30. huhtikuuta 2019

Homo homini lupus est


Kun Sdp:n kansanedustajaksi vasta valitun Hussein al-Taeen taustalta paljastui hänen taannoin julkaisemiaan vihapuheita, joita voidaan hyvinkin sanoa rasistisiksi, onko tapauksen merkitys hänen valehtelussaan? Ei ole.

Kerrataanpa asioita hieman. Martti Ahtisaaren konfliktinratkaisutoimistossa CMI:ssä ilman mitään tutkintoa tai osoitettua pätevyyttä työskennellyt ja Irakista pakolaisena maahamme tullut rauhankyyhky Hussein al-Taee valittiin Sdp:n kansanedustajaksi Uudeltamaalta.

Pian tämän jälkeen Sdp:n entinen jäsen ja niin ikään pakolaisena maahamme tullut kurdi Anter Yaşa paljasti, että al-Taee oli haukkunut muun muassa juutalaisia ja homoseksuaaleja jyrkin äänenpainoin Facebookissa. Yaşa on sama henkilö, joka vuoti aikoinaan julkiselle sanalle myös Aleppon lelusalakuljettajana toimineen syyrialaistaustaisen Rami Adhamin jihadistiyhteydet, ja molemmat katosivat pian Sdp:stä.

Olennaista asiassa on, että kaikki keskenään riitelevät henkilöt ovat maahanmuuttajia ja saman poliittisen viiteryhmän, eli Sdp:n, entisiä tai nykyisiä jäseniä.

Tapauksella on merkitystä, sillä se osoittaa identiteettipolitiikkana esiintyvän ja perusluonteeltaan etnisen eturyhmäpolitiikan ja vähemmistöpolitiikan kaksinaismoralismin ja rasistisuuden.

Muiden muassa Perussuomalaisten Suomen Uutiset sai tietää al-Taeen edesottamuksista jo ennen vaaleja, mutta herrasmiesmäisesti lehti ei tehnyt asiasta juttua, vaikka tai koska sillä olisi ollut vaikutusta vaalitulokseen tai ehdokkuuteen. Perussuomalaisten lehteä olisi luultavasti syytetty vaaleihin vaikuttamisesta tai propagandasta.

Kun asia tuli julki vaalien jälkeen, sekä Sdp että al-Taeen sosiaalidemokraattinen työnantaja CMI pyrkivät pesemään tahroja itsestään. Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman koetti haudata asian vaikutuksettomana junttaamalla sen loppuun käsitellyksi. CMI turvautui tyypilliseen demariratkaisuun, eli sensuuriin: al-Taeen poistamiseen Internet-sivuiltaan.

Tässä valossa al-Taeen oma valehtelu on vähäpätöinen tekijä. Moni ei varmaan odottanutkaan huhujen lähdettyä liikkeelle al-Taeelta mitään muuta kuin kieroja valeita.

Olennaista asiassa on sen merkitys politiikan koko kuvalle.

Tapaus osoittaa, kuinka tekopyhää antirasistisena esiintyvän ja muita puolueita vihapuheesta syyttelevän Sdp:n toiminta on.

Tapaus osoittaa, kuinka julmasti tiettyjä vähemmistöryhmiä edustavat ryhmittymät kohtelevat toisia vähemmistöjä käyttäessään hyväkseen omaa näennäistä uhristatustaan ja mukasorrettua asemaansa.

Ja tapaus osoittaa tavan, jolla etu- ja viiteryhmäpolitiikan taakse suojautumaan pyrkivä rasismi hyödyntää moraaliposeerausta ja moraalikarisman tavoittelua sosiaalisen pääoman markkinoilla.

Varsinainen opetus asiassa on poliittiselle vihervasemmistolle ja huvitteluliberaalille porvaristolle siinä, että nationalismi kuuluu olennaisesti kaikkien kansallisten ja etnisesti jäsentyneiden ryhmittymien olemukseen niiden yhtenä edunvalvontamuotona. Asiaa ei muuta muuksi se, että muslimien harjoittama nationalismi esiintyy länsimaissa (toistaiseksi) vähemmistönationalismina.

Etniseen jäsentymiseen perustuvassa etnonationalismissa ja siihen liittyvässä rasistiseksi sanotussa edunvalvonnassa ei ole mitään outoa, vaan ne perustuvat kansojen itsejärjestymiseen ja tehokkuuden tavoitteluun populaatioiden tuottoalueilla.

Monien pettymykseksi joudun sanomaan, että al-Taeen toiminnassa ei ole mitään yllättävää, uutta eikä myöskään mitään moralisoimista. Tätä en tosin totea puolustaakseni hänen kannanottojaan vaan selittääkseni niiden syntyä tieteellisesti.

Nimenomaan rehellisyyden nimissä ja rehellisyyden tukemiseksi voisi vaatia, että al-Taee saisi sanoa omat rasistiset mielipiteensä täysin avoimesti ja vailla rangaistusten uhkaa, sillä juuri näin hän voisi toteuttaa vilpittömyyden hyvettä. Kansalaiset puolestaan saisivat tietää, mitä hän oikeasti edustaa ja millaisia näkemyksiä politiikassa esiintyy.

Se on yhteiskunnallisen totuuden tavoittelun kannalta tärkeää ja tiedon muodostamisen näkökulmasta välttämätöntä. Vapaiden assosiaatioiden menetelmä olkoon totuuden tae myös politiikassa.

Sdp:n tulisi joko tunnustaa, että rasismi kuuluu kaikille, tai pyrkiä kiillottamaan kilpeään erottamalla al-Taeen ryhmästä. Vähintäänkin tulisi epäillä ehdokassopimuksen rikkomista, sillä Sdp vaatii ehdokkailtaan sitoutumista pidättäytymään kaikenlaisista rasistisilta vivahtavista kannanotoista. Asian mahdollinen oikeuskäsittely taas on kokonaan oma lukunsa, johon en ota kantaa, sillä tuomioistuimet antavat muutenkin ratkaisuja kuin hedelmäpelit. Sen sijaan arvioin asiaa politiikan tutkimuksen näkökulmasta.

