21. marraskuuta 2006

Vaihtoehtohistorioista


Historiatieteiden piirissä on tullut muodikkaaksi luoda niin sanottuja vaihtoehtohistorioita. Ne ovat kertomuksia siitä, mitä olisi tapahtunut, jos historian kohtalonhetket olisivat ratkenneet toisin.

TV2 esitti tänään Roope Lehtisen tuottaman ja Jukka Relanderin ynnä muiden käsikirjoittaman kuvauksen siitä, miten asiat olisivat olleet Suomessa, jos Tali-Ihantalan puolustuslinja olisi murtunut ja ryssä olisi vallannut maan. Ohjelmasarjan Kansakunnan käännekohta avausjakso osoitti, että kaikki asiat asiat olisivat tietysti menneet päin helvettiä. Mutta kuvaus jäi kesyksi; missään ei puhuttu esimerkiksi Stalinin keskitysleireistä.

Ydinongelma ei koske kuvauksen draamallista toteutusta tai tehoa. Keskeinen kysymys, joka koskee vaihtoehtohistorioiden asemaa, on se, kestäisikö kantti sen tapaisen historiankulun esittämisen, jossa Suomi ja Saksa voittaisivat sodan. Edelleenkään ei uskalleta esittää tulkintaa, jossa Karjalan laulumaat kuuluisivat Suomelle. Tällainen vaihtoehtohistoria olisi kuitenkin paljon puhuttelevampi kuin ”sosialistista Suomea” käsittelevä kuvaus, jonka sisältö oli muutenkin arvattavissa.

Sosialismilla parodioiminen ja ihmisoikeuksia polkeneen järjestelmän lavastaminen kevytmielisesti ”leikkisäksi” sopinee poliittiseen korrektiuteen, kuten myös ohjelman seuraava osa, joka niin ikään operoi sosialistisella aateperinnöllä tarkastellessaan 1960-luvun opiskelijaradikalismia. Sellaisena se tuo mieleen MTV3:n parin vuoden takaisen televisiodraaman Me stallarit.

Jatkosotaa käsitelleen vaihtoehtohistorian kanssa kilpailemaan voidaankin laittaa Sampsa Rydmanin rakentama kuva nationalistisesta Suur-Suomesta, joka löytyy taidokkaasti toteutettuna internetsivustona tästä. – Jaahas, se onkin jo sensuroitu tai itsesensuroitu.

18. marraskuuta 2006

Kuolemantuomiosta


Saddam Husseinin tuomitseminen kuolemaan on herättänyt jälleen keskustelua kuolemanrangaistuksen oikeutuksesta myös Suomessa, jossa podetaan Huhtiniemen vainajien tuottamaa traumaa. Ilta-Sanomien Suomen Gallupilla teettämän tutkimuksen mukaan 29 prosenttia suomalaista hyväksyisi kuolemanrangaistuksen rauhan aikana, kun taas 63 prosenttia vastustaa sitä. Miehistä kuolemantuomion kannalla on 36 prosenttia, keskustalaisista 30, kokoomuslaisista 29, vihreistä 28 ja vasemmistoliittolaisista 16 prosenttia. Naisista kuolemanrangaistusta kannattaa 22 prosenttia.

Tutkimus ei kerro ikäjakaumaa eikä anna kuvaa tulevaisuuden suunnasta. Se on myöskin vain kyselytyyppinen eikä paljasta, miten suomalaiset vastaisivat, mikäli asiaa taustoitettaisiin heille enemmän. On todennäköistä, että kannatuslukemat olisivat pienemmät, jos kysymykset olisivat olleet ehdollisia, esimerkiksi muotoa: ”Pitääkö kuolemanrangaistusta käyttää, vaikka tuloksena voi olla väärä tuomio, joka on peruuttamaton?” On myös syytä olettaa, että kuolemanrangaistuksen puolesta äänestäminen kertoo enemmänkin ihmisten halusta tuomita rikollisuus kuin kannustaa kuolemantuomioon sinänsä.

