30. huhtikuuta 2019

Homo homini lupus est


Kun Sdp:n kansanedustajaksi vasta valitun Hussein al-Taeedin taustalta paljastui hänen taannoin julkaisemiaan vihapuheita, joita voidaan hyvinkin sanoa rasistisiksi, onko tapauksen merkitys hänen valehtelussaan? Ei ole.

Kerrataanpa asioita hieman. Martti Ahtisaaren konfliktinratkaisutoimistossa CMI:ssä ilman mitään tutkintoa tai osoitettua pätevyyttä työskennellyt ja Irakista pakolaisena maahamme tullut rauhankyyhky Hussein al-Taeen valittiin Sdp:n kansanedustajaksi Uudeltamaalta.

Pian tämän jälkeen Sdp:n entinen jäsen ja niin ikään pakolaisena maahamme tullut kurdi Anter Yaşa paljasti, että al-Taeen oli haukkunut muun muassa juutalaisia ja homoseksuaaleja jyrkin äänenpainoin Facebookissa. Yaşa on sama henkilö, joka vuoti aikoinaan julkiselle sanalle myös Aleppon lelusalakuljettajana toimineen syyrialaistaustaisen Rami Adhamin jihadistiyhteydet, ja molemmat katosivat pian Sdp:stä.

Olennaista asiassa on, että kaikki keskenään riitelevät henkilöt ovat maahanmuuttajia ja saman poliittisen viiteryhmän, eli Sdp:n, entisiä tai nykyisiä jäseniä.

Tapauksella on merkitystä, sillä se osoittaa identiteettipolitiikkana esiintyvän ja perusluonteeltaan etnisen eturyhmäpolitiikan ja vähemmistöpolitiikan kaksinaismoralismin ja rasistisuuden.

Muiden muassa Perussuomalaisten Suomen Uutiset sai tietää al-Taeenin edesottamuksista jo ennen vaaleja, mutta herrasmiesmäisesti lehti ei tehnyt asiasta juttua, vaikka tai koska sillä olisi ollut vaikutusta vaalitulokseen tai ehdokkuuteen. Perussuomalaisten lehteä olisi luultavasti syytetty vaaleihin vaikuttamisesta tai propagandasta.

Kun asia tuli julki vaalien jälkeen, sekä Sdp että al-Taeenin sosiaalidemokraattinen työnantaja CMI pyrkivät pesemään tahroja itsestään. Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman koetti haudata asian vaikutuksettomana junttaamalla sen loppuun käsitellyksi. CMI turvautui tyypilliseen demariratkaisuun, eli sensuuriin: al-Taeenin poistamiseen Internet-sivuiltaan.

Tässä valossa al-Taeenin oma valehtelu on vähäpätöinen tekijä. Moni ei varmaan odottanutkaan huhujen lähdettyä liikkeelle al-Taeenilta mitään muuta kuin kieroja valeita.

Olennaista asiassa on sen merkitys politiikan koko kuvalle.

Tapaus osoittaa, kuinka tekopyhää antirasistisena esiintyvän ja muita puolueita vihapuheesta syyttelevän Sdp:n toiminta on.

Tapaus osoittaa, kuinka julmasti tiettyjä vähemmistöryhmiä edustavat ryhmittymät kohtelevat myös itseään tai toisiaan käyttäessään hyväkseen omaa näennäistä uhristatustaan ja mukasorrettua asemaansa.

Ja tapaus osoittaa tavan, jolla etu- ja viiteryhmäpolitiikan taakse suojautumaan pyrkivä rasismi hyödyntää moraaliposeerausta ja moraalikarisman tavoittelua sosiaalisen pääoman markkinoilla.

Varsinainen opetus asiassa on poliittiselle vihervasemmistolle ja huvitteluliberaalille porvaristolle siinä, että nationalismi kuuluu olennaisesti kaikkien kansallisten ja etnisesti jäsentyneiden ryhmittymien olemukseen niiden yhtenä edunvalvontamuotona. Asiaa ei muuta muuksi se, että muslimien harjoittama nationalismi esiintyy länsimaissa (toistaiseksi) vähemmistönationalismina.

Etniseen jäsentymiseen perustuvassa etnonationalismissa ja siihen liittyvässä rasistiseksi sanotussa edunvalvonnassa ei ole mitään outoa, vaan ne perustuvat kansojen itsejärjestymiseen ja tehokkuuden tavoitteluun populaatioiden tuottoalueilla.

Monien pettymykseksi joudun sanomaan, että al-Taeenin toiminnassa ei ole siis mitään yllättävää, uutta eikä myöskään mitään moralisoimista. Tätä en tosin totea puolustaakseni hänen kannanottojaan vaan selittääkseni niiden syntyä tieteellisesti.

Nimenomaan rehellisyyden nimissä ja rehellisyyden tukemiseksi voisi vaatia, että al-Taeen saisi sanoa omat rasistiset mielipiteensä täysin avoimesti ja vailla rangaistusten uhkaa, sillä juuri näin hän voisi toteuttaa rehellisyyden hyvettä. Kansalaiset puolestaan saisivat tietää, mitä hän oikeasti edustaa ja millaisia näkemyksiä politiikassa esiintyy.

