Monikultturismia suvaitsemattomimmillaan

Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen ajojahti kauppatieteen opiskelija Mikko Ellilän blogia vastaan antaa tuoreimman esimerkin siitä, mitä tapahtuu, kun virkamiehet alkavat jahdata tavallisten suomalaisten sanankäyttöä ja epäillä heitä rikoksista. Puumalainen pyysi poliisia tutkimaan, onko Ellillä syyllistynyt rikokseen esittäessään maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvia mielipiteitä. Tämän täytyy loukata syvästi kyseisen kirjoittajan oikeuksia, ja ainakin minun oikeustajuani se loukkaa.

Terävän analyysin asiasta esitti filosofian tohtori ja kansanedustajaehdokas Jussi Halla-aho omassa blogissaan. Myös minä ilmaisen avoimesti mielipiteeni siitä, että kritiikitön maahanmuuttopolitiikka on huono ja sangen epäsuotava asia. Tämä ei tarkoita, että vastustaisin maahanmuuttajia ihmisinä, vaan sitä, että vastustan politiikkaa, jonka kautta maahanmuuttajia haalitaan koko ajan lisää. Esimerkiksi Itäkeskuksen käytävillä mamuja kärryilee lapsilaumoineen jo niin paljon, ettei heidän ohitseen enää pääse. Helsingin kasvot ovat tältä osin monikulttuuristuneet ja ”rikastuneet” tavalla, joka ei ole toivottavaa.

Varsinkin Afrikasta tulleita maahanmuuttajia suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä holhoaa suhteellisesti paremmin kuin suomalaisia itseään, sillä he täyttävät sosiaaliviranomaisten ihanteet ja ovat vailla alkeellisimpiakaan taloudellisia lähtökohtia. Siksi he saavat Suomessa täyden ylläpidon, ja siksi he myös lisääntyvät perustaen monilapsisia perheitä, joihin työtätekevillä suomalaisilla itsellään ei ole enää varaa.

Jos oman kriittisyytensä lausuu suoraan, se on poliittinen mielipide eikä mitään ”kiihottamista kansanryhmää vastaan”. Se on myös tutkimustuloksista johdeltu päätelmä, joka perustuu objektiivisiin tosiasioihin, kuten rikostilastoihin ja ongelmista kertoviin uutisiin. Missä on sanottu, että maahanmuuttajavastaisuuskaan olisi rikos? Ja jos se säädettäisiin rikokseksi, se ei tee sitä epäeettiseksi.

Monikulttuurisuuden vastustaminen on länsimaisten yhteiskuntien kohtalonkysymys, josta ratkeaa se, millaisessa Suomessa, minkälaisissa kaupunginosissa ja kuinka turvallisessa maassa me jatkossa elämme. Siitä riippuvat mahdollisuutemme turvata hyvä sosiaaliturva suomalaisille veronmaksajille tulevaisuudessa ja se, kuinka elämänlaatua ja hyvinvointia voidaan varmistaa myös lähiöissä asuville. Vähemmistövaltuutettu Puumalainen on päästänyt suustaan lähinnä yhden järkevän lauseen, joka Haaste-lehden referoimassa muodossa kuuluu näin: ”Vankilat ovat Suomen monikulttuurisimpia yhteisöjä.”

Puumalaisen harjoittama suomalaisten ihmisten ja yritysten vainoaminen sai vääristyneet mittasuhteet jo silloin, kun hän vaati neekerinsuukkojen ja lakritsikääreiden poistamista pitäen niitä rasistisina. Valitettavasti hän onnistui yritysten vaaliman pieteetin ja liiketaloudellisten etujen vuoksi. Typerää oli myös suomalaisten popmuusikkojen esittämän laulun tuomitseminen taannoin ”rasistiseksi”. Sananvapauden loukkaukset ovat vaikuttavaa henkistä väkivaltaa, ja niiden kohteeksi ajetaan yhä useammin tavallisia suomalaisia, joiden mielipiteet yritetään tukahduttaa.

On hyvä, että yhteiskunnastamme löytyy akateemisesti kvalifioituneita yksilöitä, kuten Halla-aho, jotka uskaltavat sanoa näkemyksensä ääneen. Näin vältytään siltä mielikuvalta, että viranomaisvalta voisi käyttää omaa, usein varsin puolivillaista akateemista statustaan suomalaisia ihmisiä vastaan. Vaaditaankin aika monen vuoden poliittiset opinnot jonkin yliopiston laitoksilla, ennen kuin ihmisestä saadaan niin epäjohdonmukainen, että hän käyttää viranomaisvaltaa suomalaisten ihmisten sananvapautta vastaan. Vasta sittenkö luottamus kansalaisryhmien välillä toteutuu, kun kaikki ihmiset sipsuttelevat varpaillaan vähemmistövaltuutetun pelossa eivätkä uskalla laskea toisistaan leikkiä edes ironian muodossa tai karikatyyrien kautta?


