Repikää siitä

Ihmisten viestintä voidaan jakaa siihen, mistä tietty henkilö puhuu, mitä hän sanoo, mitä hän tarkoittaa ja mitä hänen sanomansa merkitsee. Tätä tulkitsevaa linjaa noudattaen maailmalla ovat yleistyneet erilaiset ”Mitä Lenin todella sanoi?”, ”Mitä Nietzsche oikeastaan tarkoitti?” ja ”Mitä Gandhi varsinaisesti opetti?” -teokset.

Yksimielisyyteen pääseminen siitä, mitä puhe koskee, on usein vaikeaa. Sen kuuleminen, mitä puhuja sanoo, näyttää olevan jo ylivoimaista. Tarkoitusten selittäminen puolestaan on sanojen laittamista toisen suuhun, ja useimmiten erilaisissa mielipiteissä onkin kyse erilaisista tulkinnoista: sen pohtimisesta, mitä mikäkin merkitsee.

Merkitysten analysoiminen on filosofian ominta aluetta. Äskettäin painosta tuli Savukeitaan kustannuspäällikön, Ville Hytösen, toimittama teos Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa?

Myös minulta pyydettiin juttua kokoelmaan, ja suostuinkin kirjoittamaan teokseen mielelläni, sillä olen käsitellyt maahanmuuttoa ja Halla-ahoa jo blogikirjoituksissani. Oli väliyhteenvedon paikka.

Koska Halla-ahosta on tullut ilmiö, sen merkitystä voidaan pohtia jo itsenäisenä. Mainitsin jutussani, etten halua selitellä, mitä kukaan tarkoittaa. Sitä olisi parasta tiedustella ihmiseltä itseltään. Sitä paitsi Halla-aho on ollut kohtalaisen selkeä, joten teoksen nimi lienee ironinen ja viittaa kriitikoiden haluun selittää kohdettaan. Koetinkin syventyä kysymykseen, mitä maahanmuutosta käyty keskustelu on merkinnyt ja miten tätä laajaa poliittista asiaa on vatvottu Jussi Halla-ahon kautta.

Teoksen muut kirjoittajat ovat Arja Alho, Timo Hännikäinen, Jukka Mallinen, Husein Muhammed, Katja Kettu, Jussi K. Niemelä, Sirpa Pietikäinen ja Mike Pohjola. Heistä Niemelä oli se, joka ei kirjoittanut aiheesta lainkaan vaan keskittyi huitelemaan toisista kirjoittajista, muiden muassa minusta, rakentamiaan olkiukkoja. Olen sanankäytön suhteen sen verran liberaali, etten halua siivota myöskään Niemelän minua kohtaan osoittamia solvauksia pois vaan jätän niistä maininnan myös tähän. – Minä tiedän tämän, Jussi K. Niemelä: sinä olet pieni, mutta kuulen sinut silti! Jatka vain samaan tapaan, niin saat muut vaikuttamaan viisailta.

Sen voin kyllä sanoa, että tämän kirjan teko onnistui minun ja toimituksen välillä ongelmattomammin kuin yhdenkään muun teoksen koskaan. Olen joskus aiemmin saanut huonoja kokemuksia esimerkiksi Gaudeamuksen tavasta ripittää kirjoittajiaan ja painostaa heitä tiettyihin mielipiteisiin. Kokoelmateosten kirjoituksia on joskus luetettu kirjoittajien kesken ristiin ja pakotettu heitä sopeuttamaan näkemyksiä toisiinsa, mikä on johtanut ajatusten sensuroimiseen eri mieltä olevien henkilöiden välillä. Sen sijaan Savukeitaan tapauksessa kirja saatiin kokoon tyylikkäästi, vaikka useimmat kirjoittajista ovatkin aika eri linjoilla kuin itse olen tai on teoksen kohdehenkilö.

Eniten pidin Timo Hännikäisen kirjoituksesta. Hän on julkaissut myös käytännöllisen etiikan oppikirjan nimeltä Ilman – Esseitä seksuaalisesta syrjäytymisestä, josta valkenee, että ihmisarvoon liittyy oikeus saada seksiä. Halla-aho-interpretaation kirjoituksista suurin osa oli puolestaan arvattavissa. Sirpa Pietikäinen pääsi asiaan vasta artikkelinsa toiseksi viimeisellä sivulla, ja Arja Alho teki merkittävimmät paljastuksensa jo lipsauttaessaan markan ERM-kytkentätavoitteet neuvottelujen vastapuolelle.

Räikeimmät valheet tässä teoksessa esittää Katja Kettu, jonka pelastanee vain se, ettei hänellä ole mitään tieteellistä asiantuntemusta eikä häntä voida sen vuoksi ottaa vakavasti. Olisi ollut kuitenkin suotavaa, että kirjoittaja olisi istunut opintonsa loppuun ennen kuin meni arvostelemaan kenenkään tutkimuksellisia näyttöjä pelkillä moitiskelevilla mielipiteillään esimerkiksi näin:

”Yksi osoitus taitavasta mediatoiminnasta on Hommafoorumin 2010 teettämä mielipidetutkimus, joka mittaa kansalaisten asenteita maahanmuuttoa kohtaan. Valtamedian hyvin sisäistämän teesin mukaan kyse oli puolueettomasta tutkimuksesta. Todellisuudessa kysely tehtiin Homma-sivuston käyttäjille ja täten jo valmiiksi valikoituneelle kansanosalle. [...] Valtamedia tarttui asiaan hanakasti ja Homma-sivuston jäsenet ilakoivat. Verkkosivujen keskustelijoiden maksama, Taloustutkimuksella teetetty kysely oli taitavaa julkisuuteen vaikuttamista. Spektaakkelin luonteeseen kuuluu, että tämän pseudotutkimuksen tuloksia reposteltiin valtamediassa laajasti.”

Totuus asiasta on seuraava: tutkimuksen kohdejoukkona olivat 18 vuotta täyttäneet suomalaiset Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta. Otos muodostettiin Taloustutkimuksen internetpaneelin jäsenten keskuudesta siten, että se vastaa Suomen aikuisväestöä iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan. Internetpaneelin rekrytointi tapahtui kokonaisuudessaan Taloustutkimuksen valtakunnallisesti edustavien tutkimusten yhteydessä tai erillisen Väestörekisterikeskuksen satunnaisotokseen perustuvan rekrytointiprosessin kautta, mikä takasi tutkimusten edustavuuden, luotettavuuden ja korkean vastausprosentin. Internetpaneelissa on tällä hetkellä reilut 34 000 jäsentä. Tutkimuksen otos painotettiin puoluekannatuksen mukaan väestöä edustavaksi.

Kaikki tulokset voidaan lisäksi ristiintaulukoida sukupuolen, iän, ammatin, asuinkunnan ja -läänin, koulutuksen, talouden tulojen ja rakenteen sekä puoluekannatuksen perusteella. Tutkimus oli ideoitu internetissä Hommaforumilla ja sen tilasi Homma ry. Taloustutkimuksessa tutkimuksesta vastasi yhteiskuntatieteiden tohtori Juho Rahkonen.

Pidän erittäin vaarallisena, että läpi päästetään myös sellaisia julkaisuja kuin Kaisa Ketun kirjoitus, toisin sanoen tekstejä, joissa tieteellisesti tuotettua tietoa yritetään vääristellä pelkältä asenteelliselta pohjalta. Paperille painettuina sen kaltaiset jutut luovat harhaanjohtavan kuvan, että kyseessä on todeksi osoitettua tietoa. Miten tämä ei ollutkaan minulle mikään yllätys?