13. syyskuuta 2015

Pakolaiskriisi aasien valtakunnassa


Aasien maata, Aasilandiaa, koetteli syvä talouskriisi. Syömärehu oli loppunut, ja valtio oli pahoin velkaantunut. Samaan aikaan muulien aitauksessa, Muulilandiassa, puhkesi sisällissota, jonka tuloksena muulit alkoivat pyrkiä omasta aitauksestaan ulos. Näin Aasilandia ja sen kanssa liitossa oleva Aasien Unioni joutuivat pakolaiskriisin valtaan.

Aasien Unioni ei pystynyt pidättelemään pakolaisten tulvaa, joten Aasilandian lähimaat täyttyivät muuleista. Niinpä eteläisimmissä Aasien Unionin aitauksissa alettiin vaatia, että muuleja olisi siirrettävä muihinkin aitauksiin, myös Aasilandiaan, jolla oli paljon huolta jo omista aaseistaankin. Suuri osa Aasilandian asukkaista oli näet työttöminä, ja rehua kasvava maa oli laidunnettu loppuun.

Koska Aasien Unioni halusi siirtää riesakseen koituneet muulit pohjoisemmaksi, alettiin mylviä ”taakanjaosta”. Termi oli propagandistinen, sillä mitään taakkaa ei olisi pitänyt olla yhdenkään aasin kannettavana. Aasialandia kun ei ollut koskaan riistänyt muulien aitauksesta mitään eikä harjoittanut rehuvarkautta tai siirtomaaimperialismia vieraissa aitauksissa, ei mitään, mikä pitäisi korvata.

Toiseksi taakanjaosta puhuminen oli hieman tyhmää jopa aaseilta, sillä siihen kuului myöntää, että vielä jokin aika sitten ”rikkaudeksi” nimitetty muulien läsnäolo olikin tosiasiassa suuri rasite, jota aasien maailmassa parhaiten kuvaa juuri taakan käsite.

Rikkaus ei antanut kuitenkaan odottaa itseään, vaan oli jo Aasilandian ovella. Niinpä aasit jakaantuivat kahtia. Toiseen leiriin kuuluivat ne aasit, jotka selittivät, että syömärehun loputtua tilannetta helpottaisi, jos otettaisiin aitaukseen lisäasukkaiksi muuleja. Tällä kannalla olivat vihervasemmistolaiset aasit ja suuri osa hyvinvoivasta poliittisesta eliitistä eli porvareista, joiden kaukalossa oleva rehu oli parempaa kuin muiden.

Toiseen leiriin kuuluivat ne hieman viisaammat aasit, joiden mielestä maahanmuutto oli väärin, koska se (a) rikkoisi aasien itsemääräämisoikeutta, (b) velkaannuttaisi Aasilandiaa entisestään, (c) tuottaisi etnisiä ristiriitoja aasien ja muulien välille ja (d) koettelisi meritokraattista oikeudenmukaisuusperiaatetta, jonka mukaan sosiaaliset oikeudet pitää niiden saajien ensin tuottaa ja ansaita. Myös näillä ”maahanmuuttokriittisiksi” sanotuilla aaseilla oli edustuksensa Aasilandian hallituksessa, mutta puheensa pyörtäen hekin kääntyivät muiden aasien kannalle säilyttääkseen omat rehuannoksensa tuoreina.

Tämän merkiksi aasien pääministeri sanoi luovuttavansa oman yksityispilttuunsa pakolaisena saapuvien muulien käyttöön, vaikka aitauksessa oli paljon Aasilandian omiakin kansalaisia kodittomina.

Näin poliittinen eliitti laittoi jälleen kerran muulien edut aasien omien etujen edelle, vaikka valtiofilosofisesti ajatellen jokainen aitaus on olemassa vain ja ainoastaan sen omien asukkaiden edun edistämistä varten, ei muiden. Jos aitaus tämän tehtävänsä hylkää, se lakkaa olemasta. Sen vuoksi Aasilandiassa olisi pitänyt pohtia muulien ottamista aitaukseen vasta sitten, kun sen jokaisella omalla kansalaisella olisi ollut työpaikka ja katto pään päällä.

