Hallitus kuin lentävä hollantilainen

On harvinaista, että minkään maan hallitus jatkaa virassaan, mikäli keskeisten puolueiden puheenjohtajat kaikkoavat ministeriaitiosta. Näin Suomessa on kuitenkin käymässä, kun Katainen, Urpilainen ja Arhinmäki ovat jättämässä tai jättäneet paikkansa.

Ensin skootterinsa kytkintä nosti Paavo Arhinmäki. Sitten Jyrki Katainen ilmoitti luopuvansa puheenjohtajuudesta, jotta pääsisi kärkkymään komissaarinvirkaa. Ja Jutta Urpilainen katsoi ministerinpostinsa päättyvän niin ikään puheenjohtajavaihdokseen. Kaikkien mopedeista näkyvät enää vain iltaruskon hämärässä loimottavat pakoputkien perävalkeat.

Taitaa olla vaikeaa johtaa puhetta puolueissa. Ja voimille käy ministerinäkin toimiminen näinä aikoina. Vastuu pitäisi kuitenkin kantaa.

Tässä nähdään, kuinka Suomen nykyinen valtiosääntö toimii, kun pääministeriä vaihdetaan edellisissä vaaleissa suurimmaksi nousseen puolueen puoluekokouksissa. Jo kepu käytti temppua kerran ja vaihtoi Vanhasen uuteen mukamas hallitusti.

Kokoomukselle puheenjohtajavaihdos on samanlainen vaalijippo. Kataisen kannatusta söivät julkisen talouden leikkaukset ja Himas-skandaali. Nyt puolue kiillottaa kuvaansa käydäkseen eduskuntavaaleihin puhtaalta pöydältä. Samoin tekee Sdp.

Ihmisen poliittinen muisti on noin kolmen kuukauden mittainen. Tämä näkyy keskustan nousevassa kannatuksessa, jossa ei ole enää jälkeäkään Kehittyvien maakuntien Suomesta. Luulen, että kokoomuksella ja kepulla on jälleen jonkinlainen kassakaappisopimus porvarihallituksesta, mikäli nämä puolueet voittavat vaalit.

Sdp teki oikein kantaessaan Jutta Urpilaisen johdolla huolta ”sijoittajanvastuusta”. Tämä tarkoitti Euroopan laajuisen pankkituen kyseenalaistamista. Puolue ei ole kuitenkaan kyennyt realisoimaan kannatustaan, sillä se on hukannut kansallisen edun puolustaessaan EMU:a sekä maahanmuuttoa ja nähdessään yhteisen verotuksen tienä valtioiden rahoituskriisin ratkaisemiseen. Säädös, jonka mukaan verot pitää maksaa aina sinne, missä tulotkin tuotetaan, riittäisi.

Demarien uusi puheenjohtaja Antti Rinne on julkisuuskuvaltaan ay-pamppu eikä kansanjohtaja. Niinpä en odota häneltä liikoja. Myönteistä hänessä on, että hän näkee työvoimantarpeen realistisesti. Rinnehän totesi juuri aamu-TV:ssä, että ongelmana on nimenomaan työpaikkojen puute eikä työvoiman tarve (jota on lääkitty maahanmuutolla).

Sen sijaan vanhat ministerit ovat jaksaneet jauhaa tuontityövoiman välttämättömyydestä maassa, jossa on 700 000 työtöntä, vajaatyöllistettyä tai työpoliittisten toimenpiteiden kohteena olevaa ihmistä, ja enää vain puolella työssä olevista on vakituinen työpaikka. Tämä on seuraus monetaristisesta rahapolitiikasta, jossa Euroopan valtiot hirttäytyvät kalliiseen euroon, vientikysyntä laskee, työttömyys nousee ja firmat pakenevat ulkomaille. Se on tuhoisa kierre.

Euron kriisi ei ole enää pankkikriisi eikä firmojen kriisi. Se on valtioiden ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituskriisi, joka johtuu globalisaatiosta, internatsismista ja monetarismista. Niiden tuella kansainväliset suuryritykset kilpailuttavat valtioiden veroasteen, siirtävät pääomat veroparatiiseihin ja tuotannon halpamaihin sekä pompottavat ihmisiä maasta toiseen.

