13. tammikuuta 2011

”Ei” homoavioliitoille!


Edeltävässä kolumnissani pohdin sukupuolineutraalin avioliiton oikeutusta lähinnä yksilönvapauden ja yksilön oikeuksien kannalta. Tässä kirjoituksessa esittelen argumentteja siihen, miksi homojen ei pitäisi päästä eikä joutua kirkossa naimisiin.

Näkökulmani on tällöin kulttuuriteoreettinen, ja tulkitsenkin avioliittoa nyt siltä kannalta, mitä avioliitto merkitsee historiallisena instituutiona ja julkisen vallan muotona, jolla tarkkaillaan ja hallitaan yksilöiden pariutumista, seurustelua ja sukupuolielämää. Haluan edelleenkin asettaa yksilöiden edun julkisen edun edelle, ja siltä pohjalta esitän argumentteja, joilla homoavioliittoja voidaan vastustaa.

1) Avioliittoinstituutio on vanhanaikainen

Ajatus homoavioliitoista saapui 2000-luvulle puun tai halkopinon takaa. Se kaivettiin esiin 1960-luvun poliittisten ideoiden romulaatikosta. Koko avioliittoinstituutio perustuu orjanomistusoloihin, joten olisi takaperoista laajentaa avioliittoa koskemaan myös homoja.

2) Heterot menettäisivät ihanteellisen elämäntapamallin

Homoavioliittojen kautta kirkko vain lisäisi otettaan ihmisistä ja tiukentaisi seksuaalisissa asioissa käyttämäänsä valtaa. Kun homotkin alistettaisiin avioliittoinstituutiolle, heterot menettäisivät homojen vapaan elämäntapamallin, joka nykyään antaa heille toivoa. Ei olekaan ihme, miksi monet heterot vastustavat homoavioliittoja: he haluavat säilyttää homojen elämäntavan eräänlaisena viimeisenä keitaana avioliiton kuivan erämaan keskellä.

3) Rekisteröity parisuhde on avioliitto ilman kirkon kahletta

Rekisteröity parisuhde takaa homoille jo samat oikeudet ja valitettavasti myös velvollisuudet kuin avioliittokin, tosin vielä ilman ideologista kahletta. Monet sanovat, että ”kannattaa naida mieluummin kun palaa, joten kyllä avioliittoon pitää päästä”. Mutta ihminen ei välttämättä itse tiedä, mikä on hänelle hyväksi. Sen vuoksi innokkaimpia pitää varoittaa naimisiin menon vaaroista!

4) Homoavioliittojen vuoksi muutamat heterot joutuisivat Helvettiin

Kristillinen avioliitto on teologisesti, eksegeettisesti ja uskonnollisesti pyhä, aivan niin kuin Matin ja Mervin parisuhde. Tätä kuvaa mikään ei saa turmella! Jos homot päästettäisiin kirkossa naimisiin, olisi vaara, että kristillinen avioliitto menettäisi merkityksensä naisen ja miehen suhdetta symboloivana instituutiona. Lisäksi se turmelisi rakkauden kristillisen perussanoman, jonka mukaan homojen pitää painua Helvettiin. Jos homoavioliitot hyväksyttäisiin, Helvettiin päätyisivät väärät ihmiset. Hurskaimmat veronmaksajat näet eroaisivat kirkosta ja joutuisivat periaatteen extra ecclesiam nulla salus (”seurakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta”) mukaisesti Helvettiin. Sitten he olisivat ilman valitusoikeutta siellä!

5) Vaatimattomuus ei enää kaunistaisi, jos homot voittaisivat

Homojen ei pitäisi olla niin ahneita, että vaativat avioliittoa itselleen. Mitä kirkolla on muka tässä suhteessa antaa? Avioliitto on immateriaalinen oikeus, eikä sitä voida muuttaa rahaksi eikä almuiksi, joita voisi heitellä noin vain pois. Jos kirkko hyväksyy homoavioliitot, kukaan hetero ei enää halua mennä naimisiin. Muutamat homot saisivat siis joitakin pieniä oikeuksia, mutta heterot menettäisivät kaiken! Perheet repeäisivät kuin temppelin esirippu ylhäältä alas asti. Ihmiset voisivat jopa vaihtaa luonnollisen sukupuoliviettinsä luonnonvastaiseen, kun huomaisivat tulevansa paremmin toimeen samaa sukupuolta olevan kanssa.

6) Homojen ei pitäisi olla itsekkäitä eikä heterojen anteliaita

Homojen ahneus ja itsekkyys on sietämätöntä tässä toisten apajilla kalastelussa. Heidän vuokseen kirkko joutuu hyväksymään homoavioliitot ihan vain pitääkseen veronmaksajistaan kiinni, sillä monet homojen kannattajat ovat kuitenkin korkeasti koulutettuja ja hyvätuloisia. Seuraus on, että rikkaat, hyvätuloiset ja oppineet jäävät kirkkoon ja pelastuvat, mutta köyhät ja yksinkertaiset, joita Jeesus rakasti, päätyvät uskonlahkoihin, jotka saattavat harhauttaa heitä jopa itsemurhiin. Ja kaikesta tästä kirkko päättää vain rahan perusteella: pitääkseen kiinni parhaiten maksavista kirkollisverojen maksajista. Ei ole homojen ahneudella eikä syyllisyydellä määrää!

7) Kirkon pitää harjoittaa myös henkistä inkvisitiota ollakseen hengellinen

Kirkko voi mainiosti hyväksyä homot ihmisinä mutta ei päästää heitä naimisiin. Kirkon piirissä saa syrjiä homoja yhteiskunnallisesti, sillä kirkko ei ole yhteiskunnallinen laitos. Ja mikäli homoja ei syrjittäisi henkisesti, kirkko ei olisi enää hengellinenkään laitos.

8) Avioliiton käsitettä ei pidä määritellä, sillä asiasta on jo käsitys

Homot eivät saa pidättää avioliittoa itselleen, sillä omiminen on rumaa. Myöskään avioliiton käsitettä ei saa määritellä uudestaan laissa, sillä kukaan ei ole sitä tähänkään asti määritellyt. Homojen pitää ymmärtää, että seksuaalisuus on oma asia eikä suhde. Se ei ole kuitenkaan sillä tavalla oma, että homot saisivat olla seksuaalisia muutoin kuin ollessaan yksin. Kuka opettaisi lainsäätäjille logiikkaa, kun he eivät tätä ymmärrä?

9) Ei seksiä ennen lapsia, ja jos ei lapsia, ei seksiä koskaan

On myös monia historiallisia syitä, miksi homoavioliittoja ei pidä hyväksyä. Avioliittoinstituutio on nimittäin jo nyt täysin pilalla. Vielä 1960-luvulla asuinliitossa olevia avopareja sanottiin ”susipareiksi”, mikä oli aivan oikein. Kun asuinliittojen kautta syntyneet avoliitot alkoivat sittemmin kilpailla avioliittojen kanssa, myös avioliittojen solmimisen ja purkamisen kynnys romahti. Suuri osa piispoistakin on nyt eronnut ja ties kuinka monetta kertaa naimisissa. Nykyään kaikki naivat kaikkien kanssa. Ei pidä muuttaa asumaan samaan postiluukkuun, jos ei ole naimisissa, ja ehdoton ”ei” esiaviollisille suhteille! Homojen parisuhteiden hyväksyminen vain pahentaisi heteroiden nyt jo turmelemaa tilannetta.

10) Avioliiton kieltäminen ei estä naimisiin menoa

Avioliittoinstituution tehtävä on ihmisten seksuaalikäyttäytymisen kontrollointi, toisin sanoen rajojen piirtäminen siihen, kuka kenenkin kanssa nai. Juuri siksi naimisiin menoa tarkoittavan sanan kantasana on ”naida”. Kun ihminen on naimisissa, hänen katsotaan olevan varmasti nainut (mikäli avioliitto ”on toteutunut”). Nykyään sanaa ”naimaton” pidetään epämääräisenä ja sekavana. Se, että ihmisen siviilisääty on Kelan lomakkeessa ”naimaton”, ei välttämättä tarkoita, ettei hän olisi nainut. Hän voi olla nainut vaikka kuinka paljon, vaikka ei olisi ollut koskaan ”naimisissa”, eronnut, leski tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Tätäkin kautta avioliitossa olo on menettänyt merkitystään, ja on muotia olla sinkku.

11) Homoavioliittojen vastustajat tarkoittavat hyvää

Uskon, että myös monet homoavioliittoja vastustavat heterot ajattelevat vain homojen parasta. He toivovat, etteivät homot saisi riesakseen tuota painostavaa valvonta- ja tarkkailuinstituutiota, johon liittyy monenlaista sosiaalista kontrollia ja alisteisuutta. Nämä ystävälliset heterot eivät vain kehtaa sanoa mielipidettään suoraan, sillä he pelkäävät oman aviopuolisonsa reaktioita ja sen vuoksi lavastavat avioliittoja koskevat huonot kokemuksensa hyvää tarkoittavaksi parahdukseksi ”Avioliitto on pyhä!”, mikä tarkoittaa: ”Säästäkää homot tältä.”

12) Kaikki ovat jo muutenkin ihmisten edessä

Vastustaessani homoavioliittoja ajattelen tietenkin vain homojen parasta. Mitäpä tuollaisella vuosisatoja vanhalla keksinnöllä oikeastaan tekee? Mikä avioliitto on? Kyseessä lienee pelkkä tarkkailujärjestelmä, jonka kautta hajoamassa olevan seurustelusuhteen osapuolet hakevat lakastuneelle yhdessäololleen syitä tuomalla asiansa seurakunnan valvovan silmän alle. Muutamat sanovat, että he ovat Jumalan edessä. Mutta tosiasiassa he ovat sosiaalisen kontrollin kohteena eli ”ihmisten edessä”, aivan niin kuin Jenni Vartiainenkin sanoi.

13) Avioliitossa olo hävettää

Minua itseäni jo ripille pääsy hävetti, kun jouduin pukeutumaan hameeseen. Kerta jäikin ainoaksi. Turhaan kävin riparin, en tunne tuoksua piparin. Jopa tohtoriksi väittelemisestä on ollut minulle enemmän hyötyä. Pistänkin siis tuosta Frederikiä soimaan kuunnellakseni, mitä sanottavaa hänellä on naimisiin menemisestä.

14) Kateelliseksi luuleminen on nöyryyttävää

Avioliiton kerjääminen ei ole homoille hyväksi. Kerjuu on alisteisuuden muoto, ja oikeuksia luovuttamalla tai pidättämällä yhteiskunta käyttää valtaa suhteessa ihmisiin. Joku voi vielä luulla homoja kateellisiksi, mikä puolestaan olisi nöyryytys.

15) Vihkimisoikeus pois yhteiskunnalta ja kirkolta

Ongelma on, että yhteiskunnassamme oikeuksia luodaan julkisen vallan kautta. Vastustankin julkisen vallan interventiota ihmisten yksityisiin suhteisiin: asumiseen tai perimisoikeuteen, esimerkiksi. Yhteiskunnan pitäisi luoda ihmisille vapaat ja tasavertaiset elämän edellytykset mutta ei pyrkiä rajoittamaan täysivaltaisten kansalaisten tahdonmuodostusta ja toteuttamista. Mikä onkaan toisille ihmisille vaikeampaa hyväksyä kuin toisten ihmisten seksuaalinen nautiskelu?

Tässä valossa avioliiton voisi lopettaa myös heteroilta ja antaa vihkimisoikeuden hiv-testaajille. Se vastaisi paremmin nykyajan vaatimuksia, ja siitä olisi jotakin hyötyä. Avioliittoon vihkimisen kaava voisi olla tällöin esimerkiksi seuraava:

Hiv-testaaja: ”Tahdotko sinä Martti Mörttinen ottaa aviopuolisoksesi tämän Sofia Ryysyläisen, jonka hiv-testitulos on POSITIIVINEN.”

Rakastava sulhanen: ”Tahdon.”

Hiv-testaaja: ”Entä tahdotko sinä Sofia Ryysyläinen ottaa aviopuolisoksesi tämän Martti Mörttisen, jonka hiv-testitulos on NEGATIIVINEN.”

Rakastava morsian: ”En, sillä minäkin rakastan häntä.”