Kunpa ihmisiltä löytyisi edes suden humanismia.

Nuo maassamme kiistelevät pakolaistaustaiset rikastuttajat ovat tietenkin meidän perussuomalaisten mitä parhaita vaalityöntekijöitämme, joten kiitokseni heille toiminnasta, joka valaisi asioita.

En sano enkä toivo, en syytä enkä moiti, mutta spekuloin, että jos Sdp erottaisi al-Taeen ryhmästä ja hän siirtyisi rasistiksi määriteltynä meidän Perussuomalaisten ryhmään, Perussuomalaisista tulisi suurin eduskuntapuolue, jolle kuuluisi myös hallituksenmuodostajan tehtävä. Näin al-Taeesta tulisi todellinen hallituspolitiikan Topper.

En pidä tällaista mahdollisuutta tosin millään tavoin toivottavana, sillä meillä Perussuomalaisissa vastaavaa vihanhallintaongelmaa ei ole, eikä toivottavasti tule. Meillä myös pärjätään muuten.

Mutta siitä olen varma, että jos joku perussuomalainen olisi paljastettu vihapuheesta, hänet olisi jo lynkattu julkisen sanan toimesta, pakotettu eroamaan eduskuntaryhmästä, syyte nostettu ja tuomio kirjoitettu eduskunnan jäsenyydestä erottamista varten.

Sen sijaan nyt muut puolueet ovat hipi hiljaa ja antavat Sdp:n oikoa sotkujaan, ja lehdistö hyväksyy selitykset, kiittää toista maahanmuuttajaa Anter Yaşaa hyvin tehdystä paljastustyöstä ja poistaa uutisistaan hänen esille tuomansa al-Taeea koskevan todistusaineiston.

25. huhtikuuta 2019

Taaskaan ei saa antaa vihalle valtaa


Länsimaisille ihmisille tuli jälleen hyvä tilaisuutensa osoittaa, kuinka pidättäydytään antamasta vihalle valtaa, kun ISIS-järjestöön kuuluneet muslimiterroristit tappoivat 321 viatonta ihmistä ja haavoittivat useita satoja pääsiäisen aikaan Sri Lankassa.

Toimittaja Niina Huuhtanen toteaa Iltalehden jutussa, että [k]ansainvälisen politiikan tutkijan mukaan maassa on lisääntynyt viime vuosina ennakkoluuloisuus muslimiväestöä kohtaan.

Turun yliopistosta löydetty tutkija Milla Vaha selittää nerokkaassa analyysissään, että [m]uslimiväestö on ollut ahtaalla jo sisällissodan aikana. He ovat olleet aina pieni vähemmistö ja osaltaan ehkä muiden kansanosien sortama. En tiedä, näkyisikö taustalla maailmalla yleisesti vallitseva muslimiviha, joka on mahdollisesti eskaloitunut Sri Lankassa.

Millan näkemystä ei voi parodioida.
Milla kainostelee akateemisessa aprikoinnissaan aivan turhaan, sillä kyllä hän tietää: terrorismissa on selvästikin kyse muslimivähemmistöä vastaan suunnatusta vihasta.

Intersektionaalisen feminismin ja identiteettipoliittisen etu- ja viiteryhmäajattelun mukaan syy väkivaltaan on aina valtakulttuurina esiintyvän enemmistön. On siis tärkeää, että muslimiväestöä ei häiritä ja he saavat rauhassa räjäytellä kristittyjen kirkkoja, jotta he eivät radikalisoituisi. Analyysin loogisuus puoltaa feminististen naistutkijoiden ja tutkijanaisten saamista entistä enemmän johtavaan asemaan mediassa, politiikassa ja yliopistoissa.

Lehdissä on murehdittu laajalti, että muslimit tappoivat iskuissa Tanskan rikkaimman miehen kolme lasta. Tanska olikin ennen rikas maa, mutta jatkuvan rikastamisen tuloksena rikkauden malja on valahtanut yli, eikä rikkaus kuulu enää vain harvoille vain kaikille. Ikävä kyllä, juuri kukaan ei näytä harmittelevan, että myös iskuissa uhriutuneet muslimit olivat ”rikkaan maustekauppiaan poikia ja myös Fatima räjäytti itsensä ja lapsensa.

Ainakaan marxilainen luokkateoria ei riitä selittämään terrorismin syytä, sillä terrori ei näytä johtuvan köyhyydestä vaan aidosti rikkaudesta, ehkä myös jostakin ideologisesta syystä, mutta mistä?

Nyt on tärkeää, että uskontoaan saa harjoittaa rauhassa kenenkään häiritsemättä.

Tapauksen kautta erottuu jälleen se tosiasia, kuinka vaarallista toisen posken etiikkaa harjoittava kristinusko on nähdessään Paratiisin asiaintilana, jossa lapset leikkivät kyykäärmeiden koloilla.

Ilta-Sanomat puolestaan kirjoittaa anonyymissa pääkirjoituksessaan, että [l]evottomuuksia ehkäistäkseen viranomaiset sulkivat Sri Lankan suosituimmat sosiaalisen median alustat iskujen jälkeen. Toimi rajoittaa ilmaisunvapautta mutta todennäköisesti säästää ihmishenkiä.