Vapaiden assosiaatioiden menetelmä olkoon totuuden tae myös politiikassa.

Myös Sdp:n tulisi joko tunnustaa, että rasismi kuuluu kaikille, tai pyrkiä kiillottamaan kilpeään erottamalla al-Taeenin ryhmästä. Vähintäänkin tulisi epäillä ehdokassopimuksen rikkomista, sillä Sdp vaatii ehdokkailtaan sitoutumista pidättäytymään kaikenlaisista rasistisilta vivahtavista kannanotoista. Asian mahdollinen oikeuskäsittely taas on kokonaan oma lukunsa, johon en ota kantaa, sillä tuomioistuimet antavat muutenkin ratkaisuja kuin hedelmäpelit. Sen sijaan arvioin asiaa politiikan tutkimuksen näkökulmasta.

Kunpa ihmisiltä löytyisi edes suden humanismia.

Nuo maassamme kiistelevät pakolaistaustaiset rikastuttajat ovat tietenkin meidän perussuomalaisten mitä parhaita vaalityöntekijöitämme, joten kiitokseni heille toiminnasta, joka valaisi asioita.

En sano enkä toivo, en syytä enkä moiti, mutta spekuloin, että jos Sdp erottaisi al-Taeenin ryhmästä ja hän siirtyisi rasistiksi määriteltynä meidän Perussuomalaisten ryhmään, Perussuomalaisista tulisi suurin eduskuntapuolue, jolle kuuluisi myös hallituksenmuodostajan tehtävä. Näin al-Taeenista tulisi todellinen hallituspolitiikan Topper.

En pidä tällaista mahdollisuutta tosin millään tavoin toivottavana, sillä meillä Perussuomalaisissa vastaavaa vihanhallintaongelmaa ei ole, eikä toivottavasti tule. Meillä myös pärjätään muuten.

Mutta siitä olen varma, että jos joku perussuomalainen olisi paljastettu vihapuheesta, hänet olisi jo lynkattu julkisen sanan toimesta, pakotettu eroamaan eduskuntaryhmästä, syyte nostettu ja tuomio kirjoitettu eduskunnan jäsenyydestä erottamista varten.

Sen sijaan nyt muut puolueet ovat hipi hiljaa ja antavat Sdp:n oikoa sotkujaan, ja lehdistö hyväksyy selitykset, kiittää toista maahanmuuttajaa Anter Yaşaa hyvin tehdystä paljastustyöstä ja poistaa uutisistaan hänen esille tuomansa al-Taeenia koskevan todistusaineiston.

25. huhtikuuta 2019

Taaskaan ei saa antaa vihalle valtaa


Länsimaisille ihmisille tuli jälleen hyvä tilaisuutensa osoittaa, kuinka pidättäydytään antamasta vihalle valtaa, kun ISIS-järjestöön kuuluneet muslimiterroristit tappoivat 321 viatonta ihmistä ja haavoittivat useita satoja pääsiäisen aikaan Sri Lankassa.

Iltalehti toteaa toimittaja Niina Huuhtasen kirjoittamassa jutussa, että [k]ansainvälisen politiikan tutkijan mukaan maassa on lisääntynyt viime vuosina ennakkoluuloisuus muslimiväestöä kohtaan.

Turun yliopistosta löydetty tutkija Milla Vaha selittääkin nerokkaassa analyysissään, että [m]uslimiväestö on ollut ahtaalla jo sisällissodan aikana. He ovat olleet aina pieni vähemmistö ja osaltaan ehkä muiden kansanosien sortama. En tiedä, näkyisikö taustalla maailmalla yleisesti vallitseva muslimiviha, joka on mahdollisesti eskaloitunut Sri Lankassa.

Millan näkemystä ei voi parodioida.
Milla kainostelee akateemisessa aprikoinnissaan aivan turhaan, sillä kyllä hän tietää: terrorismissa on selvästikin kyse muslimivähemmistöä vastaan suunnatusta vihasta.

Intersektionaalisen feminismin ja identiteettipoliittisen etu- ja viiteryhmäajattelun mukaan syy väkivaltaan on aina valtakulttuurina esiintyvän enemmistön. On siis tärkeää, että muslimiväestöä ei häiritä ja he saavat rauhassa räjäytellä kristittyjen kirkkoja, jotta he eivät radikalisoituisi. Analyysin loogisuus puoltaa feminististen naistutkijoiden ja tutkijanaisten saamista entistä enemmän johtavaan asemaan mediassa, politiikassa ja yliopistoissa.

Lehdissä on murehdittu laajalti, että muslimit tappoivat iskuissa Tanskan rikkaimman miehen kolme lasta. Tanska olikin ennen rikas maa, mutta jatkuvan rikastamisen tuloksena rikkauden malja on valahtanut yli, eikä rikkaus kuulu enää vain harvoille vain kaikille. Ikävä kyllä, juuri kukaan ei näytä harmittelevan, että myös iskuissa uhriutuneet muslimit olivat ”rikkaan maustekauppiaan poikia ja myös Fatima räjäytti itsensä ja lapsensa.

Ainakaan marxilainen luokkateoria ei riitä selittämään terrorismin syytä, sillä se ei näytä johtuvan köyhyydestä vaan aidosti rikkaudesta, ehkä myös jostakin ideologisesta syystä, mutta mistä?

