4. heinäkuuta 2014

Suomen ilmasto: ihmisoikeusrikos


Kesä on puolessa, eikä yhtään hellepäivää! Tilastojen mukaan hellettä oli kesäkuussa neljänä päivänä. Omien vaatimattomien havaintojeni mukaan ainakaan Helsingissä ei ole ollut koko kesänä yhtään auringonottoon soveliasta päivää.

Säiden puolesta tämä kesä on katastrofi. Alaskassakin on kuulemma ollut lämpimämpää, samoin Siperiassa, jonne Keski- ja Etelä-Euroopan helteinen ilma on pyörähtänyt pohjoisesta puhaltavien suihkuvirtausten tieltä. Lämmintä viime kesää puolestaan selitettiin sillä, että tuolloin kylmä ilma kasautui Pohjois-Amerikkaan ja lämpimät virtaukset suuntautuivat Eurooppaan.

1800-luvun lopun ilmastoteoreetikot selittivät poliittisen ilmaston kylmyyttä ulkosilla olosuhteilla. Tämä ajatusmalli nojasi näkemykseen ihmisluonnosta. Katsottiin, että kun ulkoiset olot ovat ankeat, myös ihmisten ajatusmaailmaa alkavat leimata apeus ja koleus mutta myös viileä harkinta.

Lämpimien maiden hektistä poliittista ilmastoa puolestaan selitettiin samoin perustein. Katsottiin, että etelän asukkailta paloi helpommin käämi, ja kuumissa maissa myös sodittiin jatkuvasti vähäarvoisten ideologisten syiden vuoksi. Siirtomaiden katsottiin pilaavan mahdollisuutensa, vaikka muutoin maat olisivat kasvaneet kukkia, viiniköynnöksiä ja hedelmiä toisin kuin täällä Pohjolassa, jossa vaivoin raivatut pellot ovat katovuosien välissä suostuneet tuottamaan niukan määrän ruista ja ohraa väkijuomien valmistamiseksi. Siihen pohjoisen asukit puolestaan ovat hukuttaneet ilmastotekijöistä johtuvan pahoinvointinsa.

Jo lääkäri Hippokrates oli epäillyt 400-luvulla ennen ajanlaskumme alkua, että persialaisten taipuminen yksinvaltaan ja kreikkalaisten kaipuu vapauteen juontavat juurensa ilmastollisista eroista. Samoin Aristoteles katsoi 300-luvulla eaa, että pohjoisen Euroopan kansat ovat ulkoisten olojensa muokkaamina urheita mutta eivät kovin taitavia, kun taas lämpimien maiden kansoilla on sosiaalisia taitoja, mutta niiltä puuttuu luonteen lujuutta. Kreikkalaiset olivat Aristoteleen mielestä erityisen onnekkaita, sillä Kreikan ilmasto edustaa kylmän ja kuuman välimuotoa, ja siksi kreikkalaiset ovat kehittäneet vapauden ja demokratian parhaat instituutiot.

Yhteiskuntatieteiden kehittyessä ilmastollisia selityksiä alettiin pitää alkeellisina, sillä ne nojautuivat olemusajatteluun, esimerkiksi näkemykseen ihmisluonnosta. Onko olemassa mitään ihmisluontoa? Kysymys on edelleen vastaamatta. Tärkeämpinä alettiin pitää muita, ihmisten kanssakäymiseen, talouteen sekä yhteiskunnan ja kulttuurin kehitystilaan liittyviä selitysperusteita. Tämän mukaan ihmisten ajattelua eivät suoraan leimaa jotkin ulkoiset olosuhteet, saati että ulkoinen todellisuus siirtyisi ihmisten sisään marxilais-leniniläistä tajunnan heijastusteoriaa myötäillen. Sen sijaan ajateltiin, että ihmiset ottavat vapaina ja tahtovina olentoina toiminnassaan huomioon erilaisia vaikutusyhteyksiä ja -suhteita ja sopeuttavat toimintansa niihin suuntautumalla tietoisten päämääriensä ja tarkoitusperiensä mukaisesti.

Vanhentuneiksi tuomitut ilmastolliset selitykset tuntuvat joka tapauksessa varsin uskottavilta myös nykyisten sofistikoituneiden teorioiden aikana. Kun esimerkiksi Suomessa kaikki ulkosalla liikkuminen on ollut perinteisesti vaikeaa, alkaen puuseehen juoksemisesta 30 asteen pakkasessa, olisi kohtuutonta olettaa, ettei suomalaisella ilmastohelvetillä olisi ollut mitään vaikutusta ihmisiin ja niin sanotun kansanluonteen muotoutumiseen. Kansanluonteella voidaan tällöin tarkoittaa sitä metafyysistä uskomusjärjestelmää, joka sisältää pääoletukset todellisuuden perusolemuksesta ja joka siirretään tuleville sukupolville kulttuurisena järjestelmänä.

Negatiivisuus, umpimielisyys ja katsomus, että todellisuus on vihamielinen ja läpikotaisin paha: nämä oloissamme sangen ymmärrettävät asenteet lienevät suomalaisille ihmisille tyypillisenä pidetyn varautuneisuuden taustalla. Luottaa ei ole voinut muuhun kuin siihen, että Fennoskandian yläpuolella oleva matalapaine syvenee.

Vaikka ilmastoteoriat ovat tutkimuksellisesti simplifioituja, ne ovat edelleen selitysvoimaisia. Kun itse astuin sisätiloista ulkomaailmaan viime juhannuksena ja ensimmäisenä sääilmiönä vastaani iski 8 asteen kylmyydellä puhaltava tuuli sekä iholla kipunoiva raekuuro, sain voimakasta vahvistusta näkökannalleni, että nimenomaan ilmasto on merkittävä ihmisoikeusrikoksia maassamme katalysoiva tekijä.

Toivottavasti alkanut heinäkuu tuo jotain hieman parempaa!
---
Päivitys 30.7.2014: No niin, tulihan niitä helteitä! Heinäkuun superhelteet ovat jatkuneet jo pitkään, ja viime viikko oli kuumin 50 vuoteen. Jos poliittinen ääriajattelu onkin lisääntynyt, lisääntyneet ovat myös äärisäät!