3. joulukuuta 2015

Miten Suomen kansaa hillotaan?


Monet kansalaiset ovat ihmetelleet, miksi hallitus on pitänyt Tornion rajanylityspaikkaa auki pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vyörylle, vaikka se on ollut Suomen valtiollisten etujen vastaista. Massatyöttömyydestä kärsivässä Suomessa ei tarvita sen enempää määrällistä työvoimareserviä kuin koulutettua mutta suomen kieltä ja kulttuuria hallitsematonta ihmisjoukkoakaan.

Suurten ikäluokkien eläköitymisestä johtuvat vääristymät väestödiagrammeissa hoitaa aika, eikä muualta tulevia tarvita paikkaamaan nuorempien ikäluokkien pienenemistä. Kehitysmaista tulleet pakolaiset ovat työllistyneet heikosti, ja he ovat itse olleet sosiaalisektorin rasitteena. Vaikka he jatkossa osittain työllistyisivät esimerkiksi hoiva-aloille, he olisivat holhouksen tarpeessa sitä ennen ja suurten ikäluokkien kaaduttua hautaan. Sitä paitsi tähän asti me suomalaiset olemme joutuneet elättämään suuren osan muualta tulijoista, joten maahanmuuton puolustelu työvoimapulalla on naurettava kupla.

Monista alan näennäistutkimuksista onkin unohdettu se, että eläköidyttyään ihmiset eivät kuluta yhtä paljon kuin ollessaan työelämässä. Siksi tuotannossa ei tarvita entiseen tapaan työvoimaa. Myös eläkkeiden pieneneminen on syönyt ostovoimaa. Maahanmuuttajatyövoimaa ei siis tarvita tästäkään syystä.

On myös muistettava, että tulevaisuutta koskevista asioista ei voi ylipäänsä olla tietoa vaan ennusteita ja oletuksia. Niinpä jokainen sellainen taho, joka puolustelee etnistä rakennetta, kulttuuria ja väestösuhteita mullistamaan pyrkivää massamaahanmuuttoa työvoiman tai lisäväestön tarpeella, tekee vahvoja todistamattomia oletuksia ja ottaa järjettömän suuren riskin ilman varmaa tietoa.

Koska maahanmuuttoa suosivat tahot vaativat suuria muutoksia tähän asti voimassa olleeseen periaatteeseen, jonka mukaan oleskelulupia ei myönnetä kuin rajatulle ja määrätylle joukolle hakijoita vuosittain, pitäisi maahanmuuton suosijoiden itsensä todistaa aukottomasti, että heidän monikulttuurinen utopiansa todellakin toimii suomalaisten kannalta toivotulla tavalla. Koska humanitaarisen maahanmuuton nettohyödyistä puuttuu näyttö, ei tällaista maahanmuuttoa pidä edistää.

Miksi hallitus pitää länsirajaa auki?

Jos toiminnassa on havaittavissa ristiriitaisuutta, se saattaa selittyä jollakin seikalla, joka ei ole arvioitsijoiden tiedossa. Ulkopolitiikassa ja turvallisuuspolitiikassa salassa pidettyjä asioita on useita.

Se, että hallitus ei ole sulkenut Ruotsin-rajaa Schengenin sopimuksen mahdollistamalla tavalla vaan on pitänyt länsirajaa orjallisesti auki, johtuu todennäköisesti Venäjän-rajan takana olevista kymmenistä tuhansista, joidenkin arvioiden mukaan jopa sadasta tuhannesta, afgaani- ja syyrialaispakolaisesta, jotka odottavat pääsyä Euroopan unioniin. Tarkkaa määrää ei tiedä kukaan, koska he eivät ole kirjautuneet turvapaikanhakijoiksi Venäjällä, ja jos he olisivat kirjautuneet, heidän hakemuksensa olisi jo käsitelty.