Uutinen pääaasin aikaansaamasta pilttuunsa luovutuksesta levisi kulovalkean tavoin Muulilandiassa, jossa alettiin pakata tavaroita Aasilandiaan lähtemiseksi luullen, että kaikki aasit ovat samanlaisia rikkaita aaseja kuin heidän pääaasinsa ja että muulit viedään Aasilandiassa suoraa päätä omakotitaloon.

Aasien kansanedustuslaitoksen nuorimpiin kuuluva kansanedustaja julkaisi kesällä oman aitauksensa tulevaisuudesta huolestuneena vihaisen manifestin, jossa hän sanoi aasien vielä voittavan. ”Voitto on meidän!”, hän hirnaisi toiveikkaasti, mutta Aasien Sanomien ja Aasiyleisradion hallitsema media yritti kääntää nuoren kansanedustajan huolen ”rasismiksi”. Häntä ei siis ymmärretty vaan kiusattiin kyselemällä pakolaisten ”muuliarvon” hintaa. Myöskään minä en tiedä moisen hintalapun pituutta, mutta ainakaan aasien ei pidä sitä maksaa. Ehkä jokaisella eläimellä onkin oma arvonsa, josta yksilö itse on ensisijaisesti vastuussa ja jota yksilö itse on velvollinen puolustamaan.

Aasien presidentti puolestaan levitteli voimattomasti kavioitaan, ja syvällisintä, mitä hän osasi sanoa, oli se, että ei meidän aasien täällä pidä alkaa keskenämme riitelemään. – Niinpä niin. Olisikin pitänyt estää riidan syy, muulien maahanmuutto, niin mitään halkeamaa aasien omassa valtakunnassa ei olisi päässyt tapahtumaan. Muulien maahanmuutto ei siis ainoastaan lisännyt eripuraa aasien ja muulien välillä, vaan nykyisessä monikulttuurisessa kolhoosissa, Aasien Unionissa, aasitkaan eivät enää luota toisiinsa, mikä heikentää yhteiskunnallista tehokkuutta – täsmälleen Harvard-professori Robert D. Putnamin teorian mukaan.

Muulien maahanmuuttoa kannattavat aasit järjestivät kaksi raihnaista propagandatilaisuutta, joissa vihervasemmistolaiset aasit mylvivät muulien sosiaalietuuksien puolesta ja opintotuen leikkauksia vastaan ymmärtämättä, että nimenomaan muulit heidän rehunsa tulevat syömään. ”Olemme humaaneja”, nämä aasit mölisivät vastoin omaa etuaan ja etenkin vastoin köyhimpien kanssa-aasiensa etua.

Ensimmäinen tilaisuus oli suunnattu nuorta kansanedustajaa vastaan ja korotti hänet siten korkeammalle jalustalle kuin missä hän olisi muutoin ollut. Toinen propagandatilaisuus oli nimeltään ”Aasilandia sanoo tervetuloa”, vaikka tosiasiassa suurin osa Aasilandian asukkaista olisi halunnut sanoa ”tervemenoa”, eikä propagandatilaisuudessa juuri muita ollutkaan kuin sosiaalityöntekijöitä, maahanmuuttajia ja muutamia muita, joiden oma toimeentulo riippui maahanmuuttobisneksestä ja turvapaikkashoppailusta.

Oikeusoppineet aasit puolestaan määkivät, että alennetun sosiaaliturvan jakaminen vierasperäisille on aasien perustuslain vastaista! Jos niin on, se vain osoittaa, kuinka aasimaisia lait yleensäkin ovat.

