Kukkahattutäti Guggenheim iskee jälleen

Museomesenaatti Guggenheim on sikäli samanlainen kuin sinnikkäimmät kukkahattutädit, että kun hänet on kertaalleen ajettu harjan ja varren kanssa pois Helsingistä, hän pyrkii yhä uudelleen takaisin. Tämä ei ole ihme, sillä Suomi on edelleen Euroopan vähiten velkaantuneimpia maita. Siksi myös taiteen tukijoina esiintyvät säätiöt kerjäävät rahoitusta Suomen valtiolta ja kunnilta.

Ehkä kaupunginhallituksen kannattaisi perustaa kokoushuoneeseensa totaalisen tyrmäyksen nurkkaus, jossa asiat ratkaistaisiin haitarimekanismin varaan kiinnitetyllä nyrkkeilyhansikkaalla. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että kaupunki päättäisi rakennuttaa Katajanokan tyhjälle tontille 80-kerroksisen tornitalon täyteen kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Voi olla, että taidemuseokin saataisiin toimimaan, jos yksityiset rahoittajat pystyttäisivät rakennuksen ja Helsingin kaikki omaishoitajat kärräisivät hoidokkiensa pisupotat ja paskaiset vaipat ovesta sisään. Siinä olisi postmodernin nykytaiteen museo!

Politiikassa ei kannata keskustella aiheista, jotka ovat toteuttamiskelvottomia. Suunnitteluun kuluu vain aikaa, energiaa ja rahaa. Helsingin sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajana toimivalla Ritva Viljasella näyttää kuitenkin riittävän kiinnostusta Guggenheim-ehdotuksen märehtimiseen. Metodi on samanlainen kuin maahanmuuttopolitiikassa ja internetin sensuroimisessa, jota Viljanen ajoi entisessä virassaan sisäasiainministeriön kansliapäällikkönä. Jos kansalaiset eivät jotakin asiaa hyväksy, niin sitten juntataan.

Helsingillä on edessään toinen noin 160 miljoonan hanke, nimittäin lastensairaalan rakentaminen, mutta siihen ei tunnu löytyvän verovaroja mistään. No, vuokra-asuntoja ja kipeitä ihmisiähän on melkein jokaisessa kunnassa, mutta vain harvan kunnan johtajat voivat ylpeillä sillä, että juuri meillä on Guggenheim: tuo elitismin ja byrokratian koominen ikiliikkuja, hallintokanslioiden kummitus ja ikuisen paluun pysyvä performanssi.

Kukkiksen pikaista takaisintuloa ei pidä tosin pelästyä liikaa. Poliittisesti arvioiden kyseessä on ilmiselvä sähköjänis, jonka tehtävänä on kääntää huomio priorisoinnin tärkeyteen valtion budjettineuvottelujen aikana. Kun Guggenheim uhkaa iskeä nurkan takaa, kaikki alkavat vaatia asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen! Kuinka yksinkertaisina meitä pidetään?