Karjalan palautus

Kahta en vaihda: kesäistä hellepäivää enkä yhtään poliittista uutista, sillä kumpiakaan ei juuri nyt ole. Heinäkuussa ei ole ollut tähän mennessä yhtään kuumaa päivää.

Sanomalehdet tosin löysivät uutispulaansa klassikkoaiheen: Karjalan palautuksen. Asialla oli Kainuun Sanomat, jolla oli jymyjuttu hihassaan. Jos presidentiksi pyrkivä Jeltsin todellakin tarjosi Karjalaa Suomelle vuonna 1991, Koiviston moka oli olla ottamatta sitä vastaan. Ja ”Koivistolla” en tällöin tarkoita Primorskin satamaa.

Ainoat varjopuolet liittyivät siihen, että on väärin ottaa vastaan rikoksella hankittua tavaraa, ja siihen, että lamaan ajautuneella Suomella ei olisi ollut varaa maksaa pyydettyä hintaa. Lisäksi alue olisi pitänyt saada tyhjänä, jotta olisi vältytty venäläisväestön invaasiolta Suomeen sekä sosiaalijärjestelmään kohdistuvalta rasitukselta.

On myös väärin kaupitella rikoksella anastettua omaisuutta takaisin sen lailliselle omistajalle, mutta kauppa olisi pyydetyllä hinnallakin kannattanut. Vaikka Väyrynen on jo tehnyt väyryset ja kiistänyt kaiken, ovat venäläiset varmistaneet sen, että hankkeessa oli perää. Aina ei ole viisasta vetäytyä loputtomaan tuumailuun, kuten Koivisto, joka ei kiirehtinyt tunnustamaan myöskään Viron tasavaltaa. Tekeekö se ihmisestä varkaan, jos ottaa oikeudella takaisin sen, minkä toinen on vääryydellä vienyt?