Vaalien vaalimista

Ruotsin vaalit olivat ja menivät. Oikeiston voitto kertoo siitä, mitä tapahtuu myös Suomessa. Talouskasvu on jatkunut pitkään monen prosentin vuositasolla, ja sen merkiksi Suomen hallitus poisti jopa asumiskustannusten seitsemän prosentin omavastuuosuuden toimeentulotuen perusosasta. Se toi köyhälle muutaman kympin käteen. Hyvinvointi on parantunut liikaa, joten pian varmaan palautetaan kipeät leikkaukset takaisin.

Politiikka on vähän typerää ja tylsää. Kun yksi kehityssuunta on jatkunut tarpeeksi kauan, ihmiset laidan vasemmalla puolella kyllästyvät ja ryntäävät oikealle. Kun pettymys kohtaa myös siellä ja vene kallistuu tyyrpuuriin, kaikki ryntäävät takaisin paapuurin puolelle. Näin laiva menee keikkuen eteenpäin.

Politiikan ongelma on, että ihmiset eivät löydä poliittista kotiaan oikeisto–vasemmisto-viuhkan viipaleista. Ennen vanhaan vasemmalla istuivat köyhät kollektivistit ja oikealla rikkaat individualistit. Minne tällä kartalla sijoittuisi köyhä individualisti, jollaisia suuri osa ihmisistä on? Eivätkä kaikki ole myöskään kukkarollaan äänestäjiä, joille tärkeää olisi vain raha. Monet äänestävät myös arvoja, joiden pohjalta taloudellisia kysymyksiä pitäisi ratkoa.

Ruotsissa äänesti peräti 82 prosenttia kansasta, mutta silti väitän, että kyseessä oli vain protesti, ja nykypolitiikan puoluerakenne ei vastaa ihmisten toiveita. Ajatusta voi havainnollistaa kaupan markkinointiketjuun liittyvällä esimerkillä. Ammattipoliitikot ovat tällöin teollisuus. Puolueet edustavat tukkukauppaa ja kansalainen on kuluttaja. Ketjusta puuttuu kokonaan vähittäiskauppaporras, jossa teollisuus, tukkukauppa ja kuluttaja voisivat kohdata ja harjoittaa vaihtoa.

Nykyajan politiikka on samanlaista kuin huonosti toimiva markkinointi: se perustuu teollisuuden pyrkimykseen manipuloida kansaa niin, että ihmiset hamstraisivat tukuittain heidän valmistamaansa tuotetta vaaleissa mutta eivät pitäisi kauppiaaseen kontaktia vaalien välillä. Ihmisten ääni ei tällä hetkellä kantaudu puolueiden kautta poliittisiin päätöksentekoelimiin, vaan puoluevalta on teollisuudelle vain väline kansalaisten ohjailuun ja kurittamiseen. Vähittäiskaupan foorumi puuttuu.

Monen asian korjaamiseksi riittäisi, että tutkittaisiin minkälainen organisaation rakenne hierarkkisesti on. Sitten vain käännettäisiin se ylösalaisin kuin tiimalasi, ja hiekka alkaisi valua päinvastaiseen suuntaan. Näin pitäisi tehdä myös politiikassa, jotta ihmisten ääni saataisiin jälleen kulkeutumaan poliittisen vallan piiriin eikä elävä politiikanteko jäisi vain äänestäjien omaehtoiseksi toiminnaksi kansalaisyhteiskunnassa. Siten vaalittaisiin parhaiten myös vaaleja ja kansanvaltaa.