Hyvästä tarkoituksesta huolimatta on epäiltävä, että lehti on antanut pelolle vallan. Lontoolaisesta King’s Collegesta puhelimitse tavoittamani islamin asiantuntija Karri Kirkkovene korostaa sitä kauheaa mahdollisuutta, että ihmisten sallittaisiinkin esittää mielipiteensä vapaasti. Näinhän (1) kansalaiset voisivat vastustaa islamin leviämistä poliittisesti, (2) muslimit eivät pääsisi länsimaihin lainkaan radikalisoitumaan ja (3) siten säästettäisiin vielä enemmän ihmishenkiä!

Analyysin kirkkaus vei tämän tekstin kirjoittajalta jauhot suuhun, mutta päätin kuitenkin rohkaistua esittämään näkemykseni tässä poikkeuksellisen sävyisessä jutussani.

On selvää, että vihapuheen vastainen taistelu edellyttää viranomaisilta päättäväisiä toimia. Iltalehden pääkirjoitustoimittaja Juha Keskinen osuukin oikeaan todellisia vastuun kantajia etsiessään ja vaatiessaan, että viranomaisten täytyy olla valppaina kaikkialla. Vaikka onkin syytä kysyä sitä, miten tämä oli taas mahdollista, toivoa ei ole syytä heittää, sillä [k]aikkien näiden asioiden jäljille on mahdollista päästä.

Synkimmälläkin pilvellä on siis kultareuna, ja asiassa ollaan ikään kuin oivalluksen kynnyksellä. On tosin kysyttävä, miksi iltapäivälehtien toimittajat mainitsevat tappajien olleen muslimiterroristeja, sillä heidän tekemiään terrori-iskujahan on nähty ennenkin. Juuri tämän tapaisessa keskustelun radikalisoitumisessa näkyy valvonnan puute ja esimerkiksi vihapuhepoliisi Keijo Kaarisateen keinotekoinen poistaminen keskuudestamme.

Terrorin arvet kyllä aikaa myöten unohtuvat, mutta viha murentaa yhteiskuntaa pysyvästi, joten rakkautta someen, Suomen kansa. Sananvastuuta myös lehdistölle, sillä mielenilmaukset vihapuhetta vastaan eivät ole koskaan väärin!

Vaikka [t]errorismin vastainen työ vaatii tehokkaita keinoja poliisityössä ja tiedustelussa, ei ole syytä unohtaa inhimillisyyttä, humanismia eikä leikkisyyttä. Iltalehti kirjoittaakin kohtalouskoa tunnustavassa otsikossaan, kuinka suomalaiset Satu ja Pekka välttivät Sri Lankan iskujen pääpaikan, pommiin nukkuminen saattoi pelastaa – ’Tässä oli suojelusta mukana’.

Myös laatujournalismi puree. Aamulehdessä julkaistiin 24.4.2019 filosofian tohtori Arvo Pohjalaisen kirjoitus ”Akateeminen sivistys on paras ase sananvapauspopulismia vastaan”. 

Oikeistopopulistiset ääriliikkeet sanovat, että sen selvittämiseksi, ketkä sinua oikeasti hallitsevat, ota selvää, keitä sinun ei pidä arvostella. Sen sijaan todella sorrettujen vähemmistöjen ja intersektionaalisuuden näkökulmasta sinun pitäisi ottaa selville, ketkä arvostelevat sinua itseäsi saadaksesi tietää, ketkä hallitsevat sinua.


Arvo Pohjalainen puolustaa aidosti sorrettujen sananvapautta barbariaa vastaan.

Aiheesta aiemmin täällä:

Parodiahorisontin ylityksiä yliopistoissa

16. huhtikuuta 2019

Vahvoja suosituksia


Aluksi pari sanaa vaalituloksesta. Kannattajani ovat valitelleet ja akateemiset vastustajani iloinneet vaatimattoman äänisaaliini vuoksi. Lähes 700 ääntä oli kuitenkin omasta mielestäni huippusaavutus äänestäjiltä, jotka ylipäänsä ovat pystyneet kestämään minua ja juttujani!

Äänikuninkaan puhdistettua pöydältä yli 30 000 ääntä, saadaan muiden miesehdokkaiden vertailukelpoinen henkilökohtainen äänimäärä kertomalla toisten äänet 2,5:llä.

Esimerkiksi Tom Packalénin äänet romahtivat vuoden 2015 vaalien yli 5000 äänestä noin 2000 ääneen, joilla pääsi nyt viimeisenä läpi Helsingissä. Varasijalle päätyneen Mika Raatikaisenkin äänet leikkautuivat lähes puoleen entisestä.

Sen sijaan kaikki omat ääneni ovat uusia, joten tulos on tässä tilanteessa erinomainen. Olin yksi piirimme harvoista nousijoista. Normaalissa tilanteessa tällä kannatuksella voisi päätyä kaupunginvaltuustoon. Koska naisehdokkaita oli listallamme miehiä vähemmän, he äänten keskittymisen vuoksi nousivat kärkisijoille johtuen vaalissa puhaltaneesta turbulenssista.

Myös muuta kommentoitavaa löytyy. Sellainen poliitikko, jolla ei ole laajaa kannatusta, ei ole tietenkään poliitikko vaan yksityisajattelija, eli filosofi. Ja sehän minä joka tapauksessa olen.

Myönnän toki, etten ole ollut niin sanottu optimaalinen ehdokas. Sillä tarkoitetaan henkilöä, joka vastaa täydellisesti puolueesta vallitsevaa mielikuvaa ja joka on puolueensa eräänlainen peilikuva. Heitä ovat ääniharavat. Koulutukseni oli kai kunnossa, samoin Internet-näkyvyys. Oli radio-ohjelmia, kampanjasivut ja vaalikirja. Mutta puuttuvia elementtejä jäi liikaa.