Nyt on tärkeää, että uskontoaan saa harjoittaa rauhassa kenenkään häiritsemättä.

Tapauksen kautta erottuu jälleen se tosiasia, kuinka vaarallista toisen posken etiikkaa harjoittava kristinusko on nähdessään Paratiisin asiaintilana, jossa lapset leikkivät kyykäärmeiden koloilla.

Ilta-Sanomat puolestaan kirjoittaa anonyymissa pääkirjoituksessaan, että [l]evottomuuksia ehkäistäkseen viranomaiset sulkivat Sri Lankan suosituimmat sosiaalisen median alustat iskujen jälkeen. Toimi rajoittaa ilmaisunvapautta mutta todennäköisesti säästää ihmishenkiä.



Hyvästä tarkoituksesta huolimatta on epäiltävä, että lehti on antanut pelolle vallan. Lontoolaisesta King’s Collegesta puhelimitse tavoittamani islamin asiantuntija Karri Kirkkovene korostaa sitä kauheaa mahdollisuutta, että ihmisten sallittaisiinkin esittää mielipiteensä vapaasti. Näinhän (1) kansalaiset voisivat vastustaa islamin leviämistä poliittisesti, (2) muslimit eivät pääsisi länsimaihin lainkaan radikalisoitumaan ja (3) siten säästettäisiin vielä enemmän ihmishenkiä!

Analyysin kirkkaus vei tämän tekstin kirjoittajalta jauhot suuhun, mutta päätin kuitenkin rohkaistua esittämään näkemykseni tässä poikkeuksellisen sävyisessä jutussani.

On selvää, että vihapuheen vastainen taistelu edellyttää viranomaisilta päättäväisiä toimia. Iltalehden pääkirjoitustoimittaja Juha Keskinen osuukin oikeaan todellisia vastuun kantajia etsiessään ja vaatiessaan, että viranomaisten täytyy olla valppaina kaikkialla. Vaikka onkin syytä kysyä sitä, miten tämä oli taas mahdollista, toivoa ei ole syytä heittää, sillä [k]aikkien näiden asioiden jäljille on mahdollista päästä.

Synkimmälläkin pilvellä on siis kultareuna, ja asiassa ollaan ikään kuin oivalluksen kynnyksellä. On tosin kysyttävä, miksi iltapäivälehtien toimittajat mainitsevat tappajien olleen muslimiterroristeja, sillä heidän tekemiään terrori-iskujahan on nähty ennenkin. Juuri tämän tapaisessa keskustelun radikalisoitumisessa näkyy valvonnan puute ja esimerkiksi vihapuhepoliisi Keijo Kaarisateen keinotekoinen poistaminen keskuudestamme.

Terrorin arvet kyllä aikaa myöten unohtuvat, mutta viha murentaa yhteiskuntaa pysyvästi, joten rakkautta someen, Suomen kansa. Sananvastuuta myös lehdistölle, sillä mielenilmaukset vihapuhetta vastaan eivät ole koskaan väärin!

Vaikka [t]errorismin vastainen työ vaatii tehokkaita keinoja poliisityössä ja tiedustelussa, ei ole syytä unohtaa inhimillisyyttä, humanismia eikä leikkisyyttä. Iltalehti kirjoittaakin kohtalouskoa tunnustavassa otsikossaan, kuinka suomalaiset Satu ja Pekka välttivät Sri Lankan iskujen pääpaikan, pommiin nukkuminen saattoi pelastaa – ’Tässä oli suojelusta mukana’.

Myös laatujournalismi puree. Aamulehdessä julkaistiin 24.4.2019 filosofian tohtori Arvo Pohjalaisen kirjoitus ”Akateeminen sivistys on paras ase sananvapauspopulismia vastaan”. 

Oikeistopopulistiset ääriliikkeet sanovat, että sen selvittämiseksi, ketkä sinua oikeasti hallitsevat, ota selvää, keitä sinun ei pidä arvostella. Sen sijaan todella sorrettujen vähemmistöjen ja intersektionaalisuuden näkökulmasta sinun pitäisi ottaa selville, ketkä arvostelevat sinua itseäsi saadaksesi tietää, ketkä hallitsevat sinua.


Arvo Pohjalainen puolustaa aidosti sorrettujen sananvapautta barbariaa vastaan.

Aiheesta aiemmin täällä:

Parodiahorisontin ylityksiä yliopistoissa

16. huhtikuuta 2019

Vahvoja suosituksia


Aluksi pari sanaa vaalituloksesta. Kannattajani ovat valitelleet ja akateemiset vastustajani iloinneet vaatimattoman äänisaaliini vuoksi. Lähes 700 ääntä oli kuitenkin omasta mielestäni huippusaavutus äänestäjiltä, jotka ylipäänsä ovat pystyneet kestämään minua ja juttujani!

Äänikuninkaan puhdistettua pöydältä yli 30 000 ääntä, saadaan muiden miesehdokkaiden vertailukelpoinen henkilökohtainen äänimäärä kertomalla toisten äänet 2,5:llä.