Niinpä Suomen hallitus on pitänyt kiinni taakanjaon kurjasta periaatteesta voidakseen vaatia muita Schengen-maita jakamaan kanssaan sitä taakkaa, joka Suomeen voi heilahtaa, mikäli Venäjä avaa rajan omalta puoleltaan, ja maahan alkaa virrata passinsa unohtaneita iPhone-miehiä myös idästä. Tämä on kuitenkin tyhmää politiikkaa, sillä tiedossa ei ole yhtään Schengen-maata, joka vaihtaisi lahjoja Suomen kanssa ottamalla vastaan Suomeen Venäjältä suuntautuvaa maahanmuuttoa.

Toisaalta myöskään YK:n pakolaissopimus ei velvoita ottamaan vastaan muita kuin poliittisia turvapaikanhakijoita, ja heidänkin hakemuksensa käsittelystä valtiot päättävät suvereenisti itse. Avoin valtakirja maasta toiseen seikkailemiseen se ei ole, ei myöskään Schengenin asiakirja.

Mikäli kuitenkin Schengenin sopimusta tulkittaisiin niin, että se velvoittaa ottamaan käsiteltäväksi kaikki itärajan yli tulijat sillä perusteella, että Suomi on ”ensimmäinen turvallisena pidetty maa”, tämä vain osoittaisi, kuinka mätä koko sopimus on sopimus, jota mikään muukaan maa ei enää noudata.

Kirjoitin teoksessani Kansallisfilosofinen manifesti vuonna 2011, että ”EU-maat ovat jo nyt sitoutuneet niin moneen kansainväliseen sopimukseen, ettei niiden kielteisistä tuloksista ole ehditty nähdä puoliakaan” (s. 153). Tätä mieltä olen ollut Suomen koko EU-jäsenyyden ajan ja olen johdonmukaisesti edelleen.

Nyt nämä EU-dispositiot ovat aktualisoitumassa ja realisoitumassa, ja myös Venäjän-raja on alkanut vuotaa. Mikäli Schengen-alueen vapaan liikkuvuuden kirouksesta ei muutoin päästä eroon, pitää Suomen ottaa ritolat koko EU:sta.

Maahanmuutto sulatti pois yhteiskunnallisen luottamuksen

Suomalaiset ovat harvinaisen yksimielisesti vastustaneet maahanmuuttoa ja siihen liittyvää monikulttuurisuuden ideologiaa. Kansa on tätä nykyä yhtenäisempi kuin pitkään aikaan. Samalla kansan valtaenemmistö on joutunut napit vastakkain maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta suosivan hallitusvallan, vasemmisto-opposition, maahanmuuttobisneksellä rikastuvan pienen vähemmistön ja idealistisessa narsismissaan piehtaroivan tiedotusdemagogian kanssa.

Kun hallitus on leikannut suomalaisten ihmisten toimeentuloa, se on toisella kädellään antanut vaivoin säästetyt varat maahanmuuttajien hyväksi. Tällaiselta politiikalta on kadonnut legitimiteetti, eikä kansalaisia voida motivoida enää säästötalkoisiin saati yritteliäisyyteen. Matto on vedetty alta.

Etenkin kokoomuksen ja keskustan ministerit ovat unohtaneet, mikä valtion tehtävä on jos ovat sitä koskaan tienneetkään. Valtio on etujärjestö, jonka tehtävänä on huolehtia ensisijaisesti suomalaisten ihmisten eduista. Ulkopolitiikan tehtävä on pitää Suomi muualla syntyneiden konfliktien ja niiden kielteisten seurausvaikutusten ulottumattomissa. Lisäksi ulkopolitiikan pitää taata viime sodissa saavutettu tulos, toisin sanoen se, ettei maassamme ole väestöllistä yhtenäisyyttä horjuttavia etnisiä ryhmittymiä, jotka tuottavat konflikteja ja heikentävät yhteiskunnallista tehokkuutta sekä sosiaalista luottamuspääomaa.

