Ukrainalla ja Ruotsilla näyttää olevan muutakin yhteistä kuin värit. Valtiopäivävaaleihin valmistautuvat ruotsalaiset ovat ottaneet Ukrainan sodan ja Natoon liittymisen avoimesti vaaliteemaksi, ja asioista puhutaan hämmästyttävän erilaisessa hengessä kuin Suomessa.
Ohessa video liberaalin Folkspartietin vaalitilaisuudesta Tukholman Norrmalmstorgilta.
Ruotsalaiset arvelivat muutama vuosi sitten, ettei maahan kohdistu sotilaallista uhkaa ja luopuivat yleisestä asevelvollisuudesta. Arvostelin ratkaisua tässä. Nyt Ruotsissa tähyillään Naton suuntaan, ja kannatus on korkeammalla kuin Suomessa. Mikäli Ruotsi liittyy Natoon mutta Suomi ei, tämä saattaisi maamme aseman entistäkin hullunkurisempaan valoon.
Sekä isäntämaasopimuksen solmiminen että tehostetun kumppanuusohjelman aloittaminen ovat liikettä oikeaan suuntaan. Ikävää vain, että suomalaisessa diskurssissa molemmat ovat johtaneet kiertelyyn ja kaarteluun. Eufemismien ja kiertoteiden käyttö puolestaan näyttää välttämättömältä, koska kansa vastustaa jukuripäisesti omaksi parhaakseen tehtäviä ratkaisuja.
Erään esimerkin suomalaisen keskustelun tasosta ja yleisestä arvostelukyvystä tarjosi Osmo Soininvaara, joka bloggasi viime viikolla, että Itä-Ukrainan liittyminen Venäjään voisi olla ”kaikkien etujen mukaista”. Tällä tavalla Soininvaara tulisi antaneeksi venäläisille enemmän kuin venäläiset osaisivat edes pyytää ja ukrainalaiset haluaisivat luovuttaa!
Tavallaan ei ole mitään ihmeellistä siinä, että vihreä poliitikko haluaa ”pienten vihreiden miesten” valtaavan Ukrainaa. Mutta tällaisilla mielipitelläköhän niitä suurmiehiä kuitenkaan tehdään?
Vapaamielisessä Ruotsissa jopa vasemmisto suhtautuu Ukrainan opetuksiin ja Natoon liittymiseen vakavasti, mutta Suomessa luotetaan edelleen puolueettomuuden harhaan, vaikka maamme ei ole ollut virallisesti puolueeton sitten vuoden 1995.
Se, että puolueettomuuteen ja liittoutumattomuuteen on liittynyt rauhantila, ei ole johtunut kummastakaan asiasta itsestään, vaan kylmästä sodasta ja YYA-sopimuksesta, jonka voimassa ollessa Suomen asema oli pelkästään itänaapurin hyväntahtoisuuden varassa. Tässä kompleksisessa tunnetilassa piehtarointia monet suomalaiset tahtoisivat ilmeisesti jatkaa.
 |
| Ruotsin varapääministeri, liberaalin Kansanpuolueen puheenjohtaja Jan Björklund puhuu Natoon liittymisen puolesta. |
Suomessa Natoon hitsautumista jatketaan kulissien takana, mikä luo epädemokraattisen kuvan itse prosessista, vaikka tavoite kannatettava onkin. Ruotsissa sen sijaan luotetaan valistuksen voimaan ja uskotaan, että kansa on tarpeeksi fiksua ymmärtääkseen liittymisen edut.
Siksi asioista puhutaan toiseen sävyyn kuin Suomessa, jossa heitot otetaan vakavasti ja vakavasti otettavat argumentit yritetään haudata Kekkosen-aikaiseen pelotteluun. Käykö siis jonakin päivänä niin, että Venäjän mahdollisesti lähettäessä pieniä vihreitä miehiä myös Suomeen, Suomella ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyökätä Ruotsiin ja antautua ehdoitta?