Esimerkiksi Tom Packalénin äänet romahtivat vuoden 2015 vaalien yli 5000 äänestä noin 2000 ääneen, joilla pääsi nyt viimeisenä läpi Helsingissä. Varasijalle päätyneen Mika Raatikaisenkin äänet leikkautuivat lähes puoleen entisestä.

Sen sijaan kaikki omat ääneni ovat uusia, joten tulos on tässä tilanteessa erinomainen. Olin yksi piirimme harvoista nousijoista. Normaalissa tilanteessa tällä kannatuksella voisi päätyä kaupunginvaltuustoon. Koska naisehdokkaita oli listallamme miehiä vähemmän, he äänten keskittymisen vuoksi nousivat kärkisijoille johtuen vaalissa puhaltaneesta turbulenssista.

Myös muuta kommentoitavaa löytyy. Sellainen poliitikko, jolla ei ole laajaa kannatusta, ei ole tietenkään poliitikko vaan yksityisajattelija, eli filosofi. Ja sehän minä joka tapauksessa olen.

Myönnän toki, etten ole ollut niin sanottu optimaalinen ehdokas. Sillä tarkoitetaan henkilöä, joka vastaa täydellisesti puolueesta vallitsevaa mielikuvaa ja joka on puolueensa eräänlainen peilikuva. Heitä ovat ääniharavat. Koulutukseni oli kai kunnossa, samoin internet-näkyvyys. Oli radio-ohjelmia, kampanjasivut ja vaalikirja. Mutta puuttuvia elementtejä jäi liikaa.

Niitä olivat viisinumeroinen vaalikassa, valtamedian suosio ja ilmaismainos TV-julkisuudessa, organisoitu tukiryhmä ja aiempi vaikuttaminen kuntapolitiikassa. Lisäksi persoonassani on liiaksi salamanterin väriä voidakseni saavuttaa miljoonia ääniä. Myöskään niin sanotuilla dosenttiäänillä ei massakannatusta voi hankkia, vaan se voi tulla vain demaritelevisiota kotisohvillaan katsovilta laajoilta kansanjoukoilta.

Eräs selitys on, että ehdokasprofiilini meni liiaksi päällekkäin Mestarin kanssa. Kansalaiset valitsevat kahdesta samanlaisesta pastillirasiasta tuotteen, joka tarjoaa kylkiäisenä jotakin ekstraa, kuten sen, että hän on kaikkien pastillirasioiden puheenjohtaja.

Äänet on joka tapauksessa syytä antaa aina joillekin poliittiselle asiasisällöille eikä vain henkilöille, kuten vaaleissa usein käy. Muutoin politiikka personifioituu ja mielikuvallistuu.

Poliittiset valinnat ovat voimakkaasti klusteroituneita, eli vaikuttaminen tapahtuu henkilöityneiden teesien kautta, eikä siinä ole sijaa millekään filosofeinneille. Näin kansa saa aina itsensä näköisen eduskunnan, ja sehän se on eduskunnan olemus ja rooli.

Lisäksi Helsingin vaalipiiri on meille poikkeuksellisen haasteellinen (Vihreät 23,5 %, Perussuomalaiset 12,3 %), mutta en mene nyt syvemmälti siihen. Kansa on antanut asiantuntijalausuntonsa. Poliittisten vastustajiemme kannalta voi olla armeliastakin, etten ole heidän kiusanaan eduskunnassa. Muut hoitakoot järkipuheet ja lehdistö heidän skandalisointinsa.

Omalta kannaltani tulos tuntuu vapauttavalta. Kun ikää on 52 vuotta, täytyy miettiä tarkoin, miten jäljellä olevan elämänsä käyttää. Tiedän toki poliitikkoja, jotka ovat ikuisia pyrkijöitä, mutta heidän osansa ei ole houkutteleva.

Olen siis tuloksen johdosta kiitollinen. Vapauksia on nyt enemmän kuin kansanedustajan tehtävässä. Se onkin nykypäivänä vaikea, kun mitään myönteistä jaettavaa ei ole.

Tällaisessa tilanteessa jokaisen vastuullisen poliitikon on vaikea yhtä aikaa pitää sekä kannatuksensa että lupauksensa. Niin avautuu tie siihen todelliseen populismiin. Esimerkiksi kelvatkoon vihreiden kansanedustajaksi valittu Pirkka-Pekka Petelius, joka koomikkona on nyt politiikanteon symbolinen kuva.

Ja sitten aivan toiseen asiaan. Mielipideilmaston muutos takaisin rationalistisille raiteille jää Perussuomalaisten tehtäväksi. Siksi esitän vahvan suosituksen.

Ainoa meille aatteellisesti mahdollinen hallituspohja voitaisiin koota meitä pienempien puolueiden, Kokoomuksen ja Kepun, kanssa. Kuitenkin myös tämän koalition edellytykset ovat jo koetellut. Vasemmiston tai vihreiden kanssa yhteistyöstä ei tule mitään, ja krisuista ei ole hyötyä edes tilkkeinä.

Monia saattaa houkuttaa uhrautuminen Suomen talouden puolesta ja ryhtyminen tukipilariksi oikeistohallitukseen. Siinä meille tulisi kuitenkin pelkkä vähemmistöosakkaan tai äänettömän yhtiömiehen rooli.