Keskeistä gallupissa on sen osoittama kansan syvissä riveissä asuva tuomiomieli: päät poikki vaan! Onkin hekumallista ajatella, että vastuuttomuudesta, kuten juovuksissa kaahaamisesta, pantaisiin kiväärinpiippujen eteen. Luulenpa kuitenkin, että osa kuolemantuomiota kannattavista voisi itse päätyä tuohon tilanteeseen. Heidän moralisminsa on siis heidän omaa kaksinaismoralismiaan.

Oikeuden sanotaan olevan kostoa, ja sen vuoksi hammurabinlain toimeenpanoa on helppo vaatia. Mutta jos tuomio osoittautuisikin vääräksi, syyttömän ihmisen kuolemaan tuominneet henkilöt pitäisi tuomita myös itse kuolemaan. Silloin tuomiolle voisivat joutua tuomarit ja lainsäätäjänä toimiva eduskunta.

George W. Bush on Yhdysvaltain merkittävimpiä teloittajia. Texasin kuvernöörinä toimiessaan hän allekirjoitti toista sataa kuolemantuomiota. (Paljon matkustavia varten tässä onkin linkki kuolemanrangaistuksen käytöstä USA:ssa ja muualla maailmassa.) Myös Venäjällä on voimassa kuolemanrangaistus, mutta sitä ei panna täytäntöön. Siksi Suomessa rikoksen tehneet venäläiset voitaisiin hyvin omintunnoin palauttaa Venäjälle tuomittaviksi tai määrätä kärsimään rangaistuksensa siellä, sillä se ei rikkoisi Euroopan unionin omaksumaa kuolemanrangaistuksen vastaista linjaa.

Kuolemanrangaistukseen liittyvä pelotevaikutus on melko lievä. Rangaistuksen ennakolta vaikuttava uhka heikkenee, kun kyse on epätoivoissaan tai päihtyneenä tehdyistä teoista. Kuolemanrangaistus saattaa jopa helpottaa rikollisen asemaa, sillä se voidaan kokea elinkautista lievemmäksi. Sen vuoksi Yhdysvalloissa kuolemanrangaistukseen yhdistetäänkin toimeenpanoa edeltävä pitkä vankeustuomio. Toisaalta ehdollinen kuolemantuomio voisi olla hyvin tehokas rikoksen ennaltaehkäisijä rikoksesta jo kerran tuomitulle.

Kuolemanrangaistuksen käyttöönotto voisi olla paikallaan myös Suomessa, jos tekijän syyllisyys on varma ja vakava rikos on tehty nimenomaan vastuuta vältellen, esimerkiksi juovuksissa. Eiköhän sillä tavoin saataisi laskuun joko kuolemanrangaistuksen kannatuslukemat tai runsas alkoholinkäyttö myös Suomessa!

16. marraskuuta 2006

Hölmöläisten hommia


Euroopan unioni on edellyttänyt, että polttoainevaroja jatketaan sekoittamalla bensiiniin kuusi prosenttia puhdasta etanolia. Pirtubensan pitäisi olla markkinoilla jo kolmen vuoden kuluttua. Mutta mitä järkeä hommassa on? Ohrasta valmistettu litra etanolia sisältää vain 21 megajoulea energiaa, kun taas sen repiminen pellosta vaatii peräti 27 megajoulen työn. Typpilannoitteet pitää sitoa energian avulla ilmasta, ja viljely ja sadonkorjaus lisäävät öljyyn perustuvaa kulutusta. – Pähkähullun keksintöä. Öljyn tuotantokin loppuu viimeistään silloin, kun tuottaminen vaatii enemmän energiaa, kuin se antaa.