Japanissa maahanmuuton torjuminen toimii hyvin. Tiheästi asutussa saarivaltiossa väestö vanhenee ja vähenee toivotulla tavalla, ja maa aikoo oikoa väestödiagrammeihin syntyvät lommot ottamatta vastaan pakolaisia tai turvapaikanhakijoita. Myös oleskelulupaa tai kansalaisuutta Japanista on vaikea saada edes työperäisen maahanmuuton verukkeella. Kun väki vähenee, pidot paranevat. Maassa ei olla myöskään huolissaan geeniaineksen yksipuolistumisesta, johon suomalaisetkin maahanmuuton suosijat usein vetoavat, sillä Japani sijoittuu Pisa-tutkimusten kärkeen, ja elinajanodote on maailman korkeimpia täysin ilman maahanmuuttoa.

Kokoomuksen ja keskustan ministerit ovat johtaneet maatamme kohti väestöpoliittista katastrofia. Muutamissa pienissä kunnissa väestölliset voimasuhteet ovat kellahtaneet nurin, kun suurin osa kunnissa asuvista nuorista on nyt Lähi-idän hiekka-aavikoilta tai Afrikasta tulleita siirtolaisia, joilla ei ole kielitaitoa, kulttuurimme tuntemusta eikä yhteiskunnassa selviytymisen edellytyksiä ilman jatkuvaa holhousta ja tukiopetusta. Tämä kaikki tapahtuu joko velkapiikkiin lankeavilla laskuilla tai verovaroista kannettavin uhrauksin.

Destination: Bagdag

Poliittista vasemmistoa edustavat hoiva-alojen ay-järjestöt ovat iloinneet työpaikoista, joita sosiaaliviranomaisille on tarjoutunut siirtolaisuuden myötä. Niissä on joko suljettu silmät tai kieltäydytty ymmärtämästä sitä tosiasiaa, että hoiva-aloille syntyvät työpaikat eivät tuota vaihtokelpoisia arvoja, joilla myös julkista taloutta voidaan ylläpitää. Sen sijaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden hyysääminen kuluttaa juuri niitä resursseja, jotka tarvittaisiin suomalaisten ihmisten toimeentuloon.

Mikään moraali ei velvoita auttamaan ketään omaksi velaksi. Se on pölhö-Kustaan politiikkaa, josta on tehtävä loppu. Raiskaukset ja muut vakavat rikokset puolestaan vaatisivat majoituksen tarjoamista tavarakontissa, joka suljetaan ja päälle liimataan lappu: ”Destination: Bagdad”.

Kansalaisten lähes yksimielisistä protesteista huolimatta hallituksen enemmistö ei näytä ottaneen mielipiteitämme kuuleviin korviinsa. Maahanmuutto jatkuu, ja palautuspäätöksiä tekemään valitaan ja etsitään lehti-ilmoituksilla henkilöitä, joiden asenne maahanmuuttoa kohtaan on räikeästi suosiva ja täysin kritiikitön, aivan kuten suurella osalla Maahanmuuttovirastossa ja sisäasiainministeriössä toimivilla yleensäkin.

Jos joku on vallitsevan linjan kanssa eri mieltä ja tekee ”Eila Kännöt”, sanotaan irti tehtävistään. Poliiseja kehotetaan irtisanomisten uhalla vaikenemaan maahanmuuttajien kanssa kohdattujen ongelmien tuskallisuudesta ja tehtävien karkaamisesta käsistä. Maahanmuuton pysäyttämiseksi, tulijoiden käännyttämiseksi rajoilta tai palauttamiseksi vastaanottokeskuksista joko ei tehdä mitään tai ei ainakaan tehdä sitä kaikkea, mitä voitaisiin, vaikka sekä YK:n pakolaissopimus että Schengenin sopimus mahdollistaisivat ja vaatisivatkin pikakäännytyksiä valtaosassa tapauksista.