Niinpä Perussuomalaisten kannattaa itse hakeutua oppositioon, kun neuvotteluista myöskään Antti Rinteen kanssa ei tule todennäköisesti mitään. Rinne ei lähde hallitukseen ilman Vasemmistoliittoa, sillä Sdp:ssä pelätään kannatusvuotoa vasemmalle. Vasemmistoliitto taas ei sovi meidän kanssamme mihinkään, kuten eivät Vihreät ja Rkp:kään.

Vasemmiston ja Kokoomuksen hallitus on Suomen tuho, mutta meidän perussuomalaisten ei tule mennä sellaiseen hallitukseen, jossa tuloksena olisi meidän oma tuhomme ja sen lisäksi myös Suomen tuho.

Ihmisiä on kahdenlaisia: niitä, jotka uhraavat periaatteensa uransa vuoksi, ja meitä, jotka uhraamme uramme periaatteidemme vuoksi.

Antaa muiden puolueiden kantaa nyt vastuu kaikista ongelmista, joita ne ovat maallemme vuosien saatossa aiheuttaneet. Vain pari lyhyttä esimerkkiä. Sote-kortti on Musta Pekka, joka putoaa uuden hallituksen käsiin. Sosiaali- ja terveydenhuolto-organisaatioita on purettu jo niin paljon, että perääntymistä ei ole. Kun kaikki muut puolueet haluavat yhteiskuntakritiikkiä edustavan vihapuheen sisällyttämistä rikoslakiin, meillä perussuomalaisilla ei voi olla mitään yhteistä niiden kanssa.

Siksi näen ainoana järkevänä vaihtoehtona vetäytymisen vapaaehtoisesti oppositioon, jolloin meitä ei voida ajaa sinne. Hallitusneuvotteluja kannattaa käydä vain sen verran, että kansalaisille ja muille puolueille käy selväksi, mitä edustamme ja kuinka vaikeaa muiden puolueiden on päästä mihinkään sopimukseen ilman meitä, jotka hierrämme kivenä muiden puolueiden kengissä.

Minulle on sitä paitsi käynyt selväksi, että hallituspohjasta on juoniteltu ja sovittu muiden puolueiden kesken jo viime syksynä siltä varalta, että Perussuomalaiset nousevat kärkisijoille. Reilua?

Menneen maailman poliitikot taistelevat silloin, kun he ovat voitolla, ja neuvottelevat vain pakon edessä. Me taas taistelemme silloin, kun olemme tappiolla, ja neuvottelemme reilusti ollessamme voitolla.

Lopuksi vielä vaalitulosta koskeva filosofointi. Sokrates halveksui demokratiaa, jonka uhriksi hän joutui (ja osin itse asettui) osoittaakseen, että kansanvalta voi toimia vastoin omia periaatteitaan. Lisäksi hän piti erään oppilaansa suurimpana riskinä sitä, että hänestä tulee kansan rakastaja, eli kerjäläinen muiden oville. Sitä en halua itse olla.

Demokratia, varsinkin sosiaalidemokratia, on hyvä hallintomalli vain, jos kansalaiset tietävät, mikä on heidän oman etunsa mukaista ja mikä on heille parhaaksi. Mutta kun eivät tiedä, ja sen voi lukea myös vaalituloksesta.

Omasta asemastani sen verran, että en piittaa, vaikka akateemiset tai jotkut muut viiteryhmäni viskaisivat minut susille, sillä olen mieluummin yksin oikeassa kuin muiden kanssa väärässä.

Kaikki sitä paitsi tietävät, että myös demokratia on pelkkä surkea feikki. Vaihtoehtona kohtalokkaalle suoralle demokratialle ei edustuksellinen demokratia tarjoa edes valistunutta harvainvaltaa vaan despoottien oligargiaa.

Demokratia ei vallitse siksi, että se olisi hyvä hallintomalli, vaan koska se on vähiten huono. Totean nyt saman kuin toisessa väitöskirjassani (s. 171), jossa ratkaisin hyvän yhteiskunnan ongelman. Hyvä yhteiskunta on epätodennäköinen, sillä mikään yhteinen ei ole perimmältään kovin hyvää.

Aurinkoista kevättä ja hyvää pääsiäisen aikaa,

Jukka

15. huhtikuuta 2019

Gallupien kaatovaalit


Perussuomalaisten kannatus tuplaantui gallupien viime vuonna ennustamista luvuista, joten nämä vaalit olivat tuplatymäkät gallupien kaatovaalit!

Lämpimät kiitokseni kaikille puoluettamme ja minuakin äänestäneille! Kiitokset myös vapaaehtoista vaalityötä kanssani tehneille ja tukijoilleni ympäri maata.

Yksikään minulle annettu ääni ei mennyt hukkaan vaan päätyi vaalijärjestelmästämme johtuen valituksi tulleiden hyväksi, joten esitän kiitokseni myös heidän puolestaan ja toivotan onnea vaativassa työssään.

Ottaen huomioon puheenjohtajamme kahmaisemat yli 30 000 ääntä, sisältää 672 jäljelle jäänyttä miesehdokkaan ääntä (oma vertauslukuni 5234) tosi ison kasan ääniä. Siinä on enemmän kuin ne pelkät kaveriäänet, joten kyllä tämän kanssa kehtaa elää. Taakse jäi moni parempikin. Ja täytyihän sitä kerran elämässään vaalit kokea.

