Pitäisikö Helsinkiin muuttaminen kieltää?

Helsingissä asuminen kiehtoo monia kuin karhua hunaja. Ihmiset kasautuvat niin sanottuhin kasvukeskuksiin myös muualla maassamme. Nimitys sisältää käsityksen, että muu Suomi ei kasva eikä kehity vaan taantuu. Tämä käsitys on tietenkin virheellinen.

Tungeksimisesta ruuhka-Suomeen on haittaa kaikille. Pääkaupunkiseudulla kiinteistöjen hinnat räjähtävät ja maaseudulla laskevat. Elämä vaikeutuu sekä keskustoissa että maalla.

Porvoo on idyllinen pikkukaupunki.

Ihmisten halussa paeta paniikinomaisesti Helsinkiin ei ole sinänsä mitään erikoista, sillä jonottavathan ihmiset myös muihin helvetteihin kilpailemaan Lebensraumista. Näin syntyy riistettyjen ja ylpeiden ihmisten suurkaupunki, jossa mikään ei ole loppujen lopuksi minkään arvoista.

Asunnot, työpaikat, koulut ja sivistys eivät lopu pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Jopa rantaviivaa riittää tuhansin kilometrein muuallakin kuin Helsingin ja Espoon rannoilla.

Näin kesäaikaan teen retkiä Helsingin ulkopuoliseen todellisuuteen. Eilen tein fillarilenkin Porvooseen. Ihmettelenkin kovasti, miksi ihmiset eivät viihdy Suomen idyllisissä pikkukaupungeissa vaan pakkautuvat Helsinkiin kiistelemään ja riitelemään kaikesta.

Asenne on myös filosofian vastainen. Todellinen filosofia on aina asunut ulkopuolisuudessa ja erakoituneisuudessa. Nietzsche kutsui sitä ”kauiammisenrakkaudeksi”.

Miksi ihmiset eivät viihdy pk-seudun ulkopuolella?

Ihmiset eivät liioin rakasta naapureitaan myöskään kaupungeissa, joihin he sulloutuvat milloin milläkin verukkeella. Työssäkäynti taitaa olla yleisimpiä. (En tiennytkään suomalaisten olevan niin ahkeria, että he ovat pelkästään työn vuoksi valmiita maksamaan asumisesta enemmän kuin tienaavat.)

Mielestäni perustuslakia kannattaisi muuttaa niin, että Helsinkiin tungeksiminen voitaisiin kieltää. Helsingissä oleskelun voisi ainakin säätää luvanvaraiseksi. Mitä siitäkin tulisi, jos kaikki suomalaiset päättäisivät muuttaa yht’äkkiä vaikkapa Porvooseen? Idylli pilalla.

Minä sanon teille: jos asutte jossakin muualla kuin pääkaupunkiseudulla, pysykää siellä! Älkää raahautuko kusiaispesään, jossa ihmiset asuvat ahtaasti rotankoloissa.

Oma arvioni on, että muuttoliike kääntyy päinvastaiseen suuntaan myös spontaanisti. Suomen viimeiset rauhalliset erämaat ovat jo nyt arvossaan. Hiljaisuudesta maksetaan lopulta enemmän kuin Helsingin kämäisistä keskusta-asunnoista, joita dynamiittityhmät keinottelijafirmat repivät sekä raatelevat jatkuvilla remonteilla kotirauhaa ja yksityisyydensuojaa loukaten.

Helsinkiin ei taida lopulta jäädä muuta kuin rymyjengiä, jolla ei ole varaa parempaan elämään.