4. huhtikuuta 2015

Viisaiden neuvostolle yhteiskunnallinen tilaus


Nyt kun eduskuntataloa dekonstruoidaan, voisi olla hyväksi, että jätettäisiin vaalit kokonaan väliin eikä valittaisi kansanedustajia lainkaan. Eduskunnan kulut ovat EU-aikana nelinkertaistuttuaan jo niin hurjaa luokkaa, että säästötoimi tuntuisi selvästi valtion budjetissakin. Sibelius-Akatemian konserttisali puolestaan säästyisi Igor Stravinskyn riitasoinnuille, kun eduskunnan ei tarvitsisi pönöttää siellä.

Eduskunta on turha kapistus aikana, jolloin tehdään pakonomaisia päätöksiä. Ensinnäkin EU määrää suurimman osan Suomen laeista. Toiseksi, liikkumatila on taloudessa niin vähäinen, että poliittisten vaihtoehtojen penääjien kannattaa olla tyytyväisiä, jos löytyy edes yksi vaihtoehto. Aina ei ole vaihtoehtoa ollenkaan.

Eduskunnan voisi korvata viisaiden neuvostolla, joka katsoisi pitkillä valoilla tulevaisuuteen ja tekisi kurjat taloudelliset ratkaisut. Niitä olen esitellyt tässä.

Politiikassa ei voida koskaan tehdä kovin epämieluisia päätöksiä, vaikka ne olisivat kuinka tarpeellisia. Tämä johtuu poliitikkojen riippuvuudesta. Puolueiden ja poliitikkojen on vaikea tehdä ikäviä taloudellisia ratkaisuja ja samalla säilyttää kannatuksensa. Tämä merkitsee, että Euroopan laajuinen talouskriisi on myös Euroopassa vallitsevan demokraattisen poliittisen järjestelmän kriisi.

Sen tuloksena ajaudutaan lyhytnäköiseen politiikantekoon ja katteettomiin lupauksiin, vaikka juuri nyt täytyisi pitää pää kylmänä. Valtion ja kuntien talouden hoitamiseksi pitäisi sitoutua 20-vuotisiin poliittisiin ohjelmiin. Niihin vaalikaudet eivät riitä varsinkaan, kun jokaisen hallituskauden jälkeen laivan kurssia muutetaan ja hallituspuolueet ovat vastuussa olon jälkeen kannatuksensa aallonpohjalla.

Ei ole ihme, että viime aikojen kaikki hallitukset ja pääministerit ovat epäonnistuneet karvaasti. Jatkossa hallitusneuvottelut käytäneenkin siitä, mitkä puolueet pääsevät oppositioon ja mitkä joutuvat hallitukseen, jonne kukaan ei halua.

Itse aion antaa ääneni sellaiselle puolueelle, joka

– kannattaa Suomen liittämistä Natoon,
– puoltaa uusien ydinvoimaloiden rakentamishakemuksia,
– vetää kurinalaista talouslinjaa,
– ei leikkaa perusturvaa mutta vähentää ylisuuria etuuksia,
– rajoittaa sekä työperäistä että humanitaarista maahanmuuttoa,
– puuttuu yritysten harjoittamaan veronkiertoon ja veropakolaisuuteen,
– ei lisää henkilöverotusta eikä kulutusveroja mutta poistaa perintöveron,
– leikkaa kehitysapua ja ympäristönsuojeluun tähtääviä tukia,
– poistaa länsimaiden jo nyt ympäristötehokasta teollisuutta tuhoavia ympäristömääräyksiä,
– irrottautuu euron tukitoimista ja leikkaa EU:n kuluja sekä sitä kautta jäsenmaksuja,
– poistaa työllistymisen ja kouluttautumisen esteitä työttömyysturvasta,
– luo edellytyksiä työllistymiselle ja asuntorakentamiselle sääntelyä purkamalla ja
– tukee sivistystä sekä kouluttautumista, jotka ovat suomalaisen työvoiman ainoat kilpailuvaltit maailmanmarkkinoilla ja korkean hintatason maissa.

Eri asia on tietysti se, ajaako mikään puolue näitä kaikkia. Yhtä ääntään taas ei kappaleiksi voi jakaa, paitsi repäisemällä äänestyslipun kahtia.