Muutama tuossa jo onnittelikin, ettei mennyt hyvä mies hukkaan, kun en tullut valituksi. Olin kuitenkin hakeutumassa eduskuntaan uhriutumisperiaatteella, joten eipä siitä olisi haittaakaan ollut. Mutta ei tarvitse myöskään koskaan pudota. Tuntui vain hyvältä ilmaista oma vaatimaton tukeni tärkeiden asioiden puolesta.

Tulosten analysoimisen jätän tällä kerralla muiden tehtäväksi.

Mikäli joku kysyy, missä olen, tiedoksi: olen joko tekemässä tutkimusta tai pyöräilemässä. Sillä olen todellinen kansan edustaja.

Luottamuksesta kiittäen,
Jukka

3. huhtikuuta 2019

Keitä eduskuntaan Jussin lisäksi?


Pyöräilen paljon. Olen tahtoihminen Suomen ja suomalaisten puolesta. Taustallani kesäinen Helsinki.

Puolueemme tulee saamaan viimeisimpien vaaliennusteiden mukaan Helsingin vaalipiiristä kolme kansanedustajaa. Siihen riittää hyvällä tuurilla noin 11,5 prosentin ääniosuus.

Mikäli Perussuomalaisten kannatus Helsingissä alkaa seurata valtakunnallisen kannatuksen prosenttilukemia (tällä hetkellä noin 15 prosenttia), saamme eduskuntaan neljä edustajaa tästä vaalipiiristä.

Jussi Halla-ahon kova kannatus ja medianäkyvyys nostavat hänet tänä vuonna todennäköisesti vaalipiirin äänikuninkaaksi, sillä hän on tehnyt loistavan vaalityön.

Jussin äänimäärän jälkeen tulee pitkä matka tyhjää, ja äänestäjien tehtäväksi jää päättää, keillä ehdokkailla muut tuolit täytetään. Äänestäjien kannalta kympin kysymys onkin, keitä muita eduskuntaan valitaan Jussin lisäksi.

Se, että eduskuntaan voisi tulla valituksi ”Jussin äänillä” on joka tapauksessa virheellinen käsitys. Puheenjohtajamme vanavedessä valittavien järjestyksen ratkaisee nimenomaan ehdokkaiden oma äänimäärä. 

Jokainen puolueelle annettu ääni on puolestaan tärkeä, koska sen kautta ratkeaa vaalipiirissä saavutettavien eduskuntapaikkojen kokonaismäärä.

Lähdin eduskuntavaaleihin alun perin siksi, että katson puolueemme tarvitsevan toimintakykyistä väkeä uudessa tilanteessa. Olen ollut politiikassa taustatahona jo pitkään. Motivaationi on erinomainen, en päästä itseäni vähällä, ja haluan tehdä kanssanne tulosta.

Toivon luonnollisesti valituksi tuloa. Koska pääehdokkaan kova kannatus tasoittaa muiden ehdokkaiden äänimääriä, valintani voi mennä täpärälle. Siksi jokainen ääni on tärkeä, jopa ratkaiseva.

Puolueemme kannatuskasvu kampanja-aikana on seuraus kovasta vaalityöstä ja siitä, että vastaamme kansalaisten viestiin. Myös poliittiset ohjelmamme ovat paremmassa iskussa kuin koskaan. Kansalaiset voivat luottaa siihen, että pysymme linjoillamme. Oman vaalikirjani voi lukea täältä.

Puolueemme on uudistunut ja pessyt kasvonsa, ja edessä on äänten uusjako.

On tärkeää antaa ääni tavalla, jolla se kuuluu eduskunnan suuressa salissa järjen ja realismin puolesta.

Meillä on vaikutusvaltaa, vaikka oppositiossa olisimmekin, sillä todellinen valta on aina sillä, jota vältellään ja sensuroidaan eniten. Meitä kuuntelevat herkällä korvalla nykyisin kaikki. Meidän kauttamme voi pakottaa muut puolueet noudattamaan parempaa politiikkaa.

Toivon suomalaisten tekevän päätöksiä, joiden turvin he voivat luottaa siihen, että heidän asioitaan ajetaan ja heistä välitetään kaikissa, niin taloudellisissa, sosiaalisissa, asuntopoliittisissa kuin ulkoiseen turvallisuuteenkin liittyvissä asioissa.

Käytä äänesi!


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

2. huhtikuuta 2019

Politiikan hullut päivät vai 3 + 1 -päivät?


Haamukin on huomannut, että politiikan hullujen päivien tilalle pitää saada 99-päivät.

Politiikan eliittitavaratalossa ovat pyörineet jo pitkän aikaa niin sanotut vihervasemmistolaiset päivät.

Haamu on käynyt kalistelemassa kahleitaan, ja historian siipien havinaa on kuultu, vähän niin kuin eräskin epäonnistunut taloustieteilijä kuvasi tuotoksiaan: Aave vaeltaa Euroopassa, kommunismin aave.”