Perussuomalaiset ovat pystyneet kanavoimaan eurokriittisyyden ja sote-kritiikin kannatuksekseen, mutta puolue tuhlaa aikaa ja energiaa toisarvoisiin asioihin, kuten homojen vastustamiseen. Puolueella ei ole paljoakaan taloudellisia linjanvetäjäpoliitikkoja, vaan se on kokoelma poliisikansanedustajia ja miehiä Timo Soinin takana. Tätä menoa puoluetta odottaa keskisarja 13 prosentin kannatuksella.

Mutta kokoomuksessa se kriisi vasta ikuista on. Puolueen johtaminen saattaa kariutua Alexander Stubbin haluun ehtiä joka paikkaan (europarlamentti, ministerinvirka, puheenjohtajuus). Toinen puheenjohtajaehdokas Jan Vapaavuori on tuomittu kolme kertaa rikoksesta (mitä katkerat äänestäjät voivat pitää myös ansiona).

Vapaavuoren asuntoministerikaudella luotiin niin sanotut asuntorahastot, joiden tuloksena asuntovarallisuutta alettiin siirtää institutionaalisten sijoittajien, kuten pankkien ja vakuutuslaitosten, haltuun. Kokoomus on myös käänteisten asuntoluottojen käyttöönoton takana. Mikäli käänteisiä asuntoluottoja aletaan suositella eläkevajeen täydentämiseen, niiden kautta palkansaajien asuntovarallisuutta valuu vähitellen rahalaitoksille.

Tämä merkitsee, että ajan myötä syntyy pienehkö kapitalistinen eliitti sekä valtava proletariaatti Britanniaan ennustetun mallin mukaisesti. Hallituksen asiantuntija David Boyle on ennustanut, että keskiluokka katoaa 30 vuodessa, keskivertoasunto maksaa 1,5 miljoonaa euroa, eikä omistusasuminen ole enää mahdollista kuin äärimmäisen varakkaille.

Nuoret tietävät tämän Suomessa jo nyt, enkä voikaan kuin ihmetellä, mistä Jan Vapaavuoren laaja kannatus on lähtöisin. Kokoomuksen puheenjohtajakandidaateista Paula Risikko puolestaan on kireä akka, joka patistelee sosiaalitukien saajia töihin, joita ei kerta kaikkiaan ole. Hän ei myöskään myöntäisi adoptio-oikeutta homoille, vaikka hänellä itsellään on Kiinasta adoptoitu tytär! Tällä menolla en ihmettele, mihin Stubbin kova kannatus perustuu.

Hallitus horjuu ja hutkii kansaa säntillisesti kuin vanha kaappikello. En kuitenkaan pidä hallituksen hajoamista ja aikaistettuja eduskuntavaaleja todennäköisinä. Hallitustyöskentely on mennyt jo nyt sellaiseksi pilipaliksi, että en usko eurovaaliväsymystä potevien puolueiden ottavan riesakseen hallitusneuvotteluja, joista tulee taaskin todennäköisesti pitkät.

Perussuomalaisten ohjelma ei sovi yhteen kokoomuksen kanssa vaan on lähempänä vasemmistoa. Kokoomus ei voi jatkaa enää vasemmistopuolueiden kanssa, eivätkä vasemmistopuolueet uskottavasti kokoomuksen kanssa. Jos kepusta tulee pääministeripuolue, se voi tehdä yhteistyötä sekä Sdp:n että Perussuomalaisten kanssa, jolloin neuvotteluista tulee helpommat, sillä sosiaalipoliittinen asialista on saman näköinen.

Ratkaisevassa asemassa on, mille tasolle vasemmistopuolueiden kannatus asettuu. Jos demarien lukemat eivät korjaannu eurovaaleista, se ohjaa vasemmistoa oppositioon, ja tuloksena on porvarihallitus perussuomalaisilla ja krisuilla täydennettynä. Mutta tätäkö perussuomalaisten peruskannattajakunta (jossa on aika paljon myös entisiä demareja ja vasemmistoliittolaisia) todellakin haluaa?