Koipalloja taskuun ja presidentiksi

Poliittinen ura on kyllä sikäli turvallinen, ettei siitä tule loppua. Muun muassa seksiviesteillään mainetta hankkinut Ilkka Kanerva ja Nuorisoasuntosäätiöltä vaalirahoja kahmaissut Antti Kaikkonen jatkavat eduskunnassa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Paavo Lipponenkin (70) tuossa ilmoitti aikovansa Sdp:n presidenttiehdokkaaksi. Mikäpäs siinä, sillä Lipposesta jäi ihan hyvät muistot pääministeriajalta, kun talouskehityksen kurssikäyrät kiisivät koillista kohti. Samalla unohdettiin kuitenkin lyhentää valtionvelkaa.

Lipposen isoimmaksi mokaksi jäi Irakgate-skandaali ja kranaatinheittimien kaupittelu sotatoimialueelle. Ulkopoliittisesta virheestä tosin syytettiin ihan väärää tahoa, eli tietojen urkkijaa, nykyistä europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäkeä (EU-kielellä ”Jaeaetteenmaekeae”). Hänelle kuuluisi valtion tiedonjulkistamispalkinto, ellei hän olisi ollut niin hupsu, että teki huomaamattaan itsestään syyllisen antautumalla puolustelemaan ja selittelemään sinänsä ansiokasta salaisten Washington-muistiinpanojen kähmintää.

Älkää olko huolissanne, ei Lipposesta presidenttiä tule! Hän menee naftaliiniin samoin kuin moni muukin EU-lobbari. Sauli Niinistön nauttima 60-prosentin gallup-kannatus ei tietenkään johdu hänen erinomaisuudestaan vaan muiden kehnoudesta ja uusien ehdokkaiden puuttumisesta. Parhaan näytön politiikan kabinettikeskeisyydestä antaakin se, että presidentinvirkaa tavoittelevat henkilöt muistuttavat vahakabinettia.

Lipposen puheilmaisua rasittaa tietty ay-retorinen paralingvistiikka: se tuttu järjestötalon erikoishammasteknikolla asennettu leukanivelen peruspulttaus, joka tekee hänen artikulaatiostaan poikkeuksellisen jäykkää.

Ketunhäntä kainalossaan liikkuva Paavo Väyrynen taas hävittänee keskustan jäsenäänestyksessä Olli Rehnin. Hänen EU-komissaariuransa suurimpia virhearviointeja on ollut Turkin hitsaaminen unionin jäseneksi aikana, jolloin Euroopan unionista uhkaa muutoinkin tulla silkkaa kebabia. Rehnin viimeisimpiä älyllisiä pieruja olivat ne kiitokset, jotka hän luki EU:n puolesta Suomelle, kun maamme hallitus päätti jälleen heinäkuussa jatkaa Kreikan kansantalouden letkuruokintaa.

Väyrysen kaksijakoinen kansansuosio pitänee huolen siitä, ettei hänkään selviä toiselle kierrokselle. Tällä menolla Niinistön vastaehdokas tulee vasemmiston tai keskustan sijaan perussuomalaisista.

Edustavin ja omasta mielestäni hyvännäköisin kandidaatti silkkinauhojen leikkaajaksi olisi vihreiden Pekka Haavisto, mutta hän on väärää puoluetta, ja monet näkevät asian niin, että ihannevävyn ominaisuuksistaan huolimatta hänellä on poikuli vaimona. Itse taas en nyt jouda presidentiksi lähtemään, vaikka pyydetty onkin eikä noiden muiden lyömisessä paljoa työtä olisi. Mutta sattuu olemaan tärkeämpää tekemistä.