Aasimaisista aasimaisinta oli kuitenkin se, että samat vihervasemmistolaiset ituhippiaasit, joita sosiaaliturvan ja opintotuen leikkaukset koettelivat pahiten, vaativat aitaukseen lisää muuleja, jotka puolestaan lisäsivät sosiaaliturvan ja opintotuen leikkauspainetta Aasilandiassa. Samaa mieltä olivat useimmat tieteenharjoittaja-aasit. Heidänkin mielestään maahanmuuttoa olisi pitänyt lisätä ja jakaa rehua avokätisesti maahanmuuttajille sosiaaliturvan muodossa, mutta heidän omista palkoistaan ja rehuannoksistaan ei olisi saanut missään tapauksessa tinkiä, vaikka rehu oli samaa ja valtion kassa oli tyhjä. Akateeminen virka teki siis monista viisaistakin aaseista täydellisiä kusipäitä.

No, mitä aasien ja muulien joutumisesta kanssakäymiseen seurasi? Seurasi (a) arvoristiriitoja ja (b) intressi- eli eturistiriitoja.

Aasien ja muulien arvot ajautuivat konfliktiin, sillä aasit olivat rationalisteja tai kristittyjä, mutta muulit kannattivat despoottimaista islamia, joka oli patakonservatiivista, rajoitti sananvapautta, kielsi eläimiltä esimerkiksi homoseksuaalisuuden, pakotti tammat pukeutumaan kuonokoppaan ja katkaisi kaulan toisinajattelijoilta. Silti myös homoaasien liike kiljui muulien maahanmuuton puolesta, vaikka se heikensi homoaasien asemaa entisestään. Vihervasemmistolaisen feminismin vankkureita vetämään valjastetut homoaasit yrittivät ikään kuin lunastaa tasa-arvoisuutta kannattamalla täysin valikoimattomasti ja kritiikittömästi kaikkea erilaisuutta, vaikka juuri islamin leviäminen oli heidän oman etunsa vastaista. Tätä typeryyttä sanottiin kompensoivaksi suvaitsevuudeksi, siis sietämiseksi vastoin todellisia asenteita ja totuutta: pelkän poliittisen kaupankäynnin vuoksi.

Eturistiriitoja puolestaan seurasi siitä, että muulit veivät osan aasien työpaikoista ja söivät heidän rehuvarastostaan. Lisäksi poliittiset eliittiaasit suosivat heitä niin sanotulla positiivisella syrjinnällä, vaikka suosiminen ei voi koskaan tuottaa tasa-arvoa vaan pelkkää epäoikeudenmukaisuutta ja katkeruutta. (Eläinten valtakunnassa negatiivisia asioita sanottiin usein positiivisiksi dialektisen superplushyväkaksoispuheen vuoksi.)

Myöskään sitä ei ymmärretty, että monikulttuurisuus on eri asia kuin moniarvoisuus. Moniarvoisuus on mahdollista nimenomaan yhdessä kulttuurissa, liberaalissa ja valistusihanteista koostuvassa kulttuurissa, kun taas monikulttuurisuus tarkoittaa moninormisuutta, joka johtaa automaattisesti kaksoisstandardeihin ja ristiriitoihin. Ne puolestaan syövät monikulttuurisuuden itsensä pois, kun riitoja joudutaan sovittelemaan pyöristelyn, sievistelyn ja yhdenmukaistamisen vaatimuksilla.

Aasilandiassa löyhkäsi siis vahvasti valhe. Valhetta edisti se, että omiin oksennuksiinsa tukehtumaisillaan oleva valtamedia ja veronmaksajien rahoilla ylläpidetty sosialistinen Aasiyleisradio sulkivat kommenttipalstat maahanmuuttoa käsittelevien juttujensa lopusta. Ne tekivät kuin strutsit, jotka laittoivat päänsä pensaaseen ja vaativat sitä myös muilta.

Aasien ja muulien välistä kamppailua katsellessaan siat puolestaan osasivat nauraa omassa aitauksessaan. He röhkivät, että kyse on vain muodollisesti pakolaisuudesta, että maahanmuuttajat ovat vain teoriassa turvapaikanhakijoita, mutta todellisuudessa kyse on jättiläismäisestä muuttoliikkeestä ja väestöjen siirrosta, väestöpolitiikasta, joka ennen pitkää tuhoaisi koko Aasien Unionin ja sen aitaukset.