Niitä olivat viisinumeroinen vaalikassa, valtamedian suosio ja ilmaismainos TV-julkisuudessa, organisoitu tukiryhmä ja aiempi vaikuttaminen kuntapolitiikassa. Lisäksi persoonassani on liiaksi salamanterin väriä voidakseni saavuttaa miljoonia ääniä. Myöskään niin sanotuilla dosenttiäänillä ei massakannatusta voi hankkia, vaan se voi tulla vain demaritelevisiota kotisohvillaan katsovilta laajoilta kansanjoukoilta.

Eräs selitys on, että ehdokasprofiilini meni liiaksi päällekkäin Mestarin kanssa. Kansalaiset valitsevat kahdesta samanlaisesta pastillirasiasta tuotteen, joka tarjoaa kylkiäisenä jotakin ekstraa, kuten sen, että hän on kaikkien pastillirasioiden puheenjohtaja.

Äänet on joka tapauksessa syytä antaa aina joillekin poliittiselle asiasisällöille eikä vain henkilöille, kuten vaaleissa usein käy. Muutoin politiikka personifioituu ja mielikuvallistuu.

Poliittiset valinnat ovat voimakkaasti klusteroituneita, eli vaikuttaminen tapahtuu henkilöityneiden teesien kautta, eikä siinä ole sijaa millekään filosofeinneille. Näin kansa saa aina itsensä näköisen eduskunnan, ja sehän se on eduskunnan olemus ja rooli.

Lisäksi Helsingin vaalipiiri on meille poikkeuksellisen haasteellinen (Vihreät 23,5 %, Perussuomalaiset 12,3 %), mutta en mene nyt syvemmälti siihen. Kansa on antanut asiantuntijalausuntonsa. Poliittisten vastustajiemme kannalta voi olla armeliastakin, etten ole heidän kiusanaan eduskunnassa. Muut hoitakoot järkipuheet ja lehdistö heidän skandalisointinsa.

Omalta kannaltani tulos tuntuu vapauttavalta. Kun ikää on 52 vuotta, täytyy miettiä tarkoin, miten jäljellä olevan elämänsä käyttää. Tiedän toki poliitikkoja, jotka ovat ikuisia pyrkijöitä, mutta heidän osansa ei ole houkutteleva.

Olen siis tuloksen johdosta kiitollinen. Vapauksia on nyt enemmän kuin kansanedustajan tehtävässä. Se onkin nykypäivänä vaikea, kun mitään myönteistä jaettavaa ei ole.

Tällaisessa tilanteessa jokaisen vastuullisen poliitikon on vaikea yhtä aikaa pitää sekä kannatuksensa että lupauksensa. Niin avautuu tie siihen todelliseen populismiin. Esimerkiksi kelvatkoon vihreiden kansanedustajaksi valittu Pirkka-Pekka Petelius, joka koomikkona on nyt politiikanteon symbolinen kuva.

Ja sitten aivan toiseen asiaan. Mielipideilmaston muutos takaisin rationalistisille raiteille jää Perussuomalaisten tehtäväksi. Siksi esitän vahvan suosituksen.

Ainoa meille aatteellisesti mahdollinen hallituspohja voitaisiin koota meitä pienempien puolueiden, Kokoomuksen ja Kepun, kanssa. Kuitenkin myös tämän koalition edellytykset ovat jo koetellut. Vasemmiston tai vihreiden kanssa yhteistyöstä ei tule mitään, ja krisuista ei ole hyötyä edes tilkkeinä.

Monia saattaa houkuttaa uhrautuminen Suomen talouden puolesta ja ryhtyminen tukipilariksi oikeistohallitukseen. Siinä meille tulisi kuitenkin pelkkä vähemmistöosakkaan tai äänettömän yhtiömiehen rooli.

Niinpä Perussuomalaisten kannattaa itse hakeutua oppositioon, kun neuvotteluista myöskään Antti Rinteen kanssa ei tule todennäköisesti mitään. Rinne ei lähde hallitukseen ilman Vasemmistoliittoa, sillä Sdp:ssä pelätään kannatusvuotoa vasemmalle. Vasemmistoliitto taas ei sovi meidän kanssamme mihinkään, kuten eivät Vihreät ja Rkp:kään.

Vasemmiston ja Kokoomuksen hallitus on Suomen tuho, mutta meidän perussuomalaisten ei tule mennä sellaiseen hallitukseen, jossa tuloksena olisi meidän oma tuhomme ja sen lisäksi myös Suomen tuho.

Ihmisiä on kahdenlaisia: niitä, jotka uhraavat periaatteensa uransa vuoksi, ja meitä, jotka uhraamme uramme periaatteidemme vuoksi.

Antaa muiden puolueiden kantaa nyt vastuu kaikista ongelmista, joita ne ovat maallemme vuosien saatossa aiheuttaneet. Vain pari lyhyttä esimerkkiä. Sote-kortti on Musta Pekka, joka putoaa uuden hallituksen käsiin. Sosiaali- ja terveydenhuolto-organisaatioita on purettu jo niin paljon, että perääntymistä ei ole. Kun kaikki muut puolueet haluavat yhteiskuntakritiikkiä edustavan vihapuheen sisällyttämistä rikoslakiin, meillä perussuomalaisilla ei voi olla mitään yhteistä niiden kanssa.

Siksi näen ainoana järkevänä vaihtoehtona vetäytymisen vapaaehtoisesti oppositioon, jolloin meitä ei voida ajaa sinne. Hallitusneuvotteluja kannattaa käydä vain sen verran, että kansalaisille ja muille puolueille käy selväksi, mitä edustamme ja kuinka vaikeaa muiden puolueiden on päästä mihinkään sopimukseen ilman meitä, jotka hierrämme kivenä muiden puolueiden kengissä.

Minulle on sitä paitsi käynyt selväksi, että hallituspohjasta on juoniteltu ja sovittu muiden puolueiden kesken jo viime syksynä siltä varalta, että Perussuomalaiset nousevat kärkisijoille. Reilua?