Nämä kansainväliset sopimukset laadittiin ajatuksena, että turvallisena pidetyistä maista ei palautettaisi sellaisia turvapaikanhakijoita, jotka ovat joutuneet omassa maassaan poliittisen vainon kohteeksi. Tämä merkitsee, että pelkkä sotatila ja väkivaltaisuudet eivät riitä turvapaikan myöntämiseksi. Kuriositeettina mainittakoon, että itse en ole nähnyt yhtään haavoittunutta turvapaikanhakijaa sen enempää lehtikuvissa, uutisraporteissa kuin Helsingin kauppakeskuksissakaan, joiden tekopalmujen alla heitä parveilee useita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että sosiaalipornosta tykkäävien pitäisi lähteä etsimään joitakin kuvanrepaleita lavasteeksi vain minua varten. Toivon myös, ettei haavoittuneita ala tulla vastaanottokeskusten kahakoissa.

Haittamaahanmuuton oikeutuksesta pitäisi järjestää kansanäänestys

Schengenin sopimuksen ideana oli, että alueen jäsenvaltioiden kansalaiset voisivat liikkua jäsenmaissa vapaasti, jos alueen ulkoraja pitää. Heti kun alueen ulkoraja alkoi vuotaa, Schengenin sopimuksen olisi pitänyt astua pois voimasta, valtioiden lakata sitä noudattamasta tai ottaa sisärajavalvonta sopimuksen alakohdan mukaisesti käyttöön.

Ollessaan toteuttamatta näitä tehtäviä Suomen hallitus ja erityisesti sisäasiainministeri ovat syyllistyneet maanpetokselliseen toimintaan laiminlyödessään suomalaisten ihmisten ja Suomen valtion edun puolustamisen. Tästä on koitunut varainhoitoyhtiö Frontin laskelman mukaan Suomelle noin 1,5 miljardin euron välittömät kustannukset, joihin verrattuina suomalaisilta leikattavat terveyspalvelut, yliopistoista lopetettavat työpaikat ja sosiaaliturvan heikennykset luovat vain pieniä säästöjä. Maahanmuutosta välillisesti kertyviä kokonaiskustannuksia tuskin tietää kukaan. Irakilaisten ja somalien huonon työllistyvyyden ja korkeiden kotouttamiskustannusten vuoksi ne eivät voi jäädä pieniksi.

Kun maahan tänä vuonna saapuneet noin 30 000 miehittäjää yhdistävät perheensä, voi maassamme olla ensi vuonna 100 000 uutta tulijaa. Ja samanaikaisesti virta Ruotsista ja laajenevasti myös Venäjältä jatkuu.

Jos joku kaipaa minulta tähän tarkkoja numeroita, voin vastata, että tarkkoja numeroita ei tiedä kukaan. Sen sijaan meidät on asetettu hallitsemattoman kokeen kohteeksi, jossa kauppa on tehty ensin, ja vasta sitten pohditaan hintaa.

Joka tapauksessa sen tiedän, että maahanmuuttajien tarkan lukumäärän ja koituvien kustannusten esittäminen kuuluu todistustaakan periaatteiden mukaan sille, joka aiheuttaa meille tämän ongelman, eli maan hallitukselle ja viranomaisille sekä maahanmuuton suosijoille ei meille, jotka esitämme arvostelua, epäilemme ja kyseenalaistamme.

Raja pitäisi siis laittaa kiinni, kunnes laskun loppusumma saadaan lasketuksi. Sitten kun maahanmuuton hinta on jonakin päivänä mahdollisesti tiedossa, pitäisi asiasta tehdä poliittinen päätös kansan tahtoa noudattaen. Nyt hintaa ei tiedetä, ja Suomen kansaa hillotaan poliittisen prosessin ohi.

Taloudellisia menetyksiä vakavampia ovat ne peruuttamattomat väestöpoliittiset muutokset, joilla järkytetään kieli- ja kulttuuripoliittisia oloja ja kansanryhmien keskinäisiä suhteita. Suomen väestörakennetta on jo nyt muokattu peruuttamattomasti ja kantaväestön omaa tahtoa kysymättä. Nähdäkseni tällaiset muutokset ovat niin huomattavia, että suostumus niihin pitäisi kysyä kansalta, ja asiasta pitäisi päättää perustuslain säätämisjärjestyksessä.