Kansallisvaltiot veroparatiisien syy? – Hegel vastaa

Suurituloiset, huumerikolliset, ase- ja ihmiskauppiaat sekä pääomatulojen nauttijat eivät ole suinkaan ainoita, jotka siirtävät varojaan veroparatiiseihin. Ylen Ulkolinja esitti TV1:ssä dokumentin, jossa kerrottiin, miten suuryritykset kierrättävät tulonsa usean valtion kautta ja välttyvät näin veroilta. Veronkiertoa harjoittavat muun muassa sellaiset hyvämaineisina pidetyt yritykset, kuten Apple ja Starbucks, joille tuotemerkin brändäys on ollut osa tuotteen valmistusta ja uuden toimintamallin kehitystä, esimerkiksi ihmisystävällisen tietotekniikan tuotantoa tai reilun kaupan kahvin tuomista kahviloihin.

Nämä ylikansalliset yritykset ovat ottaneet käyttöönsä uudet toimintamallit myös verosuunnittelussaan, kierrättäessään voittonsa veroparatiisien, kuten Dubain, Kyproksen ja muutamien mikrovaltioiden kautta. Myös EU-valtio Hollanti kantaa poikkeuksellisen alhaista veroa rojaltituloista, joten ylikansalliset firmat muuntavat tulonsa tekijänoikeus-, lisenssi- tai patenttimaksuiksi ja laskuttavat ne pöytälaatikoissa toimivien tytäryritystensä kautta rojaltituloina. Verosuunnittelussa yrityksiä avustavat suuret kansainväliset tilintarkastustoimistot, kuten KPMG ja Ernst & Young, joilla on konttorinsa veroparatiiseissa.

Veroparatiisien olemassaolon syynä pidetään tietenkin verohelvettejä, toisin sanoen länsimaisten hyvinvointivaltioiden liiallista verotusta. Ohjelmassa väitettiin, että kansallisvaltiot ovat syypäitä veroparatiisien olemassaoloon myös toista kautta. Toimittajien johtopäätös oli, että ylikansalliset yhtiöt ovat pystyneet käyttämään hyväkseen kansallisvaltioiden järjestelmää. Kun valtioilla on itsenäinen veropolitiikka, jokainen postimerkkivaltio pystyy houkuttelemaan suuria yrityksiä ja hyvätuloisia kunniakansalaisikseen ja keräämään minimaalista veroa paikallisille ruhtinaille.

Tosiasiassa ohjelman argumentaatio sisälsi pahan ajatusvirheen. Syy veroparatiisien kautta tapahtuvaan verojen kiertoon ei ole kansallisvaltioiden olemassaolo eikä niiden itsenäinen veropolitiikka. Todellinen syy on pääomien vapaa liikkuvuus, joka seuraa globalisaatiosta.

Veroparatiisejahan pystytään käyttämään hyväksi juuri siksi, että pääomien liikkeitä ei säännellä valtioiden rajoilla tarpeeksi. Todelliseksi syyksi paljastuu, että kansallisvaltiot eivät ole kyllin voimakkaita ja määrätietoisia pitääkseen yllä kansanvaltaista veropolitiikkaa.

Globalisaatio on tuottanut valtioiden rajoista ja kansallisvaltioista riippumattoman yleismaailmallisen talousjärjestelmän, joka leijuu kansallisvaltioiden yläpuolella omana todellisuudentasonaan ja jossa rikolliset ja suursijoittajat pyrkivät naamioitumaan, tekeytymään näkymättömiksi sekä peittämään jälkensä.

Olennaisena osana siihen kuuluu myös omistusta koskevien tietojen tekeminen salaisiksi. Esimerkiksi Suomessa tämä tapahtuu kokoomuksen ja Euroopan unionin ajamalla hallintarekisterijärjestelmän laajentamisella. Hallintarekisteri mahdollistaa osakeomistuksen kätkemisen anonymiteetin suojaan, ja Suomessa sitä voivat hyödyntää ulkomaalaiset omistajat.

Entä onko Suomessa aihetta kiittää alhaisista veroista, ja eikö veroparatiisien käyttäminen ole täysin perusteltu suojautumiskeino liialliselta verotukselta? On syytä muistaa, että mitä enemmän firmat kiertävät veroja, sitä ahtaammaksi valtioiden talous käy ja sitä enemmän tulo- ja kulutusveroja joudutaan korottamaan.