Kepulaisen subventiopolitiikan sijasta Suomessa kannattaisi keskittyä tuulivoiman kehittelyyn ja energian säästötekniikoihin. Hukkakaura olisi järkevämpää jopa viskata uuniin ja käyttää lämmöntuotantoon maataloudessa, vaikka sekin näyttää hölmöläisen hommalta. Se, miksi etanolia pitää tuottaa myös Suomen pelloilla, ei johdukaan energiataloudellisista seikoista saati luonnonsuojelun pyrkimyksistä, vaan kyseessä on AIV:n tuoksuinen halu tukea maataloutta. Turvattakoon kuitenkin maatalous kasvattamalla syömäviljaa ja vähentämällä kemiallisia päästöjä. Käyttämättömänä olevista peltopinta-aloista voi maailmassa leviävän ruokapulan vuoksi tulla pian myös arvaamattoman arvokkaita leipäviljan viljelyä ajatellen.


Vartijoiden Suomi

Finnish Protection Service -nimisessä vartiointiliikkeessä toimivan vartijan suorittama pahoinpitelytapaus käynnisti melkoisen jupakan blogeissa ja päivälehdissä. Amatöörikuvaajan julkaisema video todisti, kuinka vartija potki maassa makaavaa raudoitettua ihmistä. Samalla tavoin on käynyt myös yliopistoissa, tosin lähinnä vertauskuvallisesti (mikä ei ole suinkaan vähemmän vahingollista).

Pääasiallinen ongelma on maassamme asuvan kansan hulluus. Platon jakoi ihmiset orjiin, filosofeihin ja vartijoihin. Ketkään heistä eivät osaa käyttäytyä. Orjat juopottelevat ja örisevät julkisilla paikoilla ja kylvävät ympärilleen pahaa oloa. Vartijat potkivat ja paimentavat heitä. Myös virkamiesfilosofit mukiloivat meitä yksityisiä kansalaisia pakotettuaan meidät ensin elättämään itsensä verovaroilla. Lopulta kaikki vievät toisiaan kuin sikaa korvasta, ja julkinen sana moralisoi tapahtumien kauheutta.

Suomalaiset kiusaavat toisiaan liikaa. Sen merkkinä on myös viranomaisten harjoittama pahoinpitely: sivistymättömyyttä yhtä kaikki.


Korppoon delfiinit ja Korkeasaaren tiikeri

Tässä maassa eivät menesty edes hymyilevät delfiinit. Vain viikko kului, ja Korppoon edustalla nähdyt eläimet olivat kuolleet. Ne olivat tarttuneet kalastajien verkkoihin. Toinen pyöriäinen oli todennäköisesti mennyt auttamaan kiinni jumiutunutta ja sotkeutunut verkkoon myös itse. Myös lähimmäisenrakkaus on tuomittu Suomessa tuhoon.

Korkeasaaren kissapeto, kolmetoistavuotias amurintiikeri Manninen, sai puolestaan hoitajilta nukutusnuolen suoneensa ja siirtyi autuaammille metsästysmaille, karppuisten kissojen Valhallaan. Hänet salamurhattiin yleisön tietämättä, jotta ei syntyisi kansalaisliikettä säilyttämisen puolesta, ja siksi asiasta kerrottiin vasta jälkikäteen: kuinka humaania ja tyypillistä hallinnolle. Paviaanitarhan taannoisessa säilyttämisessä kai auttoi vielä ihmisen ja apinan sukulaisuuteen perustuva sympatia. Tarinan opetus: vanhenevaa urosyksilöä ei ymmärrä tässä feministien hallitsemassa maailmassa kukaan.

10. marraskuuta 2006

Sammon ryöstö

Suomi on pääomaköyhä maa, ja sen vuoksi yrityksemme ovat entistä enemmän ulkomaalaisten hallussa. Suomalaisilla ei näytä olevan enää varaa eikä halua omistaa yrityksiämme, vaan suomalainen sijoitusraha virtaa globalisaation myötä ulkomaille.

Kansainväliset firmat puolestaan täyttävät kotimaisen pääoman jäljiltä jääneitä tyhjiöitä ja kaappaavat yrityksemme yksi kerrallaan. Tanskalaisille menivät muutama vuosi sitten Suomen Sokeri, toissa päivänä Ingman Foods ja eilen Sampo-pankki, vaikka tanskalaiset eivät ole olennaisesti suomalaisia varakkaampia.