Menneen maailman poliitikot taistelevat silloin, kun he ovat voitolla, ja neuvottelevat vain pakon edessä. Me taas taistelemme silloin, kun olemme tappiolla, ja neuvottelemme reilusti ollessamme voitolla.

Lopuksi vielä vaalitulosta koskeva filosofointi. Sokrates halveksui demokratiaa, jonka uhriksi hän joutui (ja osin itse asettui) osoittaakseen, että kansanvalta voi toimia vastoin omia periaatteitaan. Lisäksi hän piti erään oppilaansa suurimpana riskinä sitä, että hänestä tulee kansan rakastaja, eli kerjäläinen muiden oville. Sitä en halua itse olla.

Demokratia, varsinkin sosiaalidemokratia, on hyvä hallintomalli vain, jos kansalaiset tietävät, mikä on heidän oman etunsa mukaista ja mikä on heille parhaaksi. Mutta kun eivät tiedä, ja sen voi lukea myös vaalituloksesta.

Omasta asemastani sen verran, että en piittaa, vaikka akateemiset tai jotkut muut viiteryhmäni viskaisivat minut susille, sillä olen mieluummin yksin oikeassa kuin muiden kanssa väärässä.

Kaikki sitä paitsi tietävät, että myös demokratia on pelkkä surkea feikki. Vaihtoehtona kohtalokkaalle suoralle demokratialle ei edustuksellinen demokratia tarjoa edes valistunutta harvainvaltaa vaan despoottien oligarkiaa.

Demokratia ei vallitse siksi, että se olisi hyvä hallintomalli, vaan koska se on vähiten huono. Totean nyt saman kuin toisessa väitöskirjassani (s. 171), jossa ratkaisin hyvän yhteiskunnan ongelman. Hyvä yhteiskunta on epätodennäköinen, sillä mikään yhteinen ei ole perimmältään kovin hyvää.

Aurinkoista kevättä ja hyvää pääsiäisen aikaa,

Jukka

15. huhtikuuta 2019

Gallupien kaatovaalit


Perussuomalaisten kannatus tuplaantui gallupien viime vuonna ennustamista luvuista, joten nämä vaalit olivat tuplatymäkät gallupien kaatovaalit!

Lämpimät kiitokseni kaikille puoluettamme ja minuakin äänestäneille! Kiitokset myös vapaaehtoista vaalityötä kanssani tehneille ja tukijoilleni ympäri maata.

Yksikään minulle annettu ääni ei mennyt hukkaan vaan päätyi vaalijärjestelmästämme johtuen valituksi tulleiden hyväksi, joten esitän kiitokseni myös heidän puolestaan ja toivotan onnea vaativassa työssään.

Ottaen huomioon puheenjohtajamme kahmaisemat yli 30 000 ääntä, sisältää 672 jäljelle jäänyttä miesehdokkaan ääntä (oma vertauslukuni 5234) tosi ison kasan ääniä. Siinä on enemmän kuin ne pelkät kaveriäänet, joten kyllä tämän kanssa kehtaa elää. Taakse jäi moni parempikin. Ja täytyihän sitä kerran elämässään vaalit kokea.

Muutama tuossa jo onnittelikin, ettei mennyt hyvä mies hukkaan, kun en tullut valituksi. Olin kuitenkin hakeutumassa eduskuntaan uhriutumisperiaatteella, joten eipä siitä olisi haittaakaan ollut. Mutta ei tarvitse myöskään koskaan pudota. Tuntui vain hyvältä ilmaista oma vaatimaton tukeni tärkeiden asioiden puolesta.

Tulosten analysoimisen jätän tällä kerralla muiden tehtäväksi.

Mikäli joku kysyy, missä olen, tiedoksi: olen joko tekemässä tutkimusta tai pyöräilemässä. Sillä olen todellinen kansan edustaja.

Luottamuksesta kiittäen,
Jukka

14. huhtikuuta 2019

”Naton vai Venäjän trolli?” ja muutamia muita erikoisia kysymyksiä


Aurinko on noussut, ja vaalihuoneistot ovat avautuneet. Vaalipäivä se on äänestäjän päälivaiva, joten käykäähän kopissa, niin saatte jännitystä elämäänne!

Kirjoitin pari päivää sitten kansalaisia askarruttavista ongelmista. Vaalikentillä liikkuessani olen kohdannut myös melko outoja tai erikoisiakin kysymyksiä. Vastaan tässä joihinkin.

KYSYMYS: Perussuomalaisia on väitetty Nato-myönteisiksi tai natottajiksi. Oletko Nato-trolli?

VASTAUS: Natoa koskevat mielipiteeni eivät ole laaditut ärsytyksen vuoksi, kuten väittämä esittää. Olen kannattanut jäsenyyttä Natossa jo Brezhnevin vuosista asti, ja tilanne olisi parempi, jos Suomi olisi Natossa. Sateenvarjo kannattaa avata ennen kuin sataa. Ykkösvaihtoehto tällä hetkellä olisi Suomen ja Ruotsin pysyminen nykytilanteessa. Jos Ruotsi liittyy, olisi Suomenkin liityttävä. En kuitenkaan aja Nato-jäsenyyttä aktiivisesti. Perusteluni voi lukea vaalikirjani luvusta 5.3. Neuvoisin jokaista suorittamaan iloiten asevelvollisuutensa Suomen Puolustusvoimissa, niin teidän ei tarvitse koskaan nähdä maassamme sotaa.

KYSYMYS: Muutamia perussuomalaisia on väitetty Venäjä-myönteisiksi. Oletko Venäjän myötäilijä?

VASTAUS: En ole Venäjän enkä minkään muunkaan maan myötäilijä. En suhtaudu suopeasti Venäjän nykyiseen hallintoon, joka rikkoi kansainvälistä oikeutta muun muassa miehittämällä Krimin niemimaan.

