiskunnan, perus- ja ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltion periaatteita.
Hallitus vahvistaa oikeusvaltion perusrakenteita valmistelemalla ja panemalla täytäntöön Suomen neljännen kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman.”
Samaa hallitus korosti esityksessään HE 9/2023:
”Erityisen tärkeää on arvioida huolellisesti esitettyjen muutosten perus- ja ihmisoikeusvaikutukset sekä vaikutukset hyvinvointialueiden talouteen.”
Edellä sanottu on jyrkässä ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä hallitus on tekemässä kansalaisten perusturvalle.
Itse en tiedä halveksuttampaa tapaa säästää valtion menoissa kuin ottaa heikkotuloisilta, ajaa ihmisiä pois kodeistaan ja antaa samanaikaisesti veronalennuksia hyvä- ja suurituloisille. Ja väittää toisesta suupielestään toteuttavansa ihmisoikeuksia!
Todistamatta on Orpon toistelema oletus, että asumistuen leikkaaminen tuottaa satatuhatta työllistä. Miten muka? Sosiaalietuuksien huonontaminen ei luo tähän maahan yhtään työpaikkaa, ei kohtauta töitä eikä tekijöitä eikä pätevöitä ihmisiä työelämään.
Tieteellinen totuus on, että yhden prosenttiyksikön veronalennuksilla puolestaan ei ole työllistymiseen eikä työintoon minkäänlaista vaikutusta.
Vahvimmin työelämään motivoi mahdollisuus vapautua tukiriippuvuudesta, mutta siihen hallituksen toimet eivät kannusta. Päinvastoin: ne lisäävät ihmisten tuentarvetta.
Hallituksen tulkinta yleistulosta on todennäköisesti vain kiertoilmaus kaikkien työttömyysetuuksien ja asumistuen tekemiselle toimeentulotuen tapaiseksi, toisin sanoen tarveharkintaiseksi ja varallisuudesta riippuvaiseksi.
Se olisi katastrofi koko sosiaaliturvajärjestelmälle, koska siten kaikkia ihmisiä kannustettaisiin hakeutumaan mahdollisiman nopeasti varattomiksi ja heidät ohjattaisiin kannusteloukuista pahimpaan: toimeentulotukeen.
Miten valtion menoista pitäisi säästää ja taloutta tervehdyttää?
Minulla on valtiovarainministeriölle enemmän hyviä ohjeita kuin Imelda Marcosilla on kenkiä.
Antakaapa siis, kun kerron, kuinka valtion menoista pitäisi säästää:
1) Alentamalla valtion virkamiesten, työntekijöiden ja kansanedustajien
palkkoja 10–15 prosenttia sekä lopettamalla suojatyöpaikkoja etenkin maahanmuuton, kulttuurikoordinaation ja virkamiestyönä
tehtävän luonnonsuojelun ja muun vihervalvonnan piiristä. Purkamalla ongelmaksi koettua byrokratiaa ja lakkauttamalla tarpeettomia, tuottamattomia ja haitallisia virkoja kaikkialta valtionhallinnosta.
2) Pidättäytymällä EU:n tukipakettien rahoittamisesta, johon on kaatunut useita miljardeja.
3) Perumalla hallintohimmeli nimeltä ”Sote” sekä sen ”aluevaltuustot”, ”hyvinvointialueet” ja muut käsitekäppyrät, joiden kautta tehokkuus on uhrattu byrokratialle ja jotka ovat lisänneet julkisen talouden menoja ja pahoinvointia yli 6 miljardilla eurolla!
4) Purkamalla sertifikaatteja, standardeja ja paragrafeja sekä vähentämällä etenkin ympäristöhallinnon
kuluja, jotka johtuvat ylimitoitetusta ilmastopolitiikasta. Panemalla vihersiirtymäksi sanottu rahahorna ja kansainvälinen päästökauppa tauolle. Kumoamalla vihersosialismia edustavat väitteet ”luontokadosta” ja ”hiilinielujen” tarpeesta sekä torppaamalla taksonomia-asetukset ja ennallistamisvaateet, jotka loukkaavat perustuslaillista omaisuudensuojaa ja yksilöiden oikeutta päättää metsävarallisuudestaan. Suomen tulisi lopettaa ylimitoitetut pyrkimykset olla kokoaan suurempi maa ilmaston- ja luonnonsuojeluasioissa.
5) Pidättäytymällä varainsiirtoveron alennuksista, koska ne hyödyttävät vain parhaiten tienaavaa desiiliä (10 prosenttia) suomalaisista (aiheesta täällä).
6) Perumalla kaikkiin, myös alimpiin tuloluokkiin, suunnitellut ansiotuloveronalennukset. Ne ovat valheellisia jo
siksikin, että pieni- ja keskituloiset eivät nykyisinkään ole
nettoveronmaksajia – joten miten heidän verotustaan voitaisiin
vielä nykyisestä alentaa? Poistamalla listaamattomien yhtiöiden osinkotulojen verovapaudet. Tulojensiirrot tapahtuvat Suomessa vähävaraisilta hyvin tienaaville nykyajan torpparilaitoksen, eli vuokrakiskonnan, korkojen ja osinkojen sekä työterveyshuollon, lounasetujen ja sähköautoilun veroetujen kautta, joita työttömillä ei ole edes varaa harkita, ja siksi tarvitaan toisensuuntaisia tulonsiirtoja.
