Eurosta eroaminen kuin tupakoinnin lopettaminen

Euro tuntuu olevan monille poliitikoille kuin kärpäspaperia tai Bostik-liimaa, josta ei saa käsiään irti, jos siihen on kerran tarttunut.

Euroopan rahaunionin jäsenyyttä pidetään poliittisena faktisiteettina, jolle ei myönnetä olevan vaihtoehtoja.

Viime aikojen mielipidetiedustelut osoittavat kuitenkin, että kansalaiset ennustavat ”jonkin maan” eroavan eurosta seuraavien kahden vuoden kuluessa.

Uskonkin, että eurosta irtautuminen on yhtä helppoa kuin siihen liittyminen. Ainakin teknisesti.

Monia pelottavat asiaan liittyvät taloudelliset seuraukset. Pelätään luottamuksen heikentymistä ja lamaa.

Mutta luottamushan on murentunut jo. Paluu kansallisiin valuuttoihin voisi jopa lisätä luottamusta.

Kaikissa asioissa on kynnys, jonka ylitettyä tappiot ovat suurempia kuin voitot. Euron kohdalla tämä kynnys on ylitetty.

Jossakin vaiheessa myös firmojen rahoittajat lopettavat konkurssikypsien yritysten lainoittamisen ja hakevat ongelmayhtiöt konkurssiin. Täytyykö euron kanssa odottaa tätä pakkotilannetta?

Olisi mielenkiintoista tietää, milloin Suomi järjestää Euroopan rahaunionin jäsenyydestä hallituksen lupaaman kansanäänestyksen.

Pääministeri Esko Aho nimittäin lupasi, että äänestettäessä Euroopan unioniin liittymisestä ei äänestetä euron jäsenyydestä. Siitä oli tarkoitus järjestää uusi kansanäänestys.

Hänen seuraajansa ja vihollisensa Paavo Lipponen puolestaan katsoi, että Ahon lupaus oli henkilökohtainen (vaikka se olikin tehty pääministerin ominaisuudessa) eikä sido häntä. Niinpä demaripääministeri johdatti Suomen euroon yleiseurooppalaisen sosiaalidemokraattisen politiikan merkiksi.

Olen melko varma, että mikäli eurosta järjestettäisiin se luvattu kansanäänestys Ruotsin tapaan, edessä olisi paluu markkaan. Sen verran etua Suomelle olisi omasta valuutasta. On tietenkin epävarmaa, mitä vaikutuksia asialla olisi rahamarkkinoihin ja muihin EMU-maihin. Juuri niitä monet pelkäävät.

Pelko on kuitenkin huono lähtökohta mille tahansa elämän suunnittelulle. Se johtaa pakkotilanteisiin ja epätoivoon. Tuloksena on kiertelyä ja kaartelua, valehtelua ja itsepetosta sekä lopulta taloudellisen ja poliittisen itsemääräämisoikeuden menetys.

On selvää, että napanuoran katkaiseminen muihin euromaihin pelottaa ja arveluttaa. Mutta elämässä kannattaa yleensäkin valita aina se vaihtoehto, joka pelottaa eniten, sillä se tie vie menestykseen ja onneen, kun taas se tie, joka pelottaa vähiten, johtaa ikuiseen kadotukseen.

Nyt Euroopan kansoja kiristetään.

Meitä painostetaan ja uhkaillaan.

Se on möröillä ratsastamisen, vastuun siirtelyn ja rosvouksen politiikkaa, kun verovaroja kannetaan vieraiden kansakuntien hyväksi ja kansallisvarallisuutemme pelataan Monte Carlon kasinolla.

Eurosta voi myös erota. Edut ovat suuremmat kuin haitat: ne suuret riskit ja valtavat vastuut.

Se on hieman kuin tupakoinnin lopettaminen. Kutittelee vähäsen mutta ehkäisee hitaasti kehittyvää keuhko- ja kurkunpääsyöpää, sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia, aivoinfarkteja ja siittiöiden vähenemistä.