KYSYMYS: Mitä mieltä olet kannabiksen käytöstä ja huumehuoneista?

VASTAUS: Yhteiskunta ei voi antaa tukeaan miedoillekaan huumeille, sillä niiden käyttämisestä avautuu usein tie vahvempiin ja vaarallisempiin huumeisiin. Kannabiksen välittämisen takana pesii välitystoimintaan liittyvää isoa rikollisuutta ja omaisuusrikollisuutta. Huumehuone puolestaan on kummallinen käsite ja liittyy todellisuuspakoiseen kuplaan. Jos yhteiskunnan odotetaan tukevan rikollista toimintaa, asia on lähtenyt lapasesta. Kysyin kerran leikilläni Vihreiden vaalimökiltä anonyymisti, että psst, oisko teillä diilaa kamaa?, mutta he antoivat hyvin asiallisen vastauksen, että valitettavasti ei ole.

KYSYMYS: Eikö ilmastonmuutos ahdista teitä perussuomalaisia?

VASTAUS: Globaalit ongelmat vaativat globaaleja ratkaisuja. Siksi ei ole oikein, että Suomi tekee enemmän kuin muut maat. Kohtuuttomilla suojeluponnistuksilla nujerretaan hyvällä ilmastosuhteella toimiva teollisuutemme, jolloin se siirtyy enemmän päästäviin maihin. Näin ilmasto kärsii. Kannatan siis ilmaston suojelua, mutta sitä pitää toteuttaa tavalla, joka ei ole tappiollinen ympäristölle, kuten ankarien sopimusten ja direktiivien kanssa käy. Aiheesta enemmän vaalikirjani luvussa 12.

KYSYMYS: Oletko parisuhteessa ulkomaalaisperäisen kanssa, kuten Pekka Haavisto?

VASTAUS: En ole parisuhteessa tai naimisissa ulkomaalaisen kanssa, mikäli se nyt jaksaa ketään kiinnostaa. Ja mitäpä sitten, vaikka joku muu olisikin? Arvostelen maahanmuuttoa, koska haluan, että suomalaisten veronmaksajien varat jaetaan suomalaisille, eikä niillä elätetä vieraita kansakuntia. Kyse on maahanmuuton arvostelemisesta järjestelmätasolla eikä henkilökohtaisten suhteiden tasolla. Siitä on kyse, eikä mistään petipuuhista.

KYSYMYS (sormea heristellen): Sinä sivistynyt ihminen kuulut rasistiseen natsipuolueeseen, joten eikö sinua hävetä?

VASTAUS: Puolue, johon kuulun, ei ole rasistinen eikä natsistinen. Muutenkin olen ylpeä siitä, mitä teen. On oikein puolustaa Suomea ja suomalaisten asemaa tilanteessa, jossa valtavirtapoliitikot eivät välitä kansallisesta edusta ja ovat kääntäneet selkänsä suomalaisille ihmisille. Ei ole väärin vastustaa laitonta maahanmuuttoa, törkeitä väkivaltarikoksia, monikulttuuri-ideologian leviämisestä johtuvaa tarkkailun ja valvonnan lisääntymistä, valtamedian valheellisuutta, sensuuria, julkisia valheita, yhteiskuntakritiikin ja erimielisyyden väittämistä vihapuheeksi, demoralisaatiota, tieteen tarkoitushakuisuutta, tendenssitutkimusta, agendajournalismia ja pankkien valtaa. Olen kaiken tämän vastustamisesta pelkästään ylpeä ja saan siitä merkitystä elämääni.

KYSYMYS: Miksi väittelit toiseen kertaan tohtoriksi, eikö filosofia riittänyt?

VASTAUS: Väittelin myös valtiotieteiden tohtoriksi, sillä valtiomme on niin sairas, että se tarvitsee tohtoria, valtiotieteiden tohtoria.

KYSYMYS: ”Mitä teet kahdella tohtorinhatulla?

VASTAUS: Sain polkupyörääni kaksisilinterisen moottorin.

KYSYMYS (viitaten otteeseen ehdokasivultani): ”Mikäli on niin, että leijonien luolaan ei kannata lähettää lampaita, niin miksi Hankamäki?

VASTAUS: Siksi, että Hankamäki on kova luu: leijona lampaiden tarhaan.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa
Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki, 99

13. huhtikuuta 2019

Pääsylippu kuplettiin ”Orpo, Rinne ja Sipilä Halla-aholta sokeria lainaamassa”

Kevätauringon häikäistessä ja myötätuulessa kohti vaaleja.

Hyvät kansalaiset! Äänestyslipukkeenne on pääsylippu puhenäytelmään nimeltä ”Orpo, Rinne ja Sipilä Halla-aholta sokeria lainaamassa”.

Nimittäin samalla, kun meidän kannatuksemme prosentti prosentilta nousee, muiden laskee. Näin kannatuskäyrämme lähestyy myös Sdp:tä kuin tunnelin päästä tuleva valo, joka on lähtöisin toisesta vastaantulevasta junasta.

Muutamat demarit, kokoomuslaiset ja kepulaiset ovat vaaliteltoilla ilmaisseet lievää levottomuutta. Jos kansalaiset äänestäisivät Perussuomalaiset suurimmaksi puolueeksi ja Jussi Halla-ahon hallitustunnustelijaksi, mitä se sitten kannattaisi?

Vastaus: Perussuomalaisille annettu ääni pakottaisi kaikki muut puolueet peilin eteen ja tarkistamaan kantojaan perin pohjin.

On tärkeää, että paine esimerkiksi Kokoomuksen maahanmuuttokantojen tarkistamiseen tulisi kokoomuspuolueen ulkopuolelta eikä sisäpuolelta. Siksi kannattaisi äänestää mieluummin Perussuomalaisia kuin niitä Kokoomuksen ehdokkaita, jotka näyttävät maahanmuuttokriitikoilta mutta eivät ryhmäkurin vuoksi ole sitä, eivätkä koskaan ole olleet.

