Vaihtoehtohistorioista

Historiatieteiden piirissä on tullut muodikkaaksi luoda niin sanottuja vaihtoehtohistorioita. Ne ovat kertomuksia siitä, mitä olisi tapahtunut, jos historian kohtalonhetket olisivat ratkenneet toisin.

TV2 esitti tänään Roope Lehtisen tuottaman ja Jukka Relanderin ynnä muiden käsikirjoittaman kuvauksen siitä, miten asiat olisivat olleet Suomessa, jos Tali-Ihantalan puolustuslinja olisi murtunut ja ryssä olisi vallannut maan. Ohjelmasarjan Kansakunnan käännekohta avausjakso osoitti, että kaikki asiat asiat olisivat tietysti menneet päin helvettiä. Mutta kuvaus jäi kesyksi; missään ei puhuttu esimerkiksi Stalinin keskitysleireistä.

Ydinongelma ei koske kuvauksen draamallista toteutusta tai tehoa. Keskeinen kysymys, joka koskee vaihtoehtohistorioiden asemaa, on se, kestäisikö kantti sen tapaisen historiankulun esittämisen, jossa Suomi ja Saksa voittaisivat sodan. Edelleenkään ei uskalleta esittää tulkintaa, jossa Karjalan laulumaat kuuluisivat Suomelle. Tällainen vaihtoehtohistoria olisi kuitenkin paljon puhuttelevampi kuin ”sosialistista Suomea” käsittelevä kuvaus, jonka sisältö oli muutenkin arvattavissa.

Sosialismilla parodioiminen ja ihmisoikeuksia polkeneen järjestelmän lavastaminen kevytmielisesti ”leikkisäksi” sopinee poliittiseen korrektiuteen, kuten myös ohjelman seuraava osa, joka niin ikään operoi sosialistisella aateperinnöllä tarkastellessaan 1960-luvun opiskelijaradikalismia. Sellaisena se tuo mieleen MTV3:n parin vuoden takaisen televisiodraaman Me stallarit.

Jatkosotaa käsitelleen vaihtoehtohistorian kanssa kilpailemaan voidaankin laittaa Sampsa Rydmanin rakentama kuva nationalistisesta Suur-Suomesta, joka löytyy taidokkaasti toteutettuna internetsivustona tästä. – Jaahas, se onkin jo sensuroitu tai itsesensuroitu.