7) Laittamalla suuret infrastruktuurihankkeet (kuten Hailuodon silta 121 miljoonaa euroa = noin 121 000 euroa / asukas) jäihin ja lopettamalla puheet ”Turun radan” nopeuttamisesta, joka VVM:n ja LVM:n aiemman selvityksen
mukaan olisi taloudellisesti kannattamatonta. Sorateiden kansalaisille, joiden
kulkuyhteydet rappeutuvat, on mahdotonta perustella Turun kiskojen
kiillottamista miljardirahoituksella vain siksi, että Petteri Orpo
pääsisi nopeammin vaalipiiriinsä. Kyseessä on siltarumpupolitiikan pömpöösi ökyröyhtäys, ja on käsittämätöntä, että myös PS on mennyt ”Turun tautia” potevan sosiaalisen korruption takaajaksi. Myöskään 2,9 miljardia maksavaa uutta ”lentorataa” ei pääkaupunkiseudulle tarvita.
8) Käymällä yritystuet ja maataloustuet tiheällä kammalla läpi, sillä niillä on usein tekohengitetty elinkelvotonta toimintaa, eikä maataloustukien yli 2 miljardin euron potista ole leikattu juuri mitään. Molempia on jaeltu yhtä avokätisesti kuin koronatukia.
9) Laittamalla kontrollin alle Suomen Akatemian tutkimusrahoitus, jolla on tuettu tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti perusteettomia kehitysmaapoliittisia, ympäristöpoliittisia ja yleissekavia hankkeita ”tieteen” kaavussa.
10) Lopettamalla tendenssitutkimusten ja suuruudenhullujen agendahankkeiden (kuten THL:n ”Suomi 100” ja OKM:n ”Suomi liikkumaan”) rahoittaminen sekä yliopistoissa että valtionhallinnossa.
11) Purkamalla eduskunnan alainen Sitra ja sen miljardivarallisuus, sillä kyseisessä säätiöpohjaisessa instituutiossa tehdään läpikotaisin tarkoitushakuista, setelinvihreää ja epätieteellistä kurpitsatutkimusta ”tulevaisuudentutkimuksen” nimellä, ja Sitra toimii pelkkänä suojatyöpaikkana poliittisille pudokkaille ja nousukkaille.
12) Puolittamalla Yle-vero ja Yleisradion kulut, joihin hallitusohjelmassa ei uskallettu puuttua Kokoomuksen ja Perussuomalaisten lupauksista huolimatta lainkaan (ilmeisesti toimittajien pelossa).
13) Jäädyttämällä
koulutusmenot, sillä koulujen ongelma ei ole taloudellisten voimavarojen
puute, vaan ongelma on laadullinen: väärät toimintamenetelmät (kuten
inkluusio, tasoerojen kiistäminen ja sekavat monimuotoiset luokkasisustukset), jotka pitäisi korvata hyviksi havaituilla metodeilla, kuten tasokursseilla ja opettajakeskeisellä opetuksella. Se ei maksaisi mitään.
14) Kieltäytymällä vastaanottamasta turvapaikanhakijoita ja kotiuttamalla täällä oleskelevat tilapäistä suojelua nauttivat ja palautettaviksi määrätyt laittomat oleskelijat lähtömaihinsa halvinta kulkuneuvoa käyttäen. Avaamalla itäraja yhteen suuntaan: Suomesta ulospäin.
15) Kohtuullistamalla Ukraina-tuet, joita Suomi on antanut 2,9 miljardin euron arvosta. Viimeisimpään tukipakettiin kipattiin asumistukileikkausten säästöt, ja tuhoutui mahdollisesti jonkun suomalaisen kodinturva. Kaltaisemme rutiköyhän maan ei ole järkevää käydä suurten maiden välisiä sotia, sillä me teemme valtaosan Naton Venäjä-rajan valvonnasta omin kustannuksin jo.
16) Lopettamalla kehitysapu ja kaikki valtion tuet uskonlahkoille, lähetystyölle ja kukkahattuyhdistyksille, joille hallitus nyt (ilmeisestikin krisujen vaatimuksesta) kätilöi runsaat avustukset.
17) Lopettamalla jälkimodernien feministien, queer-teoreetikoiden, identiteettipoliitikkojen, tendenssimäisten tutkijoiden ja muiden valetieteilijöiden tiedepoliittinen ruokkiminen yliopistoissa ja kaikkialla muallakin.
18) Luomalla negatiivisen tuloveron kaltainen perustulojärjestelmä, jossa ei ole varattomuusehtoa ja joka takaa tonnin käteen jokaiselle työelämän ulkopuolella olevalle korvaten työttömyysetuudet, opintotuen, kansaneläkkeet ja takuueläkkeet sekä suurimman osan toissijaisista tuista. Esittelin sen jo kirjassani Työttömän kuolema – Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan (Yliopistopaino 2005, 2. p. 2010, 3. p. 2015). Perustulon kautta ei jaettaisi entistä enempää rahaa, ja rahoitus järjesteltäisiin tukien välisillä siirroilla: lopettamalla ansiosidonnaiset työttömyysetuudet kokonaan sekä potkaisemalla Kelan kuitintarkastajat perustulolle, jolloin valtion varoja säästyisi.