Samalla kun sokerintuotannon loppuminen uhkaa jo huoltovarmuutta, siirappia näyttää löytyvän puheisiin, ja Björn Wahlroos kehuikin fuusioitumisen johdosta nousseen pörssikurssin tuottamaa hyvää hintaa. Kapitalismin pohjalta tapahtuva oman edun ajaminen on kuitenkin lyhytnäköistä politiikkaa, ellei saatua rahasummaa sijoiteta kotimaisiin yrityksiin.

Ulkomaisen pääoman hallitseva asema suomalaisissa firmoissa ei ole hyvä asia. Vaikka uusi omistaja ei olisi tällä hetkellä kovin aktiivinen saneeraaja, mikään ei takaa, että niin olisi aina.

Suomalaisten firmojen myynti ulkomaille on vastuutonta politiikkaa. Omistuksen lipsahtelut johtuvat siitä ikävästä tosiasiasta, että julkiset osakeyhtiöt ovat joka päivä myynnissä. Taloustieteen professorit pyörittelevät peukaloitaan todeten, että se on vain ”luonnollista kapitalismiin perustuvaa kehitystä”. Kyseisen näennäisluonnollisen menettelyn takana majailee uskomus, että taloudellisella vallalla on oikeus sivuuttaa järkiperäinen moraali ja politiikanteko.

Yritystemme ulkomaille myynnin pitäisi olla kansallisen häpeän ja nopeiden torjuntatoimien aihe. Pahimpia nöyryytyksiä oli Silja Linen kauppaaminen virolaisostajalle, ja Finnlinesia uhkaa samanlainen kohtalo (myytiin myöhemmin Grimaldille).

Varustamojen vaellus ulkomaalaisomistukseen onkin strategisesti uhkaavaa, sillä maa jossa asumme, on luonteeltaan saari. Kaikki menestyvät kansantaloudet ovat pohjimmiltaan nationalistisia ja pyrkivät kansallisen varallisuuden kasvattamiseen. Sen sijaan suomalaisturvenuijia vetää jo vironpoikakin kuin pässiä narusta.

Aasian sijoitusrahastot ovat voineet tuottaa laman jälkeen sata prosenttia vuodessa, ja lama on tunnetusti sijoittajan kulta-aikaa. Mutta menestyvissä kotimaisissa yrityksissä pääoma on usein paremmin tallessa kuin maailman tuulien heittelemissä riskisijoituksissa. Pitkän nousukauden seurauksena kotimaiset yritykset ovat maksaneet myös huomattavia osinkoja, joten sijoittaminen suomalaisiin firmoihin on tuottanut hyvän voiton 1990-luvun alussa osakkeita ostaneille.

Pitkäaikaista tuottoa ja varmuutta tavoitteleville Suomi on edelleen hyvä kohde, minkä myös kansainväliset toimijat ovat huomanneet. Muutenhan ne eivät kävisi tekemässä ostoksia täällä. Ulkomaalaisten sijoittamista Suomeen on helpottanut se, että suomalaiset ovat kääntäneet oman maan yrityksille selkänsä.

7. marraskuuta 2006

Täyden kuun aika


Täyden kuun aikaan on usein selkää ja kirkasta. Kävelin viime lauantaina Kaivopuistossa ja katselin, kun kuu nousi itäisen horisontin takaa auringon laskiessa päinvastaiseen suuntaan länteen. Seisoin niiden välisellä vektorilla ja oloni tuntui jotenkin epätodelliselta ja subliimilta. Ehkä se johtui maahan sataneesta lumesta. Talvi tuli tänä vuonna varhain. Illan vietin Dtm:ssä ja viikonloppu oli mahtava, mutta siitä kerron jossakin toisessa yhteydessä, sillä tämä ei ole päiväkirja vaan poliittinen blogi.