Suomessa ongelmana on, että yrityksiä verotetaan liian vähän, ja pääomatulojen saajien verohelpotukset maksatetaan lisäämällä kulutusveroja ja ansiotulojen verotusta. Perussuomalainen puolue onkin täysin oikeassa vaihtoehtobudjetissaan, jossa se torjuu kulutusverojen korottamisen ja esittää arvonlisäveron alentamista vastatoimena peruselinkustannusten kallistumiselle. Kulutusverot ovat tasaveron luonteisia ja kohtelevat suhteellisesti ankarimmin pienituloisia, mikä on johtanut negatiiviseen progressioon.

Länsimaiden finanssiahdinko johtuu suureksi osaksi globalisaatiosta ja siitä, että valtiot ovat ajautuneet verokilpailuun. Ne menettävät jatkuvasti yritysveroja, koska firmat siirtävät tuotantonsa sinne, missä verotus ja kustannustaso on alhaisin. Koska tynnyri vuotaa siitä, mistä lauta on matalin, EU-valtioilla ei ole enää itsenäistä veropolitiikkaa, vaan valtiot ovat kontallaan globalisaation ja kansainvälisten suuryritysten edessä.

Syynä veroparatiisien olemassaoloon ei ole kansallisvaltioiden suvereeni itsemääräämisoikeus vaan ylikansallisten toimintaehtojen sääntelemättömyys. Kansallisvaltioita voidaan edelleenkin pitää hegeliläisinä Järjen työvälineinä, jotka tekivät mahdollisiksi sen, että säädyt ja työväenluokka saattoivat löytää yhteisen edun ja päästiin hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen.

Globaalin totalitarismin syntyminen ei ollutkaan mahdollista vielä G. W. F. Hegelin (1770–1831) aikakaudella, vaan sen teki mahdolliseksi vasta teknologian kehitys, erityisesti reaaliaikainen tiedonvälitys ja pörssikauppa sekä Internet, joiden vuoksi osakkeilla käydään nykyään tietokoneohjattua sekuntikauppaa maailman ympäri.

Globalisaatio kasvoi kansallisvaltioiden yläpuolelle kuin sienirihmasto muodostaen omalakisen järjestelmän, jossa kosmopoliittiset kapitalistit hyödyntävät kansallisvaltioita anarkistisesti. Teistä lukijoista saattaa tuntua oudolta ajatella newyorkilaisia pankkiireita anarkisteina, mutta minä näen asian niin.

Vaikka modernin kansallisvaltioaatteen luojana tunnettu Hegel erottikin toisistaan kansalaisyhteiskunnan ja valtion sekä konkretisoi valtion kansalaisyhteiskunnan yläpuolelle, hän piti niitä toistensa täydentäjinä ja ehtoina Oikeusfilosofiassaan (Grundlinien der Philosophie des Rechts oder Naturrecht und Staatswissenschaft im Grundrisse, 1821).

Pelkkään kansalaisyhteiskuntaan nimittäin kuuluvat yksityiset markkinat, joilla vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan. Myönteistä siinä on ”näkymättömän käden” (eli ”järjen viekkauden”) vaikutus, eli vaikka jokainen ajaakin omaa etuaan, tällöin myös yhteinen hyvä kasvaa. Toisaalta ihmiset jakautuvat rikkaisiin ja köyhiin, ja syntyy noita anarkistisesti toimivia markkinavoimia, joita nykyiset EU-poliitikot palvovat korkeimpina jumalinaan. Juuri niiden vuoksi tarvitaan valtiosääntelijää, jollainen on siis tuo hyvinvointiyhteiskunnan takaava hegeliläinen kansallisvaltio.

Asian voi sanoa niin, että jos valtio otetaan pois, jäljelle jää pelkkä kansalaisyhteiskunta. Se puolestaan koostuu nykyisin omaa etuaan ajavista yksilöistä, jotka toimivat ylikansallisesti ja kosmopoliittisesti muodostaen eräänlaisen termiittilauman.

Veroparatiisien olemassaolo on loistava esimerkki sen osoittamiseksi, kuinka tärkeitä kansallisvaltiot ovat ja miten tärkeää on myös niiden yhteistoiminta omien toimintaehtojensa säilyttämiseksi.

Valtion tehtävä on edustaa yhteistä hyvää ja valistusfilosofista julkista järjenkäyttöä, ja se on res publica. Ironista on, että Euroopan unionin tarkoitus oli alun perin toimia tällaisena yhteisen edun edistäjänä, mutta nykyisin se toimii pelkästään ylikansallisten yritysten ja globalisaation asianajajana, joka on murentanut valtioiden varainhankinnan, hukuttanut yhteisen valuutan kautta kansallisvaltiot velkoihin, johtanut sosiaaliturvan heikennyksiin, tuhonnut hyvinvointivaltiot sekä hävittänyt kansalaisryhmien välisen luottamuksen ja tulevaisuudentoivon.