19) Säätämällä laki, joka pakottaisi työnantajia valitsemaan työpaikkaan aina ensisijaisesti suomalaisen työntekijän. Hoiva-alaa lukuunottamatta Suomessa ei ole pulaa paljon hehkutetusta ”koulutetusta työvoimasta” eikä ”huippuosaajista”, vaan jokaiseen korkeakoulutusta vaativaan työpaikkaan on jatkuvasti kymmenien hakijoiden mausoleumijono. Epäsuhta on jo määrällisesti kiistaton fakta: Suomessa on vuoden 2024 alkupuolella työttömiä 231 000 ja avoimia työpaikkoja 151 400, ja työttömyys on kasvanut vuodessa 20 000:lla. Ne, jotka työpaikan saavat, toimivat usein koulutustaan täysin vastaamattomissa tehtävissä ja huonommalla palkalla.
20) Tiukentamalla ulkomaisen työvoiman tarveharkintaa. Lopettamalla työpaikkojen myöntäminen ulkomaalaisille yliopistoissamme ja korkeakouluissamme sekä tekemällä opiskelemisesta täysiarvoisesti maksullista kaikille ulkomaalaisille.
Sopetutustoimien suhde pitäisi mitoittaa päinvastoin kuin on aiottu, eli yksi kolmannes pitäisi tuottaa leikkauksilla ja kaksi kolmasosaa veronkorotuksilla.
Lisäksi esitän, että asumiseen liittyvät asiat siirrettäisiin ympäristöministeriöstä valtiovarainministeriöön tai sosiaali- ja terveysministeriöön, sillä asuminen on etupäässä taloudellinen ja sosiaalinen asiakysymys eikä mikään ympäristöpoliittinen ongelma. Sen jälkeen vihersosialismia harjoittava ympäristöministeriö pitäisi lakkauttaa.
Näiden todellisten ja hyödyllisten toimien sijasta hallitus jyrsii kansalaisten perusturvaa näperrelläkseen veronalennuksia lääkäreille, sianajajille ja muille ylipalkatuille plebeijeille, jotka nauttivat tuloja toisten ihmisten kivuista ja vastoinkäymisistä.
Pelkästään edellä nimeämilläni toimilla voitaisiin kattaa valtionbudjetissa oleva 10–14 miljardin euron vaje. Kepulainen Sote-himmeli nosti byrokratiamenoja 6,4 miljardilla, ja Kokoomuksen tukemaan EU:n elpymispakettiin humahti 6,6 miljardia, eikä tuossa ole vielä nousseiden korkokulujen osuus!
Aivan pian Bryssel lähestyy suomalaisia jälleen käsi ojossa, kun ”koronarahastoksi” sanotun elpymisrahaston varat Italian, Espanjan, Portugalin ja Kreikan tukemiseen ehtyvät.
Espanja kuittaa ”koronarahastosta” edelleen 163 miljardin hillot, eli kaksinkertaisesti Suomen valtionbudjetin verran rahaa, kun taas Suomi saa vain 1,8 miljardia, vaikka meidät pakotettiin pönkittämään rahastoa 7,2 miljardilla.
Tätä Kokoomus päätti tukea jo oppositiosta, ja nyt se vaatii sitä hallituksessa. Koska hallitus ei ole tehnyt mitään bruttokansantuotteen ja kansantulon parantamiseksi, on selvää, että valtion velanotto jatkuu, kun kassakoneen tulopuoli ei kilise.
Kokoomus laittoi perussuomalaiset povitaskuunsa
On hallituksen ehdotuksissa jotain hyvääkin, kuten vientivetoinen palkkamalli. On mahdotonta ajatella, että sekundäärisektorin huoltavilla aloilla maksettaisiin korkeampia korotuksia kuin vientialoilla, jotka tuottavat yhteiskuntaamme lähes kaiken jaettavissa olevan pätäkän.
Perussuomalaiset ovat myös onnistuneet estämään ainakin kaksi Kokoomuksen haluamaa asiaa, kuten yleissitovuuden poistamisen ja EU:n ulkopuolisen työvoiman tarveharkinnan lopettamisen sekä yrittäjien esityksen toisin sopimisen oikeudesta.
Suomalaisille parempi hallitus olisikin tullut Perussuomalaisten ja SDP:n kesken, sillä säästötoimien preferenssit olisivat olleet lähempänä toisiaan.
Ongelman aiheutti Sanna Marin, joka sulki typeryydessään ensin Perussuomalaiset ja sitten myös demarit pois hallituksesta uppiniskaisen maahanmuuttokantansa ja rasismiväitteidensä vuoksi. Lopulta hän sulki pois myös itsensä kadoten kypsymään.
Parempi hallitus olisi voinut tulla jopa Kokoomuksen ja SDP:n kesken, koska silloin porvareilla olisi ollut vastavoima hallituksen sisällä.
Ihmisellä on vasen jalka ja oikea jalka, jotta voi kävellä. Tänään hypitään oikealla jalalla ja viimeksi pelkästään vasemmalla. Vastakkainasettelut eivät vähene niitä lisäämällä.
Nyt Kokoomus sai kaiken ja vasemmisto ei mitään, ja se oli demareilta tyhmää. Viisari meni laidasta toiseen, ja se ei ole hyväksi, sillä tämän päivän vallanpitäjät ovat huomisen oppositio.
VVM puolestaan laukkasi Purran ohjaksissa harhaan. Syy on budjettipäällikön, lastensukkia TV-haastatteluissa käyttävän ja huumetatuointia kantavan valtiotieteiden maisteri Mika Niemelän, joka on Kokoomuksen etäispäätteenä syöttänyt Purran talous- ja lakiteknokraattiselle avustajakaartille kokoomuslaista kalanmaksaöljyä.
 |
| Leikkaaminen ei toimi. Budjettipäällikkö sanoo, ettei viitsi selittää, koska pitää kansalaisia niin tyhminä, etteivät he kuitenkaan ymmärtäisi. |
Leikkaaminen ei toimi, koska se ei luo maahaan Petteri Orpon lupaamia 100 000 työllistä, vaan THL:n vaikutusarvion mukaan pudottaa noin 100 000 ihmistä toimeentulotuelle, ja toimeentulotukimenot kasvavat noin 30 prosenttia! Tämä on tutkimuksellinen totuus.
Lasisilmä-Petterin leikkauspolitiikka ei toimi, koska psykologinen vaikutus ei ole kannustava vaan komenteleva ja lyttäävä. Logiikka on ultimatumin kaltainen: työntekijäosapuolen joko on tehtävä sellaisia päätöksiä kuin Kokoomus ja EK tekisivät tai hallitus pakottaa siihen lailla!
Piiskaamalla ei tosiasiassa tuoteta yhtään työllistä, koska ongelmana ei ole tähänkään asti ollut Orpon olettama työhaluttomuus vaan pula työpaikoista ja työnantajien haluttomuus palkata yli 40-vuotiaita. Ongelma on seuraava:
1) Työvoimaa tarvitaan aloilla, joille toimettomilla ei ole pätevyyyttä,
ja ihmisillä puolestaan on pätevyyksiä aloille, joilla ei ole
työpaikkoja. Tätä ongelmaa ei voida ratkaista perusturvaa leikkaamalla
vaan koulutuspolitiikalla, mutta sen parantamisesta ei ole puhuttu
mitään.
2) Työpaikkoja taas on siellä, missä ei ole työttömiä, ja työttömiä on niillä paikkakunnilla, joilla ei ole työpaikkoja. Myöskään tätä ongelmaa ei voida ratkaista leikkaamalla perusturvaa vaan asuntopolitiikalla, mutta nyt hallitus tekee kasvukeskuksiin siirtymisestä entistäkin vaikeampaa laittamalla esimerkiksi asumisoikeustalojen rahoituksen jumiin.
Kokoomuksen ja Perussuomalaisten yhteinen tietämättömyys, taitamattomattomuus ja perehtymättömyys suomalaiseen sosiaaliturvajärjestelmään näkyy siinä, että toimeentulotukeen (jonka saajista suhteettoman suuri osuus on maahanmuuttajia), tehdään kyllä vuotuiset indeksikorotukset, mutta kansalaisten perusturvasta (kuten asumistuesta) leikataan!
Purrasta on tullut valtiovarainministeriöön pirttihirmu, joka vaatii lisäsopeutuksina muun muassa ruoan arvonlisäveron korottamista, mutta työn ja yritysten verottamista hän ei kasvattaisi. Ruoan arvonlisäveron korottaminen iskisi pahasti nimenomaan vähävaraisiin ihmisiin, jotka kärsivät jo nyt tehdyistä leikkauksista.
Ruoan hinnannoususta kärsivät eniten Purran omat köyhät ja keskiköyhät äänestäjät, ja rasitteiden kasaaminen vähävaraisille siis jatkuu. Samalla jatkuvat myös hyväosaisten ansiotulojen verohelpotukset ja valtion velanotto, jota ei voida kuitenkaan Petteri Orpon velkakatolla katkaista.
Valtion velkavana valuu solkenaan nyt hyvä- ja suurituloisten tileille.
Tosiasia on, että mikäli on työ- tai yritystuloa, on varaa maksaa myös veroja.
Ja nuo tulot ovat yleensä toisten ihmisten käsistä lähtöisin: niin kuninkaiden, kansanedustajien kuin kauppiaidenkin tulot. Joten työn, palkkatulojen ja yritystoiminnan runsaampi verottaminen olisi aivan oikein.
Ansiotulojen verottaminen näyttää olevan kuitenkin hallitukselle pyhä lehmä, johon ei kosketa. Sen sijaan hallitus suunnittelee muun muassa kiinteistöveron korottamista, vaikka kiinteistövero ei ota ollenkaan huomioon verotettavan veronmaksukykyä. Tämä on politikointia, jota en voi missään tapauksessa kannattaa.
Jos ansiotulojen sijasta verotetaan varallisuudesta (kuten kiinteistöistä), se on omaisuuden poisverottamista, eli sosialismia porvarihallitukselta!
Saksiminen ei laita myöskään valtiontalouden tulopuolta laulamaan. Voidaan kysyä, mitäs sitten, kun leikattava loppuu. Ongelmahan on juuri se, että leikattavaa on valtiontalouden alijäämätilanteessa aina vähemmän kuin pitäisi säästää.
Ei kauppiaankaan kannata myydä mitään rahattomille. Samaan tapaan Purran ei kannattaisi leikata niiltä, joilla ei mitään ole, eikä tyhjästä utareesta voi lypsää.
Lähes kaikki minimisosiaalietuuksiin, kuten asumistukeen, kohdistuvat leikkaukset kiertyvät ns. sirkulaatioilmiön kautta toimeentulotuen menoksi, paitsi niiden osalta, joilla on vähänkin varallisuutta ja jotka putoavat leikkausten absoluuttisuuden ja rapautumisen kautta ennen pitkää toimeentulotuelle.
Menopuolen kasvusta taas ei sovi syyttää Orpon hallitusta. Maahanmuutto
on lähettänyt sosiaalikulut omalle kiertoradalleen, ja vihervasemmisto
kaatoi rahaa seinähulluun ilmastohumppaan, vihersiirtymään ja energiaseikkailuihin. Siinä
on syy, ja hallitukset ovat ikuisessa silmukassa, jos kansainvälisiin hölmöyksiin ei kosketa.
Purran VVM yrittää nyt paradigmanmuutosta, joka ei tule onnistumaan ilman, että siirrytään Albanian tai Pohjois-Korean tapaiseen komentotalouteen. Hän sanoi, että ”olemme tottuneet elintasoon, jota emme ansaitse”, mutta ei tarkentanut, ketkä ”me”.
Kansa entistä pahemmin kahtia
Hallitus puolustautuu väitteellä, että jos se ei nyt toimissaan onnistu, tulevaisuudessa pitää leikata vielä enemmän. Voin varmentaa, että ei onnistu, koska keinot ja välineet ovat menoja lisääviä.
Noin puolet kansalaisista uskonee hallituksen liturgiaan ja kiristelee masokistisesti vöitään oletuksena, että leikkaaminen säästää, vaikka todennäköisesti se lisää valtiontalouden menoja välillisten kulujen kautta.
Myös priorisointi menee pieleen.
Asumistuen lakkauttamisella omistusasujilta VVM olettaa säästävänsä noin 37 miljoonaa, mikä hallituksen mielestä on ”paljon”, kun taas pelkkä raketinheitinten päivitys maksaa enemmän kuin kaikkien asumistukileikkausten tuottama säästö, eli 450 miljoonaa! Se on hallituksen mielestä ilmeisesti ”vähän”.
Omistusasujien tuen lopettamisella ei pystytä rahoittamaan edes presidentin virka-asunnon saneerausta, joka maksaa 55 miljoonaa euroa.
Näin kansalaisten turvallisuus muka lisääntyy, vaikka noin 17 000 kotitaloudelta vedetään kokonaan matto alta ja toimeentulotuen saajiakin pakotetaan kodeistaan evakkoon.
Mitä turvallisuutta se sellainen on? Pitäisi varoa romuttamasta kansalaisten omassa elämässään kokemaa turvallisuutta korostettaessa ulkoista turvallisuutta.
Perusetuuksiin panostaminen olisi hyvä elvytyskeino, koska perusetuuksilla ostetaan perunoita, porkkanoita ja muita kotimaisia hyödykkeitä, kun taas hyvä- ja suurituloisille annetut verojenkevennykset päätyvät ulkomaisiin tuontitavaroihin: Louserit Vuittuun, Calvin Kleiniin, osakkeisiin, limusiineihin, matkoihin ja muuhun luksukseen.
Eipä siis ihme, että kauppataseen alijäämä pahenee.
Hallituksen toimenpiteiden tuloksena tämä maa jakautuu entistä pahemmin niin sanotun kahden kolmasosan diktatuuriin ja yhteiskunnan syrjäyttämään kolmannekseen.
Yllättävintä perussuomalaisten kansoittamassa hallituksessa on, että se korottaa suurperheiden lapsilisiä. Kelan tiedotteen mukaan:
”Monilapsisten perheiden lapsilisiin tulee korotus 1.1.2024 alkaen. Perheen neljännestä lapsesta maksettavan lapsilisän määrä suurenee 10 eurolla 173,24 euroon kuukaudessa. Viidennestä ja jokaisesta seuraavasta lapsesta maksettava lapsilisä suurenee niin ikään 10 eurolla 192,69 euroon kuukaudessa.”
Voidaan kysyä, ketkäs niitä monilapsisia suurperheitä Suomessa perustavatkaan, kun kantaväestöön kuuluvilla palkansaajilla niihin ei ole enää varaa.
Ehkä suurperheitä perustavatkin lähinnä ne väestöryhmät, jotka täyttävät omistamis-, sivistymis- ja yritteiliäisyysvihamielisen toimeentulotukijärjestelmän köyhyys- ja varattomuusihanteet. Ja taaskin hallituksen politiikka tukee vain ”kaikkein heikoimmassa asemassa olevia”, mikä on kiertoilmaus pakolaisina ja turvapaikanhakijoina maahamme tulleille.
Toistuu siis sama kuin asumistukea leikattaessa: menot kiertyvät toimeentulotukeen, jota saavien joukossa on väestösekvensseihin suhteutettu yliedustus maahanmuuttajilla ja jota eivät kipurajalla olevat (yli 1000 euroa pankkitilillä) suomalaiset saa. Tätä on nyt sitten ”suomalaiset ensin” -politiikka. Tämä kaikki on kantasuomalaisia syrjivää ja yhdenvertaisuuden vastaista politiikkaa.
Yksi syy suomalaisten itsensä lisääntymättömyyteen on feministien lietsoman seksinvastaisuuden ja pelon kulttuurin ohella erityisesti toimeentulotukilaki, jonka mukaisesti ”lapsi tuo leivän tullessaan”, mutta vain jos on täysin varaton, kuten perheenyhdistämisen kautta Suomeen tullut pakolainen tai turvapaikanhakija parhaimmillaan on.
Perussuomalaisten toiminta hallituksessa on mennyt sosiaaliturvaleikkausten kohdentamisen osalta täysin päin seiniä. Syy ei ehkä ole persujen paha tahto vaan heidän tietämättömyytensä järjestelmän ominaisuuksista ja vaikutusarvioinnin sekä seurausharkinnan puute.
Hallituksen toimet syventävät myös nuorison ja ikäihmisten kuilua. Opintotuesta otetaan, mutta eläkeläiset ovat saaneet ja saavat jatkossakin indeksikorotukset työeläkkeisiinsä, koska heitä on paljon ja he ovat raivokkaita äänestäjiä.
Kokoomuksen ja Perussuomalaisten aivoriihissä on jo pitkään pohdittu, kuinka myös kansaneläkkeitä ja työeläkkeitä voitaisiin etäänyyttää toisistaan ja siten tehdä työntekoa ikään kuin jälkikäteen kannattavammaksi eläkeiässä oleville.
Tuossa elämänvaiheessa patistelu on tosin myöhäistä ja ohjaa vain Hurstin Valintaan. Leipäjonojen yksi syyhän on myös eläkeläisten asumistuen jo pitkään voimassa ollut varallisuusharkinta, jonka mukaisesti eläkeläinen ei saa asumistukea, jos hänellä on vähänkin varallisuutta. Useimmat eivät siis saa.
Kun Sipilän hallitus poisti varallisuusharkinnan yleisestä asumistuesta, se olisi pitänyt poistaa samalla myös eläkeläisten asumistuesta. Nyt myös yleisestä asumistuesta ollaan tekemässä toimeentulotuen kaltainen kannusteloukku, joka syöksee osan kansalaisista Aki Kaurismäen maailmaan.
Eikä Kokoomuksen harjoittama nylkeminen pääty suinkaan siihen, vaan se jatkuu kohdistuen
seuraavaksi työelämässä ikäsyrjittyihin, kun ikääntyneiden
työntekijöiden poikkeussäännöt kumotaan. Tällä tavoin entisestään huononnetaan ikääntyneiden työllistymistä.
Myöskään väite, että
eläkeläisten asumistukeen ei koskettaisi, ei pidä paikkaansa, sillä hallitus jäädyttää eläkeläisten asumistuen indeksit vuoteen 2027 asti.
Politiikan anti-intellektualisointi
Kokoomuksen puuhapirkot ovat sivuuttaneet tutkimusnäytön ja seurausvaikutusten arvioinnin ja juosseet saksien kanssa.
On mielenkiintoista havaita ja todistaa, paljonko energiakriisin, korkojen nousun ja inflaation kurittamat kansalaiset innostuvat perusturvaleikkauksista, saadessaan osallistua hyvä- ja suurituloisten taloudellisiin kannustuksiin.
Kapealla kauppiaan järjellä toimiva Kokoomus on banalisoimassa ja anti-intellektualisoimassa koko yhteiskunnan korostaessaan immanentin ja materiaalisen tyän palvontaa.
Kokoomuksesta ei ole koskaan esitetty älyllisesti kehittyneitä ja selitysvoimaisia näkemyksiä yhteiskunnan rakentumisesta, kausaalisuhteista eikä riippuvuuksista, vaan se on parturien ja pullakuskien puolue.
Ei ole ymmärretty, että yksien ihmisten työttömyys on ehto sille, että joillakin toisilla vakituinen työpaikka vielä on.
Ei ole ymmärretty, että työelämän ongelma on tekijöiden ja työpaikkojen kohtaamattomuus ja yhteensopimattomuus, eikä sitä saada korjatuksi leikkaamalla vaan kouluttamalla. Kohtaanto-ongelmaa pahentaakseen hallitus lakkauttaa myös aikuiskoulutustuen.
Ei ole ymmärretty, että tärkeitä arvoja tuotetaan myös työelämän ulkopuolella, eikä kaikkea arvotuotantoa voida organisoida palkkatyöksi eikä yrittäjätoiminnaksi, ja siksi Kokoomus haluaa joko lopettaa tai kaupallistaa taiteet, kirjallisuuden, kotityön ja kulttuurielämän.
Mitä sitten on se ”kokoomuslainen työ”? Se on sitä, kun pörssikeinottelija makaa kotidivaanilla ja käy kaverikauppaa osakkeilla vetäen voittoja jonkun toisen tekemästä työstä ja hyötyen Kokoomuksen myöntämistä varainsiirtoverojen helpotuksista.
Se on hallitusammattilaisten pötköttelyä löysin aivoin suuryritysten, esimerkiksi Nokian, Stockmannin, Finnairin ja Fortumin, johtokuntapenkeillä tekemässä strategisia virheitä, joista palkitaan miljoonien optioilla.
Se on terveydenhoitopalvelujen yksityistämistä ja verorahoilla tuotettujen palvelusetelien ja Kela-korvausten kääräisemistä lääkärikeskuksia omistaville sijoitusyhtiöille, joiden osakkaat ovat pääosin ulkomailla.
Se on kaikkien puolueiden poliittisten avustajien, pudokkaiden ja nousukkaiden nimittämistä korkeasti palkattuihin suojatyöpaikkoihin Sitraan, THL:ään, STM:ään, Kelaan ja Veikkaukseen pohtimaan, mistähän se kansalaisten rahapeliriippuvuus oikein johtuu.
Kokoomuksen nousu on tulos poliittisen vasemmiston rappiosta ja hervahtamisesta ilmastohumpan, maahanmuuttoparaatin ja monikulttuuri-ideologian takuumieheksi.
Syyt sosiaaliturvan leikkauksiin johtuvat ensisijaisesti siitä, että maahanmuuton aiheuttamat kulut ovat räjäyttäneet sosiaalimenot ja syöneet sosiaaliturvan suomalaisten omasta pöydästä.
SDP oli aiemmin pätevä talouskuripuolue. Ei ole enää. Myös vasemmistopuolueiden resepteillä on tehty tuulentupia. Ei tätä maata leikkauksilla ja tulonsiirroilla paranneta, vaan lisäämällä työn tuottavuutta ja vientiä sekä vähentämällä byrokratiaa.
Ei tätä maata myöskään neuvolatoiminnalla korjata. Mikäli työllistyminen olisi työvoimaneuvojien määrästä kiinni, kaikki ongelmat olisivat jo ratkaistut.
Työllisyysaste voi olla vaikka 100, mutta työn tuottavuus on ylirunsastuneissa byrokratia-ammateissa ja sekundäärisektorin huoltavassa verkostossa huono. Niissä hommissa ei tehdä mitään sellaista, mikä loisi markkinoille vaihtokelpoisia arvoja.
Uusia yrityksiä syntyy vähän, vanhat ovat myydyt ulkomaille, ja tilalle tarjotaan sakeaa sanapuppua:
Deep-housea Arkadian talouskoulusta
”Jos ensimmäisen sairauspäivän palkanmenetys tuntuu kohtuuttomalta, voi töihin mennä pienessä ripulissa.”
Ääni hallituksesta
Perussuomalaisten kannatus lienee pian 25, ei vaan 30 prosenttia!
Näinköhän ”ne rikkaat ja hyväosaiset Itä-Helsingin perussuomalaiset” nyt itkien kiittävät asumistukiensa ja muiden hengenpitimiensä leikkauksista, kun saavat haittamaahanmuuton sijasta vain vähemmän haitallista maahanmuuttoa?
Näinköhän suomalainen paaria ja duunari huutavat innosta kiljuen päätään pölkylle?
Enemmistömandaatti ei oikeuta demokratian tukahduttamista
Kukaan Perussuomalaisia joskus äänestänyt tai puolueessa mukana ollut ei ole puolueen panttivanki.
Selvitysten mukaan Perussuomalaisia kannattaneiden enemmistö vastustaa hallituksen tekemiä leikkauksia, joten mikä on nyt se enemmistömandaatti, johon hallitus mielellään vetoaa?
Tosiasiassa eduskuntavaaleissa ei annettu mandaattia sen enempää työmarkkinauudistusten kuin perusturvaleikkaustenkaan läpiviemiseen, sillä vaaleissa ei äänestetty näistä asiakysymyksistä lainkaan, vaan ainoastaan valittiin henkilöitä.
Myös valituksi tulleet ja hallituksen muodostaneet lupasivat ennen eduskuntavaaleja, että perusturvaan ei puututa, joten ei ole ihme, että lakoilla on nyt kansan enemmistön 58-prosenttinen tuki.
On muistettava, että demokratia ei oikeuta tyranniaa, eikä
eduskuntaenemmistö ole valtakirja perusoikeuksien poljentaan. Enemmistöt
eivät sitä paitsi ole aina oikeassa vaan usein täysin väärässä, koska
tieto ja asiantuntemus puuttuvat.
Politiikan laumallisuus johtaa usein enemmistödiktatuureihin, eikä mielenilmaisujen tukahduttaminen kuulu demokratiaan. Kokoomuslaisinkaan vaalitulos ei anna oikeutusta oikeusvaltion romuttamiseen.
Demokratiaan eli kansanvaltaan kuuluu myös ulkoparlamentaarinen toiminta, sillä parlamentarismi kattaa vain edustuksellisen demokratian, joka puolestaan koostuu vain 200 kansanedustajan käyttämästä vallasta.
Koska vaaleissa ei päätetty hallitusohjelmasta, hallituksella ei ole mitään yksiselitteistä oikeutusta ajaa tavoitteita, jotka puolueet paljastivat vasta vaalien jälkeen ja joista pahimpia ovat asumistuen leikkaukset.
Myöskään lakko-oikeuksien rajoittaminen ei ole oikein, sillä lakkoilu sinänsä ei
ole ollut vuosikymmeniin mikään kansantaloudellinen eikä poliittinen
ongelma.
On kai poliittisiin lakkoihin poliittinen oikeus, kun hallitus itse tukee leikkauspolitiikkaansa nimenomaan poliittisella pakottamisella ja lailla kurittamisella? On kansalaisten oma asia, millä ehdoilla ja hinnalla he työvoimansa myyvät, sillä hallitus ei omista heitä.
Vapaaseen demokratiaan kuuluu, että
yksilöt ja ryhmät omistavat itse fyysiset ja henkiset potentiaalinsa ja
työvoimansa ja ovat suvereeneja päättämään niiden käytöstä ja
hinnasta. Työntekijöitä edustava ay-liike ei ole tässä suhteessa ulkopuolinen taho vaan osapuoli. Sen sijaan hallitus itse on työmarkkinoiden ulkopuolinen kolmas pyörä, joka pyrkii nyt ratkaisijan rooliin ja tekee sen EK:n eduksi.
Psykologisessa taitamattomuudessaan Orpon hallitus on poliittisten lakkojen rajoitusesityksellään provosoinut esiin poliittiset lakot, joita ei ilman tuota esitystä olisi muistettu lainkaan. Ja tämän ay-liike puolestaan kostaa seuraavissa työehtosopimusneuvotteluissa.
Ehkä onkin niin, että ensin rajoitetaan poliittisia oikeuksia, jotta tulevat huononnukset voitaisiin ajaa vastalauseitta läpi. Muistelen eräissä poliittisissa järjestelmissä tehdyn juuri niin, mutta silloin vallassa eivät olleet juutalaiset.
Rikollisuus lisääntyy kriminalisoimalla, ja muotovaltakirjan saatuaan hallitus on nyt ajamassa junan päin seinää.
Sosiaaliturvaleikkauksilla ei ole koskaan Suomen taloushistoriassa ollut positiivista kokonaisvaikutusta julkisen talouden tilaan, vaan julkinen talous on parantunut yleensä vientiin ja kansainväliseen politiikkaan sekä teollisiin investointeihin liittyvien suhdannemuutosten ja onnenkantamoisten kautta.
Perusturvaleikkauksilla on ollut vaikutusta vain puolueiden kannatusnumeroihin.
Jos (ja ilmeisesti kun) hallitus ei saa leikkaamalla valtiontaloutta kuntoon mutta rapauttaa suomalaisten sosiaaliturvan, se saattaa maksaa Perussuomalaisille muutamankin jakarandatuolin seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Kansalaisluottamuksen menetys maksaa koko yhteiskunnalle, sillä se syventää politiikan legitimaatiokriisiä.
Miksi Orpon ja Purran kabinetti ei voi sanoa suoraan, että siellä nautitaan leikkauksista sadistisesti? Leikkuulautojen esittely ja saksivitsit eivät ole vain köyhiä kolhivaa huumoria vaan kelvotonta puoluemarkkinointia.
On syytä muistaa, että myös Perussuomalaisten hyvinvoivaan kannattajakuntaan kuuluva iskurityöläinen, farmari-Octavialla dieselautoileva keltaliivi-Markku, saattaa olla tuossa tuokiossa työttömien kortiston tilastoyksikkö ja sitä kautta kipeiden leikkausten piirissä.
Orpon ja Purran hallitus on väärine säästömetodeineen aivan yhtä matalamielinen kuin Marinin ja Ohisalon viisikkohallitus oli omassa hunsvottimaisuudessaan tuhlaavainen.
---
Päivitys 8.3.2024: Tänään julkaistun mielipidetiedustelun mukaan Perussuomalaisten kannatus on laskenut kaksi prosenttiyksikköä. Yksi vaunu vuoristoradalla on irti, ja on mielenkiintoista nähdä, mihin kannatuslukemiin puolueet päätyvät europarlamenttivaaleihin mennessä.
Aiheesta aiemmin
Kirjoitukseni Kaleva-lehdessä (7.11.2023)
Lausuntoni asumistukea koskevan lain huononnusesityksestä sosiaali- ja terveysministeriölle (17.9.2023)
Oikeuskanslerin lausunto (19.9.2023)
Hallitus heittää kotioville hevosenpään
Miksi asumistukea ei pidä leikata? – Kyseessä nykyhallituksen ”taksiuudistus”
Kokoomuksen näkemys kannustamisesta
Perussuomalaiset kokoomuslaisen politiikan vankeina
Perussuomalaiset ei ole enää kansanpuolue – Hallitusvalta vei hakoteille
Hallituksen keltainen kirja: täyttä kuraa!
Porvarihallituksen ohjelma on suomalaisille susi – Pahimmat virheet asuntopolitiikassa