Tämä luonnollisesti sopi sikojen sovhoosille, sillä siat olivat jo neuvostotasavaltojensa aikana tukeneet voimakkaasti muulien maassa vallassa ollutta arabisosialistista Baath-puoluetta, jonka hirmuvalta oli edelleen pakolaisuuden keskeisin syy. Mutta oman veräjänsä sikojen tasavalta laittoi muuleilta visusti kiinni.

Samoin tehtiin lehmien valtakunnassa, jolloin muulien välitysbisnes katkesi kuin kanan lento ja muulit lakkasivat hukkumasta matkalla. Näin säästettiin eläinten henkiä, vaikka heidän täytyikin jäädä joko kärsimään omaan maahansa, taistelemaan siellä rehellisesti tai yrittää sopia riitansa päästäkseen rakentamaan omaa aitaustaan. Jokaisella eläinlajilla olkoon siis oma aitauksensa, sillä kansallisaitaus edistää parhaiten kunkin eläinlajin etua! Myös muulien veljeskansojen keskuudessa tiedetään tämä, sillä rikkaat muulimaat eivät ota yhtään pakolaisia, vaikka heidän laitumiltaan on löytynyt kallisarvoista öljyä ja varaa solidaarisuuteen olisi.

Kiinnostavaa Muulilandiasta tulevissa köyhissä ja apua tarvitsevissa pakolaisissa on se, että suuri osa heistä on 20–35-vuotiaita oreja, joilla on kädessään uudehkot älypuhelimet varustettuina Internet-liittymillä. Esimerkiksi Kirkkonummen vastaanottokeskukseen toimitetuista valtaosa oli asevelvollisuusikäisiä uroksia, mutta heidän oli täytynyt jättää tammat, varsat, vanhukset ja vammaiset kärsimään sodasta Muulilandiaan. Vastaanottokeskuksen perustajaksi paljastui muuan opportunistinen pikavippiparoni, hanke valmisteltiin kunnalta salassa, paikalta karkotettiin virolaisia rakennustyöläisiä, joille tilat oli vuokrattu, asia kiukutti alkuperäisasukkaita, ja aasien maahanmuuttomyönteinen iltapäivälehti kaunisteli asiaa kansainvälisyyskiimassaan.

Muuan aasien siitos- ja pariutumistutkija totesi sittemmin, että pakolaisuus ei olisi aivan niin suuri ongelma, mikäli tunkeilijoiden seassa olisi enemmän tammoja, sillä ulkomaalaisten orien invaasio horjuttaa pahasti eläinten astumistasapainoa. Samaa osoittivat tilastot, ja maahanmuuton motiivit olivatkin paljolti lajinsäilytysstrategisia.

Väestöräjähdys oli seuraus islamin ekspansiivisesta seksuaalipolitiikasta, joka on sangen valloituksenhaluista ja jonka tuloksena muulit ryskyvät aitojensa yli. Ja vaikka muulit ovatkin aasien ja hevosten risteytyksinä näennäisesti lisääntymiskyvyttömiä, muuliorit olivat aasintammojen keskuudessa osoittaneet olevansa kaikkea muuta.

Tätä edes aasit eivät voineet hyväksyä, vaikka he muutoin olivatkin juuri niin hyväuskoisen typeriä, että muulit vetivät heitä kuin pässiä narusta. Eräskin maahanmuuttokriittiseksi kääntynyt muuli sanoi aasien suhtautuvan maailmaan naiivisti kuin laupiaat lampaat teoksessaan Hyväuskoisten hölmöjen maa.

Kenties juuri tästä onkin kyse muulien vaelluksessa: aasien aitauksen valloituksesta pakolaisuuden verukkeella, aseettomasti ja ilman sotaa. Sillä pakolainen ei tule koskaan vain käymään vaan jäädäkseen, ja yhden ankkurimuulin mukana tulee moninkertainen määrä muita muuleja. Kun olosuhteet johtavat lopulta Aasilandiassakin täydelliseen tuhoon, myös aasien kannattaa aloittaa omassa keskuudessaan sisällissota, josta he saavat vakuuttavan tekosyyn omalle pakolaistulvalleen kohti parempia aitauksia.