Olen vaalikentillä kuullut paljon turhautuneita puheenvuoroja, joiden mukaan äänestäminen ei kannata, kun muut puolueet eivät huoli perussuomalaisia hallitukseen.

Jos kansalaiset nostaisivat puolueemme suurimmaksi, muut puolueet joutuisivat korjaamaan käsityksiään päästäkseen kanssamme Perussuomalaisten vetämään hallitukseen. Nyt se on mahdollista.

Sdp:n ja Kokoomuksen vallanjanon huomioon ottaen en hetkeäkään epäile, ettei halukkaita olisi jonoksi asti. Mutta ohjelmaa ei kasattaisi millä tahansa ehdoilla. Ovatpa hallituskumppanit keitä tahansa, pitäisi sekä haittamaahanmuuton vähentämisestä että julkisen talouden pelastamisesta sopia hallitusohjelmassa selkeästi, yksiselitteisesti ja ehdottomasti.

Meille edullinen vaalitulos helpottaisi myös muiden puolueiden kasvojenpesua, kun nekin voisivat korjata virheitään ja tarkistaa kurssiaan maahanmuuttokriittisempään ja taloudenpidon kannalta vastuullisempaan suuntaan kasvojaan menettämättä.

Muut voisivat siis käydä tunnustamassa syntinsä hyveellisyyden ja maltillisuuden perikuvalle, Jussi Halla-aholle, ja miksipä ei vaikka minulle. Yhteistyö meidän kanssamme antaisi muille puolueille mahdollisuuden tulla ulos siitä ahtaasta ja umpikujaisesta nurkkauksesta, jonne ne ovat itsensä ajaneet omalla maailmaa syleilevällä ihanteellisuudellaan.

Hyvästä myötätuulestamme päätellen viestimme on mennyt perille, ja ratkaisu on todellakin kansalaisten käsissä.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki, 99

10. huhtikuuta 2019

Miksi perussuomalaisuus kiinnostaa? – Tunnelmaväläyksiä vaaleista


Ennakkoäänestyksen päätyttyä on 36,1 prosenttia koko maan äänioikeutetuista käynyt äänestämässä. Helsingissä aktiivisuus on noussut 30,5 prosentista 35 prosenttiin. Uusi Suomi veikkaa tämän johtuvan Jussi Halla-ahon suuresta suosiosta. MTV3 taas selittää Halla-ahon vetoavan haalariäijiin.

Vaalikentillä liikuttuani minulla on tilanteesta hieman erilainen kuva. Minua ovat lähestyneet puolueemme tapahtumissa hyvin erilaiset ihmiset, eivät vain ne keski-ikäiset miehet, joita sanotaan halventavasti ”haalariäijiksi ja joiden varassa suuri osa Suomen taloutta ja teollisuutta toimii. Setämiehiksi nimittelijät taitavat itse olla tätimiehiä.

Vaalit ovat olleet minulle valaiseva ja itseisarvoinen kokemus. Olen saanut valtavasti tietoa ihmisten oloista ja siitä, mikä kansalaisia kiinnostaa, huolestuttaa, pelottaa tai innostaa ja mikä on heille tärkeintä. Tämän kysymyksen olen esittänyt melkein jokaiselle juttelemaan tulleelle.

Yhteyttä on otettu kaikista kerroksista. Eläkeläiset ovat turhautuneita eläkkeidensä ostovoiman alenemiseen, ja on toivottu paluuta taitetusta indeksistä puoliväli-indeksiin, mikä sisältyykin talous- ja sosiaalipoliittiseen ohjelmaamme. Nuorten ongelmana on töihin pääsy, ja vaaditaan maahanmuuton vähentämistä, jotta työpaikat voitaisiin suunnata suomalaisille. 

Perussuomalaisten tarjoamia vaihtoehtoja kohtaan osoitettu mielenkiinto on ollut suurta. Monet ovat kyllästyneet ilmastoasioiden nostamiseen kaiken muun edelle, vaikka Suomi on jo nyt vähentänyt päästöjään kaksinkertaisesti sen, minkä muut EU-maat samassa ajassa. On ollut antoisaa selittää myös vihreiden ja vasemmiston kannattajille, miksi kallis säästäminen ei kannata: ympäristöpoliittisia normiruuveja kiristettäessä taloutemme ja teollisuutemme kilpailukyky heikkenee, jolloin voimme tehdä entistä vähemmän ympäristön hyväksi. Alenevan rajahyödyn laki ja hiilivuoto kehitysmaihin ovat tulleet kansalaisille hyvin selviksi.

Kannatusta on tullut maahanmuuttajilta ja maahanmuuttajataustaisilta. Turkkilaiset pizzerianpitäjät ovat sanoneet, että teet Jukka Hankamäki aivan oikein, kun vaadit maahanmuuttomääriä minimiin, sillä muuten loppuvat liiketoimintatilaisuudet, syntyy voimakasta kilpailua ja pizzojen hinnat putoavat katupörssissä

Iranians in Finland -järjestö suosittaa perussuomalaisia samanlaisesta syystä. Olen sanonut kaikille maahanmuuttajataustaisille, että maahanmuuttomääriä on alennettava juuri siksi, ettei syntyisi rasismia. Liiallisen tulijamäärän vuoksi syntyy pulaa työpaikoista, asunnoista ja sosiaaliturvasta, ja muodostuu konflikteja, joista eripura lähtee etenemään ilman, että sitä luo mikään kansankiihottaja. Rajoittaminen on siis maassamme jo olevien maahanmuuttajataustaisten oman edun mukaista, sillä ensimmäinen, joka ylimäärästä kärsii, on täällä jo oleva maahanmuuttaja.

