Venäjän aloittama julma hyökkäyssota on jatkunut Ukrainassa jo tuhat päivää. Turha se on sikäli, että Venäjä ei tarvitse lisää tonttia, kun maa hallitsee noin yhtätoista prosenttia maapallon kuivasta pinta-alasta.
Ukrainan sodassa ei olekaan kyse aroista vaan arvoista. Sota on näyttö Venäjän hallinnon ylimielisyydestä, uusimperialismista, kulttuurikolonialismista, panslavismista ja yrityksestä korvata sääntöpohjainen maailmanjärjestys reaalipoliittisella väkivallan käytöllä ja geopolitiikalla.
Totuus on, että nykyaikaista maailmaa ei voida hallita aseilla vaan tiedolla ja sivistyksellä, jossa yhteisvastuun myös luonnosta pitäisi painaa entistä enemmän.
Kirjoitin ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja, että käypä vaaleissa kuinka tahansa, vaalien jälkeen sotarintamalla alkaa tapahtua. Venäjä onkin jo parannellut asemiaan valmistautuen neuvotteluihin.
Saksan liittokansleri Olaf Scholz puolestaan soitteli ensimmäisenä länsimaisena valtiojohtajana pitkästä aikaa Putinille, joka vastasi raketti-iskulla. Media ei kerro, mitä puhuttiin, mutta jokainen ymmärtää, ettei vihollisvainoharhasta kärsivä Putin ole halukas vetäytymään.
Bidenin hallinto antoi eräänä viimeisenä tekonaan Ukrainalle luvan iskeä Yhdysvaltain luovuttamilla ohjuksilla Venäjän maaperälle. Ilmeisenä kostona siitä Venäjä näpelöi ydinasedoktriiniaan ja katkoi Suomen ja Saksan välisiä tietoliikenneyhteyksiä tavalla, jonka tekijöitä on vaikea osoittaa. Tosin kaikki tietävät, etteivät merenalaiset kaapelit katkea kahdessa paikassa Itämerta ilman tarkoitusta.
Venäjä ei saisi tätä sotaa voittaa, koska se kannustaisi vastaaviin sotiin myös jatkossa. Siksi Ukrainan puolustussota ja sen tukeminen on kaikkea muuta kuin turhaa.
Vaikka Venäjä voittaisi sodan, se ei voi voittaa rauhaa, sillä Ukrainan kaltaista kansakuntaa on mahdotonta hallita.
Venäjä on aiheuttanut myös maailmantaloudelle niin valtavat tappiot, että ilman perusteellisia muutoksia Venäjän valtiojohdossa ei kyseisellä maalla pitäisi asiaa mihinkään pöytiin tulitauon ja aselevon saavuttamisen jälkeen. Venäjä olisi pantava maksamaan kaikki Ukrainassa aiheuttamansa tappiot ja vetäytymään kaikilta valloittamiltaan alueilta.
Ihmishenkien menetyksistä ja kärsimyksistä Venäjän hallinto olisi pantava rikosoikeudelliseen vastuuseen ja tuomiolle.
Putinista saattaa tuntua, että koko maailma on tullut hulluksi ja vain hän itse pysynyt järjissään. Sillä tavoin ajattelevan voi löytää yleensä mielisairaalan suljetulta osastolta.
Putinin taakse on mennyt omaksi häpeäkseen myös Venäjän ortodoksinen kirkko, vaikka Putinin ”arvoilla” on tapettu ja vammautettu satoja tuhansia ihmisiä.
Putin ja hänen esikuntansa ovat yksiselitteisesti tämän vuosituhannen pahimpia murhaajia.
Rauha Putinin kanssa ei olisi rauha. Sota vain muuttaisi muotoaan, sotatilanne jäisi voimaan, ja sitä ainoastaan sanottaisiin ”rauhaksi”.
Jos Putinin hallinto jää entiselleen, se merkitsee, että Venäjän varustautuminen seuraavaan sotaan jatkuu. Koska tämän estämiseksi ei ole muuta keinoa kuin sodan jatkaminen ja Putinin regimen nujertaminen, sota Ukrainassa jatkuu.
Tässä nähdään myös kansainvälisen politiikan niin sanottu perustattomuuden ongelma. Koska valtiot ovat suvereeneja, ongelmien ratkaisemiseksi ei näytä olevan muita vaihtoehtoja kuin väkivallan käyttö.
