Pelataan hallitus-Nintendoa!

Vaalituloksesta päätellen Suomi saa Aku-sedän näköisen pääministerin. Se, minkä väristä lippalakkia muut käyttävät, ratkeaa jälleen vaikeissa neuvotteluissa. Hallitusvakio Iineksellä on kabinetissa luonnollisesti paikka, ja Rkp onkin eräänlainen hallituksen alkuehto, jonka ohjelmaan muiden on sopeuduttava.

Mutta entä muut puolueet? Pelitehdas Nintendo voisi kehittää Suomen eduskuntavaaleista uudenlaisen konsolipelin, sillä Suomen pirstaleisessa monipuoluejärjestelmässä vaalitulos ei koskaan kerro hallituksen kokoonpanoa. Pelkkä poliittinen voima, eli eduskuntaryhmien paikkaluku, ei kerro kombinaatiota, vaan se ratkeaa vain ja ainoastaan ohjelman perusteella.

Poliittisen voiman viisari näyttäisi vahvasti oikeistohallituksen suuntaan. Juha Sipilän rinnalle nousisivat ministereiksi sellaiset uudet kansanedustajat, kuten Matti Vanhanen, Kauko Juhantalo ja Paavo Väyrynen, ja vanhoina tuttuina ehkä Seppo Kääriäinen ja Mauri Pekkarinen. Kyllä kansalaisten poliittinen muisti on hyvä eikä huono, sillä kansa muisti nämä herrat vaalirahasotkuista ja valtakunnanoikeuksista huolimatta! Perussuomalaisista ministeriksi päätynee vähintäänkin Teuvo Hakkarainen ja tueksi muutama kokoomuslainen poliisikansanedustaja. Ja apupuolueeksi kristillisdemarit homoavioliittolakia kumoamaan.

Tämä oli tietenkin ironiaa. Sanon asian kuitenkin ääneen, sillä nykyisessä parodiahorisonttia koettelevassa mediatodellisuudessa ironian, parodian ja sarkasmin olemus on kyseenalaistunut radikaalisti. Oikeistohallituksen toimintakyky jää riippumaan myös vasemmistosta, sillä ideologisesti yhtenäinen oikeistohallitus voi johtaa eripuraan yhteiskunnassa.

[Ironia alkaa.] ”Mikäli Suomeen tulee oikeistohallitus, on vaarana, että valtion menoja vähennetään, ja tärkeää olisi saada aikaan yleislakko maamme talouden pelastamiseksi!”

”Nämä olivatkin todelliset Nato-vaalit, ja nyt tarvitaan äänekästä feministis-vasemmistolaista vastarintaa tuonkin pahan torjumiseksi!”

”Jos oikeisto ja vasemmisto ajautuvat sisällissotaan talouden sopeuttamisesta tai Nato-kysymyksestä, vain Venäjä, Nato ja maahanmuutto yhdessä voivat pelastaa meidät täydelliseltä tuholta. Sua kohti, Herrani!” [Ironia päättyy.]

Vaikka oikeistohallitus näyttääkin vaalinumeroiden valossa todennäköiseltä, en usko sen toteutumiseen. Puolueiden yhteenkuuluvuus koskee vain muodollista kylkinaapuruutta eduskunnassa. Muutoin puolueiden väliltä löytyy kiistoja.

Perussuomalaisten näkemykset poikkeavat niin paljon Alexander Stubbin johtamien kokoomuslaisten maahanmuuttointoisesta ja EU-vetoisesta politiikasta, että kokoomus ja perussuomalaiset sopivat samaan hallitukseen huonommin kuin kokoomus ja demarit.

Sosiaalipolitiikassa yhteinen asialista voisi helpoiten löytyä kepun, perussuomalaisten ja demarien väliltä. Mutta se ei suinkaan riitä. Yhtä mieltä pitäisi olla myös Kreikan tukipaketista, jonka käsittely osuu jälleen Suomen hallitusneuvottelujen ajankohtaan.

[Ironia alkaa.] ”Suomen on kannettava vastuu myös muiden maiden taloudesta, globaalista ilmastonmuutoksesta ja Syyrian sekä Pohjois-Afrikan siirtolaisuudesta, ja niillehän myöskään perussuomalaiset eivät voi mitään!” [Ironia päättyy.]

Niinpä uskon, että perussuomalaisten tie hallitukseen kariutuu jälleen, ja kepun ympärille syntyy kokoomuksen ja demarien yhteishallitus. Antti Rinne voi viedä puolueensa hallitukseen pitäen vasemmiston edustusta hallitusvastuussa tärkeänä. Samoin oikeisto tarvitsee sopeutustoimilleen vasemmiston hyväksynnän ja tuen. Mikäli molemmat vasemmistopuolueet ovat oppositiossa, ne aloittavat yhteiskunnassa sellaisen rähinöinnin, että valtiontalouden leikkaukset eivät kerta kaikkiaan onnistu.

Sdp voi olla hallituksessa, jos se ei aseta ehdoksi Vasemmistoliiton osallistumista, kuten viime kerralla. Vasemmistolla olisi tällöin hallituksessa vähemmistö mutta edustus kuitenkin. Viime hallituksessa eniten epäsopua aiheuttivat juuri Vasemmistoliitto ja vihreät, jotka pudottautuivatkin kesken hallitusvastuun pois.

Tilanne on joka tapauksessa tämä:

Mikäli Suomeen muodostetaan entisenlainen laajapohjainen oikeiston ja vasemmiston yhteishallitus, Suomen taloudesta ovat sen jälkeen jäljellä vain savuavat rauniot. Ja mikäli tulee vihreillä ja Rkp:llä täydennetty oikeistohallitus, on vaarana, että hyvinvointiyhteiskunnasta ja sosiaaliturvasta ovat hallituksen päätettyä työnsä jäljellä vain savuavat rauniot.

Tuloksia siis varmasti nähdään.

Toivon uuden hallituksen hoitavan tehtävänsä niin, että vuonna 2019 valittava eduskunta pääsisi kokoontumaan jälleen eduskuntatalossa eikä esimerkiksi Venäjän duumassa. Tällä hetkellä eduskuntatalossa työskenteleekin oikea korjausliike.

Nyt siis alkaa ”hallitus”-nimisen kusiaispesän rakentaminen, ja onnekkaina voivat itseään pitää ne kansanedustajat, jotka eivät tule valituiksi hallitukseen, sillä edessä on pelkkiä pulmia. Puheissa esiintynyt hyväntekeväisyys saa kernaasti aineellistua teoissa.

Onnittelen jo myös vuoden 2019 eduskuntavaalien voittajia, sillä nykyisessä laidasta laitaan aaltoilevassa lupausten ja pettymysten vellonnassa tulevat voittajat ovat todennäköisesti nyt valittavan hallituksen oppositiopuolueita. Tähän on tultu, koska vaikeina aikoina on yhtä aikaa mahdotonta säilyttää kannatus ja tehdä vastuullisia tekoja.