Ei ole myöskään ihme, että hienostoaatteen tavaratalo sukeltaa, ja haamulla ovat lakanat liekeissä. Siksi olisi aika tarjota vaihtoehto myös hallituksen politiikalle.

Me täällä Perussuomalaisten Helsingin piirissä toivomme, että tulevista vaaleista voitaisiin tehdä jäsenille eli asiakasomistajille ja kaikille muillekin politiikan kuluttajille niin sanotut 3 + 1 -päivät.

Tavoite on saada Helsingistä eduskuntaan kolmen edellisissä vaaleissa tulleen paikan lisäksi yksi lisäpaikka. Ehdokaskattauksemme on uudistunut, kun politiikan ja yhteisvastuun sikseen jättäneet ovat väistyneet.

Me perussuomalaiset olemme solidaarisia, ja huolehdimme myös läheistemme elannosta.

Hyödynnä siis PS-etu, hyvä toveri, ja käy äänestämässä. Saat bonusta ja äänitorven itsellesi eduskuntaan. Osuihan ajatukseni myös suvaitsevaisuuden prismaan?

Tavoite on markkinatutkimusten valossa toiveikas, mutta ei se mahdoton ole. Näissä vaaleissa ratkaistaan nyt Suomen suunta: jatketaanko sukeltamista, vaikka pohja on jo saavutettu, vai olisiko aika palauttaa järki kansallisvaltiomme johtoon.

Mitään ei kuitenkaan halpuuteta, ei varsinkaan Suomea eikä suomalaisia, kuten tehtävänsä jättänyt hallitus.

Sanomme kuin kilpailijamme, titta på priset. Sekään ei väitä mitään halvaksi vaan ainoastaan kehottaa katsomaan hinnan päälle. Näin kannattaa tehdä etenkin maahanmuutto- ja ilmastonsuojeluasioissa.

Näissä vaaleissa ratkaistaan ennen kaikkea, ovatko edessä uppoavan tavaratalon Galna Dagar vai asiakasomistajaetua suomalaisille tarjoavat 3 + 1 -päivät.

Vertaile siis ja valitse. Kilpailuta ja kerrytä tiliäsi. Jäsenenä saat jäsenetuja sekä lehden, jonka voit toki noutaa myös tapahtumistamme eri puolilta kaupunkia! Olen äänestäjien tavattavissa vaalikojuilla ja useimmissa tempauksissamme.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki

1. huhtikuuta 2019

Korrektia korruptiota – Miksi en mainosta valtamediassa?


Haluanko edustaa kansaa Suomen eduskunnassa? – Mikä ettei. Sehän on suorastaan kutsumukseni ja velvollisuuteni.

Miksi en sitten mainosta vaaleissa ja valtamediassa (puolueen omaa vaalimainontaa lukuun ottamatta)? – Mietitäänpä vähän.

Rakastatko mainoksia tai pidätkö siitä, että elokuvan katselu kesken kaiken katkaistaan ja joudut seuraamaan kaupallisia tiedotteita?

Entä pidätkö tärkeänä postiluukusta tulvivia mainoksia tai katukuvaa kaunistavia banderolleja?

Valitaanko eduskuntaan paras mainos vai osaava ja tekevä ehdokas?

Siitä päättävät tietenkin äänestäjät. Tarjoan kuitenkin äänestäjille vaihtoehdon. Äänestäjät voivat olla kauttani osoittamassa, että eduskuntaan selviytyy ehdokas, joka ei pyri ostamaan kannatustaan vaalirahoituksella, medianäkyvyydellä eikä valtamedian mainostilasta vaatimalla rahalla.

Tavoittelen valituksi tuloa vain omilla ansioillani ja omalla kampanjallani, joka perustuu vapaaehtoistyöhön. Arvelen myös, että Perussuomalaisella puolueella ei ole paljoakaan ”rahalla ostettavissa olevia äänestäjiä”. Olemme arvopuolue, ja meillä painaa sisältö. Mainosten sijasta tarjoan tuotteena itseni.


Ehdokkaat ostetaan ennen vaaleja vaalimainontaa rahoittamalla

Mistä sitten moinen mainosvastaisuus? – En vastusta mainontaa sinänsä vaan mielikuvallisuutta, joka ehdokkaista luodaan mainonnalla. Käyn vastustamaan myös korruptiota.

Korruption tutkija Anders Blom väitteli jokin aika sitten Turun yliopistossa tohtoriksi etujärjestöjen harjoittamasta lobbauksesta (katso myös hänen kirjaansa Veljeskunta). Blomin mukaan kansanedustajiin käytetään vuosittain uskomattomia summia mielipiteiden pehmittämiseksi ja voitelemiseksi.

Tutkimuksen mukaan kaikkein kannattavinta on ostaa edustaja ennen valintaa: vaalirahoituksella. Tämän osoitti myös Kehittyvien Maakuntien Suomi ry (KMS). Professori Esko Riepulan ja tutkija Petri Koikkalaisen kirjan Näin valta ostetaan mukaan se oli Kepun ja Kokoomuksen yritys luoda maahamme pysyvä korruptiojärjestelmä.