Olen saanut paljon tukea ja kannatusta ekonomisteilta ja teknisen alan asiantuntijoilta, jotka ovat asettuneet taakseni. Talouselämän asiantuntijat ovat sanoneet olevansa suorastaan peloissaan siitä, mitä tapahtuu, jos muodostetaan hallitus, jossa vihervasemmisto on enemmistönä. Talouden tuntijoita on järkyttänyt se tietojen vähyys, joka valtavirtapoliitikkojen enemmistöllä on siitä, kuinka talous toimii. Se järkyttää luonnollisesti myös minua.

Paljon tarinoita ja kertomuksia on tullut Kelan kaltoin kohtelemilta ihmisiltä, jotka ovat aktiivimallin tai muun syyn vuoksi päätyneet Kelan viimesijaisen sosiaaliturvan, yleisen toimeentulotuen, piiristä kaupungin täydentävän tai ehkäisevän toimeentulotuen piiriin. Kun jo aktiivimalli on riittänyt pudottamaan suuren määrän ihmisistä viimeisten turvaverkkojen läpi, kuinka kävisikään sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa? Kansalaispalautteen mukaan myöskään maakuntahallinnon himmeliä ei tarvita mihinkään.

Ote Jodelista 10.4.2019.
Myös akateemisten asema huolestuttaa. Yleisradion toimittaja kysyi minulta maanantaina Radio Suomen vaalitentissä, miten tukkisin korkeasti koulutettujen aivovuodon ulkomaille. Vastaukseni on, että pitäisi laajentaa ulkomaisen työvoiman saatavuusharkintaa koskemaan matalapalkka-alojen lisäksi myös erityisosaamista vaativia asiantuntija-ammatteja. 

Muistutin, että Suomessa on noin 4000 insinööriä työttöminä, ja ulkomaisen työvoiman tuonnin sijasta heidät pitäisi saada työttömyyskunnista kasvukeskuksiin töihin. Asumisen hintakin askarruttaa, kun asunnot maksavat kuin aurinkokunta, ja siihen olen esittänyt reseptiä vaalikirjassani.

Useat kansalaiset ovat olleet huolissaan poliittisista oikeuksistaan, kuten sananvapaudesta. Monet välttelevät sanomasta mielipiteitään sen enempää sosiaalisessa mediassa kuin työpaikoillakaan, mutta he sanovat sen meille ja vaalikopeissa. Vihapuheeksi väitetyn yhteiskuntakritiikin kriminalisoimista vastustetaan avoimen kauhistuneesti, ja se nähdään kansanvallan ja totuuden tavoittelun vastaisena.

Eräs yliopisto-opiskelija kääntyi puoleeni jouduttuaan epäoikeudenmukaisen kohtelun uhriksi yliopistolla. Hänen kirjoituksensa oli hylätty siksi, että hän oli perustellut, miksi feminismi ja islamin kannattaminen muodostavat oksymoronin, eli itseristiriidan. Tentin vastaanottajan perehtyminen intersektionaalisuuteen (eli monen erilaisen ryhmän yhtäaikaiseen jäsenyyteen) ei näköjään riittänyt niiden kulttuuristen ristiriitojen havaitsemiseen, jotka nuori naisopiskelija oli huomannut.

Moni yliopistoyhteisön jäsen on tullut sanomaan minulle, että olen aivan oikeassa arvostelussani, jota kohdistan tarkoitushakuista tendenssitutkimusta ja agendajournalismia vastaan. Meidän perussuomalaisten edustama järkiperäinen liikehdintämme näyttää vetoavan moniin muihinkin kuin vain niihin haalariäijiin”.

Osa äänestäjistä kulkee vaalikojujemme ohitse nokkaa nyrpistäen, vauhtia kiihdyttäen ja tuskastuneen näköisinä. Yllättävää on kuitenkin ollut, että monet seksuaalivähemmistöihinkin kuuluvat ihmiset ovat sanoneet äänestävänsä tällä kertaa perussuomalaisia, sillä ohjelmamme on kuulemma kaikin puolin erinomainen. Ihmiset eivät näköjään tee valintojaan identiteettipoliittisesti eivätkä ennakkoluulojen tai klusterien mukaan vaan pohtivat asioita ja valitsevat mieleisiään ehdokkaita.

Parhaita vaalikokemuksiani on ollut se erinomainen vastaanotto, jonka olen saanut Perussuomalaisessa puolueessa itsessään. Tämä on muistuttanut, kuinka tärkeä puolue on ehdokkaalle. Rakkauden, yhteisvastuun ja huolenpidon määrä on ollut suuri.

Opiskellessani nuorena miehenä muun muassa valtio-oppia, silloinen professori Olavi Borg katsoi, että poliittisen toiminnan ydin ei ole toiminta eduskunnassa tai valtuustoissa, vaan poliittisen toiminnan ydin ovat vaalit. Vaaleissa poliittiset ohjelmat ja ajatukset punnitaan.

Näen edessäni valtavan määrän työtä, ja lapsettomana henkilönä minulla on mahdollisuus paneutua asioihin perusteellisella tarmolla. Hauskin kommentti vaaleissa on tähän asti ollut maininta, että tuo Hankamäki on siitä erikoinen, että hän on parhaimmillaan aina silloin, kun tilanne on pahimmillaan

Ennakkoäänestyksen nyt päätyttyä kiitän kaikkia äänestäjiä. Varsinainen vaalipäivä on vasta sunnuntaina, ja toivon aktiivisuuden ja yhteydenpidon jatkuvan.

Olen matkalla heittäytyneenä ja suurenmoisen kiitollisena kaikesta. Sillä ilman teitä ei olisi myöskään meitä.


Jukka Hankamäki
FT, VTT
Projektitutkija Suomen Perustassa

Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas, Helsinki