Monikultturismia mediassa

Koskaan aiemmin sortokausien jälkeen sananvapaus ei ole ollut maassamme yhtä pahoin uhattuna kuin nykyisin. A-studiossa pohdittiin 14.5. klo 21.10, saako Suomessa puhua enää vapaasti, kun betoniporsaiden nimeäkin vaadittiin muutettavaksi vain siksi, että nimitys saattaa ”loukata” maahan muuttaneiden muslimien uskonnollisia tunteita. Pahimmin sensuuri näkyy, kun suomalaiset ihmiset eivät saisi sanoa avoimesti ulkomaalaiskriittisiä mielipiteitään eivätkä vaatia käyttäytymissääntöjen noudattamista lähiöissä ja taloyhtiöissä.

Ohjelmassa haastateltiin Vesalan kaupunginosassa asuvaa taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaa, jonka mukaan heidän yhtiössään vallitsee jatkuva konflikti yhtiön suomalaisten omistajien ja talossa asuvien maahanmuuttajamuslimien välillä. Muslimit eivät suostuisi noudattamaan suomalaisten sääntöjä lainkaan, mutta itse he vaativat omien normiensa noudattamista. Taloyhtiön puheenjohtaja totesi lähiöissä esiintyvien ongelmien olevan seuraus hyssyttelystä ja paheksui oman asuinalueensa kiinteistöjen arvon laskua, kun alueella asuvat muslimit ovat pilanneet kaupunginosan maineen levottomalla käyttäytymisellään. Isännöitsijöiden mukaan suomalaiset alkavat muuttaa omista kerrostaloistaan pois, kun maahanmuuttajien määrä ylittää viidenneksen asukkaista. Suomalaiset siis ajetaan pakomatkalle kodeistaan. Tähän asti ohjelma olikin Yleisradion lähettämäksi erittäin perusteltua katsottavaa.

Mutta monikulttuurisuuden ideologialle altis toimituspolitiikka vesitti ohjelman lopun alettuaan halveksua suomalaisia ihmisiä ja esittämällä muutamien Vapun juhlijoiden harjoittamaa porttikonkeihin kusemista. Ilmiö on luonnollisesti paheksuttava, mutta edellä nähdyn jutun perään sijoitettuna sen tarkoitus oli relativoida ulkomaalaisiin kohdistetun kritiikin sisältö osoittamalla vikaa suomalaisten omassa käyttäytymisessä ja lavastamalla poikkeustila yleiskäytännöksi. Näin media yritti balanssoida ulkomaalaiskriittisen juttunsa aivan samalla tavoin kuin se 1970-luvulla tasapainotti sinänsä harvinaiset neuvostokriittiset uutisensa arvostelemalla tasapuolisesti Amerikan pahuutta. Tasapainotus oli näyttö poliittisen korrektiuden tavoittelusta, jolla ”suojeltiin” totuutta.


Homot pakolaisia?

Ohjelman loppuun oli sijoitettu myös homojen euroviisukiinnostusta käsittelevä insertti, jonka tehtävänä oli muistuttaa, että suomalaisten omassa keskuudessakin elää vähemmistöjä. Tällöin homoja yritettiin käyttää keppihevosena monikulttuurisuuden ideologian puolustelemiseen.

Tehtäköön selväksi, että itse en halua omaa homoseksuaalisuuttani käytettävän retorisena aseena minkään etnisen vähemmistön puolustelemiseen. En halua myöskään homoseksuaaleja asetettavan etnisten vähemmistöjen kanssa samaan junaan sen enempää lainsäädännössä kuin yhteiskunnallisissa käytännöissäkään. Olen itse ennen kaikkea suomalainen ja kritisoin avoimesti monikulttuurisuuden ideologiaa, jota muutamat muut homot ovat omassa epäjohdonmukaisuudessaan menneet kannattamaan vain siitä syystä, että yhteen vähemmistöön kuuluvan pitää muka kannattaa kaikkia muitakin vähemmistöjä. Minulle riittää tähän yhteen vähemmistöön kuuluminen, ja muutoin kannatan Suomen säilyttämistä suomalaisille.

Islam polkee homojen ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kaikkialla. Samoin tekevät myös maahanmuuttovastaisimmat tahot, ja juuri sen vuoksi maahanmuuton lisääntyminen ei olekaan hyvä asia. Sen myötä kasvaa näet myös homovastaisuus. Todellisuudessa homojen oikeudet on luotu länsimaisen rationalismin ja liberalismin sisällä, ja niitä islam puolestaan vastustaa. Tästä johtuu, että suvaitsevaisuus ei voi koskaan olla kaiken hyväksymistä vaan valikoivaa.

Se, että maahanmuuttajavastaiset tahot vastustavat usein myös homoja, on kuitenkin pienempi haitta kuin islamin leviäminen, sillä nationalistit puolustavat järkiperäistä yhteiskuntaa. Heteroita on ylipäänsäkin vain kahdenlaisia: niitä, jotka vihaavat meitä avoimesti, ja niitä, jotka vihaavat meitä salassa. Sellaista henkilöä, joka vihaa minua avoimesti, arvostan enemmän, sillä hän on sentään rehellinen, kun taas suvaitseminen on sietämistä vastoin todellisia asenteita. Sitä paitsi muslimien oma homovastaisuus on ollut kerrassaan tinkimätöntä.