Meitä perussuomalaisia haukutaan estoitta populisteiksi, sillä takanamme ei ole korporaatioita (työmarkkinajärjestöjä) kuten vasemmistolla, ei maataloutta niin kuin Kepulla, ei kauppaa eikä teollisuutta kuten Kokoomuksella eikä ympäristöliikettä kuten Vihreillä. Kristillistenkin takana sanotaan olevan jotain. Näille puolueille tulvii rahaa ovista ja ikkunoista. Talouselämä ja intressipiirit maksavat heidän mainoksensa. Ja luovat sitä kautta koko ehdokkaan.

Firmat ja yksityishenkilöt sitouttavat ehdokkaat ennen vaaleja rahoittamalla vaalimainontaa, ja mainonnalla puolueet ostavat kannatuksen äänestäjiltä. Valtamedia puolestaan kätilöi ääniä omille suosikeilleen valikoivalla journalismilla: jakamalla ilmaismainosta toimituksellisin keinoin julkisuudessa. Olet kai huomannut, miten lehdet ja sähköinen media täyttyvät toimitusten suosikkien haastatteluista ja bloginostoista.

Meillä perussuomalaisilla on takanamme ja tukenamme vain vahva poliittinen agenda ja toivon mukaan myös kannatus. Sitä on tapana sanoa demokratiaksi.

Olen Perussuomalaisissa juuri siksi, että puolueemme kautta voi edistää kansanvaltaa vailla sitoutumista etujärjestöihin, taloudellisiin etupiireihin tai muihin lahkoihin. Nyt on tärkeää edistää ja valvoa kansallista kokonaisetua eikä intressiryhmiä. Siksi kaikkien pitäisi kulkea järki edellä.

Olen aina sanonut, että puolueemme kautta voi edistää nimenomaan filosofista ajattelua, sillä meitä eivät rajoita poliittisen korrektiuden pidäkkeet. Tätä piirrettä toiminnassamme moititaan milloin milläkin nimellä, mutta oikeasti takana on vain julkinen järjen käyttö, jota Sokrateskin harjoitti.

No, eihän vaaliavustuksissa vikaa ole ehdokkaiden näkökulmasta. Itse en voisi kuitenkaan ottaa järjestöjen enkä yritysten avustuksia vastaan, sillä hyvän kansanedustajan pitää voida tehdä ratkaisuja omalta pohjaltaan ja kansallisen kokonaisedun näkökulmasta.


Kansallinen etu egotrippien edelle

Nyt ei ole totisesti etukäräjöinnin aika. Kansallisen edun kannalta kohtalokasta on, jos eri yhteiskuntatoimijat ja osapuolet keskittyvät kaivelemaan omaa napaansa ja kiskovat köydestä kukin omaan suuntaansa.

Vastuullisen poliitikon ei pidä myöntyä intressiryhmien edessä vaan puolustaa suomalaista yhteiskuntaa lyhytnäköisen follow the money -ajattelun sijasta. Se on vastuullisuutta ja rehellisyyttä, kuten sekin, ettei luvata mitään, mitä ei voida pitää.

Itse toimin urheilijan logiikalla, en dopingilla, ja puolustan maatani kilpailemalla reilusti omassa joukkueessani.

En mainosta, koska

1) äänestäjät eivät yleensä pidä mainoksista,

2) mainokset luovat harhakuvia ehdokkaista,

3) niitä tarvitsevat vain ehdokkaat, jotka eivät muuten pärjäisi,

4) mainosten mainostusluonne jo sinänsä paljastaa, että kyse on manipulaatiosta,

5) mainosrahat saava valtamedia suhtautuu kielteisesti jopa niihin, jotka maksavat itse mainoksensa, kuten Donald Trumpiin,

6) mainostaminen rikastuttaa valtamediaa, joka kohtelee perussuomalaisia brezhneviläisesti,

7) valistuneet kansalaiset osaavat nykyisin itse hakea mieleisensä ehdokkaan eivätkä tarvitse mainontaa.

Sivumennen sanottakoon, että valtamedia ei ole suonut minulle minuuttiakaan ilmaismainosta haastattelujen eikä TV-esiintymisten muodossa, vaikka valtamedian suosikeille näkyvyyttä myönnetään kyllä tuntien mitoilla niin, että kissavideot kalpenevat.

Tilanne ei toisaalta haittaa minua lainkaan. En voi nytkään astua kotoani kadulle ilman, että joku tulee sanomaan tuntevansa ajatukseni sosiaalisesta mediasta! Todellinen julkkis ei olekaan sellainen, joka esiintyy joka päivä televisiossa tai Helsingin Sanomissa, vaan sellainen, joka tunnetaan siitä huolimatta, että emme esiinny juuri koskaan missään.

En mainosta valtamediassa siksikään, että valtamedia on suhtautunut penseästi kaikkiin perussuomalaisiin. Olisi moraalisesti väärin tukea rahallisesti tahoja, jotka pelaavat vispilänkauppaa muiden puolueiden kanssa.

Vaalit ovat politiikan verkkokauppa, jonka markkinaosuus nousee. Tämä vaali tarjoaa kansalaisille hyvän keinon osoittaa sosiaalisen median voiman. Näen vaalin kokeena siitä, kuinka pitkälle somen dynamo riittää, ja koehenkilönä käytän itseäni. Osallistua voitte äänestämällä!


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Filosofi, sosiaalipsykologi
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki