3. toukokuuta 2011

Nyt se veri punnitaan


Perussuomalaisen puolueen päätös äänestää Portugalin tukipakettia vastaan joko sulkee puolueen pois hallituksesta tai johtaa sellaiseen hallitukseen, joka kiistää Suomen tuet Euroopan talouden vakausmekanismeilta. Muutamista veikkauksista huolimatta hallituksen ovea ei ole suinkaan lyöty persuilta kiinni. Neuvottelukortit vain on asetettu pöytään.

On tärkeää, että Euroopan talouden tulevaisuudesta puhutaan rehellisesti. Jossakin vaiheessa narun pää tulee vetäjän käteen. Portugali ja Kreikka muodostavat viitisen prosenttia EU:n taloudesta. Jos Espanja, Italia ja Belgia romahtavat ja siirtyvät takauksien ja lainojen antajien joukosta kerjuujonon jatkoksi, tukijoiden joukosta poistuu kolmannes. Se puolestaan kiertyy tukea anovien joukkoon. On ymmärrettävää, että päätös olla tukematta Portugalia tuo muiden maiden taloudellisen konkurssin askelta lähemmäksi. Pankit voivat nostaa korkojaan suurempien riskien vuoksi, jolloin velkainen Suomikin kärsii.

Mutta johonkin raja on vedettävä. Ei kannata jatkaa politiikkaa, jonka lopputuloksena on joka tapauksessa ongelmamaiden päätyminen velkasaneeraukseen ja irrottaminen eurosta, siis myös EU:n peruskirjan avaaminen. Nyt on kyseenalaistettava periaatteet ja luovuttava valheellisuudesta.

On arveluttavaa, että brysseliläiset ”EU:n tutkijat” latelevat Suomelle madonlukuja sen vuoksi, että suomalaiset käyttävät järkeään ja ilmaisevat halunsa vetäytyä avustuspolitiikasta. Centre for European Policy Studies -nimisen ajatushautomon tietoviisaat ovat Helsingin Sanomien mukaan vedonneet esimerkiksi siihen, että EU menettäisi halunsa tukea Suomea, jos maamme joutuisi konfliktiin Venäjän kanssa. Tässä nähdään, millaisia ystäviä Euroopan maat ovat. EU ei olekaan suomalaisten ystävä periaatteiden vuoksi vaan ainoastaan sikäli, kuin taivumme muiden EU-maiden tahtoon. Näissä vihjauksissa on kiristyksen ja uhkailun sävy, aivan niin kuin myös Helsingin Sanomien tavassa suurentaa sinänsä matalamielinen analyysi omille sivuilleen suomalaisten ihmeteltäväksi. EU-maiden pitäisi ehkä kiittää suomalaisia siitä, että meidän oloissamme EU:n ongelmista puhutaan esimerkillisen avoimesti.

Entäpä, jos kokoomusta ja Sdp:tä edustavien hallitusneuvottelijoiden päästä kuuluisi raksahdus, juuri sellainen, joka tuo käen ulos käkikellosta, ja perussuomalaisten kanta kirjattaisiin hallitusohjelmaan. Ihmettelen, jos Jyrki Katainen ei näe Timo Soinin tinkimättömyydessä mahdollisuutta ja käytä tilaisuutta hyväkseen Suomen irrottamiseksi Portugalin tukipaketista. Hallitustunnustelijan kannattaisi nyt panna kokoon hallitus, joka on Suomen etujen mukainen.

Niin sanottu ”väliaikainen ja pysyvä vakausväline” ovat eufemismeja. Ne ovat Nasse-sedän kieltä ja synonyymeja jatkuvalle puliveivaukselle. Jokainen tietää, ettei mikään ole niin pysyvää kuin väliaikainen.

Mahdollisuuksia kriisin ratkaisemiseen on useita. Suomen vetäytyminen tukipaketista kaataisi sen kokonaan, sillä hyväksyntään vaaditaan kaikkien maiden suostumus. Mutta kulissien takana valmistellaan jo vaihtoehtoa. EU-maat voivat halutessaan lainoittaa Portugalia myös kahdenvälisillä luotoilla, aivan kuten Kreikankin tapauksessa. Lainajärjestelyjä ei tällöin institutionalisoida. Eräs mahdollisuus on, että pankkien harjoittama pelottelu lopetetaan. Ei pankkien ole pakko uhkailla korkojen nostolla, vaikka takausjärjestelyt eivät toteutuisikaan. EU-valtiot ovat tukeneet eurooppalaisia pankkeja niin suurilla summilla, että ne voisivat jo tällä perusteella vaatia matalampikorkoisia luottoja. Muutoin pankit voisi vaikka sosialisoida, ja tätä vaihtoehtoa on toden teolla mietitty esimerkiksi Saksassa.

Persuilla on edelleen kaikki hallituskortit käsissään. Panokset on asetettu korkealle. Toivon itse, että puolue ei tingi lypsykoneen sulkevasta kannastaan. Pari viikkoa sitten veikkailin, että Timo Soini joko lunastaa hallituspaikan selittämällä äänestäjille tukipaketin ”välttämättömyyden” tai sitten hän helpottaa tehtäväänsä pitäytymällä vaalilupauksissaan sekä purjehtimalla neuvottelujen kariuduttua oppositioon.

Se, että perussuomalaiset olisivat asettuneet kokoomuksen linjoille tukipaketteja tukemaan, olisi toisaalta ollut ymmärrettävää, sillä hallitusvastuun kantamiseen osallistuminen voidaan mieltää ”vastuulliseksi politiikaksi”. Tällöin puolue olisi kylläkin menettänyt kannatusta. Toinen varjopuoli on se, että puolueen sisäiset rivit menisivät aikaa myöten halki. Perussuomalaisissa on nimittäin paljon EU:n takaussitoumusten ja kauttakulkuluototuksen periaatteellisia vastustajia. Jos heidän kannatustaan ei ostettaisi ministerinpaikoilla, puolue hajoaisi todennäköisesti kahtia.

Tinkimätön vaihtoehto on puolueen omalta kannalta parempi. Kieltäytymällä hyväksymästä Portugali-tukea Timo Soini armahtaa itsensä liialta nöyristelyltä, pitää vaalilupaukset, toimii Suomen etujen kannalta moraalisesti, siirtää vastuun suurista poliittisista riskeistä muille puolueille sekä oppositioon ajautuessaan todennäköisesti nostaa puolueensa kannatusta. Päätös äänestää takuujärjestelyjä vastaan on siis hyvä ase sekä hallitusneuvottelujen että poliittisen kannatuksen kannalta.

Soinin päätös pelata avoimin kortein oli odotettavissa, sillä ilman perussuomalaisia hallituksen kokoaminen mutkistuu. Niukin mahdollinen enemmistö syntyisi kokoomuksen, demarien, kristillisten ja Rkp:n turvin. Pidän kuitenkin todennäköisempänä hallitusta, jossa ovat mukana kokoomus, Sdp, Vasemmistoliitto ja Rkp. Kristillisten ja kepun jättäytyessä oppositioon myös vihreät voivat mennä mukaan, jolloin tuloksena olisi Lipposen ajan sateenkaarihallitus. Myönteistä tässä kokoonpanossa olisi se, että homoavioliitot ja muutamat muut sosiaaliset pikku-uudistukset ehkä etenisivät, mutta tämä ei kuitenkaan kompensoisi vahinkoa, jota tapahtuu suurissa taloudellisissa ja periaatteellisissa linjanvedoissa.

Hallitustunnustelija Kataisen kannattaisi nyt miettiä, miten käy, jos hallitus sitoutuu väliaikaisen vakausvälineen hyväksymiseen ja vakauttamisessa epäonnistutaan. Kokoomuksen kannatus saattaisi seuraavissa vaaleissa romahtaa ja Perussuomalaisten kannatus nousta niin, että se pystyisi muodostamaan enemmistöhallituksen yksin. On syytä muistaa, että Portugalin tukipaketin hylkääminen ei olisi kokoomuksellekaan mitenkään vaikeaa, ja vielä helpompaa se on Sdp:lle sekä hanketta paljon arvostelleelle Vasemmistoliitolle.

Moraalisia perusteita on helppo esittää: Suomi on demokratia, jossa puhutaan totta ja jossa politiikkaa ei perusteta relativismille tai pragmatismille vaan arvoille ja periaatteille. Toiseksi: muut euromaat ovat lipsuneet yhteisen päätöksenteon riveistä jo aiemmin, eivätkä esimerkiksi britit maksa edes EU-jäsenmaksujaan. Kolmanneksi: Portugalin tukeminen ei jää riippumaan Suomesta, sillä osuutemme kokonaisuudesta olisi vain muutaman prosentin luokkaa. Tällöin meitä huonommin taloutensa hoitaneet EU-maat joutuisivat vakauttamaan EU:n taloutta omaa kalkkiaan lusikoiden.

Mikään politiikanteko saati luottamus ei voi perustua siihen, että itsenäisiä maita pakotetaan EU:n taholta tulevilla uhkauksilla. Juuri tässä yleiseurooppalaisen politiikan kierous näkyy. On väärin, että EU:sta on tullut itseisarvoisena ja suvereenina pidetty valtias, joka despoottimaisesti pakottaa jäsenvaltioitaan ilman, että niillä on mahdollisuutta itsenäisiin kannanilmaisuihin saati oman tahtonsa toteuttamiseen.