Todelliset työväenpuolueet hallitukseen – Porvari-idealistit oppositioon

Ennusteita on tunnetusti kahdenlaisia: itseään toteuttavia ja itseään kumoavia. Koska tiedän, että monetkin ihmiset haluavat tahallaan osoittaa ennusteeni vääriksi, ennustin Suomeen toisenlaista hallitusta kuin tosiasiassa odotin. Tällä tavoin sain edes hiukkasen itseäni miellyttävämmän kokoonpanon aikaan.

Aina kun Suomessa on eletty löysän taloudenpidon vuoksi yli varojen, valtaan astuu hallitus, jonka kontolle jää virheiden korjaaminen. Näin oli viimeksi vuonna 1991, jolloin maa sukelsi lamaan, ja Esko Ahon oikeistohallitus joutui taistelemaan maan talouden pelastamiseksi.

Nyt muodostettavaa keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten yhteishallitusta on sanottu mediassa porvarihallitukseksi, mutta nimitys on harhaanjohtava. Se on sitä jo siksi, että sana ”porvari” tarkoittaa kaupunkilaista kauppiassäädyn jäsentä, ja marxilaisessa retoriikassa sillä viitataan omistavaan luokkaan. Sipilän, Soinin ja Stubbin hallituksessa on maaseutu vahvasti edustettuna, samoin työtä tekevä väestö, aivan kuten lukeneistokin.

Maaseudun Tulevaisuuden teettämän gallup-tutkimuksen mukaan Suomen puolueista selvimmin työväenpuolue on Perussuomalaiset. Myös keskustalle pienituloisten asema on ollut tärkeä. Ja kokoomus on jo pitkään markkinoinut itseään todellisena työläisten asianajajana – yrittäjyyden puolesta puhumisen ja työpaikkojen luomisen kautta.

Muodostettava hallitus ei ole – vastoin yleistä väitettä – konservatiivinenkaan, vaan hyvin nykyaikainen, uudistusmielinen ja edistyksellinen. Ajateltakoonpa vaikka Juha Sipilän halua viedä Sote-uudistus loppuun, tai perussuomalaisten pyrkimystä tervehdyttää EU-politiikkaa.

Koska Tupu, Hupu ja Lupu ovat identtisiä kolmosia, Aku-setä olisi voinut valita kokoomuksesta, demareista ja perussuomalaisista hallitukseen aivan mitkä tahansa kaksi. Lakkia vaihtamalla eroa ei olisi huomattu. Käytännön politiikassa erot eivät tulekaan juuri näkymään, sillä politiikantekoa ei ohjaa enää mikään ideologia vaan talouden paine.

Hallitus joutuu tekemään yhtä kaikki säästeliästä politiikkaa. Oikeistolle vastuun kantajan rooli sopii kuitenkin paremmin kuin populistiselle vasemmistolle. Luullakseni Sdp taktikoi itsensä tahallaan oppositioon korkoa kasvamaan.

Monet tiedotus- ja toitotusvälineet ovat jo julistaneet hallituksen hyväksi tai huonoksi. Meillä tieteen piirissä on tapana ennen arvostelua odottaa tuloksia ja tulkita niitä tilanteiden valossa.

Niinpä minäkään en kiitä enkä moiti etukäteen. Hyvältä kuitenkin näyttää. Niin sanottujen takiaispuolueiden poissaolo hallituksesta on tervetullut asia.

Kun hallituksessa ovat keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset, on toivoa, että

– tehdään myönteisiä päätöksiä uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta, kun vihreät eivät jarruta,
– saadaan maahanmuuttoa vähennettyä suomalaisten oman työllisyyden eduksi,
– voidaan luopua pakkoruotsista laajemman kielikoulutuksen hyväksi, koska Rkp on oppositiossa,
– tehdään myönteinen päätös Hornet-koneiden korvaamisen aloittamisesta,
– voidaan purkaa työllistymisen esteitä säädösviidakosta,
– ei aloiteta homoavioliittolain kumoamista, kun kristilliset ovat oppositiossa,
– voidaan leikata kehitysapua (samasta syystä),
– turvataan kotimainen yrittäjyys ja työn tuottavuus,
– vähennetään EU:hun ja ilmastotukiin kaadettavan rahan määrää,
– voidaan vähentää ympäristönormeista johtuvia toiminnan ja työnteon esteitä,
– panostetaan korkeakoulutukseen ja osaamiseen sekä
– voidaan aloittaa toimenpiteet Suomen liittämiseksi Natoon.

Negatiivisena voidaan pitää, että (lähinnä kokoomuksen ja kepun vaatimuksesta) valtiontalouden sopeutustoimet hoidetaan leikkauksin eikä verotuksen suhteita ja painopisteitä muuntelemalla, ja julkisen talouden leikkauksilla on talouskasvua hyydyttävä vaikutus.

Hallituksella on edessään paljon työtä, ja siksi siellä istuvatkin kaikki todelliset työväenpuolueet. Hienostelemaan tottuneet idealistipuolueet, yhden asian liikkeet ja irrationalisti- sekä populistiryhmittymät saavat nyt muodostaa valtakuntamme porvarillisen opposition. Hyviä kahvihetkiä oppositioaitioon, vaikka ihan varma tämäkään kokoonpano ei vielä ole – eikä varmasti lopullinen.